Paljon työtä ja hauskanpitoa Viikin normaalikoulun lukiolaisten kokemukset opintojen kuormittavuudesta ensimmäisen lukukauden jälkeen

Transkriptio

1 Paljon työtä ja hauskanpitoa Viikin normaalikoulun lukiolaisten kokemukset opintojen kuormittavuudesta ensimmäisen lukukauden jälkeen Riikka Leikola Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Soveltavan kasvatustieteen laitos Aineenopettajan koulutus Opettaja työnsä tutkijana seminaari Martin Ubani / Mia Matilainen Huhtikuu 2009

2 Dispositio Johdanto...3 Opiskelijoiden jaksaminen ja hyvinvointi...4 Mitä on hyvinvointi?...4 Lukiolaisten hyvinvointi...5 Koulu uupumus...8 Tutkimuksen toteutus...14 Osallistujat...14 Aineistonkeruu ja analysointi...15 Tutkimustulokset...16 Opintojen määrä ja suoritustaso...16 Opintojen kuormittavuus...19 Jaksaminen ja hyvinvointi...20 Ajankäyttö...23 Tavoitteet ja riski koulu uupumiselle...25 Pohdinta...27 Kirjallisuusluettelo...28 Liitteet...29 Liite 1 Kyselylomakkeen kysymykset

3 Johdanto Suomalaiset nuoret viihtyvät koulussa huonosti: koulutyytyväisyys on meillä Euroopan alhaisimpia. Kuitenkin kansainvälisissä vertailuissa oppimistulokset ovat hyviä. Nykyisessä koululaitoksessa, erityisesti lukiossa, tukirakenteet ovat ohentuneet muun muassa valinnaisuuden lisäämisen ja luokattomuuden seurauksena. Tämä aiheuttaa osaltaan nuorille stressiä, joka voi pahimmillaan johtaa kouluuupumiseen. Koulu uupumus on vakava asia, jolla on seurausvaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. (Salmela Aro & Näätänen 2005, 9 10.) Nuorten hyvinvointia on tutkittu kohtuullisen paljon ja kattavasti, mutta erityisesti lukiolaisiin keskittyvää tutkimusta on vain vähän. (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 7.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoitaa Viikin normaalikoulun lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokemuksia lukio opintojen kuormittavuudesta. Tutkimuksella selvitetään opiskelijoiden kokemuksia ja ajatuksia omasta jaksamisestaan, hyvinvoinnistaan, ajankäytöstään ja opintojen kuormittavuudesta. Tutkimuksen painopiste on opiskelijoiden omissa kokemuksissa ja ajatuksissa, joita peilataan teorioihin koulu uupumuksesta ja nuorten hyvinvoinnista. Kuormittuneisuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa stressaantuneisuuden kokemusta, huolta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä kokemusta siitä, että lukio opiskelu on erittäin raskasta ja/tai vie liikaa aikaa. Sivukysymyksinä selvitetään, millaisia tavoitteita opiskelijoilla on ja kuinka he menestyvät opinnoissaan. Kaikki tutkimuskysymykset nousevat kiinnostuksesta nuorten omiin kokemuksiin ja ajatuksiin omasta opiskelumaailmastaan. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan aluksi sitä, miten hyvinvointia voidaan määritellä ja millaisista näkökulmista sitä on lähestytty eri tutkimuksissa. Seuraavaksi käsitellään erityisesti nuorten ja lukiolaisten hyvinvointia muun muassa nuorisobarometrien ja lukiolaisten hyvinvointitutkimuksen avulla. Koulu uupumusta tarkastellaan omassa alaluvussaan ja pohditaan sen syntymekanismeja sekä yhteyttä työuupumukseen ja selviytymiskeinojen yhteyttä stressin muuttumiseen uupumukseksi. Tutkimustuloksia pohditaan neljän aineistosta nousseen teeman avulla. Teemoja ovat opintojen määrä ja suoritustaso, kokemus opintojen kuormittavuudesta, 3

4 jaksaminen ja hyvinvointi sekä ajankäyttö. Lopuksi pohditaan tukimukseen osallistuneiden nuorten alttiutta sairastua koulu uupumukseen. Opiskelijoiden jaksaminen ja hyvinvointi Mitä on hyvinvointi? Hyvinvointia on tutkimuksissa määritelty monin eri tavoin. Hyvinvoinnilla voidaan tarkoittaa onnellisuutta, tyytyväisyyttä elämään ja positiivista mielialaa. Siihen voi kuulua myös hyvä itsetunto ja itsensä toteuttaminen. Tällaisen hedonistisen lähestymistavan lisäksi hyvinvointia voidaan lähestyä myös mallilla, johon kuuluu itsensä hyväksyminen, myönteiset suhteet toisiin ihmisiin, autonomia, ympäristön hallinta, elämän mielekkyys ja persoonallinen kasvu. Suomessa hyvinvointia etenkin nuorten keskuudessa on mitattu lähinnä Beckin & Beckin depressiokyselyllä. Tällöin hyvinvointi on määritelty vähäiseksi masentuneisuudeksi ja hyväksi itsetunnoksi. (Vahtera 2007, ) Hyvinvointi ei kuitenkaan ole vain masentuneisuuden poissaoloa, vaikka masentuneisuus ja hyvinvointi ovatkin käänteisesti verrannollisia. Positiiviset ja negatiiviset tunnetilat eivät ole kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Hyvinvoinnin kannalta on oleellista, että positiiviset tunnetilat ovat vallitsevia. Tutkimusten mukaan nuoret ovat onnellisimpia järjestetyn vapaa ajanvieton parissa, kuten harrastuksissa kavereidensa kanssa ja onnettomimpia lukiessaan yksin kokeisiin. Kuitenkin parhaiten voivat nuoret, jotka etsivät haasteita ja kehittävät omia taitojaan niihin vastaamisessa. (Vahtera 2007, 33.) Erik Allardt on esittänyt hyvinvointia kuvaamaan mallin, joka jakautuu kolmeen osaan: having, loving ja being. Ennen Allardtia hyvinvointi(yhteiskunta)tutkimuksessa oli keskitytty lähinnä ulkoiseen elintasoon ja sen mittaamiseen (having), mutta Allardt halusi mukaan myös muita hyvinvoinnin ulottuvuuksia, joten hän otti käsitteet loving (ystävyyssuhteet) ja being ( ihmisenä oleminen) mukaan malliinsa. Allardt pyrki mittaamaan kaikista kolmesta sekä objektiivisen tason, että subjektiivisen tason, koska hän halusi sisällyttää indikaattoreihin myös ihmisten kokemuksen ja asenteet. (Allardt 1998, 38 41). Having kategoria sisältää objektiivisesti muun muassa aineellisen hyvinvoinnin, tulo ja elintason sekä terveyden. Subjektiivinen taso puolestaan on ihmisten tyytyväisyys tai tyytymättömyys ulkoiseen hyvinvointiinsa. Loving 4

