Tässä numerossa AKTUUMI 1

Transkriptio

1 Tässä numerossa Yliopistot ovat alueidensa kehityksen vetureita. Alueellisuus ei voi kuitenkaan olla pelkkä itseisarvo, vaan toiminnalla pitää olla tuhdisti annettavaa alueen kehitykselle. Just in case -ajattelusta on siirryttävä just in time -ajatteluun. Tätä mieltä oli Euroopan yliopistotiedottajien konferenssissa vastikään puhunut Newcastle upon Tyne -yliopiston varakansleri John Goddard. Goddardin mielestä yliopistojen kolmannen tehtävän myötä sekä yliopistojen että alueiden on yhteisymmärryksessä pidettävä huoli omista eduistaan. Goddard peräänkuulutti myös yliopistojen sitoutumista alueeseensa, mikä on paras keino rakentaa avointa ja kuulolla olevaa yliopistoa. Tämä lienee onnistunut Koillis- Englannissa, missä pienellä alueella toimii kaikkiaan viisi yliopistoa ja joka on kuulu vahvasta alueidentiteetistään. ORIGINELLIA OSAAMISTA Hiljaisessa kansassa piilee luovuus. Alueilla keksitään omat konstit pärjäämiseen. Yliopiston yksiköt ovat ideoinnissa mitä parhaimpia tukijoita. SIVUT 2 19 TÄSTÄ SE ALKAA Opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteiset kahvit maistuivat yliopiston avajaispäivänä 11. syyskuuta Linnanmaalla. Juhlapuheissa kuultiin sekä toiveita nopeammasta valmistumisesta että kyseenalaistettiin sen itseisarvoa. SIVUT Oulun yliopiston vaikutusalue kattaa puoli Suomea. Harvaanasuttu, etelän vetovoimasta kärsivä pohjoinen odottaa yliopistollisesta osaamisesta ja innovaatioilta ei niinkään hetkellistä piristysruisketta, vaan jatkuvuutta. Yliopiston toiminta on laajinta ja vanhinta Kainuussa, missä esimerkiksi yritystoimintaan on saatu puhtia yliopistollisesta osaamissesta. Siellä sekä yliopisto että maakunta ovat osanneet tarttua yhteistyömahdollisuuksiin just in time. Hammaslääketieteen laitos on uudistanut koulutustaan viime vuosina rohkeasti. Koulutus jaettiin yhdeksään hammaslääkärin osaamisalueeseen eli juonteeseen. Juonteita on helpompi muokata opetuksessa kuin vanhaa, osastojakoon perustuvaa opetusta. Laitos on saanut koulutuksen laatuyksikkö -statuksen. Perinteisissä lukuvuoden avajaismenoissa on mukana jälleennäkemisen riemua ja uuden alun tuomaa toivoa, mutta aina myös hieman vakavampia sävyjä. Resurssien, tulostavoitteiden ja rahan lisäksi kannettiin huolta myös jaksamisesta: rehtori muistutti yliopistolaisten yhteisillä aamukahveilla terveiden elämäntapojen ja hyvän fyysisen kunnon tärkeydestä. Viesti saavutti välittömästi ylioppilaskunnan puheenjohtajan Jarno Kilpisen, joka luovutti tupakka-askinsa saman tien rehtorille. 1

2 2

3 Vahvuutena alueellisuus Oulun yliopisto on maamme ensimmäinen alueen tarpeisiin perustettu yliopisto; yliopiston vaikutuspiiri kattaa puoli Ensi vuoden alusta yliopistojen Suomea ja asettaa samalla erityisvaatimuksia ja odotuksia toiminnalle. Alueellisuus kolmanneksi tehtäväksi tutkimuksen ja opetuksen rinnalle tamisvaiheessa. lankesi yliopistolle luonnostaan jo perus- Tonttimme laajuus on selkeästi erityispiirteemme ja siitä on johdettavissa astuu yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Osaaminen, jota olennaisesti useat Oulun ulkopuoliset myös toimintamallimme, johon kuuluvat toimipisteet. Tiheä toimipisteverkko on Oulun yliopisto välittää ympäristöönsä lähtee vahvasta sin ei voi toimia laajassa, harvaan asutussa välttämätön, jos haluamme olla Pohjois- Suomen yliopisto. Yksistään Oulusta kä- Pohjois-Suomessa, sanoo rehtori Lauri tiedepohjasta ja vastaa alueen Lajunen. Hänen mielestään Oulun yliopiston tarpeisiin. asema ei olisi niin vahva kuin se tällä haavaa on, ellei sillä olisi vankkaa tukea ympäristöstä ja yhteiskunnasta. Luulen, että yliopiston myönteiseen kuvaan ja tunnettuuteen on vaikuttanut se, että me teemme alueellista työtä ja olemme jalkautuneet maakuntaan. Oulun yliopistolla on toimintaa kaikkiaan kymmenellä paikkakunnalla joko omassa toimipisteessä tai yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa. Alueiden tarpeisiin luodussa toimipisteverkostossa jokainen toimipiste on omaleimainen, omakokoinen ja jokaisella on erilainen profiili sekä primäärinen tutkimus- ja koulutustehtävä. Yhteiskunnallisen palvelutehtävän ja EU-ohjelmien kautta Oulangan kansallispuisto Kuusamossa. niil- le on tullut myös selkeä palvelutehtävä, rehtori painottaa. Moninkertaista hyötyä Lauri Lajunen haluaa oikoa kuvitelmaa, että yhteiskunnallisen palvelutehtävän myötä yliopistoilla olisi kolme samankokoista tehtävälaatikkoa, tieteellinen tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen palvelutehtävä, vierekkäin. Peruspilarimme on tieteellinen tutkimustyö ja siihen pohjautuva opetus, ja yhteiskunnallinen palvelutehtävä on näiden tehtävien aktiivista yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämistä. Siihen sisältyy alueellinen tehtävä, joka merkitsee sitä, että toimimme alueellisesti ja kanavoimme osaamistamme erilaisten ohjelmien, hankkeiden, projektien, alueellisesti toteutettujen koulutusten ja kehityshankkeiden kautta. Alueellisuuden rinnalla on vahva innovaatiotoiminta. Yliopistossa saavutetut tutkimustulokset ja innovaatiot saatetaan elinkeinoelämän ja yhteiskunnan käyttöön parempina palveluina, jalostusasteen nostona, uusina tehtävinä, työpaikkoina ja hyvinvointina. Yliopiston näkökulmasta hyvä tunnettuus ja jalkautuminen maakuntiin poikivat opiskelijoille ja tutkijoille haastavia ja käytännönläheisiä ongelmia tutkittavaksi. Alueellisesti toteutettavilla kehittämis- ja tutkimushankkeilla, maisteriohjelmilla ja ammatillisella täydennyskoulutuksella 3

