VASTUUNKANTAJA. Vastuunkantajat r.y.

Transkriptio

1 VASTUUNKANTAJA Kristillinen erikoislehti 5/15 Vastuunkantajat r.y. HSRKY/Erityisdiakonia 1

2 VASTUUNKANTAJA Vastuunkantajat ry:n ja erityisdiakonian yhteinen tiedotuslehti. 20. vuosikerta ISSN Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija: Vastuunkantajat ry, HSRKY/Erityisdiakonia Toimituskunta Marita Nummelin,Marjut Jousi ja Minna Pietiläinen Taittaja: Anna Mantsinen Erityisdiakonia Hämeentie 73, Helsinki (09) fax. (09) ysk.erityisdiakonia@evl.fi Erityisdiakonian toiminta-ajatuksena on tukea seurakunnissa tehtävää päihdetyötä ja palvella vangittuja, asunnottomia ja syrjäytyneitä päihdekuntoutujia. Tavoitteena on tukea ja auttaa asiakasta elämänmuutokseen. Vastuunkantajat ry:n tarkoituksena on auttaa ja tukea kristillisessä hengessä henkilöitä, joille alkoholi tai muut päihdeaineet ovat muodostuneet ongelmaksi. Vastuunkantajat ry on Suomen katulähetysliiton ja Sininauhaliiton jäsenjärjestö. Asuttamistoiminta (09) Vastuunkantajat ry Hämeentie 73, Helsinki puh (09) Tili: FI puheenjohtaja@vastuunkantajat.fi sihteeri@vastuunkantajat.fi hallitus@vastuunkantajat.fi Kirpputori Hämeentie 75, Helsinki myymälä kuljetukset KUNTOUTUSKOTI TARPOILA Neulapadontie 7 D Helsinki tarpoila@vastuunkantajat.fi tarpoilanjohtaja@vastuunkantajat.fi Puheenjohtaja Matti Nokela (puh ) Varapuheenjohtaja Eevaliisa Lindfors Hallituksen jäsenet ja varajäsenet Marjut Jousi Taisto Taipale Marko Pekkarinen Rahastonhoitaja Harri Caven Painopaikka: Kopioniini Oy Kustantaja: Helsingin seurakuntayhtymä Kansikuva: Helsingin seurakuntayhtymän valokuvat 2

3 TÄSSÄ NUMEROSSA: 4 "19 suvea lusittu" Kimmo Kajos 6 pullakirkon pappi Pekka Laine-Mäkinen 8 Terveiset Tarpoilasta Tiina Korpela 10 Hilda, vankien kirjeystävä Marjut Jousi 14 Mikan tarina Mika kysymystä Vastaajana Nina Havia 18 Hermannin diakoniatalossa tapahtuu 19 LIITY JÄSENEKSI Hermannin diakoniatalolla on Fb-sivut. Vastuunkantajat ry myös FB:ssä: kirjoita hakukenttään Vastuunkantajat ry Lehti on luettavissa myös osoitteissa:

4 Pääkirjoitus 19 suvea lusittu Keskustelumme sukulaismiehen kanssa kääntyi kerran siihen, että käyn työhöni liittyen vankiloissa. Monelle ihmiselle vankilamaailma on melko vieras ympäristö ja siihen sisältyy paljon asenteellisia, virheellisiä ja mustavalkoisia mielikuvia. Hän kysäisi, että onko totta, että heillä on siellä vankilassa televisiot selleissä? En keksinyt muuta sanottavaa kuin vastakysymyksen. Mietipä, jos joutuisit vaikkapa vuodeksi eristetyksi ulkomaailmasta ja asuinsijanasi olisi autolautan pienikokoinen hytti, josta pääsisit päivällä tunniksi ulkoilemaan. Olisiko silloin jotenkin suuri ylellisyys mikäli näissä oloissa olisi mahdollista katsoa televisiota? Sukulaismiehen kysymys kertoo siitä asenteesta mikä melko suurella osalla väestöstä on suhteessa vankeihin. Rangaistuksen on oltava ankara, jotta sillä voisi olla vaikutusta, ja että rikosten uusiminen vähenisi. Valitettavasti asia ei ole näin vaan päinvastoin. Tekojen seuraukset on kannettava ja sovitettava mutta vankilakierteestä ja niihin johtaneista syistä toipumiseen tarvitaan toisenlaisia keinoja kuin rankaisua mikäli tavoitteena on rikoskierteen katkaiseminen. On myös huomioitava, että vangit eivät ole yhtä massaa vaan jokaisella on oma tarinansa. Sanotaan, että kenestä tahansa voi tulla rikollinen. Se on mahdollista. Ihminen, joka ei millään lailla ole väkivaltaan taipuvainen, voi joidenkin olosuhteiden seurauksena tehdä väkivaltaisen teon kenties peruuttamattomin seurauksin. Niin ikään joku saattaa epätoivoisessa elämäntilanteessa turvautua vaikkapa kavallukseen kun tähän tarjoutuu mahdollisuus. Tilaisuus tekee niin sanotusti varkaan. Todellisuus tämänkin asian suhteen on kuitenkin toisenlainen. Monen vangin kohdalla vankeus 4