5 kategoria sisältää objektiivisesti ystävien ja sosiaalisten kontaktien määrän ja muut ihmisten väliset yhteydet. Subjektiivisesti loving ulottuvuuteen kuuluu onnellisuuden ja onnettomuuden kokemukset. Being kategoriassa on objektiivisella tasolla muun muassa poliittinen aktivisuus, harrastukset, korvaamattomuus työssä ja vapaa ajan harrastukset. Subjektiivisesti tähän kategoriaan kuuluu kokemus vieraantumisesta ja itsensä toteuttamisesta. (Allardt 1998, ) Allardtin käsitystä siitä, että hyvinvointi on muutakin kuin aineellisia olosuhteita, tukee Sirpa Vahteran näkemys, että hyvinvointi ja onnellisuus ovat melko riippumattomia ulkoisista olosuhteista ja elämäntilanteista. Kyseessä on ihmisten subjektiivinen arvio omasta tilanteestaan, tavoitteistaan ja tulevaisuudestaan. Hyvinvointia ei pidäkään ymmärtää vain mielihyvään liittyvänä asiana, vaan tulee huomioida sen kognitiiviset, emotionaaliset ja motivationaaliset puolet. (Vahtera 2007, 32.) Onnellisuus ja positiivinen mieliala sekä edeltävät onnistumisia että seuraavat niistä. Tyytyväisyys elämään lisää aktiivisuutta, optimismia ja tuotteliaisuutta. Lisäksi hyvinvointi ja motivaatio kumuloituvat keskenään eli hyvinvointi vaikuttaa ihmisen tavoitteisiin ja niissä onnistumiseen, jotka puolestaan lisäävät hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen myös kykenee joustamaan tavoitteissaan ja sopeutumaan uusiin tilanteisiin. (Vahtera 2007, ) Hyvinvointi voidaan ymmärtää fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi kokonaisuudeksi. (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 7.) Hyvinvointiin liittyy niin sanottu attribuutioerhe, joka tarkoittaa sitä, että suuri osa hyvinvoivista ihmisistä selittää onnistumisensa pysyvillä ja omaan kontrolliinsa liittyvillä tekijöillä ja epäonnistumisensa päinvastoin hetkellisillä ja kontrollin ulkopuolisilla tekijöillä. Opintomenestys liittyy kiinnostavasti tällaiseen minää tukevaan optimistiseen strategiaan: optimistisen strategian käyttäminen ja hyvä opintomenestys korreloivat keskenään voimakkaasti. Masennukseen puolestaan liittyy selkeästi pessimistinen ei minää tukeva strategia, jossa onnistumiset nähdään hetkellisistä, satunnaisista asioista johtuviksi ja epäonnistumiset puolestaan pysyvistä ja omasta itsestä johtuviksi. Tällainen strategia on yhteydessä myös heikkoon opintomenestykseen. (Vahtera 2007, ) Lukiolaisten hyvinvointi Lukioaika on voimakkaan itsenäistymisen aikaa. Nuoret asuvat vielä pääasiallisesti huoltajiensa kanssa, mutta he ovat jo pitkällä itsenäistymisessä ja erityisesti 5

6 kaveripiirien merkitys kasvaa. Lukio on yksi keskeisistä nuorten elämänsfääreistä: se on paitsi oppilaitos, myös sosiaalinen kasvuympäristö, joka vaikuttaa nuoren hyvinvointiin. Luokattomuuteen siirtymisen jälkeen on alettu pohtia sitä, aiheuttaako liian suuri vastuu ja vapaus ongelmia joillekin opiskelijoille ja onko siirtymä huonontanut lukioden sosiaalista ilmapiiriä. (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 7 8.) Lukiolaisten fyysinen hyvinvointi on parantumassa, mutta siinä on edelleen ongelmia: esimerkiksi huonosta ilmanlaadusta ja ergonomiasta sekä kiireestä kärsii noin puolet lukiolaisista. Kuitenkin vain 36% lukiolaisista kokee erittäin häiritseväksi jonkin fyysisiin olosuhteisiin liittyvän piirteen. Noin kolmannes lukiolaisista kärsii päivittäin jostain fyysisestä oireesta, kuten niska hartiaseudun kivuista, päänsärystä tai väsymyksestä. Pääasiassa lukiolaiset kuitenkin kokevat terveytensä erittäin tai melko hyväksi (82%), huonoksi sen arvioi 2%. (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 11 12, ) Lukio ikäisistä 10 11% on vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneita. Oireet ovat tytöillä (14%) kaksi kertaa yleisempiä kuin pojilla (7%). Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa. Masentuneisuutta oireilevista tytöistä yli puolet ja pojista hieman alle puolet oireili myös fyysisesti ja raportoi esimerkiksi päänsärkyä, vatsakipuja ja lihasjännitystä suhteellisen usein. Vastaavia oireita yhtä usein ilman masennusoireita raportoi tytöistä 15% ja pojista 6%. Masentuneisuuden on havaittu olevan yhteydessä sosiaalisiin suhteisiin. Masentuneisuus ja sosiaalisen tuen puute esiintyvät usein yhdessä, mutta niiden kausaalisuhteesta ei toistaiseksi tiedetä riittävästi. Masennusoireita raportoivat nuoret ilmoittavat muita useammin, ettei heillä ole läheisiä ystäviä, etteivät he keskustele asioistaan vanhempiensa kanssa ja että he kokevat etteivät opettajat ole heistä kiinnostuneita. (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 21; Vahtera 2007, 33.) Valtaosalla nuorista menee kuitenkin hyvin: suurin osa ilmoittaa olevansa hyvin tyytyväinen elämäänsä ja sen eri osa alueisiin. Nuorilla on keskimäärin entistä enemmän ystäviä, joihin ollaan useammin yhteydessä. Pääkaupunkiseudun nuorilla on jonkin verran enemmän ystäviä kuin muualla asuvilla. Keskimäärin nuoret antavat elämälleen kokonaiskouluarvosanan 8½, jota voi pitää varsin korkeana. Nuorten tyytyväisyys yhdellä elämän osa alueella ennustaa hyvin tyytyväisyyttä myös muilla alueilla. Myös sosiaalinen tausta on vahvasti yhteydessä hyvinvointiin. (Myllyniemi 2007, 9 10, 97.) 6

7 Hyvinvointiin vaikuttaa myös nuorten viihtyminen koulussa, se on jopa käänteisessä yhteydessä masennuksen kanssa. Lukiolaiset arvioivat koulun työilmapiiriä melko positiivisesti. Pieni osa lukiolaisista kuitenkin kokee, että luokattomuus tuo mukanaan ryhmähengen puuttumista, epätietoisuutta, yksinäisyyttä ja pohjattomuuden tunnetta. Selvästi suurin osa lukiolaisista (80%) on kuitenkin sitä mieltä että heidän luokkansa oppilaat viihtyvät hyvin yhdessä, joskin on vaikea tietää mitä luokalla kulloinkin ymmärretään luokattomassa lukiossa. Kiusaaminen on lukioissa harvinaista, mutta ei olematonta. Noin yksi prosentti tytöistä ja kaksi prosenttia pojista raportoi tulevansa kiusatuksi viikoittain. Lukiolaiset suhtautuvat aikaisempaan verrattuna koulunkäyntiin positiivisemmin ja kokevat koulun hieman vähemmän kuormittavaksi. Melko tai erittäin paljon koulunkäynnistä pitää 64% lukiolaisista. (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 36, 38 39, 73; Vahtera 2007, ) Yksi keskeisistä koululaisten hyvinvointiin liittyvistä asioista on koulutyön määrän liian suureksi kokeminen. On havaittu, että se vaikuttaa hyvinvointiin fyysisiä olosuhteita ja koulun ilmapiiriä enemmän. Lähes puolet lukiolaisista kokee koulutyön määrän jatkuvasti tai melko usein liian suureksi. Tytöt kokevat näin useammin kuin pojat ja kokemus lisääntyy opiskeluvuosien karttuessa. Luokattomalla lukiolla pyrittiin muun muassa siihen, että opiskelijat voisivat vaikuttaa omaan työmääräänsä, mutta käytännösä eri jaksojen tasapainottaminen on hankalaa ja joistain jaksoista tulee turhan raskaita. Kaikkein raskaimmiksi lukiolaiset kokevat kotona tehtävät läksyt ja esseet sekä kokeet. (Lukiolaisen hyvinvointitutkimus 2007, 52 54, 75.) Kysyttäessä kuinka tärkeinä nuoret pitävät tiettyjen tavoitteiden saavuttamista 35 vuotiaaksi mennessä, tärkeimmiksi nousevat pysyvä työsuhde sekä perhe ja lapset, mahdollisuus tehdä ympäristöä säästäviä valintoja ja mahdollisuus matkustaa. Korkean elintason saavuttaminen, omistusasunto, oma auto ja keskitasoa korkeampi palkka ovat hiukan vähemmän tärkeitä tavoitteita, mutta nekin saavat yli puolelta vastaajista arvioin erittäin tai melko tärkeänä. Alle puolelle yhtä tärkeitä ovat poliittinen osallistuminen, yrittäjyys ja arvostettu yhteiskunnallinen asema. Kysyttäessä kuinka tärkeinä nuoret pitävät tiettyjä asioita, selvästi tärkeimmäksi nousi ajan viettäminen perheen ja läheisten kanssa, seuraavaksi ajan viettäminen ystävien kanssa, itsestä ja kunnosta huolehtiminen sekä mahdollisuus matkustaa. 7