4 on monitieteisyyttä ja opetusta edistävä vaikutus. Lajusen mukaan alueellinen toiminta vahvistaa myös yliopiston taloutta. Kokonaisbudjetissamme suuri osa rahoituksesta tulee alueellisten hankkeiden kautta ja sillä tavoin lisää resurssejamme, Lajunen valaisee. Oulun yliopiston ensisijainen vaikutusalue Tason on säilyttävä Yliopisto kokee haastavina maakunnista tulevat odotukset. Emme me mene maakuntaan sillä tavalla, että me nyt tulemme sanomaan, mitä täällä tehdään, vaan kyllä meidät on sinne kutsuttu ja halu on lähtenyt alueen tarpeista. Meidän toimintamallimme pohjautuu alueen elinkeinostrategiaan, ja yliopisto tulee mukaan sitä mukaa kuin siellä yliopistollista osaamista tarvitaan, Lajunen perustelee. Yliopistoilta vaaditaankin jäitä hattuun kasvavien vaatimusten edessä. Yliopisto ei voi toimia jokaisessa kunnassa ja kylässä eikä kaikkeen voida eikä kannata vastata. Lajunen tähdentää, että yliopisto osallistuu vain hankkeisiin, joissa sillä on aitoa osaamista. Koska kysyntää on paljon, pitää entistä tarkemmin katsoa, mitkä hankkeet ovat yliopiston toimintaa. Jos maakunnassa toteutetaan esimerkiksi akateemiseen loppututkintoon johtavaa koulutusta, se ei saa erota tasoltaan eikä sisällöltään siitä, millaista koulutusta Oulussa annetaan. Pitää muistaa, ettei ole erikseen maakuntamaistereita ja oikeita maistereita. Laadunvarmistuksen tulee Lajusen mukaan toimia: yliopisto on mukana sille kuuluvissa tehtävissä ja muut, muun muassa ammattikorkeakoulut, omissaan. Täytyy säilyttää ero siinä, mikä on ammatillista täydennyskoulutusta ja mikä akateemiseen loppututkintoon johtavaa. Lisää vahvoja keskuksia Lajusen mielestä monitieteisenä yliopistona Oulun yliopistolla on hyvät eväät vastata uuden tehtävän asettamiin haasteisiin. Yliopistomme tiedepohja on niin laaja, että pystymme hyvin vastaamaan yhteiskunnan odotuksiin. Ongelmathan ovat yleensä poikki- ja monitieteisiä ja siten vain harvoin yhden tieteenalan hoidettavissa, hän sanoo. Lajunen on havainnut, että yliopistoilta yhä enemmän pyydetään ratkaisuja tämän hetkisiin käytännön ongelmiin. Yliopistojen toiminta on kuitenkin sellaista, että meidän pitäisi nähdä tulevaisuuteen ja olla tulevaisuuden tekijöitä. Yliopiston toiminta on pitkäjänteistä. Monesti unohdetaan, että koulutusinvestoinnit näkyvät vasta viiden kuuden vuoden kuluttua. Tutkimus- ja tuotekehityspuolella aikajänne on paljon pidempi. Pikavoittoja tapahtuu hyvin harvoin, ehkä siinä on se ristiriita, Lajunen pohtii. Lähin vaikutuspiiri Oulu ja Oulun seutu hyötyvät yliopiston olemassaolosta kaikkein eniten, mutta Lajusen mukaan toiminnasta on oltava hyötyä myös maaseudulle. Hyvänä esimerkkinä on yhteistyön laajeneminen muun muassa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Ruukin tutkimusaseman kanssa: asemalle on perustettu maaseutuprofessuuri, jonka tarkoituksena on vauhdittaa tutkimusta maaseudun muutoksista ja siitä, miten yrittäjyys ja osaaminen kytkeytyvät nykyiseen tuotantoon. Pohjois-Suomeen tarvitaan Lajusen mielestä lisää vahvoja aluekeskuksia. Se on tapa, jolla Pohjois-Suomi saadaan pidettyä asuttuna, hän tähdentää. Ei pelkästään koulutuksesta Alueellisessa yhteistyössä yliopiston tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat kunnat, seutukunnat ja maakuntien liitot. Myös muut oppilaitokset, sektoritutkimuslaitokset ja alueviranomaiset ovat osa tärkeää innovaatioketjua, jonka toiminnasta alueille syntyy tarvittavaa osaamista ja kriittistä massaa. Tuoreimmat yhteistyösuunnitelmat koskevat perunatutkimusta. Tyrnäväläiset 4

5 perunanviljelijät ja Suomen siemenperunakeskus ovat olleet kiinnostuneita yhteistyöstä yliopiston kanssa. Pohjanmaalla tuotetaan 80 prosenttia Suomen siemenperunasta. Elinkeinoelämän ja teollisuuden näkökulmasta tärkeiksi muodostuvat luonnollisesti tämän hetken voimakkaimmat kasvualat informaatioteknologia, bioala ja ympäristö, jotka on yliopistossakin valittu painoaloiksi ja jotka edustavat vankkaa monitieteisyyttä. Täytyy muistaa, ettei pelkkä koulutus synnytä hyvinvointia. On tärkeää, että elinkeinoelämä on siinä mukana ja varmistetaan myös, että alueen yrityksissä on työpaikkojen tarvetta, Lajunen katsoo. Merkityksellinen syksy Yhteistyö tärkeä mittari Ei riitä, että yliopisto toimii aktiivisesti laajalla alueella, vaan sen alueellista vaikuttavuutta on kyettävä myös mittaamaan. Mittaamisella voidaan kirkastaa yhteiskunnallisen palvelutehtävän roolia, tarkentaa suunnittelupäällikkö Olavi Jakkula. Hänen mukaansa selkeiden mittareiden avulla vaikuttavuutta on helppo konkretisoida niin yliopiston sisällä kuin suurelle yleisöllekin. Oulun yliopistossa arviointikriteeristön laatimiseen on paneutunut alueneuvottelukunnan koulutusjaos, joka työskenteli vuoden päivät mittariston parissa ja sai esityksen valmiiksi keväällä. Asiantuntijanaan jaos käytti maantieteen laitosta. Esityksessä on otettu huomioon kaksi näkökulmaa, sekä yliopiston oma että alueiden näkökulma. Yliopiston näkökulmasta mittaristolla on oltava yhteys yliopiston kahteen muuhun tehtävään, tutkimukseen ja opetukseen. Arvioinnissa otetaan huomioon yliopiston yhteistyöverkostot, opiskelijoiden rekrytointi ja tuotokset, kaikki kolme runsaine alaotsikoineen. Alueiden näkökulma painottaa alueelle tulevaa rahoitusta, asiantuntijaresursseja, tuotoksia ja yleistä vaikuttavuutta. Viimeksi mainitussa on otettu huomioon alueella toimivat organisaatiot ja henkilöt sekä aluevaikuttavuuden barometri, jolla tarkoitetaan sidosryhmien ja asiakkaiden kokeman Alueellista tehtävää on tähän asti rahoitettu pääsääntöisesti ulkopuolisella rahoituksella, toimintaan on osoitettu valtion budjettirahaa vain vähän. Kun yhteiskunnallinen palvelutehtävä tulee viralliseksi, Lajunen katsoo, että siihen on osoitettava myös oma rahoitus. Opetusministeriö on määrärahojen jakokaavassaan nyt esittänyt yhtenä osiona yhteiskunnallista palvelutehtävää. Yliopistoissa on kuitenkin vielä pelko, että rahoitus otetaan samasta kehyksestä kuin perustutkimukseenkin. Oulun yliopisto ei osoita omista perusrahoistaan rahoitusta alueelliseen toimintaan eikä yhteiskunnalliseen palvelutehtävään, vaan yliopisto tulee saamaan opetusministeriöltä korvamerkittyä rahaa tätä toimintaa varten. Osa tulee käyttää ministeriön määräyksellä alueella ja osan käytössä yliopisto voi käyttää omaa harkintaa, Lajunen painottaa. Lajusen mukaan kuluva syksy on hyvin merkityksellinen yliopistojen kehittämislain osalta. Siinä yliopistot toivottavasti saavat takeet siitä, etteivät tulevat kehittämisrahat mene pelkästään tähän uuteen tehtävään, vaan että siihen osoitetaan selvää lisäystä. Opetusministeriö ehdottaa ensi vuoden budjettiin yhteiskunnallisen palvelutehtävän rahoittamiseen yliopistoille seitsemää prosenttia koko yliopistolaitoksen vaikuttavuuden laadullista mittaamista. Kaikki kriteerit sisältävät runsaasti alakohtia, joten yksikään mittari ei sellaisenaan ole yksiselitteinen. Joillakin mittareilla mittaaminen saattaa myös epäonnistua, silloin ei ole osattu valita oikeita mittareita. Oikea mittari saattaa löytyä muutaman vuoden toiminnan jälkeen. Mittariston on pakko elää, Olavi Jakkula katsoo. Mittareilta vaaditaan selkeyttä ja konkreettisuutta. Mitattavia asioita on kuitenkin näkökulmasta riippuen valtaisa määrä. On otettava huomioon myös yliopistojen yhteistyö alueilla, millaista kumppanuutta yliopistolla on ja kuinka se toimii yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa. Huomionarvoista on myös se, kuinka paljon yliopisto on antanut opetussuunnitelmiin liittyvää koulutusta alueella tai paljonko alueella on solmittu tutkimussopimuksia, miten paljon on lukioyhteistyötä tai kuinka paljon alueella on suoritettu avoimen yliopiston opintoja. Nämä ovat hyvin keskeisiä asioita ja niitä joudutaan vielä pohtimaan, Jakkula toteaa. Vaikka Oulussa onkin nyt laadittu oma mittaristo, opetusministeriö tulee antamaan yleisohjeita siitä, kuinka yhteiskunnallista palvelutehtävää lopulta tullaan mittaamaan. Myös Olavi Jakkula on sitä mieltä, että mittaristojen on oltava yhtenäiset. (AMR) budjetista. (AMR) 5

