Uudenmaan tilannekuva

Transkriptio

1 Kunta- ja aluehallinto-osasto VM/100/ / Maakuntatalouden simulointi ML 13 neuvottelut Uudenmaan tilannekuva 1) Maakunnan yleistiedot 1 Uudenmaan maakuntaan kuuluu 26 kuntaa, jotka voidaan jakaa neljään seutukuntaan (Raaseporin, Helsingin, Porvoon, Loviisan) ja neljään seutuun (pääkaupunkiseutu, KUUMA-seutu1, Läntinen Uusimaa ja Itäinen Uusimaa). Kuntia ovat: Askola, Espoo, Hanko, Helsinki, Hyvinkää, Inkoo, Järvenpää, Karkkila, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Lapinjärvi, Lohja, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Raasepori, Sipoo, Siuntio, Tuusula, Vantaa ja Vihti. Maakunnassa on asukkaita , noin 30 prosenttia koko maan väestöstä. Helsinki on alueen keskuskaupunki ja maan pääkaupunki; siellä on yli puolen miljoonaa asukasta. Pienimmät kunnat ovat noin asukkaan Myrskylä ja Pukkila. Nämä kummatkin ovat Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän jäsenkuntia. Osa läntisen ja itäisen rannikon kunnista on kaksikielisiä. Uudenmaan pinta-ala on noin 9100 neliökilometriä, ja se on maakunnista tiheimmin asuttu. Maakunta kuuluu Uudenmaan yhteistyöalueeseen. Uudenmaan maakunta on maan runsasväkisin ja vaurain alue. Vahvuuksina ovat monipuolinen elinkeinorakenne ja suuri vientitoimintaa harjoittavien pk-yritysten määrä. Alueen keskeisimmät ja liikevaihdoltaan suurimmat toimialat ovat tukku- ja vähittäiskauppa, teollisuus, informaatio ja viestintä, kuljetus ja varastointi sekä rakentaminen. Varsinkin rakentaminen on kasvanut muuta maata selkeästi nopeammin. Avoimien työpaikkojen määrä on maakunnassa ollut jo vuosia kasvussa. Työvoiman kysyntä on suurta erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja rakennusalan ammateissa. Osaavasta työvoimasta on pulaa. Lähes 90 prosenttia maakunnan väestönkasvusta sijoittui pääkaupunkiseudulle, jossa asuu 70 prosenttia uusmaalaisista (vuonna 2016). Väestön kasvu on muuta maata selvästi voimakkaampaa 1,11 prosenttia vuodessa (koko maassa 0,29 %). Maakunnan väkiluvun ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä asukkaaseen (koko maassa ) ja huoltosuhteen heikkenevän 79,2:een (koko maassa 63,9). Maakunnan väestöstä äidinkielenään suomea puhuu 80,5, ruotsia 8,2 ja muita kieliä 11,3 prosenttia; muista kielistä yleisimmät ovat venäjä ja viro (2,0 %). Maakunnassa on maan korkein koulutustaso. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita on keskimäärin 14 prosenttia väestöstä. Maahanmuuttajataustaisen väestön osuus alueella on suurempi kuin maan keskiarvo (12,3 %, koko maassa 6,6 %). Vieraskielinen väestö on Suomessa keskittynyt, ja maakunnassa asuu yli puolet Suomen ulkomaalaisista. Vieraskielisten suhteellinen osuus on suurin pääkaupunkiseudulla, 15 prosenttia. Uudenmaan liitto on laatinut kaksisuuntaisen kotoutumisen tavoiteohjelman. Kotoutumisessa tärkeää ovat kieli- ja ammattitaito sekä suomalaisen yhteiskunnan tuntemus. Maakunnan väestö on terveintä koko maassa. THL:n ikävakioimaton sairastavuusindeksi (väestön sairastavuus suhteessa koko maan tasoon) oli Manner-Suomen maakunnista alhaisin 76,7. 1 THL:n asiantuntija-arvio, kevät 2018.

2 2 (14) 2 Väestöennuste Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pmaa Pohjanmaa Keski-Pmaa Pohjois-Pmaa Kainuu Lappi Koko maa Tilastokeskus 3 Tilastokeskus, VM/KAO

3 3 (14) 2) Johtopäätökset ALKE-keskustelusta Uusimaa ja sen alueet ovat erityispiirteiltään selvästi muusta maasta poikkeavia. Myös välineiden ja politiikan täytyy olla sovitettu näihin piirteisiin. Valtion osaltaan tulisi pystyä tukemaan Uuttamaata koko maan veturina. Uudellamaalla ja metropolialueella tulee pohtia kokeilujen ja pilottien käynnistämistä erityisen vahvasti, sillä alue on monella tavalla kehityksen eturintamassa tai kohtaa keskeiset uudet ilmiöt ensimmäisenä. Metropolimalli tarkoittaa myös, että kaupunkien ja valtion välillä on perusteltua, aluekehittämiskeskustelun lisäksi, käydä suoria neuvotteluita erillisten tarpeiden mukaisesti Keskustelussa nousseisiin erityisiin kysymyksiin (joita ei riittävästi ennätetty käsitellä) laaditaan valtioneuvoston vastaukset (OKM ja STM) täydentävänä dokumenttina.

