Mika Sutela Tutkijatohtori, OTT Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Transkriptio

1 Mika Sutela Tutkijatohtori, OTT Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

2 Tutkimuksen kohteena ovat Suomessa tapahtuneiden tahallisten henkirikosten rangaistuskäytännöt. Suomen rikoslaissa on viisi rikosnimikettä, joiden tunnusmerkistö sisältää tahallisen väkivallan seurauksena aiheutetun toisen kuoleman: murha ja tappo sekä lisäksi harvinaisemmat surma ja lapsensurma sekä rikosnimikeyhdistelmä pahoinpitelyrikos ja kuolemantuottamusrikos. Tutkimuksessa keskitytään yleisimpiin rikosnimikkeisiin eli tappoon ja murhaan.

3 Murha Rikoslain 21 luvun 2 :n mukaan rikoksentekijä on tuomittava murhasta mm. silloin, kun tappo on tehty vakaasti harkitsen tai erityisen raa alla ja julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Murha poikkeuksellisen törkeä henkirikos Surma Rikoslain 21 luvun 2 :n mukaan rikoksentekijä on tuomittava surmasta silloin, kun tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty.

4 Käräjäoikeuksissa taposta on vuosina tuomittu keskimäärin 44 henkilöä ja murhasta noin 21 henkilöä vuosittain (Tilastokeskus). Tapon ja murhan rajanveto on erittäin merkityksellinen rangaistuksen pituuden kannalta. Murhasta on säädetty rangaistukseksi ainoastaan elinkautinen vankeusrangaistus, ja taposta voidaan tuomita määräaikainen vankeusrangaistus, pituudeltaan lähtökohtaisesti 8 12 vuotta. Ääritapauksessa murhasta voi seurata noin kolme kertaa pitempi vapaudenmenetys kuin taposta. Vuosina keskimääräinen rangaistuksen pituus n. 9,5 vuotta (mediaani). Ankarimman (Päijät-Häme) ja lievimmän (Kanta-Häme) käräjäoikeuden ero on yli 2,5 vuotta. (Tilastokeskus)

5 Yhdenvertaisuusperiaate On väärin, että ainoastaan se, minkä tuomioistuimen tai tuomarin tuomittavaksi samankaltaiset rikostapaukset tulevat, ratkaisee sen, kumpi saa ankaramman, kumpi lievemmän rangaistuksen. On omiaan horjuttamaan lainkuuliaisuutta ja luottamusta tuomioistuinten kykyyn ja haluun jakaa oikeutta tasapuolisesti (Nousiainen 1965), mikä puolestaan voi kasvattaa esimerkiksi valitusherkkyyttä (Roberts & Plesničar 2015). Mikäli rangaistuskäytäntö ei ole yhtenäistä, kansalaisten oikeusturva on vaarassa. Kv. tutkimusperinne, jossa tutkitaan rangaistuksen lajiin ja ankaruuteen vaikuttavina seikkoina lainsäädäntöön sisällytettyjä tekijöitä sekä sinne sisältymättömiä tekijöitä (esim. tekijän sukupuoli, ikä ja sosioekonominen asema).

6 1. Millaiset oikeudelliset ja ei-oikeudelliset seikat ovat tilastollisesti yhteydessä siihen, tuomitaanko tekijä taposta vai murhasta? 2. Kuinka paljon yksittäisten tuomareiden sekä syyttäjien välillä esiintyy vaihtelua rikosnimikkeiden valinnassa ja taposta tuomittavien vankeusrangaistusten pituuksissa?

7 Henkirikollisuuden tutkimus on pitkään ollut kriminologiassa tärkeä erikoisala (Kivivuori ym. 2018). Rangaistuksen määräämisen empiirinen tutkimus on myös pitkään ollut kansanvälisesti laaja-alaista (Ks. Johnson ym. 2010). Kysyntää uusille tutkimuksille Esim. sellaiselle tutkimukselle, joka tuottaa tietoa rangaistuksen määräämisestä ja tuomitsemiseroavaisuuksista 2000-luvun aineistoihin pohjautuen (Ulmer 2005). Myös Suomessa esiintyy tarvetta oikeuslaitoksen toimintaa analysoivalle tutkimukselle. Näin lainkäytössä voidaan asianmukaisesti toteuttaa rangaistuskäytäntöjen yhtenäisyyden huomioon ottamisen vaatimus.

