Kaarnijä~ven mitt~ salueen lohkareistatarkasteluretken. perusteella Maaperä,fotogeol.,geokem. LAATIJA H.Vartiainen Tapio Mikko J. a.

Transkriptio

1 ' oe o/ ,3632/HV,TM/67 RAUTARUUKKI OY MAlMINETSINTÄ TUTKIMUSALUE -~ / Kaarnijärvi KUNTA / Rovaniemen mlk KARTIALEHTI 3614 KOORDINAATIT Kaarnijä~ven mitt~ salueen lohkareistatarkasteluretken N:o Ro 3/67 perusteella Maaperä,fotogeol.,geokem. LAATIJA H.Vartiainen Tapio Mikko J. a fawvm HYV ~ ~ ~ LIITEKARTAT JA -SELOSTEET Potogeol.maruperäkartt ~erointerpre t ation nap, injastokartta ym. JAKELU a., ARKISTO Ro k 1 VERTAA 1 TALLENNETTU GTK.,. J

2 . 7f vr4 /Jf~ [ <J~b;n} Ka.arnijän en mittauslaueen lohkareiatosta kahden lobltare1stotarkasteluretken perusteella,!!!!!jåne~ill a!!! - Mittausalueen N-osasta löytyi muutamia Fem... pirotteisia kl-lohkareita (hava.intopaikat 2 ja 3). Useimmat kl-lohkareet ot'at Fem-vapaita - "ittausa.lueen s-osan afb-lohkareissa, jokseenkin kaikissa, on lähes tasainen, kahtalainen Fem-pirote. 1! - ~.1. 1 ttausalueen N- ja keslciosissa lulrvoisaa kl-lohkareiesa niukka viirumainen Sk-pirote - Havaintokohdassa 10 kahdessa kvartsuttilohkaxoeessa hieman härm.eis... tä Sk: ta!!i - Yhaestä karsilohkareesta (havaintoalue 14) tavattiin epäsääanullle tä Fek-pirot~tta. Hava1n ~opis1;e e stä 1 löytyi toistaiseksi tunnistamaton malmi mine~ raali karsikivilohkareesta, -!!!~J:!J~~ -,.. Alueen :rahkojen, lohkareikkojen ja lohk:aremäkien lohkareiden kivilajeja on pyritty määrittämään, Tarkkoja kivilaskuja ei ole suoritettu, n.an kiv-ilajien runsaussuhteet on tehty yleisnäkemyksen perusteella ha-.atntokohteittain (liite 1), Mittausalueen N~oe aa balli ~ee e pg- ja kvt-lohkareet ja etel ästä osaa t.,.k-gn- ja af'b-lohkareet. Kiilleliusketta (malm.ivapaa) esiintyy etupäässä mittausalleen N-osisoa. Mahdollisesti malmin sivukivenä t,oimivia lohkareita (karsikivi, malmi1."va.rts1itti) esii ntyy joitakin pitkin mittausaluetta. Havaintopaikasta l öytyi yhteeasä neljä heikosti Sk- ja g~t'iit t ipitoist a., pientä ja pyöristynyttä mustaliuskelohkaretta j a V!:!.i k ka lohka.- reikoissa onkin lohkareiden paikallisuttteen vii t t <;1t:.vi a pi i rteitä., on häiriöiden aiheuttajia varoen arviottava. Hi ttausi:;tlueen. S- alueilla olevat Fem-pirottei.et afb-lohkare ~ t i ndikoi v a t magneettisten häiriöiden johtuvan a~k i n ositt ain amtibolii tista.. N-alueella voi magneetti~. neu häiriö liittyä Fem-pirotteeseen kii lleliuskeeseen_. Sähköisen anomalian a1heu~taja e~ ~aikeammin lö~dettä~ibsä Erittäin niukka S k-~rtote kla ssfl ja satur;naisesti e~jiintyvi,sä m~.lst akiilleliuekelohkareissa Yhteenvetoa. ~llittausalueelt~t öyty~t ke.lliopalj e:~t'..wli'"l

3 - 2- voi olla sähköisen häiriön syyrt.ä, varsinkin jos Sk-pitoisuns häiriökohdilla olisi suurempi kuin lohkareissa. Toisaalta alueelta läytyneet muutamat karsikivi- ja malmikvartsiittimaiset lobkaree.t voisivat merkitä todellisten ma.lmien olemassaoloa, Rovaniemi H.v.

