Vehniän eritasoliittymän viitasammakkoselvitys

Transkriptio

1 2018 Vehniän eritasoliittymän viitasammakkoselvitys Timo Kypärä

2 Sisällys Tiivistelmä Johdanto Viitasammakkoselvityksen tavoitteet Selvityksen laatija Taustatietoa viitasammakosta (Rana arvalis) Selvitysalue Maastotyömenetelmät Tulokset Ensimmäinen maastokäynti Toinen maastokäynti Kolmas maastokäynti Johtopäätökset Lisääntymis- ja levähdysalueet Tiehankkeen vaikutus todettuihin lisääntymis- ja levähdysalueisiin Viitasammakon huomioonottaminen tiehankkeessa Lähteet... 9 LIITE 1. Viitasammakon lisääntymisalue ilmakuvalla LIITE 2. Arvioidut viitasammakon kesäaikaiset elinympäristöt LIITE 3. Viitasammakon lisääntymisalue tiesuunnitelmakartalla Kannen kuva: Viitasammakon lisääntymisalueena toimiva lammikko Vehniällä. Raportin valokuvat Timo Kypärä. Karttakuvat sisältävät Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2018 aineistoa. 1

3 Tiivistelmä toteutti toukokuussa 2018 Destia Oy:n toimeksiannosta viitasammakkoselvityksen Laukaan Vehniällä. Selvitys liittyy VT 4 eritasoliittymän rakentamiseen. Tässä selvityksessä tarkistettiin Viitasammakon esiintyminen Koululammen länsi- ja etelärannoilla sekä laskupuron suulla. Lisäksi tarkistettiin pieni lammikko VT 4:n länsipuolella välittömästi valtatien levähdysalueen pohjoispuolella. Selvityksessä viitasammakon havaittiin soidintavan runsaana pienessä lammikossa valtatien välittömässä läheisyydessä, mutta muualta ei viitasammakkoa havaittu. Toteutuessaan suunnitelman mukaisesti tiehanke hävittää viitasammakon lisääntymisalueen, mutta ei hävitä tai heikennä viitasammakon levähdysalueita. Mikäli lisääntymislammikkoa ei pystytä säilyttämään, tulee sen hävittämiseen hakea poikkeuslupaa alueellisesta ELY-keskuksesta. Jos lammikon hävittämiseen päädytään, tulisi se kompensoida kaivamalla sammakoille uusi vesiallas. Kuva 1. Viitasammakon kutua Valtatie 4:n varren lammikossa

4 1 Johdanto Ramboll Oy:n tekemässä luontoselvityksessä Koululampi ja sen laskupuron suu arvioitiin viitasammakon potentiaaliseksi elinympäristöksi (Onttonen ym. 2016). ELY-keskuksen biologi Aulis Jämsä arvioi myös Koululammen kohdalla Valtatie 4:n länsipuolella sijaitsevan pienen lammikon mahdolliseksi viitasammakon elinympäristöksi. Koska mainituille kohteille kohdistuu tiehankkeessa rakentamispaineita, katsottiin tarpeelliseksi tehdä alueelle viitasammakkoselvitys. Lähin tunnettu viitasammakon havaintopaikka on selvitettävältä kohteelta noin kilometri etelään Alanen nimisen järven kaakkoisrannalla (Onttonen 2016). 1.1 Viitasammakkoselvityksen tavoitteet Tavoitteena on selvittää viitasammakon esiintyminen alueella ja rajata mahdolliset lisääntymisalueet ja arvioida sammakon käyttämät kesäaikaiset elinalueet (levähdysalueet). Tavoitteena on myös arvioida tiehankkeen vaikutus lisääntymis- ja levähdysalueisiin. 1.2 Selvityksen laatija Viitasammakkoselvitys on laadittu osuuskunta Agriborealiksen toimesta. Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastaa luontokartoittaja EAT Timo Kypärä. 1.3 Taustatietoa viitasammakosta (Rana arvalis) Viitasammakon levinneisyys kattaa lähes koko Suomen, mutta runsaimmillaan se esiintyy Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä rannikolla aina Ouluun saakka. Talvet viitasammakko viettää horroksessa vesistöjen pohjassa tai maahan kaivautuneena. Keväällä jäiden lähdettyä viitasammakko lisääntyy vedessä. Lisääntymispaikkoja ovat vesistöjen rannat tai pysyvävetiset ojat ja lammikot. Kun kutu on laskettu, nousevat aikuiset sammakot maalle ja viettävät kesän siellä. Kutu kehittyy nuijapäiksi ja edelleen nuoriksi aikuisiksi sammakoiksi n. kolmessa kuukaudessa (heinä-elokuun vaihteessa), jonka jälkeen myös ne nousevat maalle. (Saarikivi 2017), (Ruuth 2017). Viitasammakko on läheistä sukua tavalliselle sammakolle (Rana temporaria) ja ne muistuttavat ulkonäöltään paljon toisiaan. Helpoimmin lajit on erotettavissa toisistaan soidinääntelyn perusteella. Viitasammakon ääntely on pulputusta tai haukuntaa, kun tavallisen sammakon ääntely on selvää kurnutusta. Soidinaikana viitasammakkokoiraiden väritys on voimakkaan sininen. Soidinajan jälkeen viitasammakko viettää hiljaista ja piilottelevaa elämää kosteissa ympäristöissä maalla, jolloin sitä on hyvin vaikea havainnoida. Viitasammakko on hämäräaktiivinen eläin ja etsii ravinnokseen hyönteisiä. Hyvän paikan löydettyään viitasammakko saattaa viettää koko kesän vain muutaman neliömetrin alalla. Lajin suosimia kesäaikaisia elinympäristöjä ovat luhdat ja rehevät suot sekä kosteat niityt ja metsät. (Saarikivi 2017), (Ruuth 2017). Viitasammakko on luontodirektiivin liitteessä IVa mainittu laji, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei luonnonsuojelulain 49 mukaan saa hävittää tai heikentää. Tuoreimmassa uhanalaisarvioinnissa viitasammakko on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC). (Rassi ym. 2010). 3

5 2. Selvitysalue Viitasammakon esiintymistä selvitettiin Laukaan Vehniällä Koululammen länsi- ja etelärannoilla sekä laskupuron suulla valtatien rummun molemmin puolin. Lisäksi tarkistettiin pieni lammikko VT 4:n länsipuolella välittömästi valtatien läntisemmän levähdysalueen pohjoispuolella. (Karttakuva 1). Luonnonmaantieteellisesti selvitysalue sijaitsee Pohjois-Hämeen (PH) eliömaakunnassa ja eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen lohkossa (2b). Karttakuva 1. Selvitysalueen sijainti Laukaan Vehniällä. 4

6 3. Maastotyömenetelmät Viitasammakko on vaikeasti havaittava eläin, mutta sen lisääntymisalueet on suhteellisen helppo määrittää keväisen soidinkäyttäytymisen perusteella. Soidinaika on lyhyt ja sopiva inventointiajankohta on riippuvainen keliolosuhteista, joten oikean selvitysajankohdan löytäminen vaatii useamman maastokäynnin samalla kohteella. Viitasammakot ovat soidinaikaan äänessä pitkin päivää etenkin auringon paisteessa. Sammakot soidintavat myös lämpöisinä ja tyyninä öinä. Viitasammakot havaitaan ja tunnistetaan lajille ominaisen soidinääntelyn perusteella. Selvitysalueen vesistöjen rannoilla kuljetaan varovasti ja seisahtuen samalla kuunnellen sammakoiden ääntelyä. Mikäli sammakot huomaavat tarkkailijan, ne hiljentyvät ja sukeltavat veden pinnan alle piiloon. Pysymällä liikkumatta paikallaan sammakot jatkavat jonkin ajan kuluttua soidintamistaan. Kiikarin avulla voi sammakot havaita kauempaa jo ennen äänihavaintoja. Ääni- ja näköhavaintojen perusteella arvioidaan sammakoiden määrä kullakin lisääntymisalueella. 4. Tulokset Kohteelle tehtiin toukokuun alkupuolella kolme (3) maastokäyntiä. Jokaisella maastokäynnillä valtatien liikenteen melu häiritsi sammakoiden havainnointia. 4.1 Ensimmäinen maastokäynti Ensimmäinen maastokäynti suoritettiin Ajankohta maastokäynnille valittiin Laji.fi sivustolle ilmoitettujen viitasammakkohavaintojen perusteella. Vapun jälkeen oli sivustolle tallennettu havaintoja rannikkoseudulta jo Vaasan korkeudelle saakka. Maastoinventointi suoritettiin aamupäivästä klo välisenä aikana. Sää oli pilvinen, poutainen ja tyyni. Lämpötila oli +6 C. Lumet ja jäät olivat jo tuolloin sulaneet lukuun ottamatta Koululammen aivan eteläisimmän pään pientä jäälauttaa. Viitasammakoita ei tällä käynnillä havaittu. Samalla käynnillä käytiin Alasen kaakkoisrannan tunnetulla viitasammakkopaikalla havainnoimassa lajia, mutta täältäkään ei tullut havaintoja sammakoista Toinen maastokäynti Viitasammakoiden havaittiin pulputtavan Äänekosken ja Konneveden rajalla sijaitsevalla Pyhäjärvellä perjantaina 4.5 ja lauantaina 5.5. Sammakot olivat äänessä lyhyen aikaa keskipäivän auringonpaisteessa, mutta muutoin viileässä säässä. Havaintopaikka oli järven Äänekosken puoleisella rannalla sijaitsevan lintutornin edustalla tulvivalla luhdalla. (Timo Kypärän omat maastohavainnot). Toinen käynti Vehniän selvitysalueelle suoritettiin sunnuntaina , joka oli kuluvan kevään ensimmäinen kesäisen lämmin päivä. Maastokäynti tehtiin iltapäivällä klo välisenä aikana. Sää oli puolipilvinen, poutainen ja hentotuulinen. Lämpötila oli +21 C. 5

7 Koululammessa ja sen laskupuron suussa ei havaittu merkkejä viitasammakoista, mutta valtatien länsipuolisessa lammikossa todettiin runsaasti soidintavia viitasammakoita. Liikenteen melu häiritsi sammakoiden kuuntelua, mutta äänessä havaittiin olevan vain viitasammakoita, joiden äänen kantavuus on heikompi kuin tavallisen sammakon kuuluvampi kurnutus. Kiikareilla katsottaessa erottui selkeästi sammakoiden voimakkaan sininen kutuasu. Sammakoita laskettiin lammikossa soidintavan ainakin 63 yksilöä, jotka todennäköisesti kaikki olivat viitasammakoita. 4.3 Kolmas maastokäynti Kolmas maastokäynti kohteelle suoritettiin keskiviikkona Inventointi tehtiin aamupäivällä klo välisenä aikana. Sää oli aurinkoinen ja heikkotuulinen. Viileän yön jälkeen lämpötila kohosi nopeasti ja oli inventoinnin alkaessa +14 C. Pienessä lammikossa ei nyt kuultu viitasammakkoa. Myöskään lampea kiikaroitaessa sammakkoja ei havaittu. Lammikossa oli kuitenkin runsaasti kutua, joten ilmeisesti ainakin kiihkein soidinkausi oli jo ohi (Kuva 1). Koululammessa ja sen laskupuron suussa ei kuultu, eikä nähty sammakoita. Myöskään kutua ei täältä havaittu. 5. Johtopäätökset Äänekosken Pyhäjärven viitasammakkohavaintojen perusteella voidaan olettaa, että myös Vehniän Koululammessa olisi pitänyt sammakoiden soidin olla tehtyjen maastokäyntien aikaan käynnissä, jos lammessa olisi viitasammakon lisääntymisalueita. Pyhäjärven havainnosta voidaan myös vetää se johtopäätös, että Vehniän pienessä lammikossa sammakot saattoivat soidintaa jo ensimmäisen maastokäynnin päivänä, mutta vasta vuorokauden lämpöisimpinä hetkinä keskipäivällä. Maastokäyntihän suoritettiin tuolloin aamupäivästä. 5.1 Lisääntymis- ja levähdysalueet Maastoselvitysten perusteella valtatien länsipuolinen pieni lammikko on viitasammakon lisääntymisalue (Karttakuva 2 ja liite 1). Viitasammakon levähdysalueita ei ole yksiselitteisesti mahdollista määrittää. Lajille sovelias kesäaikainen elinympäristö on arvioitava kartta- ja ilmakuvatulkintojen sekä maastohavaintojen perusteella noin kilometrin säteellä lisääntymispaikasta (Saarikivi 2017). Viitasammakon levähdyspaikat sijoittuvat todennäköisimmin näille arvioiduille alueille ja ovat kooltaan muutamia neliömetrejä. Levähdysalueet voivat olla toisistaan erillään tai sijaita vieri vieressä. Vehniän viitasammakkopopulaation todennäköisimmät elinalueet kesäaikana on osoitettu kartalla liitteessä 2. Todennäköisesti levähdysalueet sijaitsevat lisääntymislammikon ympäristössä, Koululammen luhtarannoilla, koululammen laskupuron ja siihen luoteen suunnasta yhtyvän Perälänjoki nimisen puron penkoilla, pelto-ojien varsilla, kosteissa pellonreunametsissä ja Koululammen eteläpuolisella korpisella metsäalueella. On mahdollista, että viitasammakkojen levähdysalueita on myös Koululammen itärannalla, Koulunvuoren jyrkänteen alusmetsässä ja Koulunvuoren takana sijaitsevalla Vuorensuolla. Tuoreimpien tutkimusten mukaan viitasammakot viihtyvät kesällä parhaiten heinikoissa ja saraikoissa ja seuraavaksi mieluisimpia ympäristöjä ovat pajukot ja sammalikot (Ruuth 2017). 6

8 Karttakuva 2. Viitasammakon lisääntymisalue peruskartalla 5.2 Tiehankkeen vaikutus todettuihin lisääntymis- ja levähdysalueisiin Suunnitellussa muodossaan tiehanke tuhoaa valtatien varrella sijaitsevan pienen lammikon ja siten hävittää viitasammakon lisääntymisalueen. Lisääntymisalueena toimiva pieni lammikko on jäämässä meluvallin alle (Liite 3). Lisääntymisalueen hävittämiseen on haettava poikkeuslupaa alueellisesta ELY-keskuksesta. Tiehankkeen haitalliset vaikutukset viitasammakon levähdysalueisiin jäänevät pieniksi, sillä alueella on laajasti lajille sopivaa kesäaikaista maaelinympäristöä. Hankkeen vaikutuksia levähdysalueisiin voi pienentää asentamalla tierummut niin, ettei niistä tule liikkumisestettä sammakoille ja muille virtavesissä ja niiden penkoilla liikkuville eliöille. Tierummut tulisi asentaa niin, ettei uomaan synny korkeita rappuja ja vesiputouksia. Suositeltavaa on, että tierummuissa olisi vesiyhteyden lisäksi myös maayhteys. Erityisesti tämä tulisi huomioida Koululammen kohdalla valtatien alittavissa rummuissa sekä Koululammen laskupuron ja siihen yhtyvän Perälänjoki nimisen puron yli rakennettavan uuden tien rummuissa. Tämän selvityksen perusteella tiehanke ei hävitä tai heikennä viitasammakon levähdysalueita. 7

9 5.3 Viitasammakon huomioonottaminen tiehankkeessa Jos tiehankkeen suunnitelmaa voidaan muuttaa siten, että viitasammakon lisääntymisalueena toimiva lammikko säästyy koskemattomana, niin poikkeusluvan hakemiseen ei syntyisi tarvetta. Tämä tarkoittaisi sitä, että maa-aineksista rakennettava meluvalli kiertäisi lammikon tai lammikon kohdalle rakennettaisiin meluaita muista materiaaleista. Näinkin toimiessa tulee varmistaa, että sammakoille jää kulkuyhteys meluvallin tai aidan ali lammikolle ja sieltä pois. Mikäli ei löydy mitään keinoa turvata lammikon säilyminen, tulee lammikon tuhoaminen kompensoida kaivamalla sammakoille uusi vesiallas. Nykyisen lammikon suosio sammakoiden keskuudessa perustunee siihen, että lammikon vesi lämpenee nopeasti ja siellä ei esiinny petokaloja. Uusi lammikkokin tulisi perustaa paikalle, josta ei olisi suoraa yhteyttä laajempiin vesialueisiin. Optimaalista olisi, jos uusi lammikko kerkeäisi kasvittua ennen kuin nykyinen lammikko tuhotaan. Sammakoiden kannalta suositeltavin ajankohta nykyisen lammikon hävittämiselle on elo-syyskuu, jolloin nuijapäät ovat kehittyneet aikuisiksi sammakoiksi ja nousseet maalle eivätkä sammakot ole vielä tehneet syysvaellusta ja mahdollisesti palanneet lammikon pohjalle talvehtimaan. 8

10 6. Lähteet Onttonen, N., Virta, T., Nousiainen, A. & Mäkinen, J. (2016): VT 4 Vehniä-Äänekoski YVA Luontoselvitys. Ramboll Oy. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Ruuth, J. (2017): Viitasammakon (Rana arvalis) liikkuminen ja elinpiiri muuttuneessa elinympäristössä. Pro gradu tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Ekologia ja evoluutiobiologia. Saarikivi, J. 2017: Viitasammakko (Rana arvalis Nilsson, 1842). Julkaisussa: Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.), Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt, s Suomen ympäristö 1/

11 LIITE 1. Viitasammakon lisääntymisalue ilmakuvalla 10

12 LIITE 2. Arvioidut viitasammakon kesäaikaiset elinympäristöt 11

13 LIITE 3. Viitasammakon lisääntymisalue tiesuunnitelmakartalla 12