6 Jatkuvuus toivelistalla Kainuu luottaa yliopistoon Oulun yliopiston toiminnalla on Kainuussa pitkät ja vahvat juuret. Nyt on päästy vaiheeseen, jossa toimintaa ei enää lisätä, vaan keskitytään kehittämään ja vahvistamaan olemassa olevaa. Tästä esimerkkinä on muun muassa vuodenvaihteessa starttaava yliopistokeskus. Yliopiston panostukselle odotetaan Kainuussa jatkuvuutta. Kainuu on yksi Oulun yliopiston vaikutusalueen maakunnista, jonne yliopisto on säteillyt kaikkein kirkkaimmin. Onhan yliopisto vaikuttanut Kainuussa jo yli sata vuotta: opettajankoulutusyksikön 100- vuotisjuhlia vietettiin Kajaanissa kolme vuotta sitten. Vuosien varrella muun muassa yliopiston mittalaitelaboratorio on vakiinnuttanut asemansa Kajaaniin, ja alueen elinvoimaa on vahvistettu kouluttamalla väkeä täydennys- ja muuntokoulutuksen turvin. Pienessä maakunnassa ja sen pääkaupungissa yliopiston vaikutus näkyy ja tuntuu. Maakuntaliitossa yliopiston Kainuun yksiköiden merkitys alueelle nähdään moniulotteisena. Kainuun liiton kehittämisjohtaja Juhani Kärkkäinen katsoo asiaa aluekehitystyön näkökulmasta. Oulun yliopisto ja sen Kainuun yksiköt ovat strategisia kumppaneita, kun maakunnan kehittämisen painopisteitä määritellään. Me Kainuun liitossa haluamme, että näin olisi entistä enemmän, sillä yliopiston tietotaitoa ja osaamista tarvitaan jo strategioiden laadintavaiheessa, hän pohtii. Kärkkäinen näkee kumppanuutta myös suunnittelussa ja kehittämisessä. Kun kehittämissuunnitelmat ovat olemassa, tarvitsemme hyviä hankkeita ja hyviä toteuttajia, sellaisia, jotka pystyttävät hyviä projekteja ja osaavat toteuttaa niitä saaden tuloksia aikaan. Yliopiston yksiköt joko projektien vetäjinä tai partnereina ovat hyvin tärkeitä. Yliopisto on Kärkkäisen mielestä verkostoitumisen ammattilainen, ja sekä virallisissa että epävirallisissa verkostoissa kehittyvä innovatiivisuus hyödyttää myös maakuntaa. Vuorovaikutuksen osapuolena, keskustelukumppanina ja sparraajana yliopistolla on suuri merkitys. Yliopisto on myös luonnollinen kansainvälistymisen osapuoli, Kärkkäinen luettelee. Yliopistoväki on Kärkkäisen mukaan Kajaanin kulttuurielämän, harrastustoiminnan ja urheilun kantava voima. Yliopiston lukuvuoden aloitus näkyy myös katukuvassa, kun opettajaksi opiskelevat palaavat opinahjoonsa. Itäosaamisen keskittämistä Kajaaniin? Ensi vuoden alusta kaikki yliopistollinen toiminta Kainuussa kootaan Kajaanin yliopistokeskukseen, yhteen maamme kuudesta vastaavasta. Yliopistokeskus on myös Kainuun uunituoreen, vuosiksi lukkoon lyödyn maakuntaohjelman keskeinen kärkihanke. Keskuksen ideana on tukea alueen kehittämistä eri yliopistoista kootulla tiedolla ja osaamisella. Oulun yliopisto on 6

7 Yliopiston rooli näkyy erinomaisen vahvasti esimerkiksi maakunnan kehittämisohjelman toimintalinjoissa, joissa peräänkuulutetaan osaamisen vahvistamista ja innovaatioympäristön kehittämistä, Kainuun liiton kehittämisjohtaja Juhani Kärkkäinen sanoo. luonnollisesti yliopistokeskuksen päätoimija, ja sillä on yhteistyösopimukset muun muassa Kuopion yliopiston kanssa biotekniikan laboratorion toiminnasta ja Jyväskylän yliopiston kanssa Snowpoliksen kehittämisestä Sotkamossa. Suunnitelmat myös Lapin ja Joensuun yliopistojen mukaan tulosta ovat pitkällä. Juhani Kärkkäisen mielestä ammattikorkeakoulu voisi olla synergisenä kumppanina mukana yliopistokeskuksessa. Vaikka puhutaan yliopistokeskuksesta, se ei estä ammattikorkeakoulun mukana oloa. Näin me sen haluamme nähdä. Kärkkäinen katsoo, että yliopistokeskuksen olisi hyvä olla mukana maakunnan yhteistyöryhmän MYRin työssä joko täysivaltaisena jäsenenä tai pysyvänä asiantuntijana. Tämä tietysti vaatii oman päätöksenteon. Kajaanin opettajankoulutusyksikössä aloitettiin viime syksynä venäjän kulttuurin ja kielen koulutusohjelma, jonka Juhani Kärkkäinen näkisi mielellään hyvänä alkuna laajemmalle itäosaamisen ohjelmalle Kajaanin yliopistokeskuksessa. Keskukseen voitaisiin pikkuhiljaa muodostaa itäosaamisen yksikkö, hän ehdottaa. Venäläisen kulttuurin läheisyys, kulttuurihistoria, Kalevala ja karjalaisuus ovat Kärkkäisen mielestä hyvä pohja ponnistaa, mutta rinnalle tarvitaan myös elinkeinoaloja. Itärajan taakse suuntautuva yhteistyö onkin Kainuulle mahdollisuus, jota vahvistaa Oulun yliopiston suhteet muun muassa Petroskoin yliopistoon. Kainuun liitto voi tukea yhteistyötä omalla toiminnallaan ja Interreg-ohjelman kautta, mitä itse asiassa jo tapahtuukin projektirahoituksena. Lisäksi liitto voi auttaa avaamalla ovia viranomaispuolelle. Kainuu odottaa jatkuvuutta Kainuussa elinkeinopainoalat on puristettu klusterimuottiin. Neljällä klusterilla, informaatioteknologia ja elektroniikka, elämystuotanto, metsä ja puu sekä elintarviketalous, pyritään Juhani Kärkkäisen mukaan ketjuajatteluun. Yliopiston kantilta ketjuajattelu tarkoittaa, että kaikilla avainklustereilla Kainuussa annetaan korkeampaa opetusta tai vaihtoehtoisesti virtuaaliopetusta sekä tehdään tutkimusta joko omissa yksiköissä tai verkostoitumalla. Tästä visiosta ollaan vielä aika kaukana, mutta esimerkiksi informaatioteknologiassa ja elektroniikassa nämä ketjut alkavat jo olla olemassa yliopistokeskuksen tukemana. Biotekniikan laboratorion toimintaympäristö heikkeni, kun Valion meijeri lopetti toimintansa Sotkamossa. Yhteistyö tutkimuksessa jatkuu, mutta nyt joudutaan tekemään uusia suuntauksia. Painopiste on siirtymässä marjojen ja muiden luonnonvarojen tutkimukseen ja tuotekehitykseen, Kärkkäinen kertoo. Maakuntaliitossa toivotaan yliopistosta panostusta ja erityisesti sen jatkuvuutta maakunnan kehittämisaloille. Informaatioteknologiaan ja elektroniikkaan osaamiskärkenään mittaustekniikka, bioteknologiaan ja hyvinvointiteknologiaan on maakunnan kehittämisohjelmassa asetettu suuria odotuksia. Tällä haavaa opettajankoulutusta lukuun ottamatta muut yliopistoyksiköt, Kajaanin kehittämiskeskus ja laboratoriot ovat liiaksi projektirahoituksen varassa. Näiden toimintojen jatkuvuus pitää turvata. Aluevaikuttavuudesta ei voida puhua, jos rahoitus on muutaman vuoden ohjelmiin kytkettyä. Tämä on yliopistossa onneksi ymmärretty, Juhani Kärkkäinen toteaa. (AMR) 7

8 MILAn tutkimustyö houkuttaa yrityksiä Kajaaniin Kajaanin mittalaitelaboratorion tutkimustyö on maailman kärkeä, koska erikoisalalla ei voi laboratorion johtajan Juha Kalliokosken mukaan kamppailla piirisarjassa. Ellei Oulun yliopiston mittalaitelaboratorio (MILA) sijaitsisi Kajaanissa, kaupungin vaikutusalueella olisi laboratorion johtajan Juha Kalliokosken arvion mukaan selvästi vähemmän elektroniikkaalan yrityksiä. Kainuussa on niukahkoon väestömäärään verrattuna myös runsaasti elektroniikka- ja it-alan työpaikkoja. Yritykset, joille tutkimuksella on suuri merkitys, eivät sijoitu sellaiselle paikkakunnalle, missä tutkimustoimintaa ei ole tarjolla pysyvästi. Kyllä monet kainuulaisyritykset sanovat, että olisivat silloin jossakin muualla, Kalliokoski myöntää. Juha Kalliokosken mukaan on esitetty sellaisiakin näkemyksiä, että mittalaitelaboratoriolla olisi ollut keskeinen merkitys sille, että elektroniikkateollisuus pysyi alueella 1990-luvun laman yli. Ainakin yritysten toiminnan luonne olisi ihan toinen, jos laboratoriota ei olisi; esimerkiksi tuotekehitystä ja toimintaa olisi varmaan siirretty yksiköistä muualle, hän arvioi. Mittalaitelaboratorio syntyi vuonna 1991 Kajaanin alueen puu- ja elektroniikkateollisuuden tarpeeseen. Teollisuus tarvitsi yliopiston osaamista ja muun muassa Kajaanin kaupunki tuki laboratorion syntyä voimakkaasti lahjoittamalla esimerkiksi mittalaitteita. Mittalaitetekniikka porhaltaa Kajaanin alueen teknologisen kehittämisen veturina. Mittaamiseen viittaa jo alueen osaamiskeskuksen, Measurepoliksen, nimikin. Measurepoliksen ympärille kootaan kaikki korkean teknologian tutkimustoiminta, mitä edustaa muun muassa mittalaitelaboratorio. Merkillinen laboratorio Juha Kalliokoski huomauttaa, ettei yliopiston laboratorio voi tietenkään sitoutua minkään tietyn yrityksen laboratorioksi tai tukijaksi. Sen on samalla tavalla palveltava monenlaisia yrityksiä. Yritykset ymmärtävät, että tuki on silloin parhaimmillaan, kun se kelpaa muillekin, Kalliokoski lisää. Kalliokoski myöntää, että mittalaitelaboratorio on yrityssuhteissaan vähän merkillinen laboratorio, jos sitä vertaa ylipäätään yliopistolliseen tutkimusympäristöön. Me pidämme yllä laatujärjestelmää, joka on tyypillistä vain teollisuuslaitoksissa. Laatujärjestelmän vuoksi pystymme luomaan yrityksiin helpommin pysyviä strategisia suhteita ja tunkeutumaan niiden arvoketjuun. Yritykset voivat esimerkiksi antaa jonkun osion meille tehtäväksi. Yhden yri- 8

