Viime kesän lämpösumma lähes riittävä. L Esa Mustonen

Transkriptio

1 Kasvuston kehitystä oli mielenkiintoista seurata. Soija tuotti kyllä runsaasti palkoja, mutta ehtisikö se tuottamaan mitään puitavaa, Aarre Anttila pohti elokuussa. Viime kesän lämpösumma lähes riittävä Soija tuotti Suomessa noin kaksi tonnia hehtaarilta Uusimaalainen, pian kymmenen vuotta härkäpapua viljellyt Aarre Anttila laittoi kokeilumielessä maahan pari säkillistä soijan siementä viime keväänä. Maa ja viime kesän lämmin kasvukausi tuottivat melkoisen yllätyksen - yli kymmenkertaisen sadon. L Esa Mustonen 18

2 Tiettävästi Suomen ensimmäisen soijasadon puinti aloitettiin 7. lokakuuta ja se saatiin päätökseen 13. lokakuuta. Kasvusto oli harvaa mutta se tuotti silti noin kahden tuhannen kilon hehtaarisadon. Soijan viljely on jäänyt tunnetuista syistä hyvin vaatimattomaksi meillä Suomessa. Tuo Brasiliassa ja Yhdysvalloissa laajasti viljelty valkuaiskasvi yllättäen tuotti kuin tuottikin viime kesänä satoa myös eräällä pellolla Etelä-Suomessa, kun poikkeukselliset helteet lihottivat kasvukauden lämpösumman 1700 asteeseen. Kukaan täysjärkinen ja viljelystä jotain tietävä ei Suomen oloissa ihan ensimmäisenä kylväisi maahan soijaa. Nummipusulalainen Aarre Anttilakaan ei tohtinut varata soijalle maata kuin neljänneshehtaarin verran. Soijan vieressä oli vielä samankokoinen koeruutu valkolupiinia. Anttilan poikkeuksellista kokeilunhalua selittää se, että hän on vuosikymmenten varrella nähnyt runsaasti eksoottisia kasvustoja työskennellessään kehitysmaatehtävissä Afrikassa ja Aasiassa. Ulkomaisten ihmeiden kokeilemista helpottavat vahva kielitaito ja hyvät yhteydet eri puolille maailmaa. Niin siementä kuin tekniikkaakin on saatavilla ja tullut hommattua sekä itselle että myös muille viljelijöille. Anttila markkinoi muun muassa amerikkalaisia Krausen suorakylvökoneita Suomessa. Pälölän tilalla on tehty eksoottisia viljelykokeiluja aiemminkin. Viime kesän kokeilu ei ollut edes ensimmäinen soijalla. Isännän Yhdysvaltoihin muuttanut veli lähetti kotitilalleen maissinsiementä jo 70-luvulla, ja toimituksen mukana tuli tuolloin myös säkillinen soijaa. Elena-soija oli elokuun puolivälissä vielä hyvässä kasvussa. Noin puoli metriä korkeassa varressa roikkui parikymmentä palkoa, joissa kussakin oli 2-4 pavun aihetta. Iowan maissivyöhykkeelle jalostettu maissi tuotti vuoden 1976 lämmössä huikeasti vihermassaa, jonka sato korjattiin silppurilla rehuksi. Soijakin kas- voi vartta, mutta se pääsi nupulle vasta kun kesä loppui. Palkoja ei kasvustosta löytynyt. Soija on tehokas typensitoja Viime kesän kokeilu sai alkunsa Englannissa, kun Anttila kuuli kuningattaren maatilalla pidetyssä tilaisuudessa brittiläisten tavoitteista lisätä saarivaltakunnan valkuaisomavaraisuutta. Tilaisuudessa puhunut UK Soya Ltd:n edustaja George Morrison jakoi tietoa ja välitti alun perin Ukrainassa Kievin yliopistossa jalostetun Elena-soijan siementä Anttilalle. Härkäpapupellon keskellä on vielä elokuun puolivälissä puimatta yksi iso, noin neljänneshehtaarin kokoinen koeruutu lupiinia ja vieressä toinen soijaa. Suorakylvökoneella 19 sentin rivivälillä kylvetty Dieta-lupiini 19

