IHMISIÄ JOULULAULUJEN TAUSTALLA

Transkriptio

1 IHMISIÄ JOULULAULUJEN TAUSTALLA Sibeliuksen joululaulut Jean Sibelius sävelsi kahden tunnetun joululaulun lisäksi kolme muuta -ja vielä vanhoilla päivillään yhden tuntemattomaksi jääneen joululaulun. On hanget korkeat, nietokset En etsi valtaa, loistoa On hanget korkeat, nietokset tuo ihmisten mieliin lumisen, talvisen joulun tunnelman myös tulevana jouluna. Se on vanhempi kahdesta Jean Sibeliuksen tunnetusta joululaulusta. Se syntyi vuonna 1901, joka oli ammatillisesti hyvää nousun aikaa säveltäjämestarin elämässä. Siinä lauletaankin riemuiten joulun ilosta. Säveltäjän elämää varjosti tuolloin kuitenkin suuri murhe. Kaksivuotias tytär oli kuollut lavantautiin. Hengeltään nöyrän En etsi valtaa, loistoa -laulun hän sävelsi vuonna Aikaa leimasivat rahahuolet, kurkusta löytynyt kasvain ja lääkärin määräämä elämäntapojen muutos. Sibelius sävelsi vuosien välillä kaikkiaan viisi jouluun liittyvää laulua, joista kolme on jäänyt unohduksiin. Vanhoilla päivillään hän sävelsi vielä yhden, perin tuntemattomaksi jääneen joululaulun. Joulu oli lupaus valosta Jean Sibelius kärsi vaikeasta kaamosmasennuksesta. Joulu oli kuitenkin lupaus valosta. -Kohta joulun jälkeen tapahtuu käänne. Koko elämä alkaa tuntua paremmalta, Sibelius itse totesi. Sibelius-tutkijat Markku Hartikainen ja Vesa Sirén ovat selvitelleet näiden joululaulujen taustoja sekä joulun merkitystä säveltäjälle. Jean Sibelius teki joulunakin töitä. Jouluna 1892 tuore aviovaimo Aino Sibelius ja anoppi Elisabet Järnefelt olivat ihmeissään, kun mies vietti joulua kirjoittamalla puhtaaksi sinfonista runoa Satu. Sibeliuksen ensimmäinen joululaulu on vuonna 1897 valmistunut, Zacharias Topeliuksen runoon sävelletty rauhallinen ja tunnelmallinen Det mörknar ute (Jo joutuu ilta).

2 Uusi vuosisata toi Sibeliuksen perheeseen suuren surun. Perheen nuorin tytär Kirsti kuoli talvella lavantautiin. Aino Sibelius masentui syvästi. Säveltäjän alkoholinkäyttö alkoi saada vaarallisempia piirteitä. Aino opetti tyttärille uuden joululaulun Vuonna 1901 valmistuneen On hanget korkeat, nietokset Sibelius sävelsi Vilkku Joukahaisen suomenkielisiin sanoihin. Kaikkien muiden hänen säveltämiensä joululaulujen sanat olivat alun perin ruotsinkieliset. Kevättalven 1901 Sibelius vietti perheineen Italian Rapallossa 2. sinfoniaa säveltäen. Hän saattoi säveltää edellä mainitun laulun juuri ennen joulua. Aino Sibelius opetti tyttärille papan uuden kauniin joululaulun, ja lapset esittivät sen jouluna yllätyslahjaksi isälle. Sibeliuksen alkoholinkäyttö varjosti myös joitakin perheen jouluja. Muutun, perheen isä, pappa, lupasi sähkeessään joulukuussa Ensimmäistä joulua Ainolassa vietettiin onnellisissa merkeissä kolmen tyttären kanssa. Seuraava joulu Sibeliukselta kului Pariisissa juhlien. Aino Sibeliuksen veljen, taidemaalari Eero Järnefeltin perhe asui Sibeliusten naapurissa Suvirannassa. Joulupäivänä Järnefeltit tulivat Sibeliusten kotiin, ja tapanina Sibeliukset vierailivat Järnefelteillä. En etsi valtaa, loistoa -kurkun kasvain ja velkakierre En etsi valtaa, loistoa -laulun sävellys vuonna 1909 ajoittui Sibeliuksen elämässä tumman kauden alkusoittoon. Kurkun kasvain leikattiin Berliinissä vuonna 1908, ja Sibeliukselta kiellettiin alkoholi ja sikarin polttaminen. Se oli hänestä kovin masentavaa. Säveltäessään tämän ehkä rakastetuimman joululaulunsa Sibelius oli tukalassa velkakierteessä. Joulu pelastui mesenaatti Magnus Dahlströmin rahalähetyksen ansiosta. Kun Sibelius aloitti päiväkirjan pitämisen vuonna 1908, hän kirjasi ensimmäiselle sivulle kaikki erääntyneet vekselit. Vuonna 1910 velkaa oli nykyrahassa noin euroa.

