Suomen toimenpiteet hyödykeja pääomamarkkinoiden uudistamiseksi

Transkriptio

1 Valtiovarainministeriö Hyväksytty EU-ministerivaliokunnassa Suomen toimenpiteet hyödykeja pääomamarkkinoiden uudistamiseksi Marraskuu 2000

2 Sisältö sivu EU-ministerivaliokunnan hyväksymä kertomus 1 Hallituksen rakennepoliittiset lähtökohdat 1 2 Keskeiset johtopäätökset 4 Liitteet L1 Kertomuksen tausta ja käsittely 6 L2 Viimeaikaisia hyödykemarkkinoiden kehittämistoimia 7 L2.1 Kilpailupolitiikan uudistaminen 7 L2.2 Telemarkkinoiden uudistaminen 8 L2.3 Kehitys energiamarkkinoilla 8 L2.4 Kuluttajien aseman vahvistaminen 11 L3 Viimeaikaisia pääomamarkkinoiden kehittämistoimia 14 L3.1 Arvopaperimarkkinoiden kehittäminen 14 L3.2 Rahoituspalveluyritysten toimintaympäristön kehittäminen 15 L3.3 Pk-yrityksien pääomahuolto 16 L4 Hyödykemarkkinoiden erityiskysymyksiä 19 L4.1 Rakentaminen ja tonttimaan saatavuus 19 L4.2 Media-alan keskittymiskehitys 23 L4.3 Tietoyhteiskunta 24 L4.4 Julkiset hankinnat 25 L5 Taustatietoja markkinoiden toiminnan kehityspiirteistä 28

3 1 Hallituksen rakennepoliittiset lähtökohdat Keväällä 1999 nimitetty pääministeri Paavo Lipposen johtama hallitus korostaa ohjelmassaan markkinoiden toimivuuden parantamista. Keskeisiä painopisteitä ovat kilpailuympäristöä ja markkinoille pääsyä tehostavat toimenpiteet sekä säädösten keventäminen. Tämä lisää elinkeinojen tuottavuutta ja antaa niille valmiuksia menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Julkisia palveluja avataan kilpailulle heikentämättä palvelujen laatua ja saatavuutta. Elinkeinopolitiikan keskeisenä tavoitteena on aidon, valtion tukitoimenpiteistä riippumattoman yrittäjyyden edistäminen. Hallitus toteaa syyskuussa 2000 hyväksytyssä vakausohjelman tarkistuksessa, että talouspolitiikkaa on nyt suunnattava yhä selkeämmin vakaan kasvun edellytyksiä turvaavaan rakennepolitiikkaan. Linjauksen taustalla on useita tekijöitä: - Vaikka valtion velka on 1990-luvun laman jäljiltä edelleen korkealla tasolla ja väestön ikääntyminen merkitsee huomattavaa kustannus- ja veropainetta jatkossa, julkisen talouden akuutti kriisi on ohi. - Työttömyys on yhä korkealla tasolla ja se on muuttunut luonteeltaan rakenteelliseksi. Pitkäaikaistyöttömyys uhkaa johtaa laajamittaiseen yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen. Hallituksen talouspolitiikan päätavoite on työllisyyden parantaminen, mikä edellyttää talouden kasvuedellytysten turvaamista. - Maailmantalous on voimakkaassa murrosvaiheessa ja kansainvälinen kilpailu on kiristynyt; yhä pienempi osa Suomen taloudesta on suojassa ulkomaiselta kilpailulta. Talouskasvun jatkuminen edellyttää taloudelta uutta sopeutumiskykyä ja kykyä tuottaa uusia kilpailukykyisiä hyödykkeitä. - Suomen elektroniikkateollisuuden viimeaikainen menestys on peittänyt alleen muun teollisuuden varsin vaatimattoman kasvun. Talouden rakenne uhkaa siten muuttua kaksijakoiseksi ja monet tärkeät resurssit jäädä vajaakäyttöisiksi. - Toisaalta sisämarkkinoiden syventymisen ja euron myötä Suomelle on avautunut laajat kotimarkkinat euroalueella. Maallamme on nyt hyvät edellytykset korvata laman aikana koituneita taloudellisia menetyksiä, kunhan talouden toimintakyvystä huolehditaan. Kotimaisiin ja kansainvälisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää samanaikaisia uudistuksia hyödyke-, pääoma- ja työmarkkinoiden toiminnassa. Myös verotusta ja sosiaaliturvajärjestelmiä on uudistettava työllisyyttä ja omatoimisuutta kannustavaan suuntaan. Pitkään jatkuneen nopean kasvun oloissa tapahtunut inflaation kiihtyminen uhkaa heikentää Suomen suhteellista kilpailuasemaa ja työllisyyskehitystä. Inflaatiouhan torjuminen edellyttää maltillisia palkkaratkaisuja ja kiirehtii hinta- ja palkkapaineita hillitseviä markkinauudistuksia.

4 Suoritetut ja suunnitteilla olevat palkkaverojen alennukset ovat välttämättömiä rakenteelliseksi muuttuneen työttömyyden alentamiseksi. Myös veroalennuksien toteuttaminen puoltaa rakennepolitiikan tiivistämistä, sillä niihin liittyvää ylikuumenemisriskiä voidaan rajoittaa parantamalla markkinoiden toimintaa. * * * EU-tasolla hyväksytään vuosittain laajat suuntaviivat jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikalle. Hallitus toimitti kesällä 2000 ECOFIN-neuvoston hyväksymästä asiakirjasta eduskunnalle selvityksen. EU-tasolla laaditaan raportti annettujen suositusten toteuttamisesta. Suuntaviivoissa todetaan Suomen hyödykemarkkinoiden integraation eurooppalaisiin markkinoihin edenneen. Suomi on saattanut sisämarkkinasäännökset nopeasti voimaan lainsäädännössään, tele- ja sähkömarkkinoiden liberalisointi on edennyt ripeästi ja tutkimus- ja kehittämistoimintaa on lisätty. Suomen hintatasoon ja tuottavuuskehitykseen liittyviä ongelmia voidaan vähentää, jos tiettyjen sektoreiden kilpailua voidaan lisätä. Asiakirjan mukaan Suomen tulisi erityisesti - lisätä kilpailua useilla alueilla, erityisesti jakelusektorilla, - harkita kilpailulainsäädännön uudistamista siten, että kansalliset kilpailuviranomaiset saisivat lisää valtuuksia komission kilpailupolitiikkaa koskevan uudistusehdotuksen mukaisesti, ja - avata lisää markkinoita julkisten palveluiden hankinnassa; tämä johtaisi matalampiin kustannuksiin ja parempaan laatuun. Pääomamarkkinoiden osalta asiakirja suosittaa, että Suomi - kiinnittäisi erityistä huomiota lokakuussa 1999 annetun riskipääomamarkkinoiden kehittämistä koskevan tiedonannon mainitsemiin esimerkkeihin hyvistä käytännöistä konkurssilainsäädännön ja työntekijöiden omistusta suosivien järjestelmien osalta, ja - jatkaisi institutionaalisten sijoittajien kannustamista investoimaan osakemarkkinoille. Hallitus toteaa, että sen talous- ja elinkeinopolitiikan yleislinja on sopusoinnussa talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen suositusten kanssa. * * * Hallituksen hyväksymässä edellisessä hyödyke- ja pääomamarkkinoita käsittelevässä kertomuksessa arvioitiin, että markkinoiden toimintaa kehittämällä voidaan maailmantalouden nopeaan rakennemuutokseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia vähentää sekä samalla parantaa edellytyksiä hyötyä muutoksesta. Talouden avautumisesta huolimatta Suomi ei sijoitu erityisen hyvin kansainvälisissä hintavertailuissa. Suomen kilpailutilanteen arviointia kuitenkin vaikeuttavat tilastojen puutteellisuus. Esimerkiksi tietoja eri markkinoiden keskittyneisyydestä on saatavilla vain hajanaisesti. Tilastotuotannon ja markkinoiden toimintaan keskittyvän tutkimuksen kehittäminen on viime vuonna hyväksytyn raportin mukaan keskeinen lähivuosien kehitystehtävä. Hallitus arvioi viime vuoden kertomuksessa, että Suomen markkinoiden pieni koko vaatii suuria EU-maita tehokkaampaa kilpailupolitiikkaa. Eräs syy tähän on, 2