3 Elena-soijan pavut olivat 17. elokuuta vielä hyvin ohuita. Kasvukauden lämpösumma oli tuolloin noin Dietalupiinin varhemmin kasvuun lähteneiden kasviyksilöiden pavut olivat samaan aikaan jo keltaisia ja tuleentuneita, myöhemmin kasvunsa aloittaneiden yksilöiden pavut vaalean vihreitä. Pälölän tilan papukokeilu 2010 Lupiinin siemen Soijapapu Härkäpapu kokeilu taulukko 1) kokeilu taulukko 1) 2) tulos 2006 taulukko 1) raakavalkuainen % 38,2 34,0 37,9 40,0 33,3 30,0 raakarasva % 10,2 5,1 10,0 19,0 0,6 1,5 raakakuitu % 14,1 17,8 14,9 6,0 7,7 8,0 typettömät 34,5 40,1 32,2 29,5 54,2 56,5 uuteaineet % tuhka % 3,1 3,0 4,4 5,5 4,2 4,0 1) Vertailuarvoina rehutaulukoissa käytetyt arvot 2) Härkäpapusato on analysoitu tarkasti viimeksi vuonna Vuonna 2010 raakavalkuainen oli 31,2 %. jäi tämä kesän oloissa hyvin harvaksi, ja rikkakasvit ovat saaneet sen ympärillä tilaa. Soija sen sijaan pärjäsi paremmin. Anttila kiskaisee muutaman soijayksilön maasta, ja näyttää juuristosta löytyviä, mahdottoman suuria typpinystyröitä. Palkojakin saattaa olla yhdessä kasvissa parikymmentä (6 24), joten näillä eväillä valkuaisen tuottamisen pitäisi olla ainakintämän kasvukauden oloissa mahdollista. Anttila avaa muutaman palon ja niiden sisältä kyllä löytyy neljä litteää papua, jotka tosiaan ovat vasta aloittelemassa täyttymistä. Loppusyksyn säät ratkaisevat tämän kokeilun lopputuloksen. Tämän lajikkeen pitäisi olla suhteellisen satoisa. Mutta en tiedä, ehtiikö satoa kehittyä, Anttila miettii. Epävarmuutta lisäävät Suomen valoisat kesäyöt, kun soija tarvitsisi maissin tapaan lyhyempää päivää. Hankala kevät Soija kylvettiin kahdeksas toukokuuta. Kylvöä seuranneet rankat sateet liettivät maata, mikä haittasi taimettumista. Kasvustot jäivät harvoiksi, soija puoleen ja lupiini noin neljännekseen tavoitellusta tiheydestä, Anttila arvioi. Sekä lupiinin että soijan siementä oli käytettävissä kaksi 25 kilon säkillistä. Toteutunut siemenmäärä oli noin 165 kiloa hehtaarille. Krausen suorakylvökoneella riviväliksi tuli 19 senttiä, mikä on ollut Anttilan mielestä toimiva riviväli ainakin härkäpavulla. Ilmasta typpeä sitovalle soijalle annettiin väkilannoitetyppeä vain 30 kiloa hehtaarille. Viljavuusluvut ovat hiesusavipellossa vihreällä, ja ph noin 6,5. Härkäpavun rikkakasveja Anttila on torjunut noin viikko kylvön jälkeen ruiskuttamalla glyfosaattia juuri ennen pavun taimettumista. Tänä vuonna ajoitus meni hieman pieleen, kun itäminen oli runsaan kosteuden vuoksi niin ripeää. Härkäpavulle sallittu, taimettumisen jälkeinen Basagran vioitti jonkin verran sekä soijaa että lupiinia. Heinämäisiä rikkakasveja torjuvia herbisidejä ei käytetty. En uskaltanut tänä vuonna urheilla yhtään, sillä kasvit eivät kestä montaa stressitekijää yhtä aikaa, Anttila perustelee. Hapenpuutteessa ja pellolla seisoneessa vedessä oli tarpeeksi kestämistä, kun perättäisinä päivinä tuli toukokuussa 15,12, 14 ja 30 millimetriä. Myöhemmin kasvustoja vaivanneet hellelämpötilat eivät varmaankaan rajoittaneet papukasvien kehitystä, mutta helteiden aiheuttama kuivuus heikensi ainakin aikaisimman härkäpavun satoa, Anttila arvioi. Härkäpapu tuotti enemmän kukkia kuin aiempina vuosina, mutta yli puolet niistä kuivui pois. Tällaista ei ole tapahtunut aiempina vuosina. Kaikki irti kasvukaudesta Kasvuston kehityksen seuraaminen oli jännittävää. Lämpösumman kertyminen hidastui syksyn edetessä. Papujen pitäisi päästä tuleentumaan ja kuivumaan riittävästi palkojen sisällä, niin että ne kestäisivät puinnin. Sekä lyhyen että pidemmän ajan säätiedotuksia seurattiin tarkasti. Puolta hehtaaria ei pui- 20

