KRIISINRATKAISUTYÖRYHMÄN MUISTIO: RAHOITUSMARKKINAKRIISIEN TEHOKAS HALLINTA

Transkriptio

1 1 (10) Valtiovarainministeriölle, KRIISINRATKAISUTYÖRYHMÄN MUISTIO: RAHOITUSMARKKINAKRIISIEN TEHOKAS HALLINTA Finanssialan Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja toteaa lausuntonaan kunnioittavasti seuraavan. 1. Kansallisen harkintavallan piiriin kuuluvat keskeisimmät ehdotukset Pankkiverona kerättyjen varojen käyttö FK kannattaa työryhmän ehdotusta, jonka mukaan peritty pankkivero otetaan huomioon sitä maksaneiden talletuspankkien vakausmaksujen vähennyksenä vuodesta 2015 lukien. Ehdotus osaltaan lieventää pankkiunioniin siirtymisestä ja muusta uudesta sääntelystä suomalaisille pankeille ja niiden asiakkaille aiheutuvaa kustannustaakkaa. Muun muassa pankkiunionineuvottelujen viime vaiheessa tehty päätös yhteisen kriisinratkaisurahaston nopeutetusta kerryttämisestä lisää entisestään kustannuksia lähivuosina. Talletussuojamaksujen periminen FK kannattaa työryhmän ehdotusta, jonka mukaan talletussuojarahastoon kerättävien kannatusmaksujen perimisestä toistaiseksi luovutaan. Ehdotus on perusteltu, koska talletussuojarahastossa jo olevien varojen määrä ylittää merkittävästi uuden talletussuojadirektiivin asettaman rahastoinnin vähimmäistason ja koska Suomessa pankkisektori on hyvässä kunnossa. Koska talletussuojajärjestelmään liittyvä uusi pankki pääsee välittömästi nauttimaan talletussuojaa, FK pitää työryhmän ehdotusta uudelle pankille määrättävästä liittymismaksusta perusteltuna. Vakausmaksujen ja talletussuojamaksujen vähennyskelpoisuus verotuksessa sekä rahaston verotuksellinen asema Työryhmä ei ole ottanut kantaa kriisinratkaisu- ja talletussuojarahastolle suoritettavien vakausmaksujen ja talletussuojamaksujen verotukselliseen asemaan vaan asia on todettu selvitettävän erikseen jatkovalmistelussa. FK:n näkemyksen mukaan yhteisesti hallinnoitavaan rahastoon kerrytettävät vakausmaksut ja talletussuojamaksut tulisivat olla maksajalleen verotuksessa vähennyskelpoisia. Tätä puoltaa ensinnäkin se, että vähennyskelpoisuus koskee jo nykyisin talletussuojarahastolle suoritettavia talletussuojamaksuja (EVL 8.1 :n 11 kohta). Koska talletussuojarahastoon kertyneiden varojen käyttötarkoitus säilyy työryhmän ehdottamasta siirrosta huolimatta ennallaan, ei ole nähtävissä perusteita muuttaa talletussuojamaksujen

2 2 (10) verotuskäsittelyä. Talletussuojamaksut ovat myös Ruotsissa ja Norjassa vähennyskelpoisia. Vakausmaksut olemassa oleville kansallisille kriisinratkaisurahastoille ovat vähennyskelpoisia ainakin Ruotsissa. Työryhmän ehdottaman uuden rahaston asema budjetin ulkopuolisena rahastona ei myöskään ole peruste talletussuojamaksujen tai vakausmaksujen vähennyskelpoisuuden epäämiselle, sillä nykyisistä budjetin ulkopuolisista rahastoista esimerkiksi ydinjätehuoltorahastoon suoritettava maksu on maksajien verotuksessa vähennyskelpoinen (EVL 8.1 :n 13 kohta). Jatkovalmistelussa tulisi myös säätää kriisinratkaisu- ja talletussuojarahasto (riippumatta hallinnollisesta rakenteesta) verovapaaksi yhteisöksi, kuten on nykyisin tehty tuloverolaissa Valtion Vakuusrahaston kohdalla. FK pitää tärkeänä, että sitä kuullaan jatkovalmistelun aikana valmistuvista ehdotuksista. Talletussuojarahaston hallinnollisen aseman muuttaminen FK:n näkemyksen mukaan työryhmän muistiossa ei ole esitetty riittäviä perusteita muuttaa Talletussuojarahaston nykyistä hallintomallia. Kotimainen Talletussuojarahasto on toiminut moitteettomasti jo vuodesta 1998, mikä todetaan useaan otteeseen myös työryhmän muistiossa. Talletussuojarahasto on jäsenpankkiensa hallinnoima lakisääteinen ja itsenäinen toimija, jonka säännöt vahvistaa valtiovarainministeriö ja jonka toimintaa valvoo Finanssivalvonta. Talletussuojarahaston toiminnassa ei ole ilmennyt epäkohtia. Kotimaiset pankit ovat vuosien aikana kerryttäneet Talletussuojarahastoon varallisuutta merkittävästi yli direktiivin säätämän vähimmäistason, sekä hoitaneet sitä vastuullisesti ja kustannustehokkaasti. Talletussuojarahaston hallinnollisen aseman muuttamista ei voi perustella eurooppalaisten talletussuojajärjestelmien mahdollisen tulevan yhteisvastuun ennakoimisella. Talletussuojarahasto on toimialan hallinnoitavana myös esimerkiksi saksankielisessä Euroopassa ja osassa Pohjoismaita, eikä FK:n käsityksen mukaan niiden hallintomalliin olla suunnittelemassa muutoksia myöskään jatkossa. Viranomaisorganisaatioiden kasvattaminen entisestään siirtämällä niiden osaksi jo toimintansa vakiinnuttanut Talletussuojarahasto ei olisi omiaan kehittämään rahaston toimintaa tai parantamaan tallettajien asemaa. Esimerkiksi vuonna 2008 Suomessa onnistuttiin ripeästi ja tehokkaasti ratkaisemaan kaatuneiden islantilaispankkien tallettajien tilanne ilman julkisen sektorin rahoitusta. Talletussuojarahaston ja sen suurimpien jäsenpankkien vapaaehtoinen vastuunkanto mahdollisti tilanteen nopean ratkaisemisen. Jatkossa korvaukset maksetaan tallettajille aiempaa nopeammin. Nopeutettu korvausprosessi edellyttää Talletussuojarahastolta ja sen jäsenpankeilta jatkuvaa tiivistä keskinäistä yhteistyötä kehittyvän pankkitekniikan hyödyntämisessä. Korvausprosessiin liittyvän merkittävän tietojärjestelmäinvestoinnin toteuttaminen osana viranomaisorganisaatiota on tarpeetonta, kun se voidaan tehokkaimmin ja taloudellisimmin toteuttaa osana pankkijärjestelmien kehittämistä. FK:n näkemyksen mukaan on myös varsin epätodennäköistä, että Talletussuojarahaston merkittävää sijoitusvarallisuutta kyettäisiin viranomaiskoneistoissa hoitamaan nykyistä

3 3 (10) paremmin tai kustannustehokkaammin. Edellä todetuista syistä FK katsoo, että Talletussuojarahaston nykyistä hallinnointimallia ei ole tarpeen muuttaa. FK pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa otetaan huomioon myös ehdotuksen vakavaraisuusvaikutukset. Esimerkiksi pankeille vuonna 2015 voimaan tuleva uusi maksuvalmiusvaade (Liquidity Coverage Ratio) sallii alhaisemman 3 %:n ulosvirtauskertoimen (ja siten lieventää kokonaisvaadetta) vakaille talletuksille. Tämän hyödyntäminen olisi tärkeää myös suomalaisille pankeille. Baselin pankkivalvontakomitean suosituksen (joka on myös EU:n sääntelyn lähtökohta) mukaan vakaan talletuksen kriteerit täyttyvät jos the deposit insurance scheme has adequate means of ensuring ready access to additional funding in the event of a large call on its reserves, eg. an explicit and legally binding guarantee from the government, or a standing authority to borrow from the government.. Edellä todettu vakaan talletuksen myötä saavutettava alhaisempi vaade edellyttää, että talletussuojajärjestelmällä on pääsy riittäviin täydentäviin rahoituslähteisiin, joiden puitteissa sillä on yksiselitteinen oikeus välittömästi saada käyttöönsä tarvittavat varat. FK:n käsityksen mukaan edellä mainittu kriteeri ei täyty esityksessä, jolloin suomalaisilta pankeilta jäisi hyödyntämättä mainittu maksuvalmiusvaateen lievennys. Kansallisen kriisinratkaisuviraston perustaminen Sijoittajanvastuu Työryhmän ehdotuksen mukaan Suomeen perustettaisiin erillinen VM:n hallinnonalalle sijoittuva kriisinratkaisuvirasto, jonka kokopäivätoimisen henkilöstön tarpeeksi arvioidaan noin 10 henkeä. Tätä perustellaan muun muassa kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen työllistävällä vaikutuksella. FK:n näkemyksen arvioitu henkilömäärätarve vaikuttaa ylimitoitetulta. Resursointitarpeen mitoituksessa tulisi ottaa huomioon mm. se, että suurimpien suomalaisten luottolaitosten kohdalla (jotka muodostavat lähes 90 % Suomen pankkisektorin kokonaistaseesta) kriisinratkaisutehtäviä koskeva toimivalta on eurooppalaisella kriisinratkaisuneuvostolla. FK pitää tärkeänä, että kustannustehokkuuden varmistamiseksi jatkovalmistelussa selvitetään vielä työryhmämuistioon kirjatun mukaisesti kriisinratkaisuviraston sijoittamista jonkin olemassa olevan viraston yhteyteen. Asian tarkempaa selvittämistä jatkovalmistelussa puoltaa myös se, että tämänhetkisen tiedon mukaan useassa jäsenmaassa kriisinratkaisutehtäviä ollaan antamassa jo toiminnassa oleville (valvonnasta vastaaville) viranomaisille. EU:n kriisinratkaisusääntelyn yksi keskeisimmistä kokonaisuuksista on sijoittajanvastuuta koskevien säännösten voimaan saattaminen. Säännöksiin on kuitenkin jätetty osin kansallista harkintavaltaa. FK:n näkemyksen mukaan Suomessa tulisi pyrkiä harkintavallan käytössä yhdenmukaisiin ratkaisuihin muiden jäsenmaiden kanssa, jollei poikkeamiselle ole erityisiä perusteita. Esimerkiksi sijoittajanvastuuta koskevien säännösten muita jäsenmaita nopeampi voimaan saattaminen saattaa heijastua kielteisesti pankkien lyhytaikaisen rahoituksen kustannuksiin ja siten asettaa suomalaiset pankit kilpailullisesti eriarvoiseen asemaan

4 4 (10) suhteessa ulkomaisiin pankkeihin. Suomessa ei ole erityistä tarvetta sijoittajanvastuuta koskevien säännösten nopeutettuun voimaantuloon vaan direktiivin mahdollistama vuoden siirtymäaika on sisällytettävä lakiesitykseen. 2. Yksityiskohtaiset kommentit 2.1 Talletussuojadirektiivi (yleisperustelujen kohta 2.2.5) Talletusten vakuusjärjestelmien rahoitus ja niiden välinen lainaaminen -alaotsikon alla oleva viimeinen kappale (s. 55; Säännökset 0,25 % kannatusmaksuista ) vaikuttaa vieraalta, eikä perustune direktiiviin. Tallettajille annettavat tiedot alaotsikon tekstin mukaan talletussuojasta on tiedotettava käyttämällä valmista tiedotetta, jonka uuden tallettajan on allekirjoitettava. Lopullisen direktiivitekstin 14 artikla käyttää asiasta ilmaisua shall acknowledge the receipt of that information (ts. komission ehdotuksessa oleva countersign on jäänyt pois). Jotta asiakkaiden palvelukanavia (verkkopankki ja puhelinpalvelu) ei tarpeettomasti rajoitettaisi, ehdotamme kohtaa täsmennettävän niin, että sanamuoto jonka uuden tallettajan on allekirjoitettava korvataan sanoilla jota koskevat tiedot annetaan tallettajan saataville. 2.2 Esityksen vaikutukset (yleisperustelujen kohta 4.1.2) Vakausmaksujen vaikutusten osalta kustannusrasitusta lisää EU:n yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevan neuvottelun lopputulos, jonka mukaan yhteisen kriisinratkaisurahaston tavoitetason kerryttämisaika lyhentyi kymmenestä vuodesta kahdeksaan vuoteen. Tämä merkitsisi suomalaisten luottolaitosten vuosittaisten vakausmaksujen nousua nykyisillä oletuksilla n. 150 miljoonaan euroon. Työryhmän raportissa arviona käytetään 120 miljoonaa euroa. Yhteisen kriisinratkaisurahaston siirtymävaiheeseen liittyy FK:n näkemyksen mukaan vielä useita avoimia kysymyksiä. Epäselvää on mm. se, katsotaanko kahdeksan vuoden kerryttämisjakson käynnistyvän vuonna 2016 vai jo Tällä voi olla huomattavia vaikutuksia erityisesti vuodelta 2016 perittävän vakausmaksun suuruuteen. Talletussuojadirektiivin edellyttämä 7 työpäivän pituinen talletusten maksuaika edellyttää ITjärjestelmämuutoksia talletuspankeissa ja tulee aiheuttamaan niille huomattavia lisäkustannuksia. Lisäkustannukset siirtyvät tyypillisesti asiakkaille kilpailutilanteesta riippuen. Tätä seikkaa ei ole nykyisellään mainittu esityksen vaikutuksissa laitoksiin, yrityksiin ja kotitalouksiin (asiaa on tarkasteltu ainoastaan viranomaisten toimintaan vaikuttavassa asiakohdassa). Esitämme asian lisäämistä kyseiseen kohtaan. 2.3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys (yksityiskohtaisten perustelujen kohta 2) Työryhmämuistion mukaan..on riittävät erityiset perusteet sille, että talletussuojarahasto säädetään valtion viranomaisen hoidossa olevaksi taseen ulkopuoliseksi rahastoksi perustuslain 87 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Edelleen työryhmämuistiossa todetaan, ettei omaisuudensuojaa koskevat tai muutkaan perustuslain säännökset estä varojen siirtämistä

5 5 (10) nykyisen lain mukaisesta talletussuojarahastosta ehdotetulla lailla perustettavaan uuteen talletussuojarahastoon perustuslain 87 :n mukaisesti säädettävällä lailla, noudattamatta perustuslain 73 :n mukaista säätämisjärjestystä. Talousarvion ulkopuolisen rahaston käyttötarkoituksen muuttaminen on mahdollista perustuslain 87 :n mukaisessa säätämisjärjestyksessä. Mahdollisuus lainsäädäntötoimin tulouttaa talletussuojarahaston varoja valtion talousarvioon on todettu myös muistion sivulla 128 seuraavasti: Ehdotetusta pykälästä seuraa muun ohessa, että rahaston varoja ei voisi tulouttaa valtion talousarvioon ilman, että siitä säädettäisiin erikseen laissa. Vaikka tällainen menettely (lähinnä kyseeseen voisi tulla rahaston vähimmäistason ylittävän määrän tulouttaminen) näyttää talletussuojarahaston kohdalla nykytiedon valossa epätodennäköiseltä, on tallettajien varojen suojaamiseksi kerättyjen varojen käyttötarkoituksen muuttumattomuus tärkeää turvata perustuslain 73 :n mukaisella säätämisjärjestyksellä. Edellä todetuista syistä FK katsoo, että varojen siirtäminen nykyisen lain mukaisesta talletussuojarahastosta ehdotetulla lailla perustettavaan uuteen talletussuojarahastoon tulisi tapahtua perustuslain 73 :n mukaisessa säätämisjärjestyksessä. Joka tapauksessa asiassa on tärkeää saada perustuslakivaliokunnan lausunto. 2.4 Laki luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta Kriisinratkaisusuunnitelman laatimiseksi tarvittavat tiedot (2 luvun 4 ) Pykälän nojalla annettava asetus säätää hyvin yksityiskohtaisia vaatimuksia tiedoista ja selvityksistä, joita laitoksen on toimitettava suunnitelman laatimista varten. FK pitää tärkeänä, että pykälää sovellettaessa tavoitteena on toimiva ja finanssialan vakautta palvelevien ennakkosuunnitelmien laatiminen. Tämän vuoksi liian yksityiskohtaisten tietosisältöjen keräämistä luottolaitoksen operatiivisista järjestelmistä viranomaisen käyttöön tulisi välttää. Myös tietojen muuttuminen ja päivitys edellyttää huomattavaa työmäärää, josta aina aiheutuu myös kustannuksia. Kriisinratkaisusuunnitelmia koskevat poikkeusluvat (2 luvun 11 ) Pykälässä säädetään mahdollisuudesta myöntää talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvalle luottolaitokselle lupa jättää kriisinratkaisusuunnitelma laatimatta. FK ei näe perusteita vaatia poikkeusluvan hakemista jäsenluottolaitoksilta, koska kriisinratkaisusuunnitelmat laatii virasto itse. Myöskään säännöksen taustalla oleva direktiivin 4 artikla ei edellytä poikkeuslupamenettelyä. Erillinen lupamenettely suurelta joukolta jäsenluottolaitoksia lisäisi tarpeettomia hallinnollisia velvoitteita ja kustannuksia. Lisäksi sen valvonnallinen hyöty olisi kyseenalainen ottaen huomioon yhteenliittymän jäsenluottolaitosten keskinäinen vastuu sitoumuksista sekä muuta yhteenliittymälain asettamat ryhmän sisäiset valvonnalliset lisävaateet. Mitä edellä on todettu, koskee myös luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetuille elvytyssuunnitelmille ehdotettua poikkeuslupamenettelyä (luottolaitoslain 8a luvun 14). Vaikka elvytyssuunnitelmien osalta laatimisvelvollinen on laitos, ei lupamenettelyllä saavuteta

6 6 (10) yhteenliittymärakenteessa valvonnallista lisäarvoa edellä todetuista syistä. Velkojen arvonalentumisen ja muuntamisen täytäntöönpano (8 luvun 3 ) Pykälän perustelujen mukaan Laissa ei myöskään säädettäisi erikseen direktiivin 50 artiklan mukaisesta sopimusperusteisesta velkojen muuntamisesta omiin varoihin luettaviksi rahoitusvälineiksi, koska laitos voi laskea liikkeeseen tällaisia rahoitusvälineitä ilman eri säännöstäkin. FK pitää oikeusvarmuuden kannalta perusteltuna, että artiklan 50 mukaisesta velvollisuudesta säädetään laissa. Alentamiskelpoisia velkoja koskeva vähimmäisvaatimus (8 luvun 7 ) FK pitää ehdotusta kaikille suomalaisille luottolaitoksille sovellettavasta 8 %:n vähimmäisvaatimuksesta lähtökohtaisesti kannatettavana. FK kiinnittää huomiota siihen, että yhtenäisen soveltamiskäytännön toteutuminen ei ole yksinomaan kansallisessa päätösvallassa sillä suurimpien laitosten osalta lopullisen päätöksen vähimmäisvaatimuksen tasosta tekee kriisinratkaisuneuvosto (SRM- asetuksen 10 artikla). Jatkovalmistelussa tulisi täsmentää, sitooko kansallisessa laissa säädetty vähimmäistaso kriisinratkaisuneuvoston päätösvaltaa sen suoran toimivallan piirissä olevien laitosten kohdalla. FK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan virasto voi erityisestä syystä myöntää luvan alhaisempaan vähimmäismäärään. Näin mahdollistetaan tarvittaessa kriisinratkaisudirektiivin 39 artiklan 3 kohdan mukaisten laitoskohtaisten erityispiirteiden huomioon ottaminen. FK pitää tärkeänä, että vähimmäisvaatimukselle säädetään luovutuskirjelmässä todetun mukaisesti riittävän pitkä siirtymäaika. Tämän aikana voidaan arvioida, millaisia soveltamiskäytäntöjä eri maissa noudatetaan. Jo nyt vaikuttaa selvältä, että monet EU- maat eivät ehdi saada kansallista lainsäädäntöään valmiiksi vuoden 2015 alkuun mennessä. Minimitason harmonisointi tulee joka tapauksessa arvioitavaksi vuoden 2016 loppuun asti kestävän seurantajakson aikana. Komission on mainittuun ajankohtaan mennessä tehtävä EBA:n raporttiin pohjautuen päätös mm. siitä, onko harmonisoidun minimitason säätämiselle tarvetta, mikä on laskennan vertailuperuste (velkojen kokonaismäärä vs. riskipainotetut saamiset) ja tulisiko vaatimuksen vaihdella erityyppisillä laitoksilla. Pykälän 1 momentin mukaan vähimmäismäärän on oltava 8 % laitoksen taseen loppusummasta. Momentin perustelujen mukaan Johdannaissopimuksiin perustuvat velat otettaisiin huomioon nettomääräisinä siltä osin kuin vastakkaiset johdannaisasemat saadaan nettouttaa sopimusta suljettaessa. Taseen koko loppusumman ja toisaalta johdannaissopimusten nettoutetun määrän käyttö laskentapohjana johtaa eräillä laitoksilla huomattavan erilaiseen lopputulokseen minimivaatimuksen tasosta. Tämän vuoksi perusteluissa oleva täsmennys johdannaissopimusten käsittelystä tulisi lisätä myös pykälätekstiin. Pykälän 2 momentissa määritellään edellytykset alentamiskelpoisiin velkoihin luettaville erille. Pykälän perusteluissa tulisi täsmentää, sovelletaanko esimerkiksi maturiteettia koskevia vaatimuksia myös omiin varoihin luettaviin velkaeriin (esim. debentuurit).

7 7 (10) Voimaantulo ja siirtymäsäännökset (19 luku) Työryhmämuistiossa ei ehdoteta velkojen nimellisarvon alentamista koskevien säännösten soveltamista vasta 2016 lukien, vaikka direktiivi tämän mahdollistaisi. Työryhmän luovutuskirjelmässä kuitenkin todetaan, että Työryhmän työn jatkovalmistelussa on tarpeen selvittää lisää sitä, otetaanko sijoittajanvastuuta koskeva sääntely myös muissa pankkiunionimaissa lainsäädäntöön jo vuoden 2015 alusta vai vasta viimeistään vuodesta 2016 lukien, kuten direktiivi edellyttää. Laitosten rahoituskustannuksiin liittyvien vaikutusten johdosta mahdollisimman samanaikainen siirtyminen sijoittajanvastuun periaatteeseen olisi perusteltua. FK yhtyy työryhmämietinnössä todettuun ja pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa selvitetään muiden maiden päätökset sijoittajanvastuun implementointiaikataulusta. Tämä on tärkeää suomalaisten laitosten tasavertaisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi, sillä nopeutettu voimaantulo saattaa heijastua kielteisesti lyhytaikaisen rahoituksen kustannuksiin. Jo nyt vaikuttaa selvältä, että monet EU- maat eivät ehdi saada kansallista lainsäädäntöään valmiiksi vuoden 2015 alkuun mennessä. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että sijoittajanvastuun käyttöön otto näissä maissa lykkääntyy. Lisäksi sijoittajanvastuun siirtymäaikaa on tämän hetkisen tiedon mukaan hyödyntämässä sellaisia maita, joissa sijoittajanvastuun nopealle voimaantulolle olisi pankkien heikko tilanne huomioon ottaen erityistä tarvetta. On myös otettava huomioon, että lainsäädännön eriaikainen implementointi vaikeuttaa viranomaisten yhteistyötä kansainvälisissä konserneissa. Esimerkiksi sijoittajanvastuuseen kytkeytyvän alentamiskelpoisten velkojen vähimmäisvaatimuksen osalta viranomaisten on pyrittävä määräajassa yhteiseen sopimukseen yhteisen vähimmäistason määrittelemiseksi. Edellä todetuista syistä lakiesitykseen on sisällytettävä sijoittajanvastuun osalta direktiivin mahdollistama vuoden siirtymäaika. 2.5 Laki Finanssialan kriisinratkaisuviranomaisesta Vakausmaksun määritelmä ja sijoituspalveluyritysten maksuvelvollisuus (1 luvun 3 :n 7 kohta) Pykälän 7 kohdan perustelujen mukaan Vaikka sijoituspalveluyrityksillä ei ole talletuksia, niille voidaan laskea maksuosuus. EU:n kriisinratkaisuasetusta ei sovelleta sijoituspalveluyrityksiin, jolloin sijoituspalveluyrityksiltä kartutettavat vakausmaksut jäisivät kansalliseen rahastoon. Perustelutekstin mukaan sijoituspalveluyritykset joutuisivat siis suorittamaan vakausmaksuja kriisinratkaisudirektiivin mukaiseen kansalliseen vakausrahastoon myös vuodesta 2016 eteenpäin, vaikka kaikki luottolaitokset siirtyvät vuodesta 2016 lukien kerryttämään pankkiunionimaiden yhteistä kriisinratkaisurahastoa. Koska kansallisen vakausrahaston tavoitetason perusteena käytettäviä korvattavia talletuksia ei enää ole vuonna 2016, on jatkovalmistelussa täsmennettävä sijoituspalveluyrityksiin sovellettavan tavoitetason määräytymisperuste. Perustelutekstissä ei mainita sitä, onko sijoituspalveluyritysten maksuosuuksien perimisen jatkamisen taustalla jokin EU- tason säädös vai perustuuko se kansalliseen harkintaan. Asiassa on tärkeää pyrkiä EU:n tasolla yhdenmukaiseen tulkintaan, sillä epäyhtenäinen soveltaminen jäsenmaiden välillä voi johtaa rajat ylittävissä konserneissa ryhmärakenteiden

8 8 (10) uudelleenjärjestelyihin maksujen välttämiseksi. Korvauskelpoinen talletus (1 luvun 3 :n 11 kohta) Korvauskelpoista talletusta koskeva tallettajapiiri on muuttunut direktiivin myötä. Sen sisältöä tulisi kuvata kohtaa koskevissa perusteluissa nykyistä tarkemmin avaamalla tahot, jotka aiemmin olivat, mutteivät jatkossa enää ole suojan piirissä (kunnat, rahastoyhtiöt, eläkesäätiöt ja kassat sekä vakuutuslaitokset). Talletuspankkien sisäisille järjestelmille asetettavat vaatimukset (4 luvun 4 ) Talletuspankilla on jatkossa oltava sisäiset järjestelmät sen varmistamiseksi, että kunkin tallettajan korvauskelpoisten ja korvattavien talletusten määrä voidaan jatkuvasti selvittää. Seitsemän työpäivän maksuaikaan siirtyminen edellyttää IT-järjestelmämuutoksia sekä talletussuojarahastossa että talletuspankeissa. Käytännössä IT-muutokset on tehtävä rahaston ja pankkien yhteistyönä, koska lopputuloksena tulee olla standardisoitu ja pysyvä ratkaisu. Näin ollen ei ole tarkoituksenmukaista tai ylipäätään mahdollista vaatia, että pankki täyttäisi 4 :n mukaisen velvoitteen heti lain voimaantultua. Pykälän perusteluissa todetaan, että virasto ja Fiva voivat jo etukäteen valvoa, että talletuspankki on riittävästi varautunut mahdolliseen korvausten maksamiseen. Ehdotamme perusteluihin lisättävän, että pykälän tarkoittamien sisäisten järjestelmien vaatimus edellyttää ITmuutoksia ja nämä muutokset toteutetaan käytännössä talletussuojarahaston ja talletuspankkien yhteistyönä. Pankit eivät voi toteuttaa IT-muutoksia ennen kuin niille on toimitettu asianmukaiset vaatimukset ja määrittelyt (sanomakuvaukset jne.), mikä viraston ja Fivan olisi osaltaan otettava huomioon valvonnassaan. Lisärahoitus (4 luvun 10 ) Pykälässä velvoitetaan jäsenpankit lainaamaan talletussuojarahastolle varoja, jos rahaston varat eivät riitä korvausten maksamiseen ylimääräisten maksujen jälkeen eikä puuttuvaa määrää voida kohtuullisin ehdoin kattaa muulla lainanotolla. Kohta vastaa asiallisesti nykysääntelyä. Pykälän perusteluissa todetaan, että lainausvelvoitteen asettamisen harkinnassa on otettava huomioon mm. rahoitusjärjestelmän vakaus ja mahdollinen myötäsyklisyys. Lisäksi virasto voi hakea rahaston tai pankkien lainanotolle valtiontakausta. FK:n näkemyksen mukaan virastolla tulisi lainanottotilanteessa olla aina velvollisuus hakea valtiontakausta (lain ja EU- säädösten puitteissa). Takaus parantaisi luoton vakavaraisuuskäsittelyä ja vaikuttaisi alentavasti pankkien kustannuksiin. Lainanannosta aiheutuvan rasituksen minimointi olisi myös perusteltua ottaen huomioon lainanannon olosuhteet (rahoitusjärjestelmän vakaus ja mahdollinen myötäsyklisyys). Riskienhallinta (4 luvun 13 ) Pykäläluonnoksessa todetaan, että kuormituskokeet tulee tehdä mm. aina kun jäsenpankin tietohallintojärjestelmiä on merkittävästi muutettu. Tällainen velvoite aiheuttaisi helposti jäsenpankeille ja rahastolle turhaa työtä. Kohtaa tulisi muuttaa siten, että sen sijaan että jokaisesta tietohallintojärjestelmän muutoksesta seuraisi kuormituskokeet, pankkien tulisi

9 9 (10) huomioida aina tietohallintojärjestelmiä muuttaessaan, etteivät muutokset vaaranna viraston ja pankin välisiä yhteyksiä. Korvausten maksaminen (4 luvun 16 ) FK ehdottaa pykälän 4 momentin jälkimmäisen lauseen muuttamista seuraavaan muotoon: Jos tilivaluutta on muu kuin euro tai sivuliikkeen valuutta, korvaus voidaan maksaa talletuksen tilivaluutassa tai euroina. Korvattava määrä muunnetaan euroiksi käyttäen sen päivän kurssia, jona virasto 15 :n mukaisesti tekee korvausvelvollisuutta koskevan päätöksen. Ehdotettu muutos on tarpeen, koska Talletussuojarahaston ja sen muiden jäsenten kannalta on tärkeää varmistua siitä, ettei yksittäisen toimintaan liittyvä valuuttariski missään olosuhteissa realisoidu sellaisten toimijoiden vahingoksi, jotka eivät toimi vastaavalla valuuttariskillä. Tämän takia talletussuojan maksun tulisi valuuttatilien osalta olla mahdollista myös tilivaluuttana ja vaihtoehtoisesti euroina, jos tilivaluuttaa ei syystä tai toisesta voida käyttää tai talletus on tehty ns. synteettisenä valuuttana (esim. korivaluuttana). 2.6 Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta Elvytyssuunnitelman täytäntöönpano (8a luvun 4 ) Pykälän 1 momentin perustelujen mukaan raja-arvona pidettäisiin EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisen minipääomavaatimuksen ja 10 luvussa säädettyjen lisäpääomavaatimusten yhteenlaskettua määrää lisättynä määrällä, joka vastaa 1,5 prosenttia laitoksen EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketun kokonaisriskin määrästä. FK toteaa, että ehdotetussa muodossaan raja-arvo lisättäisiin minimipääomavaateen ja lisäpääomapuskurien päälle. Tämän seurauksena luottolaitosten tosiasiallinen pääomavaade kasvaisi merkittävästi jo muutoinkin vakavaraisuusuudistusten jälkeen tiukentuvien vaateiden lisäksi. Koska lisäpääomapuskurien alittamisesta johtuva seuraus liittyy ainoastaan voitonjaon rajoittamiseen ja koska elvytyssuunnitelmien mukaiset toimenpiteet ja niihin kohdistuvat viranomaisvaltuudet voivat olla hyvin voimakkaita, ei lakiesityksestä johtuvaa raja-arvoa ole perusteltua soveltaa lisäpääomapuskurien päälle. Näin ollen FK ehdottaa, että pykälän raja-arvo määriteltäisiin lisäämällä 1,5 prosenttia vakavaraisuusasetuksen 92 artiklan 1(a) kohdan minimivaateen päälle. Siirtymäsäännös Lakiehdotuksen siirtymäsäännöksen mukaan nykyisen Talletussuojarahaston olemassa oleva varallisuus tulisi siirtää uuteen, kriisinratkaisuviranomaiseen hallinnoimaan rahastoon kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Lain tullessa voimaan tulisi rahasto siirtää siten mennessä. FK pitää ehdotettua siirtymäaikaa liian lyhyenä ottaen huomioon Talletussuojarahaston merkittävään sijoitusvarallisuuteen liittyvät raportointi- ja kirjanpitokäytännöt ja järjestelmät, rahaston operatiiviseen toimintaan liittyvät tietojärjestelmät sekä rahaston olemassa olevat kumppanuudet asiakaspalveluun ja hallinnollisten palveluiden saralla. Jotta rahaston

10 10 (10) mahdollinen siirto voitaisiin toteuttaa hallitusti, tulisi siirtymäaika näkemyksemme mukaan päättyä aikaisintaan 18 kuukauden kuluttua lain voimaantulosta. FINANSSIALAN KESKUSLIITTO Piia-Noora Kauppi toimitusjohtaja