5 että maailmanlaajuisilla markkinoilla kilpailukykyisen yrityskoon saavuttaminen johtaa helposti kotimaassa tilanteeseen, joka tekee ei-kilpailulliset menettelytavat mahdollisiksi. Yritystuet vääristävät kilpailua ja niiden vähentäminen on perusteltua myös julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta. Suomi jatkaa toimia kilpailun lisäämiseksi julkisen palvelutuotannon alueella silloin kun se on mahdollista. Viime syksynä hyväksytty kertomus korostaa, että julkisia palveluita tuotettaessa on tärkeää, että julkiset tuet eivät vääristä eri palvelutuottajien välistä kilpailua. Yksityisten ja julkisten palvelutuottajien kirjanpidon ja laskentatoimen tulee perustua samoihin periaatteisiin ja avoimuuteen, jotta kilpailun tasapuolisuus voidaan varmistaa. Pääomamarkkinoiden osalta raportti totesi, että pääomamarkkinoiden toimintaa on leimannut nopea kansainvälistyminen. Uusia yrityksiä on listautunut pörssiin ja myös yritysten vieraanpääomanehtoisen rahoituksen saatavuus on ollut hyvä. Rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuria on kehitetty ja sijoitustuotteiden neutraalisuutta parannettu. Luottamus pääomamarkkinoiden vakaaseen toimintaan on hyvä. Pääomasijoitustoiminta on viime vuosien aikana lisääntynyt merkittävästi. * * * Hyödyke- ja pääomamarkkinoilla tapahtuva kehitys on merkinnyt huomattavaa muutosta kuluttajien ja kansalaisten jokapäiväiseen toimintaympäristöön. Markkinoiden avaaminen kilpailulle, kaupankäynnin kansainvälistyminen, uuden tekniikan käyttöönotto ja uudenlaisten palvelujen markkinointi vaikuttavat voimakkaasti kuluttajien asemaan. Muutos tulee lähivuosina todennäköisesti jatkumaan nopeana. Avautuvat markkinat ja toimintaympäristön muutokset ovat sekä Suomen kansantalouden kannalta että yksittäisten kuluttajien kannalta lähtökohtaisesti myönteisiä. Ne sisältävät kuitenkin myös kuluttajan kannalta riskejä ja huolenaiheita. Muutosten vaikutukset kuluttajiin riippuvat paitsi voimassa olevasta sääntelystä ja hallinnollisista järjestelyistä myös erityisesti kuluttajien tiedoista ja taidoista. Merkittävää kuluttajien kannalta on myös se, minkälaisilla oikeudellisilla keinoilla hän voi oikeuksiaan puolustaa. 3

6 2 Keskeiset johtopäätökset Vuoden 1999 marraskuussa hyväksytyn, Suomen toimenpiteitä hyödyke- ja pääomamarkkinoiden uudistamiseksi kuvaavan asiakirjan lähtökohdat ovat edelleen voimassa. Hallitus on raportin hyväksymisen jälkeen käynnistänyt useita markkinoiden kehittämishankkeita ja toteuttanut lakiuudistuksia. Toteutettuja uudistuksia, kehitystä eri markkinoilla ja jäljellä olevia haasteita kuvataan yksityiskohtaisemmin tämän kertomuksen liitteissä. Suomen hyödyke- ja pääomamarkkinoiden toiminnassa ja niiden kehittämisessä on keskeistä: 1. Markkinoiden toimintaan ja kilpailuolosuhteisiin liittyvää tutkimus- ja selvitystyötä sekä tilastotuotantoa on syytä tehostaa. Kilpailupolitiikan näkökulmasta on syytä varmistua, että alan talous- ja oikeustieteellistä koulutusta ja tutkimusta on riittävästi tarjolla. Kilpailupolitiikan kehittämistä pohditaan KTM:n yritysneuvottelukunnan asettamassa työryhmässä. 2. Suomen telemarkkinat ovat kansainvälisesti verraten hyvin vapaat. Kokonaisuutena arvioiden kilpailun vapauttaminen on johtanut telepalveluiden merkittävään hintatason laskuun, telepalveluiden laadun paranemiseen ja alan nopeaan tekniseen edistymiseen. Telemarkkinoiden kilpailun edistämistä jatketaan. Hallitus on antanut eduskunnalle telemarkkinalain muutosesityksen, jonka tarkoituksena on lisätä kilpailua paikallisteleliikenteessä. Esityksellä arvioidaan olevan huomattava vaikutus kotitalouksien ja pienyritysten internet-yhteyksien kustannuksiin. 3. Suomi on ollut sähkömarkkinoiden vapauttamisessa edelläkävijä ja sähkön vähittäismyyntihinnat ovat jo jonkin verran laskeneet. Sähkön hintakehitystä on jatkossa seurattava, erityisesti pienasiakkaiden osalta. Suomi voi edelläkävijänä tuottaa arvokasta informaatiota sähkömarkkinoiden vapauttamisessa hitaammin edenneiden maiden tueksi. 4. Suomen maakaasumarkkinat ovat tällä hetkellä yhden toimittajan varassa. Suurille kaasunhankkijoille on kuitenkin avattu jälkimarkkinat. Suomen mahdollinen liittyminen samaan kaasuverkkoon muiden EU-maiden tai Norjan kanssa parantaisi kaasun toimitusvarmuuden ohella alan markkinatilannetta. 5. Suomen öljynjalostus on yhden yrityksen hallinnassa. Suomen liikennepolttoaineiden verottomat hinnat ylittävät 5-10 prosentilla EU-maiden keskimääräisen tason. Alan kilpailutilannetta on seurattava huolella. 6. Kuluttajapolitiikka on muun muassa elektronisen kaupankäynnin, palvelutuotannon muutosten ja väestön ikääntymisen vuoksi uusien haasteiden edessä. Kuluttajien oikeussuojan ja uusien markkinoiden vaatiman luottamuksen vahvistaminen ovat keskeisiä toimintasuuntia. 7. Hallitus on jatkanut rahoitusmarkkinoiden kehittämistä niiden toiminnan tehostamiseksi, rahoitusmahdollisuuk- 4