8 Opiskelua ja koulumenestystä erittäin tai melko tärkeänä piti 87% vastaajista. (Myllyniemi 2007, 86, 90; Myllyniemi 2008, 106.) Nuoret antavat omalle terveydentilalleen keskimäärin kouluarvosanan 8,7, eikä siinä ole suuria alueellisia eroja. Itse koettu terveys on melko hyvä indikaattori todellisesta terveydentilasta ja voi ennustaa elinikää jopa lääkärin arvioita paremmin. Lukiolaisten elinolot ja terveystottumukset ovat kehittyneet parempaan suuntaan aikaisempaan verrattuna, mutta terveys ei. Masentuneisuus ja koulu uupumus ovat yleisiä. Keskimäärin nuorten hyvinvoinnissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta vakavammat ongelmat ovat lisääntyneet. (Myllyniemi 2007, ) Nuoret ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa ja vapaaaikaansa ja tuntevat kuuluvansa kiinteästi perheeseensä ja ystäväpiiriinsä. Yhteenkuuluvuus ystäväpiireihin on jonkin verran löyhentynyt, mutta silti ystävien määrä ei ole vähentynyt eikä yhteydenpito harventunut: päinvastoin. Yhteisöllisyys on muuttamassa muotoaan löyhemmäksi ja liikkuvammaksi.mutta yhteydenpito ystäviin koetaan entistä tärkeämmäksi. (Myllyniemi 2007, ; Myllyniemi 2008, 103.) Hyvinvoinnin suhteen lukiolaisista erottuu suuri, kaikilla osa alueilla hyvin jaksava ja voiva enemmistö, jolla ei ole ongelmia suurten työmäärien kanssa.toisaalta erottuu myös selkeä pahoinvoiva vähemmistö, jolla on vaikeuksia kaikilla hyvinvoinnin osa alueilla ja joka saattaa jäädä lukioissa melko yksin oman jaksamisensa kanssa, kun koulujen sosiaalinen ympäristö ja opiskelijahuolto kykenevät vastaamaan lähinnä hyvinvoivan enemmistön tarpeisiin. (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 76.) Koulu uupumus Nuorten koulu uupumus kehittyy samankaltaisten vaiheiden kautta kuin aikuisten työuupumus. Keskeistä molemmissa ovat pahanolontunteet, jotka liittyvät työhön: aikuisilla ansiotyöhön ja opiskelijoilla koulutyöhön. Koulu uupumuksesta kärsii joidenkin tutkimusten mukaan jopa joka kymmenes oppilas. Tytöt uupuvat poikia useammin ja lukiolaiset ovat uupuneempia kuin 9 luokkalaiset. Lukioon aikovat peruskoulun päättöluokkalaiset ovat muita uupuneempia. Koulu uupumus syntyy pitkittyneestä stressioireyhtymästä, joka liittyy koulutyöhön. Koulu uupumukseen liittyy emotionaalinen väsymys, joka ei poistu nukkumalla, kyyninen suhtautuminen 8

9 koulutyöhön ja riittämättömyyden tunteet koulussa. (Koivisto 2001, ; Miettinen 2006.) Emotionaalinen väsymys kehittyy yleensä siten, että opiskelija on pinnistellyt pitkään tavoitteidensa saavuttamiseksi ilman riittäviä edellytyksiä. Kyyniseen suhtautumiseen liittyy opiskelun merkityksen aliarvioiminen ja mielekkyyden tunteen katoaminen koulutyöstä. Mielekkyys voi kadota monestakin syystä, mutta motivaatio laskee varmasti, jos kokee ettei pysty vastaamaan asetettuihin vaatimuksiin. Riittämättömyyden tunteisiin liittyy se, että kokee itsensä tehottomaksi ja kouluun liittyvä itsetunto alenee. Näin käy jos kokee ettei pysty tekemään riittävästi tai ettei saa tarpeeksi aikaan. (Salmela Aro & Näätänen 2005, 11.) Uupumus kehittyy yleensä näiden kolmen indikaattorin seuratessa toisiaan. Uupumusasteisesti väsyneen oloa koulussa sekä vapaa aikaa haittaa koulutyö. Uppumukseen liittyy myös uniongelmia. Näistä seuraa usein kyynistyvä asenne koulua kohtaa, jolloin työstä häviää mielekkyys osittain suojamekanismien kautta: jos tuntuu ettei jaksa jotakin, on helpottavaa ajatella, ettei se ole tärkeää. Mielekkyyden katoamisesta seuraa riittämättömyyden tunteita ja yleensä koulusuoriutuminen laskee. (Salmela Aro & Näätänen 2005, 12.) Uupumus kehittyy hitaasti vuosien kuluessa, eikä sille useinkaan löydy yksittäistä syytä. Yksilöllisiä uupumuksen oireita voivat olla voimakas vastuuntunto, ylitunnollisuus ja ahkeruus, korkea henkilökohtainen vaatimustaso, työkeskeisyys ja itsearvostuksen kiinnittyminen työhön. (Koivisto 2001, ) Uupunutta oppilasta sressaavat koulun asettamat tehtävät sekä omat tai muiden vaatimukset. Usein siihen liittyy myös kyvyttömyys nähdä opiskelun merkitys ja sen seurauksena alisuoriutuminen. Koulu uupuneet raportoivat muita useammin myös erilaisia oppimisvaikeuksia, riittämättömyyden tunteita ja somaattisia oireita ja he kokevat koulun asettamat haasteet liian suuriksi. Koulu uupumus on yhteydessä masennukseen, alhaiseen elämäntyytyväisyyteen ja itsearvostukseen. Toveriryhmän tuki ja hyvä itsetunto puolestaan suojaavat uupumukselta. (Miettinen 2006.) Työstressillä ja työuupumuksella on sama lähtökohta, joka on epäsuhta työn ja yksilön välillä: puhutaan vaatimusten ja voimavarojen epätasapainosta ja puutteellisista resursseista. (Salmela Aro & Näätänen 2005, 13.). Työstressi on ohimenevä tila, johon yksilö pystyy yleensä sopeutumaan. Uupumus puolestaan on melko pysyvää ja kehittyy kroonistuneen stressin seurauksena. Stressi voi olla myös 9

10 positiivista, mutta uupumus on pelkästään kielteistä. Työuupumus aiheutuu pitkäaikaisesta vaatimusten ja voimavarojen epätasapainosta, joka liittyy nimenomaan työhön ja eroaa siten elämän muista ongelmista. Työuupumus eroaa muista stressitiloista kolmitahoisena kokonaisuutena, joka koostuu kokonaisvaltaisesta väsymyksestä, johon liittyy emotionaalisten ja fyysisten resurssien ylitys sekä ylikuormittuneisuus, kyynisyydestä työtä kohtaan sekä pelosta, ettei suoriudu omasta työstään. Koulu uupumus ja työuupumus ovat siis samansukuisia ilmiöitä. Työuupumukseen liittyy myös sosiaalisen tuen puute sekä ongelmat työroolissa. Työuupumuksen välttämisessä keskeisiksi nousevat selviytymiskeinot. Vähemmän uupuneet käyttävät aktiivisia keinoja, joita ovat suunnitteleva ongelmanratkaisu ja tilanteen positiivinen uudelleenarviointi, välttelykeinot ja passiivisuus puolestaan liittyvät suurempaan uupumukseen. Selviytymiskeinot ovat luultavasti avainasemassa työstressin muuttumisessa työuupumukseksi. (Tauriainen 2003, ) Työuupumuksella on vakavia psykologisia ja fysiologisia seurauksia, kuten masennus, koettu huono terveys ja jopa sydäninfarktit. Työuupumuksen ongelmat myös leviävät muille elämän alueille, kuten ihmissuhteisiin ja uupuneen kotiin. (Salmela Aro & Näätänen 2005, 14.) Salmela Aron ja Näätäsen mukaan noin joka kymmenes opiskelija on hyvin koulu uupunut, puolet heistä erittäin voimakkaasti. Kolme kymmenestä on vaarassa uupua, kolme ei koe juurikaan uupumusta ja kolme ei lainkaan. Uupuneilla emotionaalinen väsymys on yleisempää kuin kaksi muuta uupumuksen indikaattoria. Vaikka koulua kuvataan usein tylsäksi ja viihtyvyys on siellä alhaista, nuoret kuitenkin pitävät koulunkäyntiä mielekkäänä ja tärkeänä, etenkin tytöt. (Salmela Aro & Näätänen 2005, 18.) Tytöt ovat selvästi uupuneempia kuin pojat sekä peruskoulussa että lukiossa, heillä uupumusasteista väsymystä ja riittämättömyyden tunteita on poikia enemmän. Koulukohtaiset erot koulu uupumuksessa ovat pieniä: emotionaalisesta väsymyksestä ne selittävät noin 7%, muista indikaattoreista alle 2%: erot koulu uupumuksessa ovat siis oppilaskohtaisia. Koska lukiolaiset ovat kaikkein uupuneimpia ja lukion aikana uupumus usein nousee kaikkien kolmen indikaattorin osalta suhteessa ei lukioon menneisiin verrattuna peruskoulun päättöluokan tasoon, on syytä kysyä sopiiko lukio kaikille opiskelijoille vaatimuksineen ja käytäntöineen? (Salmela Aro & Näätänen 2005, 19 20, 73.) Uupumus ei johdu pelkästään työn määrästä. Turun lukiossa tehdyn tutkimuksen mukaan enemmän kursseja valinneet opiskelijat oirehtivat uupumusta vähemmän kuin vain minimimäärän suorittavat. 10

