Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat!

Transkriptio

1 1 LECTIO PRAECURSORIA /Anja Hottinen Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat! No en mä nyt tiedä ei kai siit ollu kauheesti hyötyä. No toisaalt silleen et se on yx hyvä keino rauhottuu, mä luulen et siin on niinku pakko rauhottuu, jos haluu huoneeseen Mut silleen kyl mä koen et mä olisin voinu rauhottuu jotenkin muutenkin, kuin lepareissa. Näin nuori voisi kuvata rooliaan oman hoitonsa toteutuksessa tänä päivänä nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa. Uudessa terveydenhuoltolaissa korostetaan potilaan roolia oman hoitonsa suunnittelussa ja toteutuksessa. Uudessa laissa on useita kuntien ja sairaanhoitopiirien toimintaan vaikuttavia muutoksia, joiden tavoitteena on asiakkaiden aseman, palvelujen ja hoidon parantaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut maaliskuussa 2012 työryhmän valmistelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta, jossa tullaan arvioimaan myös mielenterveyspalvelujen järjestämistä, tuottamista ja toimintatapoja. Erityishuomio tässä tullaan kiinnittämään heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseen.

2 2 Mielenterveyslaissa on useita täsmentämisen tarpeita, jotka liittyvät mm. itsemääräämisoikeuksien rajoituksiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut myös oman erillisen työryhmän kartoittamaan lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämistä. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, ettei pelkkä lakien muutos muuta osaston hoitokulttuuria ja toimintatapoja. Psykiatriassa on yritetty vähentää rajoitetoimien käyttöä jo kauan siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Suomessa nuorisopsykiatria on oma erikoisalansa, jossa myös käytetään rajoitetoimia. Nuorten vuotiaiden määrän arvioidaan vähenevän vuoteen 2020 asti. Ikärakenteen muutos vaikuttaa myös osaavan työvoiman riittävyyteen jatkossa. Työvoimapulan pelossa koko työvoima halutaan kiinnittää työmarkkinoille. Tämä selittää osaltaan päättäjien erityisen suuren kiinnostuksen nuorten työllistymistä ja mielenterveyttä kohtaan. Nuorisopsykiatriselta hoidolta edellytetään näyttöön perustuvia hyviä hoitotuloksia. Noin joka viides nuori kärsii jostakin mielenterveydenhäiriöstä. Mielenterveydenhäiriöt ovat yhä useammin syy nuorten sairauspäivärahakausille sekä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Monet nuoruudessa kehittyvistä psyykkisistä häiriöistä jatkuvat aikuisuuteen. Kolme neljästä aikuisiän mielenterveyden häiriöistä on alkanut ennen 24 vuoden ikää ja puolet ennen 14 ikävuotta. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavia vuotiaita oli vuonna 2010

3 3 lähes Nuorten osalta kasvu on jatkunut viime vuosina nopeana. Tämä on huolestuttavaa paitsi inhimillisesti, myös kansantalouden kannalta, sillä menetetyn työpanoksen arvo on sitä suurempi, mitä nuorempana työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään vuotiaiden ikäryhmässä mielenterveyssyistä eläkkeelle siirtyneistä masennustila tai toistuva masennus on diagnoosina joka kahdeksannella. Huomattava osa mielenterveyden häiriöistä alkaa siis jo lapsena ja nuorena, jolloin ne vaikuttavat koulussa pärjäämiseen ja nuoren myöhempään hyvinvointiin. Vuonna 2011 noin 1600 alle 30- vuotiasta nuorta jäi työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden häiriön perusteella eli joka päivä yli neljä nuorta. Nuorisopsykiatrian käynnit lähes nelinkertaistuivat vuosina Myös psykiatrisessa laitoshoidossa olevien nuorten osuus on samanaikaisesti kasvanut, eli ei ole kyse ainoastaan painopisteen siirtymisestä avopalveluihin. Erityisen usein vaikeaa tai keskivaikeaa masennusta kokevat peruskouluikäiset tytöt. Tutkimustulokset näyttävät pahoinvoinnin periytyvän, mutta tärkeässä asemassa ovat myös yhteiskunnan arvot ja asenteet, jotka myös siirtyvät sukupolvelta toiselle. On tärkeää tukea ja vahvistaa jokaisen nuoren mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ikään sopivassa suhteessa. Terveydenhuollossakin tulisi kuunnella enemmän palvelujen käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä heidän hoitoonsa liittyen. Keskustelu potilaan kanssa auttaa yhteisen ymmärryksen syntymisessä ja erilaisten näkemysten hyväksymisessä hoidossa. Hoitoprosessin onnistuminen edellyttää vuorovaikutustaitoja.

