Roseira ratkaisee mysteerin?

Transkriptio

1 Roseira ratkaisee mysteerin? JOHDANTO Mitä yhteistä on salapoliisiromaanilla ja sambakarnevaaleilla? Kumpikin kuuluu kesään. Rikokset kiinnostavat tämän voi todeta vaikka vilkaisemalla television tarjontaa minä tahansa päivänä. Erilaisia poliisi-, salapoliisi- ja oikeussalisarjoja on tarjolla runsain mitoin. Rikoksia, niiden estämistä ja ratkaisemista esitellään fiktiossa, dokumenteissä ja tosi-tv:ssä. Myös rikoskirjallisuus on suosittua, varsinkin kesäisin. Varma kesän merkki on se, että varastodekkarit kiikutetaan kirjastoissa esille. Tietyt kirjailijanimet ja heidän rakastetut hahmonsa pitävät pintansa vuodesta toiseen, esimerkiksi Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes sekä Agatha Christien luomukset Hercule Poirot ja neiti Marple. Fiktiossa voi aina luottaa siihen, että syyllinen selviää. Luurangot kiskaistaan kaapeista päivänvaloon ja kaikki johtolangat tulevat solmituksi mukavaan, kaikenselittävään nippuun. Tosielämässä näin ei aina käy. Juuri ratkaisemattomat rikokset, kuten esimerkiksi Bodomin surmat tai Kyllikki Saaren murha aiheuttavat spekulaatioita vielä vuosien jälkeenkin. Rikoskirjallisuuden genre on laaja. Roseiran enredo on rajattu noudattamaan brittiläisten dekkarien kultakauden taajaan käytettyä draaman kaarta. Se on perinteinen, voisi sanoa jopa kliseinen, ja kaikille tuttu tarina, joka onnistuu silti säilyttämään kiehtovuutensa. Tänä vuonna Roseira tarjoaa kulkueyleisön ihasteltavaksi sambamysteerin. Onko siihen ratkaisua? Sen saa kukin itse päätellä. ENREDOSELVITYS Rikoskirjallisuuden isä on Edgar Allan Poe, joka 1840-luvulla loi pohjan dekkarien loogiselle ongelmanratkaisulle ja poliiseihin nähden ylivertaisen nerokkaan yksityisetsivän hahmolle. Menestyksekkäästi samaa asetelmaa käyttivät etenkin brittikirjailijat Arthur Conan Doyle ja Agatha Christie. Yleisin rikoskirjallisuudessa esiintyvä rikostyyppi on murha, mutta se ei ole välttämätön. Rikos voi olla jokin muukin, kuten varkaus, petos, kiristys tai vakoilu. Taitavat kirjailijat myös leikittelivät lukijan odotuksilla, esimerkiksi paljastamalla oletetun murhan olevankin itsemurha tai onnettomuus. Brittiläisen kultakauden dekkarin piirteisiin kuuluu, että rikos tapahtuu kirjan alussa. Usein kyseessä on niin sanottu suljetun huoneen arvoitus, eli rikoksen tapahtumapaikka on rajattu tila, jossa on rajattu määrä henkilöitä. Tyypillisesti he kaikki myös vaikuttavat yhtä epäilyttäviltä.

2 Henkilögalleriaan kuuluu ilman muuta ylivertaisen nerokas salapoliisi, joka päihittää paitsi rikollisen, myös poliisin älykkyydellään. Usein liikutaan hyvin luokkatietoisessa yhteiskunnassa, jossa sekä ylemmän luokan edustajat että palvelusväki suhtautuvat penseästi poliiseihin, mutta salapoliisilla on oiva tilaisuus liikkua näiden kahden ryhmän välillä. Salapoliisin jalanjäljissä poliisin kiusana hyörii usein lehdistö. Joskus myös päähenkilö saattaa olla toimittaja-etsivä. Salapoliisin tutkimusten edistyessä paljastetaan pikkuhiljaa lisää vihjeitä. Kaikki tarvittavat vihjeet on kerrottu jo hyvissä ajoin ennen kirjan loppua, joten lukijan on periaatteessa mahdollista ratkaista rikos. Mukana on kuitenkin myös runsaasti vääriä johtolankoja, joiden on tarkoitus paitsi hämätä tarinan poliiseja myös viedä lukijan huomio väärään kohteeseen. Rikollisen takaa-ajoa voidaan käyttää juonenkäänteenä. Jahdattu voi joko olla syyllinen tai syylliseksi lavastettu. Pakeneminen tuntuu sinetöivän syyllisyyden poliisin mielestä. Väärän henkilön pelastaminen pahimmassa tapauksessa hirttoköydeltä on dramaattinen osa tällaista rikosdekkaria. Tärkeää on, että oikeus lopulta toteutuu ja kaikki ratkeaa. Tyypillisesti totuus selviää vasta aivan viimeisillä sivuilla, jotta lukijaa pidetään arvuuttelemassa mahdollisimman pitkään. Kultakauden dekkareita on kritisoitu niiden kaavamaisuudesta ja henkilöiden pinnallisuudesta. Rikosten tutkintaa ja motiiveja leimasi usein epäuskottavuus. Muun muassa rikosten kuningattaren Agatha Christien paljolti käyttämät kaksoishenkilöllisyydet juonenkäänteinä herättivät paljon kritiikkiä jo aikalaisissa. Kultakauden dekkarit koettelevat mielikuvituksen rajoja, mistä syystä ne mielletään kevyeksi kesälukemiseksi. Mielikuvituksen päästää valloilleen myös värikäs karnevaalikulkue. Onko se hetken kevyttä hupia vai saako yleisö siitä irti jotakin, mikä jää elämään mielessä ja mietityttämään myöhemminkin? Ainakin voimme toivoa näin. Karnevaalikulkue on melkoinen mysteeri. Mikä saa sadat ihmiset tekemään tuhansia ja taas tuhansia työtunteja yhtä ohikiitävää hetkeä varten? Ja aloittamaan taas kaiken alusta? Miten on mahdollista, että kulkue valmistuu joka vuosi, kaikesta viime hetken panikoinnista huolimatta? Vaiko siitä johtuen? Jokin sambassa ja karnevaaleissa kiehtoo ja koukuttaa tavalla, jota on vaikea selittää harrastusta tuntemattomille ihmisille. Agatha Christie totesi itse työstään: Salapoliisikertomusten kirjoittamisessa on muun ohella se miellyttävä piirre, että valinnanvaraa on niin paljon: voi kirjoittaa kepeän trillerin monisäikeisen salapoliisiromaanin ja lisäksi sellaisen salapoliisitarinan, jota en osaa luonnehtia muutoin kuin että siinä piilee taustalla tietynlainen palo Luomisen palosta ja luovuudesta syntyy myös sambakulkueemme. Tervetuloa ratkaisemaan sambamysteeriä Roseiran kanssa!

3 SAMBA DE ENREDO : Mysteeri Avaat tv:n iltaisin Saat tunnin viihdepaketin Oudon mysteerin Ratkaisu valmis hetken pitää pauloissaan Vaan mielen labyrinttiin Jäät sitä lankaa seuraamaan joka ulos ei johtanutkaan Yövaloas et malta sammuttaa Luurangot kaapeista esiin kaivetaan Sivu viimeinen vihdoin aukeaa Luulet arvaavas: Hovimestari on syyllinen! Kuka päihittää Sherlock Holmesin, Neiti Marplen ja Hercule Poirotin? Kilpajuoksun voittaa vain lukija nokkelin! Uudestaan sukellat seikkailemaan Arvoituksen solmua aukaisemaan Jää sinetti viimeinen puuttumaan Kuka naamion takaa kurkistaa Mietit: kuka, missä, mitä, hä? Mulle heti kertokaa! Ripaus taikaa elämään tarvitaan Roseira sen meille tarjoaa Mysteeri ratkaisematon Samban salaisuus on Rummut kertoo tarinaa Sinutkin koukuttaa!

4 KULKUERAKENNE 1. Comissão de Frente: Mysteerinen rikos Salapoliisikertomuksen ydin on rikos useimmiten murha, mutta kyse saattaa olla muustakin. Olennaista on, että jotain odottamatonta tapahtuu, jokin mysteeri odottaa ratkaisijaansa ja rikos selvittäjäänsä. Haasteena on saada irrallisen tuntuiset palapelin osat tulemaan yhteen tavalla, joka muodostaa ratkaisun. Roseiran rikospaikan komeiden kulissien edessä häärivä palveluskunta voi olla alkuun ihmeissään outojen tapahtumien edessä, mutta vähän kerrallaan arvoitus ratkeaa. Nokkelan palvelijan arkkityyppi ei suinkaan ole vieras klassiselle salapoliisitarinalle. Comissão ei laula roolin ilmentämiseen liittyvistä syistä. 2. Abre alas (I vaunu): Rikospaikka Tyypillisimmillään klassisen dekkarin rikospaikka on suljettu tila, esimerkiksi kartano, jossa on rajattu joukko mahdollisia epäiltyjä. Sherlock Roseiran tapaisella herrasmiesetsivällä on mahdollisuus sulautua joukkoon kartanossa, johon poliisilla ei ole samanlaista pääsyä. Herrasmiessalapoliisi pyrkii ovelilla kysymyksillään selvittämään, ketkä asukkaista ovat viattomia pelinappuloita syyllisen pelissä ja kuka onnistuu vain näyttämään siltä. Vaunussa tanssivat: Päädestaque: Salapoliisi Sherlock Roseira Pelinappula-destaquet: Kartanoa asuttavat Cluedo-pelistä tutut roolihahmot: eversti Keltanokka, neiti Punakulta, rouva Siniverinen, pastori Viherlevä, rouva Valkopesu ja professori Purppuravalo. Cluedossa perinteinen kartanomurhamysteeri on muokkautunut lautapeliksi. 3. Ala das baianas: Keltainen lehdistö Rikos ei ehdi kauan vanhentua, kun lehdistö on jo paikalla! Monesti neljäs valtiomahti auttaa rikoksen selvittelyssä, vaikka joskus etenkin keltaisen lehdistön halu repiä räväköitä otsikoita ja myydä mahdollisimman paljon lehtiä saattaa myös haitata poliisin työskentelyä. Sensaatiolehdistöä nimitetään korppikotkiksikin. Toisaalta rikoskertomuksen keskiössä voi olla toimittaja-etsivä, kuten esimerkiksi nykypäivän kassamenestyksessä Miehet jotka vihaavat naisia. Tiedonvälittäjän rooli soveltuu hyvin baianoille, jotka ovat sambakoulun perinteiden ylläpitäjiä ja välittäjiä. 4. Katudestaque: Sumutus Juonta seuraava lukija alkaa rakentaa kuvaa syyllisestä mielessään annettujen tietojen perusteella. Poliisillakin on kiire ratkaista juttu, joten se antaa julkaista epäillystä kuvan. Onko kaikki kuitenkaan kohdallaan etsintäkuulutuksessa vai onko kyseessä onnistunut sumutus? 5. I ala dança: Väärät johtolangat ja valheiden verkko Eräs rikoskirjallisuuden toistuva juonenkäänne on tekijän jättämä väärä johtolanka, joka harhauttaa poliisin. Jalanjälkiä, huulipunatahroja tai pysähtyneitä kelloja tutkiessaan poliisi ajautuu sivuraiteelle ja etsii väärää tekijää. Näin käy usein myös lukijalle; vääriin johtolankoihin takertumineen ohjaa epäilyt täysin väärään kohteeseen. Oikea rikollinen on onnistunut punomaan viekkaan valheiden verkon ja kirjailija myhäilee tyytyväisyyttään. 6. Ala das Passistas Passistat eivät kuvita kulkuetta. Asuihin on kuitenkin haettu inspiraatiota 1920-luvulta, jolloin brittiläisen dekkarin kultakausi alkoi.

5 7. Ala da Bateria: Virkakoneisto Poliisin virkakoneisto jauhaa tasaiseen tahtiin. Poliisivoimat valmistautuvat ottamaan rikollisen kiinni, varmoina siitä, että todisteet puhuvat syyllisyyden puolesta. Poliisit tanssivat tai tässä tapauksessa soittavat saman pillin mukaan eivätkä aavista, että heitä on sumutettu. 8. Melodia Melodiaosasto ei kuvita kulkuetta. 9. Porta Bandeira ja Mestre Sala Lipunkantajapari ei kuvita kulkuetta. 10. Ala das Crianças: Hurja takaa-ajo Hurja takaa-ajo käynnistyy. Pakeneminen tuntuu poliisin näkökulmasta katsottuna sinetöivän takaa-ajettavan syyllisyyden, mutta etsivä on eri mieltä ja lukija hänen puolellaan. Brittiläisen kultakauden dekkarit kaihtoivat väkivallan esittämistä, mutta takaa-ajot toivat juoneen toimintaa ja vauhdikasta jännitystä. 11. Äiti-lapsi-ala: Viattomana vangitut Takaa-ajo päättyy kiinniottoon. Poliisi on tyytyväinen, sillä sen näkökulmasta rikollinen on nyt kalterien takana. Mestarietsivä tietää kuitenkin jo asian todellisen laidan ja pitää huolen siitä, että viattomat eivät saa rangaistusta osakseen. Viattomien rooli sopii erityisen hyvin kulkueen kaikkein pienimmille osanottajille. 12. II alegoria: Oikeuden vaaka Onko oikea syyllinen tosiaan saatu kiinni? Lain on aika ottaa asia tarkasteluun ja punnita todisteet puolesta ja vastaan. Oikeuden vaa an kallistumiseen vaikuttaa myös se, mitä etsivällä on kerrottavanaan. Vaunussa tanssii päädestaque: Oikeus 13. II ala dança: Salattu henkilöllisyys Kaikki ei olekaan sitä, miltä näyttää. Oikeus toteutuu, kun etsivä paljastaa salatun henkilöllisyyden! Lukija soimaa itseään, kun ei ole aikaisemmin keksinyt yhdistää annettuja vihjeitä, jotka selvästi nyt osoittavat samaan suuntaan. Joku on esiintynyt kaksoisroolissa, mutta minkä vuoksi? Onko hän syyllinen vai onko salaamiselle jokin muu syy? 14. Porta Bandeira ja Mestre Sala Mirim Lapsilipunkantajapari ei kuvita kulkuetta. 15. III alegoria: Ratkaisu Joko arvaat, kuka sen teki? Kenellä on luuranko kaapissa? Lukija kääntää viimeiset sivut malttamattomana. Usein kaikkein epätodennäköisin epäilty paljastuukin rikolliseksi onko hovimestari sittenkin syyllinen? Vaikka todennäköisten tekijöiden joukko onkin heti tarinan alkuun luotu rajattu piiri, monesti tarinan kulussa pohditaan myös mahdollisuutta, että kyseessä oli sittenkin joku talon ulkopuolelta tullut tai palvelusväkeen kuuluva. Vaunussa tanssivat: Päädestaque: Arvuuttaja Epäillyt: Keltanokka, Punakulta, Siniverinen, Viherlevä, Valkopesu, Purppuravalo ja ulkopuolisena tekijänä esiin ponnahtava pinkki Puutarhuri Ruusunen. Luurangot: 2 lapsitanssijaa Lisäksi vaunussa on kuvittava hovimestari-hahmo, joka ei tanssi.

6 16. Velha Guarda da Roseira Roseiran vanha kaarti ei kuvita kulkuetta.