4 4 (14) 3) Maakunnan rahoitus Maakuntien rahoitus perustuu suurelta osin valtionrahoitukseen sekä osin asiakasmaksuihin. Valtionrahoitus jakaantuu sekä yleiskatteiseen että erillisrahoitukseen. Päivitettyjen maakuntien rahoituslaskelmien mukaan maakuntien yleiskatteinen valtionrahoitus olisi noin 18,7 mrd. euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin perustuvan rahoituksen osuus tästä olisi noin 17,2 mrd. euroa. Maakunnan muiden tehtävien, kuten palo- ja pelastustoimeen, ympäristöterveydenhuoltoon ja kasvupalveluihin liittyvän rahoituksen osuus on puolestaan noin 1,5 mrd. euroa. Maakunnan muiden tehtävien osalta maakunnille kohdistettaisiin myös niin sanottua erillisrahoitusta. Tämän erillisrahoituksen määrä olisi vuoden 2019 tasolla tehtyjen laskelmien mukaan noin 2,8 mrd. euroa. Tähän sisältyvät muun muassa EU-tuet, maatalouden tuet sekä alueellinen tienpito. Kokonaisuutena valtion rahoitus maakunnille olisi näin ollen noin 21,5 mrd. euroa. Maakuntien rahoituslaskelmat on päivitetty vuoden 2019 kustannustasoon. Laskelmien pohjana on käytetty tuoretta Tilastokeskuksen keräämää kuntien talousarviokyselyä vuosilta Kustannuspohjissa ei huomioida vuoden 2020 JTS-päätöksiä eikä maakunta- ja sote-uudistuksen lainsäädännön vaikutuksia vuodelle Laskelmat kuvaavat siis vain vuoden 2019 poikkileikkaustilannetta. Maakuntien yleiskatteinen valtionrahoitus on pitkälti tarveperusteinen. Yli 80 prosenttia yleiskatteellisesta rahoituksesta jaetaan maakuntien väestön laskennallisen palvelutarpeen perusteella. Palvelutarpeen muodostavat ikärakenne, sairastavuus ja sosioekonomiset tekijät. Asukasperusteisen rahoituksen perusteella jaetaan puolestaan noin 10,5 prosenttia rahoituksesta. Loput rahoituksesta jaetaan maakuntiin olosuhteita kuvaavien kriteerien perusteella, joita ovat vieraskielisyys, kaksikielisyys, asukastiheys, saaristoväestö, maatalousyritykset, kasvupalvelukriteerit ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteeri. Maakuntien rahoituslaskelmissa rahoitusaseman muutosta kuvataan vertaamalla maakunnan kuntien nykyisiä toteutuneita kustannuksia laskennallisten määräytymistekijöiden mukaiseen rahoitukseen (järjestelmä täysimääräisesti voimassa). Maakuntien sote-tehtävien laskennallisessa mallissa rahoituksen muutoksesta nykytilaan verrattuna selittää suurelta osin se, miten kunnat ovat rahoittaneet sote-palvelunsa suhteessa maakunnan väestön laskennallisiin tarpeisiin. Mikäli maakunnan kuntien toteutuneet kustannukset alittavat maakunnan väestön laskennallisen tarpeen niin maakunta saa enemmän rahaa nykytilanteeseen verrattuna. Ja päinvastoin. Rahoituksen muutos ei välttämättä kerro suoraan sote-tehtävien hoidon tehokkuudesta tai tehottomuudesta vaan ne voivat olla myös merkki yli- tai alihoidosta. Eroja voivat selittää myös palveluiden laatuerot. Laskennalliseen malliin ei siirrytä heti vaan maakunta- ja sote-uudistuksen voimaantulovuonna rahoitus perustuu siirrettävien kustannusten lähtötasoon. Vuodesta 2020 siirrytään portaittain kohti laskennallista rahoitusmallia, joka tulee täysimääräisesti voimaan vuonna Maakuntien rahoituslaki määrittelee maakuntien vuotuisen rahoituksen tarkistamisen, johon on sisällytetty kustannusten kasvun rajoitin (3 mrd. säästötavoite). Kustannusten kasvun säästötavoitteen onnistuminen edellyttää maakuntien toiminnan tehostamista nykyisestä. Tämän lisäksi valtio voi tarvittaessa antaa maakunnille lyhytaikaista lainaa tai valtiontakausta, harkinnanvaraista lisärahoitusta sekä valtionavustusta. Päivitetyt rahoituslaskelmat poikkeavat tietyin osin vuoden 2017 tason laskelmista. Erot selittyvät osin laskelman sisältyvillä tehtävien muutoksilla sekä kustannusaineistojen päivittymisellä, jotka perustuvat kuntien ilmoittamiin talousarvioihin ja -suunnitelmiin, joten laskelmat eivät täysin vertailukelpoisia. Laskelmat ovat edelleen arvioita ja niihin on tulossa vielä muutoksia, mahdollisesti myös sisällöltään. Esimerkiksi vielä avoinna olevat kysymykset monikanavarahoituksen sekä työmarkkinatuen ja perustoimeentulotuen rahoitusosuuksista vaikuttavat maakuntien lopullisiin rahoitusosuuksiin. Arviolaskelmien perusteella Uudenmaan maakunnan yleiskatteisen rahoituksen lähtötaso (ns. nykyjakauma) on vuoden 2019 kustannustasossa milj. euroa (2 985 /as). Kun maakuntien yleiskatteellinen rahoitus jaetaan maakuntiin maakuntien rahoituslaissa määriteltyjen laskennallisten kriteerien mukaan (järjestelmä täysimääräisesti voimassa), muuttuu Uudenmaan yleiskatteellinen rahoitus +2,3 milj. euroa (+1 /as). Liitetaulukoissa on esitetty maakuntien yleiskatteellisen rahoituksen muodostuminen kriteereittäin.