9 A NNA-MARIA RAUDASKOSKI Tutkija Mika Sorjonen laittaa uuniin puukappaleita viikon ajaksi kuivumaan. Mikroaaltomittaustekniikalla selviää, paljonko puussa on vettä. A NNA-MARIA RAUDASKOSKI Juha Kalliokoski esittelee laitetta, jolla puun rakennetta voidaan analysoida. Laitteella pystytään löytämään puusta muun muassa oksia, halkeamia ja lahoja sisäosia. tyksen kanssa on alihankintasopimuskin, mikä on hyvin epätyypillistä yliopiston laboratoriolle. Sopimuksen hintoja ja ehtoja tarkistetaan vuosittain. Yrityksillä on usein yliopistollisista tutkimushankkeista noin 20 prosentin rahoitusosuus ja esimerkiksi Tekes maksaa loput. Yritykset ovat mukana ennen kaikkea projektien johdossa ja ohjausryhmissä. Kaupallistaminen onnistuu harvoin Seuraava vaihe yhteistyössä yritysten kanssa tulee, jos tutkimusketjussa päädytään mittalaitteen kaupallistamiseen. Laboratorio on mukana kaupallistamisen alkuvaiheessa, sitä suunnittelemassa. Yritykset tekevät sitten sen lopputyön nopeasti, suunnilleen vuodessa. Laitteen kaupallistamisen mahdollisuus on Kalliokosken mukaan laboratorion tutkijoilla muutamaa tapausta lukuun ottamatta aina mielessä. Tutkijat tietävät kuitenkin myös sen, että vain harvoin kaupallistamisessa onnistuu. Tutkimus johtaa kerran kymmenestä tai kahdestakymmenestä kaupalliseen tuotteeseen. Silloinkin kun kaupallistaminen epäonnistuu, asiasta on sekä meille että yrityksille hyötyä: matkan varrella syntyy osaamista. Yritykset voivat käyttää tätä osaamista vanhojen tuotteidensa terästämiseen; esimerkiksi prosessiyritykset voivat kehittää prosesseja, Kalliokoski kuvaa. Kaiken kaikkiaan tuotetusta osaami- 9

10 Selluarkeista pystytään infrapunatekniikalla ennustamaan, miten sellukuitujen lujuus kehittyy jauhettaessa. Mikä mittalaitelaboratorio? Oulun yliopiston mittalaitelaboratorio (MILA) on 1991 Kajaaniin perustettu laboratorio, joka keskittyy mittaustekniikkaan. Mittaustekniikkaa tarvitsevat puunjalostusteollisuuden yritykset. MILASSA työskentelee noin 40 ihmistä, joista pääosa on vakituisia. Laboratorion työntekijät ovat muun muassa fyysikkoja, kemistejä ja insinöörejä. A NNA-MARIA RAUDASKOSKI sesta valtaosa syntyy Kalliokosken mukaan sellaisesta hankkeesta, josta ei koskaan synny suoraan mittalaitetta. Se ei ole edes toivottavaa. Jos meidän kymmenen vuoden yksinään nyhräämisen tuotteena olisi mittalaite, voisi kysyä, olisiko se tehty tehokkaammin yhteistyössä muitten kanssa, hän kuvaa. Kalliokosken mukaan yritys poimii yleensä kymmenestä eri lähteestä tietoja tuotteeseensa; mittalaitelaboratoriolla on tuotteesta isompi tai pienempi osa. Harvoin voi mennä firmaan osoittamaan, että tuo on meidän tekemää mittausmenetelmää. Työntekijöillä side Kainuuseen Oulun yliopistoon laboratoriolla on monia siteitä, vaikka se toimiikin suhteellisen itsenäisesti. Laboratorio on mukana Infotech Oulu tutkimusorganisaatiossa. Hallinnollisesti tie laboratoriosta Oulun yliopistoon käy Kajaanin kehittämiskeskuksen kautta. Se on tietysti pikkuisen ongelmallista, että virkatie kulkee eri tietä kuin tutkittavat asiat. Hallintoa ollaan nyt oikaisemassa sen mukaiseksi kuin mittalaiteasiatkin kulkevat, toteaa Kalliokoski viitaten päätökseen perustaa yliopistokeskus Kajaaniin. Yliopistokeskuksen perustamisen yhteydessä mittalaitelaboratorio sidotaan tavalla tai toisella yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osastoon. Kalliokoski tosin toteaa, että yliopiston ja laboratorion välillä saisi olla enemmänkin konkreettista vuorovaikutusta; Kalliokoski ei muista kuin yhden henkilön, joka on siirtynyt laboratoriosta Ouluun töihin. Toiseen suuntaan virta kyllä kulkee eli Oulusta menee yliopistolaisia laboratorioon töihin. Työntekijöistä suuri osa rekrytoidaan kuitenkin laboratorion järjestämästä diplomi-insinöörien muuntokoulutuksesta. Myös Joensuun yliopisto on ollut hyvä rekrytointikoulu; sieltä on vuosien saatossa tullut kymmenkunta ihmistä. Loput ovat tulleet eri puolilta Suomea, esimerkiksi Lappeenrannasta ja Tampereelta. Työntekijöitä on ollut Kalliokosken mukaan laboratorioon hyvin saatavilla ja he ovat myös pysyneet. Usealla työntekijällä on Kalliokosken mukaan jonkinlaisia siteitä Kainuuseen. Joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka vain tulevat töihin Kainuuseen ja jotka todennäköisesti jossakin vaiheessa lähtevät sieltä pois. Kun he ovat oman panoksensa tuoneet eli olleet täällä 3-5 vuotta, se on vain ihan hyvä, että heitä menee esimerkiksi tehtaaseen töihin. Meillä syntyy siten luonnollisia suhteita muihin tutkimuslaitoksiin ja tehtaisiin, Kalliokoski selvittää. (MP) 10

