MIHIN MENET LASTENSUOJELU? Selvitys lastensuojelun kuormittavuudesta ja kehittämistarpeista

Transkriptio

1 MIHIN MENET LASTENSUOJELU? Selvitys lastensuojelun kuormittavuudesta ja kehittämistarpeista POHJOIS-POHJANMAAN LAPE LAPSEN HYVÄ-foorumi Oulu Aulikki Kananoja Ylisosiaalineuvos selvityshenkilö

2 ENSIMMÄISEN VAIHEEN TEHTÄVÄT Selvityshenkilön asettamispäätös STM/5304/2017 Arvioida uusimman tiedon valossa lastensuojelun henkilöstön riittävyyttä sekä ehdottaa nopeasti vaikuttavia ratkaisuja lastensuojelun kuormittavuuden ja työntekijöiden vaihtuvuuden ongelmiin ja siten lastensuojelun laadun varmistamiseen Arvioida lastensuojelun laatusuosituksen Osaavat ammattilaiset -osion toteutumista Ottaa kantaa lastensuojelun työntekijäkohtaisten asiakasmäärien mitoitukseen ja tarpeeseen säädellä sitä

3 TAUSTATEKIJÖITÄ Kehittämissuunnitelmien pitkäaikainen huoli etenkin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suuresta asiakasmäärästä, työntekijöiden vaihtuvuudesta, rekrytointivaikeuksista varsinkinsijaisten saannissa Sosiaalityöntekijöiden siirtyminen kunnista järjestöjen ja yksityisten yritysten palvelukseen Eri tahoilta tulleet ehdotukset asiakasmäärän säätelystä lainsäädännöllä

4 EHDOTUSTEN KEHYS Selvitystyö tapahtuu Lasten ja perheiden palvelujen muutosohjelman osana Huomioon otettava LAPE:n piirissä jo tapahtuva kehitystyö Työn ajankohtainen tehtävä valmistella tiekartta siirtymiseen kuntapohjaisesta lastensuojelusta maakuntapohjaiseen järjestelmään Huomioon otettava sote-uudistuksen tavoitteet

5 ARVIO HENKILÖSTÖN RIITTÄVYYDESTÄ Työssä keskitytty lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden kuormitukseen Pienten kuntien tilanne erilainen; sosiaalityöntekijät työskentelevät useiden asiakasryhmien kanssa eikä lastensuojelun osuutta kuormituksesta ole helppo erottaa Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjako vaihtelee; sosiaalihuoltolain mukainen työ hakee paikkaansa Eri aineistojen perusteella arvioidaan, että noin 40 %:ssa palvelujen järjestäjistä (kunnat ja kuntayhtymät) on valtakunnallisen keskimäärän ylittäviä asiakasmääriä

6 MUUTOSAGENTTIEN VASTAUKSIA LAPE:n muutosagenteilta kysyttiin näkemyksiä lastensuojelun laadun parantamiseen Vastauksia saatiin 12 muutosagentilta seuraavista teemoista Aikaa ja läsnäoloa sosiaalityön tekemiseen ja tukea työlle Suunta monitoimijaisuuteen Osallisuutta ja avoimuutta työskentelyyn Tarveperustaiset palvelut jayhdenmukaiset prosessit Toimiva rakenne ja yhteistyö

7 EHDOTUSTEN JÄSENNYS Kuntakohtainen täsmätuki Sijaispoolin luominen Tiimipohjaisen työskentelyn vahvistaminen Perhetyön vahvistaminen Maakuntatason toimeenpanosuunnitelmat Laatusuositusten toteutuminen Kanta asiakasmitoitukseen