4 OTANMÄKI OY, MALMINETSINTÄ Oulu, ) Oheisena liitteenä 1 on Oulun toimistossa laadittu Vikajärven maaperäkarttalehti, jonka SE-laidassa tutkimusalue osittain sijaitsee ja osin ulottuu karttalehden ulkopuolelle E-suuntaan. Alueer maaperä koostuu ablaatio- ja pohjamoreeneista sekä turpeesta. Liitteenä 2 seuraa fotolineamenttikartta. Siinä kiinnittää huomiota tutkimusalueen kautta kulkevat NNE-suuntaiset lineamentit sekä parallellit "fracture trace'it". Muualla karttalehden alueella ei vastaavansuuntaisia lineamentteja tavata. Muutenkin alueen rikkonaisuusaste vaikuttaa suurelta. Liitteenä 3 ovat geokemialliset anomaliat vietyinä liitteiden 1 ja 2 mittakaavaan läpinäkyvälle elementille. Sitä voidaan vertailla päällekkäin kaikkien muitten liitteiden kanssa. Vertailtaessa liitteenä 4 olevan väärävärikuvan kanssa huomataan 3 kpl selviä anomalioita, jotka eivät voi johtua maalajivaihteluista, kuten L 1 taas esim. liitteen 3 läntisin Zn-anomalia johtunee. Nämä anomaliat on rajattu ympyräviivalla ja samalla on viivoilla rajattu mahdollisen anomaliaviuhkan laidat. Anomaliat on punavärillä merkitty liitteeseen 2 ja nuolillamerkitty kriitilliset lineamentit, vaikkakaan viimemainittujen ei tarvitse olla suoranaisesti tekemisissä anomalianaiheuttajan kanssa. Liitteessä 2 on merkittynä vain huomattavimmat lineamentit. Väärävärikuvassa (liite 4) voi kuitenkin helpolla nähdä pikkupiirteisenkin rikkonaisuuden. Eteläisimmän geokemiallisen anomalian kautta kulkeva W-E-suuntainen lampiketju, esimerkiksi, lienee jonkinlainen ilmentymä alueen tektonisoitumisesta. Mikäli alueella ei ole tehty maanpintageofysiikkaa suosittelen sen tekemistä rajoitettuna esilletuotujen geokem.anomalioitten ja kriitillisten lineamenttien alueelle (liite 2). OOy n,o 290 a Liitän oheen 1: elementin slingram-anomalioista edelläkuvatun alueen W-puolelta. Liitteenä seuraa myös maaperäkartan selitys. Toivon oheisen materiaalin olevan hyödyksi suunnitellessanne alueen jatkotutkimuksia. Oulu, Jouko Talvitie

5 Vikajärven karttalehden (3614) alueen maaperä. Liittyy fotogeologiseen maaperäkarttaan, joka on tulkittu väärävärikuvasarjalta Alue kuuluu yleisesti ottaen Kemijärven ja Tornionjoen välillä, ~apapiirin molemmilla puolilla olevaan Perä-Pohjolan vuorimaahan, jossa yli 300 m:n vaaroja on varsin tiheässä ja niiden välialueet ovat alle 200 m. Vikajärven alueella on tosin vain yksi yli JOO m:n vaara, Heinuvaara (302 m) aivan alueen pohjoislaidalla. Muita korkeita kohtia ovat mm. Kärväsvaara (276m), Raa'anvaara (272m), Matovaara (275m) ja Kulusselkä (n. 270m). Huomattavia ovat myös alueen luoteis- ja länsiosassa olevat relatiivisesti korkeat Lautavaara (219m) sekä Patsaskivalo (207m) ja lounaiskulmauksessa Jyrhämävaara (176m) aivan Kemijoen (noin 70 m) varressa. Alueella on myös osa-alueita, jotka kuuluvat mäkimaahan. Laajimmat näistä ovat alueen koilliskulmauksessa Kärväsvaaran E- ja NE-puolella ja Patsaskivalo-Iso Outojärvi välisellä alueella. Suurimmalla osalla aluetta kallioperä määrää maalajipeitteen näkyvät muodot. Näin on laita etenkin pohjamoreenialueilla, joista morfologiansa puolesta selväpiirteisin on Olkkajärven ja Kaarnijärven välinen drumlinialue. Drumlinien moreenin vahvuus on etenkin niiden W-päässä hyvin ohut ja kalliosydän onkin usein täällä paljastunut. Kallioperän morfologiasta poikkeavia topografisia muotoja aiheuttavat laajat ablatiomoreenialueet, joista huomattavimmat ovat Venejärven W-puolella, Kärväsvaaran E-puolella sekä Pikku- ja Iso Kaarnijärven itäpuolella. Näistä muodostumista on käytetty työnimitystä ablatiomoreeni, joskin niillä on eräänlaisia päätemoreenin luonteenpiirteitä. Päätemoreeniluonnetta osoittaa etenkin niiden asettuminen yhdensuuntaisiksi perääntyvän jäätikön reunan kanssa. Ablatiomoreenin aines on hyvin vaihtelevaa riippuen ilmeisesti aina kunkin muodostuman (kummun) syntyhetkellä vallinneista olosuhteista: jäätikössä olleesta aineksen määrästä, sulamisen (veden) määrästä ja jäätikön mahdollisesta oskilloinnista. Monet ablaatiomoreenikummut etenkin Kärväsvaaran E-puolella ovat hyvin runsas- ja suurilohkareisia, kun taas samallakin alueella ja mm. Pikku- ja Iso Kaarnijärven E-puolella eräät kummut ovat miltei lohkareettomia. Viimeksimainittuun tyyppiin liittyy usein kumpujen distaaliosiin vahvoja lajittuneita kerroksia, joiden rakenne on