5 5 (14) Maakuntien yleiskatteellinen rahoituslaskelma, yhteenveto muutoksista Nykyjakauma Laskennallinen jakauma Muutos Maakunta /as /as /as Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pmaa Pohjanmaa Keski-Pmaa Pohjois-Pmaa Kainuu Lappi Koko maa min maks Seuraavassa taulukossa on laskettu maakuntien yleiskatteellinen rahoitus toteutuneilla tilinpäätös 2016 tiedoilla sekä Tilastokeskuksen tammikuussa 2018 keräämään kuntien talousarviokyselyn tietojen perusteella vuosille Laskelmassa on oletettu, että yleiskatteisen rahoituksen osalta maakuntien rahoituslain 4. luvun mukaiset kustannukset (non-sote) ovat vuoden 2019 laskelman tasossa kaikissa tarkasteluvuosissa. Maakuntien rahoituslain 3. luvun mukaiset kustannukset (sote) on laskettu vuoden 2016 osalta toteutuneella tilinpäätöstiedolla ja vuosien osalta Tilastokeskuksen keräämän kuntien talousarvio ja -suunnitelmakyselyn tietojen kautta. Määräytymistekijöinä on käytetty kaikissa tarkasteluvuosissa vuoden 2016 tietoja. Laskelman tarkoituksena on havainnollistaa, miten käytettävä kustannustieto muuttaa maakuntien rahoitusta nykytilaan verrattuna, ja että maakuntien rahoituslaskelmat tulevat päivittymään uuden kustannustiedon myötä. Esimerkiksi vuoden 2016 toteumatiedoilla Uudenmaan yleiskatteellinen rahoitus nousisi 46 euroa asukasta kohden lähtötasoon verrattuna. Mikäli arviolaskelmien kustannusaineistona käytetään Tilastokeskuksen keräämän talousarviokyselyn tuloksia niin tällöin Uudenmaan yleiskatteellinen rahoitus näyttää pysyvän lähes nykytasolla. Seuraavan kerran uutta toteumatietoa kunnilta maakunnille siirtyvistä kustannuksista saadaan syys-lokakuussa 2018, jolloin kuntien taloustilasto vuodelta 2017 valmistuu.