7 sien monipuolistamiseksi sekä talouden vakauden parantamiseksi. Vuoden 2000 aikana toteutetut rahoitusmarkkinoiden uudistukset liittyvät säädösympäristön kehittämiseen sekä riskipääoman ja muun rahoituksen saatavuuden parantamiseen. 8. Arvopaperimarkkinoilla on arvoosuusrekisterit keskitetty arvopaperikeskukseen, sallittu kaupankäynti warranteilla, sijoituskohteiden arvostamissäännöksiä varallisuusverotuksessa on yhtenäistetty ja arvopaperipörssiä ylläpitävän yhtiön listautumiseen ollaan varautumassa. 9. Rahoituspalveluyritysten toimintaedellytyksiä ollaan kehittämässä finanssiryhmittymien, vakuutusyhtiöiden, yritysten tilivarojen vastaanottamisoikeuden sekä työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteiden osalta. 10. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan valvontaviranomaiset ovat solmineet valvontayhteistyötä koskevan sopimuksen, jonka tarkoituksena on tehostaa erään suuren, yli rajojen toimivan finanssiryhmittymän valvontaa. Suomesta valvontayhteistyöhön osallistuvat Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston edustajat. 11. Rakentamisen hintakehitystä voidaan hillitä muun muassa turvaamalla kilpailun edellytykset rakennustuotannossa ja maapolitiikalla, joka tehostaa erityisesti kasvukeskuksissa tonttien saamista rakentamiskäyttöön. Kunnilla on tässä keskeinen asema. Rakennustarvikkeiden kaupan esteiden purkamiseksi alan eurooppalaisia standardeja on kiirehdittävä. Lisäksi tulee selvittää missä määrin alalla on vielä tarpeetonta säätelyä ja missä määrin rakennustarviketuotanto kärsii heikon kilpailun aiheuttamasta tehottomuudesta. Tarjouskilpailujen käyttöä on tehostettava. 12. Media-alan tekniseen kehitykseen liittynyttä keskittymiskehitystä on syytä seurata ja arvioida sen mahdollisia vaikutuksia. Keskittymiskehitys voi vaikuttaa alan kilpailutilanteeseen ja siten ilmoitus- ja vähittäismyyntihintoihin. 13. Tieto- ja viestintäverkot ovat Suomessa kaikkien väestöryhmien saatavilla ja merkittävää syrjäytymiskehitystä ei ole havaittavissa. Kehitystä kuitenkin seurataan jatkossakin erityisellä huolella. 14. Julkisia hankintoja tehostamalla voidaan paitsi vähentää kustannuksia, myös edistää kilpailukykyisen yritystoiminnan kehittymistä, erityisesti palvelualoilla. Tarjouskilpailujen kiinnostavuutta ulkomaisten yritysten näkökulmasta on parannettava. 5

8 Liite 1. Kertomuksen tausta ja käsittely Talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa rahapolitiikka on keskitetty Euroopan keskuspankille ja yhteisöllä on toimivalta julkistalouksien alijäämien valvonnassa. Vaikka muista talouspolitiikan alueista päätetään edelleen kansallisesti, yhteinen raha on lisännyt jäsenvaltioiden taloudellista keskinäisriippuvuutta ja vastaavasti talouspolitiikan yhteensovittamisen tarvetta. Osana tehostettua yhteensovittamista aloitettiin vuoden 1998 aikana Cardiffin huippukokouksen mukaan nimetty menettely, jossa jäsenvaltiot raportoivat joka syksy hyödyke- ja pääomamarkkinoiden uudistamisesta. Raportit luovat yhdessä kansallisten työllisyyttä koskevien toimintasuunnitelmien sekä vakaus- ja lähentymisohjelmien kanssa pohjan EU:n talouspoliittisen komitean (TPK) ja neuvoston komission avulla suorittamalle jäsenvaltioiden rakennepolitiikan tutkinnalle. TPK laatii vuosittain raportin valvonnan tuloksista. Tätä aineistoa käytetään kevätkaudella käsittelyyn tulevaa vuosittaista talouspolitiikan laajat suuntaviivat -asiakirjaa laadittaessa. Hallitus kuvaa työllisyyspoliittisia toimenpiteitänsä huhtikuussa hyväksytyssä kansallisessa toimintasuunnitelmassa ja vakausohjelman rakennepoliittisessa luvussa. Tässä raportissa keskitytään hyödyke- ja pääomamarkkinoihin hyväksynyt raportin sisällön ja johtopäätökset, mutta ei ole käsitellyt raportin johtopäätöksien perustaksi virkamiestyönä laadittuja liitteitä. Raportti liitteineen on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa ja sitä on käsitelty EUasioiden komiteassa ja sen alaisessa talouspolitiikan koordinaatiojaostossa. Asiakirja perustuu EU-ministerivaliokunnassa ja hyväksyttyihin vastaaviin kertomuksiin, keväällä 1999 nimitetyn hallituksen ohjelmaan, vuoden 2000 vakausohjelmaan tarkistukseen, marraskuussa 1996 eduskunnalle annettuun elinkeinopoliittiseen selontekoon sekä muihin talous- ja elinkeinopoliittisiin päätöksiin. Asiakirjaa laadittaessa on otettu huomioon talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa Suomelle annetut suositukset. Kertomus toimitetaan komissiolle ja talouspoliittisen komitean kautta muille EU:n jäsenvaltiolle sekä annetaan tiedoksi eduskunnalle. Asiakirja on saatavissa valtiovarainministeriön kotisivuilta suomeksi ja epävirallisena englanninkielisenä käännöksenä. Eri versioiden internet-osoitteet ovat ja Hallituksen EU-ministerivaliokunta on 6

9 Liite 2. Viimeaikaisia hyödykemarkkinoiden kehittämistoimia Hyödykemarkkinoiden tilaa ja niiden kehittämistoimia on tarkasteltu yksityiskohtaisesti viime vuoden raportissa. Tässä liitteessä käsitellään tarkemmin viimeaikaisia kilpailupolitiikan uudistamishankkeita sekä telemarkkinoiden kehitystä ja alan viimeisiä lakimuutoksia. Liitteessä käsitellään myös sähkömarkkinoiden kehityspiirteiden rinnalla uutena asiana laajemmin energiamarkkinoiden kehitystä maakaasun ja polttoaineiden osalta. Luvussa L2.4 esitetty kuvaus suomalaisesta kuluttajapolitiikasta liittyy sisämarkkinaneuvostossa esitettyyn toiveeseen tarkastella rakenneuudistusten vaikutuksia kuluttajan asemaan. L2.1 Kilpailupolitiikan uudistaminen Euroopan unioni on antanut talouspolitiikan laajat suuntaviivat -asiakirjassa Suomelle toistamiseen suosituksen harkita kilpailulainsäädännön uudistamista siten, että kansalliset kilpailuviranomaiset saisivat lisää valtuuksia komission kilpailupolitiikkaa koskevan uudistusehdotuksen mukaisesti. Komissio antoi syyskuussa 2000 asetusehdotuksen EY-kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvien menettelytapojen ja toimivaltasäännösten uudistamisesta. Ehdotuksen mukaan yritykset eivät voisi kauppakriteerin täyttyessä enää saada yksilöllisiä poikkeuslupia komissiolta; tämän arvioidaan keventävän raskasta poikkeuslupahallintoa. Lisäksi komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla ja tuomioistuimilla olisi komission rinnalla oikeus soveltaa EY-kilpailusääntöjä (perustamissopimuksen artiklat). Tavoitteena on, että EU:n kilpailusääntöjen soveltaminen hajautetaan kansallisille viranomaisille erityisesti niissä tapauksissa, joissa painopiste on kansallisella tasolla. Yhdenmukaisen soveltamiskäytännön varmistamiseksi komissio valvoisi jäsenmaiden yhteisölainsäädännön soveltamista. Samassa yhteydessä komissio on ehdottanut itselleen lisävaltuuksia kilpailuvalvontaan. Poikkeuslupamenettelyn poistamisella ja kilpailuvalvonnan osittaisella siirtämisellä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten hoidettavaksi komissio pyrkii parantamaan mahdollisuuksiaan keskittyä vakavien kilpailurikkomusten käsittelyyn. Muutokset yhteisölainsäädännössä edellyttäisivät Suomen kilpailulainsäädännön uudistamista tietyiltä osin. Tämä on tarkoitus toteuttaa uudistushankkeen edetessä EU-tasolla. Kauppa- ja teollisuusministeriön yritysneuvottelukunta on asettanut kesäkuussa 2000 työryhmän valmistelemaan kilpailupoliittista ohjelmaa. Työryhmä käsittelee kilpailupolitiikan tehostamisen kannalta keskeisiä teemoja, mm. keskittymiskehitystä, eri toimialojen kilpailutilannetta, markkinamäärittelyn ongelmia uuden talouden ja syvenevän integraation oloissa, julkisen palvelutuotannon markkinaehtoistamisen edellytyksiä, sääntelyjärjestelmien kehittämistä sekä kilpailuilmiöihin liittyvän opetuksen ja tutkimuksen kehittämistä. 7

10 L2.2 Telemarkkinoiden uudistaminen Suomen telemarkkinat ovat kansainvälisesti verraten hyvin vapaat. Kokonaisuutena arvioiden kilpailun vapauttaminen on johtanut sekä telepalveluiden merkittävään hintatason laskuun että myös telepalveluiden laadun paranemiseen. Telepalveluiden tekninen taso on Suomessa aivan kärkiluokkaa. Monet uudet telepalvelut on meillä otettu ensimmäisten maiden joukossa ja usein jopa ensimmäisenä käyttöön. Kilpailun ansiosta erityisesti kauko- ja ulkomaanpuheluiden reaalihinta on laskenut nopeasti. Kilpailu mm. kotitalouksien ja pk-yritysten internet-yhteyksien kannalta olennaisten paikallispuhelumaksujen osalta on jäänyt vähäisemmäksi ja vain harva kotitalous tai pieni yritys on käytännössä voinut valita paikallispuheluoperaattoriaan. Matkapuhelinliikenteen aiheuttama kilpailu on kuitenkin vaikuttanut paikallispuheluidenkin hintatasoon, joka laski erityisesti 1990-luvun puolivälissä matkapuhelinten yleistyessä. Paikallispuheluiden reaalihintojen lasku on kokonaisuutena jäänyt noin 30 prosenttiin viimeisen 15 vuoden aikana. Kaukopuheluliikenteessä vastaava lasku on ollut peräti 80 %. Viimeisten vuosien aikana useat isot teleyritykset ovat muuttuneet osakeyhtiöksi, jotka jakavat tuloksestaan osinkoa, mutta vastaavasti perivät aiempaa korkeampaa kuukausittaista perusmaksua. Tämän rakenteellisen muutoksen vuoksi paikallistelepalveluiden hinnat ovat nousseet lähes viisi prosenttia viime vuoden aikana. Toisaalta tämän seurauksena teleyrityksien arvo on myös moninkertaistunut. Komission tuoreen rakenneindikaattoriraportin mukaan paikallis- ja kaukopuhelut Suomessa ovat merkittävästi EU-maiden keskiarvoa edullisempia, mutta puhelut Yhdysvaltoihin kalliimpia. Kesäkuussa 2000 hallitus päätti telemarkkinalain muutosesityksestä, jolla arvioidaan olevan huomattava vaikutus paikallisteleliikenteen kilpailutilanteeseen sekä siten mm. kotitalouksien ja pienyritysten internet-yhteyksien kustannuksiin. Esityksen mukaan puhelinverkon tilaajayhteyttä hallitseva teleyritys velvoitetaan vuokraamaan yhteyden vapaata välityskykyä kilpailijoiden käyttöön hinnalla, joka voi olla korkeintaan puolet koko tilaajayhteyden hinnasta. Hinnoittelusäännöstä voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin poiketa. Muutoksella halutaan edistää laajakaistaisten tiedonsiirtopalveluiden leviämistä. Laajakaistaiset tiedonsiirtoyhteydet mahdollistavat mm. jatkuvasti avoinna olevan internet-yhteyden sekä televisiokuvan siirron. Matkapuhelinten levinneisyys on viimeiset neljä vuotta ollut Suomessa maailman korkein ja puhelinliittymien määrän suhde väkilukuun on kuluvan vuoden kesällä ylittänyt 70 %. Tähän liittyy maamme alhaiset matkapuheluiden hinnat. Kotitalouksien matkapuhelinpalveluiden hintataso on ollut selvästi OECD-maiden edullisin. Esimerkiksi Saksassa vastaavat hinnat ovat noin kaksinkertaiset. L2.3 Kehitys energiamarkkinoilla Suomen energiasektori on ollut perinteisesti varsin keskittynyt ja valtion osuus sektorilla on ollut keskeinen. Valtionyhtiöiden merkitys on kuitenkin viime vuosina vähentynyt ja sähkömarkkinoilla kilpailua on avattu 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tällä hetkellä myös kotitalouksilla on mahdollisuus ostaa sähkönsä vapaasti pohjoismaisilta sähkömarkkinoilta ja asiakkailta peritään erikseen sähkön tuotanto- ja siirtohinnat. 8

11 Suomi kuitenkin yhä ostaa kaiken maakaasunsa Venäjältä ja maan koko öljynjalostusteollisuus on yhden yrityksen hallinnassa. Öljynjalostuksesta ja maakaasun tuonnista vastaa valtion 75 prosentin osuudella omistama Fortum Oyj., joka on myös keskeinen sähköntuottaja. Sähköliiketoimintojen eriyttämistä koskevien säädöksien kehittäminen on kauppa- ja teollisuusministeriössä valmisteilla. Kilpailtujen ja monopolisähköliiketoimintojen selkeämpää eriyttämistä pohtinut työryhmä esitti kesäkuussa 2000 valmistuneessa mietinnössään, että verkkoliiketoiminnat tulisi eriyttää erillisiin yhtiöihin tai liikelaitoksiin. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan markkinaviranomaiset (Energiamarkkinavirasto ja Kilpailuvirasto) arvioivat tarvittaessa milloin sähkönmyyjä on määräävässä markkina-asemassa. Sähkönmyyjällä on tällöin velvollisuus ilmoittaa julkisesti mihin hintaan se myy sähköä ja energiamarkkinavirasto (EMV) arvioi ilmoitetun hinnan kohtuullisuutta. Nämä hinnat ovat relevantteja niiden asiakkaiden kohdalla, jotka eivät pysty kilpailuttamaan sähkönhankintaansa tai eivät halua siihen ryhtyä esim. sähkönostojen vähäisyyden vuoksi. Käytännössä julkiset myyntihinnat koskevat suurta osaa kotitalouksista ja osaa pienemmistä yrityksistä. EMV kerää ja julkaisee em. julkisia toimitusvelvollisuustariffeja. EMV:n keräämien tietojen mukaan sähköenergian ja siirron hinnat ovat alentuneet syyskuussa 1999 edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta seuraavasti: - Sähköenergian hinta alentunut 1,4 5 % sähkönkäyttäjäryhmästä riippuen. - Sähkönjakelusiirron veroton hinta alentunut 0,4 1,2 % sähkönkäyttäjäryhmästä riippuen. - Sähköenergian ja siirron kokonaishinta alentunut 1 3 % sähkönkäyttäjäryhmästä riippuen. Sähkönkäyttäjät voivat hankkia sähkönsä paitsi toimitusvelvollisten tariffien perusteella myös kilpailuttamalla toimittajia. Tällöin sähkösopimus tehdään tyypillisesti 2 vuodeksi ja sopimusten hintataso on yleisesti ottaen julkisia tariffeja alempi; nämä sopimukset ovat yleisempiä suurten yritysten keskuudessa. Vuonna 1999 puolet myydystä sähköstä myytiin kilpailtujen sopimuksien tai tarjoushintojen perusteella. Kilpailtujen sopimusten hintatasoa ei ole tutkittu kevään 1999 jälkeen. Pienten sähkönkäyttäjien (enintään 3 x 63 A pääsulake) mahdollisuuksia kilpailuttaa sähkönhankintansa on merkittävästi parantanut vuodesta 1998 alkaen voimassa ollut niin sanottu tyyppikuormituskäyräjärjestelmä. Järjestelmässä arvioidaan sähkönkulutuksen aikavaihtelu asiakasryhmäkohtaisilla kuormitusprofiileilla, joten pienten sähkönkäyttäjien ei tarvitse hankkia muuten vaadittavaa, hinnaltaan kallista tunneittain rekisteröivää sähkömittaria voidakseen ostaa sähkönsä kilpailluilta markkinoilta. Suurin osa kotitalouksista ostaa edelleen sähkönsä paikalliselta sähkönmyyjältä niin sanotulla julkisella listahinnalla. Kuitenkin useat pienkäyttäjät ovat jo osallistuneet kilpailuttamiseen, sillä noin viidennes kotitaloussähköstä ostetaan joko ulkopuoliselta tai paikalliselta myyjältä tarjoushinnoin. Lukumääräisesti kaikista pienkäyttäjistä on vaihtanut myyjää vain noin pari prosenttia. Siten merkittävä osa kilpailutta- 9

12 neista pienasiakkaista on päätynyt hankkimaan sähkönsä edelleen paikalliselta myyjältä, mutta entistä halvemmalla sopimushinnalla. Sähkön hinnan alenemiseen on vaikuttanut markkinoiden avaamisen lisäksi myös Pohjoismaiden hyvä vesivoimatilanne, joka on alentanut sähkönhintoja pohjoismaisessa sähköpörssissä NordPool:ssa. Pohjoismaiden kesken käydään tällä hetkellä vapaata sähkökauppaa ja kotitaloudet voivat halutessaan ostaa sähkönsä vaikkapa Ruotsista. Markkinoiden vapautumisen vuoksi sähköpörssin hintataso heijastuu nyt sähkön loppukäyttäjien maksamiin hintoihin entistä paremmin; ennen markkinoiden avautumista esim. hyvän vesivuoden etu jäi kokonaisuudessaan tuotannonoptimointikauppaa käyville suurille sähköntuottajille. Sähkön jakelusiirron hintoihin on vaikuttanut EMV:n tammikuussa 1999 tekemä, erästä yksityistä yritystä koskeva, päätös. Päätöksessä linjattiin viraston näkemys kriteereistä, joilla kohtuullisuutta arvioidaan. Päätöksen jälkeen useat yhtiöt muuttivat hinnoitteluaan EMV:n linjauksen mukaiseksi, vaikka päätös saikin lainvoiman vasta syyskuussa 2000, kun sitä koskeva valitus raukesi korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Onkin oletettavaa, että myös muut yhtiöt korjaavat hinnoitteluaan KHO:n vahvistaman EMV:n päätöksen mukaiseksi. Kuluttajan näkökulmasta on kiinnostavaa, että verkkotoiminnan eriyttäminen sähkön tuotannosta on mahdollistanut myös valinnat sähkön tuotantotavan suhteen. Kuluttajat voivat muun muassa ostaa niin sanottua vihreätä sähköä eli uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä. Suomen luonnonsuojeluliitto myöntää tietyin ehdoin sähköntuottajille ekomerkkejä. Sähkön jälleenmyyjät ja käyttäjät maksavat ekosähköstä sen käytön perusteella noin viidenneksen korkeampaa hintaa, joka välittyy sähköntuottajalle. Sähkön siirtohinta ja verot huomioon ottaen hintalisä on alle 10 %. Niin sanottua vihreää sähköä kuluttajille tarjoaa Suomessa tällä hetkellä vajaa 30 tuottajaa, mutta sen markkinaosuus arvioidaan vielä hyvin pieneksi. Vuonna 1999 vahvistetulla muutoksella sähkömarkkinalakiin on lisätty sopimuksia koskevia säännöksiä, joiden tarkoituksena on suojata kuluttajaa ja joiden noudattamista valvoo kuluttaja-asiamies. Eri markkinaosapuolet ovat laatineet yhdessä ehdot sähkön myyntiin ja verkkopalveluun, joiden toteutumisen seuraaminen kuuluu myös kuluttaja-asiamiehelle. Sähköyhtiöt ovat uudessa kilpailutilanteessa lisänneet kuluttajiin kohdistamaansa markkinointia. Ne pyrkivät paitsi säilyttämään vanhat asiakkaansa, myös hankkimaan verkkoalueen ulkopuolelta uusia. Kuluttaja-asiamies on joutunut puuttumaan eräisiin markkinoinnissa ilmeneviin epäkohtiin ja viemään sähköyhtiöitä markkinatuomioistuimeen. Ongelmia on ollut erityisesti kuluttajalle annettavassa hintainformaatiossa. Energiamarkkinaviraston tehtävänä on markkinoiden toiminnan lisäksi ohjata ja neuvoa kuluttajia sähkön kilpailuttamisessa. Energiamarkkinaviraston internetsivulla on yksityiskohtaista tietoa sähkön kilpailuttamisesta. Näillä verkkosivuilla energiamarkkinavirasto myös ylläpitää ja vertailee sähköyhtiöiden hintatietoja sekä vastaa sähkönkäyttäjien kysymyksiin. Verkkosivuilla on myös mahdollista tehdä hakuja ja etsiä halvimpia sähkön tuottajia tai etsiä tietoja tietyn yhtiön hinnoista. 10

13 Maakaasun sisämarkkinoita koskeva direktiivi saatettiin Suomessa voimaan elokuussa 2000 maakaasumarkkinalailla. Koska Suomi ostaa kaiken maakaasunsa Venäjältä ja koska Suomen kaasuverkosta ei ole yhteyttä minkään muun EU-maan verkkoon, maamme on oikeutettu poikkeukseen direktiivin voimaansaattamisessa. Suomi käyttää tätä mahdollisuutta; maakaasumarkkinalailla ei avata markkinoita tukkumarkkinoiden tasolla. Uusi laki avaa kuitenkin suurille kaasunhankkijoille jälkimarkkinat, joille voivat osallistua toimijat, joiden vuosihankinta on vähintään 5 milj. kuutiometriä kaasua. Jälkimarkkinakaupan on määrä käynnistyä maaliskuun alusta v Suomen koko öljynjalostus on yhden yrityksen hallinnassa. Tämän merkitystä vähentää kuitenkin se, että öljyjalosteiden tuonti ja vienti on vapaata. Suomessa v käytetyistä polttonesteistä 1/10 tuotiin EU-maista ja 2/10 EU-alueen ulkopuolelta valmiina jalosteina. Öljyn hinnannousun kielteisiä vaikutuksia Suomessa korostaa liikennepolttoaineiden korkeat vähittäismyyntihinnat. Lyijyttömän bensiinin veroton hinta ylittää noin 5 prosentilla ja dieselöljyn noin 10 prosentilla EU-maiden keskiarvon. L2.4 Kuluttajien aseman vahvistaminen Monet kansalaisten kannalta tärkeät toiminnot on avattu kilpailulle ja vapautettu sääntelystä. Markkinoiden avautuminen on merkinnyt sitä, että kansalaisista on julkisten palveluiden käyttäjinäkin tullut monin paikoin kuluttajia. Markkinataloudessa palveluiden saatavuus ja hinta määräytyvät kysynnän ja kilpailun perusteella. Laatu, saatavuus ja hinta voivat vaihdella kilpailutilanteen mukaan. Yritystoiminnan ja kaupankäynnin kansainvälistyminen on johtanut yhä enemmän yritystoiminnan eri osa-alueiden hajauttamiseen. Tuotteet suunnitellaan, osat valmistetaan ja lopullisesti kootaan eri paikoissa ja maissa. Tämä kehitys hämärtää käsitystä tuotteiden valmistajista ja alkuperästä. Uusi tekniikka mahdollistaa tuotteiden ostamisen internetin välityksellä periaatteessa mistä tahansa. Myös palveluiden tarjonta kehittyy yhdessä sähköisten viestinten kehityksen kanssa. Käyttöön otetaan nopealla tahdilla täysin uudenlaisia palveluita, palveluntarjoajien määrä lisääntyy ja palveluiden tuottaminen ei enää ole sidoksissa tiettyyn paikkaan. Internetin ja matkapuhelimen käyttö ovat kasvaneet Suomessa erittäin voimakkaasti. Myös väestön ikääntymien vaikuttaa kuluttajien toimintaympäristöön. Vanhusväestön kasvu luo kysyntää erilaisille palveluille. Kehitys johtaa uusien asiakasryhmien syntymiseen, jotka hakevat vaihtoehtoja ja tekevät omaehtoisia valintoja. Taloudellisen nousukauden myötä säästäminen ja sitä myöten erilaisten sijoituspalveluiden markkinointi on lisääntynyt huomattavasti. Kuluttajille tarjotaan uusia ja erilaisia sijoitussidonnaisia palveluja kuten vakuutuksia ja luottoja, mihin voittojen ohella saattaa sisältyä myös taloudellisten menetysten mahdollisuus. Kuluttajahallinnon tehostaminen. Kuluttajavirasto ja kuluttaja-asiamiehen toimisto yhdistettiin vuoden 1999 alussa. Yhdistetyn viraston tehtävänä on kuluttajan taloudellisen, terveydellisen ja oi- 11

14 keudellisen aseman turvaaminen sekä kuluttajan toimintamahdollisuuksien edistäminen niin henkilökohtaisessa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja markkinoilla. Virasto toimii sekä asiantuntija- että asiakaspalveluvirastona. Kuluttajaviraston ylijohtaja toimii kuluttaja-asiamiehenä. Hänen tehtävänä on varmistaa markkinointia koskevien pelisääntöjen noudattaminen ja neuvotella kuluttajien kannalta kohtuullisia sopimusehtoja. Kuluttaja-asiamies voi myös tietyissä erityistapauksissa avustaa kuluttajia tuomioistuimessa. Kuluttajainformaatio. Kuluttajat tarvitsevat tietoa mm. tuotteiden ja palveluiden laadusta, hinnoista, saatavuudesta ja turvallisuudesta sekä omista oikeuksistaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan. Kuluttajainformaation avulla voidaan myös edistää kilpailun toimivuutta pitämällä markkinat läpinäkyvinä. Kuluttajaviraston tehtävänä on pitää huolta siitä, että kuluttajilla on helposti saatavilla kattava valikoima selkeää ja ymmärrettävää tietoa. Kuluttajavirasto julkaisee Kuluttajalehteä ja muuta painettua materiaalia. Internet on kehittynyt yhä tärkeämmäksi kuluttajatiedon jakelukanavaksi ja sähköisen asioinnin välineeksi, minkä vuoksi sen käytettävyyttä tullaan erityisesti kehittämään. Koska kulutustottumukset ja kuluttamiseen liittyvät arvot kehittyvät jo nuorena on erityisenä haasteena tulevaisuudessa kuluttajatiedon lisääminen perusopetuksessa. Tavoitteena on lisätä kuluttajakasvatuksen osuutta opetussuunnitelmia uudistettaessa. Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää kunnallista kuluttajaneuvontaa. Kunta voi hoitaa palvelut haluamallaan tavalla. Kunnassa voi olla päätoiminen kuluttajaneuvoja, joku virkamies voi hoitaa neuvontaa sivutoimenaan tai kunnat voivat muodostaa yhteistoiminta-alueita. Kunnalliset kuluttajaneuvojat hoitavat noin yhteydenottoa vuosittain. Kuluttajien ongelmatilanteista yhä suurempi osa liittyy rajat ylittävään kaupankäyntiin. Tällaisten tilanteiden asiantuntijaksi on Helsingin kaupungin kuluttajaneuvonnan yhteyteen perustettu EU:n komission kanssa EU-kuluttajaneuvontatoimisto. Kuluttajien informointia on parannettu voimaan tulleella lailla talous- ja velkaneuvonnasta, jonka mukaan yksityishenkilöille annetaan tietoja ja neuvontaa velkojen hoidosta ja talouden suunnittelusta. Kuluttajien oikeussuoja. Ristiriitatilanteissa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä ongelmana on se, että kuluttajan rahallinen intressi kiistassa on usein niin pieni, ettei perinteinen oikeudenkäynti ole taloudellisesti mielekäs vaihtoehto oikeussuojan saamiseksi. Oikeudenkäyntikynnys on liian korkea. Tästä syystä oikeudenkäynnit tulisi saada halvemmiksi ja yksinkertaisemmiksi. Kansallisella tasolla on Suomessa käynnissä useita hankkeita kansalaisten oikeuksiin pääsemisen tehostamiseksi. Tällaisia ovat oikeusapua koskevan lainsäädännön uudistaminen ja riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön tarkistaminen. Selvää kuitenkin on, ettei oikeudenkäynti näiden uudistusten jälkeenkään ole useinkaan käyttökelpoinen vaihtoehto. Tuomioistuinten ohella tarvitaan hyvin toimivia riitojen ratkaisumenettelyjä. Kunnallisen kuluttajaneuvonnan tehtäviin kuuluu myös sovittelutoiminta. Sen piirissä saadaan nykyään ratkaistua noin kaksi kol- 12

15 masosaa vuosittain käsittelyyn tulevista noin riitatapauksesta. Myös kuluttajavalituslautakunta toimii tällaisena riitojenratkaisuelimenä. Se käsittelee vuosittain noin tapausta. Tarkoituksena on selvittää mahdollisuuksia nopeuttaa ja tehostaa tapausten käsittelyä kuluttajavalituslautakunnassa. 13

16 Liite 3: Viimeaikaisia pääomamarkkinoiden kehittämistoimia Rahoitusmarkkinoiden kehittämistä on jatkettu niiden toiminnan tehostamiseksi, rahoitusmahdollisuuksien monipuolistamiseksi sekä talouden vakauden parantamiseksi. Vuoden 2000 aikana toteutetut rahoitusmarkkinoiden uudistukset liittyivät säädösympäristön kehittämiseen sekä riskipääoman ja muun rahoituksen saatavuuden parantamiseen. Arvopaperimarkkinoilla on arvo-osuusrekisterit keskitetty arvopaperikeskukseen, sallittu kaupankäynti warranteilla, sijoituskohteiden arvostamissäännöksiä varallisuusverotuksessa on yhtenäistetty ja arvopaperipörssiä ylläpitävän yhtiön listautumiseen ollaan varautumassa. Rahoituspalveluyritysten toimintaedellytyksiä ollaan kehittämässä finanssiryhmittymien, vakuutusyhtiöiden, yritysten tilivarojen vastaanottamisoikeuden sekä työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteiden osalta. L3.1 Arvopaperimarkkinoiden kehittäminen Arvo-osuusrekisterit keskitettiin arvopaperikeskukseen lokakuussa voimaan tulleella lainmuutoksella. Uudistuksen myötä arvopaperikeskus on ainoa arvoosuusrekisterin pitäjä, ja viisi aikaisemmin arvo-osuusrekisterin pitäjänä toiminutta yhteisöä sekä muut markkinaosapuolet voivat hakea tilinhoitajayhteisön oikeuksia arvopaperikeskukselta. Tilinhoitajayhteisö tekee kirjaukset arvopaperikeskuksen arvo-osuusrekisteriin. Arvopaperikeskuksen rajaton toissijainen vastuu siirrettiin arvopaperikeskuksen perustaman ja tilinhoitajayhteisöjen rahoittaman kirjausrahaston vastattavaksi. Arvopaperikeskuksen ensisijainen vastuu omasta toiminnastaan perustuu edelleen arvopaperikeskuksen omaan pääomaan ja muihin arvopaperikeskukselta edellytettyihin vastuunkantokykyä turvaaviin järjestelyihin. Tilinhoitajayhteisölle ja sen asiamiehille asetettiin pääomavaatimus ja selvitysosapuolen osakepääomavaatimusta korotettiin. Selvitysosapuolten osakepääomavaatimus nostettiin viiteen miljoonaan euroon, mikä edellyttää useilta nykyisiltä selvitysosapuolilta osakepääoman korottamista. Uudistuksen tarkoituksena on tietotekniikkaan liittyvien suurtuotannon etujen avulla lisätä kauppojen toteutuksen ja selvityksen tehokkuutta arvopaperikaupan laajennuttua voimakkaasti 1990-luvulla. Rekisterien keskittäminen parantaa selvitystoiminnan edellytyksiä ja lisää alan kilpailua. Kehittämistyötä jatketaan valmistelemalla arvo-osuuksien moniportaista omistusjärjestelmää. Helsingin pörssi julkiseksi osakeyhtiöksi. HEX Exchanges Group Ltd Oy, joka omistaa sekä arvopaperikeskuksen että arvopaperi- ja johdannaispörssin, on tehnyt päätöksen yhtiön muuttamisesta julkiseksi osakeyhtiöksi ja ilmoittanut aloittavansa selvityksen mahdollisuudesta listautua pörssiin. Muun muassa tästä aiheutuvia lainsäädännön tarkistustarpeita arvioidaan parhaillaan valtiovarainministeriössä. Arvopapereiden ja sijoitusrahastoosuuksien arvostamissäännöksiä yhtenäistetään. Erityisesti kotitalouksien 14

17 säästämis- ja sijoitusmahdollisuuksia on tarkoitus edistää siirtymällä verotuksessa sijoitusrahasto-osuuksien ja julkisesti noteerattavien arvopapereiden yhtenäiseen ja siten neutraaliin arvostamiskäytäntöön. Varallisuusverolakia on tarkoitus muuttaa siten, että kaikkien julkisesti noteerattujen kotimaisten ja ulkomaisten arvopapereiden yleiseksi arvostamissäännöksi tulisi nykyisin kotimaisiin pörssiosakkeisiin sovellettava 70 % käyvästä arvosta. Nykyisen varallisuusverolain soveltamisalaa ei kuitenkaan laajennettaisi. Myös työsuhdeoptiot arvostettaisiin 70 prosentin arvostamissäännön mukaisesti. Lisäksi tarkennettaisiin yhtiön osakkeen verotusarvon ja matemaattisen arvon laskemista koskevia säännöksiä siten, että niitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran laskettaessa arvoja verovuodelle Kaupankäynti warranteilla tuli mahdolliseksi lokakuussa v Taloudelliselta luonteeltaan option kaltaiset warrantit ovat arvopapereita, jotka oikeuttavat niiden haltijan saamaan ja vastaavasti niiden liikkeeseenlaskijan suorittamaan warrantin ehtojen mukaisen suorituksen. Kansainvälisesti warranteilla käytävä kauppa on käteismarkkinoiden ja vakioitujen johdannaismarkkinoiden lisäksi kolmas merkittävä osa järjestäytyneitä osaketuotemarkkinoita. Niillä käydään kauppaa useimmissa eurooppalaisissa pörsseissä, mutta Suomessa se ei ole toistaiseksi ollut mahdollista. Uudistuksella pyritään ensisijassa kehittämään suomalaisten arvopaperimarkkinoiden kansainvälistä kilpailukykyä. L3.2 Rahoituspalveluyritysten toimintaympäristön kehittäminen Kiinnitysluottopankkilaki tuli voimaan vuoden 2000 alusta lukien. Uuden lain mukaan on mahdollista perustaa erityisiä kiinnitysluottopankkeja, jotka joukkovelkakirjalainoilla hankituista varoista myöntävät luottoja yleisölle asunto- tai kiinteistövakuutta vastaan. Kiinnitysluottopankkien toiminnan kehittämisellä pyritään monipuolistamaan Suomen rahoitusmarkkinoita luomalla vakuudellisista joukkovelkakirjalainoista vähäriskinen, kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla hyvin tunnettu sijoituskohde. Lain voimaantulon jälkeen Suomeen on perustettu kaksi kiinnitysluottopankkia. Niiden toiminnan aloittamisen yhteydessä kävi ilmi, että suomalaisten kiinnitysluottopankkien ei ole mahdollista saada sellaista kansainvälistä luottokelpoisuusluokitusta, joka mahdollistaisi niille tasaveroisen kilpailuaseman Euroopan unionin alueella. Lakia onkin tarkoitus muuttaa selkeyttämällä kiinnitysluottopankin liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjalainojen ja niihin liittyvien johdannaissopimusten asemaa kiinnitysluottopankin mahdollisessa selvitystilassa ja konkurssissa. Myös joukkovelkakirjan haltijoiden velkoja-asemaa selkeytetään. Suomalaisten finanssiryhmittymien konsernitilinpäätösperiaatteisiin liittyvät säännökset ovat valmisteilla. Säännökset on tarkoitus saada valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä. Viime vuosina on syntynyt toimialojen ja valtioiden rajoja ylittäviä uusia yhteistyömuotoja ja finanssiryhmittymiä myös Suomeen ja rakennemuutokset jatkuvat todennäköisesti myös lähitulevaisuudessa. Suomessa käydään keskustelua siitä, kuinka finanssiryhmittymiä koskevaa lainsäädäntöä tulisi kehittää ja miten ryhmien valvonta sekä siihen liittyvä rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomaisten tehtävänjako ja yhteistyön sisältö järjestettäisiin. Tilimuotoisten varojen vastaanottamista pyritään laajentamaan. Valtiovarainministeriössä on valmisteltavana lakiuudistus, joka sallisi yrityksien ottaa vas- 15

18 taan asiakkailtaan varoja esimerkiksi asiakastilille. Tileiltä voitaisiin nostaa käteistä ja maksaa yrityksen myymiä tavaroita ja palveluita. Asiakastileille vastaanotettavien varojen määrälle ehdotetaan asetettavaksi asiakaskohtainen yläraja. Nykyisin talletuspankeilla ja osuuskuntien säästökassoilla on yksinoikeus tämänkaltaiseen niin kutsuttujen avistavarojen vastaanottamiseen asiakkailta. Sen sijaan rahoitusjärjestelmän turvaamiseksi varojen vastaanottaminen yleistä vähittäismaksupalvelujen tarjontaa varten säädettäisiin erikseen luvanvaraiseksi. Vähittäismaksupalveluilla tarkoitetaan muun muassa tilisiirtoja ja ennakkomaksuvälineiden, kuten sähköisen rahan, liikkeeseenlaskua. Talletussuojan alaisten talletusten vastaanottaminen säilyisi talletuspankkien yksinoikeutena, jotta ainakin yksi erityisen turvallinen säästöjen ja maksujen välityksen muoto säilyisi. Ehdotuksilla pyritään erityisesti vähittäismaksupalveluiden ja sähköisen maksamisen luotettavuuden sekä pankkipalveluiden saatavuuden edistämiseen. Vakuutusyhtiöille ja vakuutusyhdistyksille sallitun liiketoiminnan alaa ja markkinointia koskevia säännöksiä ollaan uudistamassa. Sallitun liiketoiminnan alaa pyritään laajentamaan siten, että yhtiöt ja yhdistykset voisivat varsinaisen liiketoimintansa, vakuutusliikkeen harjoittamisen, ohella myös toimia rahoituspalveluyritysten sekä riskienhallintaa, vahingontarkastusta, vahingontorjuntaa ja niihin rinnastettavaa toimintaa harjoittavien yritysten asiamiehinä sekä markkinoida ja myydä kyseisten yritysten lukuun niiden tarjoamia palveluja ja tuotteita asiakkaille. Nykyisiin lakeihin lisätään yhtiöiden ja yhdistysten markkinointia sekä asiamiesten toimintaa koskevat säännökset, jotka soveltuvin osin vastaavat luottolaitostoiminnasta annetun lain markkinointisäännöksiä. Vuonna 2000 muodostui uusi rajat ylittävä rahoitusalan konserni (Nordic- Baltic Holding). Tämä edellyttää Ruotsin, Suomen, Norjan ja Tanskan valvontaviranomaisten tiivistä yhteistyötä konsernin valvonnassa. NBH-konserniin kuuluu luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä ja vakuutusyhtiöitä, joiden kotipaikat ovat neljässä Pohjoismaassa. Valvontayhteistyöhön osallistuvat viiden valvontaviranomaisen edustajat ja Suomesta siinä on mukana sekä Rahoitustarkastuksen että Vakuutusvalvontaviraston edustajat. Ruotsin Finansinspektionen vastaa NBH-konsernin valvonnan koordinoinnista, koska NBH:n kotipaikka on Ruotsissa. Lakisääteisen työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteiden edistämistä selvitetään paraikaa laajapohjaisissa työryhmissä. Tarkoituksena on helpottaa eläkelaitoksen perustamista ja vaihtamista, laajentaa vakuutuskannan siirtomahdollisuuksia eri eläkelaitosten välillä, lisätä eläkelaitosten toiminnan läpinäkyvyyttä, nykyaikaistaa sijoitustoimintaa ja uudistaa vakuutusteknisten perusteiden hakemusmenettelyä. Ehdotusten tulee olla perusteltuja työeläkejärjestelmän edun kannalta ja tukea hajautetun työeläkejärjestelmän toiminnan tehokkuutta ja työeläkevarojen tuottavuuden kasvattamista. L3.3 Pk-yrityksien pääomahuolto Suomi on kansainvälisessä yritysten toimintaympäristövertailussa kärjessä, mutta riskinottohalu sekä sijoittajien että yrittäjien keskuudessa on vielä heikko. Kauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti vuoden 2000 alussa hallitusohjelmaan sisältyvän yrittäjyyshankkeen. Hankkeen tavoitteena on uusien yritysten perustami- 16

19 sen ja yrittäjäksi ryhtymisen edellytysten helpottaminen sekä yritysten kasvun ja kilpailukyvyn lisääminen, ja siinä on mukana yhdeksän ministeriön ja Suomen Kuntaliiton lisäksi alan järjestöjä. Valtion osittain omistaman Fennorating Oy:n perustaminen vuoden 1999 lopulla luo edellytyksiä pk-yritysten rahoituksen kannalta tärkeiden reittausmarkkinoiden kehittymiselle. Parhaillaan selvitetään voitaisiinko luottoluokitukseen kytkeä mukaan riippumaton teknologialausunto, jolloin sijoittajien informaatio mm. uuden talouden yrityksistä voisi syventyä. Yritysten liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen määrän odotetaan lähitulevaisuudessa kasvavan, minkä vuoksi riskiluokitusmarkkinoiden kehittäminen on tärkeää. Eduskunnalle on annettu esitys pienen osakeyhtiön perustamisen helpottamisesta ja sen hallinnollisten velvoitteiden keventämisestä. Ehdotuksen mukaan yhtiö voitaisiin mm. perustaa erityistä perustamiskokousta pitämättä. Lisäksi osakepääoman määrää koskevia säännöksiä esitetään yksinkertaistettavaksi. Ehdotus vähentää yhtiöjärjestyksen muutostarvetta yhtiön kehittyessä. Edelleen ehdotetaan, että hallituksen jäsen voitaisiin nykyisen korkeintaan neljän tilikauden määräajan sijasta valita toimeensa toistaiseksi. Yritysten rahoitusympäristö on monipuolistunut ja varsinkin suurten yritysten riippuvuus pankkirahoituksesta on vähentynyt euroalueeseen siirtymisen myötä. Pääomaa hankitaan yhä enemmän suoraan arvopaperimarkkinoilta mm. yrityskauppojen yhteydessä. Toisaalta sijoittajien määrä on edelleen suppea ja arvopaperimarkkinoiden likviditeetti puutteellinen, vaikka uusien yritysten listautuminen pörssiin onkin ollut vilkasta ja lisännyt sijoitusvaihtoehtoja. Runsaalla puolella pk-yrityksistä ei ollut toukokuussa 2000 ulkoista rahoitusta eli lainoja tai takauksia lainkaan ja viimeisen vuoden aikana vain 17 % kaikista pkyrityksistä oli hankkinut ulkoista rahoitusta. Ulkoisen rahoituksen tarve on selvästi vähentynyt edellisestä vuodesta, mutta sen koostumus on säilynyt lähes ennallaan. Pankkien perimät palvelumaksut muodostavat kasvavan kustannuksen pienyritysten rahoituskustannuksista. Niiden osuuden arvioidaan olevan noin kolmasosa rahoituskustannuksista. Kasvuyrityksille tärkeä pääomasijoittaminen on lisääntynyt nopeasti institutionaalisten sijoittajien, varsinkin eläkelaitosten ansiosta. Elokuussa julkistetun tutkimuksen mukaan joka kymmenes pkyritys tavoittelee voimakasta kasvua ja puolet yrityksistä pyrkii kasvamaan mahdollisuuksien mukaan. Henkeä kohti kerätyillä pääomilla mitattuna Suomi sijoittuu toiseksi Euroopassa Ruotsin jälkeen pääomasijoittamisessa. Sen sijaan verrattaessa uusille toimialoille yritysten aikaiseen kehitysvaiheeseen tehtyjä investointeja Suomi ei enää menesty. Jatkossa kasvun kuitenkin odotetaan olevan nopeaa erityisesti IT-alalla. Markkinoille on syntynyt kasvu-, teknologia- ja pk-rahastoja, jotka sijoittavat myös ei-noteerattuihin yrityksiin ennen niiden listautumista. Eläkelaitoksia koskevan lainsäädäntötyön kehittämisen tuloksena eläke- ja vakuutuslaitosten osuus pääomasijoitusten tarjonnasta on noussut yli 50 prosenttiin ja Suomi on tässä ykköstilalla Euroopassa. Haasteena on pääomasijoitusten suuntaaminen siemen- ja käynnistysvaiheen yrityksiin ja uuden talouden teknologiayrityksiin. Edellytykset tähän ovat 17

20 hyvät yrityksien hyvän toimintaympäristön ja teknologiainfrastruktuurin vuoksi. Myös mahdollisuuksia ovat parantaneet aikaisen vaiheen sijoituksista irtaantuminen jälkimarkkinoilla HEX:n käynnistettyä niin sanotun kasvulistan, joka on tarkoitettu markkinapaikaksi uuden teknologian alkaville kasvuyrityksille. Lisäksi alueellinen julkinen pääomasijoittaminen edellyttää kehittämistä. Suomen Teollisuussijoitus Oy:tä koskeva laki on uusittu vuoden 1999 lopussa. Yhtiön sijoitustoiminnan painopiste suunnataan siemen- ja käynnistysvaiheen yrityksiin keskittyviin rahastoihin. Yhtiön pääomaa on päätetty kasvattaa hallituskauden aikana yhdellä miljardilla markalla. Yhtiö on SITRAn kanssa valmistelemassa valtakunnallisen siemenrahaston perustamista. Hallituksen hankesalkkuun on otettu myös tutkimustulosten kaupallistamisen tehostaminen. Tähän liittyen valtion erityisrahoittajien toimesta luodaan edellytyksiä erityisten yrityskiihdyttämöjen perustamiselle kansainvälisen esimerkin mukaisesti. 18