3 Jouluna 1912 Sibelius valitti päiväkirjalleen, että lapset olivat unohtaneet hankkia papalle joululahjoja, ja sekös pappaa harmitti. Vuosina Sibelius oli raitis ja savuton mies. Vuonna 1913 syntyivät melko tuntemattomiksi jääneet joululaulut, Topeliuksen runoihin sävelletyt Jo on joulu täällä ja Joulupukki kolkuttaa. Joulunviettoa Ainolassa -Aino pettyi lahjaansa Joulupukkina Ainolassa vieraili tulevan piispa Eino Sormusen setä Heikki Sormunen, ja joskus häntä tuurasi Aino-äiti. Pappa halusi, että lahjoja oli paljon, jopa kymmeniä lasta kohti. Yleensä ne olivat itse tehtyjä. Säveltäjän raitis elämänvaihe päättyi vuonna Eräänä jouluna hän palasi reissuiltaan kotiin jouluaaton aattona ja oli unohtanut ostaa perheelle joululahjat. Säveltäjä pakkasi pahvikoteloihin pumpulia ja kullanvärisen mustekynän terän. Nämä lahjat hän antoi tyttärilleen, itse suuresti ideaansa ihaillen. Lastenkin mielestä lahjat olivat kerrassaan mainiot. Aino Sibelius sen sijaan ei ollut tyytyväinen omaan lahjaansa. Hänen paketissaan oli varsinainen yllätys, vintiltä löytyneet vanhat kahvelit. Viisi joululauluaan Jean Sibelius sijoitti Opus 1:een. Eräiden tutkijoiden mukaan se osoittaa, ettei säveltäjä suuresti niitä arvostanut. Mutta on myös se kaikkein tuntemattomin, kuudes joululaulu, vasta vuonna 1929 syntynyt Nyt seimelle pienoisen lapsen. Sen Sibelius sävelsi 64-vuotiaana, kädet vapisten. Suurimuotoisia teoksia ei enää syntynyt. Joululaulut pysyivät säveltäjälle tärkeinä elämän loppuun asti. Kahteen tunnettuun joululauluunsa Sibelius teki uusia sovituksia vielä vuonna 1954, 88-vuotiaana. Jouluna perhe sai laulaa eikä pappa häiriintynyt Jouluna perhe sai laulaa kotona ilman, että pappa häiriintyi työssään. Viiden tyttären perheessä joulut olivat tärkeitä juhlia, mutta pappa saattoi silloinkin vetäytyä säveltämään. Ja kaiken aikaa hän sävelsi mielessään.