11 NÄKÖKULMA Kolmen ässän malli P E K K A K A U P P I L A Yliopistoissa on kuluvan vuoden aikana herättänyt ihmetystä ja hämmennystä niin sanottu kolmas tehtävä, jonka mukaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten vaikuttavuutta. Mitä tämä edellyttää yliopistoilta? Miten kolmatta tehtävää käytännössä toteutetaan? Miten toimintaa mitataan? Olen toteuttanut yli yhdeksän vuotta tätä yliopistojen uutta tehtävää edistäessäni Oulun yliopiston maantieteen laitoksen ja Kuusamon kaupungin yhteistyötä matkailun ja aluekehityksen tutkimushankkeissa. Kun matkailukirjallisuudessa puhutaan neljän S:n matkailusta (sea, sun, sand, sex), kahden organisaation, yliopiston ja kunnan, yhteistyö voidaan kiteyttää kolmeen s-kirjaimeen: sopivuus, sitoutuminen ja sinnikkyys. Oulun yliopiston maantieteen laitoksen ja Kuusamon kaupungin yhteistyö perustuu tähän malliin. Sopivuus. Yliopistoilla ja alueilla on omat strategiansa, joita toteuttamalla ne pyrkivät saavuttamaan halutun tahtotilan. Näin ollen yhteistyöstä on oltava hyötyä kummallekin osapuolelle. Ainelaitoksen on saatava tutkintoja ja tutkimuksia ja opiskelijoiden mielenkiintoisia lopputyön aiheita ja kontakteja. Alueet puolestaan tarvitsevat tutkimustietoa suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Vain ne hankkeet, jotka aidosti tukevat kummankin osapuolen omia tavoitteita, ovat tarkoituksenmukaisia. Sitoutuminen. Menestyksekäs yhteistyö edellyttää osapuolilta aitoa sitoutumista. Yliopiston ainelaitoksen näkökulmasta tämä tarkoittaa erityisesti laitoksen johdon ja professoreiden tukea hankkeille. Alueiden kannalta sitoutuminen edellyttää usein rahallista varautumista resurssointiin ja valmiuksia kumppanuuteen. Sinnikkyys. Tavoitteiden saavuttamiseksi työtä on tehtävä pitkäjänteisesti. Tutkimushankkeiden hyödyt saattavat näkyä alueilla vasta vuosien päästä, kun julkisyhteisöt ja elinkeinoelämä ovat ottaneet tutkimustulokset käyttöönsä. On myös hyväksyttävä se, että kaikki tutkimukset eivät välttämättä koskaan hyödytä aluetta aineellisesti, mutta ne lisäävät kuitenkin tietoa. Realismi on pidettävä mielessä. Yliopistojen kolmannen tehtävän ei pidä olla yliopistojen tärkein tehtävä; tärkein tehtävä on edelleen tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Perustehtävän hoitaminen on osaltaan myös alueellista vaikuttavuutta. Perustehtävä sisältää esimerkiksi opettajien, lääkäreiden ja insinöörien kouluttamisen yhteiskunnan tarpeita silmälläpitäen. Yliopiston merkitystä alueille voidaan kuvata sanonnalla: Mitä kovempaa lingotaan, sitä kauemmaksi kivet lentävät. 11

12 Oulangan biologinen asema antaa Kuusamon kauneudelle tieteellistä tukea Aseman merkitys on ollut todella tärkeä Kuusamon imagon rakentamisessa, koska Oulankajoen törmällä, kaukana asutuskeskuksista sijaitseva vain markkinamiesten ja mainosten vies- Kuusamo on esiintynyt aktiivisesti luontokaupunkina. Jos tämä viesti perustuisi tiin, se ei olisi läheskään niin luotettava Oulangan biologinen asema kuin nyt, kun asemalta alkaa olla jo kohta 40 vuodelta erilaista tutkimusaineistoa, säteilee Koillismaalla vaikutustaan huomattavasti laajem- Oulangan aseman yhteistyö yliopiston huomauttaa Oulangan biologisen aseman johtaja Pirkko Siikamäki. ulkopuolisten toimijoiden kanssa painottuu luontaisesti yhtäältä seutukuntaan, toimalle kuin ehkä ensi alkuun saalta ympäristöviranomaisten suuntaan. uskoisi. Aseman suoma tieteellinen näkökanta otetaan yhä keän yhteistyökumppanin. Muita kump- Aseman sijainti keskellä Oulangan kansallispuistoa tekee Metsähallituksesta tärpaneita ovat Kuusamon kaupungin lisäksi enemmän huomioon esimerkiksi Kuusamon alueen mat- Suomen ympäristökeskus ja Pohjois-Poh- Ilmatieteen laitos, Metsäntutkimuslaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, janmaan ympäristökeskus. kailussa. Koillismaalla arvostetaan todella paljon, että alueella on yliopiston yksikkö. Yliopisto koetaan halutuksi ja luotettavaksi yhteistyökumppaniksi, koska tutkiva taho luo taustavoimaa monelle hankkeelle, Siikamäki kommentoi. Vaikka onkin taustatukena, yliopisto ei voi Siikamäen mukaan suoranaisesti osallistua Koillismaan markkinointiin ja matkailuelinkeinoon eikä myöskään luontoa koskeviin viranomaispäätöksiin. Kyllä meidän täytyy pysyä lestissäm- me: me teemme tutkimusta, annamme tutkimustuloksia ja osallistumme projekteihin. Me olemme yksi toimija, jolle Koillismaa on rikas ja kiinnostava tutkimusalue, Siikamäki painottaa. Tutkija ja yrittäjä kohtaavat Kuusamon kaupungin kanssa tehtävä yhteistyö on viime vuosina kulkenut kaupungin ja Oulun yliopiston yhteistyöohjelman, tutummin Naturpoliksen kautta. Yhteistyö on avannut biologian laitoksen tutkijoille uusia mahdollisuuksia tehdä soveltavaa tutkimusta Koillismaan luonnonvaroista. Samalla se on vienyt asemankin tutkimusta entistä enemmän soveltavaan suuntaan. Tälläkin hetkellä on meneillään hankkeita, jotka liittyvät muun muassa matkailun kestävyyden mittaamiseen. Siinä asema on tekemisissä myös Rukan matkailukeskuksen kanssa, Siikamäki kertoo. Matkailun aiheuttaman ekologinen vaara on Siikamäen mukaan todellinen. Kyllähän tuossa Kiutakönkäällä näkyy, että polkua on moni muukin kävellyt. Jottei matkailu alkaisi syödä luontoa, tarvitaan tietoa. Mikään muu ei auta suunnittelussa kuin se, että tiedetään ja pystytään ennustamaan toiminnan vaikutuksia, Siikamäki painottaa. 12

13 Oulangan biologinen asema sijaitsee keskellä kansallispuistoa. Asema edistää muun muassa ympäristöviranomaisten kanssa alkuperäisen jokiluonnon säilymistä suositussa turistikohteessa. Esimerkiksi polkuverkoston suunnittelussa pitää tietää, minkälaiset elinympäristöt ovat herkkiä kulumiselle ja missä on paljon uhanalaisia lajeja. Polut olisi tehtävä siten, etteivät ne nyt ainakaan minkään uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia heikentäisi. Siikamäen mukaan viranomaisten ja yrittäjien kanssa saatetaan käydä keskustelua esimerkiksi siitä, minkälainen luontoyrittäminen sopii kansallispuistoon ekologisesti; puiston maaperä on pääosin hiekkamoreenia ja herkkä kulumiselle. Yksi maailmanlaajuisesti tärkeä kysymys on vieraslajit; puiston on tarkoitus suojella alkuperäistä jokiluontoa. Ihmisen toiminta lisää vierasta lajistoa ja tämä voi olla uhka alkuperäiselle lajistolle. Alueen yrittäjät ja viranomaiset arvostavat Siikamäen mukaan tutkijan näkökulmaa, vaikkakin yhteisymmärrystä pitää joskus hakea. Tietysti yrittäjä katsoo aina asiaa omalta kannaltaan. Ehkä tutkija redusoi asioita joskus liikaakin pelkkään tutkimusongelmaan, eikä ajattele niinkään euroissa. Ei kynnystä kontaktiin Yliopiston vakituisen toimipisteen sijaitseminen Koillismaalla tarkoittaa sitä, että alueen toimijoilla on olemassa koko ajan kontaktipinta yliopistoon. Näin kynnystä lähteä hakemaan kontaktia ei ole: me olemme tässä ja toimimme koko ajan yhteistyössä, Siikamäki valaisee. Kuusamon kaupungin ja Oulun yliopiston yhteistyöllä oli Siikamäen mukaan tärkeä merkitys sille, että aluekeskusohjelma meni Koillismaalla läpi. Korkeakouluyhteistyön painoalueita ovat Koillismaalla luonto ja luonnonvarat, A NNA-MARIA RAUDASKOSKI matkailu, telematiikka sekä modernit oppimisympäristöt. Siikamäen mukaan aiheista on tehty paljon opinnäytetöitä ja tutkimusta sekä järjestetty seminaareja ja projekteja. Oulangan asema on ollut mukana luomassa alueen yhteyksiä myös itään päin. Aseman tutkijoilla oli Siikamäen mukaan tärkeä rooli Venäjän Paanajärven kansallispuiston perustamisessa Yhteydet puistoon ja venäläisiin tutkijoihin ovat säilyneet. Alueella väännettiin kättä siitä, tuleeko sinne pumppuvoimala vai kansallispuisto. Jälkimmäinen vaihtoehto onneksi voitti. Oulangan asema on myös työllistäjä, mikä on tärkeää työllisyyden kannalta aika mustalle alueelle. Se pyrkii työllistämään lähiseudun ihmisiä. Aseman sijainti mah- 13

14 Mikä Oulanka? - Oulangan biologinen asema on Oulun yliopiston tutkimusasema, joka keskittyy alueen luonnon ja luonnonvarojen tutkimukseen kuten ympäristön seurantatutkimukseen sekä metsäekologiseen, luonnonsuojelubiologiseen ja akvaattisten ympäristöjen ekologiseen tutkimukseen. - Oulangan luonto on rikas, koska alueen kallioperä on paikoin kalkkipitoinen ja pinnanmuodostus on hyvin vaihteleva. Alueella kohtaavat arktiset, eteläiset ja itäiset eläin- ja kasvilajit. - Oulangan asema perustettiin Se on Oulun yliopiston ensimmäinen oma kiinteistö. - Asemalla Oulun yliopiston biologian ja maantieteiden opiskelijat suorittavat kenttäkurssinsa. - Vakinaisia työntekijöitä asemalla on kuusi. Lisäksi työllisyys- ja projektivaroin kertyy vuosittain henkilötyövuotta. - Asemalla käy noin vierailijaa vuosittain, majoitusvuorokausia kertyy noin vuodessa. Majoituspaikkoja on noin 85, luentosaliin mahtuu noin 60 ihmistä. ANNA-MARIA RAUDASKOSKI Pirkko Siikamäki osoittaa, kuinka hevosenlanta on hyvä siementen levittäjä ja kasvualusta. Osaan koepurkeista on laitettu hevosen lantaa, jotta saataisiin selville ratsastuksen vaikutuksia ympäristöön. Nämä purkit erottuvat muista vehreämmän kasvunsa ja runsaan vieraslajistonsa vuoksi. dollistaa sen, että työntekijöitä tulee sekä Kuusamosta että Sallasta, Siikamäki kertoo. Tutkijat luovat verkostoaan Oulangan asemalle tulee tasaisena virtana tutkijoita Suomesta ja ulkomailta sekä vaihto- ja jatko-opiskelijoita. Myös erilaiset kansainväliset kurssit lisääntyvät koko ajan. Menneenä kesänä kansainvälistä henkeä lisäsi erityisesti Eu-rahoitteinen LAP- BIAT-projekti, jolla on pyritty kahden vuoden ajan edistämään eurooppalaisten tutkijoiden yhteistyötä. LAPBIAT-projektiin osallistuu Pohjois-Suomessa seitsemän tutkimusasemaa. Näitä ovat Oulun yliopiston alaiset Oulanka ja Sodankylän geofysiikan observatorio, Helsingin yliopiston alaiset Kilpisjärven biologinen asema ja Värriön asema Sallassa, sekä Turun yliopiston alainen Kevon tutkimusasema. Metsäntutkimuslaitoksella on asemaverkostossa Kolarin tutkimusasema sekä Ilmatieteen laitoksella Lapin ilmatieteellinen tutkimuskeskus Sodankylässä. Tutkimusasemilla tutkijat luovat toisiinsa helposti kontakteja. Seitsemän asemaa ovatkin enemmän kuin niiden summa. Oulun yliopisto osallistuu asemien ja tutkijaverkostojen kautta koko Pohjois- Suomen luonnon tutkimiseen, Siikamäki kertoo. Ainutlaatuisuus unohtuu Oulangan biologisella asemalla ei niinkään käy tavallisia luontomatkaajia, vaan asema toimii enimmäkseen julkisyhteisöjen kautta. Majoituspaikkoja kyllä annetaan kaipaaville, jos tilaa on. Ihmiset kyllä soittelevat paljon asemalle ja kyselevät esimerkiksi ruskasta ja marjoista. Yritämme vastata aina parhaamme mukaan, Siikamäki hymyilee. Oulangan asema näkyy myös paikallisessa sanomalehdessä kirjoittamalla säännöllisesti ajankohtaisista luonnonilmiöistä ja sääoloista. Katson, että meillä on myös sivistystehtävä: haluamme kertoa luonnosta, tiedottaa ja valistaa, tuoda tutkijan näkökulmaa luonnon monipuolisuuteen. Ihmiset jotka ovat asuneet täällä koko ikänsä, tulevat helposti sokeaksi ympäristölle; he eivät enää osaakaan arvostaa tätä ainutlaatuisuutta, Siikamäki muistuttaa. (MP) 14

15 ÄIKÄS Unohtuvatko Oulu ja kaupunkiseutu? T O P I A N T T I Alueellisesta vaikuttavuudesta on viime vuosina tullut iskusana yliopistomme profiloinnissa. Hyvä niin. Oululaiset professorit ja tutkijat eivät olekaan Oulu-keskeisiä snobeja, vaan aidosti lähi- ja kaukoympäristöstään kiinnostuneita toimijoita, joilla on läheinen suhde yliopistonsa vaikutusalueen erityisongelmiin. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Tämä on muistettava pohtiessamme keskuksia ja niiden vaikutusalueita. Yliopistot ovat ehdottomasti yksi paikka, jossa näitä suhteellisuuksia on pohdittava aiempaa tiiviimmin. Alueellisuuden on toki merkittävä muuta kuin sanaa strategioissa tai toimipistettä yliopiston esittelykansiossa. Käsitteen sisältö kytkeytyy toimintaan ja paikallisiin sovellusmalleihin. Miten muualla asiaan suhtaudutaan? Esimerkiksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston alle on perustettu Etelä-Karjalan Instituutti kokoamaan aluetta koskevaa tutkimusta tiiviimmin yhteen. Aika näyttää, miten EKI:lle käy. Joensuussa Karjalan tutkimuslaitos on toiminut jo vuosikymmeniä. Turussa ja Tampereella alueellisuuskeskustelu käy kovin eri polkuja kuin Oulussa. On realismia todeta, että Länsi-Suomi tarjoaa hyvin erilaisen perustan yliopistojen ja esimerkiksi yritysten yhteistoiminnalle kuin pohjola. Suomalainen yliopistojen toimintaympäristö on omansalainen. Esimerkiksi Madridin autonomisen yliopiston joka on aluehallinnon, maakunnan, yliopisto maantieteen laitoksessa alueellisuuteen ja alueelliseen vaikuttavuuteen suhtaudutaan luontevasti. Linjana on, Ä I K Ä S että kaupunki- ja aluemaantieteelliset tarkastelut kytkeytyvät kiinteästi sekä Madridin kaupungin (2,9 miljoonaa asukasta) että Madridin autonomisen alueen (5,4 miljoonaa asukasta) tarjoamiin aiheisiin. Aluehallinto hyödyntää laitoksen tutkimustietoa ja - taitoa monissa ajankohtaisissa hankkeissa. Kiinnostuksen kohteina ovat muun muassa suurkaupunkialueen liikenneinfrastruktuurin ja esteettömän kaupunkitilan kehittäminen sekä erilaiset väestö-, elinkeino- ja kaupunkirakentamiseen sekä vähittäiskauppaan liittyvät tilastotutkimukset. On hyvä asia, että yliopistomme osaamista hyödynnetään laaja-alaisesti Pohjois-Suomessa. Samanaikaisesti olisi kuitenkin mietittävä sitä, voisiko yliopisto olla enemmän hyödyksi myös kaupungissa ja kaupunkiseudulla. Samalla voisimme pohtia kriittisesti sitä, olisiko yliopistomme osaajilla annettavaa muiden yliopistokaupunkien ja -seutujen kehittämisessä? Viime kädessä kyse on siitä, kuinka alueellisuus määritellään. Kysymys on tietysti poliittinen ja yliopistojen osalta myös tiedepoliittinen. Ehdotan, että sekä Oulun kaupunki että Pohjois- Pohjanmaan liitto perustavat, vaikka EU-rahoituksella, yhteisen tutkimusasiamiehen toimen, joka koordinoi paikallisia ja alueellisia tutkimus- ja selvityshankkeita ja jonka tehtävänä olisi nykyistä jäntevämmän alue- ja paikalliskehityksen edistäminen yhdessä yliopiston kanssa. Kirjoittaja työskentelee vuoden 2003 Madridin autonomisessa yliopistossa vierailevana tutkijana. 15