5 on ikään kuin luonnollinen jatke jo varhain alkaneeseen laitoskierteeseen ja jossa takana on rikkinäisiä perhesuhteita usein jo monessa polvessa. Seurataan sitä ainoaa mallia, jonka on elämänsä aikana saanut. Tuossa mallissa asiat on pääasiassa selvitetty väkivallalla ja suurena vaikuttimena ovat olleet päihteet. Tätä taustaa vasten mahdollisimman ankara tuomio ei voi olla vastaus vaan erilaiset elämän hallintaa tukevat toimet, joita tarvitaan vankeudessa ja varsinkin sen jälkeen. Olen vieraillut vankiloissa säännöllisesti nyt 19 vuoden ajan. Kakku alkoi erityisnuorisotyökeskus Snellussa vuonna 1996 ja on jatkunut nykyisessä työssäni näihin päiviin asti. Ensisijaisesti en käy vankiloissa tapaamassa rikollisia. Sen sijaan käyn tapaamassa ihmisiä, seurakuntalaisiani. Vankila- ja kriminaalityö kuuluu keskeisesti erityisdiakonian toimintaan. Virpi Liirus-Mäkelän ja minun vankilavierailujen ohella olemme työyhteisönä voineet tarjota yhdyskuntapalvelupaikkaa sekä kuntouttavaa työtoimintaa ja tukiasuntoja valvotussa koevapaudessa oleville vangeille. Yhdessä muiden toimijoiden kanssa olemme osallistuneet vankien omaisten iltojen toteuttamiseen. Kaikki tämä toiminta osaltaan edustaa niitä tukitoimia, joita vangit ja heidän omaisensa tarvitsevat. Minulla on työpöydälläni suuresti arvostamani kitaristin Jukka Tolosen virsi CD-levy. Tämä huippulahjakas kitaristi mutta kovin arka ihminen rupesi jo uransa alkuvaiheessa lievittämään jännitystään alkoholilla. Jossain vaiheessa alkoholi ei enää riittänyt vaan kuvaan tulivat myös kovat huumausaineet. Vajaa kymmenen vuotta sitten hän oli elämänsä aallon pohjalla ja puukotti hengenvaarallisesti naisystäväänsä. Tolosen vankeusajasta tuli hänen elämänsä käännekohta. Hän löysi Jumalan. Joitakin vuosia sitten Jukka Tolonen konsertoi Hermannin diakoniatalolla ja sain käydä kiittämässä idoliani kaikesta siitä, mitä hän on minulle musiikillisesti antanut. Sain tuossa hetkessä myös omistuskirjoituksen tuohon CD-levyyn: Siunausta! t. Jukka. Siunausta myös teille hyvät lukijat. Kimmo Kajos diakoniatyöntekijä erityisdiakonia 5

6 Pullakirkon pappi Muutoksen tuulet, toivon aavistukset Yleisin muutos tapahtuu kaupungissa. Ihminen herää aamulla ja alkaa valmistautua lähtemään ulos. Tähän muutosprosessiin vaaditaan vähintään kymmenen eri tapahtumaa ja toimenpidettä. Siltikään tulos ei aina ole miellyttävä. Maalla tai mökillä tähän siirtymään ei tarvita mitään toimenpiteitä. Miksi sitten kaupungissa on toisin? Kaupungissa on vain välttämätöntä tehdä muutoksia. Richard Rohr kirjoittaa kirjassaan Muutos alkaa meistä rukouksen, jonka otsikko on: Auta meitä toivomaan. Oi rakastava Jumala, me kiitämme siitä, että olet antanut meille tämän maailman joet ja virrat. Olkoot tuntemamme virrat kuvia siitä virrasta, jonka haluat virtaavan jokaisessa meistä. Opeta meitä nyt, ota pois kaikki pelot, rohkaise meitä uskomaan, että meistä voi todella tulla jälleenrakennetun yhteiskunnan osasia ja että pystymme rakentamaan uutta. Ota pois kyynisyytemme. Ota pois toivottomuutemme. Ota pois vihamme ja tuomitsevuutemme. Kiitämme sinua uskosta ja sydämemme halusta. Sinä olet istuttanut sen meihin. Auta meitä säilyttämään se, suojaamaan ja kasvattamaan sitä. Herra, kaipaamme näkyjä paremmasta. Kaipaamme näköaloja ja tiedämme tuhoutuvamme ilman niitä. Auta meitä avautumaan jokaisena uutena päivänä uudelle merkitykselle, uudelle toivolle ja syvemmälle kaipaukselle. Näytä meille kasvosi, rakastava Jumala, se on meille kylliksi. Pyydämme kaikkea tätä Jeesuksen nimessä. Amen. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka seuraavat ristin viitoittamaa tietä, mutta myös paljon sellaisia jotka kantavat mukanaan ristiä. Köyhyydessä elävien risti voi olla syvä sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus. Toiset taas kantavat särkyneiden ihmissuhteiden ristiä ja toiset mielenterveyden ristejä. Toiset ovat erilaisten riippuvuuksien takia naulittuja. Ovatko he tietoisia siitä, että he kantavat ristiä tai ovat siihen naulittuja, vai kokevatko he vain kipua? Kulttuurista, jossa puuttuu ristin ja ylösnousemuksen kuva, ei kärsimyksellämme ole enää merkitystä. On ikävä nähdä ihmisen sadistisuuden ja hyväntahtoisuuden toteutuvan samaan aikaan. Esimerkiksi joku lyhentää koiransa häntää pari senttiä kerrallaan ollakseen sille inhimillinen luvulla, erään linnoituskaupungin tasangon rähjäisessä kirkossa, jossa oli ristiin- 6

7 naulitun Kristuksen kuva, muuan Fransiscus kuuli kuvan puhuttelen häntä: Fransiscus rakenna kirkkoni uudelleen, näethän, että se on rauniona. Fransicus otti pyynnön todesta. Hän oli vakuuttunut, että nyt piti aloittaa alusta. Korjata rämä ja antaa uuden tulla rinnalle. Siis korjata, uudistaa ja säilyttää. Hän löysi uudenlaisen tavan olla tavan, joka muutti historian kulkua. Fransiscusta on ylistetty hänen elämänsä jälkeen ja hän on Raamatun ulkopuolisista hengellisistä vaikuttajista eniten kuvattu persoona maalaustaiteessa. Aloittakaamme alusta, kuten Pyhä Fransiscus sanoi. Salli seuraavan uskontunnustuksen inspiroida omaa työtäsi jälleenrakennuksen hyväksi. Näillä sanoilla Rohr johdattaa lukijansa kirjan viimeisille sivuille tarkoituksenaan rohkaista ja terävöittää kunkin katsetta, poistaa vaikut korvista sekä yhdistää näön ja kuulon yhteisesti tuottama tietoisuus palvelemaan rakentavaa toimintaa eikä tulos tai ulos politiikkaa. Näin Rohr kirjoittaa: Uskomme yhteen Jumalaan. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon meidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, Yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa (Ef 4:4-6). Uskomme ensinnäkin, että olemme Jumalan kansanliike historiassa. Uskomme, että elämämme ja henkilökohtainen kasvumme tähtäävät tulevien sukupolvien hyväksi ja että ne perustuvat meitä edeltäneiden elämäntyölle ja uskolle. Uskomme, että meidän on rakennettava hyvän varaan: sen varaan, mitä rakastamme. Luovat elämän energiat syntyvät uskosta ja sitoutumisesta. Ensin tulee usko ja syvä sitoutuminen ja vasta sen jälkeen mahdollisuus arvostella. Suostumme kantamaan menneisyyden taakat ja armon. Suostumme kunnioittamaan kaikkea olevaa, myös rikkinäisiä asioita: omaa itseämme, kirkkoa, valtiota ja kaikkia instituutioita. Kaikkien näiden pimeät puolet ovat hyviä opettajia. Sitoudumme rakentamaan merkityksellistä ja toivontäyteistä maailmaa. Tunnistamme tarpeen tuhota profeetallisessa hengessä kaikki väärät jumalat, jotka tekevät Jumalan palvelemisen mahdottomaksi. Tätä tilapäistä, mutta välttämätöntä purkamista, on seurattava aito jälleenrakentaminen. Uskomme persoonalliseen maailmankaikkeuteen, missä Jumalan kuva säteilee kaikissa luoduissa. Elämme lumotussa todellisuudessa, jossa voimme kunnioittaa ja palvoa hyvää, todellista ja kaunista. On kuitenkin ikävää, että jo Jung näki, ettei tällainen ole koko todellisuus vaan sen rinnalla elää pyhä viha. Viha pyhitetään ja pyhitetty viha on tavallisin väkivallan muoto. Se voi antaa meille jopa moraalista ylpeyttä. Miten tämän kierteen voi katkaista? Arvojen katoaminen on tosiasia. Uusia vihaisia arvoja tehdään oikeutetuiksi ja niiden yhteyteen liittyy uusia ja uusia ihmisiä. Heille olisi tärkeätä tajuta se symboliikka, jolla Jeesus puhui. Jeesus puhui valona, hiivana, suolana ja sinapinsiemenenä olemisena. Jeesuksella on vain vaikeuksia niiden kanssa, jotka eivät pidä itseään syntisinä. Pullakirkon pappi Pekka 7

8 Tarpoila Terveiset Tarpoilasta! Kuntoutuskoti Tarpoilan toiminta alkoi Helsingin Myllypurossa uusissa tiloissa. Elokuun aikana siirrettiin Tarpoilan irtaimistoa Sipoosta Myllypuroon sekä tehtiin tarvittavat tarkistukset, jotta toiminta Myllypurossa voi käynnistyä. Uudet tilat vuokrattiin Seurakuntayhtymältä ja ne sijaitsevat Neulapadontie 7:ssä, lähellä Myllypuron kirkkoa. Kuntoutuskodin tilat ovat kahdessa kerroksessa: alakerrassa sauna, asukkaidenoleskelutila/tietokonetila sekä pyykinpesuhuone; yläkerrassa asukashuoneet, ruokailutila, keittiö, toimisto, suihkut (3kpl), WC:t (5kpl) sekä olohuone. Tilat ovat toimivat ja siistit. Tilojen sisustaminen on vielä kesken, mutta etenee aikataulun mukaisesti. Olemme tiedottaneet yhteistyökumppaneille Tarpoilan avautumisesta heti syyskuun alusta ja toimittaneet Tarpoilan esitteitä eri tahoille. Yhteistyötahot ovat olleet kiinnostuneita toiminnastamme ja olleet iloisia siitä, että avasimme yksikön Myllypuroon. Kyselyitä on ollut paljon. Syyskuun loppupuolella pidimme infotilaisuuden Tarpoilan toiminnasta Tervalammen päihdehoitokeskuksessa. Tilaisuuden toteuttivat Tarpoilan henkilökunta sekä kaksi asukastamme. Tervalammen puolelta osanottajamäärä oli runsas. Toimintamme uudelleen aloittaminen Myllypurossa on otettu kaikkialla positiivisesti vastaan. Infotilaisuuksia päättäjille ja muille toimijoille on tarkoitus jatkaa. Jo nyt on nähtävissä, että Kuntoutuskoti Tarpoila on nimenomaan päihdehuollon kuntouttavia asumispalveluja tuottava yksikkö, jollaiseksi yhteisömme jo puitesopimuksessa määriteltiin. Loistava sijainti tarjoaa asukkaillemme monia erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia. A-Killat, eri seurakunnat, päiväja monitoimikeskukset ym. tarjoavat edullista ruokailua, vapaaehtoistyötä ja muuta mielekästä vapaa-ajan toimintaa asukkaan oman 8

9 kiinnostuksen mukaisesti. Tarpoilaan suuntautuvat eri tahojen vierailut antavat myös monipuolista tietoa omista vaihtoehdoistaan. Kuntoutuskoti tarjoaa asukkailleen kuntouttavaa päihdehuollon asumispalvelua ja toteuttaa kristillistä päihdetyötä, joka perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan ihminen on fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen/hengellisen osa-alueen muodostama kokonaisuus sekä vankkaan ammatilliseen osaamiseen. Uskomme myös, että jokaisella ihmisellä on kiistaton ihmisarvo ja mahdollisuus muutokseen ja kasvuun. Tämä näyttäytyy työntekijöidemme työotteessa. Tommy Hellsten toteaa aforismissaan: Teoissasi olet paljaimmillasi. Ne kertovat rehellisimmin, kuka loppujen lopuksi olet, sillä teot nousevat arvoista, ja arvot ovat ihmisyyden ytimessä. Viikko-ohjelmamme rakentuu ryhmätyöskentelystä, yksilökeskusteluista, aamuhartauksista sekä viikoittaisesta osallistumisesta jumalanpalveluksiin. Yhteisökokous sekä kuukausittainen mahdollisuus asukkaiden yhteiseen virkistäytymiseen on edelleen sisällytetty toimintaamme. Työtoimintaa järjestämme Vastuunkantajat ry:n ylläpitämällä Vastuukirppiksellä ja sijaintimme luo uusia mahdollisuuksia työtoiminnan kehittämiselle myös muiden yhteistyökumppanien kanssa. Toiminnassamme korostamme asukkaan vastuuta ja yhteisöllisyyttä. Asukkaita on kirjoitushetkellä viisi ja jonossa kaksi sekä haastattelematta muutama. Kyselyitä tulee lähes päivittäin. Olemme hyvin optimistisia tulevaisuuden suhteen ja uskomme, että kristillisellä viitekehyksellä toimivalle päihdehuollon asumispalvelulle on tarvetta. Tiina Korpela vastaava ohjaaja Kuntoutuskoti Tarpoila Tarpoilan uusi ovi avautuu Myllypurossa. 9

10 HILDA, vankien kirjeystävä Tunnetuin suomalainen Venäjän vankiloissa on takuulla Hilda Taipale, joka on ollut kirjeenvaihdossa kymmenien tuhansien vankien kanssa. Pullakirkolla tuli puheeksi vankien hyväksi tehtävä työ. - Minun vaimoni on kirjoittanut satatuhatta kirjettä venäläisille vangeille, tokaisi siihen Taisto Taipale, joka on itse vapaaehtoistyöntekijä ja Vastuunkantajien hallituksen jäsen. Satatuhatta kirjettä! Eihän sellainen ole mitenkään mahdollista! Oli ihan pakko tavata tämä henkilö ja kysyä häneltä itseltään. - Voi niitä olla miljoonakin, en ole koskaan laskenut, nauraa Taiston vaimo Hilda. Sen Hilda vain tietää, että joka kuukausi 21 vuoden aikana hän on lähettänyt ainakin kaksisataa kirjettä Venäjän vankiloihin, Ja joka kuukausi hän vastaanottaa sieltä kirjettä. Hän näyttää taidokkaita piirroksia ja kortteja, joita vangit ovat hänelle lähettäneet pitkien kirjeitten ja vuodatusten ohella. - Suurin osa korteista ja vankien valokuvista on nähtävillä Riihimäellä Idäntyön tiloissa, Hilda kertoo. NELJÄ RUUTUVIHKOA Tuollainen tehtailu ei olisi mahdollista ilman järjestelmällistä toimintaa. Hilda esittelee neljää isoa ruutuvihkoa, joihin hänen kirjanpitonsa perustuu. Ensimmäinen vihkoista on se, jossa on aakkosjärjestyksessä jokaisen tämän vuoden aikana kirjeenvaihdossa olleen vangin nimi. Vihkossa on myös sarakkeet jokaista kuukautta varten. Sininen pystyviiva tarkoittaa 10

11 Hildan lähettämää kirjettä, punainen vangilta tullutta kirjettä. Toinen vihko on sellainen, joka on jaettu kahteentoista osaan kuukausien mukaan. Sinne Hilda merkitsee kaikki syntymäpäivät. Nyt on jo jokaiselle lokakuussa syntyneelle lähetetty syntymäpäiväkortti. Kolmanteen vihkoon Hilda kirjaa vapaaksi päässeet vangit ja neljänteen vankilassa olevat. - Miehet kirjoittavat vain vankilasta, mutta eivät enää vapauduttuaan. Naiset kirjoittavat myös vapaudesta, Hilda on huomannut. TANJAN TARINA Sarepulin vankilassa Udmurtiassa tuomiotaan istuva Tanja, 57, on yksi Hildan monista kirjeystävistä. Tanja on ollut 27 vuotta vankilassa ja hänen poikansakin on vankilassa. - Tanja kertoo, että herätys on aamuisin 5.30, sitten heidät siirretään toiseen tilaan, jossa on televisio. Sitä saa katsella kaksi tuntia päivässä. Tanja kertoo murhanneensa ihmisen, mutta ei vielä kerro miten ja miksi. Tanja on kirjoittanut kirjeensä kauniilla ja virheettömällä käsialallaan. Hilda on ympyröinyt punaisella ne kohdat Tanjan kirjeestä, joihin hän omassa vastauskirjeessään viittaa. Ja mitä Hilda sitten kirjoittaa? - Vastaan jokaiselle henkilökohtaisella kirjeellä, jossa käsittelen heidän asioitaan. Kaikkia kiinnostaa kuulla minun elämästäni, minun perheestäni ja koirastani. Kirjoitan myös rohkaisun ja lohdutuksen sanoja ja kerron, että Jeesus rakastaa heitäkin. Hilda näyttää Tanjalle lähtevän valmiin kirjeen esimerkkinä tyypillisestä kirjelähetyksestä venäläiselle vangille. Udmurtiaan osoitetun kirjekuoren sisältä löytyy ensinnäkin koneella kirjoitettu, pitkä kirje. Kuoren sisältä löytyy myös kaksi postimerkein varustettua tyhjää venäläistä kirjekuorta, kaksi tyhjää kirjepaperiarkkia, 11

12 valokuva Riihimäen keskusvankilasta, kaksi koreaa postikorttia vaikka vankikopin seinälle pantavaksi, sekä kaiken huipuksi kymmenkunta pientä punaista paperisydäntä ilahduttamaan Tanjan ilotonta elämää. - Hemmottelen vähän lähettämällä jotain kaunista, Hilda hymyilee. KOVIA KOHTALOITA Kahdesti kuussa Hilda käy Riihimäellä; hän vie sinne noin 200 kirjettä, jotka on osoitettu eri puolilla Venäjää sijaitseviin vankiloihin. Idäntyön ystävät vievät kirjeet Viipuriin, josta ne postitetaan eteenpäin. Riihimäeltä Hilda myös hakee hänelle Viipuriin osoitetut vastauskirjeet. - Omaa osoitettani en anna. Alussa annoin ja kerran sitten oli kaksi venäläistä vankia oven takana, Hilda kertoo. Koskaan Hilda ei ole laskenut, mitä tällainen kirjeenvaihto tulee maksamaan. Siivoojan eläkkeellään hän ei pystyisi sellaista kustantamaan. - Alussa maksoin kustannukset itse, kun olin vielä töissä, mutta nyt ne hoidetaan Riihimäeltä käsin. Monistuskoneen ja paperit on lahjoittanut joku nainen. Minä en mitään rahaa edes näe. Jotkut kirjeystävistä pyytävät Hildalta rahaa uutta oikeudenkäyntiä varten, mutta siinä hän ei voi auttaa, vaikka haluaisi. - Vankiloissa on väärin tuomittuja, ja voi sitä köyhyyttä! Eräskin mies on istunut vankilassa 48 vuotta, eräs toinen 47 vuotta, Hilda suree. teen, sillä he sanovat että kirje kun tulee, se on kuin aurinko, raikas vesi ja ilma. Mieliala muuttuu heti. - Jos olisin kärsinyt, Taisto kyllä huomaisi. Hän vain kannustaa minua jatkamaan. Taiston kanssa hän on ollut naimisissa 20 vuotta. Hilda oli tullut inkeriläisenä paluumuuttajana ja kahden lapsen yksinhuoltajana Suomeen Minä olin ollut juoppo 23 vuotta ja nyt olen yhtä kauan ollut uskossa. Siitä olen kirjoittanut vangeille ja kertonut, että kannattaa ottaa Jeesus vastaan. - Mitä tästä kehumaan, istun kotona ja kirjoitan kirjeitä, hän hymähtää. Teksti Marjut Jousi Kuvat Minna Pietiläinen ILOA KIRJEISTÄ Luulisi vankien kohtaloiden järkyttävän, kun niitä on kuullut jo 21 vuoden ajan. - Joskus en jaksa tai ehdi kirjoittaa, ajattelen että sitten ensi kuussa. Aina olen kuitenkin ehtinyt ja jaksanut. Ilolla ja rakkaudella tätä 12

13 Erityisdiakonian blogi Löytyy osoitteesta Pääset Blogiin myös kännykällä tai tabletilla kätevästi qr- koodilla. Lataa ensin laitteeseen koodilukija- sovellus. Kirpputori KutsuuVapaaehtoisia Onko sinulla ylimääräistä aikaa? Haluatko tulla mukaan hyväntekeväisyystyöhön? Vastuunkantajien Vastuukirppis Hämeentiellä tarvitsee vapaaehtoisia työntekijöitä hoitamaan kirpputoria muutamaksi tunniksi kerrallaan, koko päiväksi tai pidemmäksi ajaksi. Ilmoittautumiset pyydetään sähköpostitse: Yhteyshenkilö myymälänhoitaja Nina Havia Vastuunkantajat r.y. 13

14 MIKAN TARINA Olen 39- vuotias kuntoutuva, värikkään elämän omaava mies. Elin nuoruuteni lastenkodeissa ja koulukodissa. Koin jo varhaisessa vaiheessa, että en kuulu mihinkään perheeseen tai porukkaan. Isäni on kyllä kaikkensa yrittänyt neuvoa ja opastaa, mutta hän oli uusissa naimisissa, ja siitä minun sijoittumisesta perheeseen ei tullut mitään onnellista tarinaa. Loppujen lopuksi kun löysin viinan ja pillerit, niin löysin itseni lentokoneesta matkalla Muhoksen koulukotiin. Eka kyllä laittoivat putkaan, että tunsin tervetulleeksi itseni. Siellä meni viisi vuotta, ja sain päästötodistuksen ravintola-alan ammattikoulusta ja ajokortin. Isä osti mulle auton ja kaikki tuntui olevan reilassa, mutta sosiaali laittoi minut matkustajakotiin asumaan vuonna Samaan paikkaan oli asutettu maksulliset naiset, alkoholistit, narkomaanit ja 18- vuotias Mika, joka luuli, että ihmisiin pystyy luottamaan. Saman vuoden aikana menetin auton kolarissa ja kortin päihtyneenä ajamisesta ja olin katkolla psykoosissa. Tutkintavankinakin ehdin olemaan. Että paljon ehdin saamaan tuhoa, kun oli niin kova palo kokeilla kaikkea. Sitä on jatkunut ihan viime vuosiin, laitosja huumekierrettä. Olen pari viimeistä vuotta tehnyt paljon töitä, että pääsen irti vanhasta. Olen uskossa ollut noin reilun vuoden ja pääsin koevapauteen. Noin kahden vuoden tuomiolta istuin ekan vuoden avotalossa ja opettelen nyt normielämää Sörnäisten Kritsissä, olen töissä Hermannin diakoniatalolla ja yritän riippua Jumalasta kiinni. Korvaushoito on rajoittanut paljon menohaluja ja työ antaa minulle paljon itsetuntoa lisää. Ja onhan tässä kristillinen pohja, ja saan kuunnella Jumalan sanaa. Ja se kyllä aina rauhoittaa sieluani. Olen huomannut, että ihmisen ei tarvitse omin voimin vaeltaa ja pyöriä ympyrää, Jumala hoitaa 14

15 kaikki asiat. Mutta pitää vain lopettaa vastaan paneminen ja nöyrtyä Jumalalle, luovuttaa, tunnustaa heikkoutensa, pyytää anteeksi syntejään ja pyytää apua. Pikkuhiljaa kun on uskovaisten kanssa tekemisissä, saa Jumala vaikuttaa elämään, niin huomaa, että eheytyy ihmisenä ja katsoo maailmaa toisella tavalla. Niin mulle on käynyt. Asun Kinaporinkadulla, Sörnäisten pääkallo paikalla. Haen korvauslääkkeeni Sörnäisten A- klinikalta. Siitä kävelen tai tulen sporalla tähän Hämeentielle töihin diakoniatalolle. Joinakin aamuina kun kerkiän, menen Viherkeitaalle aamukahville, jossa työskentelee sukulaiseni. Myös siinä ehtii kuulumiset vaihtaa ennen kuin on lähdettävä töihin. Se miten näen maailman nyt, poikkeaa täysin aiemmasta. Tunnen surua näitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat vielä siinä kierteessä missä ennen olin. Ajattelumalli, joka oli minullakin, oli suppea: päihdeannokset ja jos keskustelin ihmisten kanssa tai hoidin asioitani, se oli minimaalista, rahan hoitamista, ruiskujen vaihtamista ja kuulumisten vaihtoa kuka otettiin kiinni vartioitten tai poliisin toimesta tai mitä aineita vedin tai en vetänyt. Nyt kun olen muutaman kerran jäänyt juttelemaan, tulee aika huono olo ja jään välillä pitkäksikin aikaa kelaamaan vanhoja juttuja. Alkukoevapaus oli tosi kivaa aikaa, mutta nyt kun on huuma loppunut ja totuus elämän raadollisuudesta valjennut, niin Jumala on ollut lohduttavin asia minulle. Jumalan porukoista löydän paikkani, minua ei arvostella eikä hylätä. Työ opettaa minua tekemään muille hyviä asioita ja olemaan samankaltaisillekin ihmisille avuksi. Se helpottaa omaa tuskaani, ja minun on helpompi nähdä tulevaisuus hyvänä asiana. Minua kannustetaan elämässä eteenpäin töistä, klinikalta, asumisen puolelta sekä koevapauden puolelta. Tuki on ehdottoman tärkeää minun kaltaiselleni toipuvalle ihmiselle. Teen parhaani ja jätän Jumalan käsiin elämäni ja läheiseni. Toivon, että kun olen 40- vuotias, niin minulla on oma asunto, työpaikka ja seurakunta. Ja elän raitista ja yksinkertaista elämää, ehkä perhe-elämää, jos Jumala suo minulle. Toivotan siunausta. Ja luokaa katse Jumalaan. Älkää antako periksi. Se ei ole vaihtoehto. Mika VASTUUNKANTAJAT ry Vastuunkantajat ry:n jäsenet, tervetuloa vaikuttamaan yhdistyksen asioihin tulemalla syyskokoukseen klo Hermannin diakoniatalon 2. krs, Hämeentie 73 15

16 20 kysymystä vastaajana nina havia Kysymykset: Mika Tammella 1. Kuka olet, mitä teet? Olen Nina Havia ja toimin nykyisin Vastuukirppiksen Myymälänhoitajana 2. Mitkä ovat vahvuutesi nykyisessä työssäsi? Osaan organisoida. Osaan suunnitella tilasta käytännöllisen ja viihtyisän. Tunnen ja osaan monia asioita, jotka ovat tällaisen kirpparin hoitamisessa hyödyksi. 3. Onko jotain, missä haluaisit olla parempi tai hallita? Kielitaito ja tietotekniikka. 4. Mikä on mielimusiikkiasi/artisti/ yhtye? New Wine 5. Luetko paljon, ja minkä tyylisiä teoksia? Luen päivittäin Raamattua (Lempikirjailija) Paavali Tarsolainen 6. Minkälaisia harrastuksia sinulla on? Avantouinti, matkailu, kuntoilu ja käsityöt 7. Minne haluaisit matkustaa? Maailman ympäri 8. Mikä on lempiruokasi ja juomasi? Currykana ja kasvikset sekä erittäin vahva kofeiiniton kahvi kermalla 9. Mitä kuuluu ns. hemmottelupäivääsi? Perheen ja ystävien kanssa mitä milloinkin 10. Oletko kulttuurin vai urheilun ystävä? Harrastan urheilua, mutten seuraa sitä. Seuraan erilaisia kulttuureja, mutten harrasta niitä. Mitä siis voisin vastata? 11. Kuka tai mikä joukkue on mielestäsi ansainnut Vuoden urheilija 2015 palkinnon? Vapaaottelutähti Makwan Amirkhani sekä ammattilaisnyrkkeilijä Robert Helenius. He uskaltavat rohkeasti vastustaa väkivaltaa ja ottaa kantaa asioihin. 12. Oletko tyytyväinen nykyiseen, Suomen hallituksen toimintaan/suunnitelmiin? Olen ja en. Tästä tulisi tosi pitkä juttu, jos kävisin tarkemmin avaamaan tätä. 13. Syntyykö Suomeen lähivuosina kauan odotettu SOTE- uudistus? Näin uskon. Millainen se on sisällöltään, jää nähtäväksi. 16

17 14. Mitkä kolme ovat kirkon tärkeimmät tehtävät? Evankeliumin kertominen, Raamatun Sanan ja Arvovallan esillä/ylläpitopito sekä ihmisten auttaminen. 15. Mikä on lempivirtesi? Onhan niitä monia, mutta mm. Kiitos sulle Jumalani Virsi 341b sekä Päivä vain ja hetki kerrallansa Virsi Kenet julkisuuden henkilön haluaisit tavata? Mistä keskustelisitte? Presidentti Sauli Niinistön. Keskustelisin hänen kanssaan Suomen kadonneesta arvopohjasta. 17. Mitä tekisit, jos voittaisit urojackpotin? Luulisin, että maksaisin ensin kymmenykset seurakunnalle ja sen jälkeen auttavani kaikki läheiset ystävät ja perheenjäsenet (myös monet Kristusperheenjäsenet) mukavaan taloudelliseen tilanteeseen, jossa he voisivat omistautua Jumalan suunnitelmaan ilman huolta elatuksesta. Myös vainotut Kristityt saisivat osansa. Luettelo on piktä, mutta tässä muutama esimerkki. Kuitenkin haluan tuoda tässä esiin erään seikan. Tunnen useamman kuin yhden, äkkiä rikastuneen. Kaikki he joutuivat käymään melkoisen prosessin läpi. Varmasti ei voi kait kukaan sanoa, millaiseksi muuttuisi jos saisi äkkiä paljon rahaa. 18. Mikä Suomessa on sellaista, mistä voit ylpeänä kertoa ulkomaalaiselle vieraallesi? Vielä tänään, meillä on uskonnon vapaus, meillä on turvallista, voimme suurimmaksi osaksi luottaa toisiimme ja viranomaistahoihin, Suomessa harvoin joutuu tuntemattoman ihmisen väkivallan uhriksi, meillä on maailman parhaimpiin kuuluva koulujärjestelmä, meillä on monenlaista osaamista. Meiltä vielä tänään löytyy talkoohenkeä ja toisista välittämistä. Lähimmäisen rakkautta. Meillä on aivan ihana luonto Mikä on elämän tarkoitus? Löytää Kristus elämäänsä ja pysyä mahdollisimman lähellä Häntä, sillä Hän on Elämä. 20. Vinkkisi syksyn synkkiin iltoihin? Vietä paljon aikaa ystävien kanssa. Erityisdiakonian leiri Nurmijärven Kotorannassa (5 vrk) LEIRIN HINTA: 60,- /hlö ILMOITTAUMINEN: Henkilökohtainen käynti ja haastattelu Hermannin Diakoniatalossa Hämeentie 73, talon aukioloaikoina, mennessä. Lisätietoja: Diakoni Pirjo Suomi, p

18 HERMANNIN DIAKONIATALOSSA TAPAHTUU Hämeentie 73, puh. (09) Pullakirkot sunnuntaisin klo Pekka Laine- Mäkinen, Jukka Ahokas, ehtoollinen Pirjo Suomi, Sari Blå Jaana Kekkonen, Sari Blå, Katupojat- kuoro Kimmo Kajos, Jukka Ahokas Virpi Liirus- Mäkelä, Pirjo Mäkinen, Taivaan Tähden!- kuoro Pekka Laine- Mäkinen, Laura Vihreäpuu Pirjo Suomi, Sari Blå, Katupojat- kuoro Hermannin diakoniatalo suljettu poikkeuksellisesti tiistaina Viikko-ohjelma Maanantai klo 9-12 Päivätupa Tiistai klo 9-12 Päivätupa Tiistai klo 16 Raamattupiiri Keskiviikko klo Diakoniaruokailu, 1 Keskiviikko klo 18 Katulähetysilta Torstai klo 9-12 Päivätupa Perjantai klo Diakoniaruokailu, 1 VELKANEUVONTAA Velkaneuvonnan tukihenkilö Hasse Ekblom päivystää 1. kerroksen ryhmähuoneessa klo 10-12, parittomilla viikoilla maanantaisin ja parillisilla viikoilla torstaisin. Hassen tavoittaa myös puhelimitse numerosta Teematapahtumia: Seuraa ilmoittelua ilmoitustaululla ja erityisdiakonian nettisivuilla. 18

19 Liity jäseneksi Liity jäseneksi internetissä tai täytä ilmoittautumiskaavake ja lähetä se osoitteeseen: Vastuunkantajat ry. Hämeentie HELSINKI Jäsenmaksun suuruus on 20. JÄSENEDUT Osallistumismahdollisuus toiminnasta päättämiseen ja varsinaiseen toimintaan. Tarpoilan metsästysmajan vuokraoikeus, Vastuunkantaja-lehti 6 kertaa vuodessa. TUE TOIMINTAAMME Voit tukea toimintaamme joko ilmoittautumalla jäseneksi tai voit toimia sitoutumattomana lahjoittajana. Pankkiyhteys Nordea IBAN: FI Suku- ja etunimi: Lähiosoite: Postinro ja -toimipaikka: 19

20 Arjen tavaroita ja vähän arvokkaampaakin Arkisin LA-SU suljettu Tervetuloa! Myymälä Auto Otetaan sovitusti vastaan lahjoituksia. Aavekonsultit Oy Työnohjaus Työhyvinvointikoulutus Kannustava ja korjaava palautekoulutus Apua päihdehaittatilanteisiin