4 Vain jouluisin Sibelius soitti pianoa perhepiirissä, yleensä omia joululaulujaan, kovaa, kuin uruilla. Lapset ja lapsenlapset lauloivat En etsi valtaa, loistoa ja On hanget korkeat nietokset. Kolmas Ainolan jouluihin kuulunut kappale oli Radetzky-marssi, Aino Sibeliuksen soittamana. Sibeliuksen jouluisista tunnelmista kertoo hänen päiväkirjamerkintänsä jouluna Tyypillinen joulusää. Pimeää ja täynnä poesiaa. Kaikki täynnä odotusta Tänä aamuna joulukirkossa. Hyvin tunnelmallista. Esi-isien usko. Joulun 1914 rekiajelu joulukirkkoon tuli tallennetuksi myös suomalaiseen musiikin historiaan. Perheen Katarina-tytär on kertonut, että sillä matkalla syntyi ilmeisesti Viulusonatiini E-duurin (opus 80) viimeisen osan teema. Lähteet: Markku Hartikaisen haastattelu www. sibelius.fi MUITA JOULULAULUJEN TEKIJÖITÄ: Varpunen jouluaamuna syntyi Topeliuksen tuskasta Varpunen jouluaamuna Sylvian joululaulu En etsi valtaa, loistoa Koskettava Varpunen jouluaamuna on laulu, joka tuo monelle tämän päivänkin ihmiselle kyyneleet silmiin. Sen on kirjoittanut suomalainen suurmies, monipuolinen runoilija ja kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Zacharias Topelius ( ). Varpunen jouluaamuna -laulun taustalla on liikuttava tarina. Monissa runoissaan, kuten tässäkin, hän kertoi omista suruistaan. Topeliuksen molemmat pojat ja yksi tytär kuolivat pieninä vauvoina. Vuoden ikäinen Rafael, joka oli saanut nimensä enkeliltä, kuoli isänsä syliin.

5 Topelius näki varpusen talven pakkasessa, ja hänestä tuntui, että siinä oli hänen pieni poikansa Rafael. Hän kirjoitti runon Varpunen jouluaamuna vuonna 1859, ja vuonna 1874 sen suomensi K. A. Houber: En mä ole lapseni, lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulin taivahasta. Voi vain kuvitella, millaiset olivat Zacharias Topeliuksen tunteet, kun hän tätä tekstiä kirjoitti. Runo sävellettiin jo samana vuonna, kun se oli kirjoitettu. Sen sävelmän, joka on meille tuttu ja rakas, teki Otto Kotilainen 1900-luvun alkuvuosina. Voi myös kuvitella säveltäjän tunteita hänen tätä laulua tehdessään: Kotilaisten ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1990, ja kolmena seuraavana vuonna syntyi vielä kolme lasta. Tämä perhe sai pitää lapsensa, toisin kuin Topeliukset. Sylvian joululaulun kaipaava lintu Kolme Sylvian laulua Topelius kirjoitti 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäinen niistä on Sylvian joululaulu, jonka sanoja laulajat ovat usein miettineet. Mikä on tämä laulaja, missä ja miksi tuo surumielinen sävy? Sylvia eli mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) on Sisiliassa talvehtiva muuttolintu, ja Sylvian joululaulussa siitä tulee koti-ikävän ja isänmaanrakkauden symboli. Samanlainen lintu esiintyy kolmannessa Sylvia-laulussa eli laulussa Kesäpäivä Kangasalla. Kun lintu Sisiliassa istuu oksalla uljaimman puun ja katselee Etnaa, tämä kolmannen laulun lintu on oksalla ylimmällä Harjulan seljänteen. Sylvian joululaulun sävelsi Carl Collan. Hän sävelsi laulun Topeliuksen ruotsinkieliseen runoon, josta on tehty monia suomennoksia. Martti Korpilahden tekemät sanat vakiintuivat käyttöön. Tämä sanoitus julkaistiin vasta 1918, yli 60 vuotta sen jälkeen, kun laulu oli syntynyt. Martti Korpilahti sanoitti suomeksi myös laulun Heinillä härkien kaukalon. Kyseessä oli luvulta peräisin ollut ranskalainen joululaulu, joka tuli suomenkielisenä julki vuonna En etsi valtaa, loistoa -rauhaa ja onnea kaikille En etsi valtaa, loistoa -laulun sanat Topelius kirjoitti vuonna Sen nimeksi tuli Julpsalm, ja Jean Sibeliuksen säveltämänä siitä on tullut yksi rakkaimpia joululauluja. Siinä joulua katsotaan

6 avarammasta näkökulmasta kuin monessa muussa joululaulussa. Topelius toivoo maailmaan rauhaa ja onnellista joulua niin köyhille kuin rikkaillekin ihmisille. Vuonna 1986 se otettiin myös suomenkieliseen virsikirjaan virtenä nro 31 Niilo Rauhalan uutena suomennoksena. Suuri osa suomalaisista haluaa kuitenkin laulaa sen vanhoilla, tutuilla sanoilla. Alpo Noponen ja arkihuolten leimaama lapsuus Kun joulu on Arkihuolesi kaikki heitä Joululaulujen Kun joulu on ja Arkihuolesi kaikki heitä runot kirjoitti mies, joka todella tiesi, mitä arki vaikeimmillaan oli ja miten monelle ihmiselle joulun juhla jäi vain haaveeksi. Alpo Noposen ( ) lapsuutta varjostivat nälkävuodet. Perhe oli suuri ja köyhä, ja lapset joutuivat lähtemään kerjuulle. Myöhemmin Noponen kuvasi runossaan lapsuuttaan näin: Pettuleivän pala musta siell on lasten ruokana, mutta mielen masennusta ei töllissä tunneta. Noponen työskenteli aikuisena mm. toimittajana, kirjoitti historian oppikirjoja ja toimitti Valistuksen Lastenlehteä ja Joulupukkia. Juuri Joulupukki-lehdessä ilmestyi vuonna 1901 Kun joulu on, Otto Kotilaisen säveltämänä. Arkihuolesi kaikki heitä syntyi 15 vuotta myöhemmin, ja sen sävelsi Leevi Madetoja. Molemmista lauluista kehkeytyi joulusuomalaisten rakastamia lauluja. Alpo Noponen oli muuten radion sinivalkoisen urheiluselostaja Paavo Noposen isosetä. Vilkku Joukahainen, ministeritason runoniekka On hanget korkeat, nietokset

7 Kansakoulun opettaja, toimittaja, kansanedustaja ja ministeri Vilkku Joukahainen ( ) oli myös runoilija. Hänen kynästään on syntynyt iki-ihana joululaulu On hanget korkeat, nietokset. Vilkku Joukahainen syntyi Vehkalahdella Kalle Kustaa Sepän perheeseen ja sai nimekseen Wilhelm. Isä muutti sukunimen Joukahaiseksi, ja Wilhelm-nimi muuttui Vilkuksi, joka oli ollut pienestä pitäen pojan lempinimi. Joukahainen nousi Maalaisliiton kansanedustajaksi ensimmäiseen itsenäisen Suomen parlamenttiin vuonna luvun puoliväliin mennessä hän oli toiminut sosiaali- ja sisäasiainministerinä. Vuonna 1926 hänet nimitettiin Maatalousosakepankin Haminan konttorin johtajaksi. Vapaa-aikoinaan Joukahainen kirjoitti runoja ja julkaisi runokokoelmia. Joululaulu On hanget korkeat, nietokset julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1901 Joulupukki-lehdessä. Jean Sibelius sävelsi tämän laulun. Niinpä vain harva tietää tänä päivänä Vilkku Joukahaisen poliittisesta urasta, mutta tämän rakkaan joululaulun tuntevat varmasti kaikki suomalaiset. Elsa Koposen pettymyksestä syntyi kaunis joululaulu Tuikkikaa, oi joulun tähtöset Kansakoulunopettaja Elsa Koposen( ) syvä suru johti siihen, että hän kirjoitti runon Tuikkikaa oi joulun tähtöset. Kun laulamme jouluna tätä laulua, se tuo eri ihmisten mieliin monenlaisia eri asioita. Kerran loppuuun satu joulun saa Suru säveliä sumentaapi Kerran silmän täyttää kyyneleet Virtaa vuolahina tuskan veet Siks oi tähtisilmät loistakaa Elsa Koponen kirjoitti nuo säkeet sydänverellään. Opettajaksi valmistumisen jälkeen hän rakastui kiihkeästi A.O. Väisäseen, joka myöhemmin toimi Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina. He menivät kihloihin.

8 Elsa Koponen meni opettajaksi tuberkuloosia sairastavien lasten kouluun Lohjalle ja sai siellä itsekin tartunnan. Kun sulhanen sai tietää asiasta, hän purki kihlauksen. Tiedon hyljätyksi tulemisestaan Elsa Koponen sai 22-vuotiaana joulun alla. Jouluaattona hän kirjoitti nuo varsin erikoisen joululaulun säkeet. Samaan aikaan hän oli tietysti huolissaan oman terveytensä puolesta. Mutta hän oli huolissaan myös oppilaistaan, joista monien elämä oli taistelua sairautta, köyhyyttä ja nälkääkin vastaan. Joulu sai näiden lasten silmät hetkeksi tuikkimaan. Nuoren naisen kokema pettymys rakkaudessaan oli niin raskas, että Väisäsen jälkeen hänen elämäänsä ei tullut muita miehiä. Hän toipui tuberkuloosista ja eli pitkän elämän. Tuikkikaa, oi joulun tähtöset -runon sävelsivät sekä Armas Maasalo että P.J. Hannikainen. Laulu julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1918 Kansanopiston laulukirjassa. Adolphe Adam Oi jouluyö Joskus on hyvä olla tottelematta isää. Jos ranskalainen Adolphe Adam ( ) olisi tehnyt kuten isä tahtoi, hänestä ei koskaan olisi tullut muusikkoa. Eikä meillä olisi koko kristityn maailman rakastamaa Adamin laulua Oi jouluyö. Tämä laulu on Adamin säveltämistä se tunnetuin. Siihen kirjoitti sanat vuonna 1847 pienen eteläranskalaisen Roquemauren kaupungin pormestari ja viinikauppias Placide Clappeau. Kerrotaan, että hän harrasti runoilua ja teki tämän tekstin ihan omaksi huvikseen. Jollakin onnellisella tavalla runo kulkeutui satojen kilometrien päähän Pariisiin säveltäjä Adamin silmiin. Loppu on joululaulujen historiaa. Kesti toistasataa vuotta, ennen kuin suomalaiset pääsivät laulamaan tätä joululaulua omalla kielellään. Laulajatar Kyllikki Solanterä teki suomalaiset sanat vuonna 1952, ja lähes kymmenen vuoden jälkeen Mosse Vikstedt sanoitti uudestaan. Pidetään myös todennäköisenä, että Oi jouluyö on ensimmäinen radiossa esitetty joululaulu. Kanadalainen keksijä Reinald Fessenden soitti sen viululla jouluaattona 1906 radiolähetyksessään. Tämän suomalaisillekin rakkaan joululaulun on levyttänyt mm. Kalevi Korpi ja Mauno Kuusisto. Aivan erityinen asema ihmisten sydämissä on Jussi Björlingin ruotsinkielisellä levytyksellä O hela natt. Björling lauloi sen levylle vuonna 1959, vuotta ennen kuolemaansa. Teksti: Ulla-Maija Sievinen (kotkalainen toimittaja-kirjailija)

9 LÄHTEET: Reijo Pajamo: Taas kaikki kauniit muistot. Joululaulujen taustat ja tarinat Reijo Pajamo: Joululaulujen kertomaa Markus Similä: Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät