Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus (ETS. 197)

Transkriptio

1 Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus (ETS. 197) Ylitarkastaja, OTT Venla Roth Vähemmistövaltuutetun / kansallisen ihmiskaupparaportoijan toimisto Maahanmuuttovirasto

2 Ihmisoikeussopimus Ministerineuvosto hyväksyi Suomi allekirjoittanut elokuussa 2006 ja ratifiointi todennäköisesti kevät-talvella Yleissopimus on ihmisoikeussopimus, joka tunnustaa ihmiskaupan olevan ihmisoikeusloukkaus. Ulottuu myös maan sisäiseen ihmiskauppaan, jonka ei tarvitse olla kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Pyrkii vahvistamaan ihmiskaupan uhrien oikeuksien suojaa (erit. 3, 12, 13, 14,15 ja 16 art.) Sopimus sisältää tärkeän määräyksen uhrien tunnistamisesta (10 art.). Luo sopimukselle valvontamekanismin, itsenäisen asiantuntijaryhmän Gretan.

3 Artikla 3: syrjinnän kielto Yleissopimuksen 3 artiklassa määrätään syrjimättömyysperiaatteesta. Tämä tarkoittaa velvollisuutta varmistaa, että sopimuspuolet panevat täytäntöön yleissopimuksen määräykset, erityisesti osallisuuden uhrien suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa edistämiseksi tarkoitetuista toimista, syrjimättä ketään sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai sosiaalisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän tai muun aseman tai vastaavan syyn perusteella. Yleissopimuksen selitysmuistion mukaan artiklassa tarkoitettu syrjintä on merkitykseltään identtinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklassa tarkoitetun syrjinnän kanssa. Syrjimättömyysperiaate kattaa sekä välittömän että välillisen syrjinnän. Pohdittava, mihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä, jotta myös seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiskaupan uhrit tosiasiallisesti pääsevät oikeuksiinsa. Ks. myös EN:n sopimuksen artikla 17: sukupuolten tasa-arvo.

4 Artikla 4: määritelmä Ihmiskaupalla tarkoitetaan hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden rekrytointia, kuljetusta, siirtoa, kätkemistä tai vastaanottamista uhkaamalla käyttää tai käyttämällä väkivaltaa tai muuta pakottamista, käyttämällä ihmisryöstöä, petosta tai erehdyttämistä, käyttämällä väärin valtuuksia tai uhrin ihmiskaupalle altista asemaa tai antamalla tai vastaanottamalla maksuja tai etuuksia tarkoituksena saada toista henkilöä määräysvallassaan pitävän henkilön suostumus. Hyväksikäyttöön kuuluu vähintään muiden ihmisten prostituoinnin hyväksikäyttö tai muu seksuaalinen hyväksikäyttö, työhön tai palveluihin pakottaminen, orjuus tai orjuuden kaltaiset käytännöt, pakkotyö tai elinten poistaminen. Ks. selitysmuistio: 77. Thus trafficking means much more than mere organised movement of persons for profit. The critical additional factors that distinguish trafficking from migrant smuggling are use of one of the means listed (force, deception, abuse of a situation of vulnerability and so on) throughout or at some stage in the process, and use of that means for the purpose of exploitation. 78. The actions the Convention is concerned with are recruitment, transportation, transfer, harbouring or receipt of persons. The definition endeavours to encompass the whole sequence of actions that leads to exploitation of the victim. Ks. selitysmuistio: 83. By abuse of a position of vulnerability is meant abuse of any situation in which the person involved has no real and acceptable alternative to submitting to the abuse. The vulnerability may be of any kind, whether physical, psychological, emotional, family-related, social or economic. The situation might, for example, involve insecurity or illegality of the victim s administrative status, economic dependence or fragile health. In short, the situation can be any state of hardship in which a human being is impelled to accept being exploited. Persons abusing such a situation flagrantly infringe human rights and violate human dignity and integrity, which no one can validly renounce. 84. A wide range of means therefore has to be contemplated: abduction of women for sexual exploitation, enticement of children for use in paedophile or prostitution rings, violence by pimps to keep prostitutes under their thumb, taking advantage of an adolescent s or adult s vulnerability, whether or not resulting from sexual assault, or abusing the economic insecurity or poverty of an adult hoping to better their own and their family s lot. However, these various cases reflect differences of degree rather than any difference in the nature of the phenomenon, which in each case can be classed as trafficking and is based on use of such methods.

5 Artikla 4: määritelmä Ihmiskaupan uhrin suostumus aiottuun edellä mainitun mukaiseen hyväksikäyttöön on merkityksetön, jos on käytetty jotakin edellä mainittua keinoa. Lapsen rekrytointi, kuljetus, siirto, kätkeminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa katsotaan myös ihmiskaupaksi, vaikkei siinä käytettäisikään mitään edellä mainituista keinoista. Ks. selitysmuistio: 97. Article 4(b) states: The consent of a victim of trafficking in human beings to the intended exploitation set forth in sub-paragraph (a) of this article shall be irrelevant where any of the means set forth in sub-paragraph (a) have been used. The question of consent is not simple and it is not easy to determine where free will ends and constraint begins. In trafficking, some people do not know what is in store for them while others are perfectly aware that, for example, they will be engaging in prostitution. However, while someone may wish employment, and possibly be willing to engage in prostitution, that does not mean that they consent to be subjected to abuse of all kinds. For that reason Article 4(b) provides that there is trafficking in human beings whether or not the victim consents to be exploited. Lapsella tarkoitetaan henkilöä, joka on alle 18-vuotias. Tämä määritelmä on lapsen oikeuksien sopimuksen ja Suomen lainsäädännön mukainen lapsen määritelmä. Yleissopimuksen mukainen ihmiskaupan määritelmä vastaa rikoslaissa olevaa määritelmää; viranomaisten reagoimiskynnys tulee kuitenkin olla matalampi (ks. art. 10). Uhrilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka on yleissopimuksessa määritellyn ihmiskaupan kohteena. Tämä määritelmä vastaa voimassa olevaa Suomen lainsäädäntöä.

6 Artikla 10: tunnistaminen Artiklan pyrkimyksenä varmistaa uhrien oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolten tulee asettaa toimivaltaisten viranomaistensa käyttöön henkilöitä, jotka ovat koulutettuja ja päteviä ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjuntaan sekä uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen, lapset mukaan lukien. Lisäksi sopimuspuolten tulee varmistaa, että eri viranomaiset toimivat yhteistyössä sekä keskenään että asianomaisten tukiorganisaatioiden kanssa, jotta uhrit voidaan tunnistaa menettelyllä, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon nais- ja lapsiuhrien erityisasema, ja jotta heille voidaan tarvittaessa myöntää oleskeluluvat yleissopimuksen 14 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin. Toimivaltainen viranomainen: kaikki, jotka voivat kohdata uhreja, mm. poliisi, työsuojelu, maahanmuuttovirasto, edustustot.

7 Artikla 10: tunnistaminen (jatkuu) Artiklan 2 kappale velvoittaa toteuttamaan uhrien tunnistamiseksi tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet, tarvittaessa yhteistyössä muiden sopimuspuolten ja asianomaisten tukiorganisaatioiden kanssa. Artiklan 2 kappale velvoittaa lisäksi varmistamaan, että jos toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltua syytä epäillä henkilön joutuneen ihmiskaupan uhriksi, tällaista henkilöä ei poisteta niiden alueilta ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat saattaneet päätökseen henkilön tunnistamisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaisen rikoksen uhriksi, ja ne varmistavat myös, että henkilö saa 12 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisen avun.

8 Artikla 10: tunnistaminen (jatkuu) Artiklan 3 kappaleen mukaan jos uhrin ikä on epävarma ja on perusteita epäillä uhrin olevan lapsi, hänet oletetaan lapseksi ja häneen kohdistetaan erityisiä suojelutoimia, kunnes hänen ikänsä todennetaan. Artiklan 4 kappale sääntelee sopimusvaltioiden velvoitteita tilanteessa, jossa ihmiskaupan uhri on vailla huoltajaa oleva lapsi. Artiklan 4 kappale velvoittaa järjestämään lapsen edustajaksi laillisen holhoojan, organisaation tai viranomaisen, joka toimii lapsen parhaan edun mukaisesti heti kun vailla huoltajaa oleva lapsi tunnistetaan uhriksi (a kohta), toteuttamaan tarvittavat toimet lapsen henkilöllisyyden ja kansallisuuden selvittämiseksi (b kohta) ja pyrkimään kaikin keinoin löytämään lapsen perheen, jos tämä on lapsen parhaan edun mukaista (c kohta).

9 Artikla 10: tunnistaminen (jatkuu) Ks. selitysmuistio: 131. Even though the identification process is not completed, as soon as competent authorities consider that there are reasonable grounds to believe that the person is a victim, they will not remove the person from the territory of the receiving states. Identifying a trafficking victim is a process which takes time. It may require exchange of information with other countries or Parties or with victim-support organisations, and this may well lengthen the identification process. Many victims, however, are illegally present in the country where they are being exploited. Paragraph 2 seeks to avoid their being immediately removed from the country before they can be identified as victims. Chapter III of the Convention secures various rights to people who are victims of trafficking in human beings. Those rights would be purely theoretical and illusory if such people were removed from the country before identification as victims was possible The Convention does not require absolute certainty by definition impossible before the identification process has been completed for not removing the person concerned from the Party s territory. Under the Convention, if there are reasonable grounds for believing someone to be a victim, then that is sufficient reason not to remove them until completion of the identification process establishes conclusively whether or not they are victims of trafficking The words removed from its territory refer both to removal to the country of origin and removal to a third country The identification process provided for in Article 10 is independent of any criminal proceedings against those responsible for the trafficking. A criminal conviction is therefore unnecessary for either starting or completing the identification process Even though the identification process may be speedier than criminal proceedings (if any), victims will still need assistance even before they have been identified as such. For that reason the Convention provides that if the authorities have reasonable grounds to believe that someone has been a victim of trafficking, then they should have the benefit, during the identification process, of the assistance measures provided for in Article 10(1) and (2).

10 Artikla 10: tunnistaminen (jatkuu) Mahdollinen soveltamistilanne: Dublin. Ks. TyVM 13/2010 vp. S. 4: Valiokunta pitää huolestuttavina tietoja, joiden mukaan Suomesta on käännytetty epäiltyjä ihmiskaupan uhreja esimerkiksi ns. Dublin-asetuksen perusteella sellaisiin maihin, joissa epäilty uhriutuminen on tapahtunut. Esimerkiksi Italiaan ja Kreikkaan tulee vuosittain niin paljon ulkomaalaisia turvapaikanhakijoita, ettei heille ole pystytty järjestämään asianmukaisia vastaanotto-olosuhteita. Tällöin vaara käännytettyjen henkilöiden uudelleen uhriutumiseen voi olla erityisen suuri. Valiokunta ei pidä ihmiskaupan uhreiksi epäiltyjen henkilöiden käännyttämistä uhrien suojelun kannalta perusteltuna eikä Suomen kansainvälisten velvoitteiden mukaisena. Ks. KHO:n viimeaikaiset ratkaisut: KHO myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Perusteluna: hakija haavoittuvassa asemassa suhteessa Italiaan/Maltaan ja käännyttäminen saattaa aiheuttaa perheen joutumisen ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Tarkennettu ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma sisältää käännytettävien, maasta poistettavien ja niin sanotussa Dublin-menettelyssä palautettavien henkiöiden joukossa mahdollisesti olevien ihmiskaupan uhrien informointiin ja suojeluun tähtääviä toimenpiteitä. Toimintasuunnitelman mukaan tulee muun muassa pidättäytyä vastentahtoisista käännyttämisistä tapauksissa, joissa on syytä epäillä ihmiskauppaa ja saatetaan uhri auttamisjärjestelmään. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota ihmiskaupan uhrien, erityisesti alaikäisten uhrien, tunnistamiseen niin sanotuissa Dublin-menettelyissä ja pidättäytyä pääsääntöisesti uhriksi epäiltyjen palauttamisesta, ellei auttamista toisessa jäsenvaltiossa ole järjestetty ja sen toimivuutta kyseisessä tapauksessa selvitetty.

11 Artikla 10: tunnistaminen (jatkuu) Yleissopimuksen selitysmuistiossa puhutaan tunnistamisesta prosessina (process of identification). Sopimuspuolten on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että ihmiskaupan uhrit tulevat asianmukaisesti tunnistetuiksi ja autetuiksi. Tunnistamisprosessin aloituskynnys: perusteltua syytä epäillä henkilön joutuneen ihmiskaupan uhriksi. Ei edellytä täyttä varmuutta ihmiskaupasta. Ei edellytä rikosprosessia tai ihmiskauppatuomiota. Autettava jo tunnistamisprosessin aikana, eikä uhria saa poistaa maasta, ei lähtömaahan eikä kolmanteen maahan. Tunnistamisprosessin loppuunsaattamisen jälkeen oikeudet palveluihin laajenevat.

12 Artikla 12: auttaminen ja suojeleminen (myös tunnistamisprosessin ja esim. harkinta-ajalla oleskelemisen aikana = minimipalvelut) Artiklan 1 kappale velvoittaa toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet, joilla autetaan uhreja toipumaan fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Palvelut tulee tarjota pitäen tavoite mielessä. Artiklan 1 kappaleen mukaan tähän apuun kuuluu ainakin : uhrien toimeentulon mahdollistavan elintason järjestäminen asianmukaisen ja turvallisen majoituksen, psykologisen ja aineellisen avun sekä vastaavien toimien avulla (a kohta) (majoituksen oltava asianmukainen ja turvallinen), pääsy kiireelliseen sairaanhoitoon (b kohta), käännös- ja tulkkauspalvelut tarvittaessa (c kohta), neuvonta ja tiedottaminen uhrien ymmärtämällä kielellä erityisesti uhrien laillisista oikeuksista ja heidän käytettävissään olevista palveluista (d kohta), apu, jolla mahdollistetaan heidän oikeuksiensa ja etujensa esittäminen ja käsittely rikoksentekijöitä vastaan käytävien rikosoikeudenkäyntien asianmukaisissa vaiheissa (e kohta) ja lasten mahdollisuus koulutukseen (f kohta). Artiklan 2 kappaleen mukaan sopijavaltion on otettava asianmukaisesti huomioon uhrin turvan ja suojelun tarpeet.

13 Artikla 12: palvelut (jatkuu) (tunnistamisen jälkeen mukaan) Artiklan 3 kappaleen mukaan sopijavaltion tulee lisäksi antaa tarvittava sairaanhoito- tai muu apu niiden alueella laillisesti oleskeleville uhreille, jotka tarvitsevat tällaista apua mutta joilla ei ole riittäviä voimavaroja. Artiklan 4 kappale velvoittaa vahvistamaan säännöt, joiden mukaan niiden alueella laillisesti oleskelevat uhrit saavat osallistua työmarkkinoille sekä ammatilliseen ja yleissivistävään koulutukseen. Artiklan 5 kappale velvoittaa sopijavaltiot toimiin, joilla toteutetaan tarvittaessa ja valtionsisäisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin toimet yhteistyön tekemiseksi uhrien auttamiseen osallistuvien kansalaisjärjestöjen, muiden asianomaisten järjestöjen tai muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Artiklan 6 kappale velvoittaa toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet sen varmistamiseksi, ettei uhrin halukkuutta toimia todistajana aseteta hänelle annettavan avun ehdoksi. Artiklan 7 kappaleessa edellytetään sopijavaltioiden varmistavan, että artiklassa tarkoitetuksi annettavat palvelut perustuvat yksimielisyyteen ja asianmukaisiin tietoihin, ottaen asianmukaisesti huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeet sekä majoitukseen, koulutukseen ja asianmukaiseen terveydenhuoltoon liittyvät lasten oikeudet.

14 Artikla 12: palvelut (jatkuu) Ks. selitysmuistio: 147. The persons who must receive assistance measures are all those who have been identified as victims after completion of the Article 10 identification process. Such persons are entitled to all the assistance measures set out in Article 12. During the actual identification process, in the case of someone whom the authorities have reasonable grounds to believe to be a victim, that person is entitled solely to the measures in Article 12(1) and (2) and not to all the Article 12 measures. During the recovery and reflection period (Article 13) such a person is likewise entitled to the measures in Article 12(1) and (2) Paragraph 1 provides that the measures concerned have to be taken by each Party. This does not mean that all Parties to the Convention must provide assistance measures to each and every victim but that the Party in whose territory the victim is located must ensure that the assistance measures specified in sub-paragraphs a. to f. are provided to him or her. When the victim leaves that Party s territory the measures referred to in Article 12 no longer apply as Parties are responsible only for persons within their jurisdiction. Jälleen korostetaan, että palvelut on tarjottava kaikille sopimuspuolen alueella oleskeleville uhreille, eikä apua saa tehdä ehdolliseksi yhteistyöstä viranomaisten kanssa (vrt. oleskelulupa). Vaikka palveluiden tuotannossa tehtäisiin yhteistyötä esim. järjestöjen kanssa, vastuu säilyy viranomaisella. Ihmiskaupan uhrien auttamista järjestävän on hallintolain 45 :n mukaan puolestaan käsitellessään kyseissä laissa tarkoitettuja hallintoasioita noudatettava hallintolakia.

15 Artikla 13: harkinta- ja toipumisaika Artiklan 1 kappale velvoittaa säätämään vähintään 30 päivän toipumis- ja harkinta-ajan noudatettavaksi tapauksissa, joissa on perusteltua syytä epäillä henkilön olevan ihmiskaupan uhri. Artiklan 1 kappaleen mukaan tämän harkinta-ajan on oltava riittävä, jotta kyseinen henkilö voi toipua ja vapautua ihmiskauppiaiden vaikutusvallasta ja/tai tehdä asianmukaisiin tietoihin perustuvan päätöksen yhteistyöstä toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tänä harkinta-aikana ei myöskään saa olla mahdollista panna täytäntöön uhriin kohdistuvaa maastapoistamispäätöstä. Tämä määräys ei rajoita toimivaltaisten viranomaisten toimintaa missään asianmukaisten kansallisten menettelyjen vaiheessa, erityisesti kyseisiä rikoksia koskevissa tutkinnassa ja syytetoimissa. Tänä aikana sopimuspuolet sallivat kyseisten henkilöiden oleskella alueillaan. Artiklan 2 kappaleen mukaan toipumis- ja harkinta-aikana 13 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuilla henkilöillä on oikeus 12 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisiin toimiin. Artiklan 3 kappaleen mukaan toipumis- ja harkinta-aikaa ei tarvitse noudattaa, mikäli yleiseen järjestykseen liittyvät syyt estävät sen tai jos todetaan, että uhrin asemaa vaaditaan perusteettomasti.

16 Artikla 14: oleskelulupa Artiklan 1 kappaleessa säädetään velvollisuudesta myöntää ihmiskaupan uhreille uusittava oleskelulupa. Uusittava oleskelupa on myönnettävä jommassakummassa tai kummassakin seuraavista tapauksista: mikäli toimivaltainen viranomainen katsoo, että uhrien oleskelu on välttämätön heidän henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi (a kohta) tai mikäli toimivaltainen viranomainen katsoo, että uhrien oleskelu on välttämätön, jotta he voivat tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tutkinnassa tai rikosoikeudenkäynneissä (b kohta). Artiklan 2 kappaleen mukaan lapsiuhrille myönnettävä oleskelulupa on myönnettävä lapsen parhaan edun mukaisesti ja uusitaan tarvittaessa samoin edellytyksin. Artiklan 3 kappaleen mukaan oleskelulupa voidaan jättää uusimatta tai peruuttaa sopimuspuolen valtionsisäisessä lainsäädännössä säädetyin edellytyksin. Artiklan 4 kappaleen mukaan tilanteessa, jossa uhri hakee muunlaista kuin 14 artiklan 1 kappaleen mukaista oleskelulupaa, on otettava huomioon, että hänellä on tai on ollut 14 artiklan 1 kappaleen mukainen oleskelulupa. Artiklan 5 kappaleen mukaan sopijavaltion on varmistettava, yleissopimuksen 40 artiklassa tarkoitetut määräykset huomioon ottaen, että oleskeluluvan myöntäminen 14 artiklan määräysten mukaisesti ei rajoita oikeutta hakea ja nauttia turvapaikkaa.

17 Ulkomaalaislaki Tässä laissa tarkoitetaan: 22) ihmiskaupalla rikoslain (39/1889) 25 luvun 3 ja 3 a :ssä tarkoitettua ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa; ( /619) 23) ihmiskaupan uhrilla ulkomaalaista, jonka voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi; ( /631)

18 Ulkomaalaislaki 52 a ( /619) Oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos: 1) ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi; 2) ihmiskaupan uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi; sekä 3) ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. Jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa, oleskelulupa voidaan myöntää jatkuvana ja riippumatta siitä, täyttyvätkö 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset vai ei. Oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu. Jos ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, hänen ulkomailla olevalle perheenjäsenelleen ei myönnetä oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Jos hänelle myönnetään jatkuva oleskelulupa, perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa 47 :n 3 momentin perusteella.

19 Artikla 16: uhrien kotouttaminen ja palauttaminen Artiklan 1 kappaleen mukaan sen sopimuspuolen, jonka kansalainen uhri on tai jonka alueella kyseisellä henkilöllä on ollut oikeus pysyvään oleskeluun ajankohtana, jona hän on tullut vastaanottavan sopimuspuolen alueelle, on helpotettava hänen palauttamistaan ja hyväksyttävä se ilman asiatonta tai kohtuutonta viivästystä, ottaen asianmukaisesti huomioon hänen oikeutensa, turvallisuutensa ja arvokkuutensa. Artiklan 2 kappaleen mukaan kun sopimuspuoli palauttaa uhrin toiseen valtioon, palauttamisessa on otettava asianmukaisesti huomioon kyseisen henkilön oikeudet, turvallisuus ja arvokkuus sekä henkilön uhriasemaa koskevan mahdollisen oikeudenkäynnin vaihe, ja palauttamisen on ensisijaisesti oltava vapaaehtoista. Artiklan 3 kappaleen mukaan vastaanottavan sopimuspuolen sitä pyytäessä on pyynnön saaneen sopimuspuolen todennettava, onko henkilö pyynnön saaneen sopimuspuolen kansalainen tai onko henkilöllä ollut oikeus oleskella pysyvästi sen alueella ajankohtana, jona hän on saapunut vastaanottavan sopimuspuolen alueelle. Artiklan 4 kappaleen mukaan helpottaakseen vailla asianmukaisia asiakirjoja olevan uhrin palauttamista on sen sopimuspuolen, jonka kansalainen kyseinen henkilö on tai jonka alueella hänellä on ollut oikeus oleskella pysyvästi ajankohtana, jona hän on saapunut vastaanottavan sopimuspuolen alueelle, suostuttava vastaanottavan sopimuspuolen pyynnöstä myöntämään sellaiset matkustusasiakirjat tai muut luvat, jotka henkilö voi tarvita voidakseen matkustaa ja palata ensin mainitun sopimuspuolen alueelle.

20 Artikla 16: uhrien kotouttaminen ja palauttaminen (jatkuu) Artiklan 5 kappale velvoittaa toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet sellaisten kotiuttamisohjelmien luomiseksi, joihin osallistuvat asianomaiset kansalliset tai kansainväliset laitokset ja kansalaisjärjestöt. Näillä ohjelmilla pyritään välttämään uudelleen uhriutumista. Sopimuspuolten on pyrittävä kaikin keinoin edistämään uhrien sopeutumista uudelleen sen valtion yhteiskuntaan, johon heidät palautetaan, mukaan lukien sopeutuminen uudelleen koulutusjärjestelmään ja työmarkkinoille erityisesti ammattitaitoa hankkimalla ja parantamalla. Lasten osalta näihin ohjelmiin on sisällytettävä oikeus koulutukseen ja toimet riittävän hoidon tai perheeseen palauttamisen tai asianmukaisten huoltojärjestelmien varmistamiseksi. Artiklan 6 kappale velvoittaa toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet, joilla saatetaan uhrien saataville, tarvittaessa yhteistyössä toisen sellaisen sopimuspuolen kanssa, jota asia koskee, heitä auttavien järjestelmien, kuten lainvalvontaviranomaisten, kansalaisjärjestöjen, neuvontalakimiesten ja sosiaaliviranomaisten, yhteystiedot siinä maassa, johon heidät palautetaan tai kotiutetaan. Artiklan 7 kappaleen mukaan lapsiuhreja ei saa palauttaa valtioon, jonne palauttaminen ei riski- ja turvallisuusarvion perusteella olisi lapsen parhaan edun mukaista. Tärkeä rooli auttamisjärjestelmällä, poliisilla ja Migrillä. Viranomaisten toimia voidaan täydentää esim. järjestöyhteistyöllä.

21 Artikla 17: sukupuolten tasa-arvo Artiklassa edellytetään, että yleissopimuksen III luvussa uhrin oikeuksien suojaamiseksi ja edistämiseksi määriteltyjä toimia soveltaessa pyritään edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman näiden toimien kehittämisessä, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa. Yleissopimuksen selitysmuistion mukaan artiklan pääasiallisena tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että saatavilla olevan tiedon mukaan naiset ovat ihmiskaupan pääasiallinen kohderyhmä sekä siihen, että naiset kohtaavat usein syrjintää jo ennen ihmiskaupan uhriksi joutumistaan ja miehiä useammin köyhyyttä ja työttömyyttä. Tämän vuoksi ihmiskaupan naisuhrien oikeuksien suojeluun ja edistämiseen kohdistuvissa toimissa tulee ottaa huomioon tämä uhriutumisen kynnystä madaltava kaksinkertainen syrjintä. Huomioon on siten otettava, että naisten ja miesten tarpeet eivät aina ole samoja.

22 Artikla 26: rankaisemattomuusmääräys Artiklassa säädetään mahdollisuudesta jättää uhrit rankaisematta heidän osallisuudestaan laittomaan toimintaan siltä osin kuin heidät on pakotettu siihen (ks. selitysmuistio 273, illicit means ).

23 KANSALLISEN IHMISKAUPPARAPORTOIJAN TOIMISTO Käyntiosoite Mikonkatu 25 - Helsinki Postiosoite PL Valtioneuvosto Puhelin Faksi Asiakaspalvelu (arkisin klo 10-12) Kotisivut Sähköpostiosoite venla.roth@ofm.fi