11 (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, ) Tosin näiden kahden kausaalivaikutusta ei kyseisessä tutkimuksessa tutkittu. Koulu uupumus on yhteydessä oppimisvaikeuksiin ja kasaantuu myös muiden ongelmien kanssa ja usein siihen liittyy motivaation puutetta koulutyötä kohtaan. Uupuneet arvioivat oppimistavoitteet stressaaviksi, rasittaviksi ja ulkokohtaisiksi ja kokevat etteivät voi vaikuttaa niiden saavuttamiseen. Uupuneita vaivaa usein myös uskonpuute opintojen etenemistä kohtaan, he suhtautuvat kouluun kielteisesti eivätkä koe keskeisiä aineita hyödyllisiksi tai tärkeiksi. Heillä on usein myös enemmän poissaoloja kuin muilla ja he ovat koulukiusaamisen kohteita. (Salmela Aro & Näätänen 2005, ) Lukiolaisten koulu uupumus on yhteydessä paitsi edellä mainittuihin seikkoihin, myös voimakkaaseen epäonnistumisen pelkoon ja somaattisiin oireisiin, kuten niska hartiaseudun kipuihin ja päänsärkyyn sekä unihäiriöihin. Uupumusasteinen väsymys on jonkin verran yhteydessä liikoihin harrastuksiin ja voimakkaassa yhteydessä masennukseen sekä jossain määrin alhaiseen itsearvostukseen. Kyynistyneet opiskelijat eivät jaksa enää yrittää koulun eteen eivätkä heidän tavoitteensa edisty, he eivät ole sitoutuneita koulutyöhön eikä heillä ole siihen tarmoakaan.opintomenestys on heikkoa ja usein yhteys löytyy myös oppimisvaikeuksiin. Kyynistyneet kokevat, ettei koulu ole heidän identiteetilleen merkityksellinen ja heillä on usein myös unihäiriöitä ja muuta ongelmakäyttäytymistä, kuten lintsaamista. Kyynisyydellä on yhteys myös masennukseen sekä alhaiseen itsetuntoon ja elämäntyytyväisyyteen. Riittämättömyyden tunteet ovat yhteydessä alhaiseen tarmokkuuteen, voimakkaaseen epäonnistumisen pelkoon ja kokemukseen että tavoitteet eivät edisty. Alhainen koulumenestys, oppimisvaikeudet ja somaattiset oireet sekä jonkin verran ongelmakäyttäytyminen korreloivat riittämättömyyden tunteisiin. Erittäin voimakas yhteys niillä on alhaiseen itsetuntoon ja elämäntyytyväisyyteen sekä masennukseen. (Salmela Aro & Näätänen 2005, ) Ryanin ja Decin mallin mukaan ihmisellä on kolme perustarvetta: tarve kuulua johonkin, tarve kompetenssiin ja tarve autonomiaan. Nuorten tavoitteet heijastelevat näitä tarpeita ja jos nuoret onnistuvat tavoitteissaan koulu uupumus vähenee. Salmela Aro ja Näätänen löysivät tavoitteiden perusteella kolme ryhmää. Ensimmäiseen kuuluu 43% nuorista ja siinä enemmistö on poikia. He ovat suuntautuneita työelämään ja koulutukseen sekä varallisuuteen. Heillä on korkea 11

12 kompetenssin tarve ja heillä koulu uupumus on suhteellisen vähäistä. Toisessa ryhmässä on 30% nuorista ja enemmistönä tytöt. He ovat suuntautuneita sosiaalisiin suhteisiin ja nykyiseen koulunkäyntiin ja pitävät tärkeänä läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin. Heilläkään ei ole voimakasta koulu uupumusta. Kolmannessa ryhmässä on 27% nuorista. He ovat erittäin voimakkaasti suuntautuneita itseen liittyviin tavoitteisiin ja niistä murehtimiseen. Heillä kouluuupumus on voimakasta, samoin masennus. Tällä ryhmällä on korostunut autonomian tarve, muttei keinoja saavuttaa sitä. Riittämättömyyden kokemukset ja mielekkyyden tunteen väheneminen koulutyöstä ovat tyypillisiä. Kompetenssin ja liittymisen tarpeen korostuminen siis vähentävät koulu uupumusta, autonomian tarve ja itseen suuntautuminen puolestaan lisää sitä. (Salmela Aro & Näätänen 2005, ) Nuoret voidaan ryhmitellä myös heidän tavoiteorientaatioidensa mukaan ja löytää yhteyksiä koulu uupumusriskiin. Orientaatioiden perusteella on muodostettu seuraavat ryhmät, suluissa ryhmään kuuluvien nuorten määrä: normiryhmä (30%), oppimisorientaatio (20%), suoritusorientaatio (17%), menestysorientaatio (9%), välttelevä oreintaatio (6%) ja sitoutumattomat (9%). Normiryhmä on kaikkien tavoiteorientaatioiden suhteen keskimääräinen, eikä mikään nouse yli muiden. Oppimisorientoituneilla tavoitteena on ymmärtää opiskeltavia asioita ja saada hyviä arvosanoja. Suoritusorientoituneet pyrkivät saamaan parempia arvosanoja kuin muut, välttämään epäonnistumisia ja tilanteita, joissa on mahdollista tehdä virheitä. He tekevät koulun eteen vain pakollisen työn. Menestysorientoituneet haluavat hyviä tuloksia ja suhteellista menestystä, mutta he haluavat myös oppia ja ymmärtää paljon. Välttelevästi orientoituneet haluavat selviytyä mahdollisimman vähällä, välttää epäonnistumista eikä heillä ole oppimistavoitetta. Sitoutumattomat saavat alhaisia arvoja kaikilla tavoiteorientaatioilla ja he ovat psykologisesti irrottautuneet koulusta. Oppimisorientoituneet ovat sitoutuneet koulun tavoitteisiin, heillä on yleensä hyvä itsetunto, eivätkä he uuvu. Suoritusorientoituneet etenevät tavoitteissaan, eikä heillä ole suurta riskiä uupua. Menestysorientoituneet ovat kaikkein väsyneimpiä, mutta eivät kyynistyneitä eikä heillä ole riittämättömyyden tunteita. Menestystä haluavat ovat uupuneempia kuin oppimista tavoittelevat. Sitoutumattomat ovat usein kyynisiä, mutteivät väsyneitä. Välttelevästi orientoituneet ovat kaikkein kyynisimpiä ja heillä on voimakkaimmin riittämättömyyden tunteita. Koulu uupumus ja motivaatio ovat 12

13 siis voimakkaasti yhteydessä, mutta eri indikaattorit eri tavoin. Luovutusherkkyys ja epäonnistumisen pelko ovat yhteydessä sen sijaan kaikkiin indikaattoreihin. (Salmela Aro & Näätänen 2005, ) Koulu uupumus on myös ryhmäilmiö: nuorten kaveripiirit ovat varsin homogeenisia koulu uupumuksen suhteen. Kaveriryhmän koheesio puolestaan alentaa uupumusta. Ne, jotka eivät kuulu selkeästi mihinkään ryhmään, ovat uupuneempia kuin ryhmiin kuuluvat. Toisaalta sellaiset ryhmät, jotka ovat hyvin kilpailuhenkisiä ja joissa toisia ei tueta lisäävät uupumusta. Myös arvosanat vaikuttavat hieman yllättävästi koulu uupumukseen: mitä korkeammat arvosanat, sen vähemmän uupumusta. Koulu uupuneet kokevat vanhempansa etäisiksi ja ajattelevat ettei näillä ole aikaa heille. Koulu uupumuksessa myös mallit ovat tärkeitä: uupuneiden tyttöjen äidit ja poikien isät ovat usein työuupuneita. Koulu uupumuksen hälytysmerkkejä ovat univaikeudet, uupumusasteinen väsymys, kouluasioiden jatkuva mielessä vellominen, mielekkyyden tunteen katoaminen ja suoriutumisen romahtaminen. Puskureina koulu uupumusta vastaan toimivat positiivinen suhtautuminen koulunkäyntiin, tarmokkuus ja aikaansaamisen tunne sekä opiskelun positiivinen imu. Uupumuksen ehkäisyssä tärkeitä ovat etenkin tukiverkostot: vanhemmat, opettajat ja kaveripiirit. Opiskelijoiden itsensä mielestä kaverit ja oma motivaatio ovat tärkeimpiä jaksamista auttavia tekijöitä. Opiskelutavoitteet ja opiskelumenetelmät täytyy myös säätää toimivalle tasolle: tähän nuoret tarvitsevat usein asiantuntijoiden apua ja ohjausta. Kouluilmapiirin tulee olla aidosti moniarvoinen, eikä pelkästään suorituskeskeinen. Kouluyhteisössä tulee olla tilaa henkiselle kasvulle ja persoonan kehitykselle. Yhteisöllisyyden lisäämisen lisäksi myös elämänhallinnan taitoja tulee kehittää. Koulukiusaamiseen pitää puuttua heti. (Salmela Aro &Näätänen 2005, 81 84, 112; Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 57.) Koulu uupumus on vakava riskitekijä, johon tulee puuttua. Kouluuupumukselle on löydettävissä selkeä riskiryhmä, joka asiantuntijoiden on kyettävä tunnistamaan. Voimakas yksilöllistyminen ja valinnanvapaus voivat altistaa turvattomuudelle ja epävarmuudelle, jos nuori ei saa niihin tukea. Tämä voi näkyä koulu uupumuksena. Viisi prosenttia opiskelijoista on todella yksinäisiä ja 20% nuorista raportoi, ettei heillä ole luotettavaa keskustelukumppania. (Salmela Aro & Näätänen 2005, 86, 112.) Koulu uupumuksen riski ja puskuritekijät on esitelty kootusti taulukossa yksi. 13

14 TAULUKKO 1. Koulu uupumuksen riski ja puskuritekijät (teoksesta Salmela Aro & Näätänen 2005, 84). Lisää koulu uupumusta Vähentää koulu uupumusta Sukupuoli Nainen Mies Kouluvalinta Lukio Ammattikoulu Muut Oppimisvaikeudet ongelmat Masennus Uniongelma Niska hartiaseudun säryt Päänsärky Lintsaaminen Muu Elämäntyytyväisyys hyvinvointi Hyvä itsetunto Motivaatio Itseen suuntautuminen Kehitystehtäviin suuntaaminen Suoritusorientaatio. Koulun tavoitteet Välttämisorientaatio merkityksellisä, sopivasti Koulutavoitteet haastavia ja saavutettavia. stressaavia Oppimisorientaatio. merkityksettömiä ja Kouluimu: tarmokkuus, vaikeasti päättäväisyys, uppoutuminen saavutettavia. Innostus, sitoutuminen, tarmo aikaansaamisen tunne Sosiaaliset Uupuneet kaverit Koheesio kaveripiirissä tekijät Perhetausta Uupuneet vanhemmat Vanhemmilla aikaa nuorelle Tutkimuksen toteutus Osallistujat Tutkimus toteutettiin tammikuussa vuonna 2009 erään kurssin yhteydessä. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Kurssilla oli yhteensä 25 opiskelijaa, joista 12 palautti kyselylomakkeen. Vastausprosentiksi saatiin siis 48. Vastaajista 10 on tyttöjä ja 2 poikia. Ryhmässä oli yhteensä 16 tyttöä ja 9 poikaa, joten tytöistä vastasi 63% ja pojista 22%. Yksi vastaajista on 17 ja loput 16 vuotiaita. Aineisto on koodattu juoksevalla numeroinnilla 001:stä alkaen ja siihen viitataan mainitsemalla vastaajan sukupuoli ja aineistonumero, esimerkiksi nainen 002. Tutkimuskouluna Viikin normaalikoulu on erityinen etenkin siksi, että sinne on erittäin vaikeaa päästä opiskelemaan. Syksyllä 2008 alin hyväksytty keskiarvo oli 9,33 (Honkanen 2008). Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat tämän vuosikurssin opiskelijoita. Viikin normaalikoulu valikoitui tutkimuksen 14

15 toteutuspaikaksi osittain juuri tästä syystä. On kiinnostavaa tarkastella opinnoissaan erittäin hyvin menestyneiden ja oletettavasti hyvin motivoituneiden nuorten jaksamista ja ajatuksia omasta kuormittuneisuudestaan. On mahdollista, että aineistossa on systemaattista virhettä siten, että kaikkein kuormittuneimmat opiskelijat eivät ole vastanneet. Tutkimusta aloitettaessa yksi poika opiskelija sanoikin, että ei varmaankaan osallistu, koska ei jaksa juuri nyt mitään ylimääräistä. Tilanteeseen on kuitenkin vaikea vaikuttaa normaalien tutkimuseettisten käytänteiden vallitessa. Aineistonkeruu ja analysointi Opiskelijoita pyydettiin pitämään viikon ajan päiväkirjaa ajankäytöstään noin tunnin tarkkuudella valmiille lomakkeelle ja sen lisäksi vastaamaan sekä skaala, että avokysymyksiin, jotka ovat tutkimuksen liitteenä 1. Lisäksi kysyttiin mitä kursseja ja kuinka paljon opiskelijat ovat syksyn aikana suorittaneet, mitä kursseja heillä on parhaillaan kesken ja mikä on heidän tähänastinen keskiarvonsa. Päiväkirja oli tarkoitus täyttää ennen muihin kysymyksiin vastaamista ja sen lopuksi vastaajia pyydettiin laskemaan kuinka paljon he olivat viikon aikana käyttäneet aikaa tiettyihin aktiviteetteihin. Päiväkirjan ensisijainen tarkoitus oli toimia ajatusten herättäjänä ja pohjustaa muihin kysymyksiin vastaamista. Vastaajista viisi täytti päiväkirjan kaikkien seitsemän päivän osalta, kaksi täytti kuusi päivää, yksi viisi, yksi neljä ja yksi kaksi päivää. Kaksi vastaajista ei täyttänyt päiväkirjaa lainkaan. Kaikki paitsi yksi vastaaja olivat vastanneet avokysymyksiin ja kaikki olivat vastanneet skaalakysymyksiin. Koska suurin osa vastaajista oli täyttänyt päiväkirjaa ainakin jonkin verran, on todennäköistä, että se on täyttänyt tehtävänsä ajatusten herättelijänä. Kiintoisaa on, että avovastausten pituus ja pohtivuus korreloivat positiivisesti päiväkirjan täyttämisen kanssa. Välttämättä kyseessä ei ole seurausvaikutus, vaan voi olla että samat ihmiset ovat motivoituneita kirjoittamaan pitkästi ja sitoutumaan päiväkirjan pitoon. On kuitenkin varteenotettava vaihtoehto, että päiväkirja on auttaut vastaajia pohtimaan kysymyksiä. Tutkimusviikko oli mahdollisimman tavallinen kouluviikko keskellä kolmatta jaksoa, joskin osa vastaajista oli kyseisellä viikolla yökoulussa perjantaista lauantaihin. Tutkimus aloitettiin torstaina ja tarkoitus oli täyttää päiväkirjaa seuraavasta perjantaista alkaen torstaihin asti. Osa vastaajista oli aloittanut päiväkirjan täytön jo torstaina, jolloin se loppui keskiviikkoon, mutta tästä erosta ei 15

16 aiheudu tutkimuksellisia epäkohtia. Vastauslomakkeet palautettiin kurssin opettajalle tutkimusviikon päätyttyä. Aineistoksi kertyi päiväkirja aineistoa yhden viikon ajalta opiskelijoiden ajankäytöstä. Skaalakysymyksillä kartoitettiin opiskelijoiden kokemuksia siitä, kuinka paljon opiskelu vie aikaa, kuinka stressaantuneita he ovat, miten he voivat, kuinka paljon tietyt kurssit vaativat työtä ja kuinka raskaiksi he kokevat lukio opinnot. Avokysymyksillä syvennettiin skaala kysymysten antamaa tietoa ja kysyttiin lisäksi opiskelijoiden tavoitteista lukiossa ja elämässään. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Tarkoituksena on luoda sanallinen ja selkeä kuvaus tutkittavasta ilmiöstä. Aineiston käsittely perustuu loogiseen päättelyyn ja tutkijan tulkintoihin. Aineistoa on luokiteltu ja teemoiteltu etsimällä avovastauksista yhtäläisyyksiä ja eroja sekä etsimällä yhteisiä teemoja eri vastaajien välillä sekä eri kysymysten välillä. (Tuomi & Sarajärvi 2006, 95, 110.) Avovastauksia suhteutetaan skaalakysymysten antamaan tietoon tutkimusjoukon keskiarvoista ja hajonnasta. Päiväkirja aineistoa käytettiin erityisesti aktuaalisten tuntimäärien suhteuttamiseen arvioihin ajankäytöstä ja opintojen kuormittavuudesta. Aineistossa olisi mahdollisuuksia myös syvällisempään ja laajempaan analyysiin, mutta se ei ole tämän tutkimuksen puitteissa mahdollista. Aineistosta nousseet teemat suhteutetaan teoriaosuudessa esiteltyihin laajempiin ilmiöihin. Tutkimuksen lähestymistapa on teoriasidonnainen. Analyysiä ohjaavat tietyt teoriakytkennät ja teoria ohjaa analyysin edistymistä, mutta tarkoitus ei ole testata mitään teoriaa, eikä analyysi pohjaudu yksiselitteisesti mihinkään teoriaan. Aineistolähtöisyys ja toisaalta valmiit mallit vuorottelevat analyysissa. (Tuomi & Sarajärvi 2006, ) Pyrkimyksenä on saada kattava kuva tämän tutkimusjoukon kokemuksista ja näkemyksistä. Tarkoituksena ei ole pyrkiä laajaan yleistettävyyteen. Tutkimustulokset Opintojen määrä ja suoritustaso Nuorille annettavan lukiokoulutuksen tuntijaon mukaan lukiossa on suoritettava vähintään 75 kurssia (LOPS 2003). Jos kurssit jakautuvat tasaisesti kahden ja puolen vuoden ajalle, jaksoa kohden suoritettavaksi tulee noin 6 kurssia. Kahden jakson jälkeen opiskelijat olivat suorittaneet keskimäärin 12 kurssia. Vastaajien kesken on 16

17 jonkin verran hajontaa siten, että kolme opiskelijaa oli suorittanut alle 12 ja neljä yli 12 kurssia. Suurin kurssimäärä oli 13,5 ja pienin 8. Kaksi vastaajaa ei ilmoittanut suorittamiensa kurssien lukumäärää. Opiskelijoiden suorittamien kurssien määrät on esitetty yksityiskohtaisesti taulukossa 2. Tutkimusajankohtaan mennessä opiskelijoilla oli ehtinyt olla kaksi jaksoa. Suoritettujen kurssien määrä jaksoa kohden vaihtelee välillä 4 6,75. Ilmoittaneiden joukosta seitsemän eli suurin osa oli suorittanut keskimäärin 6 tai 6,5 kurssia jaksossa. TAULUKKO 2. Kaikkien vastaajien suorittamien kurssien määrä. Kurssien määrä Vastaajat 13, Opiskelijoilla oli parhaillaan kesken keskimäärin 8 kurssia, joskin tässä hajontaa on paljon. Neljä opiskelijaa suoritti yhdeksää kurssia, yksi kymmentä. Alle kahdeksaa kurssia suoritti kuusi opiskelijaa. Pienin kurssimäärä oli 5,5. Kaikkien vastaajien parhaillaan kesken olleiden kurssien määrät on esitetty taulukossa 3. Kolmannessa jaksossa opiskelijoilla oli kesken huomattavasti enemmän kursseja kuin aikaisemmista jaksoista on suorituksia: kahdeksalla vastaajalla on enemmän kuin 6,5 kurssia kesken, isolla osalla yhdeksän tai kymmenen. Suoritettujen kurssien ja parhaillaan kesken olleiden kurssien määrillä ei ole yhteyttä keskenään: vain kahdella eniten suorittaneista on myös eniten kursseja kesken ja vain yhdellä vähiten suorittaneista on myös vähiten kesken. Kiintoisaa on, että kaikkein eniten suorittaneella (13,5 kurssia) on vähiten kursseja parhaillaan kesken (5,5). 17

18 TAULUKKO 3. Kaikilla vastaajilla kesken olevien kurssien määrä. Kurssien määrä Vastaajat , , ,5 1 On myös kiinnostavaa, että monet opiskelijat raportoivat kesken olevan jakson olevan kevyempi kuin edelliset, vaikka monilla on kesken kursseja enemmän kuin aikaisemmissa jaksoissa. Yksi selitys voi olla, että monilla opiskelijoilla oli kahdessa ensimmäisessä jaksossa ollut paljon kieliä, matemaattisia ja reaaliaineita kun taas kolmosjaksossa monilla oli runsaasti taito ja taideaineita. Kaksi opiskelijaa mainitseekin taito ja taideaineiden merkityksen opintoja keventävänä tekijänä: taito ja taide aineet (sic!) keventävät ainakin pitkiä päiviä mukavasti (Nainen 004 kysymykseen mikä vaikuttaa opintoja keventävästi) kevyemmät aineet, kuten musiikki (Nainen 005 kysymykseen mikä vaikuttaa opintoja keventävästi). Vastaajien mielestä taito ja taideaineet myös vievät vähiten resursseja opiskelussa (katso tarkemmin luku Opintojen kuormittavuus s ). Vastaajista kahdeksan ilmoitti suorittamiensa kurssien keskiarvon. Osa oli laskenut sen tarkasti (Mies 003: 9,92 ), osa arvioi (Nainen 011: ~9 ). Keskimäärin kaikkien aineiden keskiarvo vastaajilla oli 9,3. Hajontaa oli melko vähän: yhdellä oli 10, yhdellä 8,25, kolmella yli 9,5. Ilmoitetut keskiarvot on kuvattu taulukossa 4. TAULUKKO 4. Vastaajien keskiarvot tutkimusajankohtaan mennessä. Keskiarvo Vastaajat ,92 1 9,7 1 9,6 1 9,2 1 n ,

19 Kuten todettua, kyseinen vuosikurssi on tullut erittäin korkeilla keskiarvoilla sisään ja se näkyy lukion arvosanoissa, mutta aiheuttaa myös stressiä: ikäluokkani erinomaisuus ja loistaminen opinnoissa > paineet omasta pärjäämisestä (Nainen 008 kysymykseen mikä vaikuttaa opintojen raskauteen). Tutkimusjoukon nuorilla on ainakin koulun puolesta haasteita elämässään ja motivaatiota koulutyöhön. Toisaalta sekä omat että kodin ja koulun odotukset stressaavat selvästi joitain oppilaita. Tutkimusten mukaan parhaiten voivat nuoret, joilla on elämässään haasteita ja jotka kehittävät taitojaan niihin vastaamisessa. Myös motivaatio ja hyvinvointi lisäävät toisiaan. (Vahtera 2007, ) Stressiä oppilaille saattavat aiheuttaa omat ja muiden vaatimukset (Miettinen 2006). Opintojen kuormittavuus Opiskelijoilta kysyttiin kuinka raskaina he kokevat lukio opinnot asteikolla 1=erittäin raskaina 5=ei lainkaan raskaina. Vastaukset jakautuivat seuraavasti 1 0 vastaajaa 2 5 vastaajaa 3 4 vastaajaa 4 3 vastaajaa 5 0 vastaajaa Suuri osa vastaajista kokee siis opinnot melko raskaina. Opiskelijoita pyydettiin arvioimaan sekä raskaimman että kevyimmän kurssin työmäärää asteikolla 1=aivan liian pieni 5=aivan liian suuri. Vähiten resursseja vievät kurssist jakautuivat seuraavasti: 1 0 vastausta 2 Opinto ohjaus (1) 3 Opinto ohjaus (2), Musiikki (6) Kuvaamataito (1), Liikunta (1) 4 Fysiikka (1) 5 0 vastausta eniten resursseja vieneet kurssit puolestaan seuraavasti: 1 0 vastausta 2 0 vastausta 3 Psykologia (1), Matematiikka (2) 4 Matematiikka (4), Terveystieto (1), Äidinkieli (1), Reaaliaineet (1) 5 0 vastausta 19