8 KUNTAKOHTAINEN TÄSMÄTUKI Hyödynnetään lastensuojelun hyvin toimivien kokemukset luomalla maakuntapohjaisesti kuntien vertaisverkostoja, jotka edistävät hyvien toimintamallien siirtymistä kuntien kesken; tukena muutosagentit Järjestetään konsultoivaa täsmätukea erityisen kuormittuneille kunnille; asiantuntemusta esim. järjestöistä Mentorointia vaikeimmin kuormittuneiden työyhteisöjen esimiehille ja tarvittaessa myös sosiaalityöntekijöille

9 SIJAISPOOLIN LUOMINEN Sijaistarpeet kahdenlaisia: Lyhytaikaisia, esim. sairaustilanteet tai kriisitilanteiden aiheuttamat ruuhkautumiset Pitkäaikaisia, jotka liittyvät rekrytointivaikeuksiin Lyhytaikaisia varten kokeillaan alueellisia/paikallisia sijaispooleja, joihin lyhytaikaisesti käöytettävissä olevat sosialaityöntekijät voivat ilmoittautua Pitkäaikaisissa rekrytoinnin vaikeuksissa uudistettava työn organisointia ja kiinnitettävä huomiota johtamiseen, työoloihin, työkulttuuriin, viestintään ja palkitsemiseen

10 TIIMIPOHJAISEN TYÖN VAHVISTAMINEN LAPE:n kehyksessä viedään käytäntöön ns. systeemisen tiimityön mallia (ns. Hackneyn malli); tästä saatu myönteisiä kokemuksia myös työntekijöiden kuormittumiseen Pilottien avulla kokemusta mm. optimaalisesta tiimin koosta ja kokoonpanosta sekä hyvän lastensuojelun mahdollistavasta asiakasmäärästä Lastensuojelun rekrytointipohjaa laajennetaan pilottiluontoisesti esim. päihdetyöntekijöihin, mielenterveysalan ammattilaisiin ( esim. psykiatriset sairaanhoitajat), nuorisotyöntekijöin ei sosiaalityöntekijöiksi vaan oman alansa ammattilaisiksi

11 PERHETYÖN VAHVISTAMINEN (1) Taustatekijänä varhaisen tuen ja ehkäisevän toiminnan yleinen riittämättömyys, vaikka hyviä esimerkkejä onkin; tarvitaan riskien ja tuen tarpeiden nykyistä varhaisempaa tunnistamista Uusissa tapauksissa kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet ja eniten yli 13-vuotiaiden ryhmässä Sijaishuollon kustannusten nousu ollut pitkään suurempaa kuin avohuollon, tarvitaan avohuollon vahvistamista Tarvitaan matalan kynnyksen leimaamatonta tukea; äitiys- ja lastenneuvoloiden perhetyön lisääminen tarjoaa mahdollisuuden

12 PERHETYÖN VAHVISTAMINEN (2) Perhetyön käsite kaipaa selventämistä ja konkretisointia Eri kunnissa kehittynyt erilaisia matalan kynnyksen toimintoja lapsiperheille: olohuoneita, lapsiperheiden sosiaaliohjausta, äitiys- ja lastenneuvoloihin kiinnittyviä perhetyöntekijöitä useilla ammatillisilla taustoilla Tarvitaan kokonaiskuva ja tietoa siitä mitkä lähestymistavat osoittautuneet onnistuneiksi Tässä vaiheessa ei perusteltua puristaa perhetyötä yhteen muotoon; ensi vaiheessa tilaa erilaisille käytännöille ja arviointia erilaisten sisältöjen vaikutuksista

13 PAINOPISTE AVOHUOLLON PERHETYÖN VAHVISTAMISEEN Työntekijöiden kuormittumisella yhteys toiminnan rakenteisiin ja painotuksiin Jos työ painottuu paljon henkilötyöpanosta vaativiin kriisitilanteisiin, jää vähemmän voimavaroja avohuollon ja ehkäisevän työn tehostamiseen Arvioni mukaan lähivuosina tulee priorisoida erityisesti avohuollon perhetyötä Tarvitaan varhaisen tuen hyviä käytäntöjä ja niiden vaikutusten seurantaa ja arviointia: väheneekö korjaava työ vai nouseeko esiin piilotarvetta?