16 Tohtoreita maakuntaan mahdollisuus vai mahdottomuus Korkeatasoinen koulutus on yksi avaintekijä, kun luodaan alueellista oppimisverkostoa. Tohtoriopinnot ovat haastavia, ja niihin täytyy saada osaavaa tukea. Kirjoittaja pohtii, millaisia mahdollisuuksia voisi olla suorittaa tohtoriopintoja yliopistopaikkakuntien ulkopuolella. Alueiden kehitys nykyisessä tietointensiivisessä yhteiskunnassa perustuu paljolti alueen ihmisten osaamiseen ja heidän kykyynsä vaihtaa tietoa keskenään. Alueelliset oppimisverkostot ja näiden verkostojen suhteet alueen ulkopuolisiin tietokeskittymiin, kuten yliopistoihin, nousevat etusijalle menestymisen luomisessa. Yhtenä osa-alueena tässä alueellisen oppimisverkoston luomisessa on mahdollisimman korkeatasoisen koulutuksen saaminen. Tämä merkitsee tohtoriopintoja ja tohtorin tutkintoja. Tohtorin opinnot ovat kuitenkin äärimmäisen haastava ja yksilölle suurta hämmennystä aiheuttava periodi elämässä, ja ohjaajan ja samassa tilanteessa olevien tuki ja neuvot ovat erittäin merkittävässä roolissa. Voidaanko siis yliopiston ulkopuolella ehkä kaukanakin toimiville kuitenkin luoda järjestelmä, jonka kautta yliopistopaikkakuntien ulkopuoliset alueet saisivat uutta tietoa luovia tohtoreita? Luovuutta maakunnista Miksi ihmeessä yliopistojen kannattaisi sitoutua tällaiseen aikaa ja resursseja vievään toimintaan? Jos tarkastellaan asiaa Oulun yliopiston näkökulmasta, Pohjois-Suomen väkiluku, ja tätä kautta osaamispotentiaali, on rajoitettu. Globaalissa kilpailussa, jossa Vesa Puhakka uusien innovaatioiden tuottamisen syklit nopeutuvat ja liiketoimintaympäristö on monitulkintainen, tarvitaan riittävää massaa erilaisen taustan ja laadukkaan koulutuksen omaavista ihmisistä. Toisaalta yliopistopaikkakuntien ulkopuolella, tavallaan osaamisen katvealueilla, on paljon erittäin lahjakkaita ihmisiä, jotka kytkemällä oikeanlaiseen koulutukseen ja oppimisympäristöön toisivat riittävän laajan luovuusperustan. Kolmanneksi maakunnissa on huoli siitä, miten ihmiset pystytään pitämään alueella, miten tukea näivettyvää yrityselämää, miten hankkia tarvittavat veroeurot peruspalvelujen ylläpitämiseksi jne. Uskon vakaasti, että on myös kaupunkiseutujen etu, että meillä on aktiivinen, luova ja yritteliäs maaseutu, joka luo tervettä dialogia ja jopa kilpailua kaupunkialueille. 16

17 V E S A P U H A K K A Tätä taustaa vasten tohtorien tuottaminen maakuntaan voi olla mahdollisuus, jos siitä ei tehdä mahdotonta. Vaara jäädä ulkopuolelle Mitä seikkoja alueellisissa tohtoriopinnoissa pitäisi ottaa huomioon? Realiteetti on, että yliopistojen professorit ja pätevät ohjaajat ovat jo nyt ylikuormitettuja. He tuskin ovat kovin innokkaita ottamaan uusia tohtoriopiskelijoita itselleen, jos heidän aiheensa ja taustansa aiheuttaisivat vain lisää työtä. Alueellisen jatkotutkimuksen täytyy siis linkittyä yliopiston laitosten olemassa oleviin tutkimusteemoihin ja -hankkeisiin. Tutkimuksen tulee liittyä vahvasti ohjaajien intresseihin ja heidän omiin tutkimusaiheisiinsa. Vain tätä kautta laitokset ja ohjaavat voivat motivoitua mukaan toimintaan. Maakunnista tulee usein myös ehdotuksia, että he voisivat koota opiskelijaryhmiä ja professorit voisivat tulla sitten ohjaamaan heitä sitten silloin tällöin maakuntaan. Professoreita on hyvin vaikea saada matkustamaan enää lisää he matkustavat jo ihan riittämiin. Asian pitäisi toimia toisin päin. Alueiden jatko-opiskelijat tulisi saada säännöllisesti yliopistopaikkakunnalle ja mieluummin ryhmänä. Heidät pitäisi lisäksi kytkeä olemassa oleviin jatko-opiskelijaryhmiin, koska vain tätä kautta tohtoriopiskelijat pääsevät vaihtamaan tietoja omalta alaltaan. Toimintaa tulisi siis resurssoida niin, että opiskelijat tulisivat aina välillä Ouluun eikä heitä eristettäisi omaksi ryhmäkseen maakuntaan. Siitä huolimatta, että alueiden tohtoriopiskelijat pyrittäisiin kytkemään olemassa oleviin ohjelmiin, uusilla tulokkailla on aina vaara jäädä ulkopuolisiksi. Ihmisten yhteistyötä ei voi vain aloittaa, vaan toimiakseen se kaipaa aina yhteisesti elettyä elämää. Tämän vuoksi maakuntien tohtoriopiskelijoilla tulisi olla myös omalla alueellaan foorumi, jossa he voivat vaihtaa oppejaan ja kokemuksiaan. He tarvitsisivat substanssiohjaajan rinnalle prosessiohjaajan, joka kykenisi paikan päällä neuvomaan väitöskirjaprosessissa ja vastaamaan opiskelijoiden hallinnollisista kysymyksistä yliopistoon päin. Selkeät suunnitelmat Alueellisten tohtoriopintojen tulee kytkeytyä olemassa olevaan tutkimukseen ja toimintaan. Ei ole järkevää synnyttää mittavia alueellisia tutkijakouluja, vaan järkevämpää on etsiä alueelta halukkaita ja erityisesti kykeneviä jatko-opiskelijoita ja resurssoida heitä, jotta he voisivat kytkeytyä yliopiston laitosten olemassa olevaan toimintaan. Näin hyöty olisi molemminpuolinen. Huomioitavaa on myös se, että jos alueet näkevät tohtoreiden olevan heille tärkeitä, alueilla itsellään täytyy olla vahva rooli resurssoinnissa ja toiminnan organisoinnissa. Väitöskirjan tekeminen on hyvin hajanainen ja itseorganisoituva prosessi yliopiston sisälläkin työskenteleville. Väitöskirjan tekemiseen kuuluu yksin pähkäily ja ohjaamattomuuskin täytyy myös oppia itse. Tämä merkitsee sitä, että aluetutkijoille tarvitaan selkeä opintosuunnitelma ja tutkimussuunnitelma, sillä muuten he eivät valmistu koskaan. Nähdäkseni ohjaajan on ensin hyväksyttävä molemmat ja nähtävä ne myös itselleen mielenkiintoisiksi. Jos näin ei ole, ohjauksesta tulee hyvin satunnaista. Alueella toimivien jatko-opiskelijaryhmien opinto- ja tutkimussuunnitelmat tulisi normaalien toimintatapojen mukaan hyväksyä yksi kerrallaan, joten minkäänlaisia keskitettyjä valintoja ei ole järkevää luoda, mutta jonkinlainen tohtoriohjelma toki. Kaikkiaan alueellinen tohtoriopiskelu voisi olla mahdollisuus. Tohtoreita valmistuu jo aika paljon, mutta tohtorit työllistyvät lähinnä vain Ouluun ja sen lähiympäristöön. Toisaalta jokainen tohtori olisi yliopistolle ja ainelaitoksille melkein kultaakin kalliimpi. Yhteisiä intressejä voisi siis löytyä, jos oikea tekemisen tapa luodaan yhdessä. Kirjoittaja työskentelee määräaikaisena professorina tietojenkäsittelytieteiden laitoksessa. 17

18 H A N N A H O N K A M Ä K I L Ä Lähialue on kansainvälistä kotikenttää Oulun yliopistolla on aktiivisia yhteistyösuhteita Barentsin alueelta aina Itämerelle saakka. Lähialueyhteistyö tuo haasteita, kun valtioiden rajat muodostavat näkymättömän henkisen esteen ja näkemyksemme ja tietomme lähialueista ovat puutteellisia. Venäjälle on avautunut nyt uusia ikkunoita, kun taas Ruotsiin suomalaisilla on aina ollut erityinen suhde. O ulun yliopisto on ollut aktiivinen toimija lähialueyhteistyössä jo kymmenen vuoden ajan. Olemme luoneet hyvät yhteistyösuhteet Barentsin alueella, Luoteis- Venäjällä, Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois- Norjassa. Opiskelijoita on kuitenkin jostain syystä helpompi houkutella vaihtoon Espanjaan, Australiaan tai USAhan kuin lähialueelle. Kansainvälisen opiskelijavaihdon ja akateemisen yhteistyön kriteeriksi eksoottisuus on kuitenkin huono peruste. Kansainvälisiin tutkimushankkeisiin haetaan aina ensisijaisesti parasta asiantuntemusta, mutta toisaalta kotikenttäetua ei osata täysimääräisesti hyödyntää. Näkemyksemme ja tietomme lähialueista on puutteellinen. Valtioiden rajat muodostavat näkymättömän henkisen esteen, jonka ylittäminen on usein työläämpää kuin varsinaisen fyysisen rajan. Rakas Ruotsi Suomalaisten suhde Ruotsiin on historian kulun vuoksi aina ollut erityinen. Kaikki suomalaiset lukevat koulussa ruotsin kieltä, mutta harva on innokas sitä puhumaan. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa on kuitenkin sujuvaa. Ruotsalaiset ruukaavat diskuteerata pitkään ennen varsinaista päätöksentekoa, mutta kun asia on kerran päätetty, ruvetaan töihin. Lähialueyhteistyössä ruotsalaiset ovat lähteneet hitaammin liikkeelle kuin me. EU-jäsenyyskin aiheuttaa naapurillemme selvästi enemmän päänvaivaa kuin meille. Lähtökohtaisesti Suomella ja Ruotsilla on pitkä yhteinen historia sekä samankaltainen yhteiskuntarakenne ja arvopohja. Samantyyppiset kansallista identiteettiä, yhdentymistä, alueiden erilaistumista ja väestön muuttoliikettä koskevat kysymykset nousevat usein päivänpoliittiseen keskusteluun. Suomen Akatemiassa on tänä vuonna päättymässä tutkimusohjelma Kahden puolen Pohjanlahtea, jonka tavoitteena on ollut tutkia suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden rinnakkaiseloa Suomessa ja Ruotsissa. Ohjelmalla halutaan myös edistää suomalais-ruotsalaista tutkimusyhteistyötä. Yhteistyölle löytyy monia perusteita. Oulun yliopistolla on vastuu vaalia Pohjois-Suomen aineellista ja henkistä hyvinvointia. Rajat ylittävässä yhteistyössä Pohjois-Ruotsi on meille selkeä toiminta-alue. Resurssien jakamisesta hyötyvät kaikki Pohjois-Ruotsissa toimii kaksi yliopistoa, Luulajan teknillinen yliopisto ja Uumajan yliopisto. Jatkuva bussiyhteys Oulun ja Luulajan välillä helpottaa liikkumista ja molemminpuolisen paremman tunnet- 18

