TILAUSHINTA 80 mk/vsk kotimaassa, Ruotsissa 120 kr v. 1988

Transkriptio

1 numero 11 Marraskuu 1988

2 inkerilaisten viesti T O I M I T U S TOIMITUSKUNTA KQNTTORI Paatoimittaja: Matti Vironmaki, puh. (90) Toimitussihteeri Helena Miettinen Lumikonkuja Kerava (Toimituksen osoite) puh. (90) Markku Pyysiainen, Anja Luoma, Anne Tuohimaki Lehden yrn. tuotteiden tilaukset, osoitteel, jasenmaksut yms. Inkerikoti, Karjalatalo, Kapylankuja 1, Helsinki Puh. (90) tai (90] Anneli Korkkinen Postisiirtotili Hki TILAUSHINTA 80 mk/vsk kotimaassa, Ruotsissa 120 kr v ILMOITUSH1NNAT 1/1 sivu mk 500 mk 1/2»» 300 mk 1/4»» 200 mk Kuolinilmoitukset Kiitos- ym. ilm. Kuva ilmoituksessa 100 mk 60 mk 100 mk Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa Kustantaja ja julkaisija: INKERILAISTEN YHDISTYS R.Y. PAAASIAMIES Armas Paakkonen RUOTSISSA Tingsgatan Boras. Puh. 033/ Postisiirtotili (lehden ym. tuotteiden tilaukset) SIVISTYSSAATIO Hallituksen puheenjohtaja: Matti Vironmaki, Tehtaank. 5 E 43, Helsinki Puh. ( Saation postisiirtotili Kansikuva: Pushkinin kirkko on osa Inkerinmaan nykyelamaa. Kuva on otettu kastetilaisuudesta. (h)

3 Kuolleista heraava kansa Vaikka inkerilaiset ovat hajallaan ympari laajaa laaksoa, niin kuolleet luut voivat tulla elavaksi kansaksi, sen osoittaa Israelin kansan kohtalo. Ja kuka sitten uskoisi ihmeisiin, ellemme me uskovat itse, totesi Arvo Survo, kun vierailin hanen luonaan Puskinissa Leningradin matkallamme. Vaikka Arvo Survon haastattelu ilmestyykin vasta joulukuun Viestissa, en malta olla jo tassa yhteydessa kertomatta hanen terveisiaan Teille, hyvat lukijat. Arvo Survo taistelee omalla inhimillisella tavallaan heimonsa puolesta ja uskoo, etta inkerilaisilla on myos tulevaisuus, jos vain he itse niin haluavat Vaikka nuoriso on venalaistymassa, on myos herannyt etenkin nuoren sivistyneiston keskuudessa kiinnostusta omaa taustaa kohtaan. Perusteilla on Inkerinsuomalaisten kulttuuriseura Leningradiin ja kirkossa na'kyy yha useammin myos nuoria huivipaamummojen rinnalla. Heidan intonsa on ihailtavaa ymparistossa, jossa inkerilaisyys voi vaikeuttaa jopa tyopaikan saamista. Inkerilaisyyteen ei sisally eksotiikkaa, kuten Ruotsissa, jossa kuulemani mukaan selviaa inkerilaisena va'hemmalla kuin suomalaisena. Silti he jaksavat uurastaa inkerilaisen kulttuurin edistamisen ja vanhan tallentamisen puolesta. Nyky-Inkerissa asuvien todellisuus on tyrmaavan toisenlainen kuin taalla Suomessa. Tietyt asiat karsivat inflaatiosta, silloin, kun kaikki on hyvin. Sellainen asia on vapaus, ne perusoikeudet, jotka meille hallitusmuodossa luvataan, oikeus harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta, sananvapaus, painovapaus, kirje- ja puhelinsalaisuus. Toivottavasti koittaa aika, jolloin inkerilaiset saavat oman lehtensa. Toivottavasti koittaa aika, jolloin me voisimme vaihtaa yhteisia tietoja ta'ysin vapaasti. Toivottavasti koittaisi aika, jolloin naapuriinkin voisi tilata Inkerilaisten Viestin. Toivottavasti perustamme Suomi Inkeri yhdistyksen, joka voisi toimia virallisena kanavana, kuten perusteilla olevan Suomi Viro seuran on tarkoitus toimia. Usein huokaillaan, etta inkerilaiset on harveneva joukko ja muutaman kymmenen vuoden kuluttua vain historiallinen jaanne. Matka Leningradiin osoitti kuitenkin vallan toista. Totta on, etta sielta lahteneet vanhenevat ja poistuvat vuorollaan, mutta yhta totta on, etta inkerilaisyys elaa edelleen sen omilla juurillaan. Joukko on pieni, mutta kasvamaan pain. Me voisimme tehda jotain asian auttamiseksi. Voisimme ainakin miettia, miten saisimme heille suomalaista kirjallisuutta. Siita on huutava pula. Helena Miettinen

4 Mari Kajava 80 vuotta Minua on viela tarvittu Petroskoilaisen Mari Kajavan 80-vuotissyntymapaiva oli La'mpimimmat onnittelut Karjalaan. Mari ei ole lannistunut elama'n kovista kolhuista, vaan on jaksanut uurastaa myos seurakuntansa eteen. Olen tutustunut Mariin ainoastaan nauhurin valityksella, mutta en varmaan paljoakaan erehdy, jos luonnehdin hanta noyraksi sisupussiksi, arkipaivan sankarittareksi. Mari Kajava on kotoisin Keltosta. Han meni naimisiin saman pitajan pojan kanssa, ennenkuin elama tempaisi mukaansa. Nuorena ihminen ei osaa aavistaa, mita elama tuo tullessaan. Minulla on hyva lapsuus ja onnellinen avioliitto. Keltossa vietettiin supisuomalaista elamaa. Arkena tehtiin tyota ja sunnuntait pyhitettiin. Venalaisia ei ollut yhtaan. Venatta kaytettiin vain kaupungilla ostoksilla, Mari kertoilee. Parhaat vuodet Siperiassa Vuosi 1931 muutti kaiken. Keltosta oli lahdettava Siperiaan ja siirto kesti 17pitkaa vuotta. Mari oli tuolloin 23-vuotias kahden lapsen aiti. Kaikkein parhaat vuoteni kuluivat Jenissei-joen varrella Siperiassa. Vaikka siita ajasta voisi kirjoittaa kirjan, parasta on unohtaa se paikka kokonaan. Lapseni siita en mielellani puhu jaivat matkan varrelle. Siperiassa syntyi kaksi tytartani. Me olimme siella tyolaisia, maanviljelysta ei siella harjoitettu. Olen luontoihminen. Siperian luonto on kaunis. Odotimme aina kevatta, jolloin vuorten rintect peittyvat ihanilla kukilla. Missaan en ole na'hnyt niin ihania kukkia kuin Siperian vuoristossa. Ja ne puut! Siella me sitten elettiin ja hengitettiin Jumalan kauneutta ja kukkien paljoutta. Kesalla ei tuntenut edes koti-ikavaa, Mari Kajava ylistaa. Talvella oli hirmupakkaset. Hyva puoli oli, etten sairastunut, eiha'n sellaisessa pakkasessa edes bakteerit ela. Flunssasta siella ei tiedetty mita'a'n. Marin hengellinen toiminta alkoi juuri Siperiassa. Kun kirkkoja ja pappeja ei ollut, Mari joutui ottamaan huolekseen seurakunnallisia tehtavia. Ensimmainen, jonka siunasin haudan lepoon oli Juhani Jaaskelaisen aiti. En voi selittaa miten kaikki kavi, mutta ajattelin, ettei siella ollut mitaan eika ketaan, joka olisi tehtavan tehnyt. Kaivosalueella asui paljon suomalaisia ja muodostimme eraanlaisen seurakuntayhteison. Kotiin ei paluuta Monimutkaisten matkojen jalkeen Mari tyttarineen pa'asi takaisin Kelt toon. Kauhistuin kun na'in Kelton. Kaikki oli havitetty. Omcnuspuutkin oli sahattu poikki. Siella asui vieraita ihmisia, pakolaisia tavallaan hekin ja karsimaan joutuneita. Yhtakaan suomalaista ei Keltossa asunut. Kavelin kylassa ja sanoin itselleni, etta mina en tanne jaa. Vuonna 1948 kesalla muutiinme Eestiin ja Pihkovan kautta edclleen Karjalaan seuraavana vuonna.

5 Ruumiillista ja hengellista tyota Sodan jalkeen ei ollut helppoa missaan, mutta pikkuhiljaa alkoi elama menna eteenpain. Mihin vain muutin, pyysin, etta saisin rahakasta tyota, ettei lapseni tarvitsisi karsia isattomyydesta'. Yritin ainakin suurimmat tarpeet tyydyttaa. Tyo oli aika raskasta, va'a'ntelin tukkeja sahassa 11 vuotta. Jumala hoiti terveyden, Mari muistelee. Sitten alkoi henkinen tyo. Paavo Haimi ja Juhani Vaassi toimivat seurakunnan kokoojina. Minakin ajattelin, etta pitaisi saada jarjestynyt seurakunta. Erityisesti minua kannusti Pietari Virolainen, joka oli hyvin eteva Jumalan hengella valaistu ihminen. Pidin hanta uskonisanani. Monta on mutkaa ja maantiella monta Mattia. Vuosien jalkeen meida'n oli mahdollista ostaa pieni omakotitalo, jonka paikalla nyt on tama kirkko. Seurakunta kasvoi. Suurin osa niista, jotka olivat alusta asti mukana sydamellaan, sielullaan ja varoillaan nukkuvat jo nurmen alia riemuitsevassa seurakunnassa. Minua on viela pidetty mukana. Luultavasti olen ollut viela tarpeen lapsilleni ja suurelle seurakuntaperheelleni. Haluaisin olla aitina, mutta oikein huonosti olen tama'n velvollisuuteni kayttanyt. Ihminen on syntinen ihminen. Mina rasahdan ja rusahdan usein, kun pitaisi olla hella ja noyra. Paremmin olisi pitanyt tehda ja enemma'n olisi pitanyt tehda. Huudan iltaisin, etta saataisiin hengen tyomiehia ja heratys, etta tunnettaisiin synti synniksi ja armo armoksi. Jumala ei ole jattanyt itkevaa Inkeria. Aili Jukaraisen nauhalta Helena Miettinen Mutkikas tie morsiameksi Kun isoaitimme keisarinaikana Inkerinmaalla meni miehelaan, juttu ei kaynyt yhta kaden kaanteessa kuin nykyisin. Vaikka pitkaanhan nykyisinkin harkitaan enncn kuin avoliitosta avioliittoon uskalletaan. Pcrinlcct olivat kunniassa, naimisiin ei menty salaa ruokatunnilla ja omapaisesta valinnasta saattoi scurata sulkemincn suvun ulkopuolclle. Vanhoja inkerilaisia haatapoja ovat muislellccl Miikkulaisista kotoisin ollect, nyt jo poismenncct Mari Mylla'ri scka Liisa ja Aunc Kiissoli Sanni Kossin pyoriltaessa nauhuria. Nauhalta ei kjiynyt ilmi, mitcn nuorcl toiscnsa kohlasivat ja kosintaan asti paasival. Jos jokin murresana on vaarin ymmarrctty, suokaa sc anteeksi. Kosinta pitkavirsun saattaniana Kosimaan tuli joko sulhanen yksin tai setansa, pitkavirsun, kanssa. Sulhanen antoi morsiamellecn sormuksen ja ta'ma puolestaan merkkisilkin, jos suostui kauppaan. Kosinnan jalkeen haettiin kuulutuksia ja mentiin lukemaan, silla pappi luetutti, ennen kuin suostui vihkima'an. Siina sivussa pidettiin siis huolta myos kanscin sivistystasosta. Tupakat Viikon kuluttua kuulutuksista pidettiin»tupaknt». Tupakat eli lahjat tuotiin sun-