14 LAATUSUOSITUSTEN TOTEUTUMINEN Laatusuositusten toteutumista vaikea arvioida, koska ei ole asetettu konkreettisia seurantamittareita LAPEn muutosohjelman yhteydessä syytä rakentaa selkeitä ja arvioitavissa olevia seurannan ja arvioinnin indikaattoreita: miten hyvä laatu määritellään niin, että sitä on mahdollista seurata Kuormittuneisuuden seuranta liitettävä kehittämistoimien vaikutusten seurantaan; edellyttää kuormittuneisuuden selkeätä määrittelyä ja erilaisten kuormien indikaattoreita

15 KANTA LAKISÄÄTEISEEN ASIAKASMITOITUKSEEN Kunta- ja työntekijäkohtaisesta mitoituksesta siirryttävä maakuntapohjaiseen ja tiimipohjaiseen tarkasteluun Kun käynnissä perustavaa laatua oleva väestöpohjien, organisaatioiden ja käytäntöjen muutos, ei lakisääteinen ja yhteen työntekijäryhmään kohdistuva asiakasmitoitus ole perusteltu eikä juuri nyt ajankohtainen Tiimikohtainen asiakasmäärä vastaa paremmin tulevan kehityksen suuntaa Tässä vaiheessa asiaksmäärien kriittisten rajojen määrittely on perusteltua valvontaviranomaisen puuttumisen perusteeksi ja kuormittumisen seuraamiseksi.

16 TIEKARTTA KUNTIEN LASTENSUOJELUSTA MAAKUNTIEN LASTENSUOJELUUN Selvityshenkilön seuraava tehtävä on tiekartan laatiminen maakuntapohjaiseen järjestelmään siirtymiseksi Tiekartan ymmärrän niiden askelten muodostamaksi prosessiksi, joiden kautta edetään kuntien lastensuojelusta maakuntien lasten ja perheiden palvelujen kokonaisuuteen ja sen sisällä maakuntien lastensuojeluun Tavoitteena on lastensuojelun laadun turvaaminen myös muutoksen oloissa ja sen jälkeen; huomioon otettava myös sijaishuolto Tiekarttaa työstetään parhaillaan taustaryhmässä Määräaika on kesäkuun 2018 loppuun.

17 TIEKARTAN AINEKSIA (1) Tiekartta sisältää esim. seuraavia aineksia: Visio lasten ja perheiden hyvästä maakunnasta (LAPEn vision pohjalla) myös lastensuojelua tarvitsevien lasten, nuorten ja perheiden kokemana Maakunnan lapsi- ja perhestrategia, mukaan lukien lastensuojelun strategia Lasten, nuorten ja perheiden osallisuus osana vision ja strategian kokonaisuutta Käytettävissä olevat voimavarat: rahat, henkilöstö, osaaminen, yhteistyökyvyt ja -mahdollisuudet

18 TIEKARTAN AINEKSIA (2) MAAKUNTA-KUNTA - YHTEISTYÖ Maakuntatason rakenne: Maakunnan ja kuntien yhteinen LAPE-yhteistyöryhmä; tehtävänä myös järjestöyhteistyön organisointi Maakunnan ja jokaisen kunnan yhteinen LAPEsopimus (yhteistyö-, työnjako- ja resurssikysymykset); mukana myös järjestöjä, oppilaitoksia, seurakuntia ja muita toimijoita (Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi. STM:n raportteja ja muistioita 8/2018)

19 TIEKARTAN AINEKSIA (3) VISIO LAPEn yleinen visio sovellettuna kunkin maakunnan oloihin: Meidän maakuntamme lapset ja nuoret elävät hyvää arkea. Heillä on lähellään turvallisia ja välittäviä aikuisia ja he saavat ympäristöissään kasvua ja kehitystä vahvistavia kokemuksia. Mahdollisesti maakuntakohtainen täydennys Lastensuojeluun sekä lasten ja nuorten osallisuuteen liittyvä täydennys Sitoutuminen yhteiseen vastuuseen kaikilla tasoilla