4 4 Hyvä vuorovaikutus auttaa luottamuksellisen hoitosuhteen syntymisessä. Terveydenhuollon palveluissa syntyy toistuvasti tilanteita, joissa henkilön perusoikeuksia joudutaan rajoittamaan hänelle tarpeellisten toimenpiteiden suorittamiseksi tai hänen turvallisuutensa takaamiseksi. Vastakkain joutuu kaksi perusoikeutta henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden suoja liitettynä itsemääräämisoikeuteen sekä toisaalta oikeus välttämättömään hoitoon ja huolenpitoon. Lainsäädännön tarkoitus on vähentää rajoitetoimenpiteiden käyttöä säätämällä tarkasti niiden käytön edellytyksistä. Rajoitetoimien käyttöön vaikuttavat lainsäädännön lisäksi hoitohenkilökunnan asenteet ja vuodeosaston hoitokulttuuri. Nuorisopsykiatrisessa osastohoidossakin potilaan itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan ajoittain. Potilaan perusoikeuksia saa rajoittaa vain siinä määrin kuin sairauden hoito, potilaan turvallisuus tai toisen henkilön turvallisuus tai mielenterveyslaissa säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Vaikka rajoittamistoimet ovat laajalti käytössä nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa, ei niiden optimaalisesta käytöstä tai vaikutuksesta hoitoon ole riittävästi tutkittua tietoa. Tutkimuksissa on todettu, että potilailla on erilaisia asenteita eri rajoitekeinoja kohtaan eikä yleistä asennetta rajoitekeinoihin yleensä. Rajoitetoimet vaikuttavat nuoren autonomiaan, ne ovat traumatisoivia ja niillä on vaikutusta potilaiden asenteisiin psykiatrisia palveluita kohtaan yleensä. Rajoitetoimet ovat myös kalliita toteuttaa ja niiden aiheuttamat vahingot (esim. vammat

5 5 potilaille ja henkilökunnalle) tuovat lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Hoitohenkilökunnan asenteet rajoitetoimia kohtaan on tutkimuksissa todettu sallivammiksi kuin potilaiden. Laki potilaan asemasta ja oikeudesta edellyttää, että potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Myös alaikäisen potilaan mielipide on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Mikäli alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, on häntä hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Erään nuoren sanoin: No kyllähän siis olis hyvä että kaikiss tilanteissa arvioitais sitä että pystyykö nuori keskustelemaan taikka olemaan omas huoneessaan just tällasii siihen alkuun ja sit jos se ei näytä siltä että rauhottuis, niin sitten tulis vasta nää lepositeet. Et kyl aikuiset vois arvioida sitä tilannetta silleen, jos siin pystyy, niin silleen vähän pidempään, niin tarjota siin vaihtoehtoja, et me voidaan mennä huoneeseen keskustelemaan tai et musahuoneeseen keskustelemaan, et ilmaista näit muitakin keinoja, aluks. Saada nuorta ymmärtämään, et se leposide ei oo se ensimmäinen vaihtoehto. Mut sit jos se näyttää siltä että nuori ei pysty, niin kyl mä sit ymmärrän, et jos se laitetaan lepositeisiin. Mut et siel olis just se et kuunneltais nuorta. Sitomisella tarkoitetaan nuoren sitomista vöillä kiinni vuoteeseen niin, ettei hän pääse siitä itse pois. Sidotun nuoren kanssa näkö- ja kuuloetäisyydellä tulee aina olla häntä varten hoitaja. Käytännössä tämä on useimmilla nuorisopsykiatrisilla osastoilla Suomessa toteutettu siten, että hoitaja istuu nuoren kanssa samassa

