mun koti on täällä kokemuksia ammatillisesti ohjatun yhteisöasumisen vakauttamismahdollisuuksista Valma-projekti mun koti { 1 } on täällä

Transkriptio

1 mun koti on täällä kokemuksia ammatillisesti ohjatun yhteisöasumisen vakauttamismahdollisuuksista Valma-projekti mun koti { 1 } on täällä

2 mun koti { 2 } on täällä

3 mun koti on täällä Toimittaja: ritva piisi Kielenhuolto: katariina kuoppala Ulkoasu ja taitto: bm&m Paino: plusprint Kuvat: minna suutari ja sirpa forsbacka 2012 mun koti { 3 } on täällä

4 Sisällys Valma-malli: kaikilta luukuilta vihdoinkin kotiin Arja Saarinen Valma -yhteisökuntoutuksen malli Arja Saarinen ja Minna Suutari Vakauttaminen apuna Valman arjessa Arja Saarinen Elämä vakaaksi Valman kautta Minna Suutari Työtä ruohonjuuritasolla. Kolme asiakastarinaa. Kun mikään ei riitä Sirpa Forsbacka Yks eteen kaks taakse Minna Suutari Kuuleks sä? Minna Suutari Yhteistyön suunnaton voima: Valma-projektin yhteistyökumppaneiden palaute projektista Arja Saarinen Ilossa ja surussa: Valma-asiakkaiden palautteet Sirpa Forsbacka ja Minna Suutari Mitä Valma opetti meille? Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry:n työntekijät Hyvä Valma! Hannele Törrönen mun koti { 4 } on täällä

5 Valma-malli: kaikilta luukuilta vihdoinkin kotiin Arja Saarinen Edessäsi on raportti Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry:ssä vuosina tehdystä kehittämistyöstä, jonka tavoitteena oli löytää uudenlainen, tavalliseen arkipäivään ja ihmisläheisyyteen perustuva auttamisen malli vaikeassa elämäntilanteessa eläville lapsiperheille. Ajatus uudenlaisesta auttamistavasta ja toimivammasta perhetyön palvelurakenteesta heräsi tavallisessa arjessa, asuin- ja palvelutalo Porin Esikossa eli lähellä niitä perheitä, jotka uupuneina ja turhautuneina vaelsivat eri auttamisverkostoissa kokien, etteivät tulleet missään riittävästi kuulluiksi, ymmärretyiksi tai autetuiksi. Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry on vuodesta 1989 ylläpitänyt Asuin- ja palvelutalo Porin Esikkoa Tiilimäen kaupunginosassa Porissa. Palvelutalo tarjoaa 18 tuettua vuokra-asuntoa, ympärivuorokautisesti päivystävän turvakodin ja toimitilat yhdistyksen lukuisille avopalveluille. Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry:llä on vahvat kansalaistoiminnan perinteet ja yhdistys kuuluu lastensuojelujäsenjärjestönä Ensi- ja turvakotien liittoon. Yhdistyksen erikoisosaaminen painottuu vaativaan vauvaperhe- ja väkivaltatyöhön. Henkilöstöresurssien puutteessa perhetyötä tehtiin Porin Esikossa lähes kaksi vuosikymmentä ilman suunnitelmallisia palvelurakenteita. Työtä tehtiin lähinnä turvakotityön ohella. Porin Esikko tarjosi kuitenkin alusta asti lapsiperheille erilaisen ja ihmisläheisemmän turvan kuin missään muualla on ollut tarjolla. Juuri tämä yhdessä eletty, vuosia kestänyt arki perheiden keskellä avasi silmämme näkemään, kuinka avuton ihminen voi olla oman itsensä, elämänsä ja menneisyytensä kanssa. Arki herätti myös kysymyksiä siitä, mitä oikeasti voisimme tehdä näiden perheiden auttamiseksi ja mihin on valunut kaikki se työ, joka näiden perheiden eteen on jo tehty eri auttamisverkostoissa. Ymmärsimme, että asioihin puuttuminen ei toki ole aina tae siitä, että asiat muuttuvat, koska viime kädessä vastuun elämästään kantaa jokainen ihminen itse. Ymmärsimme myös, että kaikella työllä on oma väistämätön rajallisuutensa. Siitä huolimatta jaksoimme työyhteisössä uskoa siihen, että näitä perheitä voidaan auttaa. Piti vain löytää oikea tapa, oikeat työmenetelmät ja riittävät resurssit auttamistyöhön. Kaksi vuosikymmentä jykevänä seissyt palvelutalokin tuntui sanovan, että tässähän sitä ollaan valmiina oltu jo kaikki nämä vuodet! Vuonna 2008 Raha-automaattiyhdistys ry mahdollisti pitkään kyteneen toiveemme kehittää perhetyötä Porin Esikossa. Valmakehittämishanke sai viiden vuoden projektirahoituksen ja sen turvin kyettiin palkkaamaan kaksi kokopäivätoimista työntekijää tehostettuun perhetyöhön. Lähdimme rakentamaan palvelutaloon hoidollista Valma-mallia, jossa moniongelmaisten lapsiperheiden hoidon ja ammatillisen ohjauksen perustana olivat yhteisöllisyys, vertaistuki ja sosiaalinen vuorovaikutus. Muita vaikuttavia tekijöitä olivat tukea antavat viranomaisverkostot, turvallisuutta edistävät rajat ja kannatteleva jälkihuolto. Halusimme rakentaa perheille kodin keskelle palveluja ja perehtyä sen merkitykseen ja mahdollisuuteen vanhemmuuteen kasvun ja henkilökohtaisen voimaantumisen tukena. Toimintaideologiassamme korostui voimakkaasti myös traumanäkökulma eli vanhempien omien traumaattisten kokemusten vaikutus vanhemmuuteen. Lapsiperheiden hoidon ja kuntoutuksen perustana ovat ammatillinen tuki ja ohjaus yhteisöllisyys ja vertaistuki sosiaalinen vuorovaikutus tukea antavat viranomaisverkostot turvallisuutta edistävät rajat. Mukana kehittämistyössä oli kymmeniä yhteistyöverkostojen ammattilaisia, jotka kulkivat kanssamme pitkän matkan kohdaten surullisia, ahdistavia ja epätoivoisiakin tarinoita tämän päivän lapsiperheiden elämästä. Miten kasvaa vanhemmuuteen ja vastuullisuuteen, jos oma elämä on alusta asti ollut täynnä pettymyksiä, häpeää ja hallitsematonta kaaosta? Miten kyetä sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun sosiaalista tukiverkostoa ei ole koskaan ollut ja ainoat vuorovaikutustaidot ovat hallitsemattomat aggressiot ja väkivalta? Mistä ammentaa uskoa omaan selviytymiseensä, kun itsetunto on liian heikko, jotta pärjäisi edes yhtä päivää ilman päihteitä tai keskushermostoa rauhoittavia lääkkeitä? Valma-projektista muodostui yhdistyksemme yhteinen kehittämistehtävä, jossa jokaisen osuus oli tärkeä. Kehittämistyön tukena toimi projektin ohjausryhmä, joka koostui alan ammattilaisista ja kehittämistyön asiantuntijoista. Ohjausryhmän tehtävänä oli seurata ja arvioida hankkeen etenemistä ja sen sisällöllistä toimintaa. Työyhteisön jäsenistä muodostetun projektiryhmän tavoitteena oli puolestaan seurata projektin integroitumista yhdistyksen muuhun laitos- ja avopalvelutoimintaan. Valma mistä tuo nimi tuli ja mitä se tarkoittaa? Valma tulee sanoista valmennusta mahdollisuuteen. Sitähän me ensi- ja turvakotityön ammattilaiset haluamme antaa mahdollisuuden jokaiselle äidille ja isälle kasvaa vanhemmuuteen ja vastuullisuuteen ja jokaiselle lapselle oikeuden turvalliseen kasvuun ja kehitykseen. Me puolestamme kuljemme perheiden tukena ja valmentajina. Pienin askelin, polku kerrallaan yhdessä kohti isompia väyliä ja päämäärää. Valma nimi on myös yhdistyksen henkilökohtainen kunnianosoitus edesmenneelle sosiaalityöntekijä Valma Forsanderille, joka pitkään ja ansiokkaasti teki työtä perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi ensi- ja turvakotityön kentällä ja oli kokeneena seniorina aina valmiina opastamaan ja valmentamaan nuorempia noviiseja. Valma-malli on nyt valmis ja on vihdoin aika esitellä se yhteistyökumppaneille ja yleisölle tämän raportin välityksellä. Uskomme yhteisen hyvän jakamiseen ja siitä syntyvään yhteistyöhön, joka lopulta kaikkinensa koituu yhteisten perheittemme hyväksi. mun koti { 5 } on täällä

6 Tämä raportti on rehellinen ja avoin kuvaus hoidollisen Valma-mallin kehittämistyöstä aina vahvasta visiosta valmiiseen tuotteeseen. Se on kertomus lapsiperheiden asumisesta keskellä palveluja. Se on kooste lukuisista kokeiluista, oikeista ja vääristä valinnoista sekä onnistumisen ja pettymysten tunteista. Viiden vuoden kehittämistyön aikana opittiin paljon uutta ja luotiin uudenlaisia toimintatapoja yrityksen ja erehdyksen kautta. Opittiin näkemään, mikä perheiden kanssa tehtävässä työssä toimii ja mistä käytännöistä oli syytä luopua. Opittiin myös ymmärtämään, että joskus kaikkein kipeimmiltä tuntuneet valinnat ja johtopäätökset olivat kuitenkin niitä, jotka veivät työtä tehokkaimmin eteenpäin. Opimme hyväksymään myös oman rajallisuutemme työntekijöinä ja sen tosiasian, että kaikkia perheitä ei kuitenkaan parhaimmallakaan työllä voi auttaa. Porissa Arja Saarinen mun koti { 6 } on täällä

7 Valma yhteisökuntoutuksen malli Arja Saarinen Valma-yhteisökuntoutuksen malli on yhteisökuntoutukseen ja ammatilliseen ohjaukseen perustuva hoidollinen malli, jota toteutetaan Asuin- ja palvelutalo Porin Esikon perhetyössä. Mallissa hyödynnetään erityisesti tietoa kompleksisen trauman hoitoon suositellun kolmivaiheisen mallin ensimmäisestä vaiheesta eli vakauttamisesta. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat vertaistuki, sosiaalinen vuorovaikutus, tukea antavat viranomaisverkostot ja turvallisuutta edistävät rajat. Valma-yhteisökuntoutus on tarkoitettu lapsiperheille, jotka tarvitsevat tukitoimia vanhemmuuteen kasvussa ja arjessa selviytymisessä joilla lapsen huostaanoton ja perheyhteyden hajoamisen riski on todennäköinen joissa vanhemman tai lapsen neuropsykiatrinen erityisvaikeus aiheuttaa ongelmia joissa heikon vanhemmuuden taustalla ovat vanhemman omat traumaattiset kokemukset. Valma-yhteisökuntoutus on asiakaskeskeistä, dynaamista ja jatkuvasti kehittyvää toimintaa, jolle on määritelty toimintaa ohjaavat arvot ja laatukriteerit. Valma-yhteisökuntoutuksen arvot ovat: lapsen oikeus turvalliseen kasvuun ja kehitykseen yksilöllisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen luottamus tasa-arvoisuus yhteisöllisyys ammatillisuus. Laatukriteerit määrittelevät palvelutoiminnan laatutavoitteet ja niitä voidaan säännöllisesti auditoida. Valma-yhteisökuntoutuksen laatukriteerit jakautuvat yhteisökuntoutuksen edellytyksiin ja asiakastyötä ohjaaviin laatukriteereihin. Ensi- ja turvakotien liitto auditoi laatukriteerit syksyllä Valma-yhteisökuntoutuksen laatukriteerit ovat yhteisökuntoutuksen edellytykset ja asiakastyötä ohjaavat laatukriteerit. Yhteisökuntoutuksen edellytykset ovat: Valma-yhteisökuntoutus on suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä vanhemmuuden ja lapsiperheen arjen tukemiseksi. Valma-yhteisökuntoutuksessa tuetaan kaikkia perheenjäseniä. Valma-yhteisökuntoutus on erityistä osaamista edellyttävää ammatillista työtä, jota arvioidaan säännöllisesti. Valma-yhteisökuntoutus edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Asiakastyötä ohjaavat laatukriteerit ovat: Lapsen kanssa työskentely Lapsen kanssa työskentelyn tavoitteena on lapsen normaalin kasvun ja kehityksen tukeminen sekä erityistarpeisiin vastaaminen. Perheen kriisitilanteissa työskentely painottuu lapsen turvallisuuden lisäämiseen häntä auttavia selviytymiskeinoja tunnistamalla ja vahvistamalla. Vanhempien kanssa työskentely Vanhempien kanssa työskentelyn tavoitteena on tukea vanhemmuutta ja vastuullisuutta, edistää myönteistä vuorovaikutusta ja ohjata vanhempia itsenäiseen sekä yhteisölliseen selviytymiseen. Raskaudenaikainen työskentely on aktiivista vanhemmuuteen ja vauvan syntymään valmistautumista. Perheen kriisitilanteissa työskentelyn tavoitteena on asiakkaan omien selviytymiskeinojen löytäminen ja vahvistaminen. Kehittämishankkeen aikana vuosina Valmassa hoidetut 41 perhettä olivat haasteellisia ja moniongelmaisia perheitä, joiden yhteisiä nimittäjiä olivat raskaus, päihderiippuvuus ja erilaiset mielenterveysongelmat. Päihderiippuvuuden ja mielenterveysongelmien taustalla oli lisäksi lukuisia traumaattisia elämänkokemuksia. Jotkut Valma-äidit olivat jopa päihteiden pysyvästi vaurioittamia. Valmaprojektiin ohjattiin myös heikkolahjaisia ja lievästi kehitysvammaisia raskaana olevia naisia, joille ei löytynyt muuta hoitopaikkaa. Projektin asiakaskunta osoittaa hyvin, kuinka laajasta avuntarpeesta näiden ihmisten kohdalla on kysymys ja kuinka suppeita sekä pilkottuja palveluja yhteiskunnassa on nykyijään tarjolla näille asiakkaille. mun koti { 7 } on täällä

8 Valma-projektissa on tarjolla perhepaikkoja, joihin tullaan jonkin verkostoyhteistyötahon lähettäminä. Projektin aikana yleisin lähettävä taho oli lastensuojelu. Ennen hoitojakson käynnistämistä pidetään viranomaispalaveri, jossa tarkoin kartoitetaan perheen tilanne ja tavoitteet Valma-hoitojaksolle. Viranomaispalaveria seuraa varsinainen aloituspalaveri, johon osallistuu edellisten tahojen lisäksi myös asiakasperhe. Aloituspalaverissa laaditaan yksilöllinen, perhekohtainen hoitosuunnitelma, johon kaikki osapuolet sitoutuvat. Palaverissa sovitaan myös tavoitteiden saavuttamisen arviointia koskevista seurantapalavereista ja muista jatkosuunnitelmista. Valma-jakson ajaksi perheet muuttavat asumaan vuokrasuhteeseen Asuin- ja palvelutalo Porin Esikkoon. Valma-yhteisökuntoutuksen mallin erityisyys on siinä, että se tarjoaa perheille samanaikaisesti kodin ja perhekuntoutuksen. Yhden oven takana ja saman katon alla kaikki! Yhteisökuntoutuksen ohella asiakasperheille ovat tarjolla palvelutalon muut aktiviteetit kuten kerhotoiminta, retket, juhlat jne. Talossa toimiva turvakotipäivystys mahdollistaa akuutin ammattiavun saamisen ympärivuorokautisesti. Valma-jaksolle tuleminen edellyttää asiakasperheeltä omaa motivaatiota ja sitoutuneisuutta. Työ Valmassa perustuu asiakasperheiden ja työntekijöiden keskinäiseen luottamukseen ja vastavuoroisuuteen. Työ on vaativaa, pitkäjänteistä ihmissuhdetyötä. Oman leimansa työhön tuo myös se, että työtä tehdään asiakasperheen reviirillä, heidän kodissaan. Luottamus syntyy yhteisestä arjesta ja sen kokemusten jakamisesta. Tärkeä merkitys on myös ohjaavien työntekijöiden pysyvyydellä. Valma-perheiden sosiaalista tukiverkostoa rakennetaan räätälöidysti koko hoitojakson ajan. Verkostojen on oltava tukea antavia ja voimaantumista vahvistavia. Asiakasperheen omia sosiaalisia verkostoja on joskus tietoisesti rajattava niiden vahingoittavuuden estämiseksi. Ongelmien kasautumisen vuoksi myös interventioiden eli suunnitelmallisten väliintulojen on oltava monipuolisia ja riittävän kattavia. Saumaton verkostoyhteistyö viranomaisten ja muiden auttajatahojen kanssa on onnistuneiden interventioiden ehdoton edellytys. Ammatillinen ohjaus Valmassa on suunnitelmallista, tavoitteellista ja jokaiselle perheelle yksilöllisesti räätälöityä. Ohjaus on konkreettista yhdessä tekemistä ja lähtökohtana ovat realistiset ja muutettavissa sekä mitattavissa olevat tavoitteet. Joskus ohjauksessa lähdetään jopa ruohonjuuritasolta perheen omia voimavaroja mukaillen. Ohjauksista vastaavat asiakasperheiden omat nimetyt työntekijät ja heidän tukenaan koko palvelutalon moniammatillinen työtiimi. Työ on intensiivistä ja pitkäjänteistä perhetyötä, jonka juuret ovat Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten vaativan vauvaperhetyön erikoisosaamisessa. Valma-yhteisössä työskentely on dialogia, jossa ohjaaja ja ohjattava toimivat samalla tasolla ja toisiaan kunnioittaen. Ohjauksessa korostetaan asiakkaan omia piileviä voimavaroja ja ratkaisukeskeistä työotetta. Tilannearvio, ihmistuntemus ja sanattoman viestinnän huomioiminen on tärkeä osa ohjausprosessia. Sosiaalinen ja emotionaalinen tuki ohjauksessa edesauttaa asiakkaan sopeutumista pitkäaikaiseen kuntoutukseen. Ohjaajan usko asiakkaan voimavaroihin ja selviytymiseen rohkaisee puolestaan asiakasta luottamaan omiin kykyihinsä. Valma-jakson päätyttyä asiakasperheet siirtyvät jälkihuoltoon, jonka pituus määritellään aina perhekohtaisesti. Enimmillään se on kuusi kuukautta. Jälkihuolto jakautuu tehostettuun ja tavalliseen jälkihuoltoon. Tehostettuun jälkihuoltoon siirtyvät perheet jatkavat asumista Porin Esikossa kun taas tavalliseen jälkihuoltoon siirtyvät perheet voivat Valma-jakson jälkeen muuttaa itsenäiseen asumismuotoon palvelutalon ulkopuolelle. Jälkihuoltoperheiden kanssa tehtävä työ on kannattelevaa, voimaannuttavaa ja aikaansaatuja muutoksia vahvistavaa tukea. Yksilötapaamisia sovitaan yleensä ajanvarausperiaatteella; yhteisötoimintoihin osallistuminen on perheille vapaaehtoista. Valma-yhteisökuntoutuksen mallin mukaisia interventioita ovat: lastensuojelulliset interventiot hyvinvointiin liittyvät interventiot arjen sujuvuuteen liittyvät interventiot käyttäytymiseen liittyvät interventiot. Valma-yhteisökuntoutuksen työmuotoja ovat yksilöohjaus, kotikäynnit, yhteisöohjatut toiminnat ja jälkihuolto. Työmenetelmät vaihtelevat räätälöityjen tavoitteiden mukaisesti, mutta keskittyvät pääsääntöisesti arjen ja päivärytmin jäsentämiseen, vanhemmuuteen ja lasten tarpeiden huomioimiseen ja niihin vastaamiseen, päihteettömänä pysymiseen, itsehoidon sekä elämänhallinnan ja itsetunnon kohentamiseen, taloudellisen tilanteen vakauttamiseen, sosiaalisen tukiverkoston luomiseen ja kuntouttavien jatkohoitopolkujen rakentamiseen. mun koti { 8 } on täällä

9 Vakauttaminen apuna Valman arjessa Arja Saarinen Valma-projektin asiakasperheiden moniongelmaisuus osoittautui hoidon kannalta erittäin haasteelliseksi, koska päihderiippuvuuden ja mielenterveysongelmien taustalla oli lukuisia traumaattisia elämänkokemuksia. Asiakasperheiden päihde- ja mielenterveysongelmia oli hoidettu lukuisissa eri paikoissa ymmärtämättä niitä koskaan traumaattisten kokemusten valossa. Valma-projektissa päivittäinen työskentely perheiden kanssa vahvisti oivallusta, että hyvin epävakaan ja kaoottisen käyttäytymisen taustalla oli vakava traumatisoituminen. Valma-projektin täydennyskoulutukset suunnattiinkin kompleksisen trauman hoitoon suositellun kolmivaiheisen mallin opiskeluun ja erityisesti mallin ensimmäiseen vaiheeseen eli vakauttamiseen. Vakauttamisen tavoitteena on rakentaa hoidolle luottamuspohja, vähentää traumaperäisten oireiden häiritsevyyttä, laajentaa sosiaalista tukiverkkoa ja lisätä turvallisuuden tunnetta sekä edistää itsensä hoitamista. Koulutuksen myötä ryhdyttiin Valma-perheiden hoidossa soveltamaan mallin mukaista vakauttamista. Vakauttamisvaiheen tavoitteet ovat: luottamuksen ja tukiverkoston rakentaminen turvallisuuden varmistaminen tunteiden ja impulssien säätely ja vakauttaminen tieto trauman jälkivaikutuksista; oireiden hallinnan opettelu itsensä hoitaminen. Luottamuksen ja tukiverkoston rakentaminen Useita muiden ihmisten aiheuttamia traumoja elämässään kokeneen ihmisen on usein vaikeaa luottaa kehenkään. Hän saattaa tulla helposti hyväksikäytetyksi, koska hänen henkilökohtaisia rajojaan ei ole lapsena kunnioitettu ja toisaalta taas lapsen tasolla toimivat persoonallisuuden osat eivät tunnista vaaran merkkejä ja he kiintyvät helposti hyväksikäyttäjään. Ihastuminen on nopeaa, mutta suhteet myös lopetetaan nopeasti pettymysten ja menettämisten pelossa. Aikuisena itsenään henkilö sen sijaan välttelee läheisiä ihmissuhteita ja hänen sosiaalinen verkostonsa on vähäinen tai puuttuu kokonaan. Luottamuksen rakentaminen on vaikeaa ja voi viedä jopa vuosia. Tällainen ihminen ei ymmärrä myöskään toisen ihmisen rajoja ja toimii itsekin tuhoavasti läheisissä ihmissuhteissaan. Luottamuksen saavuttamiseksi on tärkeää, että hoitavat työntekijät tukevat asiakkaan arkista selviämistä hyvin konkreettisesti: he ovat johdonmukaisia, pitävät kiinni sovituista tapaamisista ja ovat lupauksissaan realistisia. Luottamuksen syntyminen ei ole lupausten antamista se on tekoja arjessa. Valma-hoitojaksolla luottamuksen rakentamista tukivat erityisesti samat, nimetyt työntekijät ja palvelujen keskittyminen samaan paikkaan. Asiakasperheet, jotka aiemmin olivat hakeneet apua luukulta luukulle -periaatteella, saattoivat vihdoin hengähtää ja olla turvassa rakentamassa omaa elämäänsä. Useimmilla asiakasperheillä ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa. Omat sukulaiset tai omaiset asuivat kaukana tai välit heihin olivat rikkoutuneet. Ystäväpiiri koostui samassa elämäntilanteessa olevista kohtalotovereista, joiden kanssa yhteydenpito oli tuhoisaa. Joillakin ystäviä ei ollut lainkaan. Valma-projektissa tukiverkostoja rakennettiin sekä aikuisille että lapsille mm. tekemällä yhteistyötä lastensuojelun avohuollon tukiperhetoiminnan ja seurakunnan vapaaehtoistyön kanssa. Valma-yhteisö sinänsä muodostui jo erittäin tärkeäksi viiteryhmäksi tässä työssä, vaikka osalle asiakkaista yhteisössä oleminen oli myös raskasta ja yhteisön monimutkaisuus liian vaativaa. Turvallisuuden varmistaminen Traumatisoituneen ihmisen elämässä turvallisuusriskejä ovat traumatisoivien ihmissuhteiden vaikutuspiirissä eläminen, väkivaltainen parisuhde, korostunut riskinotto ja kykenemättömyys huolehtimaan itsestään, terveydestään, taloudestaan ja päivärytmistään. Riskien eliminoimisessa tärkeää on järjestää henkilölle mahdollisimman vakaa asuinympäristö, josta turvallisuusriskejä aiheuttavia tekijöitä pyritään poistamaan. Arjen kaoottisuutta ja ennustamattomuutta voidaan korjata suunnitelmallisella päiväjärjestyksellä. Ympärivuorokautisen avun saatavilla olo on myös omalla tavallaan sekä hyvä että paha. Se vahvistaa turvallisuudentunnetta, mutta tekee näkyväksi myös heikoilla olevan asiakkaan avuttomuuden ja riippuvuuden, mikä on hänelle aina vaikea ja ristiriitainen asia. Riippuvuus toisesta on aina myös pelottavaa ja uhkaavaa. Tämä on haastava yhtälö erityisesti työntekijöille. Miten lähelle mennään; miten lähellä ollaan? Miten ollaan avuksi tunkeutumatta ja jokaisen asiakkaan omaa reviiriä sekä vastuuta kunnioittaen? Valma-hoitojaksolla oleville asiakasperheille Asuin- ja palvelutalo Porin Esikko tarjosi turvapaikan, jossa turvallisuusriskejä pyrittiin mahdollisuuksien mukaan rajaamaan ulkopuolelle. Palvelutalossa toimiva turvakoti turvallisuus- ja valvontalaitteineen turvasi jo sinänsä perheasuntojen kotirauhan. Palvelutalon säännöllinen arki ja työntekijöiden tuki, ohjaus sekä neuvonta päivittäisissä kodin- ja lastenhoitoon liittyvissä asioissa antoivat uudenlaista turvaa ja auttoivat kasvattamaan voimavaroja arjen kaoottisuuden hallitsemiseksi. Projektin tiukoilla säännöillä ja rajanvedoilla luotiin ainakin hetkellisesti päihteettömiä koteja ja mun koti { 9 } on täällä

10 turvallisia kasvuolosuhteita monille syntyville vauvoille. Tunteiden ja impulssien säätely ja vakauttaminen Traumatisoituneella ihmisellä on usein ongelmia tunnekokemusten säätelyssä: Hän saattaa toisaalta olla hyvin etääntynyt ja irrallaan itsestään ja tunteistaan, ja toisaalta äkillisesti joutua voimakkaiden tunteiden valtaan. Ulkopuolisesta mitättömiltä näyttävät asiat ja tilanteet saattavat saada aikaan traumamuistojen vyöryn, jolloin hän toimii hetken mielijohteesta eikä kykene selkeästi hahmottamaan tekojensa seurauksia. Vaikeasti traumatisoituneet eivät muista, he käyttäytyvät kaoottisesti tai menevät aivan turraksi, kuten ovat koko elämänsä ajan tehneet itselleen ylivoimaisissa tilanteissa. He ovat tottuneet aina saamaan moitetta ja paheksuntaa. Heitä ei ole autettu pysymään tässä hetkessä. Voimakkaat tunnereaktiot ja impulssikontrollin säätelyhäiriöt olivat yleisiä erityisesti asiakkuuden alussa. Vihan, avuttomuuden ja häpeän tunteet sekä sosiaalisten kontaktien pelko tulivat useimmin esille yhteisössä, jossa toisten asiakasperheiden kohtaamista, keskinäistä vuorovaikutusta ja omasta käytöksestä saatua välitöntä palautetta ei voinut välttää. Omaan itseensä, voimavaroihinsa ja rajoihinsa tutustuminen oli asiakasperheille aikaa vievää ja työlästä. Parhaiten siinä etenivät perheet, joiden motivaatio hoitoon oli vahva ja sitoutuminen oma-aloitteista. Vaikeinta oli perheillä, jotka olivat tulleet Valmaprojektiin vastentahtoisesti, lastensuojelun toimesta. Valmaprojektin päihteettömyys aiheutti monelle myös vaikeita fyysisiä ja psyykkisiä vieroitusoireita sekä niistä johtuvia kielteisiä tunnereaktioita. Tieto trauman jälkivaikutuksista; oireiden hallinnan opettelu Traumatisoituneen ihmisen on tärkeää saada tietoa traumatisoitumisen vaikutuksista itseensä, koska se vähentää oireiden aiheuttamaa hämmennystä ja auttaa häntä tunnistamaan ja lopulta vaikuttamaan käyttäytymiseensä. On myös tärkeää kartoittaa trauma- ja tunnevyöryjä laukaisevia tekijöitä, jotta kykenee tulevaisuudessa paremmin ennakoimaan oireiden hallintaa ja epätarkoituksenmukaista käytöstä. Vakauttamisvaiheessa ei paneuduta siihen miksi jokin asia aiheuttaa voimakasta ahdistusta tai muita oireita, syiden etsiminen saattaa johtaa muistojen laukeamiseen ilman, että henkilö kykenee niitä mitenkään itsekään ymmärtämään ja käsittelemään. Tavoitteena on, että henkilö oppii aluksi havainnoimaan ja rauhoittamaan voimakkaita tunnekokemuksia ja hillitsemään käytöstään. Asuin- ja palvelutalo Porin Esikon turvakotityön kautta yhdistyksen työntekijöillä on vahva ja monipuolinen väkivaltatyön osaaminen, jota Valma-projektissa hyödynnettiin laaja-alaisesti. Valma-asiakasperheille voitiin tarjota ajanvarausperiaatteella sekä avokriisityön yksilötyöskentelyä että vertaistukiryhmiä. Akuutteja keskusteluja voitiin käydä kuitenkin aina tarvittaessa. Turvallisessa ympäristössä, tuttujen ja turvallisten työntekijöiden kanssa asiakkaan oli helppoa puhua mieltään painavista asioista ja yrittää löytää ymmärrystä mielipahalleen. Monelle asiakkaalle oli aivan uudenlainen kokemus puhua vaikeista asioista sen sijaan, että yritti päihteiden avulla unohtaa niiden olemassaoloa. Itsensä hoitaminen Pitkäaikaisen traumatisoitumisen seurauksena omasta kehosta tulee joko vihollinen, joka tuottaa kipua ja muita ei-toivottuja aistimuksia, tai aivan turta ja siihen ei ole mitään kosketusta. Traumatisoituneesta ihmisestä voi tuntua, etteivät hän itse ja keho ansaitse hoivaa ja arvostusta. Tämän johdosta traumatisoitunut tarvitsee erityistä tukea tutustuessaan uudelleen kehoonsa ja opetellessaan huolehtimaan itsestään. Sairauksia ja fyysisiä oireita hoidetaan, ja esimerkiksi syömishäiriö sekä päihteiden väärinkäyttö pyritään saamaan hallintaan. Häntä rohkaistaan terveellisiin elämäntapoihin: syömään, nukkumaan säännöllisesti ja välttämään sekä fyysistä että psyykkistä ylikuormitusta. Säännöllisen elämänrytmin luominen oli ensimmäinen askel kohti itsensä hoitamisen opettelua. Epäsäännöllistä ja uuvuttavaa elämää viettäville asiakasperheille aikataulutetut päivä- ja viikko-ohjelmat olivat aivan uutta ja sopeutumiseen vaadittiin paljon aikaa. Tasapainottuva elämä alkoi kuitenkin vähitellen näkyä perheissä sekä fyysisinä että psyykkisinä muutoksina. Terveellinen ravinto ja terveet ruokailutottumukset kohensivat asiakasperheiden terveydentilaa ja elämänlaatua. Lapsille oli tarjolla äitien valmistamaa kotiruokaa ja yhteisökeittiön ruoanlaitossa koetut onnistumisen tunteet kasvattivat äitien innostusta. Tuetun liikuntaharrastuksen myötä aktiivisimmat asiakasperheet pudottivat painoaan jopa kymmeniä kiloja. Valma-projektin virikkeellisillä yhteisötoiminnoilla tuettiin vanhempien ja lasten positiivista vuorovaikutusta, aktiivista osallisuutta ja mielihyvän kokemuksia. Päihteettömyyden ja mielenterveysongelmien aiheuttamien vieroitusoireiden hoitamiseksi asiakasperheillä oli tiivis suhde lääkäreihin, terapeutteihin ja muihin terveysviranomaisiin. Hämmentävät vaihtelut Valma-asiakkaissa Kuka minä olen? Persoonallisuudeltaan eheä ihminen osaa kertoa elämäntarinansa yhdistämällä erilaisia kokemuksiaan menneisyydestä nykyisyyteen. Olen minä, olen oma itseni lapsena, nuorena, aikuisena, vanhempana ja työntekijänä. Olen minä, oma itseni olivatpa olosuhteet hyviä, vaikeita tai ylivoimaisia. Nämä olosuhteet ja kokemukset kuuluvat kaikki minulle! Minun ajatukseni, käyttäytymiseni, tunteeni, aistimukseni ja muistoni niin miellyttävät kuin epämiellyttävätkin kuuluvat minulle Traumatisoituneen henkilön minäkuva on rajallinen ja jopa pysyvästi heikentynyt. Hänellä ei ole olemassa yhtenäistä tarinaa tai on vain osasia sieltä ja täältä. Minäkokemus on jakautunut ja tunteet, muistot tai ajatukset voivat tuntua vierailta ja jollekin toiselle kuuluviksi. Eri minäkokemusten väliltä puuttuvat tarvittavat sidokset mun koti { 10 } on täällä

11 tai psyykkiset yhteydet. Häiriöt minäkokemuksen muodostumisessa muuttavat persoonallisuutta, mikä taas näkyy voimakkaina vaihteluina henkilön käytöksessä. Hissin ovi kolahti tavanomaista kovemmin alakerran käytävällä. Kuulosti siltä, että ovi suorastaan paiskattiin päin seinää! Kolinan seasta kuului vauvan itkua, ja lähestyviä askelia, kun Minttu porhalsi kiihtyneen oloisena kohden päivystyskansliaa. Tää ei rauhotu vaikka mä tekisin mitä, mä en jaksa enää, voisko joku oikeesti ottaa tän, että mä pääsen tupakalle?! Mintun kasvot olivat tulipunaiset ja silmät löivät kipinää hänen roikottaessaan huutavaa vauvaansa olkapäällään. Voitko Minttu odottaa hetken vuoroasi, koska täällä on asiakas ennen sinua? Eiku heti nyt!, Minttu vaati ja liikehti hermostuneesti kanslian ovella. Työntekijä sulki kanslian oven määrätietoisesti ja pyysi Minttua odottamaan hetken vuoroaan. Kanslian lasiikkunoiden läpi saattoi nähdä, kuinka Minttu mittaili hermostuneesti käytävää ja haroi toisella kädellään poninhäntäänsä. Suun liikkeet paljastivat armottoman kiroilun, mutta ääni ei onneksi kuulunut kansliaan asti. Pian työntekijä vapautui, otti vauvan syliinsä ja siirtyi yhteisötilan isolle sohvalle vauvaa rauhoittavasti taputellen ja keinutellen. Muutaman nyyhkäisyn jälkeen itku taukosi ja vauva nukahti levollisesti turvallisille käsivarsille. Minttu oli palannut tupakalta ja seisoi ovella vaiteliaana kädet tungettuina farkkujen taskuihin. Kasvojen puna oli tyystin hävinnyt ja silmissä oli hämmentynyt ja kysyvä katse. Muutamalla askeleella Minttu siirtyi lähemmäksi ja istahti varovasti työntekijän polvelle kietoen kätensä hänen kaulaansa. Saanks mäkin tulla vähäks aikaa syliin? Minttu kysyi lapsenomaisella, lähes naukuvalla äänellä ja käpertyi pieneksi mytyksi työntekijän kainaloon. Hanna pystyi jo liikuttamaan aika hyvin oikeaa kättään, eikä silmän seutukaan enää ollut kovin sinertävä. Onneksi käsi ei ollut murtunut vaikka lääkäri oli sitä vahvasti epäillyt. Yhteisökeittiön kattausvuoro sujui Hannalta hyvin ja tuntui, että hänen mielialansakin oli paljon korkeammalla kuin eilen, jolloin keskustelimme vakavasti hänen ja Tomin väkivaltaisesta parisuhteesta. Hanna kertoi vihdoinkin ymmärtävänsä, että Tomi ei väkivaltaisuutensa takia voi enää kuulua hänen ja lapsen elämää. Se oli kerta kaikkiaan loppu, hän oli päätöksen tehnyt. Hanna halusi itselleen ja lapselleen turvallisen elämän, johon ei kuulunut väkivaltaa. Hänellä oli paljon loistavia tulevaisuudensuunnitelmia, ja välit omiin vanhempiinkin olivat selvästi lähentyneet viime viikkojen aikana. Hanna koki erityisen tärkeäksi sen, että vanhemmat saattoivat luottaa häneen. Aamuraportilla tuli kylmää vettä niskaan. Iltavuoroon tullut työntekijä oli kertonut nähneensä Hannan ja Tomin hellissä tunnelmissa kaupungilla. Pari oli kulkenut käsi kädessä lastenvaunuja työntäen ja hävinnyt Tomin asuintalon porttikonkiin. Hanna ei ollut huomannut työntekijää, joka oli jonkin matkaa kulkenut aivan heidän takanaan. Iltavuoron aikana Hannaa ei näkynyt talossa. Minäkuvassa tapahtuvien häiriöiden ja dissosiaatio-oireiden tunteminen auttoi ymmärtämään Valma-asiakasperheiden käytöksessä tapahtuvia hämmentäviä vaihteluja. Aggressiivisesti räyhäävä äiti saattoi hetkessä muuttua epätoivoista itkua tuhertavaksi pikkutytöksi, jonka rauhoittamiseksi riitti lämmin halaus ja hiuksien silittely. Seuraavassa hetkessä sama äiti pohti aikuisen viisaudella omaa elämäntilannettaan ja muuttui taas sopivan ärsykkeen myötä vihaa täynnä olevaksi ja kapinoivaksi murrosikäiseksi. Kun henkilökunta näkee ihmisen yhtenä ihmisenä ja sietää sekä ymmärtää näitä tilojen vaihteluita, se on usein asiakkaalle ensisijaisin terapia ja apu. Lähde trauma ja dissosiaatio: kolmivaiheinen hoitomalli mun koti { 11 } on täällä

12 Elämä vakaaksi Valman kautta Minna Suutari Asiakkaat ohjautuivat Valma-projektiin pääasiassa lastensuojelun kautta. Osa tuli päihde- ja mielenterveyspalveluista, osa nuorisoasteen laitoksista. Asiakkaamme olivat vuoden ikäisiä tyttöjä ja naisia. Suurin osa asiakkaistamme oli tulossa ensikertaa äidiksi ja osalla oli ennestään lapsi tai lapsia. Monella oli mielenterveys- ja päihdeongelmaa ja muutamat olivat vakavasti traumatisoituneita. Asiakkaita tuli myös suoraan kotoa tai sairaala- ja kuntoutusjaksoilta. Projektityö osoittautui meille alusta asti haasteelliseksi ja vaativaksi asiakkaidemme moniongelmaisuuden ja tarvitsevuuden vuoksi. Ongelmien lisäksi oli hoidettavana raskaus ja turvattava mahdollisimman turvalliset olosuhteet kasvuun ja kehitykseen kohtuvauvalle hoitamalla ja ohjaamalla odottavaa äitiä itsehoitoon ja ymmärrykseen omasta tilanteestaan ja tilastaan. Projektin alaikäiset raskaana olevat asiakkaat olivat itsekin lastensuojeluasiakkaita. Heidän kanssaan harjoiteltiin kaikkia elämään liittyviä perusasioita mm. hampaiden säännöllistä pesua Työ oli vaativaa varttuneiden asiakkaiden kanssa, joilla oli pitkä historia päihde- ja mielenterveyspalveluiden piirissä. Projektissa oli mukana kaiken jo olemassa olevan problematiikan lisäksi tärkein asia eli raskaus ja tulevan vauvan kasvun ja kehityksen turvaaminen. Vakavimmin traumatisoituneet oireilivat vuorotellen fyysisesti ja psyykkisesti. Heidän lääkehoitonsa osoittautui aikaa vieväksi ja vaikeaksi, koska riippuvuus asiasta toiseen kehittyi niin nopeasti. Asiakkaiden moniongelmallisuuden ja vaativuuden vuoksi lähdimme kehittämään laajaa verkostoyhteistyötä kaikkien mahdollisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa. Saimme paljon tukea ja apua asiakkuuksien hoitoon ja suunnitteluun tekemällä tiivistä yhteistyötä yhteistyökumppaneiden kanssa. Osallistuimme useisiin erilaisiin koulutuksiin ja perehdyimme laajalti uusimpaan ammattikirjallisuuteen työmme tueksi. Valma-asiakkuus rakentuu kolmesta vaiheesta: 1. Kotiutuminen asiakkaaksi Valmaan esimerkki Sopeutuminen yhteisön jäseneksi esimerkki Tulevaisuus asiakkuuden päättäminen esimerkki 3. Asiakkuus / Kotiutuminen Esimerkki 1. Kotiutumisvaihe Maanantai-aamuna puhelin soi pitkään. En jaksais millään nousta, vaik ohjaaja Minna soittaa mua aamiaiselle. Koht se varmaan rimputtaa ovikelloa. Tuntuu et koko yö meni valvoessa. Ensin pelotti pimeä ja yksinolo asunnossa, sit vauva potki tahallaan molempiin kylkiin niin et oli koko ajan pissahätä. Yöl näin painajaisia et mun vanhempaa lasta ahdisteli joku ällöttävä äijä, mut en pystyny auttamaan sitä, ku olin niin kamoissa. Heräsin siihen läpimärkänä hiestä. Onneks se oli unta. Kävin sauhuil ja mietin kui huono äiti oon ollu pojal. No nyt soi ovikello meen avaamaan. Siel se seisoo mun ohjaaja ja toivottaa hyvät huomenet ja patistaa mut aamupalal. Ok. Tuun heti kun saan vaatteet pääl. Tästä se alkaa viikko - ihan kun olis töis Asiakkuuden alusta heti Esikkoon muuton jälkeen oli tärkeää, että elinolosuhteet olivat mahdollisimman vakaat. Säännöllinen päivärytmi oli ensisijainen niin asiakkaan kuin tulevan lapsenkin voinnin kannalta. Suunnittelimme asiakkaan kanssa yhdessä päivä- ja viikkorytmin ja yritimme välttää ylikuormitusta päällekkäisten asioiden tai samana päivänä sovittujen tapaamisten tai asiointien suhteen. Asiakkaamme olivat usein viettäneet hyvin epäsäännöllistä elämää ja olivat siitä syystä aluksi uupuneita. Useat olivat tottuneet nukkumaan aamulla pitkään ja valvomaan myöhään. Kesti jonkun aikaa, ennen kuin he tottuivat säännölliseen rytmiin. Kävimme tarvittaessa herättämässä aamulla, ja patistimme iltaisin nukkumaan ajoissa mm. yleisten tilojen käytön aikataulutuksella. Luottamuksen rakentaminen alkoi heti asiakkuuden alussa nimeämällä asiakasperheelle oma ohjaaja, joka ohjasi ja tuki asiakasta kaikilla hoidettavilla osa-alueilla. Luottamus syntyi asiakkaan ja ohjaajan välillä vähitellen. Asiakkailla oli usein pettymyksiä ihmissuhteissaan eivätkä ihmissuhteet olleet pitkiä. Meillä oli onni matkassa, sillä ohjaajat sitoutuivat työhönsä koko projektin ajan. Luottamuksen syntymiseen vaikutti myös oleellisesti se, että työskentelimme Esikossa eli olimme koko päivän samassa tilassa asiakkaiden kanssa. Tapasimme asiakasperheitä tarvittaessa päivittäin. Asiakkuuden alussa oli mielestäni erittäin tärkeää olla vaikka lyhyessä kontaktissa asiakkaan kanssa ja siten saaden usein vaikea tilanne nopeammin rauhoitettua. Useimmiten asiakkaiden tarvitsevuus väheni tai kärsivällisyys koheni asiakkuuden myötä. Luotto siihen, että sai apua, lisäsi turvallisuutta. Toisaalta oli tärkeää oppia sietämään odottamista, vuoroaan ja pettymyksiä. Hoitojaksot olivat projektissa pitkiä. Tiivis verkostoyhteistyö osoittautui merkittäväksi. Projektin asiakkaat olivat usein itse moniongelmaisten perheiden lapsia. Heillä saattoi olla itsellään jo pitkä historia sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaina. Toisaalta he olivat jo kehittyneitä asiantuntijoiksi siinä millaisia palveluja tai etuuksia heille kuului. Valmaprojektin asiakkuus oli vapaaehtoinen - vaikkakin monelle perheelle vanhemmuuden suhteen velvoite. Useimmilla asiakasperheillä ei ole omien sukulaisten muodostamaa tukiverkostoa eikä ystäviä, jotka pystyisivät auttamaan ja tukemaan asiakasta vanhemmuudessa tai lapsen hoidossa. Rakensimme asiakasperheiden tukiverkostoa tekemällä yhteistyötä mm. seurakunnan, vapaaehtoistyön ja lastensuojelun avohuollon tukitoimin tukiperhetoimintaa apuna käyttäen. Tunteiden ja impulssien säätely ja tasaantuminen vei aikaa. Asiakkuuden alussa oli usein ongelmia tunnekokemusten säätelyssä. Asiakas saattoi olla toisaalta hyvin etääntynyt ja irrallaan itsestään ja tunteistaan ja toisaalta joutui äkillisesti voimakkaiden tunteiden mun koti { 12 } on täällä

13 valtaan. Näennäisen mitättömät asiat saattoivat myös saada aikaan traumamuistojen vyöryn. Asiakas voi toimia hetken mielijohteesta, ja hänen oli vaikea hahmottaa tekonsa seurauksia. Valma-projektin asiakas saattoi esim. retkahtaa päihteisiin pitkän sitoutumisen jälkeen tai viillellä itseään. Kävimme kotikäynneillä pitkiä keskusteluja asiakkaidemme kanssa esim. sovituista säännöistä, jotta he ymmärsivät syyn ja seurauksen omalla kohdallaan. Valma-asiakkailla oli kyse vanhemmuudesta ja mahdollisuudesta olla yhdessä lapsensa kanssa. Pohdimme myös, mitkä asiat tai tapahtumat laukaisevat halun retkahtaa tai toimia haitallisesti tuoden vaikeuksia arkeen ja elämään. Tavoitteena oli että asiakas oppi ennakoimaan ja rauhoittamaan itseään ja voimakkaita tunneryöppyjään. Ohjasimme asiakasta ymmärtämään oman sairautensa oireilua. Mietimme yhdessä myös keinoja, miten lukkotilanteessa löysi oljenkorren ja pysyi nykyhetkessä esim. mielikuvien avulla. Projektiasiakkuus toi asiakkaalle turvaa. Toisinaan asiakkaat ohjautuivat Valmaan turvakodin kautta. Taustalla saattoi olla väkivaltainen parisuhde tai erokriisi. Joskus asiakkaan oma vanhempi oli ehkä haitallinen tai selviytymistä rajoittava. Esikossa oli mahdollisuus rajata vierailijoita, mikäli asiakas ei itse kyennyt arvioimaan seuransa turvallisuutta. Säännöllinen elämä ja ohjaaminen päivittäisissä kodin- ja lapsenhoitoon liittyvissä asioissa antoi turvaa ja keinoja hallita arjen kaoottisuutta ja ennustamattomuutta. Turvallisuutta projektissa lisäsi myös päihteettömyys ja säännöllinen, valvottu lääkitys. Yhteisökeittiöissä opetettu ruuanlaitto kohensi asiakkaan terveyttä ja elämänlaatua. Tasapainoinen elämä auttoi asiakasta ymmärtämään oireitaan paremmin, koska hän pystyi ajattelemaan, mistä asiat johtuvat. Projektin vaativimmilla asiakkailla oli vaikeuksia hahmottaa henkilökohtaisia rajoja. Siitä johtuen teimme heti asiakkuuden alusta asti selkeän viikkosuunnitelman yhdessä asiakkaan kanssa. Sovimme aina etukäteen yhteisötoiminnot sekä koti-, virasto- ja neuvolakäynnit. Kävimme toki joustavasti ylimääräisillä kotikäynneillä tarvittaessa. Seurasimme myös, hoitiko asiakas sovitut itsenäiset asioimiskäynnit pitämällä yhteyttä hoitavaan verkostoon. Projektin alusta asti pyrimme luomaan asiakasperheelle ns. päiväkotirytmin: Aamulla noustaan ajoissa ylös ja tehdään päivän työt: illat ja viikonloput ovat vapaa-aikaa. Kaikkein tarvitsevimmat asiakkaat soittivat puheluja kotikäyntien lisäksi. Toisinaan oikein vaikeissa tilanteissa annoimme mietintäaikaa asiakkaalle ja palasimme asiaan, kun hän oli keskustelukuntoinen. Oli tilanteita, että oli pakko rajoittaa asiakasta ja ohjata lääkäripäivystykseen. Hoitojaksot sairaalaosastoilla vähenivät kuitenkin huomattavasti projektiasiakkuuden myötä. Myös tarvitsevuus väheni pikkuhiljaa. Asiakkaiden omasta itsestä huolehtiminen alkoi näkyä tasapainottumisen jälkeen. Projektiasiakkuuden myötä elämänlaatu koheni mm. säännöllisen elämänrytmin, lääkityksen ja terapian, päihteettömyyden sekä taloudellisten vaikeuksien tasaannuttua. Muiden asiakkaiden vertaistuki ja porrastettu asiakkaaksi tulo antoivat perspektiiviä siihen, että jollakin toisella menee jo paremmin ja jollain huonommin kuin itsellä. Koko projektin ajan tuimme asiakkaita liikunnallisiin harrastuksiin, itsestä huolehtimiseen ja itsestä välittämiseen. Järjestimme myös toimintaa talon ulkopuolelle esim. opiskelijoiden kanssa suunniteltua yhteistyötä perhekerhon ja lapsiparkin puitteissa. Muutamat asiakkaat alkoivat harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja aktiivisimmat pudottivat painoaan useita kymmeniä kiloja. Osa projektin asiakkaista lähti jo asiakkuuden aikana työelämään mukaan joustavan työkokeilun kautta. mun koti { 13 } on täällä

14 Toipuminen epäsäännöllisestä elämästä vie kauan aikaa. Asiakkaamme oireilivat voimakkaasti niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Varsinkin päihteettömyys aluksi vieroitusoireineen toi mukanaan kipua ja särkyjä. Monelle oli vaikeaa ymmärtää, kuinka huonossa kunnossa olikaan kroppa. Oli myös vaikeaa ymmärtää, ettei kaikkiin vaivoihin autakaan aina lääke. Monelle nousi mieleen vaikeita asioita elämänhistoriasta. Moni oli tottunut aiemmin tukahduttamaan vaikeudet päihteillä tai rauhoittavilla lääkkeillä siirtäen ajatukset tuonnemmaksi. Projektin aikana harjoittelimme erilaisia hallintakeinoja esim. vihan ja aggressiivisuuden hallinnan tehtävillä. Eräs asiakas palautti mieleen niin paljon historiastaan asioita, että hän piti minulle päiväkirjaa vapaa-ajalla. Sopeutuminen - yhteisöllisyys Vähitellen projektiasiakkuuden sopeuttaessa asiakkaitten arjen ja fyysisen ja psyykkisen voinnin säännöllisyydellään ja suunnitelmallisuudellaan. He alkoivat kyseenalaistaa ja pohtia omaa elämäänsä ulkopuolisen silmin. He saivat lisää naisellisuutta ulkoiseen olemukseensa ja alkoivat välittää itsestään. Meille ohjaajille oli suuri helpotus, kun asiakas pystyi pitämään puolensa mm. taloudellisesti ja seksuaalisesti. Asiakkaat oppivat vähitellen myös harkitsemaan, kuinka julkituovat omat henkilökohtaiset asiansa: missä, kenelle ja kuinka suureen ääneen. Keskustelimme myös asiakkaiden lapsuudesta ja nuoruudesta kotikäynneillä. Meillä oli apuna psykiatrinen keskusteluterapia ja osalla myös psykoterapia psykiatrian poliklinikoilla. Tarvittaessa osallistuimme hoitokokouksiin. Esimerkki 2. Sopeutumisvaihe Ohjaajat kerto et yhteisöön tulee uus jäsen. Onneks tulee ja tulis ny semmonen kenest sais kaverin tai juttuseuraa. No, nyt ne tulee ja ne esittelee sen. Onpa nuori ihan kakara ja maha pystyssä. Voi kauhee - onpa se huonos kunnos. Koko naama täyn lävistyksiä ja käsis jottai onnettomia tatuointeja. Voi juma, sääliks käy. Miten toi voi pärjätä. Mä oon iha fossiili tohon verrattuna ja mä voin sit auttaa sitä vauvan hoidos. Mä voin antaa sil jotain vaatteit ja lelui sen vauval. Jos se tuntis olos kotoiseks. Must tuntuu et mul on asiat jo hyvin Asiakkaan muistoja läpikäydessä muistutimme vaikeissa tilanteissa siitä, ettei nyt tapahdu pahoja asioita - eivätkä aikaisemmat tapahtumat enää määrää asiakkaan elämää. Muutamat asiakkaat kertoivat traumaattisista kokemuksistaan avoimen hämmästyneitä siitä, etteivät voineet turvautua silloin aikuiseen lohduttajaan. Toisinaan jouduimme menemään väliin, kun asiakkaan miesystävä, sukulai- mun koti { 14 } on täällä

15 nen tai tuttava yritti häiritä vielä hauraan asiakkaan selviytymistä. Toisinaan asiakkaiden selviytyminen vaikutti aiheuttavan kateutta ulkopuolisissa. Kannustimme asiakkaita tekemään omassa elämässään itse harkitsemiaan hyviä päätöksiä. Monesti heidän oli vaikea luottaa siihen, että heillä on oikeus hyvään elämään. Vähitellen luottamus omiin kykyihin koheni ja huomasimme asiakkaiden yhä vähemmän varmistelevan asioita ohjaajilta. Toipumiseen liittyivät myös takapakit ja retkahdukset. Kävimme kriisipalavereissa läpi syytä ja seurausta sekä mietimme hallintakeinoja saada asiakkaalle harkintakykyä impulsiiviseen toimintaan. Asiakkaamme ovat melko nuoria iältään ja heidän oireilunsa on jo siitä syystä voimakasta ajoittain. Nuoruuteen kuuluu osin piittaamattomuuttakin ja jotkut asiat oppii paremmin kokemuksen eli kantapään kautta. Usein mietimme työryhmässä kuinka suuren elämänmuutoksen projektiasiakas joutuu läpikäymään tullessaan harkitsematta raskaaksi ja nopeasti lastensuojelun velvoittamana tai vapaaehtoisesti projektiin asiakkaaksi ja muutamassa kuukaudessa vastuulliseksi vanhemmaksi. Palvelutalossa asuminen voi olla toisille raskasta, koska on suuren yhteisön jäsen. Asiakkaat olivat aluksi hämillään siitä, että heidän tulojaan ja menojaan kontrolloidaan säännöllisesti. Sopeutumisen myötä asiakas oppi luottamaan vähitellen lähiverkostonsa ihmisiin. Asiakas oppi ymmärtämään, että toimimme asiakasperheiden parhaaksi, emme heitä vastaan. Projektin tarjoamana mahdollisuus olla kokonaisena perheenä asiakkaina oli ainutlaatuinen. Kannustimme asiakkaita suoralla palautteella sekä positiivisissa että negatiivisissa asioissa. Projektin alussa tuntui vaikeahkolta antaa suoraa palautetta, mutta asiakkaat kokivat suoruuden rehellisyytenä heitä kohtaan. He kertoivat haluavansa kuulla itseään koskevan palautteen suoraan eikä myöhemmin välikäsien kautta. Mahdollisuus vanhemmuuteen oli monelle asiakasperheelle suuri asia ja kova työ. Puhuimme paljon siitä, mikä on riittävää. Maalaisjärjellä ajateltuna riittävää on, kun ottaa opista ja ohjauksesta vaarin ja sen lisäksi tekee parhaansa. Monella asiakkaalla ei ollut oman kodin mallia tai kokemusta lapsen kasvatuksesta. Tulevaisuus - asiakkuuden päättyminen Apua!!!! Pari vuotta on menny tosi nopeeta. Tätä päivää oon pelänny ja odottanu. Tässäkö tää oli? Mul on lupa lähteä vapaille vuokramarkkinoille mun lapsen kans lastensuojelun luval. Ne sano, et ne uskoo meidän pärjäävän omas kodis. Tulin kyl hiuka ylpeeks ku ne kehu ja noloks, ku kerrattii mitä kaikkee oli asikkuude alus. Mä muutan sit kyl virallisest yksi pojan kans. Mies voi piiphtaa, mut se on mun ja pojan koti. Kukaa ei tuu ilman lupaa meil. Saan tul kuulemma Esikkoon yhteisöön ja juhliin muuton jälkeenki! Esimerkki 3. Tulevaisuus Asiakkuuden lähestyessä loppuaan tuen ja ohjauksen painopiste siirtyy menneisyydestä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen kuten läheisiin ihmissuhteisiin, koulutukseen ja työelämään. Asiakkaamme alkoivat ymmärtää heiltä menneen aikaa ja elämää hukkaan. He kokivat tavallaan menettäneensä osan elämästään. Kannustimme heitä suuntaamaan kohti tulevaisuutta, ja annoimme kiitosta ja kannustusta sitoutumisesta projektiin ja oman elämänsä hallintaan. Aktiivisen projektiasiakkuuden jälkeen asiakkaamme olivat puolen vuoden mittaisessa jälkihuollossa. Jälkihuollon aikana asiakasperhe muuttaa etsii uutta asuntoa vapailta vuokramarkkinoilta. Kiirettä ei ole. Kehotimme heitä valitsemaan lapsiystävällisen asuinpaikan. Toisinaan asiakasperhe asui Esikossa vielä jonkun aikaa jälkihuollon jälkeen. Jälkihuollossa olevat asiakkaat voivat osallistua yhteisön toimintoihin ja samalla kertoa Valmassa oleville asiakkaille niin halutessaan omaa tarinaansa ja antaa näin vertaistukea. Vakautuneet asiakkaat suhtautuivat positiivisesti ja huolehtivasti alkutaipaleella oleviin asiakkaisiin. Projektin läpikäynyt asiakas sai vahvistusta itselleen ja varmuutta selviytymisestään elämässä eteenpäin. Kannustimme projektiasiakkaita suorittamaan loppuun kesken jääneitä opintojaan. Muutama kävi ammatinvalinnan psykologilla ja oli työkokeiluissa. Osa oli pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeellä. Melkein kaikkien lapset olivat päivähoidossa jo alle 2-vuotiaina, jotta saivat ikäistään seuraa ja virikkeitä. Korostimme projektiasiakkaille heidän olevan tärkeitä lapsilleen ja läheisilleen. Heidän selviytymisensä on tärkeää myös meille. Lähes kaikki pitävät edelleen yhteyttä ja kysyvät tarvittaessa neuvoja. He osallistuvat talon järjestämille retkille, juhliin ja tapahtumiin. Tärkeintä on tietää mihin ottaa tarvittaessa yhteyttä. Pohdintaa projektityön tuloksista Kaikilla asiakasperheillä oli projektin lopussa jonkinlainen lähimmäisten tukiverkosto. Toisten tukiverkosto koostui sukulaisista, tuttavista, toisista projektiasiakkaista, tukiperheistä tai pelkästään viranomaisista. Seksuaalisuus ja parisuhdeasiat olivat yksi suuri osa-alue työssämme. Suurin osa perheiden äideistä pystyi olemaan päihteittä raskauden ajan. Asiakasperheiden isät eivät kaikki pystyneet ja saivat porttikieltoja pyrkiessään Esikkoon tapaamaan perheitään päihtyneinä. Muutama parisuhde kariutui päihteiden ja sitoutumattomuuden vuoksi. Projektiasiakkuuden aikana asiakkaamme löysivät uusia ihmissuhteita, myös työssäkäyvien tavallisten miesten kanssa. Kävimme läpi miltä tuntuu olla tavallisessa parisuhteessa miehen kanssa, joka ottaa osan vastuusta lapsesta olematta biologinen vanhempi. Parisuhde vaikutti tasaannuttavasti asiakasperheiden äiteihin. Uskoakseni usea projektiasiakas löysi oman seksuaalisuutensa vakautumisen jälkeen. Seksuaalisuus sai muutaman kohdalla sopivaa intiimiyttä. Koko projektin ajan seksuaalisuus oli usein yhteisöissäkin puheenaiheena. Muutamalla asiakkaalla oli huonoja seksuaalisia kokemuksia ja käyttäytyminen on ollut ehkä siksi holtitontakin. Oman itsen arvostamisen, kodin koskemattomuuden ja turvallisuuden myötä liian avoin seksuaalisuus muuttui vähemmän avoimeksi. Valma-projektin ehdottomaksi vahvuudeksi osoittautui mahdollisuus pitkään ja intensiiviseen asiakkuuteen. Parasta oli mielestäni se, että joidenkin asiakkaiden kohdalla saatiin ylisukupolvinen ongelmaketju katkeamaan. Projektin aikana syntyneet lapset saivat asua äitinsä kanssa tuetusti, jos tämä pystyi sitoutumaan vanhemmuuteen. Äitien kapasiteetti itsenäisyyteen ja omista asioista päättämiseen ja oman lapsen ja kodin suojelemiseen kehittyi kuntoutumisen ja itsetunnon vahvistumisen kautta huomattavasti. He eivät olleet kuntouduttuaan enää niin helposti vietävissä vaan oppivat sanomaan myös EI! mun koti { 15 } on täällä

16 Asiakkaamme olivat kokeneet vaikeita asioita ja heidän oli usein vaikea luottaa ihmisten vilpittömyyteen. Toisaalta jotkut heistä olivat naiiveja ja helposti hyväksikäytettäviä: varsinkin, jos olivat joutuneet hyväksikäytetyiksi eikä heidän lapsuutensa rajoja kunnioitettu. He eivät osanneet tunnistaa vaaran merkkejä ja olivat helposti ns. renttumagneetteja. He ihastuivat helposti ja etenivät nopeasti sekä lopettivat suhteet itse peläten pettymystä ja menettämistä. Monta kertaa pettyneet eivät tavallaan salli itselleen onnea eivätkä usko sen olevan mahdollista kohdallaan. Aina on taustalla pelko jonkin pahan tapahtumisesta. Mielestäni me projektityöntekijät tarjosimme projektin aikana syntyneille lapsille ainakin sen yhden turvallisen aikuisen. Tekemämme työ on arvokasta, koska useimmat asiakasperheemme eivät olisi selvinneet ilman projektityön kaltaista intensiivistä perhetyötä. Lopuksi Uskon vilpittömästi, että kaikilla projektiasiakkaillamme oli sisimmässään toive olla äiti lapselleen/lapsilleen. He olivat ja tulevat aina olemaan äitejä vaikka muutamat olivat lähivanhempia vain lyhyen ajan. mun koti { 16 } on täällä

17 Työtä ruohonjuuritasolla - kolme asiakastarinaa Valma-projektin loppuraportin asiakastarinat valitsimme sillä perusteella, että moniongelmaisista lapsiperheistä yhdeltä kolmasosalta otetaan lapsi huostaan jo varhaisessa vauvaiässä: Eilan tarina Kun mikään ei riitä... yhdeltä kolmasosalta otetaan lapsi huostaan keskimäärin 1,7 vuoden ikäisenä: Marjan tarina Yks eteen- kaks taakse ja yksi kolmasosa selviytyy ongelmistaan ja kykenee olemaan vanhempi lapselleen: Liisan tarina Kuuleks sä?. Eilan, Marjan ja Liisan tarinat ovat fiktiivisiä, mutta perustuvat Valma-äitien arkeen Porin Esikossa. mun koti { 17 } on täällä

18 Kun mikään ei riitä Sirpa Forsbacka Raskaana oleva, vajaa kolmekymppinen Eila tuli Valmaprojektiin mielenterveyspalvelujen kautta. Tapasimme Eilan ensimmäisen kerran Esikossa aloituspalaverissa, missä asetettiin tavoitteita työskentelylle. Eila kertoi avoimesti eletystä elämästään ja pitkästä päihdetaustastaan. Tavoitteeksi asetettiin raskauden turvaaminen, päihteettömyys ja mahdollisuus vauvaperheen arkeen. Eila toi vahvasti esille halunsa raitistua ja saada elää yhdessä tulevan lapsensa kanssa. Hän tiedosti tarvitsevansa tukea selvitäkseen raskausajasta päihteettömänä. Palaverin edetessä ilmeni, ettei Eilalla ollut mitään irtaimistoa kotia varten ja taloudellinen tilanne oli huono. Eilan sosiaalityöntekijä lupasi taloudellista avustusta kodin hankintoja varten ja sovimme muuttopäivän. Työntekijänä oli ilo nähdä toiveikkuuden kipinä Eilan katseessa, kun päätös muutosta Asuin - ja palvelutalo Esikkoon oli tehty. Ennen Eilan muuttoa Esikkoon saimme lahjoituksena huonekaluja, liinavaatteita ja astioita. Näillä lahjoitustavaroilla sisustimme tulevalle Valma-äidille asunnon. Kun muuttopäivä koitti, Eila saatettiin hoitojaksolta Esikkoon ja hän pääsi pitkästä aikaan ikiomaan asuntoon, johon astuessaan häneltä pääsi itku ja hän totesi: Täällä on turvallinen olla. Pitkään emme ehtineet asuntoa ihailla, sillä iltapäivän aikana piti hoitaa käytännön asioita. Lähdimme kauppaan, josta hankittiin perusruokatarvikkeita ja siivousvälineitä. Seuraavaksi suuntasimme ostamaan kahvinkeittimen ja mikron. Samalla Eila kertoi itsestään. Välillä hän mietti jo tulevia hankintoja. Oma elämäntarina kulki ostosten lomassa vauhdilla eteenpäin. Ensi kohtaaminen kesti kolme tuntia ja sinä aikana saimme paljon aikaiseksi. Samalla työntekijä sai paljon tietoa Eilan menneisyydestä. Eilan taito puhua asioistaan oli miltei ylenpalttinen. Hän kertoi olleensa lukemattomissa hoitopaikoissa ja niissä hän oli oppinut puhumaan itsestään. Sovimme tapaavamme seuraavana aamuna ja Eilan tehtäväksi asiakkaana jäi laittaa kotia omanlaisekseen. Seuraavana aamuna sain kuulla Eilan lähteneen illalla ulkoilemaan ja hän ei ollut palannut asuntoonsa. Päätimme työyhteisössä, että tiedustelen asiakasta sairaalasta ja poliisilta. Kummallakaan taholla ei ollut havaintoa Eilasta. Huoli Eilan psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista pyöri koko työyhteisön mielessä. Epäily päihteidenkäytöstä lisäsi huolta pienestä kohtuvauvasta. Pariin päivään asiakkaasta ei kuulunut mitään. Sitten hän lähetti anteeksipyynnön tekstiviestillä. Soitin asiakkaalle. Kerroin olevani muiden työntekijöiden kanssa huolissani hänestä ja tiedustelin missä hän on. Asiakas kertoi olevansa erään tyypin luona. Kysyin, milloin tulet kotiin. Hän esitti vastakysymyksen: Saanko tulla? Toki, toki, ehdottomasti! Mutta sitten me yhdessä sovimme kanssasi uudet, sinua varten räätälöidyt pelisäännöt. Eilalle tämä sopi ja hän palasi sovittuna ajankohtana takaisin Esikkoon. Hän luovutti tullessaan puhelimensa ja asunnon avaimen Esikon työntekijälle säilöön. Tämä järjestely oli Eilan mielestä tarpeellinen tuki, jotta hän pysyy asunnollaan. Seuraavana aamuna vieroitusoireinen Eila osallistui Valma-yhteisön aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen pidimme pikapalaverin Eilan, Valma-projektityöntekijän ja projektipäällikön kanssa. Sovimme, ettei hän ulkoile yksin ja puhelut hän soittaa päivystyskansliasta valvotusti. Eilan kanssa tehtiin kotikäynnillä viikkosuunnitelma. Almanakkaan laitettiin Valma-yhteisöt, neuvolakäynnit, lastenpsykiatrian palaverit ja seulat. Samalla keskusteltiin tulevasta vauvasta ja Eila kertoi pelkäävänsä vauvan menettämistä. Hänelle selitettiin, mitkä seikat johtavat vauvan menettämiseen ja mitkä toimet mahdollistavat vauvan tulevaisuuden äidin kanssa. Näitä asioita käytiin läpi lähes jokaisella kotikäynnillä. Välillä Eilalla oli toiveikas olo tulevaisuuden suhteen ja välillä hän oli epätoivoinen. Eila kertoi oman lapsuutensa olleen turvatonta. Hänen vanhempansa olivat päihdeongelmaisia ja väkivaltaisia. Eila oli joutunut insestin uhriksi ja hänet oli raiskattu. Hyvin varhain Eila oli löytänyt päihdepiirit. Hän oli käyttänyt kaikkia mahdollisia aineita ja aina hän ei edes tiennyt, mitä oli ottanut tai pistänyt itseensä. Vaihtuvat kumppanit olivat pahoinpidelleet ja hyväksikäyttäneet häntä häikäilemättömästi. Eila oli ollut useasti naisten suojassa ja hänellä oli lukemattomia hoitojaksoja sekä vankilatuomio huumausainerikoksesta. Keskusteluissa tuli esille Eilan kokema kaltoinkohtelu ja pahuus. Työskentelyssä oli alusta asti tavoitteena kohottaa asiakkaan itsetuntoa ja saada hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi kaiken kokemansa jälkeen. Kotikäyntien ja keskustelujen lopussa otimme puheeksi tulevan vauvan, pohdimme vauvan ulkonäköä ja sukupuolta. Alkuvaikeuksien jälkeen ensimmäinen kuukausi sujui hyvin. Viikoissa oli paljon ohjelmaa, koska kävimme Eilan kanssa yhdessä neuvola-, lääkäri-, verikoe-, huumeseula- ja psykiatrikäynnit. Lisäksi Eila osallistui Valma-yhteisöihin ja tutustui yhteisön muihin jäseniin. Eilan arki pyöri suunnitellun viikko-ohjelman mukaan. Maanantaiaamuisin tavattiin Valma-aamiaisella yhteisössä. Aamiaisen jälkeen käytiin läpi suunnitellut menot, kotikäynnit, kauppa-asioinnit ja ulkoilut. Eila toi keskustelussa esille, että hänen mielestään hänelle asetettu kotiaresti oli hyvä asia. Eila mietti lääkityksensä vaikutusta tulevaan vauvaan ja äitiyspoliklinikkakäynneillä hän kysyi asiaa lääkäriltä. Lääkäri kertoi lääkityksen olevan Eilalle tärkeää, jotta hän pysyisi kuivilla ennen lapsen syntymää ja että lääkitys oli minimissään. Lääkitys oli suunniteltu niin, että sillä olisi mahdollisimman vähän haittavaikutuksia kohtuvauvalle. Eilan vuorokausirytmi selkiintyi ja hän sai yönsä nukuttua ilman painajaisia. Päivisin hän oli pirteä ja jaksoi huolehtia sovituista asioista entistä paremmin. Eilan ulkoinen olemus muuttui huolitellummaksi ja hän kiinnostui omasta hyvinvoinnistaan enemmän. Vauvan liikkeet alkoivat tuntua ja välillä Eilalla oli supisteluja. Häntä ohjattiin rentoutumisessa ja hän kuunteli musiikkia rauhoittuakseen. Eilan kanssa käytiin mielenterveyspalveluissa. Lääkäri totesi lääkityksen olevan riittävä. Eilan pitäisi opetella kestämään ahdistusta selvänä, koska hän oli ollut monet vuodet lääkkeiden ja päihteiden suurkuluttaja. Samalla käynnillä Eila tiedusteli, onko hänellä mahdollisuus saada entinen lääkitys takaisin vauvan synnyttyä? Lääkärin mielestä ei kannattaisi palata entiseen, koska hän oli hyvässä vaiheessa pääsemässä niistä eroon. Lääkäri kirjoitti puolen vuoden sairausloman, jolloin Eila purskahti itkemään. Syynä oli pettymys. Eila koki, ettei hän ollut kyvykäs mihinkään ja totesi vanhempiensa pilan- mun koti { 18 } on täällä

19 neen hänen elämänsä jo lapsuudesta lähtien. Keskustelimme aiheesta ja häntä lohduteltiin elämän voivan muuttua parempaan suuntaan, kunhan itse jaksaa yrittää ja uskoa omaan tekemiseensä. Todettiin, että nyt pitää keskittyä raskauteen, huolehtia itsestään ja kyetä pysymään raittiina. Samana päivänä oli tarkoitus hoitaa kauppa-asiat. Eila ei jaksanut lähteä asioille ja kertoi olonsa olevan kuin tuomiolla olisi ollut. Puhuttiin ahdistuksen sietämisestä ja vihasta vanhempia kohtaan. Mieli tekee töitä ja menneisyyttä pitää työstää, jotta voidaan edetä elämässä uuteen suuntaan. Eilan sosiaalityöntekijän kanssa pidettiin aktiivisesti yhteyttä ja sitä kautta saatiin taloudellinen tilanne vakaaksi. Vanhoja ulosottoja oli paljon ja niihin tehtiin maksusuunnitelmia. Toisen asiakkuuskuukauden aikana Eila motivoitui ja hänellä oli paljon hyviä päiviä. Hän hymyili ja kertoi olevansa onnellinen. Hänen mielialansa vaihtelivat voimakkaasti: toisinaan hän oli valmis hoitamaan asioita nyt ja heti -periaatteella ja toisinaan hän tuskin jaksoi puhua. Eila osallistui Valma-yhteisöihin säännöllisesti. Hän touhusi muiden mukana j, mutta kesken kaiken hän saattoi väsähtää ja siirtyä lepäämään sohvalle. Eila tutustui yhteisön jäseniin ja toisinaan he kävivät vierailulla toistensa luona. Varoitimme liiallisesta kyläilystä, koska vaarana olisi molemminpuolinen uupuminen. Tämä tuli konkreettisesti todeksi, kun asiakas ja auttamishaluinen Valma-äiti olivat tekemisissä päivittäin ja loppujen lopuksi molemmat uupuivat ja riitaantuivat. Tilanne käsiteltiin osapuolten kanssa, ja he ymmärsivät yrittäneensä liikaa ja liian nopeasti. Eilan kolmas kuukausi Valma-projektissa alkoi myllerryksellä. Hän oli saanut kirjeen ja viestejä vanhoilta ystäviltä. Yksi ns. entisen elämän ystävistä kertoi vapautuvansa vankilasta ja tulevansa vierailulle Eilan luo. Eilan kanssa puhuttiin asiasta ja tehtiin selväksi, ettei hänen luonaan voi vierailla hänelle haitallinen henkilö. Eila tuntui ymmärtäneen asian. Kerrattiin kohtuvauvaan ja asiakkaan omaan turvallisuuteen liittyvät asiat, sekä muistutettiin Valma-projektin päihteettömyydestä. Samassa keskustelussa yritettiin luoda uskoa parempaan tulevaisuuteen ja muistutettiin hyvin menneestä Valmajaksosta. Eila oli lähtenyt viikonloppuna kauppa-asioille kertoen päivystäjälle menevänsä ostamaan leipomistarvikkeita. Hän ei palannut sovitusti ja oli pois Esikosta vuorokauden. Eila soitti seuraavana päivänä ja kysyi neuvoa, miten osaa tulla takaisin Esikkoon. Päivystäjä neuvoi reitin ja Eila palasi kotiin itkien typeryyttään. Maanantaina pidettiin Eilan kanssa palaveri, jossa käsiteltiin viikonlopun retkahdusta. Eila myönsi menneensä kauppaan aikomuksenaan ostaa kaljaa. Syyksi Eila kertoi ystävien yhteydenottojen aktivoineen hänen mielihalunsa. Palaverissa päätimme seuraavan rikkomuksen aiheuttavan projektista poistamisen. Eilan kanssa käytiin tapahtumaa läpi ja hän kertoi tarvitsevansa rajoja, joita hänellä ei ole koskaan ollut. Eila kertoi ymmärtävänsä tekojensa seuraukset, niin hyvässä kuin pahassa. Eilalle tuli episodin jälkeen mieleen tapahtumia lapsuudesta, kun hänet oli ajettu pois kotoa ja hän oli ajatellut hukuttautua järveen. Eila kertoi ymmärtävänsä tekonsa: Mikäli hänet poistetaan Valmaprojektista seurauksena on tulevan lapsen huostaanotto. Vakavan keskustelun jälkeen meni muutama päivä rauhallisesti. Sitten Eila kertoi onnesta hyristen saaneensa yhteydenoton lapsuudenystävältä. Tämä oli pitkänlinjan aineidenkäyttäjä, joka oli nyt korvaushoidon piirissä. Mies oli luvannut avioitua Eilan kanssa ja alkaa tulevalle lapselle isäksi. Käytiin jälleen läpi sääntöjä. Kerroimme että avioliittoa emme estä, mutta keskinäiset vierailut eivät tule onnistumaan ja lastensuojelullakin on mielipiteensä sanottavansa asiasta. Innostus yhteiseloa kohtaan hiipui, kun Eila kertoi miehen olleen kerta kerralta enemmän sekava heidän puhuessaan. Kehuimme Eilaa hyvästä päätöksestä. Hän oli itse saanut sanotuksi miehelle, ettei halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Jotta ajatukset saatiin kohdennettua tulevaan vauvaan, päätimme pedata vauvan sängyn valmiiksi ja ihastelimme äitiyspakkauksen sisältöä. Samalla Eila mietti vauvalle nimivaihtoehtoja. Asiakkuuden kolmas kuukausi oli tapahtumarikas ja Eilalla oli monia vaikeita päiviä, joiden yli hän pääsi keskustelemalla ja kuuntelemalla rentoutusmusiikkia. Elämässä koetut väkivaltatilanteet nousivat mieleen ja pelko tulevan lapsen menettämisestä aiheuttivat paniikkikohtauksia, joita käsiteltiin puhumalla sekä hieromalla hartioita ja käsiä. Asiakkuuden neljännen kuukauden alussa Eila lähti kaupungille. Myöhemmin samana päivänä Esikkoon ilmoitettiin Eilan olevan vahvassa humalatilassa keskellä toria epämääräisessä porukassa. Valmatyöntekijä lähti kaupungille etsimään Eilaa kuitenkaan häntä tavoittamatta. Eila palasi Esikkoon alkuillasta humaltuneena ja itkien. Sekava Eila aiheutti Esikon asukkaille häiriötä ja hänen käytöksensä oli aggressiivista. Päivystäjä soitti virka-apua ja ambulanssin paikalle, jotta tilanne saatiin rauhoitettua. Eila vietiin ensin putkaan ja sen jälkeen hänen suostumuksellaan selviämisyksikköön, koska oli keskenmenovaara Eila oli puhaltanut yli kaksi promillea. Samalla poliisilaitoksella vuorossa ollut sosiaalityöntekijä oli tehnyt Eilasta ennakollisen lastensuojeluilmoituksen Eilan sosiaalityöntekijälle. Tapahtuman jälkeen pidettiin palaveri, jossa ilmoitettiin Eilalle Valma-projekti asiakkuuden päättyvän kolmannen retkahduksen jälkeen. Hänelle annettiin mahdollisuus jäädä asumaan Esikkoon ja ehdoiksi asetettiin tiukat säännöt. Eilan tuli luovuttaa kännykkä, pankkikortti ja asunnon avaimet Valma-työntekijälle. Hänellä ei ollut lupa ulkoilla yksin ja puhelut soitetaan yhdessä työntekijän kanssa. Eila suostui ehtoihin. Hän oli äärimmäisen kiitollinen, kun sai jäädä asumaan Esikkoon. Eila kävi pyytämässä anteeksi toimintaansa kaikilta työntekijöiltä ja talossa asuvilta henkilöiltä, joita hän oli käynyt häiriköimässä. Valma-asiakkuuden päätyttyä Eila jaksoi sitoutua sovittuihin sääntöihin ja koko työyhteisö työskenteli hänen kanssaan tiiviisti. Valmatyöntekijät kävivät hänen kanssaan äitiyspoliklinikka-, neuvola - ja asiointikäynnit. Raskaus eteni hyvin ja vauva kehittyi hyvin. Vauvan ultrakuvaa Eila säilytti näkyvillä ja hän silitteli vatsaansa jutellen samalla tulevalle vauvalleen. Eilalle järjestettiin ajankulua. Kävimme kirjastossa ja ohjasimme häntä kirjoittamaan päiväkirjaa, johon hän voisi purkaa tuntemuksiaan. Hän pyysi mahdollisuutta palata takaisin Valma-projektiin. Sen kerrottiin olevan mahdollista, mikäli hän käyttäytymisensä on moitteetonta seuraavan kuukauden ajan. Viidennen asiakkuuskuukauden alussa työyhteisössä käsiteltiin Eilan paluuta Valma-projektiin. Yhteisellä päätöksellä päätimme ottaa hänet takaisin. Päätökseen vaikuttivat loppuraskauden turvaaminen päihteettömänä ja Eilan motivaatio. Eilan asioista pidettiin laaja verkostopalaveri, johon osallistui yhdeksän eri sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaista. Palaverissa kaikki osallistujat kertoivat näkemyksensä Eilan tilanteesta ja ilmaisivat huolenaiheensa. Keskustelua käytiin hoitokontaktien jatkumosta vauvan syntymän jälkeen, ja ehkäisyasiat otettiin esille. Tärkeimmät tavoitteet olivat edelleen Eilan päihteettömyys, vauvaperheen arki ja vanhemmuus sekä itsetunnon vahvistuminen ja menneisyydessä tapahtuneiden asioiden läpikäyminen. Viides kuukausi eteni hienost. Eila pysyi sovituissa säännöissä ja vauva kasvoi hyvin vatsassa. Arki eteni lukujärjestyksen mukaan ja asiointikäyntejä terveyspalvelujen piirissä oli useampia viikossa. Eila puhui tulevasta vauvasta ja omista tuntemuksistaan. Haitallisista ystävistä ei juuri ollut puhetta. Eila mietti, mitä kaikkea hän voi mun koti { 19 } on täällä

20 tehdä tulevan vauvan kanssa ja mihin harrastuksiin lasta voisi viedä vanhempana. Arki kului vauvapuheissa ja tulevaa äitiä valokuvattiin, vauva masua ihailtiin ja Eila sai tarvitsemansa huomion jaksaakseen päivästä toiseen. Asiakkuuden kuudennen kuukauden alkaessa, alkoi valmistautuminen vauvan syntymiseen. Eilan olo oli tukala. Ruoka ei maistunut ja vauvan menettämisen pelko kalvoi mieltä. Lisäpainetta toi Eilan saama postipaketti ystävältä. Paketissa oli vauvalle luurankopuku, joka hohti pimeässä. Eila ei halunnut ottaa vastaan lahjaa vauvalleen, vaan halusi sen hävitettäväksi. Lahja laukaisi voimakkaan kuolemanpelon asiakkaassa ja hänen kanssaan käytiin asiaa läpi useassa keskustelussa. Kävimme Eilan kanssa äitiyspoliklinikalla. Vauvan todettiin voivan hyvin. Lääkäri kertoi vauvan voivan syntyä minä hetkenä hyvänsä. Käynnin jälkeen asiakas oli helpottunut ja mieliala kohentui selvästi. Parin päivän kuluttua äitiyspoliklinikkakäynnistä Eilan olo oli entistä tuskaisempi ja supisteluja oli tullut säännöllisesti. Lähdimme hänen kanssaan sairaalaan ja lääkäri totesi synnytyksen käynnistyneen. Odottelimme pääsyä synnytyssaliin. Siellä Eila sai hyvää palvelua ja Valma-työntekijä rauhoitteli ja kannusti jaksamaan. Synnytys eteni nopeasti ja pirteä vauva syntyi maailmaan. Eila-äiti oli onnellinen, kun hänelle tuotiin vauva viereen ja lääkäri kertoi vauvan voivan hyvin. Valma-työntekijä lähti liikuttuneena takaisin työpaikalleen jättäen äidin ja vauvan hyvään hoitoon. Vauva siirrettiin lastenosastolle muutamaksi päiväksi vieroitusoireiden vuoksi. Äiti kävi hoitamassa häntä säännöllisesti. Tämän jälkeen vauva pääsi äidille vierihoitoon. Vauvanhoito sujui äidiltä luontevasti ja kätilö kertoi äidin pärjäävän vauvan kanssa hienosti. Valma-työntekijä haki äidin ja vauvan sairaalasta. Kotiin päästyään äiti herkistyi todeten: Kyllä on hienoo olla kotona. Kotikäynneillä juteltiin vauvasta ja äidin tuntemuksista, kyseltiin äidin jaksamisesta ja hän kertoi voivansa hyvin. Äiti mietti omaa lääkitystään. Hän haluaisi pitää lääkityksen minimissään. Sovimme, että otamme lääkityksen esille käynnillä päihdepsykiatrian poliklinikalla. Sovimme Eila-äidin kanssa, että hän voi ulkoilla vauvan kanssa päivittäin puoli tuntia ja aina lähtiessään ja palatessaan ilmoittautuu työntekijälle. Äiti sai asuntonsa avaimen takaisin itselleen. Se oli hänestä tärkeä juttu - häneen luotetaan. Vauvan syntymän jälkeen perheen sosiaalityöntekijän kanssa pidettiin palaveri perheen kotona. Siinä käsiteltiin äidin pärjäämistä vauvan kanssa, taloudellista tilannetta ja toimeentulotuen tarvetta. Sosiaalityöntekijä totesi vauvaperheen arjen alkaneen hyvin ja sovimme tapaavamme kerran kuukaudessa. Toinen sosiaalityöntekijä tuli perheen luo tekemään isyydenselvitystä. Tämä vierailu hermostutti äitiä todella paljon. Hän oli kireä ja aluksi keskustelusta hänen kanssaan ei tullut mitään. Äiti pakeni parvekkeelle. Sieltä tultuaan hän oli hieman rauhoittunut ja saimme puhuttua turhat pelot pois. Isyydenselvityksen jälkeen, äiti totesi jännittäneensä tilannetta turhaan. Alkutaival äitiydessä sujui hyvin. Vauva oli äidille tärkeä ja hän tuli hyvin hoidettua. Äidin omat mielialat vaihtelivat entistä enemmän. Vanhat asiat nousivat mieleen ja aiheuttivat ärtyneisyyttä. Mieltä painavista asioista puhuttiin, hartioita hierottiin ja äiti otettiin kainaloon istumaan ja häntä lohdutettiin. Vauvan hoito oli äidin vastuulla, mutta silloin kun äiti pyysi syöttämään vauvan se tehtiin. Muuten halusimme antaa äidille mahdollisuuden olla kokonaisvaltaisesti äiti, emmekä tunkea hoitamaan hänen lastaan. Seitsemännen kuukauden alkaessa, äidin omat tarpeet vyöryivät voimakkaina esiin. Hänelle tuli tarve lähteä juomaan. Hänen mielestään hänellä oli täysin väärä lääkitys ja lapsuuden kokemat traumat tulivat uniin. Työntekijät kävivät hänen luonaan entistä useammin ja pyysivät alakertaan puhumaan aina tarpeen tullen. Keskustelut auttoivat äitiä ja hän koki itsensä voittajaksi, koska oli kyennyt selviämään viikonlopusta ilman retkahdusta. Äidin mielialat vaihtelivat voimakkaasti ja hänen kanssaan puhuttiin sairaalahoitojaksosta. Äiti oli ehdottomasti sitä vastaan. Hänelle selitettiin, ettei vauvaa oteta huostaan, vaan tämä on hoidossa sairaalassa olon ajan. Äidin kotiutuessa vauvakin kotiutuu. Äitiä pyydettiin miettimään hoitojaksolle menoa, ettei hänen psyykkinen tilansa menisi huonompaan suuntaan. Äidin mieltä painoi ystävältä saatu kortti, jossa toivottiin yhteydenottoa. Äidin luvalla Valma-työntekijä soitti ystävälle ja kertoi äidin ja omaohjaajan toivovan, ettei hän pitäisi äitiin minkäänlaista yhteyttä. Ystävä ymmärsi tilanteen pitkän selittelyn jälkeen ja lupasi olla ottamatta yhteyttä äitiin. Puhelun jälkeen äidin mieliala kohosi. Hän oli seuraavan viikon hyväntuulinen ja missään ei ollut mitään vikaa. Kävimme äidin ja vauvan kanssa lastenlääkärin vastaanotolla. Tämä totesi vauvan olevan hyvin hoidetun ja kasvavan hienosti. Lääkäri haastatteli äitiä ja äiti kertoi avoimesti omasta elämästään ja halustaan pärjätä äitinä oman vauvan kanssa. Äiti oli tyytyväinen lääkärikäyntiin, vaikka käynti oli hänelle raskas. Soitettiin vielä kastepapille ja sovittiin tämän vierailusta perheen luona. Viikonlopun tullessa äidille tuli taas omat mielihalut voimakkaina. Hän oli kertonut työntekijälle haluavansa lääkkeitä ja alkoholia. Työntekijä keskusteli asiasta ja oli myös puhalluttanut äidin, tämän itsevarmuuden lisäämiseksi. Puhallus näytti nollaa ja äiti oli tosi ylpeä itsestään. Alkuviikosta kastepappi tuli käymään, Sovimme kastepäivän ohjelman ja kummi saatiin järjestettyä seurakunnasta. Loppuviikko sujui hyvin. Äiti oli tyytyväinen lääkemuutoksiin ja mietti, mitä musiikkia hän valitsisi ristiäisiin. Lauantaiaamuna äiti oli käynyt vauvan kanssa hakemassa aamulääkkeensä hyväntuulisena ja kertonut lähtevänsä ulkoilemaan. Samana iltana äiti oli vielä uudelleen lähtenyt vauvan kanssa ulkoilemaan ja työntekijä oli huomauttanut kohta tulevan pimeän. Hetken kuluttua talossa asuva henkilö oli kysellyt äidin ja vauvan perään. Reilun tunnin kuluttua äiti saapui vauvan kanssa vieraan henkilön saattamana. Äiti kertoi eksyneensä lähtiessään kaupasta kotiin päin. Työntekijä pyysi äitiä kansliaan puhallutettavaksi. Äiti kieltäytyi puhaltamasta ja kysyi: Etkö nyt näe, miten juovuksissa olen? Vauva huusi vaunuissa ja työntekijä nosti vauvan syliinsä, tällöin äiti alkoi huuta: Ne vie minulta vauvan pois! Äiti otti vauvan syliinsä ja lähti asunnolleen vauvan kanssa. Työntekijä soitti hätäkeskukseen ja kertoi tilanteen. Ensin Esikkoon saapui päivystävä sosiaalityöntekijä ja hän kutsui virka-avun paikalle. Poliisit tulivat kahden partion voimin. Lisäksi tilattiin ambulanssi ja viranomaiset menivät asunnolle yhteistuumin. Tilanne jatkui yli tunnin. Äidin kanssa oli keskusteltu ja päästiin neuvottelujen jälkeen sopimukseen. Sosiaalityöntekijä vei lapsen perhetukikeskukseen ja äiti vietiin päihdepsykiatrian hoitoyksikköön. Tapahtuman jälkeen pidettiin Valma-projektin lopetuspalaveri äidin hoitoyksikössä. Palaverissa vauvan sosiaalityöntekijä kertoi äidille huostaanottoprosessista ja vauvan siirtyvän kriisiperheeseen. Sosiaalityöntekijä lupasi järjestää äidin ja vauvan tapaamisen jo saman viikon aikana. Äitiä hoitava lääkäri lupasi hänelle riittävän pitkän hoitojakson ja toivoi äidin saavan tavata vauvaansa. Äidin ensimmäinen reaktio oli, ettei hän voi muuta kuin tappaa itsensä. Hänelle selitettiin, ettei vanhemmuus lopu tähän ja mikäli hän kuntoutuu, hän voi tavata lastaan säännöllisesti. Sovimme äidin toiveesta, ettei hän enää palaa Esikkoon ja että Valma-työntekijä pakkaa hänen tavaransa. Sosiaalityöntekijä järjestää hänelle asunnon, johon tavarat toimitettaisiin sovittuna ajankohtana. Valma-työntekijän lähtiessä palaverista äiti tuli halaamaan ja kiitteli, kun en ollut hylännyt häntä. Äidin kanssa sovittiin, että mun koti { 20 } on täällä

21 Valma-työntekijä järjestää vauvan kastepäivän ja toimittaa hänelle henkilökohtaisia tavaroita asunnolta. Äidin sosiaalityöntekijä soitti parin päivän päästä. Hän kertoi äidin poistuneen hoitojaksolta. Hoitoyksikkö oli tehnyt äidistä katoamisilmoituksen. Äiti palasi hoitoyksikköön, oltuaan viikon verran omilla teillään. Valma-työntekijä meni tapaamaan äitiä osastolle ja vei vauvasta valokuvia ja äidin pyytämiä tavaroita. Äiti kertoi olleensa jollain ryyppykämpällä ja hänet oli pahoinpidelty ja raiskattu. Äiti pyysi hankkimaan hänelle puhelimen, jonka lupasin antaa hänelle vauvan ristiäisissä. Äitiin pidettiin yhteyttä puhelimitse. Hänen tunteensa olivat pinnassa ja hän kysyi toistuvasti: Miten vitussa meille voidaan tehdä näin? Äitiä kehotettiin huolehtimaan itsestään ja muistutettiin vauvan säännöllisistä tapaamisista. Äiti tuhahti, ettei tunnin tapaaminen viikossa ole riittävä ja vauva ei enää kohta tiedä kuka hän on. Vauvan ristiäiset pidettiin äidin toiveen mukaan hänen valitsemassaan kirkossa. Äiti puki kastemekon, leperrellen samalla vauvalle. Pappi puhui kauniisti ja vauva sai nimen itselleen. Tilaisuuden jälkeen äiti lähti takaisin hoitojaksolle työntekijän kuljettamana ja vauva lähti sijaisperheensä mukana sijaiskotiin. Viimeinen tapaaminen äidin kanssa oli verkostopalaverissa. Palaverissa käsiteltiin vauvan sijoituspaikkaa ja äidin jatkohoitoa. Äiti kertoi olevansa sitoutunut tulevaan hoitojaksoon, koska hän haluaa lapsensa vielä takaisin itselleen. Äiti soitti myöhemmin muutamia kertoja ja hän oli puhelimessa hyvin sekava kertoen elämänsä olevan ahdistavaa. Reilun vuoden kuluttua saimme kuulla äidin tapaavan lastaan satunnaisesti. Äidin oma elämäntilanne ei ollut kohentunut ja hänen päihteidenkäyttönsä jatkui. mun koti { 21 } on täällä