6 6 (14) Maakuntien yleiskatteellinen rahoituslaskelma vuosina , /as Maakunta toteuma2016 ta2017 ta2018 ts2019 ta2018/ts2019 ka, vuoden 2019 taso Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pmaa Pohjanmaa Keski-Pmaa Pohjois-Pmaa Kainuu Lappi Koko maa min maks

7 7 (14) 4) Maakunnan tehtävien kustannuskehitys a) Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät Maakuntien yleiskatteisesta sote-rahoituksesta lähes 90 prosenttia määräytyy maakunnan väestön laskennallisen palvelutarpeen perusteella, joita ovat ikärakenne, sairastavuus ja sosioekonomiset tekijät. Laskennallisen palvelutarpeen arviointi perustuu THL:n tutkimukseen sosiaali- ja terveydenhuollon tarvetekijöistä (Vaalavuo, Häkkinen & Fredriksson 2013). Oheisessa taulukossa 3 on esitetty THL:n tarvekerroin vuodelta 2016, siten että tarvekerroin on jaettu sekä ikärakenteeseen että muuhun tarpeeseen (Mäklin & Seppälä 2018). Tarvekertoimella on suhteutettu maakuntien sote-tehtävien kustannukset vuoden 2019 kustannustasossa. Maakuntien tarvekertoimet, menoindeksi ja tarvevakioitu meno tarve tarve THVHSOS Ikärakenne Muu tarve Tarvekerroin Menoindeksi Tarvevakioitu meno Uusimaa 0,90 0,85 0,87 0,89 1,02 Varsinais-Suomi 1,02 0,96 0,99 0,98 0,99 Satakunta 1,09 1,03 1,05 1,05 1,00 Kanta-Häme 1,06 0,98 1,02 1,02 1,00 Pirkanmaa 1,00 0,97 0,98 0,97 0,99 Päijät-Häme 1,05 1,08 1,07 0,99 0,93 Kymenlaakso 1,09 1,16 1,13 1,13 0,99 Etelä-Karjala 1,08 1,11 1,10 1,04 0,95 Etelä-Savo 1,13 1,24 1,20 1,17 0,98 Pohjois-Savo 1,05 1,24 1,16 1,16 1,00 Pohjois-Karjala 1,06 1,24 1,16 1,08 0,93 Keski-Suomi 1,02 1,07 1,04 1,02 0,97 Etelä-Pmaa 1,10 1,13 1,12 1,09 0,98 Pohjanmaa 1,07 0,91 0,97 1,02 1,05 Keski-Pmaa 1,06 0,99 1,02 1,10 1,08 Pohjois-Pmaa 1,00 1,06 1,03 1,02 0,99 Kainuu 1,09 1,25 1,18 1,21 1,02 Lappi 1,04 1,10 1,08 1,20 1,12 koko maa 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 Seuraavassa kuviossa on kuvattu Uudenmaan maakunnan maakuntien rahoituslain 3. luvun mukaisten kustannusten kehitysarvio vuosina Kuviosta nähdään, että uudistuksen voimaantulovuoden jälkeen maakuntien rahoituslain mukainen perusura jää jälkeen SOME-mallin mukaisesta perusurasta. Sote-kustannusten absoluuttinen määrä kasvaa, mutta kasvua hidastetaan siten, että koko maan tasolla vuonna 2030 perusuran ja rahoitusmallin tuottaman uran erotus on reaalisesti noin 3 mrd. euroa. Uudenmaan tapauksessa tämä tarkoittaa, että vuoteen 2030 mennessä sote-palvelut tulisi pystyä tuottamaan 888 milj. euroa edullisimmin (-14 %) verrattuna nykyiseen kustannusrakenteeseen. 4 Sote-kustannustietojen osalta on käytetty vuoden 2016 toteumatietoa. Vuosien sote-kustannusten osalta on käytetty Tilastokeskuksen talousarviokyselyn mukaista tietoa. Muiden tietojen osalta on käytetty tuoreimpia toteuma tai arviotietoja. Laskelman kustannuspohja = sote-kustannukset + siirtyvät STM:n momentit (2019 kehystieto) oppilashuolto (kuraattorit & psykologit) työmarkkinatuki (2017 toteuma) ympäristöterveydenhuolto (2016 toteuma). Vuodesta 2020 eteenpäin kustannuksia on ketjutettu eteenpäin SOME-mallin maakuntakohtaisilla kertoimilla.

8 8 (14) Uudenmaan nimelliset sote-menot perusurassa ja rahoitusurassa Uudenmaan sote-menot perusurassa ja rahoitusurassa sekä niiden välinen erotus nimellisesti ja reaalisesti Reaalisesti: Perusura, M Rahoitusura, M Sopeuttamistarve, M Nimellisesti: Perusura 5, M Rahoitusura 6, M Sopeuttamistarve, M % muutos perusuraan verrattuna -2 % -4 % -5 % -6 % -7 % -8 % -9 % -11 % -12 % -13 % -14 % 5 Perusura: 1,2 % reaalipalkat, 2 % inflaatio, 1,2 % volyymi 6 Rahoitusura: 2020 kuphi + ei huomioida volyymia, 2021 maku-indeksin puolitus + 1,0 %, 2022 maku-indeksi + 1,0 %, maku-indeksi + 0,5 %

9 9 (14) b) Pelastustoimen ja varautumisen tehtävät Pelastustoimen nettokustannukset /asukas (SM) Uusimaa 63,4 63,0 61,4 Varsinais-Suomi 68,7 69,1 68,2 Satakunta 94,4 90,0 91,5 Kanta-Häme 57,0 59,7 59,0 Pirkanmaa 67,3 67,4 67,8 Päijät-Häme 83,3 87,2 87,0 Kymenlaakso 85,7 87,6 90,8 Etelä-Karjala 85,3 82,7 89,1 Etelä-Savo 82,9 83,0 82,3 Pohjois-Savo 71,9 72,3 72,7 Pohjois-Karjala 71,2 73,9 69,2 Keski-Suomi 76,7 74,7 79,5 Etelä-Pohjanmaa 83,0 82,9 86,6 Pohjanmaa 67,0 69,4 69,1 Keski-Pohjanmaa 89,6 87,4 89,0 Pohjois-Pohjanmaa 70,6 69,3 68,4 Kainuu 88,7 93,4 85,0 Lappi 86,4 86,7 84,2 KESKIARVO 71,9 71,9 71,5 Vakavia henkilövahinkoja oli 15 kpl / asukasta kohden eli alle puolet keskiarvosta (ka 31 kpl / asukasta) Omaisuusvahinkoja syntyi tulipaloista (pl. maastopalot) selvästi keskiarvoa vähemmän 22 asukasta kohden (ka 34 / asukas) Pelastustehtäviä oli keskimääräistä vähemmän: / asukasta (ka / asukasta) Nettokustannukset olivat 61,4 euroa per asukas sisältäen poistot (keskimäärin 71,5 euroa). Investointikustannukset olivat noin 4,0 M /vuosi (keskimäärin3,4 /asukas) TUVE-verkon käyttöönoton arvioidaan aiheuttavan Uudellamaalla 3 miljoonan euron lisäkustannukset. Maakuntauudistuksen yhteydessä tulee myös tarkasteltavaksi nyt pelastustoimen talousluvuissa mukana olevat väestönsuojiin liittyvät tehtävät ja toiminnot sekä Helsingin pelastuskoulun kustannusten tarkastelu. c) Kasvupalvelutehtävät Kasvupalvelujen rahoitus, (TEM) Muutos% edelliseen vuoteen * JAKO MAAKUNNITTAIN Yhteensä 2015 Yhteensä 2016 Yhteensä Uusimaa ,4 % -24,0 % Varsinais-Suomi ,4 % -24,0 % Satakunta ,4 % -24,0 % Kanta-Häme ,4 % -24,0 % Pirkanmaa ,4 % -24,0 % Päijät-Häme ,4 % -24,0 % Kymenlaakso ,4 % -24,0 % Etelä-Karjala ,4 % -24,0 % Etelä-Savo ,4 % -24,0 %

10 10 (14) Pohjois-Savo ,4 % -24,0 % Pohjois-Karjala ,4 % -24,0 % Keski-Suomi ,4 % -24,0 % Etelä-Pohjanmaa ,4 % -24,0 % Pohjanmaa ,4 % -24,0 % Keski-Pohjanmaa ,4 % -24,0 % Pohjois-Pohjanmaa ,4 % -24,0 % Kainuu ,4 % -24,0 % Lappi ,4 % -24,0 % YHTEENSÄ ,4 % -24,0 % *Määrärahatason laskun syynä on pääosin työttömyysetuuksien aktiivikäytön laajentaminen, jossa työvoima- ja yrityspalvelujen määrärahaa on siirretty sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Lisäksi työvoima- ja yrityspalveluihin on kohdentunut säästöpäätöksiä. Vuosien 2016 ja 2017 osalta maakunnittainen määräjako on laskennallinen arvio. d) Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tehtävät Uusimaa Erillismäärärahat joita voidaan käyttää mm. henkilöstön palkkauskustannuksiin maaseutuohjelman toimeenpanotehtävissä Kustannukset 1000 euroa EU:n ja valtion rahoitusosuus alueelliseen ja paikalliseen maaseudun kehittämiseen (vain tekninen apu) 2) 554 Erillisrahoitus maakunnan hallinnoimiin tukijärjestelmiin (läpivirtauserät) Maatalouden aloittamis- ja investointiavustukset (VALTUUS) Maatalouselinkeinotoiminnan korkotuki Luopumistuet ja eläkkeet 3) Eläinten hyvinvointikorvaukset Porotalouden edistäminen EU:n ja valtion rahoitusosuus alueelliseen ja paikalliseen maaseudun kehittämiseen (VALTUUS, pl. tekninen apu) Maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki EU-tulotuki ja EU-markkinatuki Ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, neuvonta ja ei-tuotannolliset investoinnit Luonnonhaittakorvaukset Kalakannan hoitovelvoitteet Kalatalouden edistäminen Elinkeinokalatalouden edistäminen Vesivarojen käytön ja hoidon menot Eräät luonnonvaratalouden korvaukset - -

11 11 (14) 5) Maakunnan investoinnit Perustuu maakunnan omaan arvioon Alla olevassa taulukossa on HUSin tämän hetken karkea arvio investoinneista. Poistotaso on arviolta n milj. Lisäksi tulevat kuntien irtaimen omaisuuden investoinnit, joiden on arvioitu karkeasti olevan n. 15 milj. vuodessa. Nyt keväällä tullaan laatimaan laajempi kysely ja selvitys investoinneista. Suuri huoli on maakuntalakiehdotukseen sisältyvä ajatus, että vuosi-investoinnit eivät saisi ylittää vuosipoistoja. 6) Maakunnan yhteistoiminta muiden maakuntien kanssa Elinvoima Elinvoiman osalta käydään tällä hetkellä keskustelua ainakin seuraavista tehtävistä, joskin osa saattaa päätyä maakuntien itsensä hoidettaviksi: rakennerahastohallinto, neuvottelut menossa, Uusimaa pyrkii koordinoimaan EAKR- ja ESR-rahoitusta, sopimukset tarkoitus lähettää TEMiin mennessä valtakunnallinen maaseuturahoitus työ alla (liittyy edelliseen) tienpito ja mm. maanteiden hoidon ja ylläpidon hankinta, sisäisiä valmisteluja lomitus, käydään keskustelut (kuntien kanssa) kunhan uusi laki valmistuu alkusyksystä. Tällä hetkellä Uusimaa todennäköisesti hoitaa omansa ympäristö- ja luontopalvelujen osalta (mm kala- ja vesisasiat) sekä saaristoliikenne tulossa työn alle. Ympäristöterveydenhuolto YTH:n osalta on keskusteltu lähinnä mahdollisuudesta hoitaa AVIsta maakunnalle siirtyvät tehtävät ylimaakunnallisesti. Nämä ovat käytännössä läänineläinlääkäritehtävät ja AVIlle kuuluvat alkoholivalvonnan tehtävät. Molemmat ovat erityisosaamista vaativia, mutta henkilöstöresursseiltaan pieniä tehtäviä, mistä syystä olemme esittämässä, että tehtäväkokonaisuudet sijoitettaisiin yhteen yhteistyöalueen maakuntaan, joka hoitaisi ne myös muiden maakuntien puolesta. 7) Maakunnan talousvalmistelun tilanne ja siirtymäkustannukset Hallinnolliset Toiminnan käynnistyessä muutoskustannuksia synnyttää ainakin seuraavat tehtäväkokonaisuudet: 1. Suoran valinnan palvelujen toimintojen eriyttäminen (toiminnan aloittaminen yhtiömuotoisena): Muutoskustannukset kohdistuisivat erityisesti vuosiin Yhtiöittäminen synnyttää yleisen suunnittelu- ja toimeenpanotyön lisäksi todennäköisesti erityisiä kustannuksia, kun toiminnot irrotetaan hallinnollisesti ja tukipalvelujen osalta maakunnasta. 2. Tukipalvelujen muutoskustannukset: Tukipalvelujen muutoskustannuksien arviointi on vielä epävarmaa, sillä selvityksiä toimintojen muutostarpeista on vasta käynnistetty. Uudellamaalla

12 12 (14) on jonkin verran maakunnallisia tukitoimintoja (kuten laboratorio- ja kuvantamispalvelut) mutta useimmissa tukipalveluissa joudutaan purkamaan nykyisiä kuntapohjaisia ratkaisuja ja rakentamaan maakunnalliset ratkaisut. Tukipalvelujen muutoskustannukset ovat mittavia jo vuosina mutta työ tulee jatkumaan vielä Erityisesti yhtiöitettävien sote-palvelujen tukitoimintoratkaisut uudistetaan vasta maakunnan toiminnan käynnistyttyä. 3. Liikelaitosten toiminnalliset muutoskustannukset: Lakiesitysten mukaisesti Uudellamaalla tultaisiin perustamaan vähintään sote- ja pelastusliikelaitokset. Vuosina suunnitellaan liikelaitoksen hallinnolliset rakenteen ja toteutetaan toimintojen siirto. Vasta vuosina alkaa varsinainen toimintamallien uudistustyö, kun toiminta siirtyy kuntien vastuulta maakunnille. 4. Maakunnan konserni- ja keskushallinnon ja järjestäjätoiminnat muutosvaiheessa: Maakunnan keskitetty hallinto mukaan lukien järjestämistoiminnot ovat uusia tehtäviä, jotka eivät korvaa juuri mitään nykyisten organisaatioiden tehtävistä ja resursseista. Kuntien keskushallinnot eivät ole juuri supistumassa (ks. Kuntataloustilaston mukaiset siirtyvät resurssit) ja sote-toimialojen nykyiset hallintotehtävät tullaan tarvitse-maan operatiivisen johtamisen tukena. Toisin sanoen maakunnan yleiskatteinen rahoitus ei kata maakunnan keskitetyn hallinnon kustannuksia vuonna Seuraavina vuosina muutostehtävien vähentyessä ja toiminnan vakiintuessa hallinnollista resursointia voitaneen pienentää. Edellä esitettyihin hallinnollisiin muutostehtäviin tarvittavaa resursointia on vaikea arvioida, ja se tarkentuu uudistuksen valmistelun edetessä. Kokoluokkaa arvioitaessa vertailukohtana voi käyttää Uudenmaan hankeorganisaation kokoa, joka nousseen lähikuukausina 200 henkilötyövuoteen. Vuoden 2020 aikana yleishallinnon muutostehtävät vähenevät mutta niitä korvaamaan tulee toiminnallisten muutosten läpivienti ja erityisesti eriytettävien toimintojen valmistelu (sote-keskukset ja suun terveydenhuolto). Esitetyssä euromääräisessä arvioissa (35 milj. euroa) on arvioitu muutoskustannuksiksi oman asiantuntijatyön lisäksi merkittäviä asiantuntijapalvelujen ostoja ja koulutustoimintaa. Arviota tullaan tarkentamaan hankkeen edetessä. Palkkaharmonisointi Uudenmaan todellisia kuntien välisiä ammattiryhmittäisiä palkkatasojen eroja ei ole selvitetty. Asiantuntijoiden tuntuman mukaan ei ole syytä olettaa, että tilanne Uudellamaalla olisi muusta maasta poikkeava (pienemmät tai suuremmat palkkatasojen erot). Esitetty euromääräinen arvio on saatu laskemalla vuoden 2016 palkkasummasta 2 prosenttia (sote- ja pelastustoiminnan henkilöstömenot kunnissa ja kuntayhtymissä). Uudenmaan maakuntavalmistelu pitää palvelutasojen ja asiakasmaksujen välittömään harmonisointiin liittyviä taloudellisia riskejä merkittävänä. Harmonisoinnin taloudellisten vaikutus ja suunta (menojen kasvu / lasku) ratkeaa maakunnan poliittisessa päätöksenteossa. Asiakasmaksut Uudenmaan maakunnan asiakasmaksukertymä vuonna 2016 oli 366 milj. euroa. Tästä HUS:n asiakasmaksutuotot, johon ei kohdistu harmonisointitarvetta, olivat 71 milj. euroa. Suurimpien kuntien keräämien maksujen taksat ja perusteet sen sijaan vaihtelevat paikoin merkittävästikin. Esimerkiksi Helsinki ei peri terveyskeskusmaksua mutta Espoo ja Vantaa perivät. Suun terveydenhuollossa, joka on yksi suurimpia asiakasmaksutuottoja kerryttävä palvelu, Espoon maksutasot ovat 27,5 prosenttia (vuoden 2016 korotus) korkeammat kuin Helsingissä ja Vantaalla. Pitkäaikaishoidossa maksujen kriteerit ovat yhteneväiset mutta kotihoidossa puolestaan maksujen kriteerit poikkeavat merkittävästi. Kriteerien harmonisoinnin tarkkaa vaikutusta on vaikea arvioida, mutta yleisten tulokertymien pohjalta ja isojen erien erillistarkastelun perusteella harmonisointi voisi aiheuttaa varovaisesti arvioiden noin milj. euron tulojen vähentymisen. Muita välittömästi harmonisoitavia eriä ovat mm. omaishoidon tuen tasot, harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämisen kriteerit ja henkilökohtaisen avustajatoiminnan palkkiot. Näitä ei ole vielä analysoitu Uudenmaan hankevalmistelussa. Riskin kokoluokka lienee yhteensä noin 50 milj. euroa, mutta tarkempi arviointi vaatii lisäselvityksiä.

13 13 (14) ICT-muutoskustannukset ICT-muutoskustannukset voidaan jakaa yksinkertaistaen kahteen kokonaisuuteen, jotka ajoittuvat maakuntauudistuksen eri vaiheisiin. Vuosina rakennetaan maakunnan hallinnollisten järjestelmien kokonaisuus (TORI-järjestelmät ja ICT-infrastruktuuri). Tämä on edellytys maakunnan toiminnan käynnistämiselle itsenäisenä organisaationa. Vuosina siirrytään yhteisiin asiakastietojärjestelmiin (TOSI-järjestelmät). Tämä on edellytys toiminnan tehokkaalle johtamiselle ja skaalaetujen saavuttamiselle. Vuosien ICT-muutoskustannukset on kattavasti ja yksityiskohtaisesti määritelty. Rahoitus näihin kustannuksiin on haettu valtiolta. Yhteensä nämä kustannukset tulevat olemaan noin 100 milj. euroa. Toisen vaiheen, vuosien , muutoskustannukset tulisivat ensimmäisten arvioiden perusteella olemaan ensimmäistä vaihetta suuremmat, n. 160 milj. euroa. Kustannukset kohdistuisivat pääsääntöisesti vuosille 2020 ja Merkittävin yksittäinen muutoskustannus aiheutuu sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiseen asiakas- ja potilasjärjestelmään siirtymisessä, 115 milj. euroa. Arvioissa on huomioitu vähentävänä eränä poistuvien järjestelmien kustannukset. Muut kustannukset syntyvät integraatioista ja erillisjärjestelmistä. Valinnanvapausjärjestelmän ohjaukseen tarvittavista järjestelmistä on huomioitu vain integraatiokustannukset (varsinaiset järjestelmäkustannukset oletetaan rahoitettavaksi erikseen kansallisella tasolla). Muut Suoran valinnan toimintojen yhtiöiden pääomitus. Suoran valinnan yhtiöillä tullee olemaan tarvetta omiin investointeihin kilpailukyvyn turvaamiseksi. Yhtiöiden hallinnointi ja rahoituksen varmistaminen ei onnistune minimipääomalla. Kuntien omistamien kiinteistöjen vuokrat maakunnalla suhteessa siirtyvään rahoitukseen. Maakunnan maksuvalmiuden ja investointikyvyn turvaaminen: pystyykö maakunta turvaamaan tarpeelliset investoinnit ja maksuvalmiuden, kun sille on siirtymässä vain sairaanhoitopiirin varat? TKIO Maakunnan käsityksen mukaan Uudenmaan maakunnan rahoituspohjasta puuttuu TKIO-rahoitus. Eli arvion mukaan kyse on n. 70 mil. euroa, joka on tällä hetkellä kuntalaskutuksen hinnoissa (=2-4%). Miten ko. rahoituksen käy, kun siirrytään laskennalliseen rahoitukseen? Tämän lisäksi pitää laskea vielä koulutuksen rahoitus, josta valtion koulutuskorvausten jälkeen tällä hetkellä jää palvelujärjestelmän vastuulle Uudellamaalla (Uudenmaan osuus valtakunnallisista laskelmista arvioiden): lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksessa vähintään 40 mil. euroa. Nykyinen valtion koulutuskorvaus kattaa arviolta n % todellisista kustannuksista. Uusimaa kouluttaa noin 40 % Suomen lääkäreistä, hammaslääkäreistä, erikoislääkäreistä ja erikoishammaslääkäreistä.

14 14 (14) muussa sote-alan yliopistotasoisessa koulutuksessa, kuten sosiaalityön, psykologian, farmasian koulutuksessa ja erikoistumiskoulutuksessa, lääketieteellisen fysiikan ja kemian, sairaanhoitajien rajatun lääkkeenmääräämisen jne. koulutuksessa, n. 2,5-3 mil. euroa. Tätä koulutusta ei korvata tällä hetkellä lainkaan, mutta on järjestämislakiehdotuksen perusteella tulossa koulutuskorvauksen piiriin. lähihoitajakoulutuksessa n. 2,5 mil. euroa. Tähän asti ammattikoulut ovat maksaneet palvelujärjestelmälle korvauksia harjoitteluista. Nyt OKM on II-asteen reformin yhteydessä kieltänyt lainsäädännöllä ammattikouluja maksamasta näitä korvauksia. Mahdollisesti AMK-koulutus n. 2,5 mil. euroa. Tällä hetkellä AMK:t maksavat palvelujärjestelmälle korvauksia harjoitteluista. Keväästä 2017 lähtien on käyty keskusteluja näiden korvausten siirtämisestä valtion koulutuskorvauksen piiriin, mitä mm. Sivistysvaliokunta ehdottanut järjestämislakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä.