VALMISTEYHTEENVETO. Ruokatorven ärsytyksen ehkäisemiseksi kapselien kanssa tulee juoda vähintään lasillinen vettä. Kapselit on nieltävä kokonaisina.

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Clindamycin Sandoz 150 mg kapseli, kova Clindamycin Sandoz 300 mg kapseli, kova 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 150 mg: Yksi kapseli sisältää klindamysiinihydrokloridia vastaten 150 mg klindamysiiniä sekä laktoosimonohydraattia n. 78,8 mg. 300 mg: Yksi kapseli sisältää klindamysiinihydrokloridia vastaten 300 mg klindamysiiniä sekä laktoosimonohydraattia n. 147,67 mg. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Kapseli, kova. Valmisteen kuvaus. 150 mg: Ruskea/punaruskea, läpinäkymätön kapseli. 300 mg: Ruskea kapseli. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Clindamycin Sandoz on indisoitu klindamysiinille herkkien anaerobisten bakteerien tai grampositiivisten aerobisten bakteerien - erityisesti stafylokokkien, streptokokkien ja pneumokokkien - aiheuttamissa infektioissa sekä klindamysiinille herkkien Chlamydia trachomatis -kantojen aiheuttamissa vaikeissa infektioissa. 4.2 Annostus ja antotapa Ruokatorven ärsytyksen ehkäisemiseksi kapselien kanssa tulee juoda vähintään lasillinen vettä. Kapselit on nieltävä kokonaisina. Aikuiset ja yli 12-vuotiaat lapset: Infektion vaikeusasteesta riippuen mg/vrk jaettuna 3 4 yhtä suureen annokseen. Kohdunkaulan Chlamydia trachomatis infektion hoito: 450 mg klindamysiinihydrokloridia suun kautta 4 kertaa vuorokaudessa vuorokauden ajan. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle (vaikuttaville aineille) tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. 1

2 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Klindamysiiniannostusta ei tarvitse muuttaa potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Klindamysiinin puoliintumisajan on havaittu pidentyneen potilailla, joilla on keskivaikea tai vaikea maksasairaus. Farmakokineettiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kun klindamysiini annetaan 8 tunnin välein, se kertyy elimistöön vain harvoin. Tästä syystä annoksen pienentämistä maksasairauksien yhteydessä ei pidetä tarpeellisena. Hoidon pitkittyessä potilaalle on tehtävä maksan ja munuaisten toimintakokeet. Hoito bakteerilääkkeillä muuttaa koolonin normaaliflooraa, mikä johtaa Clostridium difficilen liikakasvuun. Tätä on raportoitu lähes kaikkien bakteerilääkkeiden, myös klindamysiinin, käytön yhteydessä. Clostridium difficile tuottaa A- ja B-toksiineja, jotka aiheuttavat Clostridium difficileen liittyvää ripulia (CDAD). Se on ns. antibiooteista johtuvan koliitin ensisijainen syy. CDAD:n mahdollisuus on otettava huomioon aina, jos potilas saa antibioottien käytön seurauksena ripulin. Ripuli voi edetä koliitiksi, myös pseudomembraaniseksi koliitiksi (ks. kohta 4.8), jonka vakavuus voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen. Jos hoidon aikana epäillään antibioottiripulia tai antibiooteista johtuvaa koliittia tai se vahvistetaan, antibioottilääkitys, klindamysiini mukaan lukien, tulee lopettaa ja tarvittavat hoitotoimenpiteet aloittaa välittömästi. Antiperistalttiset lääkkeet ovat vasta-aiheisia tässä tilanteessa. Varovaisuutta tulee noudattaa, kun klindamysiinia määrätään potilaille, joilla on aiemmin esiintynyt ruoansulatuskanavan sairauksia, etenkin koliittia. Klindamysiini ei siirry riittävässä määrin aivo-selkäydinnesteeseen, joten sitä ei tule käyttää aivokalvotulehduksen hoitoon. Maksan ja munuaisten toiminta on testattava säännöllisesti, jos hoito jatkuu pitkään. Pitkäkestoisen hoidon aikana voi kehittyä resistenttien mikro-organismien, pääasiassa hiivojen, liikakasvua. Klindamysiinihoitoa saatetaan käyttää vaihtoehtoisena hoitona, jos potilas on allerginen penisilliinille. Allergista ristireaktiota klindamysiinin ja penisilliinin välillä ei tunneta eikä sellaista ole odotettavissa näiden aineiden rakenteellisten erojen vuoksi. Yksittäistapauksissa klindamysiinihoidon jälkeen on kuitenkin todettu anafylaksiaa potilailla, joiden tiedetään olevan allergisia penisilliinille. Tämä on syytä ottaa huomioon, ennen kuin penisilliinille allergisia potilaita hoidetaan klindamysiinillä. Antibioottien käyttöön liittyvää pseudomembranoottista koliittia ja ripulia (jonka aiheuttaja on C. difficile) esiintyy useammin ja vaikeampana huonokuntoisilla ja/tai iäkkäillä (yli 60-vuotiailla) potilailla. Clostridium difficileen liittyvää ripulia (CDAD) on raportoitu lähes kaikkien antibakteeristen aineiden, myös klindamysiinin käytön yhteydessä. Ripulin vaikeusaste voi vaihdella lievästä ripulista hengenvaaralliseen koliittiin. Hoito antibakteerisilla aineilla muuttaa normaalia suolistoflooraa ja johtaa C. difficilen liikakasvuun. Clostridium difficile tuottaa A- ja B-toksiineja, jotka aiheuttavat CDAD:n. Clostridium difficilen hypertoksiinia muodostavat kannat voivat lisätä sairastuvuutta ja kuolleisuutta, sillä tällaiset infektiot eivät ehkä vastaa mikrobilääkitykseen ja voivat vaatia koolonin poistoleikkausta. CDAD:n mahdollisuus on otettava huomioon aina, jos potilas saa antibioottien käytön seurauksena ripulin. Huolellinen anamneesi on tarpeen, sillä CDAD:ta on raportoitu esiintyvän yli kahden kuukauden ajan antibakteerisen aineen antamisesta. 2

3 Ripulin yhteydessä on joskus havaittu verta ja limaa ulosteessa. Joissakin tapauksissa pseudomembraanien muodostuminen on havaittu tähystyksen yhteydessä. Vaikeisiin tapauksiin voi liittyä leukosytoosia, kuumetta ja vaikeita suolistokouristuksia. Akuutti koliitti voi kehittyä toksiseksi megakooloniksi, sokiksi ja peritoniitiksi. Vaikea koliitti voi olla hengenvaarallinen. Jos hoidon aikana esiintyy huomattavaa ripulia, lääkitys tulee lopettaa. Jos lääkitystä kuitenkin pidetään keskeisen tärkeänä, potilaan tilaa tulee seurata huolellisesti hoidon ajan. Jos potilaalle kehittyy huomattava ripuli useiden viikkojen kuluttua hoidosta, on otettava huomioon antibiootin aiheuttaman ripulin tai koliitin mahdollisuus. Antikolinergiset tai antiperistalttiset lääkkeet voivat vaikeuttaa tilaa. Myös muut mahdolliset koliitin aiheuttajat tulee ottaa huomioon. Tutkimusten mukaan toksigeeninen Clostridium on yleensä herkkä vankomysiinille in vitro. On todettu, että kun potilaalle on annettu mg vankomysiiniä suun kautta 7 10 vrk ajan, toksiini häviää nopeasti ulostenäytteistä ja potilaan kliininen tila paranee samanaikaisesti. Varovaisuutta tulee noudattaa, kun Clindamycin Sandoz -valmistetta määrätään potilaille, joilla on erityisen suuri alttius ruoansulatuskanavan sairauksille, etenkin koliitille. Suolistoa lamaavien lääkkeiden käyttöä tulee välttää. Varovaisuutta tulee noudattaa määrättäessä Clindamycin Sandoz -valmistetta potilaille, joilla on aiemmin ollut ruoansulatuskanavan sairauksia, etenkin koliitti. Klindamysiiniä on käytettävä varoen potilailla, joilla on aiemmin ollut allergia tai astma. Klindamysiini ei siirry riittävässä määrin aivo-selkäydinnesteeseen, joten sitä ei tule käyttää aivokalvotulehduksen hoitoon. Klindamysiinin käytössä tulee noudattaa varovaisuutta atopiapotilailla. Klindamysiiniä ei pidä antaa potilaille, joilla on akuutti hengitysteiden virustulehdus. Maksan ja munuaisten toiminta on testattava säännöllisesti, jos hoito jatkuu pitkään. Pitkäkestoisen hoidon aikana voi kehittyä superinfektioita ja resistenttien mikro-organismien, pääasiassa hiivojen, liikakasvua. Klindamysiinihoitoa saatetaan käyttää vaihtoehtoisena hoitona, jos potilas on allerginen penisilliinille. Allergista ristireaktiota klindamysiinin ja penisilliinin välillä ei tunneta eikä sellaista ole odotettavissa näiden aineiden rakenteellisten erojen vuoksi. Yksittäistapauksissa klindamysiinihoidon jälkeen on kuitenkin todettu anafylaksiaa potilailla, joiden tiedetään olevan allergisia penisilliinille. Tämä on syytä ottaa huomioon, ennen kuin penisilliinille allergisia potilaita hoidetaan klindamysiinillä. Tämä lääkevalmiste sisältää pienen määrän laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi - imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Klindamysiinin ja erytromysiinin välillä on havaittu antagonismia in vitro. Tällä voi olla kliinistä merkitystä, joten näitä lääkkeitä ei tule käyttää samanaikaisesti. Klindamysiinin on todettu salpaavan hermo-lihasliitosta, mikä voi voimistaa muiden samankaltaisesti vaikuttavien aineiden vaikutusta. Siksi onkin noudatettava varovaisuutta, kun klindamysiiniä annetaan tällaista lääkitystä saaville potilaille. 3

4 Klindamysiini saattaa heikentää suun kautta otettavien ehkäisyvalmisteiden luotettavuutta. Klindamysiinihoidon aikana on suositeltavaa käyttää täydentävää ehkäisymenetelmää. K-vitamiinin antagonistit Potilailla, jotka saavat klindamysiiniä yhdessä K-vitamiinin antagonistien (esim. varfariini, asenokumaroli ja fluindioni) kanssa, on raportoitu koagulaatiotestiarvojen (PT/INR) nousua ja/tai verenvuotoa. K-vitamiinin antagonisteja käyttävien potilaiden koagulaatioarvoja on sen vuoksi seurattava tiheästi. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus Lisääntymistoksisuustutkimuksissa, joissa klindamysiiniä annettiin rotille ja kaneille suun kautta ja subkutaanisesti, havaittiin alentunutta hedelmällisyyttä ja sikiövaurioita vain annoksilla, jotka olivat toksisia emolle. Eläimillä tehdyt lisääntymistutkimukset eivät aina ennusta vaikutusta ihmiseen. Klindamysiini läpäisee istukan. Toistuvan annon jälkeen klindamysiinin pitoisuus lapsivedessä on ollut noin 30 % äidin verestä mitattuun pitoisuuteen verrattuna. Kliinisissä tutkimuksissa raskaana oleville naisille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana systeemisesti annetun klindamysiinin ei todettu nostavan synnynnäisten epämuodostumien esiintymistiheyttä. Ensimmäisen raskauskolmanneksen ajalta ei ole riittäviä ja hyvin kontrolloituja tutkimuksia. Klindamysiiniä ei pidä käyttää raskauden aikana ellei raskaana olevan potilaan kliininen tilanne edellytä hoitoa klindamysiinillä. Imetys Oraalisesti ja parenteraalisesti annetun klindamysiinin äidinmaidossa raportoidut pitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 0,7 3,8 mikrog/ml. Klindamysiiniä ei tule käyttää imetyksen aikana mahdollisten imeväiseen kohdistuvien vakavien haittavaikutusten vuoksi. Hedelmällisyys Klindamysiiniä suun kautta saaneilla rotilla tehdyissä hedelmällisyystutkimuksissa ei ole havaittu vaikutusta hedelmällisyyteen tai parittelukykyyn. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Tämän valmisteen ei odoteta vaikuttavan ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. 4.8 Haittavaikutukset Yleisimmin esiintyviä haittavaikutuksia ovat ruoansulatuselimistön häiriöt, joita esiintyy noin 8 %:lla potilaista. (Ks. kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Haittavaikutukset on jaettu yleisyyden mukaan seuraavasti: Hyvin yleiset: 1/10 Yleiset: 1/100 ja <1/10 Melko harvinaiset: 1/1000 ja 1/100 Harvinaiset: 1/ ja <1/1000 Hyvin harvinaiset: Tuntematon: <1/ mukaan lukien yksittäiset raportit käytettävissä oleva tieto ei riitä arviointiin Yleiset Melko Harvinaiset Hyvin Tuntematon 4

5 Infektiot Veri ja imukudos Hermosto Ruuansulatuselimistö Maksa ja sappi Iho ja ihonalainen kudos Luusto, lihakset ja sidekudos Vatsakipu, pahoinvointi, ripuli, oksentelu, ruokatorvitulehdus Maksaarvojen muutokset harvinaiset harvinaiset (koska käytettävissä oleva tieto ei riitä arviointiin) Immuunijärjestelmä Hermolihasliitoksen salpaus Kutina, ihottuma (makulopapullaarinen), nokkosihottuma Ohimenevä neutropenia (leukosytopenia), eosinofilia, agranulosytoosi. trombosytopenia Erythema multiforme (joissakin tapauksissa muistuttaa Stevens- Johnsonin syndroomaa), kesivä ihottuma, rakkulaihottuma Polyartriitti Anafylaktoidiset reaktiot Pseudomembranoottinen koliitti ja ripuli clostridium difficileen liittyvä ripuli Keltaisuus, maksatulehdus Emätintulehdus Emätintulehdus Agranulosytoosi Leukopenia Neutropenia Trombosytopenia Eosinofilia Anaphylaktoidinen reaktio Lääkeihottuma, johon liittyy eosinofiliaa ja systeemisiä oireita (DRESS) Dysgeusia Ruokatorven haavauma, ruokatorvitulehdus. Akuutti yleistynyt märkärakkulainen eksanteema (AGEP) Dermatitis exfoliative Dermatitis bullous Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteenhyöty-haitta tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri. PL 55. FI Fimea. 4.9 Yliannostus Klindamysiinille ei ole spesifistä vasta-ainetta. Klindamysiiniä ei voi poistaa verestä dialyysin tai peritoneaalisen dialyysin avulla. Yliannostus tulee hoitaa oireenmukaisesti. 5

6 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä, ATC-koodi: J01FF01. Vaikutusmekanismi: Klindamysiini on semisynteettinen antibiootti, joka on johdettu linkomysiinistä korvaamalla 7(R)- hydroksyyliryhmä 7(S)-klorosubstituentilla. Vaikutusmekanismi perustuu bakteerien proteiinisynteesin estoon. Linkosamidit, kuten klindamysiini, sitoutuvat bakteeriribosomien 50S alayksiöön samoin kuin makrolideista erytromysiini ja estävät proteiinisynteesin varhaisvaihetta. Klindamysiinillä on bakteriostaattinen vaikutus, vaikka korkeat pitoisuudet saattavat olla hitaasti bakterisidisiä herkille bakteerikannoille. Raja-arvot: Seuraavia MIC-arvoja suositellaan herkkien organismien erottamiseksi osittain herkistä, ja osittain herkkien organismien erottamiseksi resistenteistä organismeista (NCCLS, 1993): Herkät: 0,5 mg/l Resistentit: 4,0 mg/l Streptokokeille raja-arvot ovat: Herkät: 0,25 mg/l Resistentit: 1,0 mg/l Herkkyys: Klindamysiini kuuluu linkosamidiantibiootteihin, joiden pääasiallinen vaikutus kohdistuu grampositiivisiin aerobisiin ja useisiin anerobisiin bakteereihin. Resistenssin esiintyvyys tietyille lajeille saattaa vaihdella maantieteellisesti ja ajan myötä. Paikallinen tieto resistenssistä on siksi tarpeen, erityisesti hoidettaessa vaikeita infektioita. Tarpeen mukaan tulee kysyä neuvoa asiantuntijalta, kun resistenssin paikallinen esiintyvyys on niin suurta että aineen käyttö ainakin tietyissä infektioissa on kyseenalaista. Resistenssitaulukossa (* ) merkittyjen herkkien lajien tiedetään vaihtelevan Euroopan Unionin alueella. Antibakteerinen kirjo Resistenssi % Yleisesti herkät lajit Grampositiiviset aerobiset mikro-organismit Corynebacterium diphteria Staphylococcus aureus (MSSA) < 10 Staphylococcus epidermis (MSSE) < 10 Staphylococcus saprophyticus < 10 Streptococcus pneumoniae (PEN-S) 0-4,3 Alfa- ja ei-hemolyytiset streptokokit < 10 Ryhmän A beeta-hemolyyttiset streptokokit 0 Ryhmän B, C ja G beeta-hemolyyttiset streptokokit < 10 Anaerobiset mikro-organismit Clostridium spp. < 10 Peptostretococcus spp. < 10 Bacteroides fragilis ryhmä < 10 Prevotella spp. < 10 Fusobacterium spp. Lajit, joiden yhteydessä hankittu resistenssi saattaa aiheuttaa ongelmia: 6

7 Grampositiiviset aerobiset mikro-organismit Staphylococcus aureus (MRSA) Staphylococcus epidermidis (MRSE) Staphylococcus spp. (MRSA) 41-80* Streptococcus pneumoniae (PEN-I) 3-23* Streptococcus pneumoniae (PEN-R) 6,7-46,5* Gramnegatiiviset aerobiset mikro-organismit Legionella spp. < 50 Anaerobiset mikro-organismit Bacteroides fragilis 2,5-49* Luonnostaan resistentit organismit Grampositiiviset aerobiset mikro-organismit Corynebacterium urealyticum Coryneforms, aerobic (MLSR) Enterococcus faecalis Enterococcus faecium Gramnegatiiviset aerobiset mikro-organismit Legionella pneumophilia Anaerobiset mikro-organismit Clostridium difficile MSSA: metisilliiniherkkä Staphylococcus aureus MSSE: metisilliiniherkkä Staphylococcus epidermidis MRSA: metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus MRSE: metisilliiniresistentti Staphylococcus epidermidis PEN-S, PEN-I, PEN-R: penisilliiniherkkä, -keskiherkkä ja -resistentti MLSR: makrolidi-linkosamidi-streptogramiini B-tyyppi resistentti In vivo ja in vitro klindamysiini tehoaa Toxoplasma gondiin. Resistenssi Ristiresistenssi Klindamysiinillä on ristiresistenssiä linkomysiinin kanssa. Resistenssimekanismi In vitro -kokeissa jotkin alun perin erytromysiinille resistentit stafylokokki-kannat kehittivät nopeasti resistenssin myös klindamysiinille. Klindamysiiniresistenssin mekanismit ovat samoja kuin erytromysiinin; ribosomin sitoutumispaikan metylaatio, ribosomiproteiinin kromosomimutaatio ja muutamissa stafylokokki-isolaateissa plasmidivälitteisen adenyylitransferaasin aiheuttama entsyymien inaktivointi. 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Suun kautta annettu klindamysiini imeytyy nopeasti (huippupitoisuus veressä saavutetaan 45 minuutissa). Lääke imeytyy lähes täydellisesti (90 %) maha-suolikanavan alueelta eikä samanaikainen ruokailu muuta lääkkeen pitoisuutta seerumissa havaittavasti. Imeytymisnopeus voi alentua ruoan vaikutuksesta. Tavallisilla suositusannoksilla pitoisuus pysyy pienintä estävää pitoisuutta (MIC) suurempana useimpien grampositiivisten mikrobien osalta vähintään kuusi tuntia. Valmisteen biologinen puoliintumisaika on 2,4 tuntia. Jakautuminen 7

8 Klindamysiini jakautuu nopeasti elimistön nesteisiin, kudoksiin ja luukudokseen, mutta ei kulkeudu huomattavina pitoisuuksina aivo-selkäydinnesteeseen. Se läpäisee nopeasti istukan ja erittyy äidinmaitoon. Jakautumistilavuus on keskimäärin 1,1 l/kg. Klindamysiinin proteiiniin sitoutumisen aste on 90 %. Biotransformaatio Suurin osa klindamysiinistä metaboloituu. Vain alle 10 % erittyy muuttumattomana virtsassa. Klindamysiinin tunnettuja metaboliitteja ovat N-demetyyliklindamysiini, klindamysiinisulfoksidi ja N- demetyyliklindamysiinisulfoksidi, jotka erittyvät pääasiassa ulosteen mukana. In vitro -tutkimuksen mukaan klindamysiini metaboloituu pääosin oksidaation vaikutuksesta, joka tapahtuu sytokromi P450 entsyymi CYP3A4:n vaikutuksesta. Eliminaatio Klindamysiinistä erittyy 2/3 ulosteessa ja 1/3 virtsassa. Munuaisten ja maksan vajaatoiminta Seerumin puoliintumisaika voi pidentyä potilailla, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta tai keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta. Annostusta ei kuitenkaan tarvitse muuttaa näillä potilailla. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Akuutti toksisuus Klindamysiinin ja sen suolojen akuuttia toksisuutta koskevissa eri eläinlajeille tehdyissä tutkimuksissa on todettu LD50-arvojen olevan alueella g/kg suun kautta tapahtuneen annostelun jälkeen sekä alueella mg/kg suonensisäisen annostelun jälkeen. Toksisuus ilmeni eläinten aktiivisuuden voimakkaana laskuna sekä kouristuksina. Krooninen toksisuus Klindamysiinifosfaatin toistuva annostelu kuuden päivän ajan rotille (ihonalainen käyttö) ja koirille (suonensisäinen ja lihaksensisäinen käyttö) ei aiheuttanut systeemisiä toksisia vaikutuksia. Kun klindamysiinifosfaattia oli käytetty kuukauden ajan rottiin (ihonalaisesti) sekä koiriin (lihaksen- ja suonensisäisesti), ei voitu myöskään todeta vaikutuksia ruuminpainon kehitykseen, kliinis-kemiallisiin ja hematologisiin parametreihin eikä elin-kudospatologiaan. Koirien kohdalla todettiin lihaksensisäisen mg/kg päivittäisannoksen jälkeen SGOT- ja SGPT-arvojen kohoamista sekä lievää annostuksesta riippuvaista maksan suhteellisen painon nousua ilman että tämä olisi viitannut morfologisiin muutoksiin. Mutageenisuus ja karsinogeenisuus Klindamysiinin mutageenisuutta koskeneet in vitro - ja in vivo -kokeet eivät antaneet mitään viitteitä mutageenisuudesta. Pitkäaikaisia eläinkokeita klindamysiinin karsinogeenisuudesta ei ole tehty. Teratogeenisuus ja fertilisyys Klindamysiinilla suoritetut rotta- ja hiirikokeet eivät antaneet mitään viitteitä hedelmällisyyden häiriintymisestä tai sikiötoksisista ominaisuuksista. Raskaana oleviin naisiin kohdistunut laaja tutkimus, jossa tutkittiin myös 650 raskauden ensimmäisellä kolmanneksella altistunutta vastasyntynyttä, ei osoittanut kohonnutta epämuodostumien määrää. Klindamysiinin pitoisuudeksi napanuoran verestä mitattiin noin 50 % äidin seerumipitoisuudesta. On oletettavissa, että sikiössä ei voida saavuttaa hoidollisia pitoisuuksia. Siirtyminen äidinmaitoon on osoitettu; pitoisuudet olivat enimmillään 4 µg/ml äidin annoksen oltua 600 mg ja enimmillään 2 µg/ml äidin annoksen oltua 300 mg. Lukuun ottamatta yksittäistä tapausta, ei tietoon ole tähän mennessä tullut viitteitä epätoivotuista vaikutuksista äidinmaitoa saaneisiin imeväisiin. 8

9 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Kapselin sisältö: laktoosimonohydraatti esigelatinoitu maissitärkkelys talkki magnesiumstearaatti Kapselin kuori: liivate titaanidioksidi (E171) punainen rautaoksidi (E 172) musta rautaoksidi (E 172) keltainen rautaoksidi (E 172) 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 5 vuotta. 6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot) 150 mg: PVC/PVDC/Al läpipainopakkaus. 300 mg: PVC/PVDC/Al läpipainopakkaus. 150 mg: 12, 24, 36, 40, 96 ja 100 kapselia. 300 mg: 20, 30, 32, 96 ja 100 kapselia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Ei erityisvaatimuksia. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Sandoz A/S Edvard Thomsens Vej Kööpenhamina S Tanska 8. MYYNTILUVAN NUMERO 150 mg: mg:

10 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