4 da pitkään, mutta koska on optimaalinen ajankohta? Valmista ei tullut vielä syyskuussa. Pavut olivat toki paisuneet, mutta ne olivat vielä liian pehmeitä ja vihreitä. Maanantaina lokakuun 4. päivänä alkoi jo tuntua siltä, että puimuri on pakko ottaa pian esille. Suomen todennäköisesti ensimmäisen soijasadon puintipäiväksi sovittiin säätietojen perusteella torstai 7. lokakuuta, jolloin lämpötila nousisi iltapäivällä yli kymmeneen asteeseen ja sopiva tuulenvire vielä edesauttaisi kasvuston kuivumista. Sääennuste piti paikkansa. Auringolle ja tuulelle annettiin vielä mahdollisuus kuivata kasvustoa kolmeen saakka iltapäivällä. Anttila laski leikkuupöydän mahdollisimman alas. Vaikka vahvavartinen soija olikin täysin pystyssä, oli osa paloista hyvin lähellä pellon pintaa. Puintitulosta arvioitiin lyhyen ajon jälkeen tutkimalla jälkeä pellossa. Puhallusta pienennettiin hieman, kun peltoon oli karissut jonkin verran papuja. Sen jälkeen Anttila kiersi koeruudun puimurilla hitaasti kaksi kertaa ja tyhjensi puimurin säiliöön kertyneen sadon Soijan siemen oli puinnin jälkeen kellertävää. Kuivuessaan se pyöristyy ja muuttaa väriään (alla). perävaunuun. Vaunun pohjalla oli pari sataa kiloa soijapapua. Yllättävän nättiä tästä tuli, oli ensikommentti. Lyhyen harkinnan jälkeen Anttila päätti lykätä lopun soijan puintia vielä rin mukaan puintikosteus oli 23 prosenttia. Kaikkea ei puimurilla saatu talteen. Peltoon jäi noin prosenttia sadosta. Sitkeimmät palot eivät kaikki avautuneet puitaessa. Ja osa irronneistakin pavuista lensi peltoon kokonaisina tai puolikkaina. Osa pavuista jäi hyvästä yrityksestä huolimatta peltoon, jotkut myös halkesivat puitaessa. jonkin aikaa nähdäkseen, miten odottaminen vaikuttaa soijan puitavuuteen. Toinen puolikas koeruudusta puitiin kuuden päivän kuluttua 13. lokakuuta. Odottaminen kannatti, sillä puinti tuntui hieman helpommalta, papu lähti paremmin irti. Kuivaamoon kertyi satoa yhteensä hieman yli 500 kiloa neljänneshehtaarin alalta. Kyllä se oli kylmähermoisen hommaa, Anttila puuskahtaa urakan päätteeksi. Puidun sadon määrän Anttila määritti reiluksi kahdeksi tonniksi hehtaarilta. Pikamitta- Anttila lähetti soijasadostaan näytteen Satafood Kehittämisyhdistykselle sadon laadun määrittämiseksi. Tulokset ovat valkuaisen osalta hyviä, sitä kertyi soijapapuun 38 prosenttia. Öljyä ei papuihin kertynyt kuin kymmenen prosenttia, mikä on hieman Härkäpavun viljelyn puolestapuhuja L Härkäpavun viljely aloitettiin Pälölän tilalla tosissaan vuonna 2002, Aarre Anttola kertoo esitellessään päärakennuksen vieressä loivasti viettävää papupeltoa. Härkäpapu puitiin tänä vuonna jo elokuun puolivälissä. Siitä korjattiin jo yhdeksäs perättäinen sato. Se on vaihdellut vuosittain välillä kiloa hehtaarilta, keskisadon ollessa noin kiloa. Hehtaarien määrää on hyvien kokemusten myötä kasvatettu kahdesta kolmeentoista. Innostus härkäpavun kokeilemiseen saatiin Aarre Anttilan äidin kotiseudulta Parikkalasta, jossa härkäpapua on viljelty iät ajat, ja josta papukantoja myös kerättiin kotimaisen jalostuksen käyttöön 