19 tuuden lisääminen piristää yhteistyötä toivottavasti entisestään. Perämerenkaari-projektissa polkaistiin käyntiin monentasoinen yhteistyö luulajalaisten kanssa. He ovat lähteneet hakemaan yhteistyötä aktiivisesti Oulusta. Allianssiyliopistokseen Luulaja kosi meitä viime keväänä. Perämerenkaari-projekti synnytti ajatuksen Osaamiskaaresta. Oulun, Lapin ja Luulajan teknillinen yliopisto ovat viritelleet yhteistyötä, ja ensi vuodelle opetusministeriö on luvannut siihen siemenrahoitusta. Jo nyt yhteistyö on virkeää. Siitä esimerkkejä ovat Oulun yliopiston rakentamistekniikan tutkimusryhmän ja Luulajan teknillisen yliopiston yhteistyö rakennustekniikan koulutuksessa, Luulajan, Lapin yliopiston, Meri-Lappi Instituutin ja Oulun välinen yhteistyöhanke tietoteollisuusalan tohtorikoulutuksessa, joka pohjautuu hankkeeseen nimeltä Ph. D. Polis, Luulajan teknillisen yliopiston MiMerosaamiskeskuksen ja prosessi- ja ympäristötekniikan prosessimetallurgian yhteistyö muun muassa vuotuisen Nordic Iron and Steel Waste Recycling Day -tapahtuman järjestämisessä. Itäsuhteiden renessanssi Venäjän taloudellisen, poliittisen ja hallinnollisen kehityksen seuraaminen on Suomelle välttämättömyys. Neuvostoliiton sortumisen jälkeinen liennytys on vähentänyt jännitystä myös Pohjois-Euroopassa. Euroopan Unioni on pyrkinyt edistämään tilannetta muun muassa Pohjoisen ulottuvuuden nimissä. Järjestyksessä toinen Pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelma (vuosille ) on juuri valmistunut. Sen tavoitteena on edistää keskeisiä taloudellisia, sosiaalisia, ympäristö- ja ydinturvallisuuteen, luonnonvaroihin ja oikeudelliseen yhteistyöhön liittyviä asioita. Pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaa on arvosteltu liian laajaksi ja fokusoimattomaksi, mutta jos ovat ohjelman tavoitteet moninaiset, niin ovat haasteetkin. Uusi ohjelma on joka Perämerenkaari on käytävä Euroopasta Luoteis-Venäjälle. tapauksessa edeltäjäänsä huomattavasti konkreettisempi. Myös Oulun yliopistossa on laadittu ohjelma Pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelman edistämiseksi. Uudessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa tutkijat ja opettajat, jotka eivät edusta perinteistä valtiovaltaa, ovat nousseet yhtä tärkeään rooliin rajat ylittävässä yhteistyössä kuin diplomaatit ja poliitikot ennen. Yliopistojen välinen tutkimus- ja koulutusyhteistyö on olennainen osa uutta pehmeää turvallisuuspolitiikkaa, jakamatonta yhteistä vastuuta torjua kylmän sodan aikainen kova vastakkainasettelu. Venäjän näkökulmasta Suomen raja on yksi sen toimivimmista ja turvallisimmista rajoista. Avautunutta toimintaikkunaa ja itä-länsi-suhteiden renessanssia kannattaa käyttää hyväksi. Kulttuuria ja vesihuoltoa Opetusministeriö on koonnut tänä vuonna uuden oman Venäjä-ohjelman, jonka lähtökohtana on kansainvälisyyden vahvistaminen Suomen osaamisen kehittämisessä. Suomi, Venäjä ja kansainvälinen yhteistyö -ohjelmassa esitetään muun muassa rajat ylittävien yliopistoverkostojen luomista ensisijaisesti Pietarin ja Petroskoin yliopistojen kanssa. OPM:n ja yliopistojen välisiin tulossopimuksiin on kirjattu, että yliopistojen tulee vahvistaa yhteistyötä Venäjän kanssa ja vahvistaa suomalaista Venäjä-asiantuntemusta. Rahoitusta hankkeisiin kaavaillaan esimerkiksi Suomen Akatemian suunnitteilla olevasta uudesta Venäjä-ohjelmasta. Venäjää koskevia hankkeita on Oulun yliopistossa meneillään useita. Murmanskissa on koulutettu oululaisten asiantuntemuksella vesihuoltoinsinöörejä ja Kajaanin opettajankoulutusyksikkö toteuttaa Venäjän kulttuuriin ja kieleen keskittyvää maisteriohjelmaa, jonka toivotaan lisäävän Venäjä-osaajia alueellamme. Kajaanin kehittämiskeskuksessa on vireillä hankkeita myös tietoteollisen koulutuksen kehittämisessä Kajaaniin yhteistyössä Karjalan tasavallan ja Pietarin yliopistojen kanssa. Oulun yliopistolla on valtakunnallisena tehtävänä sekä saamen kieli ja kulttuuri että viron kieli ja kulttuuri. Saamelaisalue ylittää valtakunnan rajat, ja Oulun yliopisto tekee alaan liittyvää yhteistyötä Tromssan yliopiston kanssa. 19

20 Perinteinen avajaispäivän professorikulkue matkasi jumalanpalvelukseen kärjessään rehtori Lauri Lajunen sekä vararehtorit Liisi Huhtala ja Vilho Myllylä. Matematiikka pakolliseksi kirjoituksissa? Ylioppilastutkintoa kehitettäessä astutaan yliopiston rehtorin mukaan herkälle ja vaikealle alueelle, mutta askel on välttämätön. R ehtori Lauri Lajusen mielestä matematiikan koe tulisi sisältyä pakollisena ylioppilastutkintoon. Lajunen esitti näkemyksensä Oulun yliopiston avajaisissa 11. syyskuuta. Matematiikan opiskelu ei ainoastaan lisää henkilön laskutaitoa, vaan opettaa myös loogiseen ajatteluun ja lisää ongelmanratkaisukykyä, rehtori perusteli. Hän huomautti, että samanaikaisesti kun tekniikan ja luonnontieteiden aloituspaikkoja on lisätty yliopistossa roimasti, matematiikan, fysiikan ja kemian osaajia on jatkuvasti vähemmän uusissa ylioppilaissa. Lajunen totesi ylioppilastutkinnon olevan Suomessa herkkä asia, jonka kehittäminen näyttää olevan vielä vaikeampaa kuin yliopiston hallintorakenteen muuttaminen. Lajusen mukaan nyt aikaan saatu, vuodesta 2006 toteutettava ainereaali on välttämätön, jos ylioppilastutkintoa halutaan käyttää hyväksi opiskelijavalinnoissa nykyistä enemmän. A NNA-MARIA RAUDASKOSKI Ainereaali tarkoittaa yksittäisten reaaliaineiden kokeita. Ainereaalin tultua pakollisena olisi suoritettava äidinkielen, toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen koe sekä matematiikan tai reaaliaineen koe. Ainereaali soveltuu hyvin eri tieteenaloilla opiskelijavalinnoissa käytettäväksi. Äidinkielen ja matematiikan koetta voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin yhtenä valintakriteerinä lähes kaikilla koulutusaloilla, Lajunen totesi. Kiintiöt eivät innosta Rehtori Lajusen mielestä opiskelijavalinnoissa on suorastaan välttämätöntä lisätä opetusministeriön kaipaamaa yhteistyötä yliopistojen välillä, samoin kuin on valintakokeita vähennettävä ja kehitettävä valintatapoja. Opetusministeriö haluaa, että 500:stä vuosittain järjestettävästä valinta- 20