22 Yks eteen ja kaks taakse Minna Suutari Marja tuli projektiin psykiatrian osastolta. Hän oli tullessaan alle 40-vuotias ja raskaana. Vauvan laskettu aika oli huhtikuun alkupuolella. Marjalla oli pitkä päihdehistoria ja hän oli käyttänyt alkoholia vielä joulukuulla odotusaikanaan. Lisäksi hänellä on mielenterveysongelmaa ja useita diagnooseja: kuten epävakaa persoonallisuus sekä sekamuotoinen ahdistuneisuus- ja masennustila. Marjalla on ollut usein hoitojaksoja psykiatrialla sekä asiakkuus päihdepalveluihin jo 10 vuoden ajan. Marja on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo muutaman vuoden. Marja oli loppuraskauden ajan yhdistelmähoidossa sairaalassa psykiatrian avo-osastolla ja projektissa Esikossa problematiikkansa vuoksi. Hän oli projektiin tullessaan psyykkisesti erittäin lyhytjänteinen ja käytökseltään usein aggressiivinen. Marja oli vointinsa ja jaksamisensa mukaan kotona tai osastolla. Loppuraskaus oli kivuliasta ja ahdistavaa. Marja pyysi useaan otteeseen synnytyksen käynnistämistä eikä olisi millään jaksanut odottaa loppuun asti. Hänen kanssaan piti kommunikoida hyvin hienovaraisesti, koska hän oli asiakkuuden alussa lähes puhumaton ja asioihin käytökseltään arvaamaton ottaessaan asioihin kantaa. Kävin katsomassa Marjaa osastolla ja kotikäynneillä hänen kotona ollessaan. Tutustuimme vähitellen ja huomatessani hänen väsyvän lähdin pois. Marja alkoi luottaa minuun ja hyväksyi apuni. Hankimme tulevalle vauvalle tarvikkeita osan ostamalla käytettyinä ja osa saatiin lahjoituksena. Marja osallistui projektin yhteisöihin loppuraskauden aikana vointinsa mukaan. Hänellä oli ongelmia kohdata vieraita ihmisiä sosiaalisten pelkotilojen vuoksi. Hän oli toisinaan myös niin lyhytjänteinen, etten vaatinut häntä tulemaan muiden joukkoon. Jo odotusaikana aloimme rakentaa tukiverkostoa Marjan ja tulevan vauvan ympärille. Marjan toiveen mukaan psykiatrian jatkohoito linkitettiin tuttuihin päihdepalveluihin sekä sairaalan osastonlääkärille. Lääkkeiden väärinkäyttö oli ollut pitkään osa päihteidenkäyttöä ja Marja oli kovin lääkehakuinen. Hän halusi lähes joka vaivaan lääkettä ja lääkärikäyntejä oli useita - välillä viikoittain. Kerroin hänelle lääkkeiden käytön vaaroista ja lääkkeiden käytön voivan aiheuttaa vauvalle haitallisia sivuvaikutuksia: kuten kipuja ja vieroitusoireita. Marja oli hyvin tarvitsevainen ja omaehtoinen. Hän toimi usein impulsiivisesti ja lähti sairaalasta omille teilleen juuri ennen synnytystä, koska oli loukkaantunut toisen potilaan puheista. Sukulaisiin Marjalla ei ollut tiivistä yhteyttä. Vanhemmat auttoivat välillä lainaamalla pienen summan rahaa. Usein riitaa tuli vanhempien kanssa heidän ilmaistessaan huoltaan tai omia mielipiteitään tai pelkojaan tulevan lapsen terveydestä. Marjalla oli ollut suhde jo kuuden vuoden ajan tulevan lapsen isään, joka oli myös alkoholisti. He olivat käyttäneet alkoholia yhdessä runsaasti koko suhteen ajan. Loppuraskauden aikana suhde oli katkolla eikä mies ottanut yhteyttä. Marja oli pettynyt miehen välinpitämättömyyteen. Hän koki miehen käyttäneen häntä varsinkin taloudellisesti hyväkseen. Suhde päihdepalveluiden hoitajaan oli loppuraskauden aikana hyvin tiivis. Sairaanhoitaja kävi myös kotikäynneillä tiheästi, koska Marjan kävely oli kipujen ja ison vatsan kanssa vaikeaa. Marja ei retkahtanut alkoholiin loppuraskauden aikana projektissa ollessaan. Äitiysneuvolassa käynnit Marja hoiti säännöllisesti eikä jättänyt ilmoittamatta peruutusta kertaakaan. Muutamia kertoja hän pyysi minua soittamaan puolestaan. Olin mukana lähes joka kerta. Mielestäni Marja puhui hellästi tulevasta vauvasta ollessaan psyykkisesti hyvässä kunnossa. Marjan voidessa huonosti hänen mielestään vauva potki tahallaan aiheuttavan hänelle kipuja. Marjaa informoitiin jo raskauden aikana tulevasta tiiviistä lastensuojeluasiakkuudesta. Hänelle kerrottiin asiakkuuden johtuvan hänen päihde- ja mielenterveysongelmistaan. Ihmeekseni Marja otti välillä kaiken tarjotun avun vastaan. Hän tosin ihmetteli avoimesti verkoston laajuutta. Taloudellisten asioiden hoitoharjoittelu sujui rauhallisesti. Opetin Marjalle, miten käytetään maksuautomaattia. Seisoin vierellä ja rauhoittelin, kun tuli virheitä. Kävimme myös ostoksilla yhdessä, ja ajoittain jonotus kassa sai puhinaa aikaiseksi. Oman vuoron odottaminen niin virastoissa kuin Esikon kansliassakin asioidessa oli välillä tuskastuttavaa. Marja ei aluksi ymmärtänyt oman vuoron odottamisen välttämättömyyttä. Marjan ulkoinen olemus alkoi loppuraskautta kohden vähitellen siistiytyä raittiuden ja säännöllisen lääkityksen ansiosta. Kehuin hänen kohentunutta ulkomuotoaan ja hänestä alko kuoriutua esiin piilossa olleita hyvin naisellisia piirteitä. Marja alkoi valita vaatteita ja meikkasikin kevyesti sekä alkoi käyttää koruja. Synnytys käynnistettiin joulun jälkeen: äidin ja vauvan yhteiselo lähti helposti käyntiin. Vauva oli äidille hyvin rakas. Talvella 2009 molemmat sekä äiti että lapsi sairastelivat flunssaa ja lisäksi vauvalle tuli korvatulehduskierre. Lääkärissä käytiin useaan otteeseen ja paranemisen odottaminen oli kärsimätöntä. Vauvan korvat putkitettiin, mutta jatkuva valppaana olo alkoi nostaa masennuksen pintaan. Marja oli takakireä ja koki kaikki perhe-elämään liittyvät kommentit syyllistävinä. Hän alkoi puhua elämänsä kyttäämisestä. Konsultoin psykiatria lääkityksestä. Maaliskuun lopulla vietettiin lapsen 1-vuotissyntymäpäiviä ja juhlat sujuivat hyvin. Lapsen motoriikan viiveellisyys ja äidin voimakkaasti vaihtelevat mielialat aiheuttivat huolta. Otin puheeksi alkoholin mieliteon ja Marja kertoi miehensä yrittäneen saada häntä retkahtamaan juomiseen tuomalla tölkin alkoholia mukanaan Esikkoon. Marja kertoi miettineensä valinnan yhteydessä itsetuhoisesti, mutta keskusteltuamme hän jälleen ymmärsi, kuinka paljon menettäisi saavuttamastaan. Marja oli tässä vaiheessa ollut raittiina vuoden verran. Mies joi ja pyrki taloon päihtyneenä ja sai porttikiellon toisensa perään. Hän lainasi jokaisella käyntikerrallaan rahaa Marjalta. Lainaus asiakkaalta saamastani viestistä: Tämä kaikki on ihan turhaan melkein turhaa yrittää mitään. Maailma on mulle liian kamala paikka. Marja oli erittäin kireä kevättalvella ja voimakkaita tunteenpurkauksia oli usein. Hän haukkui henkilökuntaa ja kävi kerran käsiksi mun koti { 22 } on täällä

23 opiskelijaan, jolloin tein hänestä rikosilmoituksen. Marjaa puhuteltiin asiasta ja kerrottiin häädön olevan edessä, ellei hän osaa käyttäytyä hyvin. Lapsen turvallisuus varmistettiin jokaisella kerralla. Pyysin usein Marjan alakerran tiloihin keskusteleman ja purkamaan tilannetta, koska en kokenut turvallisena menoa hänen asunnolleen. Erään voimakkaan tunteenpurkauksen jälkeen hän tuli yllättäen pyytämään käytöstään anteeksi. Pidimme vaikeina aikoina kriisipalavereja lastensuojelun kanssa. Ongelmia tuli myös talon ulkopuolella asioidessa. Lääkäri joutui poistamaan hänet suunsoiton vuoksi kesken vastaanoton ja kaupassakin kuultiin kipakoita kommentteja muille asiakkaille. Tilanne alkoi rauhoittua jo lopputalveen mennessä. Marja teki paljon itsetutkiskelua. Psykiatri vaihtui ja lähdin mukaan vastaanotolle. Lääkäri kertoi hyvin kansantajuisesti, millaisia tuhoja alkoholin ongelmakäyttö aiheuttaa ihmiselle ja sai Marjan mietteliääksi varsinkin, kun Marja ymmärsi lopettaneensa juopottelun viime hetkellä. Alkukesä sujui hyvin, ja Marja osallistui lapsensa kanssa seurakunnan perheleirillekin. Leiri sujui hyvin, vaikka siellä oli paljon osallistujia. Kerroin kuvitelleeni, miten Marja tulee kesken leirin lapsen kanssa taksilla kotiin, jos asiat eivät suju. Kuvitelmani nauratti Marjaa kovasti. Alkukesällä lapsi oppi konttaamaan ja ottamaan askelia tuettuna telineen avulla. Liikkumisen kehityksen edistyminen oli Marjalle suuri helpotus ja ilo. Juhannuksen aikaan Marjan mies joutui onnettomuuteen ja loukkaantui vakavasti. Marja kävi katsomassa miestä muutaman kerran sairaalassa. Hän menehtyi vammoihinsa. Miehen kuolema oli kova isku. Loppukesällä lapsi aloitti päivähoidon. Marja kuljetti häntä päiväkotiin joko rattailla tai pyörällä. Marja kävi omalla ajalla tiiviimmin terapiassa ja ajoittain uimassa ja kuntosalilla. Kodin siisteyteen piti myös kiinnittää huomiota. Nyt oli päivällä aikaa hoitaa kotitöitä ja asioita lapsen ollessa hoidossa. Aloimme myös suunnitella tulevaisuutta projektin jälkeen. Syyskuussa siirryimme tehostettuun jälkihuoltoon. Osallistuin edelleen lapsen hoitokokouksiin ja Marja lapsineen kävi säännöllisesti yhteisössä. Kotikäyntejä vähennettiin kertaan tai kahteen viikossa. Marjaa arvelutti eniten yksinäisyys ja terveys tulevaisuudessa. Lapsen kasvatuksessa hän mietti, mahtaakohan lelliä lapsen pilalle vai osaako hän asettaa tarvittaessa riittävät rajat. Loppuvuodenna sairaanhoitaja kävi kotikäynneillä threaplayn merkeissä ohjeistaen äidin ja lapsen yhteistä leikkiä. Loppuvuoden ajan kävin kotikäynneillä kerran viikossa ja Marja kävi aina tarpeen tullen kysymässä neuvoa tai vaihtamassa tärkeitä kuulumisia. Vuoden lopussa huomasin taas miten flunssa ja sairastelu vei kaikki voimat niin nopeasti, että Marjan kotityöt jäivät tekemättä. Hän kuitenkin sai rästityöt tehdyiksi. Projektin päätyttyä Marja tiedosti yksinäisyyden niin voimakkaasti, että hän halusi jäädä projektin jälkeen vielä tavalliseksi vuokralaiseksi. Vuokrasopimusta jatkettiin puolella vuodella. Joulunaika oli erityisen vaikeaa ja pyhät aiheuttivat masennusta. Joulun jälkeen sain puhuttua Marjan sairaalahoitoon ja lapsi sijoitettiin kriisiperheeseen lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Sairaalajakson jälkeen otimme hänet omasta tahdostaan uudelle Valma- projektijaksolle jaksamisen tukemiseksi. Marja halusi yrittää parhaansa. Joulunajan ahdistus ja masennus taannuttivat mielestäni lasta motorisesti entisestään. Lapsi ei suostunut liikkumaan mihinkään asunnossa mennessäni kotikäynnille kriisitilanteessa. Puhuin Marjan kanssa lapsen vakavasta vaurioittamisesta ja taantumisesta vanhemman huonon psyykkisen voinnin vuoksi. Lapsen 2-vuotissyntymäpäivien aikaan meni taas paremmin ja perhe-elämä oli seesteisempää. Sairaalajakson jälkeen elämänä sujui hyvin parisen kuukautta. Vaikeudet alkoivat näkyä siten, ettei Marja olisi millään vienyt lasta hoitoon. Säännöllinen tekeminen alkoi vaikuttaa vastenmieliseltä suorittamiselta. Ehdotin bussilla kulkemisen mahdollisuutta. Ongelmat purkautuivat lapsen vaikea luonteen ja uhman syyttämiseen. Tilanne tuli kriittiseksi, kun Marja oli vienyt lapsensa hoitoon ja käynyt sen jälkeen hakemassa lääkkeitä apteekista. Hän soitti minulle ja kertoi ottaneensa lääkkeitä yliannoksen. Soitin ambulanssin ja toimitin hänet sairaalaan. Tein lastensuojeluun ilmoituksen ja lapsi sijoitettiin kiireellisesti kriisiperheeseen. Marja toivoi lapsen kotiutusta mahdollisimman pian, mutta pidimme kriisipalaverin ja saimme asiakkaalle päihdekuntoutusjakson kuntoutumisyksiköstä. Jakson jälkeen lapsen kotiutuessa pidimme palaverin, jossa kerrattiin lapsen hoidon tärkeyttä ja oikeutta päivähoitoon ja säännölliseen päivärytmiin. Marjaa muistutettiin säännöllisestä oman terveytensä hoidosta. Hänellä on omaa aikaa, kun lapsi on kokopäivähoidossa. Noin kuukauden kuluttua eräänä maanantaiaamuna Marja soitti minulle ja kertoi retkahtaneensa juomaan vietyään lapsen päiväkotiin. Hänellä oli ollut aikomus viedä lapsi hoitoon ja mennä sitten kaupungille ostamaan vaatteita lapselle. Hän oli ajatellut menevänsä ottamaan yhden siiderin. Soittaessaan hän oli juonut jo useamman. Hän pyysi minua järjestämään lapsen hoitoon. Kerroin tekeväni lastensuojeluilmoituksen. Kehotin Marjaa palaamaan asunnolleen mahdollisimman pian ja lopettamaan juomisen. Pidimme lastensuojelun kanssa kriisipalaverin Marjan luona ja häntä informoitiin siitä, että sijoitus on lapselle kolmas kiireellinen ja siitä johtuen lapsi ei palaa kotiin. Tilanne on vakava ja retkahduksesta seuraa huostaanotto. Lapsi sijoitetaan kriisiperheeseen. Hän oli sijoitettuna kolme kuukautta ja hänet huostaanotettiin ja sijoitettiin perheeseen. Marja sai asua vielä Esikossa kunnes löytäisi itselleen uuden asunnon. Marja sai tavata lastaan lastensuojelutoimistolla. Jatkossa Marja saa tavata sovitusti lastaan sopimusten mukaan. mun koti { 23 } on täällä

24 Kuuleks sä? Minna Suutari Liisa tuli A-klinikan kautta päivystyksestä sosiaaliterapeutin lähettämänä syksyllä Hän oli tullessaan hiukan yli kaksikymppinen, raskaana ja huonokuntoinen huumeiden ja lääkkeiden sekä vieroitusoireiden vuoksi. Liisa tuli vapaaehtoisesti projektiin ja ymmärsi alusta asti, ettei pystyisi olemaan kuivilla päihdepiireissä ja saamaan asuntoa vapailla vuokramarkkinoilla. Liisan miesystävä käytti edelleen huumeita sekä lääkkeitä suun kautta ja suonensisäisesti. Liisa itse oli pystynyt olemaan raskaudesta kuultuaan ilman amfetamiinia, mutta oli vaikeasti riippuvainen rauhoittavista lääkkeistä ja särkylääkkeistä. Liisa oli alusta asti hyvin tarvitseva ja vakavasti traumatisoitunut. Hänellä itsellään oli hyvin vaurioittavia kokemuksia lapsuudessa ja pitkä lastensuojeluasiakkuus. Liisan yksi lapsi oli jo otettu huostaan hänen päihteidenkäyttönsä vuoksi. Liisa ymmärsi jo aiemmasta kokemuksesta, ettei lyhyt kuntoutus riitä päihdeongelmaiselle ja lupasi sitoutua pitkään asiakkuuteen. Asiakkuuden alussa kävin Liisan kanssa läpi vaikeita asioita mm. lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja laitostaustaista lapsuutta ja nuoruutta. Päihteet veivät Liisan mukanaan koulukodin jälkeen. Ensimmäisen lapsen odotus ja lapsen varhaiset kuukaudet olivat päihteettömiä. Vähitellen päihteidenkäyttö lisääntyi iltakäytöstä päivittäiseen käyttöön ja siitä seurasi ensimmäisen lapsen huostaanotto. Sijoitetun lapsen tapaaminen oli epäsäännöllistä, kun päihteet olivat kuvioissa. Liisa kertoi olleensa monta kertaa niin sekaisin, ettei kyennyt menemään tapaamisiin saati olisi muistanut niitä. Valma-asiakkuuden ensimmäiset viikot ja kuukaudet olivat intensiivistä perhetyötä: Kotikäyntejä, puhelinsoittoja ja Liisa kirjoitti satoja päiväkirjasivuja vapaa-ajallaan. Olen liittänyt Liisan kertomukseen lainauksia päiväkirjoista. Liisan lääkitystä oli pakko tarkistaa, jotta lääkitys olisi mahdollisimman haitatonta sikiön kannalta. Toisaalta lääkityksen tehtävä oli mahdollistaa Liisan päihteettömyys. Onneksi lääkärit A-klinikalla että äitiyspoliklinikalla auttoivat lääkityksen muuttamisessa. Liisan kohdalla oli tärkeää, että lääkkeiden ottaminen oli valvottua eikä hänellä itsellään ollut hallussa mitään lääkeaineita. Yöllä heräsin koviin reumakipuihin ja yritin olla hakematta tarvittavaa lääkettä. Mietin miesystävääni, joka ei voinut muuttaa Esikkoon kanssani. Toivottavasti hän pysyy kuivilla ja saa sakot maksettua. Onneksi ohjaajani lähti mukaan ultraan. Liisan miesystävä oli niin vaikeasti hoidettava, että hän lähti päihdekuntoutukseen omalle taholleen sairaalaan eikä tullut ollenkaan Esikon asiakkaaksi. Hän vieraili alussa muutaman kuukauden lomillaan, ja Liisa kävi tapaamassa häntä osastolla. Liisan kuntouduttua miehen jatkuvat retkahdukset ja epäluotettavuus ajoivat suhteen karille. Molemmat olivat niin loppuun väsyneitä omien ongelmiensa kanssa, etteivät enää jaksaneet olla yhdessä. He tapasivat toisiaan lapsen synnyttyä vain valvotusti Esikossa tai miehen vanhempien luona sovitusti. Mua pelottaa miehen puolesta ihan kauheesti, kun velkojat soittelee mulle ja uhkailee mun kautta tekevänsä miehelle jotain. Se on kuitenkin vauvan isä. Odotan et vauva liikkuis. Onhan vauvalla kaikki hyvin. Minna sanoi et vauvaan ei tartu C-hepatiitti, kun se pestään heti synnytyksen jälkeen. Mun on nyt pakko myöntää et tekee piikkiä ja piriä mieli ihan älyttömästi. Keskustelut auttaa ja se et miettii et sisällä kasvaa pieni ihminen. Mua pelottaa et mies löytää toisen ja unohtaa mut ja vauvan. Mul on kauhee ikävä myös vanhempaa lasta. Taas yks päivä voitettu - huomen uus päivä. Raskaus sujui voinnin aaltoiluna kuitenkin ilman yhtään retkahdusta. Hoitava verkosto oli laaja ja sairaalassa järjestetyssä verkostoyhteistyöpalaverissa oli paikalla raskaana olevan asiakkaan lisäksi 12 viranomaista. Loppuraskauden aikana jaoimme yhteistyökumppaneiden kanssa asiakastyötä tehden vuorotellen kotikäyntejä. Pidimme tiivistä yhteistyötä yllä palaverein ja soittamalla kuulumisia. Pyrimme välttämään useita peräkkäisiä käyntejä ja palavereja, koska se olisi ollut liian vaativaa ja raskasta ja aiheuttanut Liisalle takapakkia. Iltaaikaan vaikeina hetkinä Liisa kävi puhumassa turvakodin päivystyksessä. Kiitos positiivisesta palautteesta. Olin illal juttelemas alhal ja päivystäjä oli iha mukava. Mua jännittää iha älyttömästi verkostopalaveri, uskooks ne mua, onneks tuut mukaa. Mä oon ylpee ku oon pystyny olemaan kuivil. Liisan käytös oli ensimmäisinä kuukausina vaihtelevaa yhteisössä ja muiden talon asukkaiden läsnä ollessa. Pienikin vastoinkäyminen aiheutti lääkkeiden tarvetta. Rajasin lisälääkkeiden käyttöä mahdollisuuksien mukaan. Kielenkäyttöä ja alapään asioista puhumista oli myös rajattava. Liisa ei alkuun osannut ollenkaan suojata omaa yksityisyyttään, vaan kertoi kenelle tahansa itsestään ja asioistaan kovaan ääneen. Tarve tulla kuulluksi oli suuri. Toisinaan Liisa oppi kokemuksesta sen, ettei kannata kertoa itsestään niin paljon, koska ihmiset puhuivat hänestä myös pahaa. Tämän kuultuaan hän loukkaantui, mutta oppi varovaisemmaksi. Mua loukkaa hirveesti juorut ja pahan puhuminen. Miestäkin kiusataan sairaalas ja mä sanoin ainaki et haluun hänen tuntevan olevansa rakastettu. Loppuraskaus oli hankala, koska Liisalle puhkesi II-tyypin diabetes eikä hän halunnut missään nimessä pistettävän insuliineja piikityshalun pelon vuoksi. Hän vaati sinnikkäästi synnytyksen käynnistämistä. Synnytystä yritettiin käynnistää useita kertoja. Liisa oli jo lopen uupunut ja kärsimätön. Olin mukana sairaalassa sen mitä muilta töiltäni ehdin ja lopulta synnytys käynnistyi. Syntyi pieni poika. Liisan mies tuli sairaalasta hoitojaksolta mukaan synnytyksen loppuvaiheessa. Lapsi oli seurannassa teholla raskaudenaikaisen lääkkeidenkäytön ja diabeteksen vuoksi. Mun sormenpäät on iha hellänä sokerien mittaamisest. En haluu insuliinei, koska pelkään pistämist, en tiedä teinkö oikean ratkaisun. Nyt supistaa, syntyis pieni jo. Mitä ne mahtaa sanoo äitipolil. Mahtaaks ne käynnistää jo? mun koti { 24 } on täällä

25 Liisan ja vauvan kotiuduttua kävin aluksi useita kertoja päivässä kotikäynneillä. Liisa kertoi kokevansa kuntoutumisen alkaneen uudelleen. Kun ei ollut enää raskaana päihteet hiipivät mieleen. Tiivistimme A-klinikan asiakkuutta tässä vaiheessa ja tarkastutin lääkitystä lääkärillä. Vauva heräs yöllä ja tarvitsi sylihoitoa ja kakkamaidon. On se ni sulonen. Ku kattoo hänt ni väsymyshermoilu menee ohi. Liisa kertoi haluavansa pitkittää projektiasiakkuuttaan, ettei asiakkuus jää liian lyhyeksi. Vähitellen taidot äitinä vahvistuivat, eikä hän enää varmistellut minulta useaan otteeseen kaikkea lapsen hoitoon liittyvää. Mielihalut päihteisiin siirtyivät säännöllisen päivärytmin myötä kodin päivittäisiin askareisiin, ulkoiluun, yhteisöihin, oman itsen hoitoon ja lukuisiin asioimiskäynteihin. Liisa kertoi joskus tuntuvan siltä, kuin maanantaiaamusta alkaisi työviikko. Liisa alkoi huolehtia säntillisemmin kodin siisteydestä, kiinnittää huomiota ulkonäköönsä ja kielenkäyttöönsä. Häntä alkoi ällöttää päihteidenkäyttäjien ulkoinen siivottomuus. Myös talouden hallinta antoi turvaa. Se, että sai rahat riittämään, toi tyytyväisyyttä ja luottoa omaan pärjäämiseen. Mä sanoin terkkarilleki et haluun olla pitkään projektis ku mun kuntotutumine alko alust ku vauva synty. En haluu menettää vauvaa ja tätä mahdollisuut. Harmi ku mies ei pysty sitoutumaan. Liisa oli kovasti huomionkipeä. Ollessani kotikäynnillä ja ohjatessani vauvan hoitoa hän kiilautui vauvan ja minun väliin ja alkoi kerätä huomiotani hokemalla: Kuulet sä? Kiinnitin hetkeksi huomion häneen ja taas jatkoimme vauvan hoitoa. Äitiyden varhaisina kuukausina Liisan oma vaikea elämänhistoria palautui mieleen ja hän kävi kokemiaan asioita läpi myös kamalien painajaisunien kautta. Hän kertoi kokevansa jonkinlaista muistin palautumista asioista, jotka olivat olleet liian vaikeita. Hän oli ajoittain hyvin väsynyt näiden kausien aikana ja kehotuksestani nukkui aina päiväunet lapsen nukkuessa. Liisan vanhempi lapsi sai alkaa uudelleen tapaamaan äitiään Esikossa ja sijaiskodissa. Lapsen tapaamiset ja herkkyys aiheuttivat melkoisen tunnemyllerryksen Liisassa. Hän alkoi käydä läpi päihteidenkäytön aiheuttamia vaurioita vanhemmassa lapsessaan, jolla on vaikeuksia tunne- ja kiintymyssuhteissa. Kerroin Liisalle, ettei tehtyjä saa tekemättömiksi ja nyt on mahdollisuus toimia oikein ja olla lapsen kanssa tekemisissä. Mitä mä oon tehty pojal ku oon käytäny huumeit ja ollu sekasi. Miks mä annoin viel miehe laittaa lapset sit kylmää suihkuuki. Mä en osais neuvoo sitä läksyissäkää. On seki kauheet ku laps joutuu käyttää ADHD-lääkkeit ja ne on viel amfetamiini johdannaisii. Liisa kertoi nyt ymmärtävänsä kuinka kylmää tunne-elämä on päihteitä käyttävän vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa. Hän kertoi hoitaneensa lapsen ja kodin pintapuolisesti niin, että ulkoiset puitteet näyttivät kodissa hyvältä. Iltaisin hän käytti päihteitä miesystävänsä kanssa lapsen mentyä nukkumaan. Päihteet veivät hänet mukanaan ja ne olivat elämässä mukana kokopäiväisesti. Liisa pääsi lapsen kanssa puolen vuoden perhekuntotutukseen, mutta retkahti jakson jälkeen. Hänen ensimmäinen lapsensa otettiin huostaan leikki-ikäisenä. Liisa kertoi ymmärtävänsä, ettei ehkä koskaan saa lasta enää kotiin. Hän kertoi tuntevansa vanhemman lapsen olevan huonomassa asemassa, kun nuorempi lapsista saa asua kotona hänen kanssaan. Kannustin häntä miettimään asiaa niin, että vanhempi lapsista huokaisee helpotuksesta, kun äidillä ja vauvalla menee hyvin. Mä näin unta et mua vedettiin veneen peräs ja mies yritti hukuttaa mua. Sit joku teki seksuuaalist väkivaltaa mun pojal. Kauheeta, kävin sit hermosavuil ku heräsin. Nyt ei tapahdu enää mitään pahaa. Katoin vauvaa hän nukku rauhas. Makkarin ovee en voi laittaa kiinni, se ahdistaa. Liisa teki tarkasti ohjatut asiat lapsen kanssa. Lapsi oli puhdas, kauniisti puettu ja koti oli siisti. Liisan ajatusten alkaessa pyöriä saman asian ympärillä, jarruttelin soittamista ja kysymysten esittämistä hoitotahoille ja minulle. Pettymystä tuotti se, ettei lähiverkostoon kuulunut sukulaisia. Lapsen isä ei kyennyt mitenkään sitoutumaan oman päihdeongelmansa vuoksi vanhemmuuteen ja tuotti katteettomilla lupauksillaan pettymyksen toisensa perään. Miesystävän vanhemmat eivät sitoutuneet senkään vertaa enää parin avosuhteen kariuduttua. Liisan oma äiti ei kyennyt auttamaan tai tukemaan lainkaan pienen lapsen kasvatuksessa. Liisa kertoi jo pienenä pettyneensä niin paljon äitiinsä, ettei enää kyennyt tämän kanssa läheiseen kontaktiin. He eivät vierailleet toistensa luona kuin satunnaisesti. Koin olevani ohjaajana kuin varaäiti asiakkaalle. Liisa kykeni turvautumaan minuun. Mun äiti kävi miehensä kans. Oli iha kiva, mut se pölli mun villatakin, jonka sain lahjoituksest. En kyl mee heille. mun koti { 25 } on täällä

26 Onkohan isompi miettiny miks vauva asuu äidin kans. Oon kyl mustasukkanen et sijaisäiti on koko aja mun pojan kans. Vauva-aika sujui hyvin. Liisa oli tarkka lapsen ja kodin hoidossa. Ongelmia tuli siinä vaiheessa, kun lapsen motorinen kehitys viivästyi. Lapsi ei oppinut liikkumaan ja puhumaan kuten ikäisensä. Liisa pelkäsi lapsen olevan jotenkin vammainen. Kävimme yhdessä lastenlääkärillä, joka kirjoitti lähetteet sekä fysiatrialle että neurologialle. Tiiviin fysioterapian ja apuvälineiden avulla lapsi oppi kävelemään kaksivuotiaana. Puhe kehittyi vasta päiväkodin ja puheterapian myötä. Puhuin Liisan kanssa asiasta useita kertoja, ja kerroin hänelle, että raskauden aikainen lääkitys uskoakseni viivästytti lapsen kehitystä. Liisa kertoi uskoneensa, ettei lääkkeillä ole vaikutusta lapsen kehitykseen. Hän oli ollut päihteittä raskauden ajan. Mä luulin et ne lääkkeet ei vaikuta lapsee. En olis ollu ilman lääkityst kuivil. En käyttäny ainaka kertaaka huumeit. Oppiiko poika koskaan kävelemään. Miehen vanhemmat kyseli sitä. Lapsen kasvaessa alkaa olla jo aikaa miettiä muutakin tekemistä kuin perustytöt kotona ja lapsen hoitaminen. Liisa alkoi selvästi turhautua ja kysellä tekemistä. Puhuimme mahdollisesta työelämään paluusta, koska hän koki, ettei pystyisi opiskelemaan mitään. Liisa kertoi, ettei kykene lukemaan muuta kuin sanomalehteä selaillen ja elokuvien tekstit tv:stä. Patistin häntä liikkumaan ja ulkoilemaan lapsen kanssa myös iltaisin. Liikunta ja fysiikan koheneminen sai aikaan sen, että oma ulkonäkö alkoi myös kiinnostaa. Liisasta tuli naisellisempi ja hänen itsetuntonsa koheni. Kahden vuoden täyspäihteettömyyden jälkeen A-klinikan lääkäri kirjoitti Liisalle lähetteen sisätaudeille ja Liisa sai interferonihoidon. Maksa-arvot palautuivat lähes normaalille tasolle. C-hepatiitin hoito kannusti mielestäni Liisaa siinä, että hän koki konkreettisemmin olevansa nimenomaan entinen narkomaani. Elämänlaadun koheneminen auttaa toipumisessa ja hoidon hyvä vaste kannustaa yrittämään. Liisa kertoi, ettei ajatellut koskaan terveytensä mahdollista pysyvää menetystä päihteitä käyttäessään. Yhteistyön suunnaton voima: Valma-projektin yhteistyökumppaneiden palaute projektista Arja Saarinen Valma-projektissa tehtiin koko hankkeen ajan tiivistä yhteistyötä eri alojen ammattilaisten kanssa. Yhteistyön merkitys oli suuri, koska juuri yhteistyökumppaneiden kautta asiakasperheet ohjautuivat projektiin ja yhteistyökumppanit toimivat myös konsultaatio- ja palautekanavina projektissa. Ilman yhteistyötä ja vahvaa sitoutumista Valma-projektiin projektin tuloksetkaan olisivat tuskin olleet kovin lupaavia. Tärkeimpiä yhteistyötahoja olivat kuntien lastensuojelutoimet, Satakunnan lastensuojelun kehittämiskeskus, päihde- ja mielenterveyspalvelut, aikuis- ja lastenpsykiatrian hoitoyksiköt, synnytysosastot, äitiys- ja lastenneuvolat sekä päiväkodit. Loppuraporttia varten oli äärimmäisen tärkeää kerätä myös yhteistyökumppaneilta palautetta projektista. Päätimme lähettää kirjallisen kyselyn neljälle yhteistyökumppaneita edustavalle taholle ja valituiksi tulivat psykososiaaliset laitospalvelut /päihdepalvelut, lastensuojelu, neuvola ja äitiyspoliklinikka. Kyselykaavakkeen kaikki viisi kysymystä olivat avoimia. Yhteistyökumppaneille esitetyt kysymykset: 1. Mikä mielestänne on ollut Valma-projektin vaikuttavuus asiakasperheiden elämäntilanteeseen? Mitä toivottuja muutoksia on saatu aikaan ja missä muutokset mielestänne näkyvät? 2. Miten Valma-projekti on vaikuttanut teidän omaan työhönne? Onko projektista ollut hyötyä viranomaisen näkökulmasta käsin ja missä hyöty mielestänne näkyy? 3. Analysoikaa tekemäänne yhteistyötä Valma-projektin kanssa. Kirjatkaa yhteistyön plussat ja miinukset. Pohtikaa mahdollisia kehittämisen paikkoja. 4. Tarvitaanko mielestänne Valma-työtä kunnassa? Perustelkaa vastauksenne. 5. Mitä terveisiä haluatte lähettää Valma-projektille? Saadut vastaukset koottiin yhteen kysymyskohtaisesti: 1. VAIKUTTAVUUS ASIAKASPERHEIDEN ELÄMÄNTILANTEESEEN Psykososiaalisten palvelujen/päihdepalvelujen edustajien mielestä Valma-projektin asiakasperheet saivat projektissa kokonaisvaltaisen tuen päihteettömän arjen opettelussa. Äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen kehittyminen mahdollistui, koska äidillä oli turvallinen paikka, missä opetella äitiyttä. Itsenäisen asumisen opettelu mun koti { 26 } on täällä

27 mahdollistui yhteisön tuella ja asiakkaiden osallisuuden kokemukset toteutuivat yhteisössä. Myös äitien sosiaalinen verkosto vahvistui projektin aikana. Huostaanotoilta vältyttiin tai ainakin huostaanottojen ajankohta siirtyi tuonnemmaksi, jolloin äidin ja lapsen tunneside ehti vahvistua, vaikka myöhemmin olisi päädytty huostaanottoon. Ilman Valma-projektia monelta naiselta olisi jäänyt äitiys kokematta. Äitiyspoliklinikan ylilääkärin mielestä kaikki Valma-äitien raskaudet olivat riskiraskauksia näiden äitien päihde-, mielenterveys- ja sosiaalisten ongelmien vuoksi. Valma-projekti mahdollisti näiden raskauksien suunnitelmallisen ja tiiviin seurannan, äitien hyvän itsehoidon ja syntyvän lapsen peruskehityksen turvaamisen. Ylilääkärin mielestä erityisesti nuorten odottavien äitien elämän kontrollointi on tärkeää, koska se lisää koko perheen hyvinvointia. Lastensuojelun edustajan mielestä asiakasperheet saivat hyvää palvelua projektissa. Äideissä ja isissä tapahtui selkeitä muutoksia kasvussa vanhemmuuteen. Lapsen tarpeet tulivat näkyvimmiksi ja niihin osattiin vastata paremmin. Myös äitien ja isien oma ymmärrys vanhemmuuden puutteista ja heikkouksista lisääntyi. Neuvolan edustajan mielestä Valma-projekti muodostui merkittäväksi tueksi neuvolatyölle. Vanhempien oma ymmärrys tilanteestaan ja voimavaroistaan selkiytyi ja perheiden voimaantumisen jatkumo oli selkeästi havaittavissa. 2. VAIKUTTAVUUS YHTEISTYÖTAHON OMAAN TYÖHÖN Psykososiaalisten palvelujen/päihdepalvelujen edustajien mielestä Valma-projekti muodostui vahvaksi linkiksi yhteisten asiakkaiden muutosprosessissa. Valma-projekti osoitti, että haastavien asiakkaiden kanssa tehdyssä työssä päästiin vaikeuksista huolimatta eteenpäin ja löydettiin toimivia ratkaisuja. Yhteistyö opetti uusia asioita ja oli siksi myös koulutuksellista ja työnohjauksellista. Vastauksista ilmeni, että äitiyspoliklinikan ylilääkärin mielestä Valma-projektin ansiosta raskaana olevat äidit kävivät säännöllisesti ja sovitusti lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Äitien päihteiden käyttö vähentyi ja vahvoja psyykelääkityksiä voitiin purkaa odotusaikana. Valma-äidit työllistivät paljon, koska päivystyskäyntejä ja raskauden käynnistyksiä oli useita. Äitien jatkohoitosuunnitelmat olivat kuitenkin selviä ja esim. synnytyksen jälkeisestä ehkäisystä huolehdittiin hyvin. Lastensuojelun edustajan mielestä Valma-työ antoi sosiaaliviranomaisille vahvan luottamuksen siitä, että pienten lasten perheet olivat turvassa ja heidän elämäänsä kontrolloitiin ja jaksamista tuettiin. Neuvolan edustajan mukaan Valma-projekti muodostui merkittäväksi tueksi neuvolatyölle ja säästi huomattavasti neuvolan työ- ja aikaresursseja. Yhteistyö oli helppoa, vaivatonta ja asiakaslähtöistä. Neuvolan näkökulmasta Valma-työ oli tehokasta, ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä ja vaikuttamista koko perheen voimaantumiseen ja selviytymiseen. 3. YHTEISTYÖN PLUSSAT JA MIINUKSET Plussat Psykososiaalisten palvelujen/päihdepalvelujen edustajat antoivat plussaa sujuvasta ja luontevasta yhteistyöstä, sitoutumisesta asiakaslähtöisiin tavoitteisiin ja hyvästä tiedon kulusta. Äitiyspoliklinikan ylilääkäri sekä lastensuojelun ja neuvolan edustajat kiittivät hyvästä ja saumattomasta yhteistyöstä. Miinukset Psykososiaalisten laitospalveluiden esimies sekä päihde- ja perhetyöntekijä antoivat miinusta siitä, ettei päihdeongelmaisten asiakkaiden kohdalla käännytty heti alussa päihdepalvelujen puoleen, vaan Valma-projektissa tehtiin työtä, joka olisi kuulunut päihdehuollon tehtäviin. Päihdeongelmainen Valma-perhe olisi pitänyt heidän mukaansa toimittaa ensin päihdehuollon hoitopolku-työskentelyyn, ja vasta sen läpikäytyään perhe olisi ollut valmis siirtymään Valmaprojektiin. Päihdepalvelujen edustajat kokivat ristiriitaisena sen, että Valma-projektiin kieltäydyttiin toisinaan ottamasta sellaisia päihdeongelmaisia perheitä, joiden epämääräisten kaveripiirien uskottiin aiheuttavan häiriötä Asuin- ja palvelutalo Porin Esikossa. Äitiyspoliklinikan ylilääkäri ei osannut nimetä yhtään miinusta yhteistyöhön liittyen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän mielestä miinusta voitiin antaa siitä, että asiakasperheiden Valma-jakso jäi toisinaan hyvin lyhyeksi. Lastensuojelun näkökulmasta projektiväen räätälöimä kuusi kuukautta oli liian lyhyt aika joillekin perheille. Neuvolan terveydenhoitaja ei löytänyt miinuksia tehdystä yhteistyöstä. 4. TARVITAANKO VALMA-TYÖTÄ KUNNASSA? Psykososiaalisten palvelujen/päihdepalvelujen edustajien mielestä Valma-työ on tärkeä työmuoto, johon tulisi satsata kunnissa. Valmatyö on myös edullinen vaihtoehto lasten huostaanotolle. Sen merkitys on tärkeä myös asiakkaan kannalta, koska siinä on tarjolla kokonaisvaltainen tukipaketti yhdessä ja samassa paikassa. Äitiyspoliklinikan ylilääkäri kertoi eettisesti oikein toimimisen edellyttävän, että kaikki perheet hoidetaan samanarvoisesti ja kaikilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet päästä Valma-työn piiriin. Valma-perhepaikkoja on kuitenkin tarjolla vain muutama joten valintaa pitää suorittaa. Minkälaisiksi valintakriteerit muodostuvat? Lastensuojelun edustaja piti Valma-työtä ehdottoman tärkeänä työmuotona kunnassa, koska siinä voidaan päästä hyviin tuloksiin moniongelmaisten lastensuojeluperheiden kanssa. Neuvolan edustajan mukaan Valma-työtä tarvitaan kunnassa ehdottomasti. 5. TERVEISIÄ VALMA-PROJEKTILLE Yhteistyökumppanien terveiset projektille olivat varsin yhtenäiset: kiitosta ja yhteistyön jatkumisen toivottamista! Yhteenvetona saaduista palautteista voidaan todeta, että Valmatyön kaltaiselle auttamistyölle on olemassa sosiaalinen tilaus nykyään. Moniongelmaiset lapsiperheet tarvitsevat yhä useammin ympärivuorokautista apua ja turvaa, hoitavien ihmissuhteiden pysyvyyttä ja palvelujen keskittämistä yhteen paikkaan. Myös muiden hoitavien tahojen on voitava luottaa siihen, että perheet ovat turvassa ja heidän jaksamisestaan huolehditaan. Luukulta luukulle juoksuttaminen on turhauttavaa eikä se yksinkertaisesti toimi näiden perheiden kohdalla. Palveluiden tarjoama koti mahdollistaa perheille ainutlaatuisen tilaisuuden saada välitöntä apua ja tukea juuri silloin, kun tuen tarve on suurin. mun koti { 27 } on täällä

28 Ilossa ja surussa Valma-asiakkaiden palautteet Minna Suutari ja Sirpa Forsbacka Keväällä 2012 kerättiin palautetta Valma-perheiltä. Projektissa oli yhteensä 41 asiakkuutta. Kyselyyn vastasi 28 asiakasta. Näistä 28 asiakkaasta 3 äitiä ei pystynyt kohentamaan elämäänsä kaikesta tuesta huolimatta. Näiden 3 äidin antamassa palautteessa korostui heidän ymmärryksensä mahdollisuudesta parempaan elämään, jota kuvaa seuraava lause: sain Valmassa mahdollisuuden - olla äiti Tässä kyselyssä haluttiin erityisesti kartoittaa asiakkaiden kokemuksia Valmasta ja siitä, miten asiakkaat olivat kokeneet Valman tuoneen muutosta elämäänsä. Lisäksi asiakkaille annettiin mahdollisuus nostaa esiin erityisiä muistoja Valma-aikakaudesta Porin Ensi- ja turvakotiyhdistyksessä. Perheiden kokemuksissa korostui ensisijaisesti Valmasta saatu kokonaisvaltainen tuki vanhemmuuteen ja mahdollisuuteen elää lapsen kanssa. Tämän koettiin mahdollistuneen oman työntekijän antaman tuen ja keskusteluavun sekä vertaistuen avulla. Elämänlaadun koettiin myös kohentuneen. Konkreettisesti vapauduttiin ja irtaannuttiin vaikeista parisuhteista sekä päihteiden kyllästämästä baarielämästä. Konkreettisia elämänlaadun kohentumista kuvaavia lausumia: Pääsin eroon loisista. Ymmärsin, ettei mun tarvitse pelastaa muita. Perheissä oli saatu konkreettista apua vauvan hoitamiseen ja kaiken kattavaan kodin hoitamiseen. Ymmärrys ja kärsivällisyys olivat kasvaneet ja alkoi oikea aikuistuminen. Tämä koettiin mahdollistuneen siksi, että omaa elämää oli opittu arvostamaan. Konkreettinen opetus, neuvonta ja opastus taloudellisten asioiden hoitamisessa koettiin tärkeäksi. Samaa apua ja ohjausta oli tarvittu myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kontakteissa - opittiin käyttäytymään asiallisesti. Valma toi perheisiin hyvinvointia, koska äidin elämänlaatu saatiin kohentumaan: Otin itseäni niskasta kiinni. Tulin normaaliksi. Päihteet jäivät pois elämästä, tuli rutiinia arkeen, opin hoitamaan taloutta ja aloin huolehtimaan omasta ulkonäöstä. Rakentui oma turvallinen elämä, sain elää normaalia elämää turvallista elämää. Ymmärsin lastensuojelua, he auttavat eivätkä vie lasta pois. Kokemus oli vahva siitä, että elämässä oli menty iso askel eteenpäin. Uusien asioiden oppimista arvostettiin, ja näistä taidoista haluttiin pitää edelleen tiukasti kiinni. Valma-yhteisön merkitys elämälle koettiin tärkeäksi. Kyselyyn vastanneet perheet olivat kokeneet yhteisöllisyyden arvostuksena ja tukena. Oli tärkeää kuulua johonkin ryhmään. Itsetuntoa kohensi, kun itseä kuultiin omissa asioissa. Valman henkilöstö onnistui työsään hyvin. Omahoitajan roolia kehuttiin ja hyvää yhteistyötä arvostettiin: Arjen askareisiin saatu tuki ja oppi koettiin tärkeäksi. Valma sai pysäytettyä hullun elämäntapani mun koti { 28 } on täällä

29 Mitä Valma opetti meille? Porin Ensi- ja turvakotiyhdistys ry:n työntekijät Laaja kehittämistyö on aina haaste työyhteisölle ja vaatii kaikilta työntekijöiltä paljon. Projektin alkuvaihe koettiin myös tässä työyhteisössä kiireelliseksi ja raskaaksi. Asiakaskunnan vaativuus yllätti kaikki työyhteisössä. Uusi toiminta sai osakseen aluksi myös vastarintaa; työyhteisöön syntyi kaksi leiriä: Valmat ja Me muut. Pelättiin myös sitä, mitä Valmaperheet tuovat mukanaan taloon. Valma-äitien aggressiivinen käyttäytyminen koettiin joskus uhkaavaksi turvakodin yöpäivystyksessä. Kuitenkin vain yhden kerran turvakotipäivystäjä joutui soittamaan virkavallan paikalle ja pakenemaan ikkunasta ulos. Valma-projekti koettiin todellisena oppimisprosessina, josta kaikki työntekijät pääsivät nauttimaan. Valmasta kehittyi talolle uusi upea toimintamuoto. Koettiin, että samalla myös koko talon toiminnassa tapahtui uudistusta. Valma-projektin työntekijöiden kouluttautuminen vahvisti myös koko työyhteisön tietotaitoa. Erityisesti mielenterveys- ja päihdetyön työmenetelmien osaaminen vahvistui suuresti. Projektityöntekijöiden ammattitaitoa kunnioitetaan ja arvostetaan. Näin vaativassa kehittämistyössä olisi tarvittu jopa useampia projektityöntekijöitä. Talon henkilöstö koki yhteistyön projektin kanssa mielekkäänä ja henkilöstö arvosti projektin asiakkaille asetettuja tarkkoja sääntöjä. Projektilla oli laaja yhteistyöverkosto, jonka kanssa projektityöntekijät tekivät tiivistä yhteistyötä koko projektin ajan. Kaikkia asiakasperheiden hoitoon osallistuneita tahoja kiitettiin hyvästä yhteistyöstä. Projektin äiti Arja Saarinen sai suuren kiitoksen kehittämistyön johtamisesta. Työntekijät iloitsivat kaikista niistä perheistä, jotka olivat saaneet apua Valmasta ja päässeet nauttimaan normaalia elämää. Erityisesti iloittiin niistä kaikista äideistä, jotka ottivat omakseen päihteettömän elämän ja saivat pitää lapsensa - yleensä juuri nämä äidit putoavat yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle. Näin myös estettiin useita huostaanottoja. mun koti { 29 } on täällä

30 Hyvä Valma! Hannele Törrönen Olen tehnyt yhteistyötä Porin ensi- ja turvakotiyhdistyksen kanssa vuodesta 2005 lähtien: aluksi Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkönä Vaiettu naiseus -projektissa ( ), sitten Valmaa suunnittelemassa ja myöhemmin jäsenenä Valman ohjausryhmässä. Valman kanssa matkaaminen on ollut mielenkiintoista ja ainutlaatuista. En ole ulkopuolinen, ja siksi tuntui vaikealta kirjoittaa oikeaoppista artikkelia tästä yhteistyöstä. Päädyin kymmenen kohdan koosteeseen: Hyvä Valma! ajatusten ja oivallusten sirpaleisiin. Hyvien käytäntöjen kehittäminen on pitkäjänteistä ja sitkeää tekemistä. Ihmettelen suuresti, miten paljon tämän päivän sosiaali- ja terveysmaailmassa on tyhjää ja tyhjänpäiväistä malli- ja menetelmäpuhetta. Suurin osa siitä on täysin asiakkaiden ongelmista irrallaan olevaa käsitepuuroa. Menetelmät eivät hoida eivätkä auta ihmisiä. Sen tekevät vain toiset ihmiset. Yksikään vuokaavio ei ole reitti toisen ihmisen luo. Menetelmäpuheessa harvoin kerrotaan, mitä oikeasti tehdään. Valmasta on puhuttu aina hyvin konkreettisesti, ylisanoille ei ole annettu valtaa. Valma on asiakkaita varten ja asiakkaiden tarpeista lähtöisin. Valman työtä on toki mietitty myös teoreettisesti. Työntekijät ovat käyneet koulutuksissa, ja niiden herättämiä kysymyksiä ja oivalluksia on pohdittu arkisen työn kontekstissa. Yksinäisyys. Valman äidit olivat yksinäisiä. Kavereita ja porukoita monilla kyllä riitti, mutta harvalla oli hyvää ja lämmintä tukea. Mitähän paholaista sinäkin saatanan vanha, juoppo ämmä odotat? -tyyppiset tokaisut eivät todellakaan rakenna äitiyttä. Monien äitien läheiset olivat kauhuissaan tai hyvin välinpitämättömiä vauvan odotuksen ja syntymän suhteen. Kehittämistyö on myös yksinäistä puurtamista. Siinä on omat ahdinkonsa, kun ei ole manuaaleja, ihan arkea ja puurtamista vaan. Yksinäisyyttä on kestettävä, mutta kontakteja ulkomaailmaan on rakennettava ja niille on annettava tilaa. Valta ja vastuu ovat tässä työssä, näiden asiakkaiden kanssa isoja kysymyksiä. Valmassa ei pelätty näyttää työntekijöiden tosiasiallista valtaa. Valmassa ei ole tyhjiä rinnallakulkemislupauksia tai jokainen vanhempi on lapsensa paras asiantuntija -puheita. Työntekijöiden on uskallettava ottaa puheeksi hyvinkin vaikeat asiat. Nyt sängystä ylös! Tietokone kiinni ja vellikattila porisemaan. Vauvalle on vaihdettava vaipat ja hän on nälkäinen! Piste. Valmaan asettuneet äidit ja isät olivat todella tarvitsevia. Työntekijöistä tuli heille kuin sydän, selkäranka, keuhkot ja toinen iho. Tämä haastoi vahvasti työntekijöiden jaksamisen ja vastatunteet. Tämä koetteli koko yhteisöä sekä herätti lukuisia eettisiä ja moraalisia pohdintoja. Valmassa on sitouduttu pitkään vastuuseen. Näiden asiakkaiden orastavaa luottamusta toiseen ihmiseen ei saa pettää, ja siksi avun ja tuen pituutta ei saa säädellä jollain keinotekoisella, byrokraattisella määräyksellä. Valman jälkeen on ollut tarjolla asumista omassa asunnossa Esikossa, jälkihuoltokäyntejä tai molempia. Suuret kiitokset Raha-automaattiyhdistykselle taloudellisesta tuesta ja terveiset: Juuri tällaiseen kehittävään työotteeseen pitää saada rahoitusta edelleen! Tämä, jos mikä, on yhteiskuntavastuuta. Äitiys on kova ja haastava juttu aina, ihan aina. Valman äitien äitiydessä oli paljon rujoa, rikottua ja rikkovaa. Valmassa oli paljon asiakkaita, joilla oli ollut lukuisia lyhyitä hoitojaksoja, yleensä kymmeniä muutaman päivän psykiatrisia ja päihdepsykiatrisia jaksoja. Joillakin oli ollut perheinä lyhyitä perhekuntoutusjaksoja ja monenlaista muuta apua, mutta suurin osa perheistä oli oikeastaan vain kulkenut paikasta toiseen ilman, että mitään olennaista muutosta elämässä olisi tapahtunut. Monet äidit osasivat alussa puhua vain lyhyttä merkkikieltä oho, ö ja haistakaa vittu. Jotkut olivat jätkäpoikia, toiset taas huumeporukoiden naisia, vaihtuvine miesystävineen, toiset taas vaikeasti psyykkisesti sairaita. Osa Valman äideistä oli hyvin vaikeasti vaurioitunut ja alkoholisoitunut, muutamia tuli Esikkoon suoraan kadulta. Muutamilla ei ollut edes omia vaatteita, ei vakituista kotiakaan. Päällä olevat vetimet olivat potilastoverilta lainattuja tai kaverin naulakosta napattuja. Omat vähäiset tavarat olivat jonkun kaverin nurkissa. Päivittäisestä elämästä suoriutuminen oli monelle ollut hyvin vaikeaa, osalle täysin ylivoimaista. Jotkut äidit olivat niin särkyneitä, että Valma toimi heille kuin hengityskone raskauden loppuvaiheen, synnytyksen ja vauvan alkuvaiheiden yli. He olivat niin alkoholisoituneita tai psyykkisesti sairaita, ettei äitiys muuttanut naisten elämää kuin hetkeksi. Nämäkin äidit saivat, toivottavasti, arvokkaan kokemuksen äitiydestään. Vauvan sijoittaminen tehtiin yhteistyössä äidin, isän ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Kontakti Valmaan jatkui vauvan sijoittamisen jälkeenkin. Vauvalla on valtava voima muuttaa asioita ympärillään hyväksi, itselleen sopivaksi. Vauva tarvitsee hyvän hoidon ja hänen kehitysvaiheelleen virittyvät aikuiset. Osalle Valman äideistä oli aluksi vaikea ymmärtää, että he odottavat oikeaa, elävää ja kehittyvää lasta. Vauva saatettiin kokea viholliseksi: Potkii mahassa piruuttaan. Jotkut äidit olivat hyvässä kosketuksessa odotukseensa, iloitsivat ja ihmettelivät. Heillä oli raskausajasta ja syntyvästä lapsesta jokaisen äidin normaaleja huolia. Joillekin äideille raskaana oleminen oli tärkeää ja mieluisaa, vaikka kaikki edelliset lapset oli jouduttu sijoittamaan vauvoina. Keitä nämä naiset ovat? Mikä on heidän tarinansa ja heidän tragediansa? Kaikki äidit halusivat raskauden käynnistyksen. Kukaan ei halunnut jäädä synnytyksen yllättämäksi. Tämä asia oli heille tärkeä ja heidän toivettaan kunnioitettiin. A:sta aloitettiin. Monelle äidille arki ja elämä rakennettiin aivan alusta. Hankittiin vaatteet, huonekalut ja arkeen tarvittavat perusasiat. Opeteltiin rahan käyttöä ja lomakkeiden täyttämistä. Arki ei ole kenellekään helppoa, eikä näiden asioiden opetteleminen todellakaan aina sujunut kuin kirjan sivua olisi käännellyt. Hermot menivät välillä mun koti { 30 } on täällä

31 itse kultakin, yhteenottoja ei saanut pelätä. Niiden jälkeen jatkettiin arkea, sopan keittämistä ja lattian luuttuamista. Vaikka vähän vaitonaisenakin... Konkreettinen tekeminen yhdessä asiakkaan kanssa, hänelle hyviä asioita ja turvallista arkea rakentaen on yksi tärkeimpiä asioita, joka rakentaa luottamuksen, jos se on syntyäkseen. Nämä ihmiset ovat niin petettyjä ja pettyneitä, että puhe ja toinen ihminen ovat tyhjänpäiväisiä, vaarallisia tai pohjattoman idealisoituja. Ne äidit ja isät, jotka saavat elämänlangasta kiinni, tarvitsevat pitkää apua. Valmassa nähtiin, että niin vanhemmat kuin lapset putoavat nopeasti, jos päivittäistä kannattelua ei ole. Lähellä, mutta kuinka lähellä? Valman arkisuus tekee yhteistyöstä hyvin iholla olevaa. Tämä on aina haaste ja hyvin monimutkainen asia. Työntekijän velvollisuus on kaiken aikaa kuulostella, miten pitkälle hän on mennyt ja miten lähelle hän menee äitiä, isää, vauvaa. Myös liian lähelle meneminen on huonoa kohtelua, jopa väkivaltaa. Motivaatio on mielenkiintoinen asia. Olen aina ihmetellyt puheita asiakkaiden ja potilaiden hoitomotivaation puuttumisesta. He saavat helposti kylmää kyytiä, jos eivät sopeudu meidän määrittelemiimme puitteisiin ja meidän suunnittelemaamme toimintaan. Käytäntö osoittaa, että erittäin motivoitumattomiksi leimatut ihmiset asettuvat avun ja tuen piiriin, kun toiminta on heidän tarpeistaan luotu. Seminaarisaleissa keksityt hyvät ideat jäävät usein toteuttamista vaille, koska ne pitäisi saada toimimaan käytännössäkin! Auts töks töks! Mitään hyvää ei synny tässä työssä ilman hurttia huumoria. Valmassa on osattu nauraa niin asiakkaiden kanssa kuin työntekijöiden kesken. Kaikelle rajulle, sietämättömälle ja rankalle on osattava myös nauraa. Hyvä nauru ei pilkkaa ketään. Se keventää ja antaa paussin ylivoimaisten, raskaiden, surullisten ja armottomien kokemusten keskellä. Suomessa? Kuka näitä ihmisiä auttaa ja miten? Ja missä ovat ne äidit, isät ja vauvat, jotka olivat liian ongelmallisia, liian päihdeongelmaisia, väkivaltaisia ja sairaita jopa Valmaan? Toivon hartaasti, että Valman kokemukset ravistelisivat kaikkia niitä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, jotka Valmoja muualla kohtaavat. Jokaisessa kohtaamisessa voi aina tehdä jotain! Aina jotain, joka toivottavasti rakentaa toivoa elämään ja luottamusta siihen, että toinen ihminen ei ole vain paha ja arvaamaton. Valmakaan ei ole valmis. Tämä työ tarvitsee koko ajan hereillä oloa, koko ajan muistutusta perustehtävästä. Monia huutomerkkejä siis, jotta pysytään jatkossakin valveilla!!!!!! Näiden vuosien aikana jäin usein miettimään, missä ovat valmat muualla mun koti { 31 } on täällä