6 6 huoneessa ja on hänen käytettävissään. Sitomisen käyttö on säädetty mielenterveyslaissa. Sitomista tulisi käyttää vasta viimeisenä keinona silloin kun se on välttämätöntä nuoren tai muiden turvallisuuden vuoksi. Sen käyttö tulee tapahtua lääkärin valvonnassa. Sidottua nuorta tulee kohdella inhimillisesti, kunnioittaen ja hänelle tulee kertoa syy sitomiseen. Sitominen tulee aina päättää heti, kun siihen ei ole enää lain määrittämää syytä. Sitomisen aloittamisesta ja lopettamisesta päättää lääkäri. No ehkä siin on myönteistä mulle ittelle se kun mä olin siin vaiheess vaan halusin vaan satuttaa itteeni, sit kun hoitajat laitto mut kiinni, ja kaikki, niinku raajat kiinni, niin toisaalta siinä oli niinku turvassa itteltänsä. Ettei päässy niinku pahemmin vahingoittamaan itteä. Selkeä struktuuri ja järjestys osastolla vähentää rajoitetoimenpiteiden käyttöä. Henkilökunta-tekijät vaikuttavat konfliktien ja rajoitetoimenpiteiden lukumääriin osastolla. Hyvä ja runsas vuorovaikutus potilaiden ja henkilökunnan välillä vähentää sitomisten määrää ja luo potilaille turvallisuuden tunteen samalla sitouttaen potilasta hoitoonsa. Systemaattinen väkivallan riskin arviointi vähentää aggression ja sitomisen määrää vuodeosastoilla tutkimusten mukaan. Henkilökunnan koulutuksella ja hyvien käytäntöjen levittämisellä on suuri merkitys hoitokulttuurin muutokseen. Rajoitetoimia toteuttavalta henkilökunnalta tulisi edellyttää koulutusta aiheesta. Yhtenäinen ohjeistus rajoitetoimien käytöstä tulisi olla helposti kaikkien saatavilla, jotta eri ammattiryhmien tulkinnat olisivat mahdollisimman samanlaisia. Myös turvallisuusohjeet ja

7 7 yksikkökohtaiset turvallisuussuunnitelmat tulee olla ajan tasalla. Tutkimuksen ja laadullisten mittareiden sisällyttäminen kliinisiin toimintaohjelmiin on yksi terveydenedistämisen malli, joka tuottaa näyttöä tukevia hoitomalleja. Asetettaessa tavoitelukuja rajoitetoimien vähentämiselle osastohoidossa tulee samalla huolehtia siitä, että osastoille annetaan vaihtoehtoisia malleja ja keinoja, joita suositellaan käytettäväksi rajoitetoimien tilalla. Sitomishuoneiden tilalle Suomessakin on rakennettu erityisiä rauhoittumishuoneita. Erään tutkimuksen mukaan jopa yli 90% niitä käyttäneistä potilaista koki niiden auttavan ahdistavaan oloonsa. Lopuksi nuori voisi kertoa meille hoitajille mielipiteensä vaikka näin: Ni siis, voishan se radio olla ihan hyvä, mut onhan se niinkin et eristyshuone ei oo mikään luksus silleen, mut toisaalta voishan se musiikin kuuntelu rauhottaa sitä nuorta, et mut sit taas jotain se voi ärsyttää. Ja jotkut kaipaa sit vaan sitä keskukstelu-apua. Kyllähän sitä vois niinku kysyy nuorelta, et auttasko sitä rauhottumaan joku musiikki. Tai et olishan se hyvä, et olis erilaisia mahdollisuuksia rauhottuu. Tänään tarkastettavassa väitöskirjassani olen tutkinut nuorten, hoitajien ja lääkäreiden asenteita rajoitetoimenpiteitä kohtaan nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa. Lisäksi olen kerännyt tietoa yhden vuoden aikana tapahtuneiden sitomisten määrästä ja luonteesta. Tutkimuksen viimeisessä vaiheessa selvitin nuorten

8 kokemuksia sitomisesta nuorisopsykiatrisen osastohoidon aikana. Nuorisopsykiatrisesta osastohoidosta on vähän aikaisempaa hoitotieteellistä tutkimusta. Tutkimukseni tuottaa uutta tietoa rajoitetoimista, erityisesti sitomisesta, nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa. Sen avulla voidaan kehittää nuorten rajoitetoimien käytäntöjä sekä luoda vaihtoehtoisia menetelmiä samalla sitomisten määrää ja kestoa vähentämällä nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa. 8