8 Suomessa tapahtuneista tapoista ja murhista annetut tuomiot, jotka on annettu käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa vuosina Oikeudenkäyntiasiakirjat saatu tutkimuskäyttöön kaikista viidestä hovioikeudesta. Yksittäisiä oikeustapauksia kertyy aineistoon noin 900 kappaletta (erikseen käräjä- ja hovioikeuksien tapaukset). Tutkimuksessa hyödynnetään myös Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin ylläpitämää henkirikollisuuden seurantajärjestelmää. Tutkimusmenetelmänä käytetään mm. tilastollisia lineaarisia sekamalleja. Sekamallit soveltuu sen tutkimiseksi, kuinka suurta on tuomioistuinten, tuomarien ja syyttäjien välinen vaihtelu, kun kaikki tiedossa olevat tuomioon vaikuttavat seikat on huomioitu Lineaariset sekamallit, toisin kuin perinteisemmät regressiomallit, pystyvät ottamaan huomioon tutkimusaineiston ryhmittyneisyyden (esim. tuomarit käräjäoikeuksissa) huomioon ns. satunnaisilla vaikutuksilla

9 Tutkimustyö aloitettiin loppukeväästä 2018 ja saatetaan päätökseen vuoden 2021 loppuun mennessä. Tutkimusvierailu: Centre for Criminology, University of Oxford 10 11/2018. Koko tutkimusaineiston käsittely ja analyysi: 12/2018 6/2019

10 Tekoviikonpäivä (N = 157): ma 13 % ti 9 % ke 14 % to 15 % pe 13 % la 19 % su 17 % Syytekohtien lukumäärä: 1: 38 %; 2: 21 %, 3: 15 %; 4-: 25 % Tekopaikka (N = 139): Tekijän asunto 21 %, uhrin asunto 33 %, yksityisasunto 27 %, muu paikka 19 % Tekovälineiden lkm (N = 156): 0 18 %, 1 62 %, 2 15 %, 3-4 % Miehiä tekijöistä 88,5 %, uhreista 79 % Tekijän ikä tekohetkellä keskim. ~ 35 v. Ulkomaalaistaustaisia tekijöitä n. 5 % Alent. syyntakeisia/syyntakeettomia n. 8 %

11

12 Tappo vs. murha: % Asiakirja-aineistossa taposta tuomittujen vankeusrangaistusten keskipituus on käräjäoikeuksissa ollut noin 9 v 3 kk ja hovioikeuksissa 9 v 1 kk (kun tekijä on tuomittu pelkästä taposta). Tuomioissa on havaittavissa alueellisia eroja: mm. Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa keskimäärin 10 v ja 6 kk vankeusrangaistus, Pohjois-Savon käräjäoikeudessa keskipituus ollut noin 9 v ja 3 kk. Se, onko tekijällä ollut tekovälineitä, ja jos niin kuinka monta, yhteydessä siihen, millä todennäköisyydellä tekijä tuomitaan murhasta tapon sijasta Tappo 24 % 68 % 7 % 1 % Murha 4 % 53 % 34 % 9 %

13

14 Vajaassa puolessa (44 %) tapauksista (N = 140) käräjäoikeuden ratkaisua on muutettu hovioikeudessa, tavalla tai toisella. Osittain melko suuriakin eroja yksittäisten käräjäoikeuksien välillä: Kymenlaakson käräjäoikeuden ratkaisujen osalta muutosprosentti on 67 %, kun taas Pohjois-Savon käräjäoikeuden vastaava lukema on vain 24 %. Tapon ja murhan välillä muuttunut hovioikeudessa n. 9 %:ssa 62 % murhasta tappo

15 Johnson, Brian D. van Wingerden, Sigrid Nieuwbeerta, Paul, Sentencing Homicide Offenders in the Nethderlands: Offender, Victim, and Situational Influences in Criminal Punishment. Criminology 48(4) 2010, s Kivivuori, Janne Aaltonen, Mikko Näsi, Matti Suonpää, Karoliina Danielsson, Petri, Kriminologia Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Gaudeamus Oy Nousiainen, Tapio, Rangaistuksen tuomitsemisesta: käytännöllisiä ohjeita tuomareille virkavirheiden välttämiseksi. 2. painos. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja N:o 17. Suomen Lakimiesliiton Kustannus Oy Roberts, Julian V. Plesničar, Mojca M., Sentencing, Legitimacy, and Public Opinion, s teoksessa G. Mesko J. Tankebe (eds.), Trust and Legitimacy in Criminal Justice, Springer International Publishing Ulmer, Jeffery T., Sentences and sentencing: Disparities. In Encyclopedia of Criminology, vol. III. Routledge Verkko, Veli, Lähimmäisen ja oma henki. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 33. K. J. Gummerus Osakeyhtiö 1949.