20 Kysyttäessä vähiten resursseja vievää kurssia taito ja taideaineet saivat selvästi eniten mainintoja (7/12). Musiikin, kuvaamataidon ja liikunnan työmäärä sai kaikilta vastaajilta arvion 3. Yhdenkään vastaajan mielestä taito ja taideaineet eivät vie eniten resursseja. Kevyimpienkin kurssien työmäärä arvioitiin kuitenkin melko suureksi ja raskaat kurssit puolestaan varsin työläiksi. Opiskelijoiden mukaan opintojen raskauteen vaikuttavat eniten opintojen haastavuus ja työn määrä (7 mainintaa): valtava määrä läksyjä (Nainen 008), miten paljon annetaan läksyjen lisäksi esim. tutkimuksia tehtäväksi (Nainen 004), jos monessa aineessa on vastaavaa [isoja projekteja] samaan aikaan (Nainen 002). Oma kiinnostus ja motivaatio sai 6 mainintaa onko aine sellainen, jossa haluan olla hyvä ja joka kiinnostaa minua. Silloin myös teen vaadittavat tehtävät ja panostan >opiskelu on raskaampaa (Nainen 002). Opettajan ja opetuksen opintojen raskauteen vaikuttavana tekijänä mainitsi viisi vastaajaa. Neljä vastaajaa mainitsi kiireen, aikataulut, pitkät päivät tai koeviikon. Oman pärjäämisen koki opintoja raskauttavaksi neljä vastaajaa. Kaksi vastaajaa mainitsi laiskuuden tai tekemättömät tehtävät. Opintoja keventävinä ja/tai helpottavina tekijöinä mainittiin seitsemän kertaa se, että opettaja tukee oppimista ja myönteistä ilmapiiriä: opettajat (Mies 006) rento maikka (Nainen 002) viihtyminen koulussa, rento ilmapiiri (Nainen 008), Selkeä, johdonmukainen opetus (Nainen 011). Viisi mainintaa tuli sosiaalisille suhteille, kavereille ja perheelle, neljä mainintaa motivaatiolle ja omalle kiinnostukselle ja kolme mainintaa elämäntavoille ja levolle. Kolme mainintaa saivat myöskin taito ja taideaineet sekä hyppytunnit ja kevyt jakso. Tässä tutkimusjoukossa suuri osa vastaajista koki opinnot raskaiksi ja stressaaviksi ja työmäärät erittäin suuriksi. Lähes puolet lukiolaisista kokee koulutyön määrän liian suureksi (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 52 54). Tämä vaikuttaa hyvinvointiin erittäin paljon ja työuupumuksen keskeinen määritelmä onkin työn vaatimusten ja yksilön voimavarojen epäsuhta (Salmela Aro & Näätänen 2005, 13). Jaksaminen ja hyvinvointi Vastaajat arvioivat omaa jaksamistaan asteikolla 1= olen varma, etten jaksa lukioopintoja 5= en ole lainkaan huolissani jaksamisestani. Vastaukset jakautuivat seuraavasti: 20

21 1 0 vastaajaa 2 2 vastaajaa 3 4 vastaajaa 4 5 vastaajaa 5 1 vastaaja Selvästi suurin osa vastaajista koki jaksavansa hyvin tai melko hyvin. Avovastauksissa seitsemän vastaajaa raportoi, että jaksaa hyvin tai mainiosti, ei stressaa tai stressaa harvoin, ettei ole ongelmia jaksamisen suhteen tai että on onnellisen ajattelematon, mitä tulee stressaaviin ja ahdistaviin taustatekijöihin, ja hyvä niin (Nainen 011). Kuitenkin kuusi vastaajaa kirjoitti, että toisinaan koulusta aiheutuu paljon stressiä, että tehtävää on paljon eikä toisinaan jaksa tehdä kaikkea mitä pitäisi tai että on huolissaan jaksamisestaan. Kysyttäessä kuinka stressaavina opinnot koetaan asteikolla 1= erittäin stressaavina 5= ei lainkaan stressaavina, opiskelijoiden vastaukset jakautuivat seuraavasti: 1 2 vastaajaa 2 4 vastaajaa 3 4 vastaajaa 4 2 vastaajaa 5 0 vastaajaa Tässä arviossa vastaajat jakautuivat kahteen osaan, joista toiset kokevat opinnot stressaavina ja toiset eivät niinkään. Stressiä aiheuttavat omat ja muiden vaatimukset neljällä vastaajalla, kolmen vastaajan mukaan koeviikko ja muutaman vastaajan mukaan kasaantuneet ja/tai tekemättömät työt. Huomion arvoista on sekin, että kukaan ei antanut arviota 5, eli kaikki vastaajat kokevat opinnot ainakin jonkin verran stressaaviksi. Opiskelijoita pyydettiin arvioimaan sekä henkistä että fyysistä hyvinvointiaan asteikolla 1= erittäin huonosti 5= erittäin hyvin. Vastaukset jakautuivat henkisen hyvinvoinnin suhteen seuraavasti: 1 0 vastaajaa 2 0 vastaajaa 3 3 vastaajaa 4 7 vastaajaa 5 2 vastaajaa 21

22 ja fyysisen hyvinvoinnin suhteen seuraavasti: 1 1 vastaaja 2 0 vastaajaa 3 3 vastaajaa 4 5 vastaajaa 5 3 vastaajaa Opiskelijat arvioivat itse voivansa pääsääntöisesti hyvin tai melko hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Molemmissa kategorioissa eniten mainintoja sai arvio 4, samoin kuin jaksamista mittaavalla asteikolla. Opiskelijoilla näyttää siis olevan jonkin verran stressiä, mutta pääsääntöisesti he voivat hyvin. Kysyttäessä mitkä asiat auttavat jaksamista, selkeästi eniten mainintoja (kahdeksan vastaajaa) saivat erilaiset sosiaaliset suhteet, kuten seurustelukumppani, ystävät ja perhe. Myös harrastukset ja erityisesti musiikki saivat paljon mainintoja (viisi vastaajaa). Neljä vastaajaa mainitsi terveelliset elämäntavat, riittävän unen tai liikkumisen. Lisäksi vapaa ajan vietto sai neljä mainintaa: jos se [vapaa ajan vietto] on oikeasti kivaa ja auttaa irroittamaan ajatukset arjesta, se auttaa (Nainen 004) arkipäivän pienet ilot (Nainen 008). Neljä mainintaa keräsi myös motivaatio ja opiskeltavien aineiden mielekkyys sekä halu menestyä ajatus onnistumisesta ja tavoitteideni saavuttamisesta (Nainen 008). Jaksamista haittaavina tekijöinä eniten mainintoja saivat unen puute (5 vastaajaa), stressi ja kiire (4 vastaajaa) sekä koulun vaatimukset kuten liian suuri työmäärä ja läksyjen määrä, epämotivoivat opettajat ja kiinnostuksen puute (5 vastaajaa). Lisäksi mainintoja saivat huonot elämäntavat kuten liikkumattomuus sekä omat ja muiden vaatimukset. Tutkimukseen osallistuneet nuoret arvioivat fyysisen hyvinvointinsa erittäin positiivisesti yhtä lukuun ottamatta ja myös henkinen hyvinvointi koettiin hyväksi. Monet vastaajat kokevat kuitenkin opinnot stressaaviksi ja ovat jonkin verran huolissaan omasta jaksamisestaan. Myös tässä joukossa sosiaaliset suhteet, ystävät ja perhe nousivat tärkeiksi voimaannuttaviksi tekijöiksi. Lukiolaiset arvioivat terveytensä yleisesti ottaen erittäin tai melko hyväksi (82%) ja huonoksi sen arvioi vain kaksi prosenttia (Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007, 11 12, 15 16). 22

23 Ajankäyttö Vastaajilta kysyttiin kuinka paljon opiskelu heidän mielestään vie aikaa asteikolla 1=aivan liian vähän 5=aivan liikaa. Vastaukset jakautuivat seuraavasti: 1 0 vastaajaa 2 0 vastaajaa 3 5 vastaajaa 4 6 vastaajaa 5 1 vastaaja Yksikään ei raportoinut opiskelun vievän liian vähän tai lähes liian vähän aikaa. Keskikohta 3 on voitu tulkita vastatessa merkitsemään sopivasti vaikkei niin ole ohjeistettukaan, mutta vaikka näin olisikin osassa vastauksia, opiskelu näyttää silti vievän nuorten omasta mielestä liikaa aikaa. Kysyttäessä mitä nuoret ajattelevat omasta ajankäytöstään yhdeksän vastaajaa haluaisi muuttaa siinä jotakin. Yleisimpiä mainintoja oli halu mennä aikaisemmin nukkumaan: lukion alettua nukkumiselle jäävä aika on kuitenkin jäänyt liian vähiin. (Nainen 004). Monet vastaajista raportoivat kuluttavansa liian paljon aikaa joko ei minkään tekemiseen tai tietokoneella puuhailuun: koneella istumisen koen usein turhaksi (Mies 006) vietän ajoittain aivan liikaa aikaa tietokoneella ja senkin ajan voisin käyttää johonkin järkevämpään. (Nainen 004). Sama vastaaja tosin kaipaa aikaa sille, ettei tee mitään. Harrastuksille ja ystävien tapaamiselle kaivataan lisää aikaa monissa vastauksissa. Kolme vastaajaa toteaa ajankäyttönsä olevan hyvää: Aika tasapuolisesti ja tasapainoisesti asiat menevät (Mies 003) Joskus erittäin tehokasta Arkipäiväisesti ihan onnistunutta (Nainen 008). Viisi vastaajaa mainitsee koulun kuormittavan heitä liian paljon: koulutöitä on niin paljon, ettei 8 tunnin päivän jälkeen ehdi mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. (Nainen 001), koulunkäynti läksyineen riistää aivan liian suuren osan päivästäni. (Nainen 004). Ennen vastaamista skaala ja avokysymyksiin vastaajien oli tarkoitus pitää seitsemän peräkkäisen päivän ajan päiväkirjaa tekemisistään noin tunnin tarkkuudella. Päiväkirjan lopuksi vastaajia pyydettiin laskemaan yhteen tiettyihin aktiviteetteihin käyttämänsä tunnit. Koska osa vastaajista ei täyttänyt päiväkirjaa kokonaan, on seuraavaan yhteenvetoon laskettu mukaan 5 7 päivää täyttäneet 23

24 vastaajat ja vajaiden vastausten tuntimäärät on kerrottu vastaamaan seitsemää päivää. 1 Vastaajien viikon aikana koulussa viettämä aika vaihteli tuntiin. Varsinaisilla oppitunneilla olo vaihteli tuntiin ja läksyjen sekä tuntien ulkopuolisten töiden (esitelmät, projektit ynnä muut) tekeminen 3 11 tuntiin. Harrastusten parissa vastaajat viettivät 0 8 tuntia, nukkuen tuntiiin. Koulumatkoihin kului aikaa 2,5 8 tuntia. Kaikkien vastaajien ajankäyttö on esitetty taulukossa 5. TAULUKKO 5. Opiskelijoiden ajankäyttö tunteina seitsemän vuorokauden ajalta. Vastaajat Aktiviteetti 008* 010* 001* Koulussa 44, Oppitunneilla 32, Läksyjen parissa 10,5** 8, Tuntien ulkopuoliset työt 2,3 4, Harrastukset 5,6 1 3,5 0 1,5 3 Koulumatkat n ,5 8 8 Nukkuminen 44, * Näiden vastaajien raportoimat tuntimäärät on kerrottu vastaamaan seitsemää päivää. ** Vastaaja on laskenut yhteen läksyt ja tuntien ulkopuoliset työt Opiskelijoiden ajankäyttö on siis varsin vaihtelevaa vaikka arviot esimerkiksi opintoihin käytetyn ajan sopivuudesta ovat melko yhteneviä. Kaksi eniten aikaa opintoihin (koulutunnit sekä tuntien ulkopuoliset työt ja läksyt) käyttänyttä vastaajaa antoivat arvion 4 kysyttäessä kuinka paljon lukio opiskelu vie aikaa. Kaksi vähiten aikaa käyttänyttä antoivat arviot 3 ja 4. Kaksi eniten aikaa läksyihin käytänyttä opiskelijaa arvio samaa kysymystä arvolla 4 ja kaksi vähiten aikaa käyttänyttä arvolla 3. Tässä kysymyksessä tosin hajontaa oli muutoinkin vain vähän, mutta on silti kiintoisaa että aktuaalisesti käytetty aika eroaa jopa kymmenillä tunneilla viikossa, mutta arvio sen sopivuudesta ei juurikaan. Nukkumiseen käytetty aika vaihtelee myös melko paljon: tuntiin, josta tulee 6 8,5h/yö. Ero on jo merkittävä, koska harva lukio ikäinen tulee toimeen 1 Näin toimien saatetaan tehdä väkivaltaa joillekin vastauksille, mutta tämä on ainoa keino tehdä vastauksista verrannollisia. Neljä päivää tai alle täyttäneet vastaajat (4 vastaajaa) on pudotettu pois vertailusta. 24

25 alle 8,5 tunnin unella, päinvastoin murrosikäisten, joiksi vastaajat vielä lasketaan, pitäisi nukkua 9 10 tuntia yössä (MLL; Väestöliitto). Tämä tavoite ei täyty yhdelläkään vastaajalla ja vain kaksi vastaajaa nukkui keskimäärin 8,5 tuntia yössä. Monissa sanallisissa vastauksissa viitattiin liian vähäiseen nukkumiseen, mutta on kiintoisaa, että neljästä vähiten nukkuneesta vain yksi mainitsee että voisin varata enemmän aikaa nukkumiseen (Nainen 013). Sen sijaan toiseksi eniten (60h) tutkimusaikana nukkunut toteaa, että nukkumiselle jäävä aika on kuitenkin jäänyt liian vähiin (Nainen 004). Harrastustenkaan määrä ei näytä olevan vahvasti yhteydessä kokemukseen siitä, kuinka paljon lukio vie aikaa. Tutkimukseen osallistuneet käyttivät harrastuksiin vain 0 5,6 tuntia viikossa. Kolmesta eniten aikaa harrastuksiin käyttäneestä vastaajasta kaksi antoi arvion 4 ja yksi arvion 3 kysyttäessä, kuinka paljon opiskelu vie aikaa. Kaksi vähiten aikaa käyttänyttä opiskelijaa antoivat arviot 3 ja 4. Vaikka opiskelijoiden todellinen ajankäyttö on melko heterogeenistä, on merkillepantavaa, että arviot niin lukion haukkaaman ajan sopivuudesta kuin lukion kuormittavuudestakin ovat melko yhteneviä. Hyvinvointi ja onnellisuus ovatkin melko riippumattomia ulkoisista tekijöistä: tärkeää on ihmisten arvio omasta tilanteestaan (Vahtera 2007, 32). Tavoitteet ja riski koulu uupumiselle Monet opiskelijat ilmoittivat tavoitteekseen lukiossa menestymisen opinnoissa (8/12) ja hyvän menestyksen ylioppilaskirjoituksissa (5/12). On kiinnostavaa, että niinkin monella mainitsemisen arvoisena tavoitteena ensimmäisen vuoden puolivälissä ovat jo kirjoitukset ja niissä menestyminen. Menestymistavoitteiden lisäksi viisi vastaajaa mainitsi sosiaaaliset suhteet sekä uudet ystävät. Kolme vastaajaa mainitsi tavoitteekseen oppia lukiossa taitoja ja tietoja elämää varten: siinä sivussa olisi mukava oppiakin jotain (Nainen 004). Kolme vastaajaa mainitsi tulevat jatkoopinnot motivaationa lukiossa menestymiselle jotta pääsen haluamaani jatkoopintopaikkaan sujuvasti (Mies 003). Lisäksi mainittiin halu oppia itsetuntemusta ja löytää itseä kiinnostava opiskeluala. Tutkimusjoukon tavoitteet ovat samansuuntaisia kuin lukiolaisten tavoitteet ylipäätään: menestys opinnoissa, sosiaaliset suhteet ja perhe (Myllyniemi 2007, 86, 90; Myllyniemi 2008, 106) saivat paljon mainintoja. 25