6 nuntaina morsiamen kotiin, jossa oli lasna kaikki laheiset omaiset. Iltasella morsian lahti sulhasen kotiin yoksi, kekrimaan. Esiliinana toimi ristiaiti, kummi, jonka piti olla mukana. Jos ei ristemoa ollut, tati seurasi mukana. Sulhasen kotona ei kuitenkaan kehratty, kekriaminen oli vain nimitys. Kaasnat ja susimiset Morsiamena oltiin kolme viikkoa. Talloin piti tehda kaasnaa, kapioita. Kaytiin myos susimassa,»kerjaamassa» naapureista ja sukulaisista tavaroita. Jokainen antoi lahjaksi mita kykeni, vaikka vain nauhan tai pitsin patkan. Kankaita oli alettu kutoa jo nuorena, silla morsiamella piti naimisiin mennessaan olla vaatteet lahes koko loppuelamansa ajalle. Kaikki tehtiin kasin, massiinaa ei ollut kenellakaan. Tyttarella piti olla jopa parisenkymmenta hametta, ennen kuin meni naimisiin. Ja tietenkin talon varallisuus maarasi hameiden maaran. Lettipaa mutskalle Kun haiden aika tuli, morsiamen vaatteet vietiin jo perjantaina tai viimeistaan lauantaina sulhasen kotiin. Anoppi kavi silloin vaatekirstun paalle istumaan ja hanelle piti maksaa vaatteista maksu. Kun morsian sunnuntaina tuli vihille, hanella oli hiukset letilla. Kun hanet vietiin sulhasen kotiin maanantaina, huntu pistettiin otsaan ja tukka kaarittiin mutskalle, nutturalle, jonka anoppi siunasi. Samalla laulettiin virren varssy. Kaarimisessa auttoi myos ristiemo tai tati. men kotiin. Sunnuntai-iltaan asti haita vietettiin erikseen kummassakin talossa. Silloin sitten nuoteet ja kaaseet, sulhaspojat, laksivat puolen yon aikaan saattamaan morsianta sulhasen kotiin. Haissa leikittiin liileet ja laaleet ja kapulassiit. Sulhasen sukulaiset moittivat morsianta ja morsiamen sukulaiset sulhasta. Kun oli syoty ja juotu, jaettiin lahjat. Seula pantiin poydalle ja siihen pantiin rahat. Kaikille vieraillekin annettiin lahja. Morsian antoi anopilleen kirssiparin, hameen ja puseron ja paaliinan. Tapoihin kuului, etta morsiamella oli nimetty polvipoika, pieni tytto tai poika, joka istutettiin morsiamen polvelle malliksi, ilmeisestikin lapsilykkya tuottamaan. Myos polvipoika sai muiston tehtavastaan. Morsiamen piti antaa sulhaselle kengat ja sukat. Natoille ja kytyille annettiin rievut. Oljamiin, lotnalle Viikon kuluttua vietettiin pienet haat, jossa oli mukana vain laheiset sukulaiset. Pienissa haissa ei enaa lahjoja jaettu. Tosin pienia haita ei joka paikassa pidetty. Nuorelle vaimolle oli mahdollisuus»lomailla» lahtiessaan oljamiin. Jos haat olivat kesalla, oljamiin mentiin pyhainpaivana, jos taas talvella, oljamiin mentiin laskiaisena. Oljamista tuotiin mukaan kotlehma. Lehman lisaksi vietiin sulhasen taloon lammas ja joskus myos sianporsas. Oljami vastasi jonkinlaista lomaa, kun morsian sai kayda lepaamassa entisessa kodissaan. Helena Miettinen Liileet ja laaleet ja sukulaisten moitteet Haita vietettiin pari kolme paivaa. Haavieraat tulivat pitopaikalle kirkonmenojen jalkeen, sulhasen sukulaiset sulhasen kotiin ja morsiamen sukulaiset morsia- Lahjoitus Viestille Hanna Garelishewa, Kanada 100 dollaria

7 Kupanitsassa toimii nyt kirkko Oli vierahtanyt jo 60 vuotta, kun viimeksi olin liikkunut Kupanitsassa ja syntymakylassani. Paljon oli muuttunut, mutta kirkko oli paikoillaan, vaikka pahasti runneltuna. Herka't muistot myllersivat mielessani katsellessani jykevaseinaista Herran huonetta. Tassa kirkossahan minut oli kastettu 1903, konfirmoitu 1919 ja vuosina olin mukana kirkkokuorossa. Viimeksi pidin ta'ma'n kirkon saarnatuolissa ruumissaarnan 1927, kun saatoin isaani Kupanitsan hautausmaahan. Valahdyksenomaisesti nuo muistot lavistivat sieluni. Kirkko oli suljettu, mutta vietimme vaimoni kanssa hiljaisen hetken hautausmaalla muistellen isaani, aitiani ja Maria-sisartani. Lokakuun alussa sain kirjeen Korkasta Maria Pietarintytar Kuortilta. Han kirjoitti, etta elokuun lopulla Kupanitsan kirkko oli viela kiinni, mutta nyt se on avattu. Haluan kertoa Marian kirjeen tiedoksi ystaville. Vaikuttaa silta, etta perestroika ja glasnost uudelleen jarjestely ja avoimuus on mieluisaa todellisuutta myos Kupanitsan kirkon osalta. Aatami Kuortti Kolhoosin karjaa Kupanitsan kirkolla Laura Kuortin valvonnassa.