60-luvulla. Öljykasvien ja palkokasvien hyvästä esikasviarvosta pyritään ottamaan mahdollisimman suuri hyöty irti viljanviljelyssä, Anttila sanoo. Härkäpavun osuus on jo noin neljännes tilan peltoalasta. Pieni osa sadosta menee läheisen maalaispuodin hyllyn kautta lähiruoaksi, mutta pääosa myydään Suomen Rehulle. Aarre Anttila on ollut yksi keskeinen henkilö, jonka ansiosta Suomessa viljeltiin härkäpapua tänä vuonna lähes kymmenellä tuhannella hehtaarilla. Hän neuvotteli yhdessä tuusulalaisen viljelijän Tommi Weckströmin kanssa härkäpavulle soijan maailmanmarkkinahintaan sidotun hinnan. Suomen Rehun puolella tätä merkittävää päätöstä oli valmistelemassa Risto Uusitalo. l 21

5 yli puolet normaalista. Kasvusto oli myös tuleentunutta, sillä se itää yli 80-prosenttisesti. Lupiini lupaavampi Aarre ja hänen vaimonsa Kirsti Anttila pitävät ensimmäisten kokemusten perusteella lupiinia selvästi varmempana ja lupaavampana kasvina. Se on soijaa selvästi aikaisempi, viime kesän helteiden jäljiltä jo syyskuun alussa puitavissa. Erittäin harvaksi jäänyt lupiini tuotti noin 200 kilon sadon neljänneshehtaarilta. Jos kasvustosta olisi onnistuttu tuottamaan täystiheä, olisi sato voinut olla viisinkertainen. Tämä on teoreettista pohdintaa, Anttila myöntää, mutta se mahdollistaa haaveilun jopa neljän tuhannen kilon hehtaarisadosta. 25-vuotta vanhan John Deeren käyttöohjekirjasta löytyi lupiinin säädöt, ja niillä lupiini myös puitiin: Seulasto viljan yläasennossa, kierroksia 600 minuutissa, ja varstasilta auki 20 millimetrissä. Anttiloita kiinnosta valkolupiini erityisesti sen hyvän valkuais- ja rasvapitoisuuden vuoksi. Viime kesän sadon valkuais- ja rasvapitoisuudet olivat samansuuruiset kuin soijalla, ja selvästi suuremmat kuin lupiinin siemenillä käytetyt arvot rehutaulukossa. Lupiinin siementä käytetään esimerkiksi kalanrehujen raakaaineena. Se soveltuu myös ihmisravinnoksi, sillä siinä on sinilupiinia vähemmän katkeroaineita, Kirsti Anttila kertoo. KOMMENTTI Epätodennäköinen kasvi Skandinaviassa L Soijapapu (Glycine max L.) on tärkeä öljy- ja valkuaiskasvi. Sitä viljellään Euroopassa lähinnä Venäjän eteläisimmissä osissa, Tsekissä ja Ukrainassa. Soijan viljelyn yleistyminen tällä vuosisadalla on epätodennäköistä pohjoisimmassa Euroopassa, vaikka ilmastomuutos etenisi A2-ennusteen mukaan hillitsemättömästi. Näin todetaan viime vuonna julkaistussa, ilmastomuutoksen vaikutuksia peltoviljelyyn selvittävässä MTT:n tutkimuksessa. Miten on siis mahdollista, että ennakkoluuloton viljelijä saa ihan kelvollisen sadon soijakasvustostaan? Tuurilla? Aarre Anttilalla oli runsaasti onnea matkassa. Lopputulos olisi ollut toinen, jos kasvukausi olisi ollut keskimääräinen. Anttila sattui kylvämään soijansa poikkeuksellisen kasvukauden kynnyksellä. Lämpimästä tykkäävä kasvusto hyötyi poikkeuksellisen pitkästä hellejaksosta. Lämpösummaa kertyi astetta. Lopputulos olisi ollut vaatimaton myös silloin, jos yksikin hieman rajumpi hallayö olisi vikuuttanut kasvustoa. Toki Anttilalla oli myös osaamista. Hän hankki aikaista siementä, sai sen tuottamaan kohtuullisen kasvuston kevään rankkasateista huolimatta, sekä jaksoi kylmähermoisesti odottaa soijan tuleentumista lokakuun puoliväliin saakka. Soijan viljely tuskin laajenee yhdestä onnistuneesta kokeilusta huolimatta. MTT:n tutkimuksen yhteydessä tehty arvio soijan epätodennäköisyydestä pitää paikkansa. Riskien on oltava hallinnassa ennen tuhansien hehtaarien kylvöjä. Toisaalta, kuka olisi aavistanut muutama vuosi sitten että Suomessa tuotetaan yli kolmen tuhannen kilon hehtaarisatoja syysrapsista? l EM Aarre Anttila on positiivisesti yllättynyt viime kasvukauden tuloksiinsa. Hän haluaa riskeistä huolimatta jatkaa ja kehittää osaamistaan uusien kasvilajien kanssa. Lupiinin väitetään kirjallisuuden perusteella myös alentavan kolesterolia. Ensi vuonna lisää Anttilat ovat saamistaan tuloksista sen verran innostuneita, etteivät jätä kokeiluaan yhden vuoden mittaiseksi. Sitä on tarkoitus jatkaa riskeistä huolimatta, mutta aikaisemmilla lajikkeilla. Ukrainasta ja Britanniasta löytyy nyt kokeiltuja kymmenen päivää aikaisempi soija- ja kuusi päivää aikaisempi valkolupiinilajike, joita on tarkoitus saada jo ensi kevään kylvöille. Viljelyään Aarre Anttila aikoo myös tarkentaa valitsemalla pavuille läpäisevämmän maalajin, käyttämällä enemmän siementä ja lannoitukseksi PK-lannosta, muttei yhtään typpeä. Tavoitteena on saada aikaan täystiheä kasvusto sekä lupiinista että soijasta. Molempia kasveja hän aikoo kylvää aiempaa enemmän, erityisesti lupiinia. Myös uusia kasvinsuojeluvaihtoehtoja on mietittynä. Aarre Anttila tiedostaa riskit, eikä pelkää epäonnistumista. Viljely riskirajoilla on paitsi jännittävää, myös merkityksellistä. Meidän täytyy valmistautua pitkällä tähtäimellä siihen, että ilmasto muuttuu, tehoisa lämpösumma kasvaa ja syksyt pitenevät, hän muistuttaa ja siteeraa vävyään, Turun yliopiston professoria Graig Primmeriä: Huominen ei ole välttämättä niin kuin eilinen. Tulevaisuuteen kannattaa varautua. l 22

6 Soijaa mahdollista tuottaa myös koto-euroopassa L Eurooppa on vuosikymmenten saatossa ja markkinatalouden puristuksessa ulkoistanut kasvivalkuaisen tuotannon Amerikalle. Se mahdollistaa rehutehtailijoille ja rahtareille bisneksen tekemisen, mutta mikä on saldo eurooppalaisen viljelijän kannalta? Soijassa on paljon valkuaista ja sen aminohappokoostumus on erityisen hyvä täydentämään tuotantoeläinten ruokintaa. Siksi sitä on tuotu Eurooppaan laivalasteittain kymmeniä miljoonia tonneja joka vuosi. Soijaöljyä käytetään merkittävästi myös biopolttoaineiden tuotannossa. Kritiikki soijan tuontia kohtaan on lisääntynyt viime vuosina, sillä Brasilian sademetsät hupenevat sen tuotannon kasvun myötä. Toinen arvostelun aihe on geenimuunnellun soijan osuuden kasvu niin suureksi, että geenimuuntelemattoman soijan saatavuus on heikentynyt ja hinta noussut. Monissa Euroopan maissa on viime vuosina aktivoiduttu hakemaan vaihtoehtoja valkuaisen tuonnille. Eurooppalaisen kasvivalkuaisen tuotannon yhteydessä puhutaan useimmiten pavuista, lupiineista, ja öljykasveista. Myös soijasta on mahdollista saada satoa Euroopassa. Mahdollisuuksia on paljon, mutta niiden laajamittainen hyödyntäminen edellyttäisi vahvaa panostusta kasvinjalostukseen, mahdollisesti myös suvaitsevampaa asennetta siirtogeenisiin lajikkeisiin. Romaniassa viljeltiin yli sadalla tuhannella hehtaarilla geenimuunneltua soijaa ennen EU-jäsenyyttä. Kasvinjalostajille tilanne on haasteellinen, sillä jalostajat saavat tuloa kasvinjalostusmaksuista. Mitä pienempää tietyn kasvin viljely on, sitä vähemmän jalostajilla on mahdollisuuksia panostaa kyseisen kasvin jalostukseen. EU:n valkuaiskasvien viljelyala on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla. Euroopan johtavan viljaa jalostavan Nickerson-yhtiön mukaan niin sanottujen proteiinikasvien viljelyala oli EU:ssa vuonna 2007 vain hieman yli miljoona hehtaaria, kun pelkästään yhdysvaltojen soija-ala oli samana vuonna lähes 30-kertainen. Tästä on helppo päätellä, millä mantereella on enemmän mahdollisuuksia tuotantonsa kehittämiseen. Suurin osa, yli 80 prosenttia koko maailman kasviproteiinista on Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Argentiinassa tuotettua soijaa ja se on pääosin geenimuunneltua. Euroopan (EU27) soijantarpeen tyydyttämiseen (rehu-, bioenergiaja muu käyttö) tarvitaan nykyisissä vientimaissa noin 14 miljoonaa hehtaaria peltoa (Soy consumption for feed and fuel in the European Union, Profundo, 2008). Selvitys ei kerro, kuinka paljon maata tarvittaisiin Euroopassa vastaavan soijamäärän tuottamiseen, todennäköisesti vähintään yhtä paljon. Tuotantoa viritellään Britanniassa UK Soya Ltd on Britannian suurin soijaa viljelyttävä yhtiö, joka aloitti toimintansa kymmenen vuotta sitten. Viime vuosina virinnyt kotimaisen soijan kysyntä perustuu kohonneisiin maailmanmarkkinahintoihin ja vaikeuksiin tuoda geenimuuntelusta vapaata soijaa perinteisistä soijaa tuottavista maista. Soijan viljelyä kokeiltiin Britanniassa edellisen kerran vuosituhannen vaihteessa, jolloin sen viljelyala kasvoi yli tuhannen hehtaarin. Heikot tuottajahinnat ja vaatimattomat lajikkeet lopettivat tuolloin viljelyn. Nyt soijan niin kuin muidenkin palkokasvien viljelyä perustellaan edullisilla muuttuvilla kustannuksilla, väkilannoitteiden kallistumisella sekä soijan typensidonnalla ja muutenkin hyvällä esikasviarvolla, tautien, tuholaisten ja laon kestävyydellä sekä helpolla puinnilla. Soijaa suositellaan aluksi Etelä-Englantiin ja kevyille maalajeille. Viljelyssä keskeistä on lajikevalinta, myöhäinen kylvö ja riittävä rikkakasvien torjunta. Käytettävissä on useita uusia lajikkeita. Yhtiön suosituin lajike on Elena, jota kehutaan satoisaksi, laonkestäväksi ja aikaiseksi. Mitään suurta massaliikettä soija ei ole vielä saanut aikaan. Tänä vuonna soijaa viljeltiin Englannissa noin 40 hehtaarilla. Aiemmin soijasta maksettiin Britanniassa noin 195 euroa tonnilta. Tuottajahinta kaksinkertaistui vuodelle Halla kuihduttaa lehdet ja värjää soijan varren ja palot ruskeiksi. Lako-ongelmia ei ole, sillä varsi kantaa sadon hyvin. Ruotsissa soijakokeita Ruotsissa uskotaan, että suotuisimmilla kasvupaikoilla Etelä-Ruotsissa on hyvinkin mahdollista viljellä soijaa. Tämän vuoden viljelyala arvioidaan yli 20 hehtaarin kokoiseksi. Maatalous- ja ympäristötekniikan laitos JTI on koeviljellyt soijaa vuodesta 2006 ja saanut joka vuosi myös satoa. Kokeissa käytetään uusia ja markkinoilla jo olevia, ei-geenimuunneltuja kanadalaisia lajikkeita. Tänä vuonna alkaneen uuden kolmivuotisen kokeen tavoitteena on löytää viljelyyn liittyvää perustietoa alkaen rivivälistä, oikeasta kylvöajankohdasta ja tarvittavasta tekniikasta. Soijan viljelyn oletetaan kasvavan noin sataan hehtaariin vuonna l Lähteet: Lantmannen 9/2010, Farmers Weekly, 23