20 Strategian tietopohja: TIEKARTAN AINEKSIA (4) STRATEGIAN PERUSTEET Tunnetaan oma lapsi- nuori- ja perheväestö Tieto maakunnan lastensuojelun piirissä olevista lapsista ja nuorista sekä heidän tarpeistaan ja olosuhteistaan Tieto käytettävissä olevista avo- ja sijaishuollon palveluista, henkilöstöresursseista ja nykyisestä henkilöstömitoituksesta Yhteinen käsitys omien palvelujen vahvuuksista ja vaikeuksista Tietoa lasten ja poerheiden palvelujen erityisesti lastensuojelun avohuollon ja sijaishuollon kustannuksista Tieto lasten ja nuorten osallisuuden nykyisistä muodoista ja kokemuksista

21 TIEKARTAN AINEKSIA (5) MAHDOLLISIA TAVOITTEITA Tavoitteena oleva lastensuojelun sijoittuminen maakunnan organisaatiossa Tavoitteena olevat työkäytännöt, esim. tiimimalli, sosiaalihuoltolain mukaisen ja lastensuojelulain mukaisen lapsi- ja perhepalveluiden jäsentäminen ja sijoittuminen maakunnan organisaatioon; OT-keskukset Lasten ja nuorten osallisuus toiminnan rakenteissa Seurannan ja arvioinnin organisointi Valvonta ja sen erilaiset muodot tulevassa lastensuojelussa

22 ASKELEITA VISION JA TAVOITTEIDEN SUUNTAAN (1) Työ on kesken; seuraavat askeleet näyttävät tarpeellisilta: Yhtenäisen tietopohjan rakentaminen maakunnan lastensuojelusta Maakunnan lastensuojelijoiden verkosto: vertaillaan ja kehitetään yhteisiä hyviä käytäntöjä esim. huostaanottojen käsittelyyn, nuorten palveluihin, yhteistyöhön avohuollon ja sijaishuoltopaikkojen välillä, lastensuojeluprosessin lopettamiseen Jo ennen maakuntauudistusta pienten kuntien lastensuojeluresurssien yhdistäminen ( esimerkkejä on)

23 ASKELEITA VISION JA TAVOITTEIDEN SUUNTAAN (2) Oleellista, miten kuntien nykyiset resurssit sijoitetaan tulevaan organisaatioon: Perhekeskuksiin ja perustason palveluihin Lastensuojelun erityispalveluihin Maakunnan sote-keskusten neuvonta- ja ohjaustehtäviin Lähiesimies-tehtäviin ja johtamiseen OT-keskuksiin Arvio lastensuojelun henkilöstö- ja muiden resurssien tarpeesta Yhteistyö maakunnan sote-johdon kanssa

24 SELVITYSHENKILÖN TAUSTARYHMÄ Maria kaisa Aula, hankejohtaja STM, Marjo Malja, sosiaalineuvos STM, Juha Luomala, sosiaalineuvos STM, Ritva Halila, pääsihteeri Sosiaali- ja terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta Etene STM, Aila Puustinen- Korhonen, erityisasiantuntija Kuntaliitto, Päivi Petrelius, erikoistutkija THL, Marja-Leena Stenroos, ylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Marita Raassina, ylitarkastaja Valvira, Hanna Heinonen, toiminnanjohtaja Lastensuojelun Keskusliitto, Alpo Heikkinen, erityisasiantuntija Talentia ry, Helena Inkinen, asiantuntija Pesäpuu ry. Lisäksi asianmtuntijana Sonja Soini, Sosiaalityöntekijäin Seura ry Asiantuntijasihteerinä YTM Kristiina Ruuskanen

25 KIITOS