8 Tapahtumia Syksyn kylmyys unohtui Leningradissa Vanhan Inkerinmaan heimoveljien ystava'llisyys teki syksysta kevaan. Ida Riipisen ties kuinka monetta kertaa vetamaa matkaa suosi kesainen keli ja iloinen mieli. Ainoan varjon auringon eteen heittivat muutamien osaksi koituneet rotostelyt. Yhteenkuuluvuus lisaantyi matkakumppaneiden valilla, mutta viela tarkeampaa oli vahvistaa siteita niihin inkerilaisiin, jotka edelleen asuvat alkuperaisissa maisemissa. Miljoonat terveiset ja kiitokset kaikille ylitsevuotavasta ystavaltisyydesta koko Puskinin seurakunnan vaelle. Lisaa Nyky-Inkerin elamaa seuraavissa numeroissa. Ida Riipista ei vasynys paina. Vainikkalassakin paluumatkalla Ida jaksaa hymyilla. (h) Yrjo Korkkinen /a Jussi Janis, puheenjohtaja ja pappi, sana hallussa kummallakin. (h)

9 ' > *.*.*...ill Orebron juhannustunnelmia Ruotsin kesajuhlat vietettiin perinteisesti Orebrossa viime kesana. Pyhan Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Bjorn Svard avasi juhlat toivottamalla juhlakansan tervetulleeksi sen kristillisen kulttuurin pariin, jonka inkerilaiset ovat tuoneet mukanaan kotiseuduiltaan ja jolle Orebrossa on opittu antamaan arvoa. Sven Bjorn totesi inkerilaisten rnuistomerkin olevan osa kirkon ymparistoa. Valokuvat on napsinyt Niko Mikael Jukarainen, 11 v. Alii Jukarainen inkerilaisten muistomerkin vierella Orebrossa. Myos Helsingin Inkeri-kuoro esiintyi Orebrossa.

10 Kirpaisevia runoja karkotusmatkalta Verner Ahonen karkotettiin Inkerista Siperiaan, jossa ban hukkui heinakuussa 1948 vasta miehuutensa kynnyksella. Seuratkaamme Viestin palstoilla Vernerin karkotusmatkaa Struuppaasta Obin rannalle hanen runojensa siivin, jotka onneksemme ovat pelastuneet ja ajan myota kulkeutuneet Suomeen. Karkotusreitti on varmaan katkeran tuttu monelle. Ensi numerossa lisaa. Ikuiseen peittoon Run ma olisin kirjailija, miten paljon kertoisin, olen heikko vaan runoilija, nuori kulkuri Inkerin. Olen paljon ma maailmaa nahnyt pitkat kulkenut karkoitustiet, syvat muistot kaikkialt jaaneet, surumuistot jai ikuiset. Jos ma nuoruuden vuosien elon, kynal kertoa osaisin, niin taan valkoisen paperilehden, kalleudella tayttaisin. Run taitoa minulta puuttuu, sydameen se kaikki jaa, vuodet kuluvat elama muuttuu, siita kukaan ei tietoa saa. 10

11 Pieni kansa Rajahti Inkerin kansa kuin pommi, eri suuntiin lensivat sirpaleet sen. Jai tyhjaksi maa meni elama pois, paattyi Inkerin kukoistus kaunoinen. Kansan taan pienen yks onnellinen osa, esi-isien seudulla kukoistaa nyt, se omisti parhaimman kohtalon osan, ja elaman huolet on poistuneet. Pienoinen osa sai sijoituspaikaksi Baltian seudut viel kukoistavat saa hengittaa ilmaa viel raitista, mut sortajan kadet heit tavoittavat. Lukuisat Inkerin siirtolaisperheet, Keski-Venajan osihin karkoitetut, niiden sydan on luja, ja hermot kovat, vaikk suurta he puutetta nakevat myos. Mut suurin taan pienoisen kansan era Kasahtstanis ja Siperias vaeltelee, kuumuutta karsien tarpeita keraa, murheella paivia iltahan vie. Siperin ankarat pakkaset kestaa, on vieraiden kansojen vihattavana ei kukaan voi sortoa heilta siel estaa, painostus raskain on kestettava.

12 Viron inkerilaiset pyytavat apua Suomelta Viron suomalaiset julkistivat Tallinnassa lauantaina vetoomuksen, jossa he pyytavat apua presidentti Mauno Koivistolta ja Suomen hallitukselta. Virossa asuu noin Inkerin suomalaista, jotka ajettiin vakivalloin pois alkuperaisilta asuinsijoiltaan Stalinin valtakaudella. Neuvostopassiin heidat on yleensa kirjattu suomalaisina. Viron kansanrintaman kokoukseen osallistuvat suomalaiset kertovat juuri perustaneensa seuran, jonka on maara liittaa yhteen kaikki Inkerissa ja Virossa asuvat suomalaiset. Sen puheenjohtaja on tarttolainen Anatoli Schulz ja ja'senmaara vajaat 200.»Tarkeimpana tehtavana tulee olemaan aidinkielen opetuksen jarjestaminen seka kulttuurin viljeleminen taalla asuvien suomalaisten parissa.»»stalinistisen kansallisuuspolitiikan seurauksena ovat Inkerinmaan suomalaiset kansallisuutena haviamassa.»»ehka Suomen tasavallan presidentilla ja hallituksella olisi mahdollisuus tukea meidan yritystamme valttaa heimokansan haviaminen ja auttaa meita kulttuurimme luonnollisessa kehityksessa taalla Eestissa. Yksi tehokas keino olisi Suomen television lahetysten ulottaminen myos Keski- ja Etela-Eestiin.» (Helsingin Sanomat ) We/a ehtii mukaan Karjalasta pera'isin olevien esineiden keruukilpailu on jo ehtinyt loppusuoralle! Viela voi kuitenkin vastata ja antaa oman henkilokohtaisen panoksensa perinteen saamiseksi talteen. Esineitahan ei nyt koota, vaan pelkkia tietoja. Kaikenlaisista luovutetusta Karjalasta tuoduista esineista astioista huonekaluihin, tekstiileihin ja tauluihin kannattaa vastata. Keuruulla pyritaan selvittamaan, millaista ela'ma" oli entisessa Karjalassa, millaisia kaytto-ja koriste-esineita siella kaytettiin. Sinakin, hyva lukija, voit antaa naita tietoja. Luovutettuun Karjalaan kun ei- vat tutkijat ja museoihmiset ena'a voi lahtea loytoretkille. Esineista voi loytya myos puumerkkeja. Jos sellaisia naet, siirra puumerkki ja perustiedot siita paperille. Nain osallistut myos puumerkkien keruukilpaan. Kilpailussa jaetaan palkintona mm. matkoja seka arvokirjoja. Esine- ja puumerkkikeruun ohjeita ja keruulomakkeita saa ilmaiseksi tilata Karjalan Liiton toimistosta, puh. (90) Kilpailuaika paattyy joulukuussa

13 Suomi-Seura vastasi vetoomukseen Suomalaisia kirjoja inkennsuomalaisille Viron inkerinsuomalaisten vetoomus suomenkielisten kirjojen saamiseksi Suomesta tuotti pikaisen tuloksen. Suomi- Seura paatti lahettaa heti parisenkymmenta nidetta perussuomalaista kaunokirjallisuutta ja lastenkirjoja Tallinnaan. Toivomme, etta tama olisi pa'anavaus suomenkielisten kirjojen lahettamiseksi myos esimerkiksi Karjalaan ja muualla Neuvostoliitossa asuville, suomea puhuvalle vaestolle, sanoo seuran paasihteeri Martti Haikio. Viron inkerinsuomalaiset esittivat vetoomuksen suomenkielisten kirjojen saamiseksi suomalaisen iltapaivalehden valityksella. Vetoomus oli osoitettu presidentti Mauno Koivistolle ja Suomen hallitukselle. Vetoomuksessa kerrotaan, etta Viron inkerinsuomalaiset ovat perustamassa seuraa, jonka tarkeimpana tehtavana on aidinkielen opetuksen jarjestaminen seka suomenkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin viljelemin.en Virossa asuvien suomalaisten parissa. Heita arvioidaan olevan Koivistolle esitettyyn vetoomukseen reagoi ensimmaisena Suomi-Seura. Suomi-Seura on epapoliittineii yhdistys, joka muun muassa haluaa vaalia suomen kielta ja edistaa suomenkielista kulttuuritoimintaa kaikkialla suomea aidinkielenaan puhuvien keskuudessa. Tata varten muun muassa lahjoitamme huomattavia maaria suomenkielista kirjallisuutta eri puolille maailmaa, tana vuonna noin 30 maahan, kertoo Haikio. Haikio sanoo, etta kirjojen lahettamisessa Viroon oli kaksi pulmaa: ei tiedetty tarkkaan vastaanottajaa ja toisaalta toivottiin, ettei naista lahjoituskirjoista perittaisi vastaanottajalta tullia Neuvostoliitossa. Kirjalahetys osoitettiin Viron muinaismuistoyhdistykselle Tallinnaan. Saatekirjeessa oli myos inkerinsuomalaisen rouva Helmi Tuvin nimi. Hanen toivotaan voivan kertoa, mihin kirjat sijoitetaan, jotta ne olisivat parhaiten inkerinsuomalaisten tavoitettavissa. Aamulehti Etsitaan Etsitaan yhteytta Inheri Tolvaseen, joka on syntynyt vuosien paikkeilla Tarhovkassa tai Aleksandrovskajassa. Isa oli Mikko Tolvanen ja Aiti Emma Tolvanen. Inkeri siirtyi vuosien paikkeilla ensin Suomeen ja sitten Ruotsiin. Neuvostoliitossa asuva serkku Toivo Hakkarainen ja sukulaiset toivovat yhteytta tai tietoa Inkerin vaiheista. Inkerista jotain tietavat, kirjoittakaa»viestin» toimitukseen. 13

14 Helluntaina 1988 Oli aika, kun vain linnut lensivat rajan yli. Oli kahinat ja tappelut. Kului enemman kuin puoli vuosisataa, ettei edes hurjimmissa unelmissakaan tullut ajatelleeksi viela joskus nakisi Toksovan tai Kelton. Mutta niin vain ka'vi, etta toukokuussa pyyhalsimme taksilla Leningradista maaseudulle ja yhtakkia olimme Toksovan kirkonmaella. Kivikirkko seisoo paikallaan kolhuja saaneena ja torni pois pyyhkaistyna, mutta voimme rukoilla ja toivoa sille uutta, kaunista tulevaisuutta. Ystavyytta yli rajojen saimme kokea, kun tuntematon, nimettomaksi jaanyt nainen, kuultuaan Suomen terveiset, juoksetti puutarhastaan narsissit kateen. Vanhaa koulua, jota pisteaitojen keskelta etsin, ei enaa loytynyt. Oli lamminta ja kevat parhaimmillaan. Ihmiset ahersivat pjhoilla ja puutarhoissa. Suomeen sydamellisia terveisia taksovan asukkailta. Inker! Torikka Toksovan kirkko loytyi, vaikkakin runneltuna, entiselta paikaltaan. Muistilista Viesti myos ensi vuodeksi Lehden valissa olevalla tilillepanokortilla voitle uudistaa Inkerilaislen Viestin tilauksenne vuodelle Maksun pyydamme suoritlamaan mieluummin jo (aman vuoden puolella, viimeistaan mennessa. - kirjoittakaa lilillepanokorltiin ehdottomasti nimenne ja osoitteenne - jos osoitteenne on hiljattain muuttunul merkitkaa siita huomautus - merkitkaa rasti ruutuun vanha tai uusi tilaaja, se helpottaa tilauksen kasittelya - jos tilaaja on eri henkilo kuin maksaja, merkitkaa tilaajan nimi tiedonanto sarakkeeseen Tilausmaksuja joista puuttuu maksajan/tilaajan nimi, ei voida kirjata ja siita aiheutuu, etta naiden hcnkiloiden tilaus katkeaa. Viestin hinta vuodelle 1989 on sama kuin tanakin vuonna eli 80 rnk, Ruotsissa 120 kr. Jos ette halua uudistaa Inkerilaisten Viestin tilausta vuodelle 1989 pyydamme ilmoittarnaan siita Anneli Korkkiselle, muutoin leliden tilaus jatkuu yli vuodenvaihteen. Ruotsissa tilausasioita hoitaa Armas Paakkonen, jonka osoitetiedot oval etukannen sisasivulla. 14

15 Lahden inkerilaiset Lahden seudun inkerikerho kokoontuu joka kuukauden toisena maanantaina klo alkaen toimintavuonna seuraavasti: Leppasilla Orimattilassa Ramoilla Immilassa Ovaskoilla Orimattilassa Vuosikokous Joutjarven kirkolla Lehtisilla Uudessakylassa Karilla Vasaroistentie 14:ssa Ojaloilla Mustankalliontiella Saunotaan Ramoilla Immilassa Lahden seudun inkerilaiset toivoo Teit mukkaa. Toimitaa arttelis! Most puit siul ois asjaa, nl soita ja tiiustele Karin Raijalt puh tai Marilt Helsingin tapahtumia Helsingin paikallisosaston pikkujoulu Laatokkasalissa lauantaina klo Myyjaiset jo klo alkaen. Scukkoseuran kokous Joukostamme poistuneita Oskar Mokelainen, synt , kuoli Fritslassa Juho Bjorklund, synt , kuoli Borasissa Olga Parri, synt , kuoli Skenessa Anna Pajunen, synt , kuoli Nittassa Syyskuun kuukausikokoukseen oli kokoontunut tuvantaysi vakea. Kuvassa Eeva Supponen takanaan kotikirkko Miikulaisissa, (n) 15

16 Levita Inkeri-tietoa, tilaa asiamiehiltamme Inkeri-aiheista kirjallisuutta Saatavana Suomesta seka Ruotsista Aapo I ho Hietajyva, valitut runot 20 ink (30 kr Helli Suominen Mooses Putron elamakerta 15 mk (25 kr) Aanilevyja Inkerikuoro Nouse Inkeri ym. 15 mk (25 kr) Lauri Santtu Murrejuttuja Gavlen kuoro 15 mk [25 kr) 30 mk (35 kr) Inkerin poytalippuja 35 mk (55 kr) Inkerin postimerkkeja sarja 50 mk (75 kr) Adresseja 20 mk (30 kr) Rintaneula Inkerin vaakuna 10 mk (10 kr) Tarra Inkerin lippu 5 mk (5 kr) Inkerin kartta 70 mk (100 kr} Inkerin kartta 1849, saksankiel. Juhani Jaaskelainen 50 mk (50 kr) Inkerin kirkon tuho 70 mk (100 kr) Pertti Virtaranta Katri Peralainen, inkerilainen kielenoppaani 15 mk (20 kr) Toivo Folkesten, Aleksanteri Haltlunen, Toivo Jaaskelainen 50-vuotismuisto kirkon kohtalosta Inkerissa / 50-arsminne av kyrkans ode i Ingermanland (kaksikielinen / tvasprakig) 75 mk (100 kr) Erkki Tuuli Inkerilaisten vaellus Aatami Kuortti Tapahtui Inkerissa Inkerin kirkon vaikeita vuosia Juliana Inkerinsuomalainen Aloitettava alusta 110 mk (150 kr) 20 mk (25 kr) 20 mk (25 kr) 20 mk (25 kr) 20 mk (25 kr) Saatavana Suomesta Postikortti Karjalatalo Pertti Virtaranta Sananlaskuja ja arvoituksia Inkerilaisten Viestin irtonumeroita. Saatavana Ruotsista Oskar Himilainen Frammande fosterland en ingermanlandares dden Inkerin bibliografia Isien Usko muistqjulkaisu Kemppi Fenno-Ingria lauluja Uno Hammastrom Ingermanlandarna som flydde till Sverige Viktor Pajunen Ingermanland en kort historik Birger Thuresson Lilja flyktingflickan fran Ingermanland Postikortti Haaparannan muistolaatta Postikortti Orebron muistokivi Det svunna Ingermanland Saini Laurikkala Rovasti S. J. Laurikkalan elamakerta 3 mk 40 mk 100 kr 60 kr 10 kr 5 kr 30 kr 5 kr 60 kr 1 kr 1 kr 50 kr 45 kr Vammala 1988 Vammalan Kirjapaino Oy