6 - 2 - epäsäännöllinen ja lajitekoostumus vaihteleva. Moreenipeitteen vahvuus ablatiomoreenialueilla on huomattavan suuri, eikä kalliopaljas- :!fumia esiinny. Glasifluviaalisista muodostumista huomattavin on alueen poikki luoteesta kaakkoon kulkeva harjujakso, jossa on eräitä relatiivisesti hyvinkin korkeita osia, kuten Hautainmaa, jonka korkeus ympäristöstään on noin 30m, Lapaliokangas (32m) ja Misiraaka (35m). Harjujen lievealueiden rajaaminen väärävärikuvilta on tehty niiden rajoittuessa pohjamoreenialueita vasten kasvillisuusindikaatioiden perusteella, kun taas rajan vetäminen kasvillisuudeltaan samankaltaisten ablaatiomoreenialueita vasten (esim. Hautainmaan W-puolella) on tapahtunut morfologisgeneettisten indikaatioiden perusteella. Postglasiaalisten meri- ja järvivaiheiden r~ntavoimat ovat kuluttaneet voimakkaasti alueen maaperää ja kasanneet eräitä varsin laaja-alaisia sekä vahvuudeltaan huomattavia rantakerrostornia tällaiselle toiminnalle suotuisissa paikoissa. Ohuen rantavyöhykkeen välittömässä piirissä syntyneen kerrostuman tapaa yleensä kaikkialla moreenin pinnalla. Alueelta suoritetuista rantahavainnoista voi mainita, että korkein ranta on noin 215 m myp, joten suurin osa alueesta on subakvaattista. Tämä korkein ranta on syntynyt Yoldia-meren aikana (Yoldia II-III). Yoldia-meren myöhäisempien vaiheiden aikana ovat muodostuneet mm. Raanselän S-osan, Lautavaaran ja Kärväsvaaran SW-osan laajat rantakerrostumat, joiden aines on hyvin lajittunutta hiekkaa ja hietaa. Ancy lusjärven ylin ranta on alueella keskimäärin noin 155 m:n korkeudella. Tämän järvivaiheen aikana syntyneitä rantakerrostornia on mm. Vikajärven W-puolella sekä Patsaskivalon W-rinteellä. Viimeksimainitulla alueella esiintyy useita kilometrejä pitkiä, ilmakuvilla selviä peräkkäisiä rantavalleja. Maastossa useimmat näistä valleista ovat miltei mahdottomia havaita; vain mäntyjen runsaampi esiintyminen ja ryhmittyminen osoittaa niiden sijainnin tällä voimakkaasti soistuneella alueella. Hienompilajitteisia syvään veteen syntyneitä sedimenttejä, hiesua tai hiesusavea on Vikajärven altaan alueella. Esiintymät ovat kuitenkin. miltei tyystin vahvan turvekerroksen alla. Toinen näiden sedimenttien esiintymisalue on Vanttausjärveltä etelään, jossa niitä on etenkin Kemijokivarressa kartan alueen ulkopuolella. Maaperäkartalla esitetyt jokisedimentit ovat ainekseltaan yleensä

7 - 3 - hienoa hietaa tai hiesuista hienoa hietaa. Vain nopeasti virtaavien jokien varsilla on paikoin karkeampia jokisedimenttejä (soraista hiek-. kaa). Teknillisesti käyttökelpoisia maalajeja alueella on runsaasti. Pitkä harjujakso, lukuisat laajahkot rantakerrostumat sekä ablaatiomoreeneihin liittyvät lajittuneet osueet ovat niiden tärkeimpiä löytöpaikkoja. Tapio Mikkola

8 . J. tifc 1 Ro 316'1 Kaarnijdrven mittausalue ja havointo;a /ohkareisla. 1:20000.,...,., :13: :, ' ))., Jr' :....y, ', kvt kl ' ' ' ', '.... '..... ".2o.., kq Sähköinen häiriö Magneettinen häiriö

9

10

11

12

13

14

15