HOITAJIEN TYÖHYVINVOINTI VUOROTYÖSSÄ. Kyselytutkimus perusterveydenhuollossa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "HOITAJIEN TYÖHYVINVOINTI VUOROTYÖSSÄ. Kyselytutkimus perusterveydenhuollossa"

Transkriptio

1 HOITAJIEN TYÖHYVINVOINTI VUOROTYÖSSÄ Kyselytutkimus perusterveydenhuollossa Tiina Hirvonen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Tammikuu 2018

2 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO TYÖHYVINVOINTI VUOROTYÖTÄ TEKEVILLÄ HOITAJILLA Työhyvinvoinnin määritelmiä Työhyvinvoinnin sisällön osa-alueet Työhyvinvointi vuorotyöntekijöillä hoitotyössä Tiedonhaun kuvaus Yksilöön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet kirjallisuudessa Työhön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet kirjallisuudessa Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSONGELMAT MENETELMÄ Mittariston laatiminen Aineiston kerääminen ja analyysi TULOKSET Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot Yleinen työhyvinvointi Hoitajien oma ja työyhteisön työhyvinvointi Iän yhteys hoitajien arvioon omasta ja työyhteisön työhyvinvoinnista Yksilöön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet Elämäntilanne Terveys Osaaminen Motivaatio Työhön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet Työsuhde Työyhteisö Työympäristö Yhteenveto tuloksista POHDINTA Yleiseen työhyvinvointiin liittyvien tulosten pohdintaa Yksilöön liittyvien työhyvinvoinnin osa-alueiden keskeisten tulosten pohdintaa Työhön liittyvien työhyvinvoinnin osa-alueiden keskeisten tulosten pohdintaa Yhteenveto keskeisten tulosten pohdinnasta Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen luotettavuus Mittarin luotettavuus Kehittämisehdotuksia mittarin luotettavuuden parantamiseksi Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Työhyvinvoinnin sisällön osa-alueet. Liite 2. Kirjallisuushakujen prosessikaavio. Liite 3. Kvantitatiiviset tutkimusartikkelit hoitajien työhyvinvoinnista.

3 Liite 4. Kirjallisuuskatsaukset hoitajien työhyvinvoinnista. Liite 5. Saatekirje tutkimukseen osallistuvalle.

4 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Hoitotiede Terveystieteiden opettajankoulutus Hirvonen, Tiina Ohjaajat: Tammikuu 2018 TIIVISTELMÄ Hoitajien työhyvinvointi vuorotyössä, Kyselytutkimus perusterveydenhuollossa Pro gradu -tutkielma, 60 sivua, 5 liitettä (17 sivua) Dosentti, TtT Terhi Saaranen, TtT Susanna Järvelin- Pasanen ja dosentti, PsT Sanna Sinikallio Sosiaali- ja terveysalan työntekijät ovat tyytyväisiä työhönsä, mutta siihen liittyy henkisesti ja fyysisesti kuormittavia tekijöitä, kuten vuorotyö, vastuu asiakkaista, asiakkaiden moniongelmaisuus, väkivallan uhka sekä työn fyysinen raskaus. Työpaikkojen ja työn muuttuessa Suomessa nopeasti, myös sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työhyvinvointi ja sen tuen tarpeet muuttuvat. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) määrittelee työhyvinvoinnin kokonaisuudeksi, joka muodostuu työstä ja sen mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia perusterveydenhuollossa. Tavoitteena oli tuottaa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnista tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimukseen osallistuneen organisaation hoitajien työhyvinvoinnin kehittämisessä ja laajemminkin vastaavissa konteksteissa. Lähestymistapa oli kvantitatiivinen, jolloin tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyn osa-alueet olivat elämäntilanne, terveys, osaaminen, motivaatio, työsuhde, työyhteisö ja työympäristö. Kyselylomakkeen avulla saatu tieto analysoitiin käyttäen kuvailevia tilastollisia menetelmiä ja valittujen muuttujien osalta ristiintaulukointia. Hoitajista yli puolet arvioivat sekä omat että työyhteisönsä henkilökunnan työhyvinvoinnin hyväksi. Hoitajan ikä ei ollut merkitsevästi yhteydessä arvioon työhyvinvoinnista. Elämäntilanteen osa-alueen hoitajat arvioivat pääsääntöisesti myönteisesti. Hoitajat kokivat terveydentilansa myönteisenä, vaikka enemmistöllä olikin sairauspoissaoloja kuluneen vuoden aikana. Psyykkiseen hyvinvointiin liittyen hoitajilla esiintyi stressiä ja huolta omasta mielialastaan. Osaamisen osa-alueen hoitajat kokivat myönteisesti, mutta noin viidennes hoitajista koki, ettei ole saanut riittävästi koulutusta oman ammattitaidon kehittämiseksi ja ettei pysty hyödyntämään omia kykyjään tehokkaasti työssä. Motivaation osa-alueen hoitajat arvioivat myönteisesti. Työsuhteeseen liittyen hoitajilla ilmeni kohtalaisen paljon lyhyitä työvuorojen välejä, mutta enemmistö hoitajista koki pystyvänsä pitämään taukoja ja lepohetkiä kaikissa työvuoroissa. Työyhteisöön liittyvät osa-alueet hoitajat kokivat pääsääntöisesti myönteisinä. Työympäristöön liittyen hoitajat arvioivat työnsä ruumiillisesti ja henkisesti rasittavaksi. Hoitajien työhyvinvointi oli pääsääntöisesti hyvää. Työhyvinvoinnin sisällön osa-alueiseen liittyi sekä myönteisiä että kehitettäviä piirteitä, joihin vaikuttamalla tutkimuksessa mukana olleiden työyksiköiden hoitajien työhyvinvointia on mahdollista kehittää. Jatkotutkimushaasteena esitetään muun muassa pro gradu -tutkielmaa varten laaditun mittarin kehittämistä ja testaamista erilaisissa hoitotyön konteksteissa. Asiasanat: Työhyvinvointi, vuorotyö ja hoitaja.

5 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science Nurse Teacher Education Hirvonen, Tiina: Supervisors: January 2018 ABSTRACT Nurses' well-being in shift work. A questionnaire survey in primary health care. Master s thesis, 60 pages, 5 appendices (17 pages) Docent Terhi Saaranen, PhD, Susanna Järvelin- Pasanen, PhD and Docent Sanna Sinikallio, PhD While employees in the social and health care sector are satisfied with their work, their jobs also include emotionally and physically straining factors, such as shift work, responsibility for clients, clients with multiple problems, a threat of violence, and physical strain caused by work. As workplaces and work are undergoing a rapid transformation in Finland, the well-being of employees in the social and health care sector and related support needs are also changing. The Ministry of Social Affairs and Health defines well-being at work as an entity that comprises of work that is sensible, healthy and safe and promotes well-being. The purpose of this thesis was to explore the well-being at work of nurses whose work is realised in shifts in primary health care. The aim was to produce knowledge of the occupational well-being of nurses who engage in shift work. The study results can be used in developing the occupational well-being of nurses at the organisation participating in this study as well as more widely in similar contexts. A quantitative approach was applied and data were collected using an electronic questionnaire form, which covered the areas of life situation, health, competence, motivation, employment relationship, working community, and work environment. The data obtained were analysed using descriptive statistical methods as well as cross-tabulation for selected variables. Over half of the nurses assessed both their personal well-being and that of the staff in their working community as good. Nurses age did not significantly correlate with their estimates of well-being at work. The nurses had mostly positive views on their life situation. They considered their health good although most had been absent from work due to an illness during the past year. The nurses expressed having experienced stress and worry related to their mood in the area of mental well-being. While the views expressed in the area of competence were positive, around one in five respondents felt they had not been provided with enough training to develop their professional skills and felt unable to effectively utilise their personal abilities at work. The nurses' views in the area of motivation were positive. In the context of employment relationships, the nurses reported a fairly large number of short rest periods between work shifts; however, the majority felt able to take breaks and rest during all their work shifts. The nurses had primarily positive views in the area of working community. In the area of work environment, the nurses assessed their work as physically and mentally straining. The nurses' well-being at work was primarily good. The areas contained by well-being at work included both positive features as well as aspects in need of further development. Influencing the latter enables developing the well-being at work of nurses in the work units participating in this study. It is suggested that further research should continue developing the indicator prepared as part of this Master's thesis and testing it in diverse nursing contexts. Keywords: Well-being at work, shift work, nurse.

6 1 JOHDANTO Sosiaali- ja terveysala työllistää 16 prosenttia Suomen työllisestä työvoimasta eli henkilöä, joista noin kolme neljäsosaa työskentelee julkisella puolella eli kunnalla tai valtiolla. Alalla tehdään yleisesti epätyypillistä työaikaa, mutta esimerkiksi vuorotyötä tekevien osuus vaihtelee merkittävästi eri toimintasektorin ja alalla työskentelevien välillä. Terveyskeskuksen vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa vain yksi kymmenestä teki säännöllistä päivätyötä vuonna (Kauppinen ym ) Työelämässä nykyisin korostuvia piirteitä ovat muun muassa kiire, epävarmuus, kasvavat osaamisvaatimukset ja kognitiivinen kuormittuneisuus (STM 2017), jotka kuormittavat myös kunta-alalla työskenteleviä sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä (Pekkarinen & Pekka 2016). Sosiaali- ja terveysalan työntekijät ovat tyytyväisiä työhönsä, mutta siihen liittyy henkisesti ja fyysisesti kuormittavia tekijöitä, kuten vastuu asiakkaista, asiakkaiden moniongelmaisuus, väkivallan uhka sekä työn fyysinen raskaus. Nämä seikat korostuvat erityisesti terveyskeskusten vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa. Sosiaali- ja terveysalalla työntekijän vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ovat heikommat verrattuna muihin toimialoihin ja alalla tehdään muita aloja tavallisemmin määräaikaisia töitä yli viidennes sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä on määräaikaisessa työsuhteessa. Ongelmia koetaan olevan myös työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa erityisesti tehtäessä kolmivuorotyötä. Lisäksi työympäristössä esiintyvät biologiset, kemialliset ja fysikaaliset vaaratekijät, kuten melu, homeongelmat ja ilman tunkkaisuus aiheuttavat terveysriskejä. (Kauppinen ym ) On arvioitu, että sosiaali- ja terveysalalla on vuoteen 2025 mennessä ainakin työntekijän vaje (Koponen ym. 2012), mikä johtuu muun muassa suurten ikäluokkien eläköitymisestä (Kauppinen ym. 2013). Suomen väestörakenteen muuttuessa vanhusvoittoiseksi myös talouden näkökulmasta on oleellista, että työikäisistä mahdollisimman moni kykenee käymään työssä (STM 2012). Yksi merkittävimmistä työuraa lyhentävistä tekijöistä on työkyvyttömyys. Työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi erityisen tärkeitä ovat ennalta ehkäisevät ja työhyvinvointia tukevat työelämän käytännöt. (STM 2017.) Työhyvinvoinnin puute aiheuttaa Suomessa noin 40 miljardin euron kustannukset, jotka syntyvät sairauspoissaoloista, työkyvyttömyyseläkkeistä ja työtapaturmista sekä näihin kaikkiin edellä mainittuihin liittyvien sairaanhoidon ja alentuneen työkyvyn kustannuksista (Kauppinen ym. 2013).

7 2 Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) määrittelee työhyvinvoinnin kokonaisuudeksi, joka muodostuu työstä ja sen mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Työntekijän ja työnantajan tehtävä on yhteistyössä edistää työhyvinvointia. (STM 2016.) Euroopan unionin määritelmässä huomioidaan työhyvinvoinnin rooli tuottavuuden näkökulmasta yksilön, yrityksen ja yhteiskunnan tasolla (Buffet ym. 2013). Työhyvinvoinnilla voidaan vaikuttaa organisaation kilpailukykyyn, innovatiivisuuteen ja houkuttelevuuteen työnantajana (Puttonen ym. 2016) sekä lisätä asiakastyytyväisyyttä ja vähentää työntekijöiden vaihtuvuutta, sairauspoissaoloja sekä tapaturmia (TTL 2016). Terve, tukea saava, hyvin koulutettu ja motivoitunut terveydenhuollon henkilökunta parantaa myös hoidon laatua. Positiivinen työympäristö, uramahdollisuudet, ammatillinen tunnistaminen ja palkkiot ovat tärkeitä hoitajien työhyvinvoinnin näkökulmasta. (WHO 2015.) Työhyvinvoinnin tärkeys on huomioitu myös kansallisella tasolla. Muun muassa Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa eli Kaste-ohjelmassa työhyvinvoinnin tukeminen on yksi osa-ohjelma (STM 2012) ja Työelämä hankkeen yksi päämääristä on työhyvinvoinnin parantaminen (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016). Työpaikat ja työ muuttuvat Suomessa nopeasti, minkä vuoksi myös työhyvinvoinnin tarpeet ja keinot ylläpitää sekä kehittää työhyvinvointia muuttuvat (Puttonen ym. 2016). Suomessa meneillään oleva sote-uudistus eli julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen lisää tarvetta huomioida sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstön työhyvinvointia (Pekkarinen & Pekka 2016, Sote-uudistus 2016). Myös Suomen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen vuonna 2016 sopima kilpailukykysopimus (Valtioneuvosto 2016) voi haastaa hoitajien työhyvinvointia, sillä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käydyssä julkisessa keskustelussa kilpailukykysopimusta arvosteltiin epäreiluksi ja sen koettiin heikentävän jo saavutettuja etuja. Hoitajien työhyvinvointia käsittelevän tutkimuksen voidaan nähdä olevan tarpeellista ja ajankohtaista. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia perusterveydenhuollossa. Tavoitteena oli tuottaa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnista tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimukseen osallistuneen organisaation hoitajien työhyvinvoinnin kehittämisessä ja laajemminkin vastaavissa konteksteissa. Pro gradu -tutkielma liittyi Itä-Suomen yliopiston 4T-hankkeeseen (Työhyvinvointia ja terveyttä tukevat työaikaratkaisut), jonka kyselylomaketta pro gradu -tutkielmassa pilotoitiin. Tässä pro gradu -tutkielmassa hoitajalla tarkoitetaan sairaanhoitajaa, terveydenhoitajaa, kätilöä, lähihoitajaa ja perushoitajaa.

8 3 2 TYÖHYVINVOINTI VUOROTYÖTÄ TEKEVILLÄ HOITAJILLA 2.1 Työhyvinvoinnin määritelmiä Työhyvinvoinnin perusta on määritelty työturvallisuuslaissa (738/2002). Lain tarkoitus on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita. Laki korostaa työntekijöiden työkyvyn turvaamista ja ylläpitämistä sekä työtapaturmien, ammattitautien ja muiden työstä ja työympäristöstä johtuvien työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittojen ennaltaehkäisyä ja torjuntaa. (Työturvallisuuslaki 738/2002.) Käsitteenä työhyvinvointi on moniulotteinen ja siitä on olemassa useita eri määritelmiä (Buffet ym. 2013). Työhyvinvoinnin käsitettä muistuttavia termejä on useita, kuten työelämän laatu, työkyky, hyvinvointi ja työympäristö (Anttonen ym. 2009). Työhyvinvoinnin kääntöpuolella voi olla työstressiä ja työuupumusta (Kauppinen ym. 2013). Sosiaali- ja terveysministeriön (2005) mukaan työhyvinvointi (kuvio 1) sisältää työssä käyvän yksilön selviytymisen työtehtävistään. Selviytymiseen vaikuttavat yksilön fyysinen, henkinen ja sosiaalinen kunto. Lisäksi työhyvinvointi sisältää työympäristön eri tekijät ja työyhteisön toimivuuden. Näihin kaikkiin voi liittyä mahdollisia välillisiä ja välittömiä henkisiä terveysriskejä sekä fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia kuormitustekijöitä sekä työ- ja toimintakykyyn ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat yksityisasiat, perheasiat, taloustilanne, elämänmuutokset, työsuhde, palkkaus ja työsopimus. (STM 2005.) TYÖHYVINVOINTI TYÖYMPÄRISTÖ YKSILÖ TYÖYHTEISÖ Kuvio 1. Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmä työhyvinvoinnista (mukaellen STM2005).

9 Työterveyshuolto Y H T E I S K U N T A Työsuojelu 4 Työhyvinvointia ja työkykyä käytetään usein rinnakkaisina käsitteinä. Työkykytalo (kuvio 2) on kuvaus työhyvinvoinnista rakennuksena. Työkykytalon kerrokset kuvaavat työkyvyn ulottuvuuksia, joita ovat terveys ja toimintakyky, ammatillinen osaaminen, arvot ja työ. Terveyden ulottuvuuteen sisältyy fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Ammatillisen osaamisen ulottuvuus kuvaa ammattitaitoa ja osaamista, joihin sisältyvät tiedot ja taidot sekä niiden jatkuva päivittäminen. Lisäksi osaamiseen kuuluu pätevyys oman työn kehittämiseksi ja toimiminen työyhteisössä. Kolmannen työkyvyn ulottuvuuden muodostavat arvot, asenteet ja motivaatio, mihin liittyy työn ja omien voimavarojen tasapaino sekä työn ja muun elämän väliset suhteet. Tähän ulottuvuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Neljännessä ulottuvuudessa kuvataan työtä ja siihen liittyviä tekijöitä, kuten työn vaatimuksia, organisointia, työyhteisön toimivuutta ja johtamista. Työkyvyn ylläpitoon vaikuttavat esimiehen ja työntekijän yhteistyö, työterveyshuolto sekä työsuojeluorganisaatio. Lisäksi perhe ja lähiyhteisö vaikuttavat yksilön työkykyyn eri tavoin eri elämän vaiheissa. Myös yhteiskunta vaikuttaa työkykyyn siltä osin, kuinka yrityksiä ja henkilöstön työkykyä voidaan tukea. Työkyky on työn ja yksilön voimavarojen välistä tasapainoilua. (Ilmarinen 2006.) Perhe Lähiyhteisö TYÖKYKY TYÖ Työolot Työn sisältö ja vaatimukset Työyhteisö ja organisaatio Esimiestyö ja johtaminen ARVOT Asenteet ja motivaatio AMMATILLINEN OSAAMINEN TERVEYS Toimintakyky Kuvio 2. Työkykytalo (mukaellen Ilmarinen 2006).

10 5 Saarasen ym. (2006b) mukaan työhyvinvointiin kuuluu työyhteisön positiivinen ilmapiiri, motivaatio työhön ja työolosuhteiden laatu, ammatilliset kyvyt ja asianmukainen koulutus sekä yksityiselämän olosuhteet. Työyhteisön positiivinen ilmapiiri sisältää avoimen kommunikaation ja työskentelyilmapiirin, arvostuksen omaa ja muiden tekemää työtä kohtaan sekä työyhteisön tuen. Työn motivaatioon kuuluu palkitseva työ, fyysisten työtilojen olosuhteet, työturvallisuuskysymykset ja riittävät henkilöstöresurssit. Ammatillisien kykyihin liittyy riittävät ammatilliset taidot ja mahdollisuus säilyttää sekä kehittää ammatillisia kykyjään. Yksityiselämän olosuhteisiin kuuluvat kotiin liittyvät asiat, tyytyväisyys omaan elämään sekä hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto. (Saaranen ym. 2006b.) Tätä mallia työhyvinvoinnista on edelleen testattu ja kehitetty. Koulun henkilöstön työhyvinvointi rakentuu mallin mukaan neljästä eri osa-alueesta (kuvio 3), jotka ovat työyhteisö, työolot, ammatillinen osaaminen, työntekijä ja työ. (Saaranen ym ) Työntekijä ja työ Kuvio 3. Työhyvinvoinnin osa-alueet (mukaellen Saaranen ym. 2014).

11 6 Rauramo (2012) on esittänyt määritelmän työhyvinvoinnista, joka muotoutuu hänen mukaansa portaittain (kuvio 4). Työhyvinvoinnin-portaat pohjautuvat Maslowin motivaatioteoriaan perustuvaan tarvehierarkiaan. Jokaisella portaalla on kuvattu työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja korkeinta tarvehierarkian porrasta ei voi saavuttaa, ellei alemman portaat tavoitteet toteudu ensin. Mallissa huomioidaan ihmisen perustarpeet suhteessa työhön ja näiden tarpeiden vaikutus motivaatioon. (Rauramo 2012.) Työhyvinvoinnin portaissa työhyvinvointi koostuu psykofysiologisista perustarpeista eli terveyden tarpeesta, turvallisuuden tarpeesta, liittymisen tarpeesta, arvostuksen tarpeesta ja itsensä toteuttamisen tarpeesta. Terveyden portaan tavoitteena on tekijänsä mittainen työ mahdollistaen virikkeisen vapaa-ajan, riittävä ja laadukas ravinto, liikunta sekä sairauksien ehkäisy ja hoitaminen. Turvallisuuden portaan tavoitteena on pysyvä työ ja toimeentulon riittävyys, työn ja työympäristön turvallisuus sekä työyhteisön oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus. Yhteisöllisyyden portaalla huomioidaan yhteishengen tukeminen, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, tuloksesta ja henkilöstöstä huolehtiminen sekä ulkoinen ja sisäinen yhteistyö. Arvostuksen -portaalle kuuluvat eettisesti kestävät arvot, hyvinvointia ja tuottavuutta tukeva missio, visio ja strategia, palkkauksen ja palkitsemisen oikeudenmukaisuus sekä toiminnan arviointi ja kehittäminen. Itsensä toteuttamisen -portaan tavoitteena ovat oppiva organisaatio, omien edellytysten hyödyntäminen täysipainoisesti, uuden tiedon tuottaminen ja esteettiset elämykset. (Rauramo 2012.)

12 7 Kuvio 4. Työhyvinvoinnin portaat (mukaellen Rauramo 2009). Työterveyslaitoksen (TTL 2016) mukaan työhyvinvointi syntyy työn arjessa työnantajan ja työntekijän yhteistyöllä. Hyvinvoiva työntekijä on motivoitunut ja vastuuntuntoinen sekä pystyy hyödyntämään osaamistaan. Lisäksi hän tuntee työnsä tavoitteet, saa palautetta ja kokee olevansa tarpeellinen. Työssä on riittävästi itsenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta sekä työntekijä onnistuu ja innostuu työssään kokien työn imua. (TTL 2016.) Työn imuun sisältyy tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tarmokkuuteen sisältyvät energisyyden kokemus ja halu panostaa työhön. Omistautumiseen kuuluu muun muassa merkityksellisyyden ja ylpeyden kokemus sekä inspiraatio ja haasteellisuus työssä. Uppoutumista voidaan kuvata tiiviiksi keskittyneisyydeksi työhön, josta saadaan nautintoa. (Hakanen 2009.) 2.2 Työhyvinvoinnin sisällön osa-alueet Tarkasteltaessa edellisiä työhyvinvoinnin määritelmiä (STM 2005, Ilmarinen 2006, Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014, Rauramo 2012, TTL 2016) voidaan havaita seitsemän työhyvinvoinnin sisällön osa-aluetta. Ne ovat elämäntilanne, terveys, osaaminen, motivaatio, työsuhde, työyhteisö ja työympäristö. (Ks. liite 1.)

13 8 Elämäntilanne työhyvinvoinnin osa-alueena sisältää yksityisasiat, perheasiat, taloustilanteen ja elämänmuutokset (STM 2005) sekä yksityiselämän olosuhteisiin liittyen kotiin liittyvät asiat (Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014). Työkyky ei ole irrallaan ympäröivästä elämästä, vaan siihen vaikuttavat perhe, lähiyhteisö ja yhteiskunta (Ilmarinen 2006). Yksilön psykofysiologisiin perustarpeisiin kuuluu virikkeisen vapaa-ajan mahdollistava työ ja turvallisuuden perustarpeisiin toimeentulon riittävyys (Rauramo 2012). Terveyteen työhyvinvoinnin määritelmissä kuuluvat fyysinen, henkinen (STM 2005, Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014) ja sosiaalinen kunto (STM 2005). Työkyvyn perustana ovat terveys ja fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen toimintakyky (Ilmarinen 2006). Terveyden osa-alueeseen sisältyvät myös sairauksien ehkäisy ja hoito (Rauramo 2012). Osaamiseen työhyvinvoinnin sisällön osa-alueena kuuluu sen jatkuva päivittäminen ja pätevyys oman työn kehittämiseen sekä toimiminen työyhteisössä (Ilmarisen 2006). Osaamisen osa-alue sisältää ammatilliset kyvyt, asianmukaisen koulutuksen sekä mahdollisuuden säilyttää ja kehittää ammatillisia kykyjään (Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014). Lisäksi osaamiseen kuuluvat omien edellytysten hyödyntäminen ja uuden tiedon tuottaminen (Rauramo 2012) sekä mahdollisuus hyödyntää omaa osaamistaan (TTL 2016). Motivaatioon sisältyy palkitseva työ ja riittävät henkilöstöresurssit (Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014). Motivaatio on avoin erilaisille vaikutteille, joita tulee esimerkiksi yhteiskunnasta (Ilmarinen 2006). Rauramon (2012) työhyvinvoinnin portaat -malli pohjautuu motivaatioteoriaan, joten motivaation voi ajatella olevan sen mukaan keskeinen tekijä työhyvinvoinnissa. Hyvinvoiva työntekijä on motivoitunut ja kokee työn imua (TTL 2016). Työsuhteisiin sisältyy työsopimus, palkkaus ja työsuhteeseen liittyvät asiat (STM 2005). Lisäksi tähän osa-alueeseen sisältyvät riittävät henkilöstöresurssit (Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014), työn sisältö ja vaatimukset (Ilmarinen 2006) sekä työn pysyvyys (Rauramo 2012). Työyhteisö on työhyvinvoinnin sisällön osa-alue (STM 2005), jossa sen toimivuus, organisointi ja johtaminen ovat osa työkykyä (Ilmarinen 2006). Työyhteisön positiivinen ilmapiiri muodostuu avoimesta kommunikaatiosta ja työskentelyilmapiiristä, arvostuksesta omaa ja muiden tekemää työtä kohtaan sekä työyhteisön tuesta (Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014). Työhyvinvointi sisältää myös työyhteisön oikeudenmukaisuuden, tasa-arvoisuuden, yhdenver-

14 9 taisuuden ja ulkoisen sekä sisäisen yhteistyön (Rauramo 2012). Lisäksi siihen liittyy yhteenkuuluvuuden kokeminen, tietoisuus työnsä tavoitteista, palautteen saaminen ja itsensä tarpeelliseksi kokeminen (TTL 2016). Työympäristö on keskeinen työhyvinvoinnin osatekijä työhyvinvoinnissa (STM 2005). Työkykytalo -mallissa asiaa lähestytään työolojen näkökulmasta (Ilmarinen 2006). Myös Saarasen ym. (2006b, 2014) työhyvinvoinnin määritelmä huomioi työolosuhteiden laadun muun muassa fyysisten työtilojen olosuhteissa ja työturvallisuuskysymyksissä. Työn- ja työympäristön turvallisuus ovat osa työhyvinvointia (Rauramon 2012). Työhyvinvoinnin sisällön osa-alueiden esiintyminen eri työhyvinvoinnin määritelmissä on esitetty kuviossa 5. MOTIVAATIO (Ilmarinen 2006, Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014, Rauramo 2012, TTL 2016) Kuvio 5. Työhyvinvoinnin sisällön osa-alueiden esiintyminen työhyvinvoinnin määritelmissä.

15 Työhyvinvointi vuorotyöntekijöillä hoitotyössä Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta keskeisiä haasteita sosiaali- ja terveydenhoitoalalla ovat työn henkinen kuormittavuus ja useisiin työtehtäviin liittyvä fyysinen raskaus (Kauppinen ym. 2013). Lisäksi haasteita työhyvinvoinnille tuottavat hoitotyön luonteen vaatima vuorotyö ja epäsäännölliset työajat. Työaikalain mukaan ( /605) vuorotyössä vuorojen tulee vaihtua säännöllisesti ja muuttua ennalta sovituin ajanjaksoin. Yötyö on työtä, jota tehdään välisenä aikana. (Työaikalaki /605.) Hoitoalalla noudatetaan usein jaksotyöaikaa. Tällöin säännöllinen työaika järjestetään niin, että kolmen viikon aikana se on enintään 120 tuntia tai kahden viikon ajanjaksolla enintään 80 tuntia. Jaksotyössä työntekijällä saa olla peräkkäin enintään seitsemän työvuoroa yötyötä sekä jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana on oltava vähintään yhdeksän tunnin keskeytymätön lepoaika. (Työaikalaki /605). Poikkeaviin työaikoihin liittyy monia fysiologisia vaikutuksia, kuten uni-valverytmin häiriintymistä, suorituskyvyn laskua ja ruuansulatuselimistön häiriöitä (Hublin & Härmä 2010). Vuorotyö ja erityisesti siihen liittyvät iltaisin ja viikonloppuisin tehtävät työt voivat myös aiheuttaa haasteita työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa sekä muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Toisaalta vuorotyön etuina voi olla lisääntynyt vapaa-aika ja rahalliset lisäkorvaukset. (TTL 2017.) Tiedonhaun kuvaus Vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnista haettiin tietoa systemaattisella tiedon haulla. Tiedonhaut toteutettiin Ebsco tietokantaan syksyllä 2016 ja PubMed sekä Scopus tietokantoihin keväällä Hakusanoina olivat shift work, shiftwork, well-being, wellbeing ja job satisfaction. Hakulausekkeiden muodostamisessa konsultoitiin Itä-Suomen yliopiston informaatikkoa. Hakurajauksina olivat suomen- tai englanninkieli, tieteellinen artikkeli ja aikarajauksena Systemaattisen tiedonhaun tuloksena valittiin yhteensä 31 tutkimusartikkelia (taulukko 1). Tiedon haku ja artikkeleiden valinta on esitetty liitteessä 2 ja valitut artikkelit on taulukoitu liitteessä 3 ja 4. Valituista artikkeleista oli 26 kvantitatiivisia ja viisi kirjallisuuskatsauksia.

16 11 Taulukko 1. Valitut tutkimusartikkelit. Tietokanta Hakutulos Valitut Pubmed Ebsco Scopus Yhteensä Yksilöön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet kirjallisuudessa Yksilöön liittyviä työhyvinvoinnin osa-alueita olivat elämäntilanne, terveys, osaaminen ja motivaatio. Elämäntilanteeseen liittyviä tuloksia esitettiin seitsemässä tutkimuksessa (esimerkiksi Estryn-Béhar ym. 2012, Farquharson ym. 2012, Korompeli ym. 2014). Myös terveyttä osana työhyvinvointia käsiteltiin seitsemässä tutkimuksessa (esimerkiksi Lin ym. 2014, Perry ym. 2015, Saksvik-Lehouillier ym. 2015). Osaamiseen liittyviä näkökohtia käsitteli kaksi tutkimusta (Lin ym. 2014, Chuang ym. 2016) ja motivaatio työhyvinvoinnin osa-alueena tuli esille yhdessä tutkimuksessa (Hsu ym. 2015). Elämäntilanteeseen liittyy esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensopivuus. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa arvioitiin terveydenhuollon puhelinpalvelussa toimivien hoitajien (n=152) stressitasoa ja sen yhteyttä suorituskykyyn, sairauspoissaoloihin ja aikomukseen jättää työ. Työ perhe-konfliktit olivat merkittävä tekijä ennustettaessa tyytyväisyyttä työhön, sairauspoissaoloja ja aikomusta jättää työnantaja. (Farquharson ym ) Toisessa kvantitatiivisessa pitkittäistutkimuksessa (Peters ym. 2016) todettiin, että työn ja yksityiselämän aikataulujen yhteensopivuus vähensi hoitajien (n=247) emotionaalista väsymystä. Tutkimus selvitti persoonallisten ja työhön liittyvien resurssien sekä työaikataulujen vaatimusten yhteyttä työhön sitoutumiseen ja emotionaaliseen väsymykseen. (Peters ym ) Edellisen tutkimuksen tulosta tukien työ perhe-elämän yhteensopivuus oli suotuisan työn ominaisuus (Zhang ym. 2016). Ongelmat lasten hoitoon saamisessa taas olivat riskitekijä työ perhe-konflikteille (Estryn-Béhar ym. 2012). Hoitajien hyvinvointiin suotuisasti vaikuttava tekijä oli puolison tai kumppanin kanssa asuminen (Perry ym. 2015) ja naimisissa olo oli yhteydessä vähäisempään työuupumukseen (Chuang ym. 2016). Tätä vastoin kvantitatiivisessa tutkimuksessa (Korompeli ym. 2014) todettiin, että naimisissa tai puolison kanssa asuvilla hoitajilla oli enemmän uniongelmia kuin yksinasuvilla ja he olivat vähemmän tyytyväisiä ei-työssä vietettyyn aikaan kuin eronneet tai lesket. Lisäksi

17 12 hoitajilla, jotka olivat vastuussa yhdestä tai kahdesta perheen jäsenestä oli enemmän ruoansulatusongelmia, kuin niillä joilla ei ollut perheenjäseniä huolehdittavana. Somaattinen ahdistuneisuus oli suurempaa hoitajilla, joilla oli yli kolme perheenjäsentä huolehdittavana. He myös olivat vähemmän tyytyväisiä ei-työssä vietettyyn aikaan kuin muu väestö. (Korompeli ym ) Terveys ja hyvinvointi olivat erityisen merkityksellisiä vuorotyön siedolle kvantitatiivisen hoitajien (n=1529) vuorotyön sietoa käsittelevän tutkimuksen mukaan. Hyvinvointi ja fyysinen terveys lisäsivät työtyytyväisyyttä. (Saksvik-Lehouillier ym ) Toisen tutkimuksen (Perry ym. 2015) mukaan yleinen terveys ja vähäiset oireet, uniongelmat sekä häiriintymättömät syömistottumukset ennakoivat hoitajilla parempaa mielenterveyttä. Tutkimus käsitteli akuutissa erikoissairaanhoidossa työskentelevien hoitajien (n=3819) mielenterveyden tilaa ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. (Perry ym ) Kvantitatiivisen tutkimuksen mukaan tuki- ja liikuntaelimistön oireista kärsivät hoitajat kokivat unenlaatunsa heikommaksi, kuin ne hoitajat, joilla näitä oireita ei ollut (Zhang ym. 2016). Lisäksi unenlaatu oli yksi tekijä selitettäessä akuuttia väsymystä. Kroonisesta väsymystä selittivät muun muassa ahdistuneisuus, masennus, työhön tyytymättömyys, työvuorojen välinen palautuminen ja akuutti väsymys. (Fang ym ) Työstressin taas todettiin olleen käänteisesti suhteessa unenlaatuun, joka puolestaan oli suoraan yhteydessä itse-koettuun terveydentilaan (Lin ym. 2014). Myös persoonallisuuden piirteet ja persoonallisuustyyppi voivat olla yhteydessä työuupumukseen. Haavoittuva persoonallisuus oli yhteydessä suurempaan työuupumukseen. (Chuang ym ) Survey-tutkimuksessa (Rodwell & Fernando 2016) käsiteltiin hoitajien (n=446) yleistä ja työhön liittyvää hyvinvointia huomioiden persoonallisuustyyppi ja työhön liittyvät näkökulmat, johon sisältyi työvuoroaikataulut ja työn luonne tietyssä työvuorossa sekä työkontekstissa. Negatiivinen affektiivisuus oli kaikista tutkituista muuttujista voimakkaimmin yhteydessä työtyytyväisyyteen ja mielenterveyteen kaikissa kolmessa tutkitussa työympäristössä (vanhusten hoito, suuri äitiyssairaala ja keskikokoinen sairaala). Negatiiviinen affektiivisuus määriteltiin tutkimuksessa siten, että korkean negatiivisen affektiivisuuden omaavat ihmiset ovat yleensä negatiivisempia maailmankuvaltaan ja heillä on enemmän ahdistusta kuin niillä, joilla negatiivinen affektiivisuus on vähäistä. (Rodwell & Fernando 2016.) Osaaminen voi lisääntyä työkokemuksen myötä. Työkokemuksen vähäisyyden todettiin olevan yhteydessä työuupumukseen suurempaan todennäköisyyteen tutkittaessa teho-osaston hoitajia (Chuang ym. 2016). Samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että työuupumuksen ilmaantuvuus

18 13 vaihteli 6 47 prosentin välillä. Toisessa kvantitatiivisessa tutkimuksessa (Lin ym. 2014) käsiteltiin vuorotyön vaikutusta hoitajien (n=266) stressiin, unenlaatuun ja itse-koettuun terveydentilaan. Tutkimuksessa hoitajilla havaittiin olevan kohtuullista työstressiä, huonoa unenlaatua ja kohtuullista itse-koettua terveyttä, mihin ei ollut yhteydessä vuorotyön toteuttamismuoto (esimerkiksi nopeasti kiertävät tai kellonmukaiset vuorot). Työstressiä mitattiin neljällä alamittarilla: persoonallinen reaktio, työhuolet, kompetenssi ja henkilökohtaisten järjestelyiden puutteellisuus, joista kompetenssi oli kaikista voimakkaimmin yhteydessä stressiin. Kompetenssilla tarkoitettiin tutkimuksessa sitä, kuinka hoitajan itsevarmuus pystyä hoitamaan potilaat oikeaaikaisesti vaikutti hoitajan kokemaan stressiin. (Lin ym ) Motivaatio sisältyy ammatillisen sitoutumiseen. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa käsiteltiin hoitajien (n=132) ammatillisen sitoutumisen ja työtyytyväisyyden suhdetta (Hsu ym. 2015). Ammatillista sitoutumista mitattiin halukkuudella yrittää eli panostaa organisaation hyväksi, arviolla uran jatkamisesta nykyisessä työssä ja uskolla organisaation tavoitteisiin sekä arvoihin. Tutkimuksen mukaan ammatillisen sitoutumisen ja työtyytyväisyyden välillä oli vahva yhteys. Ammatillinen sitoutuminen selitti 32 prosenttia vaihtelusta työtyytyväisyydessä. (Hsu ym ) Työhön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet kirjallisuudessa Työyhteisöön liittyviä työhyvinvoinnin osa-alueita olivat työsuhde, työyhteisö ja työympäristö. Työsuhteisiin liittyviä työhyvinvoinnin näkökulmia käsiteltiin 23 tutkimuksessa (esimerkiksi Stimpfel ym. 2012, Buja ym. 2013, Dall Ora ym. 2016). Työyhteisöön liittyvät näkökulmat tulivat esille viidessä tutkimuksessa (esimerkiksi Estryn-Béhar ym. 2012, Galatsch ym. 2013, Smith-Miller ym. 2014). Työympäristöä käsiteltiin neljässä tutkimuksessa (esimerkiksi Fang ym. 2012, Chuang ym. 2016, Zhang ym. 2016). Työsuhteisiin liittyy muun muassa se, millaisia työvuoroja hoitajat tekevät. Vuorotyöllä oli positiivinen vaikutus hoitajien työtyytyväisyyteen ja työhön sitoutumiseen kirjallisuuskatsauksen mukaan (Smith-Miller ym. 2014). Samansuuntaisia tuloksia esitti kvantitatiivinen tutkimus (Al Maqbali 2015) (n=155), jossa todettiin kolmivuorotyötä tekevillä hoitajilla olleen parempi työtyytyväisyys, kuin pelkkiä aamu- ja iltavuoroja tekevillä hoitajilla. Alle 24-vuotiailla hoitajilla oli heikompi työtyytyväisyys kuin sitä vanhemmilla. Yleinen työtyytyväisyys oli kohtalaista. (Al Maqbali 2015.) Edellisiä negatiivisemman kuvan vuorotyöstä antoivat Jaradat ym. (2017) kvantitatiivisella tutkimuksella (n=309), jonka mukaan vuorotyön tekeminen oli yhteydessä

19 14 naisilla suurempaan henkiseen kuormittumiseen ja miehillä matalampaan työtyötyytyväisyyteen kuin päivätyötä tekevillä. Tätä tulosta tukien verrattaessa (Tokić 2016) kolmivuorotyötä ja päivätyötä tekeviä hoitajia (n=48) havaittiin, että vuorotyöntekijät olivat vähiten tyytyväisiä työhönsä arvioiden sen vaikeammaksi kuin päivätyötä tekevät. Lisäksi vuorotyöntekijät kokivat työn aiheuttavan enemmän negatiivisia vaikutuksia muihin elämän osa-alueisiin kuin päivätyöntekijät. Vuorotyöntekijöillä, joilla oli enimmillään 20 vuotta työkokemusta, oli myös heikentynyt sydämen aktiivisuus verrattuna päivätyöntekijöihin. (Tokić 2016.) Kvantitatiivinen tutkimus (Korompeli ym. 2014) käsitteli hoitajien (n=365), jotka työskentelevät epäsäännöllisissä vuoroissa kokemaa taakkaa. Tutkimuksessa todettiin kiertävien työvuorojen tekemisen vaikuttaneen negatiivisimmin naishoitajiin ja kroonisesti sairaisiin hoitajiin. Heillä oli muita enemmän muun muassa kroonista väsymystä, ruuansulatusongelmia sekä sydän- ja verisuoniongelmia. (Korompeli ym ) Tämän lisäksi toisessa tutkimuksessa (Ferri ym. 2016) havaittiin, että hoitajien (n=232) kiertävät työvuorot olivat yhteydessä päivävuoroon verrattuna huonompaan työtyytyväisyyteen, uniongelmiin, väsymykseen, psykologisiin oireisiin sekä sydän- ja verisuonioireisiin. Tutkimus käsitteli vuorotyön yhteyttä hoitajilla huonompaa terveydentilaa ja matalampaa työtyytyväisyyttä ennustaviin riskitekijöihin. (Ferri ym ) Hieman edellä mainituista tutkimuksista poikkeavia tuloksia esitti kvantitatiivinen monikeskustutkimus (Gómez-Garcia ym. 2016), joka tarkasteli hoitajien (n=635) työtyytyväisyyden, työuupumuksen, unen laadun ja päiväaikaisen väsymyksen suhdetta vuorotyöhön. Tutkimuksen mukaan kiertäviä vuoroja tekevillä hoitajilla oli parempi unen kesto kuin päivätyöntekijöillä ja yötyöntekijöillä. Yötyötä tekevillä hoitajilla oli huonompi subjektiivinen unenlaatu verrattuna muunlaisia vuoroja tekeviin hoitajiin. Työuupumuksen ilmaantuvuus oli matalaa, eikä tässä ollut eroavaisuuksia eri vuoroja tekevien välillä. Tutkimukseen osallistuneista hoitajista yli 75 prosenttia oli kohtuullisen tai erittäin tyytyväisiä työhönsä. (Gómez-Garcia ym ) Vuorotyö oli hoitajilla (n=455) kvantitatiivisen tutkimuksen (Buja ym. 2013) mukaan yhteydessä suurempiin työnvaatimuksiin, matalampiin päätöksen teon mahdollisuuksiin ja sen seurauksena suurempaan kuormitukseen työssä ja väsymykseen sekä vatsakipuun. Hoitajien työvuoromalli (kolmivuorotyö, kaksivuorotyö tai päivätyö) ei ollut yhteydessä työtyytyväisyyteen. (Buja ym ) Samansuuntaisia tuloksia esitti systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka mukaan yötyöntekijät ja ne, jotka tekivät kiertävästi yövuoroja kärsivät enemmän väsymyksestä,

20 15 unen häiriintymisestä ja heikentyneestä hyvinvoinnista kuin ne, jotka työskentelivät päiväaikaan (de Cordova ym. 2012). Vuorotyöhön liittyviä ongelmia tutkittiin Intiassa pienellä otokselle (n=60). Tutkimuksen mukaan vuorotyö aiheutti monia ongelmia liittyen terveyteen, hyvinvointiin, väsymykseen, sosiaaliseen tilanteeseen ja kotitilanteeseen. Yövuorojen yhteydessä hoitajilla oli riittämätöntä nukkumista. (Rathore ym ) Kvantitatiivisessa tutkimuksessa (Šimunić & Gregov 2012) arvioitiin naimisissa olevien hoitajien (n=128) käsityksiä konflikteista työn ja perheroolien välillä sekä tyytyväisyyttä elämään. Pelkästään aamuvuoroja tekevät hoitajat kokivat vähiten konflikteja työn ja perheen välillä sekä arvioivat työn negatiisen vaikutuksen terveyteen vähäisemmäksi kuin muut hoitajat. Elämäntyytyväisyys oli matalin epäsäännöllisiä vuoroja tekevillä hoitajilla ja taaksepäin kiertäviä vuoroja tekevillä. (Šimunić & Gregov 2012.) Toisessa tutkimuksessa (Farquharson ym. 2012) todettiin työvuoroihin liittyvän stressin vaikuttaneen negatiivisesti hoitajien työhyvinvointiin. Työn viemä aika ja työn rasittavuus ilmenivät jaksamattomuutena kotona, mikä heikensi hoitajien työhyvinvointia. (Farquharson ym. 2012). Kvantitatiivinen tutkimus (Gouzou ym. 2015) käsitteli potentiaalisia yhteyksiä hoitajien (n=66) työtaakan ja ammatillisen tyytyväisyyden välillä kreikkalaisissa sydänvalvontayksiköissä. Tulosten mukaan hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys vaihteli matalasta kohtalaiseen. Päivävuoroa tekevät hoitajat raportoivat suurempaa työtyytyväisyyttä, autonomiaa ja tehtäviin sekä organisaatioon tyytyväisyyttä kuin kolmivuorotyötä tai yövuoroja tekevät hoitajat. Tärkeimmät negatiivisesti ammatilliseen tyytyväisyyteen vaikuttavat asiat olivat palkka ja tehtävät. (Gouzou ym ) Myös toisen hoitajille toteutetun tutkimuksen mukaan työtyytyväisyyden osa-alueista hoitajat olivat vähiten tyytyväisiä ulkoisiin palkkioihin, millä tarkoitettiin muun muassa palkkaa (Al Maqbali 2015). Tutkimuksessa (Nicoletti ym. 2014) verrattiin fyysistä työtaakkaa, lihassähkökäyrää epäkäslihaksesta, niskakipua ja henkistä hyvinvointia työssä yö- ja päivävuorojen välillä. Työpulssi oli matalampi yöllä verrattuna päivävuoroon. Yöllä oli myös vähemmän fyysistä aktiivisuutta verrattuna päivävuoroihin. Lepotauot olivat merkitsevästi pidempiä yöllä kuin päivällä. Epäkäslihaksen lepoaika oli pidempi yöllä, mikä indikoi parempia mahdollisuuksia lihasten rentoutumiselle yövuorossa. Niskakipu ja henkinen hyvinvointi olivat samanlaista vuorojen välillä. Subjektiivinen käsitys kuormittumisesta oli yhtäläinen vuorojen välillä. (Nicoletti ym ) Kvantitatiivisessa tutkimuksessa (von Treuer ym. 2014) käsiteltiin erilaisten työvuorojen terveysvaikutuksia hoitajilla (n=140). Yövuorojen hoitajat raportoivat matalampaa työtovereiden

21 16 välistä yhteenkuuluvuutta ja työnpainetta kuin kiertäviä vuoroja tekevät hoitajat. Lisäksi yötyötä tekevät hoitajat kokivat korkeampaa esimiesten kontrollia kuin päivävuoroa tekevät. Akuutti stressi oli yleisempää yövuoroja ja kiertäviä vuoroja tekevillä kuin päivävuoroja tekevillä hoitajilla. Lisäksi yövuoroja ja kiertäviä vuoroja tekevillä hoitajilla ilmeni keskimäärin enemmän depressiota, ahdistuneisuutta ja unettomuutta, sosiaalista toimimattomuutta sekä somaattisia vaivoja. (von Treuer ym ) Kvantitatiivisessa tutkimuksessa (Diniz ym. 2012) (n=1134) analysoitiin lievien psykiatristen häiriöiden yhteyttä nykyiseen tai aiemmin tehtyyn yötyöhön. Tutkimuksen mukaan yövuorot olivat yhteydessä muun muassa väsymykseen ja heikentyneeseen henkiseen hyvinvointiin. Myös aiemmin tehty yötyö lisäsi lieviä psykiatrisia häiriöitä. (Diniz ym ) Myös Perry ym. (2015) totesivat hoitajilla olleen parempi mielenterveys, jos he eivät tehneet yövuoroja. Yövuorot olivat yhteydessä työhön tyytymättömyyteen luotaavassa kirjallisuuskatsauksessa. Katsaus tarkasteli vuorotyön ominaispiirteitä, joilla on yhteys hoitajien hyvinvointiin ja suorituskykyyn. (Dall Ora ym ) Tämän lisäksi yövuorojen tekeminen lisäsi työuupumuksen riskiä (Chuang ym. 2016). Lyhyet työvuorojen välit voivat johtaa patologiseen väsymykseen (Dall Ora ym. 2016). Lisäksi vuorojen vaihto lyhyellä varoitusajalla ja varhainen herääminen työn takia altistivat työ perhekonflikteille (Estryn-Béhar ym. 2012). Stimpfel ym. (2012) käsittelivät sairaalassa työskentelevien hoitajien (n=22 275) työvuoron pituuden suhdetta työuupumukseen, tyytymättömyyteen työhön ja aikomukseen jättää työ. Yli 80 prosenttia hoitajista oli tyytyväisiä sairaalansa työaikajärjestelyihin. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin pidennettyjen työvuorojen olevan työuupumuksen riski (Stimpfel ym. 2012), minkä totesivat myös Estryn-Béhar ym. (2012). Lisäksi pidennetyt työvuorot olivat riski alentuneelle työkyvylle (Estryn-Béhar ym. 2012, Dall Ora ym. 2016), jatkuvalle huolehtimisille virheiden tekemisestä (Estryn-Béhar ym. 2012), ongelmille hyvinvoinnissa (Dall Ora ym. 2016) ja työhön tyytymättömyydelle (Stimpfel ym. 2012). Työhön liittyvät vaatimukset ja kontrolli lisäsivät akuuttia väsymystä (Fang ym. 2012), kun taas korkea päätöksenteon toimintavapaus oli tutkimuksen mukaan suotuisan työn ominaisuus (Zhang ym. 2016). Tämän lisäksi kirjallisuuskatsauksen (McVicar 2016) mukaan työn vaatimuksiin liittyen työn paine ja emotionaaliset vaatimukset olivat yhteydessä työstressiin ja työtyytyväisyyteen. Työn paine sisälsi työtaakan ja fyysiset resurssit. Emotionaalisiin vaatimuksiin katsottiin kuuluvaksi muun muassa kuoleman kanssa tekemisissä olemisen ja yhteistyön

22 17 potilaiden sekä omaisten kanssa. (McVicar 2016.) Toisessa tutkimuksessa todettiin, että työuupumuksen määrä lisääntyi lääkäreillä ja hoitajilla, jotka olivat usein tekemisissä kuoleman kanssa tai osallistuivat keskusteluun elämää ylläpitävien hoitojen jatkamisesta (Chuang ym. 2016). Kahdessa kirjallisuuskatsauksessa todettiin taukojen puuttumisen työnteon lomassa lisänneen hoitajien väsymystä (Smith-Miller ym. 2014, Dall Ora ym. 2016). Työyhteisön tuki vähensi hoitajien kokemaa väsymystä, jota hoitajilla esiintyi integroivan kirjallisuuskatsauksen mukaan paljon. Lisäksi työyhteisöltä saatu tuki vaikutti positiivisesti työtyytyväisyyteen. (Smith-Miller ym ) Sosiaalisen tuen saaminen työtovereilta ja esimieheltä oli tutkimuksen mukaan suotuisan työn ominaisuus (Zhang ym. 2016). Estryn-Béhar ym. (2012) kvantitatiivisen tutkimuksen (n=25924) mukaan riittämätön sosiaalinen tuki, johon sisältyi matala tiimityönlaatu, tyytymättömyys raportointiin, keskeytykset tai häiriöt työn tekoon ja ylisitoutuminen, oli riskitekijä terveysvaikutuksille. Lisäksi tiimityön laadun ollessa matala hoitajilla ilmeni kolme kertaa enemmän työuupumusta, alentunutta työkykyä ja enemmän huolehtimista virheiden tekemisestä. Tutkimuksessa määritettiin työaikajärjestelyjen vaikutusta työ perhe-tasapainoon, terveyteen ja turvallisuuteen. (Estryn-Béhar ym ) McVicar (2016) kirjallisuuskatsauksessa todettiin työn resurssien olevan yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työstressiin. Työn resurssit sisälsivät työympäristön psykososiaalisen näkökulman, kuten henkilöiden väliset suhteet, johtajalta saadun tuen ja ohjauksen sekä päätöksen teon toimintavapauden. (McVicar 2016.) Eurooppalaiseen pitkittäisaineistoon (n=11 102) tehdyn sekundaarisen analyysin (Galatsch ym. 2013) avulla tutkittiin muutoksia hoitajien työkyvyssä ja yleisessä terveydessä. Työkykyä ja terveyttä arvioitiin suhteessa hoitajan oman pyynnön mukaiseen työvuoroaikataulujen muutokseen, vasten hoitajan tahtoa tehtyyn työvuoroaikataulujen muutokseen ja tilanteeseen, jossa hoitaja ei pyynnöstään huolimatta saanut muutettua työvuoroaikataulujaan. Hoitajien toiveiden mukaan toteutunut työvuoroaikataulujen vaihto oli yhteydessä parantuneeseen työkykyyn, lisäksi yleinen terveys ei heikentynyt merkitsevästi seuranta-aikana. Hoitajan tahdon vastainen pakotettu työvuoroaikataulun vaihtaminen oli merkitsevästi yhteydessä huonontuneeseen työkykyyn ja terveteen. Hoitajilla, jotka eivät tahdostaan huolimatta saaneet vaihdetuksi työvuoroaikatauluja 12 kuukauden seuranta-aikana, oli matalimmat alku- ja seurantapisteet työkyvyssä ja yleisessä terveydessä. Heillä myös tapahtui suurin lasku sekä työkyvyssä että yleisessä terveydessä. (Galatsch ym )

23 18 Työympäristössä esiintyvät vaaratekijät altistavat hoitajat akuutille väsymykselle kvantitatiivisen tutkimuksen (n=581) mukaan (Fang ym. 2012). Työympäristön ja työtaakan todettiin olevan yhteydessä myös työuupumukseen systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa, joka selvitti työuupumuksen ilmaantuvuutta ja tunnisti tekijöitä, jotka ovat yhteydessä työuupumukseen teho-osaston työntekijöillä. (Chuang ym ) Kvantitatiivinen tutkimus (n=303) (Rachiotis ym. 2014) käsitteli lääkinnällisten tarvikkeiden puutteen yhteyttä terveydenhuoltohenkilöstön työuupumukseen. Työuupumukseen sisältyi tutkimuksen mukaan depersonalisaatio, johon liittyy välinpitämättömyys ja epäinhimillistäminen, emotionaalinen väsymys (emotionaalisten resurssien ehtyminen) ja matala persoonallinen suoriutuminen (vähentynyt tunne kompetenssista ja tuotteliaisuudesta työssä). Tutkimukseen osallistuneista 88 prosenttia raportoi merkittävää lääkinnällisten tarvikkeiden puutetta viimeisimmän 12 kuukauden aikana. Lääkinnällisten tarvikkeiden puute lisäsi emotionaalista väsymystä ja depersonalisaatiota. (Rachiotis ym ) Kvantitatiivisessa (Zhang ym. 2016) hoitoavustajien (n=650) unta ja työympäristöä käsittelevän tutkimuksen mukaan 46 prosenttia hoitoavustajista raportoi lyhyestä unen kestosta ja 23 prosenttia raportoi huonosta unen laadusta. Yli puolella tutkimukseen osallistuneista hoitajista työolot olivat käytetyn mittarin mukaan hyvät. Tutkimuksessa kehitettiin indeksi suotuisista työn ominaisuuksista, joita olivat muun muassa työn matalat fyysiset ja psykologiset vaatimukset, turvallinen työympäristö ja matala väkivallan ilmaantuvuus töissä. Jokaisen suotuisan työn ominaisuuden lisäyksellä hoitoavustajat seitsemän prosenttia epätodennäköisemmin raportoivat lyhyttä unen kestoa ja 17 prosenttia epätodennäköisemmin raportoivat huonoa unen laatua. (Zhang ym ) 2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista Tutkimusten mukaan hoitajien työhyvinvointi laaja ilmiö. Kaikki työhyvinvoinnin sisällön osaalueet (elämäntilanne, terveys, osaaminen, motivaatio, työsuhde, työyhteisö ja työympäristö) esiintyivät vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia kuvaavissa tutkimuksissa. Elämäntilanteeseen liittyen työn ja perhe-elämän yhteensopivuus edesauttoi työtyytyväisyyttä (Estryn-Béhar ym. 2012, Farquharson ym. 2012, Zhang ym. 2016) ja vähensi hoitajien emotionaalista väsymystä (Peters ym. 2016). Puolison tai kumppanin kanssa asumisen todettiin olevan suotuisa tekijä hyvinvoinnin näkökulmasta (Perry ym. 2015). Ristiriidassa tämän tutkimustuloksen kanssa oli se, naimisissa tai puolison kanssa asuvilla hoitajilla oli enemmän uniongelmia kuin yksinasuvilla tai leskillä. Lisäksi vastuu yhdestä tai useammasta perheenjäsenestä aiheutti

24 19 negatiivisia seuraamuksia, kuten ruuansulatusongelmia ja ahdistuneisuutta, hoitajien hyvinvoinnille. (Korompeli ym ) Terveys hoitajien työhyvinvoinnin sisällön osa-alueena sisälsi hyvinvoinnin ja fyysisen terveyden, jotka olivat yhteydessä työtyytyväisyyteen (Saksvik-Lehouillier ym. 2015). Muun muassa unenlaatu, ahdistuneisuus ja masennus olivat yhteydessä väsymykseen (Fang ym. 2012). Unenlaadun ollessa hyvä, myös itse-koettu terveydentila oli parempi (Lin ym. 2014) ja tuki- ja liikuntaelimistön oireista kärsivät hoitajat kokivat unenlaatunsa heikoimmaksi kuin ne hoitajat, joilla näitä oireita ei ollut (Zhang ym. 2016). Parempaa mielenterveyttä ennakoivia tekijöitä olivat yleinen terveys, oireiden ja uniongelmien vähäisyys sekä häiriintymättömät syömistottumukset (Perry ym. 2015). Myös persoonallisuuden piirteiden todettiin voivan olla yhteydessä hoitajien työhyvinvointiin (Chuang ym. 2016, Rodwell & Fernando 2016). Osaamisen osa-alueelta nousi esiin kompetenssi, joka oli tutkimuksen mukaan yhteydessä stressiin (Lin ym. 2014). Lisäksi työkokemuksen vähäisyys oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen kokea työuupumusta (Chuang ym. 2016). Motivaatio hoitajien työhyvinvoinnin sisällön osa-alueena sisälsi ammatillisen sitoutumisen, jonka todettiin selittävän vaihtelua työtyytyväisyydessä (Hsu ym. 2015). Työsuhteisiin liittyviä asioita tutkimuksissa käsiteltiin useasta eri näkökulmasta ja sen osalta oli hieman ristiriitaisia tuloksia. Vuorotyöllä todettiin olevan positiivinen vaikutus hoitajien työhyvinvointiin (Smith-Miller ym. 2014) ja kiertäviä vuoroja tekevillä todettiin olevan parempi unenkesto kuin päivätyöntekijöillä tai yötyötyöntekijöillä (Cómez-Garcia ym. 2016). Lisäksi kolmivuorotyötä tekevillä oli parempi työtyytyväisyys kuin aamu- ja iltavuoroja tekevillä hoitajilla. Toisaalta vuorontyön todettiin olevan yhteydessä muun muassa suurempaan henkiseen kuormittumiseen (Jaradat ym. 2017), matalampaan työtyytyväisyyteen (Jaradat ym. 2017, Tokić, Ferri ym. 2016) ja lisääntyneisiin fyysisiin oireisiin (Korompeli ym. 2014, Ferri ym. 2016, Buja ym. 2013) sekä matalampaan elämään tyytyväisyyteen (Šimunić & Gregov 2012) kuin päivävuoroja tekevillä. Yövuorot olivat yhteydessä väsymykseen, heikentyneeseen henkiseen hyvinvointiin (de Cordova ym. 2012, Diniz ym. 2012) ja työhön tyytymättömyyteen (de Cordova ym. 2012, Dall`Ora ym. 2016), riittämättömään nukkumiseen (Rathore ym. 2012) sekä työuupumukseen (Chuang ym. 2016). Toisaalta yövuoroissa oli vähemmän fyysistä aktiivisuutta ja merkitsevästi pidempiä lepotaukoja kuin päivävuoroissa (Nicoletti ym. 2014). Yövuorojen hoitajat kokivat työtoverei-

25 20 den välisen yhteenkuuluvuuden huonommaksi kuin kiertäviä vuoroja tekevät. Lisäksi yövuoroja tekevillä oli päivävuoroja tekeviä hoitajia enemmän psyykkisiä oireita ja somaattisia vaivoja (von Treuer ym. 2014). Ongelmia hoitajien työhyvinvoinnille aiheuttivat myös lyhyet työvuorojen välit (Dall`Ora ym. 2016), vuorojen vaihto lyhyellä varoitusajalla ja varhainen herääminen työn takia (Estryn- Béhar ym. 2012), pidennetyt työvuorot (Stimpfel ym. 2012, Estryn-Béhar ym. 2012, Dall`Ora ym. 2016) sekä taukojen puuttuminen työnteon lomassa (Dall`Ora ym. 2016). Työhön liittyvät vaatimukset ja kontrolli olivat yhteydessä väsymykseen (Fang ym. 2012) ja työn paine sekä emotionaaliset vaatimukset olivat yhteydessä työstressiin ja työtyytyväisyyteen (McVicar ym. 2016). Työn sisältöön liittyen kuoleman kanssa tekemisessä oleminen lisäsi työuupumukseen määrää hoitajilla (Chuang ym. 2016). Lisäksi negatiivisesti ammatilliseen tyytyväisyyteen vaikuttavia asioita olivat palkka ja tehtävät (Gouzou ym. 2015). Työyhteisöön liittyen hoitajien työhyvinvoinnille oli tärkeää sosiaalinen tuki (Smith-Miller ym. 2014, Estryn-Béhar ym. 2012, Al Maqbali 2015, McVicar 2016, Zhang ym. 2016). Myös mahdollisuudessa vaihtaa halutessaan työvuoroaikataulujaan edesauttoi työhyvinvointia (Galatsch ym. 2013). Työympäristöön liittyvät vaaratekijät olivat yhteydessä väsymykseen (Fang ym. 2012) ja työympäristö sekä työtaakka työuupumukseen (Chuang ym. 2016). Myös lääkinnällisten tarvikkeiden puutteen todettiin olevan yhteydessä työuupumukseen (Rachiotis ym. 2014). Suotuisan työn ominaisuuksiksi nimettiin työn matalat fyysiset ja psykologiset vaatimukset, turvallinen työympäristö ja matala väkivallan ilmaantuvuus (Zhang ym. 2016). Vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia käsittelevät tutkimukset osoittivat, että hoitajien työhyvinvointia on tutkittu useasta eri näkökulmasta. Tutkimuksissa korostuivat työhön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet erityisesti tutkimuksissa käsiteltiin työsuhteeseen liittyviä näkökohtia, kuten vuorotyötä. Yksilöön liittyvistä työhyvinvoinnin osa-alueista korostuivat elämäntilanteeseen ja terveyteen liittyvät näkökohdat. (Kuvio 6.) Kuitenkaan yhdessäkään tutkimuksessa ei kuvattu kaikkia työhyvinvoinnin osa-alueita, jotka tulivat esille tarkastellessa aiempia työhyvinvoinnin malleja (STM 2005, Ilmarinen 2006, Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014, Rauramo 2012, TTL 2016). Työelämän ja terveydenhuoltoalan muutokset voivat aiheuttaa haasteita hoitajien työhyvinvoinnin kaikille osa-alueille. Näin ollen havaittiin olevan tarve kehittää mittari, jonka avulla voidaan kattavasti mitata näitä kaikkia työhyvinvoinnin osaalueita ja saada tietoa siitä, millaisena perusterveydenhuollossa työskentelevien ja vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointi näyttäytyy tällä hetkellä.

26 21 ELÄMÄNTILANNE TERVEYS TYÖSUHDE TYÖYMPÄRISTÖ TYÖYHTEISÖ Kuvio 6. Työhyvinvoinnin osa-alueiden esiintymisen painotukset vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia kuvaavissa tutkimuksissa.

27 22 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSONGELMAT Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia perusterveydenhuollossa. Tavoitteena oli tuottaa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnista tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimukseen osallistuneen organisaation hoitajien työhyvinvoinnin kehittämisessä ja laajemminkin vastaavissa konteksteissa. Tutkimusongelmat: 1. Millaiseksi vuorotyötä tekevät hoitajat kokevat oman ja työyhteisönsä työhyvinvoinnin sekä millainen on koetun työhyvinvoinnin yhteys työntekijän ikään? 2. Millaiseksi vuorotyötä tekevät hoitajat kokevat yksilöön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet (elämäntilanne, terveys, osaaminen ja motivaatio)? 3. Millaiseksi vuorotyötä tekevät hoitajat kokevat työhön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet (työsuhde, työyhteisö ja työympäristö)?

28 23 4 MENETELMÄ 4.1 Mittariston laatiminen Pro gradu -tutkielman lähestymistapa oli kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselylomaketta tehdessä voidaan käyttää valmiita kyselyitä tai soveltuvia kyselyn osia (Metsämuuronen 2006, Grove ym. 2013), kuten tässä pro gradu -tutkielmassa tehtiin. Kyselylomake sisälsi osia Työterveyslaitoksen Vuorotyökyselystä (Työterveyslaitos 2005) ja Työhyvinvointi-indeksilomakkeesta (Saaranen ym. 2006c). Lisäksi käytettiin palautumiseen liittyviä kysymyksiä Koettu palautumisen tarve -kyselystä (Puttonen 2016) ja Kaksi kysymystä masennuksesta -kyselyä (Toimia-tietokanta 2016). Osa kysymyksistä oli uusia tätä tukimusta varten laadittuja. (Ks. liite 1.) Työterveyslaitoksen Vuorotyökysely on laadittu kansainvälisen Standard Shiftwork Index -mittarin pohjalta Työterveyslaitoksen Työaikapalvelussa (Barton ym. 1995, Tucker & Knowles 2008). Vuorotyökyselyllä selvitetään käytössä olevien työaikajärjestelyjen vaikutusta työntekijän fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Lisäksi sen tarkoitus on vähentää vuorotyön aiheuttamia haittoja. (Tucker & Knowles 2008.) Vuorotyökyselyssä on kuusi osaa: taustatiedot, työaikoihin liittyvät kuormitustekijät, työolot ja työyhteisö, uni ja vireys, työkyky ja terveys sekä työ ja perhe. Vuorotyökyselyn on todettu olevan luotettava mittari, kun arvioidaan vuorotyöhön liittyvää psyykkistä ja fyysistä kuormitusta (esimerkiksi Tucker & Knowles 2008). Työhyvinvointi-indeksilomaketta on käytetty ja testattu peruskoulu- ja lukiokontekstissa tutkittaessa koulun henkilöstön työhyvinvointia. Työhyvinvointi-indeksikyselyä on käytetty muun muassa hankkeessa Koulun henkilöstön työhyvinvoinnin edistämisen toimintatutkimushanke Suomessa ja Virossa (Saaranen ym ) Lisäksi mittaria on hyödynnetty myös mitatessa terveysalanopettajien työhyvinvointia (esimerkiksi Helistö 2012, Hyvärinen 2012). Työhyvinvointi-indeksilomakkeessa on kysymyksiä vastaajan taustatiedoista, työhyvinvoinnista, tyytyväisyydestä työkykyä ylläpitävään toimintaan sekä osa-alueista: työolot, työyhteisö, työntekijä ja työ sekä ammatillinen osaaminen. Työhyvinvointi-indeksikyselyn reliabiliteetin on todettu olevan hyvä mitattaessa koulun henkilöstön työhyvinvointia (Saaranen ym. 2006a). Vuorotyöntekijöillä suunnattu Koettu palautumisen tarve kysely on uudehko mittari. Sitä ollaan testaamassa vuorotyöntekijöillä osana Työterveyslaitoksen työhyvinvointitutkimusta. (Puttonen 2016.)

29 24 Kaksi kysymystä masennuksesta -kysely on tarkoitettu masennuksen yleisseulontaan työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollossa. Myöntävä vastaus vähintään toiseen kahdesta kysymyksestä viittaa masennukseen. (Toimia-tietokanta 2016.) Kaksi kysymystä masennuksesta - kyselyn avulla pystytään luotettavasti havaitsemaan masennusta (esimerkiksi Arrol ym. 2003, Reme ym. 2014). Kyselyn kysymykset on tarkoitettu esitettäviksi suullisesti ja niitä ei ole validoitu kirjallisena. Kysymyksiä voidaan kuitenkin käyttää myös sähköisissä seulontakyselyissä. (Toimia-tietokanta 2016.) Kyselylomakkeen valittiin aiempiin vuorotyöntekijöiden työhyvinvointia koskevien tutkimuksien perusteella taustatietomuuttujat. Niitä olivat ikä (esimerkiksi Rodwell & Fernando 2016), sukupuoli (esimerkiksi Farquharson ym. 2012, Perry ym. 2015) siviilisääty (esimerkiksi Fang ym. 2012, Diniz ym. 2012), kotona asuvien lasten lukumäärä (esimerkiksi Peters ym. 2016, Jaradat ym. 2017), ammattinimeke (esimerkiksi Fang ym. 2012, Galatsch ym. 2013), koulutus (esimerkiksi Rodwell & Fernando 2016), työpaikka (esimerkiksi Fang ym. 2012) ja työkokemukseen liittyvät kysymykset (esimerkiksi Farquharson ym. 2012, Perry ym. 2015). Taustatiedoissa kysyttiin myös kolme tärkeintä päivittäistä työtehtävää. Lisäksi kyselylomakkeessa oli kysymyksiä liittyen yleiseen työhyvinvointiin, yksilöön liittyviin työhyvinvoinnin osa-alueisiin ja työhön liittyviin työhyvinvoinnin osa-alueisiin. Yksilöön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet kyselylomakkeella olivat elämäntilanne, terveys, osaaminen ja motivaatio. Työhön liittyvät osa-alueet olivat työsuhde, työyhteisö ja työympäristö. (Taulukko 2.) Kyselylomakkeen lopussa oli avoin kysymys, johon pystyi antamaan halutessaan tietoa kyselylomakkeen täyttämiseen tai omaan työhyvinvointiinsa liittyen.

30 25 Taulukko 2. Kyselyn osa-alueet, sisältö ja kysymysten määrä. Osa-alue Sisältö Kysymysten määrä Taustatiedot Yleinen työhyvinvointi Yksilöön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet Ikä, sukupuoli, siviilisääty, kotona asuvat lapset, ammattinimeke, korkein koulutus, työpaikka, työssäoloaika, kolme tärkeintä työvuoron aikaista työtehtävää Oma ja työyhteisön työhyvinvointi 2 Elämäntilanne Työn ja elämän yhteensopivuus 5 Terveys: terveydentila Arvio työkyvystä, fyysiset oireet, sairauspoissaolot 6 Terveys: psyykkinen hyvinvointi Psyykkinen hyvinvointi, vireys, stressi, mieliala 7 Terveys: palautuminen Palautuminen ja uni 14 Osaaminen Kouluttautumisen mahdollisuudet ja omien kykyjen hyödyntäminen Motivaatio Työssä viihtyminen ja työn imu 2 Työhön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet Työsuhde Työsuhteen muoto, työaika, tauot 19 Työyhteisö Työtovereiden välit, tuki töissä, työvuorojärjestelyihin liittyvät ongelmat, vaikutusmahdollisuudet, työn organisointi ja ajankäyttö, tiedotus Työympäristö Työn ruumiillinen ja henkinen rasittavuus, työolot 11 Yhteensä Aineiston kerääminen ja analyysi Tutkimuksen perusjoukon muodosti harkinnanvaraisella, poikkileikkausotoksella valittu erään kunnan hoiva- ja vanhuspalveluiden yksiköiden hoitohenkilökunta (n=150) sekä terveyskeskuksen vuodeosaston hoitohenkilökunta (n=28). Tutkimukselle haettiin tutkimuslupa kyseessä olevan kunnan sosiaali- ja terveysjohtajalta. Tutkimukseen osallistumispyyntö lähetettiin hoitajille sähköisesti tutkimukseen osallistuneiden työyksiköiden osastonhoitajien välityksellä. Aineisto kerättiin toukokuussa 2017 Itä-Suomen yliopiston käytössä olevalla sähköisellä e-kyselylomake-ohjelmalla. Kyselylomakkeen yhteydessä oli saatekirje tutkittaville (liite 5). Vastausaikaa kyselyyn oli 2,5 viikkoa. Tutkimukseen osallistumisesta lähetettiin muistutusviesti viimeisen viikon alussa. Kyselyyn vastasi 42 hoitajaa, jolloin vastausprosentti oli 24 %.

31 26 Tulokset analysoitiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmalla, jonne tulokset siirrettiin suoraan sähköiseltä e-lomakkeelta. Analyysimenetelmät olivat kuvailevia, jolloin käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumaa sekä keskiarvoa. Lisäksi ristiintaulukoitiin ikä ja yleistä työhyvinvointia kuvaavat muuttujat. Näiden muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Kruskal-Wallisin testillä. Kolmea tärkeintä työtehtävää kartoittava avoin kysymys analysoitiin luokittelemalla ilmaisut ja nimeämällä niille yläkäsitteet. Aineiston pienuuden vuoksia tilastolliseen analyysiin otettiin mukaan myös ne havaintorivit, joissa oli puuttuvia havaintoja. Havaintojen määrät (n) on ilmoitettu tuloksissa. Kyselylomakkeen lopussa olevaan avoimeen kysymykseen annetut vastaukset jätettiin pois analyysistä, sillä vastausten vähäisyyden vuoksi vastaajien anonymiteettiä ei olisi voitu taata analyysissä.

32 27 5 TULOKSET 5.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot Kyselyyn vastanneet hoitajat olivat vuotiaita iän keskiarvon ollessa 42 vuotta. Valtaosa (98 %) hoitajista oli naisia. Yli puolet (57 %) hoitajista oli naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Hoitajista 42 %:lla ei asunut lapsia kotona. Niistä hoitajista, joilla oli lapsia, alle seitsemän vuotiaita lapsia asui kotona 34 %:lla ja 7 17-vuotiaita lapsia asui kotona 45 %:lla hoitajista. Lähihoitaja oli yleisin ammattinimeke (60 %). Suurin osa kyselyyn vastanneista hoitajista työskenteli terveyskeskuksen vuodeosastolla (43 %) tai tehostetussa palveluasumisessa (33 %). (Taulukko 3.) Taulukko 3. Kyselyyn vastanneiden hoitajien taustatiedot (n, %). Taustatieto n % Ikäluokat (n=42) Sukupuoli (n=42) nainen mies Siviilisääty (n=41) naimisissa/ rekisteröidyssä parisuhteessa avoliitossa eronnut sinkku/ leski Kotona asuvien lasten lukumäärä (n=41) ei lapsia Ammattinimeke (n=42) sairaanhoitaja terveydenhoitaja lähihoitaja perushoitaja Korkein koulutus (n=42) ammatillinen koulutus opistoaste ammattikorkeakoulu Työpaikka (n=42) tehostettu palveluasuminen lyhytaikais- eli intervallihoito kotihoito terveyskeskuksen vuodeosasto

33 28 Hoitajat (n=10) olivat olleet työssä yhteensä keskimäärin 16 vuotta. Nykyisessä työssä hoitajat (n=9) arvioivat olleensa keskimäärin 9 vuotta. Vuorotyössä yhteensä hoitajat (n=10) ilmoittivat olleensa keskimäärin 12 vuotta. Nykyisessä vuorojärjestelmässä hoitajat (n=9) olivat olleet keskimäärin 14 vuotta. Hoitajat kuvasivat tärkeimmiksi työtehtävikseen asiakastyön ja perushoidon (esimerkiksi hygieniaan ja ravitsemukseen liittyvät tehtävät) lääkehoidon kuntoutuksen asiakkaan voinnin seurannan hoidon suunnittelun ja järjestämisen (esimerkiksi lääkärin määräysten toteuttaminen) kirjaamisen ja hallinnollisiin asioihin liittyvät tehtävät, kuten tiiminvetäjänä olemisen. 5.2 Yleinen työhyvinvointi Hoitajien oma ja työyhteisön työhyvinvointi Yli puolet (55 %) hoitajista arvioi oman työhyvinvointinsa hyväksi. Huonoksi oman työhyvinvointinsa koki 7 % hoitajista. Hoitajista yli puolet (55 %) arvioi työyhteisön henkilökunnan yleisen työhyvinvoinnin kokonaisuutena hyväksi. Huonoksi työyhteisön henkilökunnan yleisen työhyvinvoinnin arvioi 9 % hoitajista. (Taulukko 4.) Taulukko 4. Hoitajien arvio omasta ja työyhteisön työhyvinvoinnista (n, %). Huono Kohtalainen Hyvä n % n % n % Oma työhyvinvointini verrattuna tässä ammatissa parhaimpaan on. (n=42) Mielestäni työyhteisöni henkilökunnan yleinen työhyvinvointi on kokonaisuutena. (n=42) Iän yhteys hoitajien arvioon omasta ja työyhteisön työhyvinvoinnista Hoitajista vuotiaat arvioivat oman työhyvinvointinsa verrattuna ammatissaan parhaimpaan kaikista positiivisimmin. Heistä yli puolet (59 %) koki oman työhyvinvointinsa hyväksi.

34 29 Negatiivisimmin oma työhyvinvointinsa arvioivat vuotiaat, joista 50 % arvioi työhyvinvointinsa hyväksi ja 17 % huonoksi. (Taulukko 5.) Tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (p=0,782). Taulukko 5. Hoitajien arvio omasta työhyvinvoinnista ikäluokittain (n, %). Ikäluokka Oma työhyvinvointini verrattuna tässä ammatissa parhaimpaan Huono Kohtalainen Hyvä n % n % n % vuotta vuotta vuotta Kaikki Työyhteisön henkilökunnan yleisen työhyvinvoinnin kokonaisuutena kaikista positiivisimmin arvioivat vuotiaat hoitajat. Heistä 69 % arvio työhyvinvoinnin hyväksi. Hoitajista vuotiaat arvioivat työyhteisön henkilökunnan yleisen työhyvinvoinnin kaikista harvimmin hyväksi, jolloin 25 % nuorimman ikäluokan hoitajista arvioi työyhteisön yleisen työhyvinvoinnin hyväksi. (Taulukko 6.) Tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (p=0,094). Taulukko 6. Hoitajien arvio työyhteisön yleisestä työhyvinvoinnista kokonaisuutena ikäluokittain (n, %). Ikäluokka Työyhteisön henkilökunnan yleinen työhyvinvointi kokonaisuutena verrattuna tässä ammatissa parhaimpaan Huono Kohtalainen Hyvä n % n % n % vuotta vuotta vuotta Kaikki

35 Yksilöön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet Elämäntilanne Hoitajista (n=38) noin kolmannes (32 %) arvioi työaikojensa sopivan yhteen puolison työaikojen kanssa. Hoitajien arvion mukaan enemmistö puolisoista (66 %) ja lapsista (62 %) suhtautui myönteisesti vuorotyön tekemiseen. (Taulukko 7.) Taulukko 7. Hoitajien arvio puolison ja lasten suhtautumisesta vuorotyön tekemiseen (n, %). Kielteisesti Jokseenkin välinpitämättömästi Myönteisesti n % n % n % Miten puolisosi suhtautuu siihen, että teet vuorotyötä? (n=35) Miten lapsesi suhtautuvat siihen, että teet vuorotyötä? (n=29) Yli puolet (56 %) hoitajista (n=41) arvioi, että kotiasiat harvoin vaikeuttavat työhön keskittymistä. Hoitajien arviot kotiasioiden laiminlyönnistä jakaantuivat siten, että 32 % hoitajista arvioi laiminlyövänsä kotiasioita usein ansiotyön vuoksi. Yhtä suuri osuus hoitajista (32 %) arvioi laiminlyövänsä kotiasioita harvoin ansiotyön vuoksi Terveys Valtaosa (86 %) hoitajista (n=42) uskoi pystyvänsä terveytensä puolesta työskentelemään nykyisessä ammatissaan kahden vuoden kuluttua. Hoitajista (n=42) 76 % oli ollut poissa töistä sairauden vuoksi viimeisen vuoden aikana. Hoitajista (n=31) 77 % oli ollut poissa töistä sairauden vuoksi 1 10 päivää viimeisen vuoden aikana, 23 % kysymykseen vastanneista hoitajista oli ollut poissa 11 tai useampia päiviä. Fyysisistä oireista yleisimpiä olivat hoitajien arvion mukaan niska-hartiaseudun kivut (33 %). Seuraavaksi yleisimpiä fyysisiä oireita olivat ilmavaivat (31 %) ja silmien ärtyneisyys tai väsymys (29 %). (Taulukko 8.)

36 31 Taulukko 8. Hoitajien kokemien fyysisten oireiden ja tuntemusten esiintyminen (n, %). Usein / jatkuvasti Silloin tällöin Harvoin / ei koskaan n % n % n % Ruokahaluttomuus (n=42) Närästys tai vatsakipu (n=42) Ilmavaivat (n=42) Ummetus tai ripuli (n=42) Sydämen tykytys tai rintakipu (n=42) Silmien ärtyneisyys tai väsymys (n=42) Päänsärky (n=41) Alaselän kipu (n=42) Niska-hartiaseudun kivut (n=42) Hoitajista (n=42) 26 % arvioi, että heidän on harvoin vaikeaa keskittyä tai koota ajatuksiaan. Hoitajista (n=42) 36 % koki olleensa viime aikoina aktiivinen ja energinen. Hyvin päivittäisistä toiminnoista koki suoriutuneensa jatkuvasti tai melko usein hoitajista (n=42) 76 %. Hoitajista (n=42) 24 % arvioi tuntevansa usein stressiä. Yleisimmät työssä hoitajille stressiä aiheuttavat tekijät olivat epäselvät tai ristiriitaiset toimintaohjeet (33 %) ja kiire (26 %). Kotioloissa stressiä hoitajille aiheuttivat eniten rahahuolet (29 %) ja perheenjäsenen sairaus (27 %). (Taulukko 9.)

37 32 Taulukko 9. Hoitajien arviot stressiä aiheuttavien asioiden esiintyvyydestä (n, %). Paljon Jonkin verran Vähän / ei lainkaan n % n % n % Riidat tai epäsopu kotona (n=42) Perheenjäsenen sairaus (n=41) Perheenjäsenen työttömyys (n=39) Omaan työhön liittyvä työttömyyden tai pakkoloman uhka (n=42) Uhka siirtymisestä toiselle osastolle (n=42) Rahahuolet (n=42) Oma terveys (n=42) Työvuorojärjestelmä (n=41) Kiire työssä (n=42) Työn vastuullisuus (n=42) Epäselvät tai ristiriitaiset toimintaohjeet työssä (n=42) Yhteistyö tovereiden kanssa (n=42) Esimiehen johtamistapa (n=42) Jokin muu (n=19) Hoitajista (n=42) 33 % oli ollut viimeisen kuukauden aikana usein huolissaan tuntemastaan alakulosta, masentuneisuudesta tai toivottomuudesta. Lisäksi hoitajista (n=42) 43 % oli ollut usein huolissaan kokemastaan mielenkiinnon puutteesta tai haluttomuudesta. Hoitajista 37 % arvioi levättyänsä hetken töiden jälkeen olevansa taas hyvässä vedossa kolmena tai useampana päivänä viikossa. Töiden jälkeen kotiin tullessaan väsähtänyt, tehoton ja saamaton koki olevansa kolmena tai useampana päivänä viikossa 40 % hoitajista. Hyvin työvuorojen välissä kolmena tai useampana päivänä viikossa koki palautuvansa 47 % hoitajista. Hoitajista 23 % koki kolmena tai useampana päivänä viikossa töihin lähtiessään, että olisi kaivannut pidemmän vapaan. (Taulukko 10.)

38 33 Taulukko 10. Hoitajien kokema palautumisen tarve (n, %). Kolmena tai useampana päivänä viikossa 1 2 päivänä viikossa Harvemmin kuin kerran viikossa Kerran kuukaudessa tai harvemmin n % n % n % n % Levättyäni hetken töiden jälkeen olen taas hyvässä vedossa. (n=41) Töiden jälkeen kotiin tullessani olen väsähtänyt, tehoton ja saamaton. (n=42) Palaudun hyvin työvuorojen välissä, en juuri edes mieti asiaa. (n=40) Aika työvuorojen välissä ei tunnu riittävän kunnolliseen palautumiseen. (n=42) Oloni on levännyt työvuoron alussa. (n=41) Töihin lähtiessäni koen, että olisi kaivannut pidemmän vapaan. (n=41) Hoitajat (n=26) arvioivat nukkuvansa keskimäärin seitsemän tuntia vuorokaudessa. Lisäksi hoitajat (n=28) esittivät tarvitsevansa unta vuorokaudessa keskimäärin kahdeksan tuntia. Hoitajista (n=41) 54 % koki olevansa illanvirkku. Hoitajat kokivat, että eniten vaikeuksia herätä viimeisen kolmen kuukauden aikana on ollut aamuvuorojen yhteydessä (52 %). Vaikeuksia nukahtaa oli hoitajien arvion mukaan eniten iltavuorojen yhteydessä (44 %). Vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyään kesken unien hoitajat kokivat olleen useimmin yövuorojen yhteydessä (27 %). (Taulukko 11.)

39 34 Taulukko 11. Hoitajien kokemat heräämiseen ja nukahtamiseen liittyvät vaikeudet (n, %). Usein / jatkuvasti Silloin tällöin Harvoin / ei koskaan n % n % n % Kuinka usein sinulla on ollut vaikeuksia herätä viimeisen kolmen kuukauden aikana? Aamuvuorojen yhteydessä (n=42) Iltavuorojen yhteydessä (n=41) Yövuorojen yhteydessä (n=38) Vapaapäivien yhteydessä (n=42) Yli kahden viikon lomalla (n=41) Kuinka usein sinulla on ollut vaikeuksia nukahtaa viimeisen kolmen kuukauden aikana? Aamuvuorojen yhteydessä (n=41) Iltavuorojen yhteydessä (n=41) Yövuorojen yhteydessä (n=41) Vapaapäivien yhteydessä (n=41) Yli kahden viikon lomalla (n=41) Kuinka usein sinulla on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyäsi kesken unien viimeisen kolmen kuukauden aikana? Aamuvuorojen yhteydessä (n=41) Iltavuorojen yhteydessä (n=40) Yövuorojen yhteydessä (n=40) Vapaapäivien yhteydessä (n=40) Yli kahden viikon lomalla (n=39) Hoitajien arvion mukaan usein voimakasta väsymystä työssä viimeisen kolmen kuukauden aikana oli ollut aamuvuorossa (n=41) 42 %:lla, iltavuorossa (n=40) 20 %:lla ja yövuorossa (n=38) 26 %:lla. Hoitajat tunsivat, että väsymys oli vaikuttanut heidän työsuoritukseensa viimeisen kolmen kuukauden aikana usein aamuvuorojen (n=41) aikana 17 %:lla, iltavuorojen (n=40) aikana 8 %:lla ja yövuorojen (n=40) aikana 13 %:lla. Hoitajista (n=41) 46 % arvioi, että heidän nukahtamiseensa, uneensa tai heräämiseensä ei liity mitään poikkeavaa. Vireyteen työssä tai vapaa-aikana hoitajista (n=41) 42 % koki, ettei liity mitään poikkeavaa. Hoitajista (n=40) 38 % arvioi, että viimeksi kuluneiden kolmen kuukauden aikana heillä on ollut unettomuutta tai unen laadun heikkenemistä harvemmin kuin kerran viikossa.

40 Osaaminen Enemmistö (81 %) hoitajista arvioi saaneensa työhönsä kuuluviin tehtäviin riittävästi koulutusta. Hoitajista 71 % vastasi saaneensa riittävästi koulutusta oman ammattitaidon kehittämiseksi ja 66 % hoitajista koki olleen mahdollisuus hyödyntää omia kykyjään tehokkaasti työssään. (Taulukko 12.) Taulukko 12. Hoitajien arvioiden jakaantuminen osaamisen osa-alueella (n, %). Eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Samaa mieltä n % n % n % Olen saanut työhöni kuuluviin tehtäviin riittävästi koulutusta. (n=42) Koulutusta oman ammattitaidon kehittämiseksi on ollut riittävästi. (n=41) Minulla on ollut mahdollisuus hyödyntää omia kykyjäni tehokkaasti työssäni. (n=41) Motivaatio Suurin osa (88 %) hoitajista tunsi viihtyvänsä hyvin nykyisessä työpaikassaan. Hoitajista 7 % koki, ettei viihdy hyvin nykyisessä työpaikassa. Hoitajista 74 % arvioi kokevansa työn imua ja hoitajista 7 % arveli, ettei koe työssään työn imua. (Taulukko 13.) Taulukko 13. Hoitajien arvioiden jakaantuminen motivaation osa-alueella (n, %). Eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Samaa mieltä n % n % n % Viihdyn hyvin nykyisessä työpaikassani. (n=42) Koen työssäni työn imua eli tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista. (n=42)

41 Työhön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet Työsuhde Työsuhde oli vakinainen valtaosalla (90 %) ja määräaikainen 10 %:lla hoitajista (n=42). Enemmistö (74 %) hoitajista (n=42) teki kolmivuorotyötä, seuraavaksi yleisintä (19 %) oli kaksivuorotyö ja vähemmistö (7 %) teki päivätyötä. Hoitajien (n=8) normaali työaika ilman ylityötä oli keskimäärin 39 tuntia viikossa. Hoitajista (n=41) 32 % arvioi voivansa itse säädellä työpäivän pituutta. Enemmistö (72 %) hoitajista (n=39) ilmoitti työskentelevänsä keskimäärin kolmena viikonloppuna kuukaudessa. Hoitajista 83 %:n työpäivä koostui yhdestä jaksosta. Hoitajat (n=27) arvioivat työpäivän koostuvan 1 5 kertaa viikossa useammasta kuin yhdestä jaksosta. Hoitajista (n= 33) 46 % arvioi kahden peräkkäisen työvuoron välisen ajan olevan vähemmän kuin 11 tuntia kaksi kertaa viikossa. Valtaosa (71 %) hoitajista (n=41) ilmoitti, että heidän työvuorojärjestelmänsä ei ole säännöllinen. Hoitajista (n=30) 60 % arvioi tekevänsä kaksi peräkkäistä yövuoroa kerralla. Yli puolet (53 %) hoitajista (n=25) arvioi, että viikon aikana yövuorojakson jälkeisen vapajakson pituus ei ollut kertaakaan alle 28 tuntia. Hoitajista (n=30) 67 % arvioi, että kahden peräkkäisen vuorojakson välissä on yksittäinen vapaapäivä kerran viikossa. Pisimmän työvuoron kesto oli kymmenen tuntia 68 %:lla hoitajista (n=37). Hoitajista (n=37) 38 %:lla suurin peräkkäisten työvuorojen lukumäärä oli kuusi. Hoitajista (n=30) 20 % arvioi suurimman peräkkäisten työvuorojen määrän esiintyvän kahdesti vuodessa. Taukoja ja lepohetkiä hoitajat arvioivat pystyvänsä pitämään aamuvuoron aikana (76 %), iltavuoron aikana (80 %) ja yövuoron aikana (81 %) (Taulukko 14). Taulukko 14. Hoitajien arvioiden jakaantuminen mahdollisuudesta pitää taukoja ja lepohetkiä eri työvuoroissa (n, %). Eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Samaa mieltä n % n % n % Aamuvuoron aikana (n=42) Iltavuoron aikana (n=40) Yövuoron aikana (n=36)

42 Työyhteisö Suurin osa (86 %) hoitajista tunsi työtovereiden välien työpaikalla olevan hyvät. Lähes kaikki (98 %) kokivat saavansa tarvittaessa apua ja tukea työtovereilta. Esimieheltä tukea ja apua tunsi saavansa 93 % hoitajista. Hoitajista 34 % arvioi työssä esiintyvän työvuorojärjestelyihin liittyviä ongelmia ja 17 % arvio, ettei työn organisointi ja ajankäyttö toimi työyhteisössä. (Taulukko 15.) Taulukko 15. Hoitajien arvioiden jakaantuminen työyhteisön osa-alueelta (n, %). Eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Samaa mieltä n % n % n % Työtovereiden välit työpaikallani ovat hyvät. (n=42) Saan tarvittaessa apua ja tukea työtovereiltani. (n=42) Työpaikallani on reilun pelinhenki, eikä henkilöiden kiusaamista ole. (n=42) Saan tarvittaessa tukea ja apua esimieheltäni. (n=42) Työssäni ei esiinny työvuorojen järjestelyihin liittyviä ongelmia. (n=41) Voin vaikuttaa työvuorojärjestelyihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseen. (n=41) Voin itse vaikuttaa siihen, missä vuorossa työskentelen. (n=42) Henkilökohtaiset toiveeni otetaan hyvin huomioon työvuorolistaa laadittaessa. (n=42) Työn organisointi ja ajan käyttö toimivat hyvin työyhteisössäni. (n=41) Tiedotus muutoksista työyhteisössäni on ollut riittävää. (n=39) Työympäristö Hoitajat arvoivat työnsä olevan eniten ruumiillisesti rasittavaa aamuvuorossa (83 %) ja vähiten ruumiillisesti rasittavaa iltavuorossa (70 %). Myös henkisesti rasittavaksi hoitajat kokivat työnsä eniten aamuvuorossa (86 %). Vähiten henkisestä rasittavaksi työnsä hoitajat arvioivat yövuorossa. (Taulukko 16.)

43 38 Taulukko 16. Hoitajien arviot työn ruumiillisesta ja henkisestä rasittavuudesta eri työvuoroissa (n, %). Työni ei ole ruumiillisesti rasittavaa Eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Samaa mieltä n % n % n % Aamuvuorossa (n=42) Iltavuorossa (n=41) Yövuorossa (n=41) Työni ei ole henkisesti rasittavaa Aamuvuorossa (n=42) Iltavuorossa (n=40) Yövuorossa (n=40) Hoitajista 76 % arvioi työympäristöön liittyen, että työssä tarvittavat työvälineet ja laitteet ovat asianmukaiset. Hyvät työasennot kokivat pystyvänsä huomioimaan 74 % hoitajista. Hoitajista 17 % arvioi työtilojen ilmastoinnin olevan kunnossa ja työtilojen lämpötilan sopivaksi arvioi 19 % hoitajista. (Taulukko 17.) Taulukko 17. Hoitajien arvioiden jakaantuminen työympäristöön liittyvistä tekijöistä (n, %). Eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Samaa mieltä n % n % n % Pysty huomioimaan hyvät työasennot työskennellessäni. (n=42) Työtilojen ilmastointi on kunnossa. (n=42) Työtilat ovat vedottomat. (n=41) Työtilojen ääniympäristö on kunnossa. (n=41) Työtilojen valaistus on hyvä. (n=42) Työtilojen lämpötila on sopiva. (n=42) Työssäni tarvittavat työvälineet ja laitteet ovat asianmukaiset. (n=41) Kemiallisille aineille altistuminen on työssäni asianmukaisesti huomioitu. (n=41) Biologisille aineille altistuminen on työssäni asianmukaisesti huomioitu. (n=41)

44 Yhteenveto tuloksista Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia perusterveydenhuollossa. Tätä tarkoitusta varten rakennettiin kyselylomake, jonka avulla selvitettiin hoitajien omaa ja työyhteisön työhyvinvointia. Lisäksi selvitettiin yksilöön ja työhön liittyviä työhyvinvoinnin osa-alueita. Kyselyyn vastanneet hoitajat olivat iältään heterogeenisiä ja valtaosa hoitajista oli naisia. Hoitajista yli puolet arvioivat sekä oman että työyhteisönsä työhyvinvoinnin hyväksi. Iäkkäin ikäluokka eli vuotiaat hoitajat arvioivat oman työhyvinvointinsa kaikista positiivisimmin. Työyhteisön henkilökunnan työhyvinvoinnin kokonaisuutena kaikista positiivisimmin arvioivat vuotiaat hoitajat. Hoitajan ikäluokalla ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä hoitajan arvioon omasta tai työyhteisön henkilökunnan yleisestä työhyvinvoinnista kokonaisuutena. Yksilöön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet olivat elämäntilanne, terveys, osaaminen ja motivaatio. Elämäntilanteeseen liittyen hoitajista kolmannes arvio työaikojensa sopivan yhteen puolison työaikojen kanssa. Enemmistö hoitajista koki, että heidän puolisonsa ja lapsensa suhtautuivat vuorotyön tekemiseen myönteisesti. Lisäksi yli puolet hoitajista arvioi, että kotiasiat harvoin häiritsevät työhön keskittymistä. Terveyttä käsitteleviä kysymyksiä oli kyselylomakkeessa paljon. Aihetta käsiteltiin terveydentilan, psyykkisen hyvinvoinnin ja palautumisen näkökulmasta. Hoitajat kokivat terveydentilansa melko myönteisenä. Hoitajat arvioivat pääsääntöisesti pystyvänsä työskentelemään nykyisessä ammatissaan kahden vuoden kulututtua. Hoitajista yli 76 % oli ollut poissa töistä sairauden vuoksi kuluneen vuoden aikana ja lähes neljännes (23 %) oli ollut poissa töistä 11 tai useampia päiviä kuluneen vuoden aikana. Hoitajien arvion mukaan heillä esiintyi suhteellisen harvoin kysyttyjä fyysisiä oireita tai tuntemuksia. Niistä yleisimpiä olivat niska-hartiaseudun kivut, ilmavaivat ja silmien ärtyneisyys tai väsymys, joita kutakin esiintyi usein noin kolmanneksella hoitajista. Hoitajat kokivat pääsääntöisesti selviytyvänsä hyvin päivittäisistä toimistaan. Vajaa neljännes hoitajista arvioi kokevansa paljon stressiä, jota aiheutti eniten epäselvät tai ristiriitaiset toimintaohjeet työssä, rahahuolet ja perheenjäsenen sairaus. Kolmannes hoitajista oli ollut huolissaan viimeisen kuukauden aikana tuntemastaan alakulosta, masentuneisuudesta tai toivottomuudesta ja yli 40 % kokemastaan mielenkiinnon puutteesta tai haluttomuudesta. Palautumiseen liittyvät asiat hoitajat arvioivat melko myönteisesti, vaikka enemmistö kokikin viikoittain olevansa töiden jälkeen kotiin tullessaan väsähtänyt, tehoton ja saamaton. Yli puolet hoitajista myös koki

45 40 viikoittain, että olisi tarvinnut pidemmän vapaan töihin lähtiessään. Väsymystä ja heräämiseen liittyviä ongelmia hoitajat kokivat eniten aamuvuoroissa, kun taas nukahtamisen ongelmat liittyivät useammin iltavuoroihin ja yövuoroihin. Hoitajien arviot osaamisen osa-alueista olivat varsin myönteiset, mutta noin viidennes hoitajista koki, että koulutusta oman ammattitaidon kehittämiseksi ei ole ollut riittävästi ja ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta hyödyntää omia kykyjään tehokkaasti työssä. Motivaation osa-alueet hoitajat arvioivat myönteisesti. Valtaosa hoitajista koki viihtyvänsä työpaikassaan ja kokevansa työn imua. Työhön liittyvät työhyvinvoinnin osa-alueet olivat työsuhde, työyhteisö ja työympäristö. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista hoitajista oli vakinaisessa työsuhteessa ja enemmistö hoitajista teki kolmivuorotyötä. Kolmannes hoitajista arvioi pystyvänsä itse säätelemään työpäivän pituutta. Hoitajista yli 70 % hoitajista työskentelevänsä keskimäärin kolmen viikonloppuna kuukaudessa. Lisäksi lähes puolet hoitajista arvioi kahden peräkkäisen työvuoron välisen ajan olevan vähemmän kuin 11 tuntia kahdesti viikossa. Hoitajat kokivat pääsääntöisesti pystyvänsä pitämään taukoja ja lepohetkiä kaikissa työvuoroissa. Työyhteisöön liittyvät osa-alueet hoitajat kokivat pääsääntöisesti myönteisesti. Lähes kaikki kokivat saavansa apua ja tukea työtovereilta sekä esimieheltä. Negatiivisimmin tältä osa-alueelta hoitajat arvioivat työvuorojärjestelyt ja työn organisoinnin ja ajankäytön. Työympäristöön liittyen hoitajat arvioivat työnsä erityisesti aamuvuorossa ruumiillisesti ja henkisesti rasittavaksi. Hoitajien vastauksissa fyysistä työympäristöä kuvaavissa tekijöissä oli melko paljon hajontaa. Positiivisimmin hoitajat arvioivat työssään tarvittavien työvälineiden laitteiden asianmukaisuuden sekä mahdollisuutensa huomioida hyvät työasennot työskennellessään. Negatiivisesti tältä osa-alueelta hoitajat kokivat työtilojen ilmastoinnin toimivuuden, työtilojen lämpötila sekä vedottomuuden.

46 41 6 POHDINTA 6.1 Yleiseen työhyvinvointiin liittyvien tulosten pohdintaa Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia perusterveydenhuollossa. Hoitajista % arvioi oman työhyvinvointinsa kokonaisuutena hyväksi. Tulos on samansuuntainen Gómez-Garcia ym. (2016) tutkimuksen kanssa, jossa 75 % tutkimukseen osallistuneista arvioi työtyytyväisyytensä kohtuullisen tai erittäin hyväksi. Hoitajien työhyvinvointi näyttäytyi tässä pro gradu -tutkimuksessa positiivisempana kuin esimerkiksi Gouzoun ym. (2015) tutkimuksessa, jossa hoitajien työtyytyväisyys vaihteli matalasta kohtalaiseen tai Al Maqbalin (2015) tutkimuksessa, jossa hoitajien työtyytyväisyys oli kohtalaista. Tulosten eroavaisuutta voi selittää erilaiset hoitotyön kulttuurit. Esimerkiksi arabimaissa (Al Maqbali 2015) työhyvinvointiin voi vaikuttaa erityyppiset asiat kuin Suomen olosuhteissa. Gouzou ym. (2015) tutkimus koski sydänvalvontayksikössä työskenteleviä hoitajia. Mahdollisesti erityyppisisissä hoitotyön konteksteissa korostuvat erityyppiset työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät, jolloin myös työhyvinvointi voi näyttäytyä erilaisena. Lisäksi kaikissa tutkimuksissa on käytetty erilaisia mittareita työhyvinvoinnin mittaamiseen, minkä vuoksi tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Verrattaessa eri ikäisiä hoitajia havaittiin vuotiaiden hoitajien arvioivan oman työhyvinvointinsa kaikista myönteisimmin, mutta havaittu ero ikäluokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tulos oli kuitenkin yhdenmukainen Rodwellin & Fernandon (2016) tutkimuksen kanssa, minkä mukaan iäkkäämmillä vanhusten hoivapalveluissa työskentelevillä hoitajilla oli korkeampi työtyytyväisyys kuin nuorilla. Tutkimuksessa pääteltiin tämän johtuvan siitä, että ne hoitajat joilla oli matalampi työtyytyväisyys, olivat jo aiemmin lähteneet työpaikasta. Jäljelle jääneet hoitajat olivat paremmin sopeutuneita ammattiin, työhön ja vuorotyöhön. (Rodwell & Fernando 2016.) Toisaalta voisi arvioida, että työvuosien ja iän lisääntyessä myös terveyteen liittyvät ongelmat saattaisivat tulla ajankohtaisemmiksi heikentäen näin kokemusta työhyvinvoinnista. Hoitajista vuotiaat arvioivat muita useammin oman työhyvinvointinsa kokonaisuutena huonoksi, vaikka ero ei ollutkaan tilastollisesti merkitsevä. Nuorimmista hoitajista 17 % koki työhyvinvointinsa huonoksi. Muissa ikäluokissa työhyvinvoinnin huonoksi koki alle 6 % hoitajista. Tulos on samansuuntainen Al Maqbalin (2015) tutkimuksen kanssa, jossa todettiin alle 24-vuotiailla hoitajilla olleen heikompi työtyytyväisyys kuin sitä vanhemmilla. Nuorempien

47 42 hoitajien heikompaa työhyvinvointia voi mahdollisesti selittää elämäntilanteeseen ja osaamiseen liittyvät näkökohdat. Nuorilla hoitajilla voi vanhempia hoitajia todennäköisemmin olla perhevastuita esimerkiksi pienistä lapsista, mikä saattaa tehdä työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen haastavaksi heikentäen näin hoitajan työhyvinvointia. Lisäksi työkokemuksen puute voi aiheuttaa kokemuksen työn vaativuudesta ja rasittaa näin enemmän nuorten hoitajien työhyvinvointia. Esimerkiksi Chuang ym. (2016) tutkimuksessa todettiin työkokemuksen vähäisyyden olleen yhteydessä lisääntyneelle riskille työuupumukselle. Henkilökunnan yleisen työhyvinvoinnin kokonaisuutena kaikista positiivisimmin arvioivat vuotiaat, joista 69 % arvioi työhyvinvoinnin hyväksi. Mielenkiintoista kyllä nuorin ikäluokka arvioi jälleen hieman muista ikäluokista poiketen työyhteisön työhyvinvoinnin, jolloin vuotiaista vain 25 % arvioi työyhteisön henkilökunnan työhyvinvoinnin kokonaisuutena hyväksi. Havaittu ero hoitajien arvioissa työyhteisön henkilökunnan yleisestä työhyvinvoinnista ikäluokittain ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Havaittua eroa voi mahdollisesti selittää se, että hoitajan kokemus omasta heikentyneestä työhyvinvoinnista on yhteydessä arvioon työyhteisön työhyvinvoinnista. 6.2 Yksilöön liittyvien työhyvinvoinnin osa-alueiden keskeisten tulosten pohdintaa Useassa tutkimuksessa on todettu hoitajien elämäntilanteen voivan aiheuttaa haasteita työhyvinvoinnille (Farquharson ym. 2012, Peters ym. 2016, Zhang ym. 2016). Aiempien tutkimusten mukaan puolisolla on todettu olevan sekä positiivia (esimerkiksi Perry ym.2015, Chuang ym. 2016) että negatiivisia (esimerkiksi Korompeli ym. 2014) vaikutuksia hoitajien työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että vaikka vain noin kolmannes hoitajista arvioi työaikojensa sopivan yhteen puolison työaikojen kanssa, silti lähes 70 % hoitajista arvioi puolisoidensa suhtautuvan myönteisesti vuorotyön tekemiseen. Myös lapset suhtautuivat hoitajien arvion mukaan useimmiten myönteisesti vuorotyön tekemiseen. Puolisoiden pääsääntöisesti myönteinen suhtautuminen vuorotyöhön voi kertoa puolisolta saadusta tuesta omaa työtä kohtaan. Tämä voi edesauttaa työn ja yksityiselämän vaatimusten yhteensovittamista. Hoitajien arviot siitä, etteivät työvuorot sovi yhteen puolison työaikojen kanssa on mahdollisesti yhteydessä siihen, onko hoitajalla lapsia ja minkä ikäisiä he ovat. Pienet lapset tarvitsevat päivähoitoa, joka voi olla haastavaa järjestää varsinkin silloin, jos molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä. Ongelmat lapsen hoidon järjestelyissä todettiin esimerkiksi Estryn-Béhar ym. (2012) tutkimuksessa olleen riskitekijä työ perhe-konflikteille. Lapsen ikä voi olla merkityksellinen

48 43 tekijä myös sille, kuinka myönteisesti tai kielteisesti hoitaja arvioi lapsen suhtautuvan vuorotyöhön. Terveyttä mitattiin tässä tutkimuksessa laajasti terveydentilan, psyykkisen hyvinvoinnin ja palautumisen näkökulmasta. Hoitajat kokivat terveytensä melko myönteisenä. Tämä on hyvä työhyvinvoinnin näkökulmasta, sillä esimerkiksi Saksvik-Lehuillierin ym. (2015) tutkimuksessa terveyden ja hyvinvoinnin todettiin lisäävän työtyytyväisyyttä. Valtaosa hoitajista (86 %) uskoi pystyvänsä työskentelemään terveytensä puolesta nykyisessä ammatissaan kahden vuoden kuluttua. Hoitajista 76 % arvioi olleensa poissa töistä sairauden vuoksi viimeisen vuoden aikana. Lähes neljännes kysymykseen vastanneista oli ollut poissa töistä 11 tai useampia päiviä vuodessa, mikä on kohtuullisen suuri poissaolomäärä. Kyselylomakkeella ei selvitetty tarkemmin sitä, mistä sairaudesta poissaolot johtuivat. Syy poissaoloihin olisi kuitenkin erittäin tärkeää tietää, että niihin pystyttäisiin mahdollisesti vaikuttamaan työhyvinvoinnin keinoin. Fyysisiä oireita hoitajat kokivat olevan suhteellisen vähän. Niistä yleisimpiä hoitajilla olivat niska-hartiaseudun kivut, ilmavaivat ja silmien ärtyneisyys tai väsymys. Noin kolmannes hoitajista arvioi kokevansa kutakin näistä vaivoista usein tai jatkuvasti. Myös alaselänkipuja hoitajista reilu viidennes koki usein tai jatkuvasti. Terveydenhoitoalalla on paljon työtehtäviä, jotka rasittavat hoitajia fyysisesti (Kauppinen ym. 2013). Sairauspoissaoloihin viitaten olisi tärkeää selvittää, korostuvatko poissaoloissa esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin liittyvät syyt. Tällöin työyksiköissä pystyttäisiin konkreettisesti miettimään, millä juuri näitä oireita voitaisiin helpottaa ja ehkäistä. Ilmavaivojen esiintyminen yhtenä yleisimmistä fyysistä oireista oli odotettua, sillä vuorotyön tekemiseen voi liittyä myös ruuansulatuselimistön häiriöitä (Hublin & Härmä 2010). Silmien ärtyneisyyteen ja väsymykseen voivat liittyä monet seikat, kuten näyttöpäätetyöskentely, joka ei kuitenkaan korostunut hoitajien kuvauksissa kolmesta tärkeimmästä työtehtävästä. Työympäristöön liittyen hoitajien vastauksista nousi esille koetut ongelmat sisäilmaan liittyen (ilmastoinnin toimivuus, vedottomuus, lämpötila), mikä voi olla myös yhteydessä hoitajien kokemukseen silmäoireista. Psyykkistä hyvinvointia kuvaten hoitajat kokivat pääsääntöisesti selviytyvänsä hyvin päivittäisistä toimistaan. Lähes neljännes hoitajista arvioi kuitenkin tuntevansa usein stressiä, jota töissä aiheuttivat useimmiten epäselvät tai ristiriitaiset toimintaohjeet sekä kiire. Kotioloissa stressiä aiheuttivat rahahuolet ja perheenjäsenen sairaus. Työhyvinvoinnin näkökulmasta hoitajille kotioloissa stressiä aiheuttaviin tekijöihin on haasteellista puuttua. Kehittämiskohteena työyksikössä voisi kuitenkin nähdä toimintaohjeiden selkeyden ja saatavuuden kehittämisen. Lisäksi

49 44 olisi syytä tarkastella, mitkä tekijät aiheuttavat kokemusta kiireestä. Tällöin on mahdollista myös arvioida, voidaanko työtä uudelleen organisoimalla tai lisäkoulutuksella vähentää työntekijöiden kokemaa kiirettä. Stressin vähentäminen on tärkeää, sillä sen todettiin muun muassa heikentävän unenlaatua (Lin ym. 2014). Psyykkiseen hyvinvointiin liittyen hieman huolestuttavana nousi esille, että hoitajista kolmannes oli ollut viimeisen kuukauden aikana usein huolissaan tuntemastaan alakulosta, masentuneisuudesta tai toivottomuudesta ja jopa 43 % oli ollut usein huolissaan kokemastaan mielenkiinnon puutteesta tai haluttomuudesta. Näitä asioita kartoittavat kyselylomakkeen kysymykset olivat Kaksi kysymystä masennuksesta -kyselystä, jossa jo myöntävä vastaus toiseen kysymyksistä viittaa masennukseen. On syytä huomioida, että nämä kysymykset on tarkoitettu esitettäväksi suullisesti, jolloin myöntävän vastauksen jälkeen voidaan esittää tarkentavia kysymyksiä mielialaan liittyen. Kirjallisesti esitettynä kysymysten validiteetti ei ole yhtä hyvä kuin suullisesti esitettynä (Arrol ym. 2003). Kuitenkin esimerkiksi työterveyshuollon järjestämissä terveystarkastuksissa olisi syytä ottaa puheeksi mielialaan liittyvät seikat, jotta mahdolliset ongelmat havaittaisiin ja niihin pystyttäisiin puuttumaan. Palautumiseen liittyen hoitajista yli 70 % koki olevansa viikoittain väsähtäneitä, tehottomia ja saamattomia töiden jälkeen kotiin tullessaan ja yli 60 % koki viikoittain töihin lähtiessään, että olisi kaivannut pidemmän vapaan. Esimerkiksi Farquharson ym. (2012) tutkimuksen mukaan hoitajien työhyvinvointia heikensi työn viemä aika perhe-elämältä sekä työn rasittavuus, joka näyttäytyi jaksamattomuutena kotona. Tämän vuoksi on positiivista, että valtaosa hoitajista kuitenkin koki töiden jälkeen hetken levättyään olevansa taas hyvässä vedossa ja palautuvansa hyvin viikoittain. Hoitajien palautumiseen liittyen voidaan päätellä, että vaikka työ vie hoitajien voimia ja rasittaa heitä, hoitajat kokevat kuitenkin palautuvansa kohtuulliseen hyvin työstään. Heräämisvaikeuden hoitajilla keskittyivät enimmäkseen aamuvuorojen yhteyteen, kun taas nukahtamiseen liittyviä ongelmia hoitajilla esiintyi enemmän ilta- ja yövuorojen yhteydessä. Voimakasta väsymystä työssään hoitajat olivat kokeneet eniten aamuvuorossa, jonka aikana he myös kokivat väsymyksen vaikuttaneen eniten työsuoritukseen. Aamuvuoroon töihin menemiseen liittyy aikainen herääminen, minkä todettiin voivan lisätä riskejä työ perhe-konflikteille Estryn-Béhar ym. (2012) tutkimuksessa. Lähes puolet hoitajista arvioi kahden peräkkäisen työvuoron välisen ajan olevan vähemmän kuin 11 tuntia kaksi kertaa viikossa, mikä voi viitata ilta aamuvuoron yhdistelmään. Työvuorosuunnittelussa on syytä kiinnittää huomioita esimer-

50 45 kiksi ilta aamuvuoroyhdistelmien vähentämiseen, jotta hoitajien lepoon ja palautumiseen tarvittava aika pysyisi riittävänä. Tutkimusten mukaan vuorotyön tekemiseen liittyy paljon negatiivisia piirteitä, kuten huonontunut työtyytyväisyys (Ferri ym. 2016), fyysiset oireet (Buja ym. 2013) ja vireyteen liittyvät ongelmat (de Cordova ym. 2012), minkä vuoksi työvuorojen suunnittelu mahdollisimman vähän kuormittavaksi ja hyvän palautumisen mahdollistavaksi korostuvat hoitotyössä. Osaaminen oli selkeä osa aiemmin esiteltyjä työhyvinvoinnin malleja (Ilmarinen 2006, Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014, Rauramo 2012, TTL 2016), mutta hoitajien työhyvinvointia kuvaavassa tiedonhaun tuloksissa osaaminen ei juuri esiintynyt. Osaamista työhyvinvoinnin osa-alueena mitattiin tässä pro gradu -tutkimuksessa kolmella kysymyksellä. Tulosten mukaan hoitajista enemmistö arvioi osaamisen osa-alueen myönteisesti. Kuitenkin noin viidennes arvioi, ettei ole saanut riittävästi koulutusta oman ammattitaitonsa kehittämiseksi. Lin ym. (2014) tutkimuksessa todettiin hoitajan kokemuksen siitä, ettei hän osaa hoitaa potilaita oikea-aikaisesti lisäävän hoitajan kokemaa stressiä. Voidaankin arvioida koulutuksen puutteen mahdollisesti lisäävän hoitajan kokemusta työn rasittavuudesta ja kiireestä. Tämä voi aiheuttaa stressiä ja heikentää hoitajan kokemusta työhyvinvoinnista. Osaamiseen liittyen noin viidennes hoitajista arvioi lisäksi, ettei ole pystynyt hyödyntämään omia kykyjään tehokkaasti työssä. Aiemmin esitellyissä työhyvinvoinnin malleissa osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen nähtiin osana työhyvinvointia (Ilmarinen 2006, Saaranen ym. 2006b, Saaranen ym. 2014, Rauramo 2012, TTL 2016). Työelämän muuttuessa ja esimerkiksi lääke- ja hoitotieteen kehittyessä myös sairaanhoitajien osaamisvaatimukset muuttuvat. Huonot mahdollisuudet hyödyntää omia kykyjään voivatkin aiheuttaa turhautumista ja työn kokemista merkityksettömäksi, mikä puolestaan voi johtaa työhyvinvoinnin heikkenemiseen. Työyhteisössä esimerkiksi kehityskeskusteluissa hoitajan on mahdollista esittää osaamiseensa liittyviä kehittämistoiveitaan ja -tarpeitaan. Hoitajien osaamisen kehittämistä on syytä pyrkiä tukemaan työyksiköissä esimerkiksi järjestämällä tarvittavia koulutuksia ja mahdollistamalla organisaation ulkopuolisiin koulutuksiin pääsyn. Valtaosa hoitajista arvioi motivaation liittyvät tekijät positiivisesti. Työhyvinvoinnin näkökulmasta se on hyvä, sillä esimerkiksi Hsu ym. (2015) tutkimuksen mukaan ammatillisen sitoutumisen ja työtyytyväisyyden välillä oli voimakas positiivinen yhteys. Vain 7 % hoitajista arvioi, ettei viihdy hyvin nykyisessä työpaikassaan ja ettei tunne työn imua. Aiemmin esitettiin näkökulmia esimerkiksi elämäntilanteeseen ja terveyteen liittyen, jotka voivat kuormittaa hoitajien

51 46 työhyvinvointia. Kuormitustekijöistä huolimatta hoitajat näyttäisivät tämän pro gradu -tutkimuksen perusteella olevan varsin motivoituneita työhönsä. 6.3 Työhön liittyvien työhyvinvoinnin osa-alueiden keskeisten tulosten pohdintaa Valtaosan hoitajista työsuhde oli vakinainen (90 %), mikä poikkeaa Suomen sosiaali- ja terveydenhoitoalan arviosta. Sen mukaan viidennes alan työntekijöistä on määräaikaisessa työsuhteessa (Kauppinen ym. 2013). Hoitajista noin kolmannes ilmoitti voivansa itse säädellä työpäivänsä pituutta, mikä on yllättävää suurimman osan kyselyyn vastanneista hoitajista tehdessä kolmivuorotyötä. Hoitotyön luonne harvoin antaa mahdollisuutta työpäivän pituuden itsenäiselle säätelylle. Enemmistö hoitajista ilmoitti työskentelevänsä keskimäärin kolmena viikonloppuna kuukaudessa, mikä on hyvin tavallista hoitotyössä. Lisäksi lähes 70 % hoitajista arvioi, että viikoittain kahden peräkkäisen työvuorojakson välissä on yksittäinen vapaapäivä. Nämä tekijät voivat aiheuttaa paineita työn ja perhe-elämän sekä muun sosiaalisen elämän yhteensovittamisessa. Yksittäiset vapaapäivät saattavat myös aiheuttaa kokemuksen siitä, etteivät työvuorot sovi hyvin yhteen puolison työvuorojen kanssa. Lähes puolet hoitajista arvioi kahden peräkkäisen työvuoron välisen ajan olevan vähemmän kuin 11 tuntia kaksi kertaa viikossa. Tällöin riskinä on patologinen väsymys (Dall Ora ym. 2016). Taukojen puuttuminen työnteon lomassa lisäsi tutkimusten mukaan hoitajien väsymystä, (Smith-Miller ym. 2014, Dall Ora ym. 2016), siksi olikin positiivista, että enemmistö hoitajista koki pystyvänsä pitämään taukoja ja lepohetkiä kaikissa työvuoroissa. Työyhteisöön liittyvät osa-alueet enemmistö hoitajista arvioi melko positiivisesti. Suurimman osan mielestä työtovereiden välit olivat työpaikalla hyvät. Erityisen hyväksi hoitajat arvioivat avun ja tuen saannin työtovereilta sekä esimieheltä. Työyhteisön tuki tutkimusten mukaan edesauttaa työhyvinvointia (Estryn-Béhar ym. 2012, Smith-Miller ym. 2014, Estryn-Béhar ym. 2012, Zhang ym. 2016). Pro gradu -tutkielman tuloksissa hieman negatiivisena työyhteisön osaalueelta näyttäytyi se, että reilu kolmannes hoitajista arvioi työvuorojen järjestelyihin liittyvän ongelmia. Kyselylomakkeella ei selvitetty sitä, millaisia nämä ongelmat ovat. Mahdollisesti ongelmat liittyvät äkillisiin poissaoloihin, jotka voivat hankaloittaa työvuorojärjestelyitä ja johtaa äkillisiin työvuorojen muutoksiin tai vajaalla henkilöstöllä työskentelyyn. Hoitajan tahdon vastainen työvuoroaikataulujen muutos todettiin heikentäneen terveyttä ja työkykyä (Galatsch ym. 2013) ja vuorojen vaihto lyhyellä varoitusajalla lisäsi riskiä työ perhe-konflikteille (Estryn-Béhar ym. 2012). Vajaa viidennes hoitajista myös arvioi työn organisointiin ja ajankäyttöön

52 47 liittyvän ongelmia työyhteisössään. Työn organisointiin ja ajankäyttöön liittyvät ongelmat voivat kuvata esimerkiksi kokemusta töiden epätasaisesta jakaantumisesta henkilöiden tai työvuorojen välillä. Tämän lisäksi hoitajat saattavat kokea tekevänsä hoitajalle kuulumattomia töitä, kuten toimistotyöhön tai siivoukseen liittyviä tehtäviä. Työympäristöön liittyen enemmistö hoitajista koki työnsä olevan sekä ruumiillisesti että henkisesti rasittavaa kaikissa työvuoroissa. Tämä on hieman huolestuttavaa, sillä työn raskauden todettiin voivan altistaa työuupumukselle (Chuang ym. 2016) ja uniongelmille (Zhang ym. 2016) sekä lisäävän työstressiä (McVicar 2016). Työ arvioitiin eniten ruumiillisesti ja henkisesti rasittavaksi aamuvuoroissa. Aamuvuoron erottuminen raskaimpana liittyy mahdollisesti työyhteisön osa-alueella esille tulleeseen hoitajien arvioon ongelmista työn organisoinnissa ja ajan käytössä. Olisiko työn uudelleen organisoinnilla mahdollista vaikuttaa hoitajien kokemukseen työn raskaudesta? Toisaalta useissa työyksiköissä on eniten työntekijöitä juuri aamuvuoroissa ja tällöin tehdään eniten fyysisiä hoitotoimenpiteitä, kuten pesuja ja haavanhoitoja. Lisäksi aamuvuorojen aikana tehdään pääsääntöisesti myös lääkärin kierrot, joihin liittyvien asioiden hoitaminen voi lisätä kokemusta työn henkisestä rasittavuudesta. Enemmistö hoitajista arvioi pystyvänsä huomioimaan hyvät työasennot työskennellessään ja työssään tarvittavien apuvälineiden ja laitteiden olevan asianmukaisia. Niska-hartiaseudun kivut ja alanselän kivut olivat kuitenkin hoitajien arvion mukaan kohtuullisen tavallisia. Työasentoihin liittyvät ongelmat ja raskaiden taakkojen nostelu voivat olla osasyynä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin. Pohdittavaksi jää tällöin, käytetäänkö esimerkiksi nostolaitteita riittävästi potilassiirroissa. Kyselyyn vastanneita hoitajia oli neljästä eri työyksiköstä. Voidaan myös pohtia sitä, onko eri työyksiköissä erilaisia haasteita esimerkiksi hyvien työnasentojen noudattamisen suhteen. Esimerkiksi kotihoidossa voi olla haasteellista noudattaa hyviä työasentoja työskennellessä asiakkaan kotona. Heikoimmin työympäristön osa-alueelta arvioitiin työtilojen ilmastointi, vedottomuus sekä lämpötila. Nämä kaikki ovat huoneilmaan liittyviä tekijöitä ja herättävät kysymyksen huoneilman laadusta. Työ ja terveys Suomessa selvityksessä on todettu työympäristössä esiintyvien vaaratekijöiden, kuten homeongelmien ja ilman tunkkaisuuden aiheuttavan terveysriskejä terveydenhoitoalan työntekijöille (Kauppinen ym. 2013). 6.4 Yhteenveto keskeisten tulosten pohdinnasta Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tuottaa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnista tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimukseen osallistuneen organisaation hoitajien työhyvinvoinnin kehittämisessä ja laajemminkin vastaavissa konteksteissa. Enemmistön hoitajista koki

53 48 työhyvinvointinsa hyväksi. Vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnin sisällön osa-alueissa oli piirteitä, jotka näyttäytyivät tässä tutkimuksessa erityisen positiivisina. Kuitenkin tutkimuksessa nousi esille myös työhyvinvointia kuormittavia tekijöitä, jotka on syytä huomioida työhyvinvointia kehitettäessä tutkimuksen kohteena olleissa työyksiköissä. (Ks. kuvio 7.) Kuvio 7. Työhyvinvoinnin työhön ja yksilöön liittyvien osa-alueiden myönteiset ja kehitettävät piirteet.

54 Tutkimuksen eettisyys Pro gradu -tutkielmaa varten kehitettäessä kyselylomaketta käytettiin valmiita mittareita ja niiden osia. Kaikkien mittarien käyttöön oli asianmukaiset luvat, mikä on tärkeää hyödyntäessä toisten tutkijoiden kehittämiä mittareita (ks. Grove ym. 2013). Pro gradu -tutkielmaa tehdessä noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä (kts. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012). Tutkimukseen osallistuneiden työyksiköiden kunnan sosiaali- ja terveysjohtajalta haettiin tutkimuslupa henkilökunnalle toteutettavaa kyselytutkimusta varten. Hyvän tutkimuseettisen menettelytavan mukaisesti huomioitiin tutkimukseen osallistuneiden aito vapaaehtoisuus ja tietoinen suostumus (Grove ym. 2013). Kyselylomakkeen saatekirjeessä todettiin saatekirjeen lukemisen ja kyselylomakkeen täyttämisen olevan suostumus osallistua tutkimukseen sekä tutkimukseen osallistumisen olevan vapaaehtoista. Sähköisen kyselylomakkeen täyttämisen pystyi halutessaan jättämään kesken. Lisäksi kyselylomakkeessa ei ollut kysymyksiä, joihin olisi ollut pakko vastata päästäkseen etenemään kyselylomakkeen täyttämisessä. Tutkimuksen etenemisen vaiheet ja tutkimuksen tulokset raportoitiin huolellisesti ja rehellisesti. Muiden tutkijoiden töitä arvostettiin huolellisella viittaustekniikalla. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012.) Tutkittavien yksityisyyttä suojeltiin mahdollisimman hyvin (Grove ym. 2013), jolloin tutkittavilta ei kerätty tunnistetietoja. Sähköpostiviesti, jossa oli pyyntö osallistua tutkimukseen ja linkki kyselylomakkeen täyttämistä varten lähetettiin ensin tutkimukseen valittujen työyksiköiden osastonhoitajille. He lähettivät kyseessä olevan sähköpostiviestin edelleen työyksiköidensä hoitajille. Samoin toimittiin muistutusviestin osalta. Näin tutkija ei missään vaiheessa saanut tietoonsa tutkimukseen osallistuvien nimiä tai muita henkilötietoja. Tulokset raportoitiin siten, ettei yksittäistä vastaajaa tai työyksikköä ole mahdollista tunnistaa tuloksista. Lisäksi tutkimusaineistoa säilytettiin lukitussa kaapissa tutkielman tekijän kotona ja aineisto hävitettiin asianmukaisesti tutkimuksen päätyttyä. Pro gradu -tutkimukselle ei haettu ulkopuolista rahoitusta. 6.6 Tutkimuksen luotettavuus Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan reliabiliteetin ja validiteetin näkökulmasta. Reliabiliteetilla tarkoitetaan analyysin johdonmukaisuutta ja tulosten pysyvyyttä. Validiteettia arvioidaan huomioimalla se, onko mitattu sitä, mitä oli tarkoitus mitatta. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010, Karjalainen 2010.) Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan tässä erityisesti mittarin luotettavuuden näkökulmasta.

55 Mittarin luotettavuus Mittarin reliabiliteetilla tarkoitetaan sen toimintavarmuutta tai pysyvyyttä. Mittarin ollessa reliaabeli, se ei anna sattumanvaraisia tuloksia eikä ole herkkä ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksille. Tähän liittyy myös mittarin sisäinen johdonmukaisuus eli mittari eri osioiden kyky mitata samaa asiaa. (Karjalainen 2010.) Mittari rakennettiin pro gradu -tutkielmaa varten, joten tämä oli sen ensimmäinen käyttökerta. Kyselylomake ja siihen liittyvä saatekirje esitestattiin kolmella vuorotyötä tekevällä hoitajalla. Esitestaamisen avulla varmistettiin kysymysten selkeys, ohjeiden tehokkuus, vastausvaihtoehtojen täydellisyys, kyselylomakkeen täyttämiseen kuluva aika ja suunnitellun tiedonkeruu menetelmän onnistuminen (Grove ym. 2013). Esitestauksessa kyselylomakkeeseen laitettiin avoin kysymys koskien kyselylomakkeen selkeyttä (kts. Grove ym. 2013). Esitestauksesta saadun palautteen perusteella kyselylomakkeesta korjattiin yksittäisiä kirjoitusasuun liittyviä kohtia. Lisäksi täsmennettiin kysymystä 12 koskemaan vuorotyökokemusta yhteensä. Kysymystä numero 13 ohjeistettiin lisää kuvaamalla vuorojärjestelmä esimerkkien avulla kaksi- tai kolmivuorotyöksi. Kysymyksen 17 vastausvaihtoehtoon lisättiin mahdollisuus kirjoittaa muitakin kuin kokonaislukuja. Esitestauksen perusteella todettiin kyselyyn vastaamisen vievän aikaa noin minuuttia. Tutkimuksen validiteetti voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen validiteettiin. Ulkoisella validiteetilla viitataan tutkimuksen tulosten siirrettävyyteen tai yleistettävyyteen. (Metsämuuronen 2006, Karjalainen 2010.) Tutkimuksen luotettavuutta pyrittiin lisäämään huolellisella työskentelyllä kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa ja varmistamalla työskentelyn läpinäkyvyys kirjoittamalla auki tutkimusprosessin kaikki vaiheet. Lisäksi luotettavuutta arvioitiin läpi työn. Tutkimukseen osallistumispyyntö lähetettiin osastonhoitajien välityksellä lähes 180 hoitajalle, jotta kvantitatiivista analyysiä varten olisi mahdollista saada riittävästi aineistoa, vaikka vastausprosentti jäisi pieneksi. Sähköisesti lähetetyn kyselylomakkeen vastausprosentti jää usein alle 50 prosenttiin, mikä heikentää otoksen edustavuutta (Grove ym. 2013). Vastausprosenttia pyrittiin saamaan mahdollisimman suureksi lähettämällä etukäteen osastonhoitajille viesti tutkimuksesta. Viestissä pyydettiin osastonhoitajia kannustamaan osastonsa hoitohenkilökuntaa osallistumaan tutkimukseen. Lisäksi viimeisellä vastausviikolla lähetettiin osastonhoitajien kautta yksiköiden hoitohenkilökunnalle muistutusviesti, jossa pyydettiin vastaamaan kyselylomakkeeseen, jos sitä ei vielä ollut tehnyt. Vastausprosentti jäi kuitenkin pieneksi (24 %). Tuloksia tarkastellessa on myös huomioitava se, että 43 % tutkimukseen vastanneista oli yhdestä

56 51 tutkimukseen osallistuneesta työyksiköstä (terveyskeskuksen vuodeosasto), joten voidaan arvioida tutkimuksen kuvaavan parhaiten tämän työyksikön hoitajien työhyvinvoinnin tilaa. Vastausprosentti tässä työyksikössä oli 64 %. Edellä mainittujen syiden vuoksi tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettäviä. Tutkimuksen rajoitukset ja vahvuudet huomioiden tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää suuntaa-antavina tutkimukseen osallistuneissa työyksiköissä kehitettäessä hoitajien työhyvinvointia. Sähköisissä kyselylomakkeissa on riskinä huono vastausprosentti (Grove ym. 2013). Kyselyn ajankohta toukokuun loppupuolella on voinut olla jo alkavaa kesälomakautta, jolloin osa potentiaalisista vastaajista on jäänyt tavoittamatta. Vastausprosentin heikkouteen on voinut vaikuttaa myös kyselylomakkeen pituus. Sen täyttämiseen kuluva aika on mahdollisesti ollut liian pitkä aika kiireisen hoitotyön keskellä. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista, joten aineisto on valikoitunut. Katoanalyysiä ei pystytty tekemään, koska tutkijalla ei ole tietoa perusjoukon jakaumasta. Hoitajia oli kaikista ikäluokista, mutta otoksen ollessa pieni myös ikäluokat jäivät pieniksi. Tämän vuoksi tuloksiin ikäluokan yhteydestä arvioon omasta ja henkilökunnan työhyvinvoinnista on suhtauduttava varauksella. Tutkimuksen sisäiseen validiteettiin liittyvät käytetyt mittarit ja muuttujat sekä se, että tulokset johtuvat tutkimusasetelmasta (Karjalainen 2010). Mittarin sisäistä validiteettia voidaan arvioida muun muassa sisällön validiuden avulla. Mittarin sisältövaliditeetti käsittelee sitä, mittaako mittari sitä ilmiötä, mitä oli tarkoituskin, onko käsitteet operationalisoitu luotettavasti ja millainen on mittarin teoreettinen rakenne. (Metsämuuronen 2006, Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2010, Polit & Tatano Beck 2014.) Sisältövaliditeettia pyrittiin parantamaan rakentamalla mittari yhteistyössä tutkimusryhmän kanssa. Mittarissa olevat työhyvinvoinnin osa-alueet valittiin systemaattisen tiedonhaun perusteella. Mittari muodostettiin hyödyntäen aiempia mittareita esimerkiksi Vuorotyökyselyä (Työterveyslaitos 2005) ja Työhyvinvointi-indeksilomaketta (Saaranen ym. 2006c), jotka on jo todettu päteviksi mittamaan työhyvinvointia. Lisäksi käytettiin kysymyksiä Koettu palautumisen tarve kyselystä ja Kaksi kysymystä masennuksesta kyselyä. Motivaation osa-aluetta mittaavat kysymykset olivat uusia, tätä tutkimusta varten kehitettyjä. Aiempia mittareita ei käytetty kokonaisuudessaan, vaan niitä yhdistelemällä luotiin uusi kokonaisuus, jolloin mittarin sisältövaliditeetti ei ole yhteneväinen aiemman kanssa. Osaa alkuperäisten mittareiden kysymyksistä jouduttiin hieman muokkaamaan ulkoasullisesti tai vastaus-

57 52 teknisesti. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen vuorotyökysely on alun perin paperiversio. Sähköiseen kyselylomakkeeseen kysymyksiä siirrettäessä teknisistä seikoista johtuen osaa kysymyksistä täytyi muokata mielekkään vastausvaihtoehdon aikaansaamiseksi Kehittämisehdotuksia mittarin luotettavuuden parantamiseksi Elämäntilanne osa-alueen kysymykset 34 ja 35 ( Omat työaikasi sopivat yhteen puolisosi työaikojen kanssa ja Miten puolisosi suhtautuu siihen, että teet vuorotyötä? ) vastausvaihtoehdoksi lisätään ei puolisoa, jotta tuloksia analysoitaessa pystytään nopeasti erottamaan ne, joilla ei ole puolisoa. Samoin kysymykseen 36 ( Miten lapsesi suhtautuvat siihen, että teet vuorotyötä? ) on lisättävä vastausvaihtoehdoksi ei lapsia. Terveyttä selvittävä osa-alue oli mittarissa pitkä. Jatkossa olisi hyvä pohtia, voiko tätä osa-aluetta kehittää tiiviimmäksi. Samalla on harkittava, mitkä terveyden näkökulmat tutkimuksella halutaan erityisesti selvittää. Jos samalla mittarilla selvitetään kaikki terveyteen liittyvät näkökohdat, niin mittarin pituus tämän osa-alueen osalta voi muodostua ongelmaksi. On riskinä, että terveyden osa-alue painottuu liikaa suhteessa muihin työhyvinvoinnin osa-alueisiin. Pro gradu tutkielmassa tehdyn systemaattisen tiedonhaun perusteella terveys vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnin osa-alueena tuli esille maltillisesti seitsemässä tutkimuksessa (Fang ym. 2012, Lin ym. 2014, Perry ym. 2015, Saksvik-Lehouillier ym. 2015, Chuang ym. 2016, Rodwell & Fernando 2016, Zhang ym. 2016), eikä terveys tutkimusten mukaan ollut korostuneessa asemassa työhyvinvoinnille muihin työhyvinvoinnin sisällön osa-alueisiin verrattuna. Motivaatio osa-alueen kysymykset olivat uusia tätä mittaria varten kehitettyjä. Tätä osa-aluetta on vielä jatkossa kehitettävää ja tarkasteltava, ovatko kehitetyt kysymykset (kaksi kappaletta) riittävät mittamaan motivaatiota työhyvinvoinnin osa-alueena. Osiota tulisi tarkastella esimerkiksi faktorianalyysillä, että mittaavatko väittämät todella motivaatio. Lisäksi on tarpeen arvioida, kuvaako käsitteenä motivaatio vai ammatillinen sitoutuminen tätä osa-aluetta paremmin (vrt. Hsu ym. 2015). Tutkimuksen tuloksia analysoidessa havaittiin, että mittarin Työsuhteisiin liittyvät asiat -osaalueen kysymykset olivat aiheuttaneet hankaluuksia kyselyyn vastanneille hoitajille. Esimerkiksi kysymyksiin oli vastattu heikosti ja vastauksissa ilmeni se, että kysymykset oli usein ymmärretty väärin. Kysymys 17 koski normaalia työaikaa viikossa. On mahdollista, että osa hoitajista ei ole muistanut tätä tarkalleen, eikä sen vuoksi ole vastannut kysymykseen ol-

58 53 lenkaan. Lisäksi kysymykset 18 ja 19 (liittyivät tehtyyn ylityönmäärään) jätettiin pois analyysistä, koska niihin liittyen vastausprosentti oli poikkeuksellisen huono ja vastausten määrään suhteutettuna oli runsaasti poikkeavia havaintoja. Nämä tekijät olisivat vääristäneet tuloksia kyseessä olevien kysymysten osalta. Kyselylomakkeen jatkokehitystä ja -käyttöä varten on tärkeää kiinnittää huomioita kysymysten uudelleen muotoiluun ja helpommin ymmärrettävään muotoon saattamiseen esimerkiksi hyödyntämällä valmiiksi luokiteltuja vastausvaihtoehtoja. Kysymykset 25 ( Onko työvuorojärjestelmäsi säännöllinen? ) ja 26 ( Jos teet säännöllistä vuorotyötä, niin montako peräkkäistä yövuoroa teet kerralla ) aiheuttivat analyysivaiheessa haasteita. Kysymykseen 25 vastasi 12 hoitajaa myönteisesti, mutta jatkokysymykseen 26 vastasi 30 hoitajaa. Vastausten määrän vaihtelu herätti kysymyksen siitä, mistä tämä ero johtuu. Oliko säännöllinen vuorotyö vieras käsite kyselyyn vastanneille hoitajille ja jättivätkö he siksi vastaamatta kysymykseen 25? Jatkossa mittaria käytettäessä olisi syytä tarkkailla, ilmeneekö tämä samanlainen ristiriita näiden kysymysten osalta. Kyseessä olevan kysymyksen yhteyteen olisi myös mahdollista selittää, mitä säännöllisellä työvuorojärjestelmällä tässä tarkoitetaan. Kyselyyn vastasi muitakin kuin kolmivuorotyötä tekeviä hoitajia. Esimerkiksi kysymys 27 käsitteli yövuorojen jälkeisen vapaajakson pituutta ja osa hoitajista oli vastannut tähän nolla tuntia. Herää epäilys, onko osa muuta kuin kolmivuorotyötä tekevistä vastannut tähän nolla tuntia. Jos kyselylomaketta jatkossa käytetään, niin sen rakenne on syytä muotoilla siten, että osa kysymyksistä on tarkoitettu pelkästään vuorotyötä tekeville. Näin esimerkiksi päivätyötä tekevien vastaukset eivät vääristä tuloksia mitattaessa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia. Mittarissa olevat kysymykset oli toteutettu usealla eri tekniikalla (esimerkiksi avoimet kysymykset ja järjestysasteikollinen vastausvaihtoehto) osittain siitä syystä, että mittarissa oli kysymyksiä useasta aiemmin kehitetystä mittarista. Sähköistä kyselylomaketta käytettäessä on kuitenkin syytä huomioida, että vastaajan näkökulmasta useat erilaiset vastausvaihtoehdot voivat olla hämmentäviä. Käytettävyyden ja selkeyden parantamiseksi mittarin kysymyksiä olisi syytä jatkossa yhdenmukaistaa mahdollisuuksien mukaan.

59 Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia perusterveydenhuollossa. Tavoitteena oli tuottaa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnista tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimukseen osallistuneen organisaation hoitajien työhyvinvoinnin kehittämisessä ja laajemminkin vastaavissa konteksteissa. Pro gradu -tutkielmaa varten kehitetyllä mittarilla saatiin tietoa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnista. Tutkimukseen osallistuneiden hoitajien työhyvinvointi oli kohtuullisen hyvää. Nuoremmat hoitajat vaikuttivat arvioivan työyhteisön yleisen työhyvinvoinnin iäkkäämpiä hoitajia negatiivisemmin, mutta asian todentamiseksi tarvitaan lisää tutkimusta. Pro gradu -tutkielma vahvisti käsitystä siitä, että työhyvinvointi on monisyinen ilmiö. Yksilöön ja työhön liittyvissä työhyvinvoinnin sisällön osa-alueissa esiintyy sekä myönteisiä että negatiivisia näkökohtia. Yhteiskunnalliset muutokset ja niiden vaikutukset työelämään sekä työssä ja yksityiselämässä esiintyvät kuormitustekijät voivat heikentää hoitajien työhyvinvointia. Työhyvinvoinnin vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen esimerkiksi organisaation tai palvelujärjestelmän muutostilanteissa voi auttaa työhyvinvoinnin säilyttämisessä. Tutkimuksen kohteena olleissa työyksiköissä positiivisia työhyvinvoinnin näkökohtia on syytä ylläpitää ja vahvistaa esimerkiksi hyvällä hoitotyön johtamisella. Aiemmin esitettyihin työhyvinvoinnin sisällön osa-alueiden kehitettäviin piirteisiin vaikuttamalla mukana olleiden työyksiköiden hoitajien työhyvinvointia voi olla mahdollista parantaa. Työhyvinvoinnin kehittäminen on tärkeää, sillä työhyvinvoinnin sisällön eri osa-alueisiin liittyy riskitekijöitä työhyvinvoinnin näkökulmasta. Jatkotutkimushaasteiseksi esitetään tämän tutkimuksen sekä aiempien tutkimuksien perusteella seuraavia: Pro gradu -tutkielmaa varten laaditun mittarin kehittäminen huomioiden aiemmin esitetyt kehittämisehdotukset mittarin luotettavuuden parantamiseksi. Mittarin testaaminen erilaisissa hoitotyön konteksteissa perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekeminen osaamisesta ja motivaatiosta työhyvinvoinnin osa-alueena. Vertailevaa tutkimusta siitä, eroaako vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointi erilaisissa hoitotyön konteksteissa.

60 55 Vuorotyötä tekevien hoitajien iän yhteyden todentaminen työhyvinvointiin suuremmalla otoksella. Onko jollain ikäluokalla muista poikkeava työhyvinvointi. Onko eri ikäisillä vuorotyötä tekevillä erilaisia tarpeita liittyen työhyvinvoinnin tukemiseen? Toimintatutkimus työhyvinvoinnin kehittämiseksi erityisesti osa-alueilta, jotka näyttäytyvät heikkoina tässä tutkimuksessa.

61 56 LÄHTEET Al Maqbali MA Job satisfaction of nurses in a regional hospital in Oman: A cross-sectional survey. The Journal of Nursing Research 23(3), Anttonen H & Räsänen T. (toim.) Työhyvinvointi uudistuksia ja hyviä käytäntöjä. Progress/Application for programme VP/2007/005/371. Multiprint Oy, Helsinki. Arrol B. Khin N & Kerse N Screening for depression in primary care with two verbally asked questions: cross sectional stydu. BMJ 327, Barton J, Spelten E, Totterdell P, Smith L, Folkard S, Costa G The Standard Shiftwork Index: A battery of questionnaires for assessing shiftwork related problems. Work & Stress: An International Journal of Work, Health & Organizations 9(1), Buja A, Zampieron A, Mastrangelo G, Petean M, Vinelli A, Cerne D & Baldo V Strain and health implications of nurses shift work. International Journal of Occupational Medicine and Environmental Health 26(4), Buffet M-A, Gervais RL, Liddle M & Eeckelaert L Well-being at work: creating a positive work environment. Literature Review. European Agency for Safety and Health at Work, Luxembourg. Chuang C-H, Tseng P-C, Lin C-Y, Lin K-H & Chen Y-Y Burnout in the intensive care unit professionals. A systematic review. Medicine 95(50), Dall Ora C, Ball J, Recio-Saucedo A & Griffths P Characteristics of shift work and their impact on employee performance and wellbeing: A literature review. International Journal of Nursing Studies 57, de Cordova PB, Phibbs CS, Bartel AP & Stone PW Twenty-four/seven: a mixedmethod systematic review of the off-shift literature. Journal of Advanced Nursing 68(7), Diniz TB, Silva-Costa A, Griep RH & Rotenberg L Minor psychiatric disorders among nursing workers is there an association with current or former night work? Work 41, Estryn-Béhar M, Van der Heijden BIJM & the NEXT Study Group Effects of extended work shifts on employee fatigue, health, satisfaction, work/family balance, and patient safety. Work 41, Fang J, Qiu C, Xu J & You G A model for predicting acute and chronic fatigue in Chinese nurses. Journal of Advanced Nursing 69(3), Farquharson B, Allan J, Johnston D, Johnston M, Choudhary C & Jones M Stress amongst nurses working in a healthcare telephone-advice service: relationship with job satisfaction, intention to leave, sickness absence, and performance. Journal of Advanced Nursing 68(7), Ferri P, Guadi M, Marcheselli L, Balduzzi S, Magnani D & Di Lorenzo R The impact of shift work on the psychological and physical health of nurses in a general hospital: a comparison between rotating night shifts and day shifts. Risk Management and Healthcare Policy 9,

62 57 Galatsch M, Li J, Derycke H, Müller BH & Hasselhorn HM Effects of requested, forced and denied shift schedule change on work ability and health of nurses in Europe -Results from the European NEXT-study. BioMed Central Public Health 13(1137), Gómez-Garcia T, Ruzafa-Martinez M, Fuentelsaz-Gallego C, Madrid JA, Rol MA, Martinez- Madrid MJ & Moreno-Casbas T Nurses sleep quality, work environment and quality of care in the Spanish National Health System: observational study among different shifts. BMJ Open 6, Gouzou M. Karanikola M. Lemonidou C. Papathanassoglou E & Giannakopoulou M Measuring professional satisfaction and nursing workload among nursing staff at a Greek coronary care unit. Revista da Escola de Enfermagem Da USP 49, Grove SK, Burns N & Gray J The Practice of Nursing Research. Appraisal, Synthesis, and Generation of Evidence. 7. painos. Elsevier, Kiina , Hakanen J Työn imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja? Kohti laadukasta työelämää. Työsuojelurahaston tilaama selvitys. Luettu Hsu H-C, Wang P-Y, Lin L-H, Shih W-M & Lin M-H Exploring the relationship between professional commitment and job satisfaction among nurses. Workplace Health & Safety 63(9), Hublin C & Härmä M Työajat ja terveys. Teoksessa Martimo K-P. Antti-Poika M & Uitti J. (toim.) Työstä terveytä painos. Bookwell Oy, Porvoo, Helistö M Terveysalan opettajien työhyvinvointi työolojen, työntekijät ja työn näkökulmasta. Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos. Pro gradu - tutkielma pdf Luettu Hyvärinen K Ammatillinen osaaminen osana työhyvinvointia kyselytutkimus terveysalan opettajille. Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma pdf Luettu Ilmarinen J Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan Unionissa. Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Luettu Jaradat YM, Nielsen MB, Kristensen P & Bast-Pettersen R Shift work, mental distress and job satisfaction among Palestinian nurses. Occupational Medicine 67, Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K Tutkimus hoitotieteessä painos. Wsoypro Oy, Helsinki, Karjalainen L Tilastotieteen perusteet. 1. painos. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 16, 23. Kauppinen T, Mattila-Holappa P, Perkiö-Mäkelä M, Saalo A, Toikkanen J, Tuomivaara S, Uuksulainen S, Viluksela M & Virtanen S. (toim.) Työ ja terveys Suomessa Seurantietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Tammerprint Oy, Tampere.

63 58 Korompeli A, Muurlink O, Tzavara C, Velonakis E, Lemonidou C & Sourtzi P Influence of shiftwork on Greek nursing personnel. Safety and Health at Work 5, Lin S-H, Liao W-C, Chen M-J & Fan J-Y The impact of shift work on nurses job stress, sleep quality and self-perceived health status. Journal of Nursing Management 22, Metsämuuronen J Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä painos. Gummerus Kirjapaino Oy, Vaajakoski, 58. McVicar A Scoping the common antecedents of job stress and job satisfaction for nurses ( ) using the job demands-resources model of stress. Journal of Nursing Management 24, E112 E136. Nicoletti C, Spengler CM & Läubli T Physical workload, trapezius muscle activity, and neck pain in nurses night and day shifts: A physiological evaluation. Applied Ergonomics 45, Pekkarinen L & Pekka T Julkisen alan työhyvinvointi vuonna Kevan tutkimuksia 1/2016. Helsinki. Perry L, Lamont S, Brunero S, Gallagher R & Duffield C The mental health of nurses in acute teaching hospital settings: a cross-sectional survey. BioMed Central Nursing 14(15), 1 8. Polit DF & Tatano Beck C Essentials of Nursing Research. Appraising Evidence for Nursing Practice. 8. painos. Wolters Kluwer Health, Lippincott Williams & Wilkins, Kiina, Puttonen S. Hasu M & Pahkin K Työhyvinvointi paremmaksi. Keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Työterveyslaitos. Luettu Puttonen S Koettu palautumisen tarve kysely. Henkilökohtainen tiedoksianto (S. Järvelin-Pasanen ). Rachiotis G, Kourousis C, Kamilaraki M, Symvoulakis EK, Dounias G & Hadjichristodoulou C Medical supplies shortages and burnout among Greek health care workers during economic crisis: a pilot study. International Journal of Medical Sciences 11(5), Rathore H, Shula K, Singh S & Tiwari G Shift work problems and its impact on female nurses in Udaipur, Rajasthan India. Work 41, Rauramo P Työhyvinvoinnin portaat. Viisi vaikuttavaa askelta. 2. painos. Bookwell Oy, Porvoo. Rauramo P Työhyvinvoinnin portaat. Työkirja. Työturvallisuuskeskus. Luettu Reme SA, Lie SA & Eriksen HR Are 2 questions enough to screen for depression and anxiety in patients with chronic low back pain? Spine 39(7), E

64 59 Rodwell J & Fernando J Managing work across shifts: Not all shifts are equal. Journal of Nursing Scholarship 48(4), Saaranen T, Pertel T, Streimann K, Laine S & Tossavainen K Koulun henkilöstön työhyvinvointi. Kokemuksia ja tutkimustuloksia toimintatutkimushankkeesta Suomessa ja Virossa Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Health Sciences. Number 14. Kuopio. Saaranen T, Tossavainen K, Turunen H & Naumanen P. 2006a. Development of occupational wellbeing in the Finnish European Network of Health Promoting Schools. Health Education 106(2), Saaranen T, Tossavainen K, Turunen H & Vertio H. 2006b. Occupational wellbeing in a school community Staff s and occupational health nurses evaluations. Teaching and Teacher Education 22, Saaranen T, Tossavainen K & Turunen H. 2006c. Työhyvinvointi-indeksilomake. Itä-Suomen yliopisto. Saksvik-Lehouillier I, Pallesen S, Bjorvatn B, Magerøy N & Folkard S Towards a more comprehensive definition of shift work tolerance. Industrial Health 53, Šimunić A & Gregov L Conflict between work and family roles and satisfaction among nurses in different shift systems in croatia: a questionnaire surveys. Arh Hig Rada Toksikol 63, Smith-Miller CA, Shaw-Kokot J, Curro B & Jones CB An integrative review. Fatigue among nurses in acute care settings. The Journal of Nursing Administration 44(9), Sote-uudistus Mikä on sote-uudistus. Luettu Stimpfel AW, Sloane DM & Aiken LH The longer the shifts for hospital nurses, the higher the levels of burnout and patient dissatisfaction. Health Affairs 31(11), STM Työhyvinvointi Suomessa ja sen painoalueet terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:25. Helsinki. STM Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma. KASTE Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Helsinki. STM Työhyvinvointi. Luettu STM Valtioneuvoston periaatepäätös. Työterveys Yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:1. Helsinki. Tokić A The Effects of shift work on cardiac dynamics and job perception. Suvremena psiholgija 19(1), Toimia-tietokanta Kaksi kysymystä masennuksesta. Luettu TTL Työhyvinvointi. Luettu TTL Vuorotyö. Luettu

65 60 Tucker P & Knowles SR Review of studies that have used the Standard Shiftwork Index: evidence for the underlying model of shiftwork and health. Applied Ergonomics 39(5), Tutkimuseettinen neuvottelukunta Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Luettu Työaikalaki /605. Työ- ja elinkeinoministeriö Työelämän kehittämisstrategia vuoteen Luettu Työterveyslaitos Työterveyslaitoksen Vuorotyökysely. Työterveyshuollon käyttöön. Työturvallisuuslaki (738/2002). Valtioneuvosto Kilpailukykysopimus sai nimet alleen. keli/-/asset_publisher/kilpailukykysopimus-sai-nimet-alleen?_101_in- STANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616 Luettu von Treuer K, Fuller-Tyszkiewicz M & Little G The impact of shift work and organizational work climate on health outcomes in nurses. Journal of Occupational Health Psychology 19(4), WHO European strategic directions for strengthening nursing and midwifery towards Health 2020 goals. data/assets/pdf_file/0004/274306/europeanstrategic-directions-strengthening-nursing-midwifery-health2020_en-rev1.pdf?ua=1 Luettu Zhang Y, Punnet L, McEnany GP & Gore R Contributing influences of work environment on sleep quantity and quality of nursing assistants in long-term care facilities: A crosssectional study. Geriatric Nursing 37,

66 Liite 1 (1/7) Liitetaulukko 1. Työhyvinvoinnin sisällön osa-alueet. Työhyvinvoinnin osa-alue Sisältö malleissa Sisältö tutkimusten mukaan Mittari / kysymys tai onko uusi kysymys ja suluissa kysymyksen numero kyselylomakkeessa Elämäntilanne - perheasiat, taloustilanne ja elämänmuutokset (STM 2005) - perhe, lähiyhteisö ja yhteiskunta (Ilmarinen 2006) - yksityiselämän olosuhteet (Saaranen ym. 2006b & 2014) - virikkeisen vapaa-ajan mahdollistava työ ja toimeentulon riittävyys (Rauramo 2012). - työn ja perheen konfliktilla oli yhteys työtyytyväisyyteen (Farquharson ym. 2012) - mahdollisuus lastenhoitoon työn ajaksi oli riskitekijä työn ja perhe-elämän konflikteille, tyytyväisyydelle ja ongelmille työssä sekä turvallisuudessa (Estryn-Béhar ym. 2012) - asuminen puolison/kumppanin kanssa yhteydessä parempaan mielenterveyteen (Perry ym. 2015) - -työaikataulujen sopiminen yksityiselämään lisäsi työhön sitoutumista (Peters ym. 2016) - siviilisääty ja se, oliko lapsia oli yhteydessä työuupumukseen. Hoitajilla naimisissa olo oli yhteydessä pienempään työuupumuksen tasoon (Chuang ym. 2016) - matala työ perhe-konflikti oli suotuisan työn ominaisuus. (Zhang ym. 2016) - vastuu perheenjäsenistä voi lisätä fyysisiä ja psyykkisiä oireita (Korompeli ym. 2014) - naimisissa tai puolison kanssa asuvilla hoitajilla oli enemmän uniongelmia kuin yksinasuvilla ja he olivat vähemmän tyytyväisiä eityössä vietettyyn aikaan kuin eronneet tai lesket (Korompeli ym. 2014). - Työterveyslaitoksen työvuorokysely / 6.3 muokattuna (34) ja 6.4 (35), 6.5 (36), 6.6 (37) ja 6.7 (38). Jatkuu seuraavalla sivulla.

67 Liite 1 (2/7) Terveys - fyysinen, henkinen ja sosiaalinen kunto (STM 2005) - terveys ja fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen toimintakyky (Ilmarinen 2006) - fyysinen ja henkinen kunto (Saaranen ym. 2006b & 2014) sairauksien ehkäisy ja hoito (Rauramo 2012). - parempi yleinen terveys, vähemmän oireita tai uniongelmia, ei häiriintyneitä syömistottumuksia, niin parempi mielenterveys (Perry ym. 2015) - unen laatu vaikuttaa epäsuorasti väsymyksen (Fang ym. 2012) - työstressi on käänteisesti yhteydessä unen laatu ja unenlaatuun suoraan yhteydessä itse-koettuun terveydentilaan (Lin ym. 2014) - ahdistuneisuus, masennus, työhön tyytymättömyys, työvuorojen välinen palautuminen ja akuutti väsymys selittävät 61,5 % kroonisesta väsymyksestä (Fang ym. 2012) - haavoittuva persoonallisuus oli yhteydessä korkeampiin työuupumuspisteisiin (Chuang ym. 2016) - negatiivinen affektiivisuus oli kaikista tutkituista muuttujista voimakkaitten yhteydessä työtyytyväisyyteen ja mielenterveyteen (Rodwell & Fernando 2016) - hyvinvoinnilla ja fyysisellä terveydellä oli merkitsevä positiivinen yhteys työtyytyväisyyteen (Saksvik-Lehouillier ym. 2015) - tuki- ja liikuntaelimistön oireet voivat heikentää unenlaatua (Zhang ym. 2016). - Työterveyslaitoksen vuorotyökysely / 4.1 (55), 4.2 (56), 4.4 (57), 4.6 (58), 4.7 (59), 4.8 (60), 4.9 (61), 4.10 (62), 4.11 (63), 4.12 (64), 4.13 (65) ja 5.2 (39), 5.3 (40), 5.4 (41, 42), 5.5 (45, 46, 47), 5.6 (48) ja 5.7 (49) - Kaksi kysymystä masennuksesta (50), (51) - Koettu palautumisen tarve kysely: Miten palaudut työvuoron jälkeen? (52), Miten palaudut työvuorojen välillä? (53) ja Miten palautunut olet vapaalta /vapailta palattaessa? (54) - uudet kysymykset: pituus (cm) (43) ja paino (kg) (44). Osaaminen - osaamisen jatkuva päivittäminen, pätevyys oman työn kehittämiseen ja toiminen työyhteisössä (Ilmarinen 2006) - mahdollisuus säilyttää ja kehittää ammatillisia kykyjä/ osaamista (Saaranen ym. 2006b & 2014) - omien edellytysten/ osaamisen hyödyntäminen ja uuden tiedon tuottaminen (Rauramo 2012) - oman osaamisen hyödyntäminen (TTL 2016). - kompetenssi oli yhteydessä stressiin (Lin ym. 2014). - Työhyvinvointi-indeksilomake / 66 (89), 70 (90) ja 71 (91). Jatkuu seuraavalla sivulla.

68 Liite 1 (3/7) Motivaatio - avoimuus erilaisille vaikutteille esim. yhteiskunnasta (Ilmarinen 2006) - palkitseva työ ja riittävät henkilöstöresurssit (Saaranen ym & 2014) - motivaatio taustatekijänä työhyvinvoinnin määritelmässä (Rauramo 2012) työn imu (TTL 2016). Työsuhteet - työsopimus, palkkaus, työsuhde (STM 2005) - työn sisältö ja vaatimukset (Ilmarinen 2006) - työn pysyvyys (Rauramo 2012). - ammatillinen sitoutuminen oli yhteydessä työtyytyväisyyteen (Hsu ym. 2015). - työn vaatimukset ja työn kontrolli yhteydessä väsymykseen (Fang ym. 2012) - vuorotyön positiivinen vaikutus työtyytyväisyyteen ja työhön sitoutumiseen (Smith-Miller ym. 2014) - työpaikan vaatimukset ja mahdollisuudet pitää taukoja työvuoron aikana (Smith-Miller ym. 2014) - yötyön tekeminen kiertävällä systeemillä yhteydessä heikentyneeseen suorituskykyyn, vakituiset yövuorot yhteydessä vähentyneeseen työtyytyväisyyteen (Dall Ora ym. 2016) - taukoja puuttuminen työvuoron aikana lisäsi väsymystä (Dall Ora ym. 2016). - lyhyet työvuorojen välit yhteydessä patologiseen väsymykseen. Vuorotyön ominaispiirteet, kuten työvuoron pituus, viikkotyötuntien määrä, yötyö ja mahdollisuus lepoon voivat vaikuttaa työstä suoriutumiseen ja hyvinvointiin (Dall Ora ym. 2016) - mitä pidempi työvuoro on, niin sitä todennäköisempää olivat huonot hoitajiin liittyvät tulokset (Stimpfel ym. 2012) - yötyö oli yhteydessä lieviin psykiatrisiin häiriöihin (Diniz ym. 2012). - uudet kysymykset: Koen työssäni työn imua eli tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista (93) ja Viihdyn hyvin nykyisessä työpaikassani (92). - Työterveyslaitoksen vuorotyökysely / 2.1 muokattuna (17-20), 2.3 (21), 2.4 muokattuna (22, 23), 2.5 (24), 2.6 (25, 26), 2.7 (27), 2.9 (28), 2.10 (29,30) ja 2.11 (31,32) - Työhyvinvointi-indeksilomake / 57 muokattuna (33) - uudet kysymykset: Onko työsuhteesi: vakinainen / määräaikainen (15) ja Teen: kaksivuorotyötä / kolmivuorotyötä / päivätyötä (16). Jatkuu seuraavalla sivulla.

69 Liite 1 (4/7) Työsuhteet jatkuu - työn paine ja emotionaaliset vaatimukset olivat yhteydessä työstressiin ja työtyytyväisyyteen (McVicar 2016) - vuorojen vaihto lyhyellä varoitusajalla, herääminen työn takia ennen viittä oli riski työ-perhe-elämän konflikteille (Estryn-Béhar ym. 2012) - pidennetyt työvuorot suurin riski työuupumukselle, alentuneelle työkyvylle ja jatkuvalle huolehtimisille siitä, että tekee virheitä (Estryn- Béhar ym. 2012) - pelkästään aamuvuoroja tekevät hoitajat kokivat vähiten konflikteja työn ja perheen välillä (Šimunić & Gregov 2012) - tärkein negatiivisesti ammatilliseen tyytyväisyyteen vaikuttava asia oli palkka ja tehtävät (Gouzou M. ym. 2015) - hoitajilla oli suurempi työtyytyväisyys, autonomia ja tehtäviin sekä organisaatioon tyytyväisyys, jos he tekivät päivävuoroa verrattuna 24/7- työskenteleviin tai yövuoroja tekeviin hoitajiin (Gouzou ym. 2015) - työuupumuksen määrä lisääntyi lääkäreillä ja hoitajilla, jotka olivat usein tekemisissä kuoleman kanssa tai osallistuivat keskusteluun elämää ylläpitävien hoitojen jatkamisesta (Chuang ym. 2016) - yövuorojen tekeminen lisäsi riskiä työuupumukselle (Chuang ym. 2016) - vuorotyöntekijät olivat vähiten tyytyväisiä työhönsä arvioiden sen vaikeammaksi kuin päivätyötä tekevät, heillä ilmeni enemmän negatiivisia vaikutuksia muihin elämän osa-alueisiin kuin päivätyöntekijöillä (Tokić 2016) - vuorotyöntekijöillä, joilla oli enimmällään 20 vuotta työkokemusta, oli myös heikentynyt sydämen aktiivisuus verrattuna päivätyöntekijöihin (Tokić 2016) - vuorotyö oli yhteydessä suurempiin työnvaatimuksiin, matalampiin päätöksen teon mahdollisuuksiin ja sen seurauksena suurempaan kuormitukseen työssä, sekä väsymykseen ja vatsakipuun (Buja ym. 2013). Jatkuu seuraavalla sivulla.

70 Liite 1 (5/7) Työsuhteet jatkuu - työtyytyväisyyden osa-alueista hoitajat olivat vähiten tyytyväisiä ulkoisiin palkkioihin (Al Maqbali 2015) - kolmivuorotyötä tekevillä hoitajilla oli parempi työtyytyväisyys, kuin pelkkiä aamu- ja iltavuoroja tekevillä hoitajilla (Al Maqbali työtyytyväisyys, autonomia ja tehtäviin sekä organisaatioon tyytyväisyys oli päivävuoroa tekevillä hoitajilla parempaa verrattuna kolmivuorotyötä tai yövuoroja tekeviin (Gouzou ym. 2015) - negatiivisesti ammatilliseen tyytyväisyyteen vaikuttavia asioita olivat palkka ja tehtävät (Gouzou ym. 2015) - pelkästään aamuvuoroja tekevät hoitajat kokivat vähiten konflikteja työn ja perheen välillä sekä arvioivat työn negatiisen vaikutuksen terveyteen vähäisemmäksi kuin muut hoitajat (Šimunić & Gregov 2012) - elämäntyytyväisyys oli matalin epäsäännöllisiä vuoroja tekevillä hoitajilla ja taaksepäin kiertäviä vuoroja tekevillä (Šimunić & Gregov 2012) - yövuorojen hoitajat raportoivat matalampaa työtovereiden välistä yhteenkuuluvuutta ja työnpainetta kuin kiertäviä vuoroja tekevät (von Treuer ym. 2014) - yötyötä tekevillä oli korkeampi esimiesten kontrolli kuin päivävuoroa tekevillä (von Treuer ym. 2014) - akuutti stressi oli yleisempää yövuoroja ja kiertäviä vuoroja tekevillä kuin päivävuoroissa (von Treuer ym. 2014) - yövuoroja ja kiertäviä vuoroja tekevillä ilmeni keskimäärin enemmän depressiota, ahdistuneisuutta ja unettomuutta, sosiaalista toimimattomuutta ja somaattisia vaivoja (von Treuer ym. 2014). - kiertävät työvuorot aiheuttivat eniten fyysisiä oireita naishoitajille ja kroonisesti sairaille hoitajille (Korompeli ym. 2014). Jatkuu seuraavalla sivulla.

71 Liite 1 (6/7) Työsuhteet jatkuu - kiertäviä vuoroja tekevillä hoitajilla oli parempi unen kesto kuin päivätyöntekijöillä ja yötyöntekijöillä, yötyötä tekevillä hoitajilla oli huonompi subjektiivinen unenlaatu verrattuna muihin hoitajiin (Gómez- Garcia ym. 2016) - vuorotyö aiheutti ongelmia liittyen terveyteen, hyvinvointiin, väsymykseen ja sosiaaliseen ja kotitilanteeseen, yövuorojen yhteydessä hoitajilla oli riittämätöntä nukkumista (Rathore ym. 2012) - työpulssi oli matalampi yöllä verrattuna päivävuoroon, mutta niskakipu ja henkinen hyvinvointi olivat samanlaista vuorojen välillä (Nicoletti ym. 2014) - hoitajilla parempi mielenterveys, jos eivät työskentele yövuoroissa (Perry ym. 2015) - työsuhteen vakinaisuus yhteydessä parempaan mielenterveyteen (Perry ym. 2015) - vuorotyötä tekevillä naisilla esiintyi enemmän henkistä kuormittumista verrattuna päivätyötä tekeviin naisiin ja. vuorotyötä tekevillä miehillä oli tilastollisesti merkitsevästi matalampi työtyytyväisyys kuin päivätyötä tekevillä (Jaradat ym. 2017) - vuorotyötä tekevillä oli huonompi työtyytyväisyys, heikompi unen laatu ja määrä, useammin kroonista väsymystä sekä psykologisia ja sydän- ja verisuonioireita verrattuna päivätyöntekijöihin (Ferri ym. 2016). Jatkuu seuraavalla sivulla.

72 Liite 1 (7/7) Työyhteisö - työyhteisön toimivuus (STM 2005, Ilmarinen 2006) - organisointi ja johtaminen (Ilmarinen 2006) - työyhteisön positiivinen ilmapiiri, avoin kommunikaatio, arvostus työtä kohtaan ja työyhteisön tuki (Saaranen ym. 2006b & 2014) - työyhteisön oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus, yhteishenki, ulkoinen ja sisäinen yhteistyö (Rauramo 2012) - yhteenkuuluvuuden tunne, kokemus tarpeellisena olosta ja työn tavoitteiden tunteminen ja palautteen saaminen (TTL 2016). Työympäristö - työympäristön eri tekijät (STM 2005) - työolot (Ilmarinen 2006) ja niiden laatu (Saaranen ym. 2006b & 2014) - työn- ja työympäristön turvallisuus (Rauramo 2012) - yksikön kulttuurin yhteys väsymykseen (Smith-Miller ym. 2014) - sosiaalinen tuen puute on riskitekijä terveysvaikutuksille (Estryn- Béhar ym. 2012) - hoitajilla, jotka eivät tahdostaan huolimatta saaneet vaihdetuksi työvuoroaikatauluja 12 kk:n seuranta-aikana, oli matalimmat alkuja seurantapisteet työkyvyssä ja yleisessä terveydessä (Galatsch ym. 2013) - hoitajan toiveiden mukainen työvuoroaikataulujen vaihto oli yhteydessä parantuneeseen työkykyyn (Galatsch ym. 2013) - pakotettu työvuoroaikataulun vaihtaminen vastoin hoitajan tahtoa oli merkitsevästi yhteydessä huonontuneeseen työkykyyn ja terveteen (Galatsch ym. 2013) - korkea sosiaalinen tuki työtovereilta ja esimieheltä oli suotuisan työn ominaisuus (Zhang ym. 2016) - työympäristön psykososiaaliset näkökulmat olivat yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työstressiin (McVicar 2016). - työympäristön vaarallisuus epäsuorasti yhteydessä väsymykseen (Fang ym. 2012) - työtaakka ja työympäristö olivat yhteydessä työuupumukseen (Chuang ym. 2016) - lääkinnällisten tarvikkeiden puute oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä emotionaaliseen väsymyksen ja depersonalisaatioon (Rachiotis ym. 2014) - suotuisia työn ominaisuuksista olivat muun muassa työn matalat fyysiset ja psykologiset vaatimukset, korkea fyysinen turvallisuus ja matala väkivallan ilmaantuvuus töissä (Zhang ym. 2016). - Työterveyslaitoksen vuorotyökysely / 2.12 muokattuna (72), 2.13 muokattuna (73), 2.14 muokattuna (74), 2.15 muokattuna (75), 3.3 muokattuna (68) ja 3.4 muokattuna (69). - Työhyvinvointi-indeksilomake / 31 (76), 35 (69), 39 (77) ja 42 (70). - Työterveyslaitoksen työvuorokysely / 3.1 muokattuna (78) ja 3.2 muokattuna (79) - Työhyvinvointi-indeksilomake / 18 (81), 19 (82), 21 (83), 22 (84), 23 (85), 24 (86), 26 muokattuna (87) ja 27 muokattuna (88) - uusi kysymys: Pystyn huomioimaan hyvät työasennot työskennellessäni (80).

73 Liite 2 (1/1) Kirjallisuushakujen prosessikaavio TUTKIMUSKYSYMYS: Mitä sisältyy vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointiin? HAKUSANAT: shift work, shiftwork, well-being, wellbeing ja job satisfaction HAKULAUSEKE: ( shift work OR shiftwork*) AND ( well-being OR wellbeing OR job satisfaction ) SISÄÄNOTTOKRITEERIT 1. Vastaa tutkimuskysymykseen: kuvaa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvointia 2. Julkaistu Tieteellinen tutkimusartikkeli 4. Julkaisukieli suomi tai englanti 5. Tiivistelmä ja kokoteksti saatavilla TIETOKANNAT JA HAKUTULOKSET Ebsco (n=75) PubMed (n=85) Scopus (n=111) Yhteensä N=271 OTSIKON PERUSTEELLA VALITUT Ebsco (n=46) Pubmed (n=40) Scopus (n=21) Yhteensä N= 107 Poissulkukriteerit: ei vastannut tutkimuskysymykseen, kohderyhmänä muu kuin hoitaja, sama artikkeli (n=23) valittu toisesta tietokannasta. TIIVISTELMÄN PERUSTEELLA VALITUT Ebsco (n=25) Pubmed (n=20) Scopus (n=11) Yhteensä N=56 Poissulkukriteerit: ei vastannut tutkimuskysymykseen, kohderyhmänä muu kuin hoitajat, ei saatavilla koko tekstiä. KOKO TEKSTIN PERUSTEELLA VALITUT Ebsco (n=12) Pubmed (n=14) Scopus (n=5) Yhteensä N=31 Poissulkukriteerit: ei vastannut tutkimuskysymykseen, ei tutkimusartikkeli hoitajien tulokset eivät erotu muiden osallistujien tuloksista, ei tutkimusartikkeli.

74 Liite 3 (1/6) Liitetaulukko2. Kvantitatiiviset tutkimusartikkelit hoitajien työhyvinvoinnista. Tekijä (t), lähde ja maa Al Maqbali, 2015, Oman Tutkimuksen tarkoitus Aineisto / Otos Mitata hoitajien työtyytyväisyyttä ja määrittää, mitkä tekijät vaikuttavat kaikista merkittävimmin työtyytyväisyyteen. Alueellisessa sairaalassa työskenteleviä hoitajia (n=143). Menetelmä Poikkileikkaus, kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Päätulokset Työtyytyväisyys oli kohtalaista. Yhteistyö työtovereiden kanssa ja ulkoiset palkkiot saivat korkeimmat ja matalimmat työtyytyväisyyspisteet käytetyllä mittarilla. Ikä, työvuoro ja kansalaisuus olivat yhteydessä kokonaistyötyytyväisyyteen. Buja ym, 2013, Italia Tutkia, kuinka vuorotyö on yhteydessä hoitajien käsityksiin heidän fyysisestä terveydestään, työtyytyväisyydestään ja työhön liittyvästä kuormituksesta. Hoitajat (n=455), joista 87 % naisia. Poikkileikkaus, kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Yövuorot olivat yhteydessä suurempiin työnvaatimuksiin, matalampiin päätöksen teon mahdollisuuksiin, vahvempaan todennäköisyyteen olla suurempi työhön liittyvä kuormitus ja väsymystä sekä vatsakipua. Työvuorot eivät vaikuttaneet työtyytyväisyyteen. Diniz ym, 2012, Brasilia Naishoitajia (n=1134) kolmesta eri sairaalasta. Analysoida, ovatko lievät psykiatriset häiriöt yhteydessä nykyiseen tai aiemmin tehtyyn yötyöhön. Poikkileikkaus, kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Yöntyön tekemisellä oli haitallisia vaikutuksia. Lievät psykiatriset häiriöt olivat yhteydessä myös aiemmin tehtyyn yötyöhön, jos hoitaja oli lopettanut yövuorojen tekemisen terveys-, väsymys-, uni- tai kuormitussyistä. Estryn- Béhar ym, 2012, Alankomaat Määrittää työaikajärjestelyjen vaikutus hoitajien kolmen parametrin osalta (työ perhe-balanssi, terveys ja turvallisuus). Hoitajat (n=25 924). Sekundaarinen analyysi 2003 kerätystä eurooppalaisesta aineistoista (NEXT-tutkimus). Tilastolliset analyysimenetelmät. Vuoron vaihto lyhyellä varoitusajalla, herääminen ennen aamu viittä töihin menon takia tai riittämätön lastenhoitoon saanti mahdollisuus ovat riskitekijöitä työ perhekonflikteille ja ongelmille tyytyväisyydessä, terveydessä sekä turvallisuudessa. Jatkuu seuraavalla sivulla.

75 Liite 3 (2/6) Fang ym, 2012, Kiina 1. Testata mallia akuutista ja kroonisesta väsymyksestä. 2. Määrittää, missä määrin vuorotyö, työn vaatimukset ja kontrolli, tuki töissä sekä työympäristön vaarallisuus ennustavat akuuttia väsymystä. 3. Määrittää, missä määrin vuorotyö, työn vaatimukset ja kontrolli, tuki töissä, työympäristön vaarat, työhön tyytymättömyys, unen laatu, ahdistuneisuus, masennus, vuorojen välinen palautuminen ja akuutti väsymys ennustavat kroonista väsymystä. Yleissairaaloissa työskenteleviä hoitajia (n=581). Poikkileikkaus, kuvaileva, korrelaatioasetelma, kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Malli sopi dataan hyvin % vaihtelusta akuutissa väsymyksessä oli suoraan ja epäsuoraan selitetty työn vaatimuksilla, työn kontrollilla, tuella töissä, työympäristön vaarallisuudella, unen laadulla ja epäsuorasti vuorojen välisellä palautumisella ja vuorotyöllä % kroonisesta väsymyksestä oli suoraan ja epäsuoraan selittynyt ahdistuneisuudella, masennuksella, työhön tyytymättömyydellä, työvuorojen välisellä palautumisella ja akuutilla väsymyksellä. Työn kontrolli, tuki töissä, työympäristön vaarallisuus, vuorotyö ja unen laatu vaikuttivat vain epäsuorasti. Farquharson ym, 2012, Skotlanti Hoitajia (n=152). 1. Arvioida terveydenhuollon puhelinpalvelussa toimivien hoitajien stressitasoa 2. Tutkia onko stressi yhteydessä suorituskykyyn, sairauspoissaoloihin ja aikomukseen jättää työnantaja. Poikkileikkaus. Survey-tutkimus. Fysiologisia, kognitiivisa ja käyttäytymseen liittyviä mittauksia. Tietoja vastaanotetuista puheluista sekä hoitajan suorituskyvystä ja sairauspoissaoloista organisaatiolta. Tilastolliset analyysimenetelmät. Työn ja perhe-elämän konflikti tunnistettiin merkittäväksi ennustajaksi työtyytyväisyydelle ja aikomukselle lähteä työpaikasta. Se oli myös merkitsevässä yhteydessä sairauspoissaoloihin. Ferri ym, 2016, Italia Tutkia onko vuorotyö (yövuorojen kanssa) yhteydessä riskitekijöihin, jotka ennustavat hoitajilla huonompaa terveydentilaa ja matalampaa työtyytyväisyyttä. Hoitajia 17:ta osastolta yleissairaaloista ja kotipalvelusta (n=232). Poikkileikkaus. Kyselylomake (Standard Shiftwork Index). Tilastollisest analyysimenetelmät. Kiertävästi yövuoroja tekevät hoitajat raportoivat matalampia pisteitä työtyytyväisyydestä, unen laadusta ja määrästä, useammin kroonista väsymystä, psykologisia oireita sekä sydän- ja verisuonioireita verrattuna päivätyöntekijöihin. Jatkuu seuraavalla sivulla.

76 Liite 3 (3/6) Galatsch ym, 2013, Saksa Tutkia muutoksia työkyvyssä ja yleisessä terveydessä suhteessa pyydettyyn, pakotettuun ja vasten tahtoa tehtyyn työvuoroaikataulujen muutoksiin. Hoitajia (n=11 102) Belgiasta, Saksasta, Suomesta, Alankomaista, Puolasta, Slovakiasta, Ranskasta ja Italiasta. Sekundaarinen analyysi pitkittäisaineistosta, kyselylomake 12 kk:n välein. Tilastolliset analyysimenetelmät: AN- COVA. Hoitajilla, jotka eivät tahdostaan huolimatta saaneet vaihdetuksi työvuoroaikatauluja, oli matalimmat alku- ja seurantapisteet ja pisteet myös laskivat heillä eniten. Hoitajien toiveiden mukaan toteutunut työvuoroaikataulujen vaihto oli yhteydessä parantuneeseen työkykyyn ja yleinen terveys ei heikentynyt merkitsevästi seuranta-aikana. Pakotettu työvuorojen vaihtaminen oli yhteydessä huonontuneeseen työkykyyn ja terveteen. Gómez- Garcia ym, 2016, Espanja Määrittää työympäristön ominaispiirteiden ja hoitajien raportoiman hoidon välistä suhdetta. Tutkia, kuinka hoitaminen oli toteutettu eri työvuoroissa. Tutkia työtyytyväisyyden, työuupumuksen, unen laadun ja päiväaikaisen väsymyksen suhdetta vuorotyöhön. Seitsemästä eri sairaalasta hoitajia (n=635). Monikeskus, tarkkailu, kuvaileva, poikkileikkaustutkimus. Kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Yövuoron hoitajat ja joskus kiertäviä vuoroja tekevät hoitajilla oli negatiivisempi käsitys organisaatioon ja työympäristöön liittyvistä tekijöistä. Päivävuoroja tekevillä hoitajilla oli parempi unenlaatu, mutta kiertäviä vuoroja tekevät hoitajat nukkuivat eniten. Suurin osa hoitajista oli kohtuullisen tai erittäin tyytyväinen työhönsä. Gouzou ym, 2015, Kreikka Tutkia yhteyksiä hoitajien työtaakan ja ammatillisen tyytyväisyyden välillä. Sydänvalvontayksikön hoitohenkilökuntaa (n=66). Kuvaileva korrelaatiotutkimus, poikkileikkaus vertailut 3 vuoden ajanjaksolta. Kyselylomake, potilastiedot ja tarkkailu tiedonlähteinä. Tilastolliset analyysimenetelmät. 1. Työtyytyväisyys vaihteli matalasta kohtalaiseen. 2. Ammatillisen tyytyväisyyden komponentit ja hoitajien työtaakka olivat merkitsevästi yhteydessä. 3. Vuorotyön tekemisen kaava on mahdollinen ennustaja ammatilliselle tyytyväisyydelle. Hsu ym, 2015, Taiwan Tutkia ammatillisen sitoutumisen ja työtyytyväisyyden suhdetta hoitajilla. Hoitajia (n=132). Poikkileikkaus. Kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Hoitajien ammatillinen sitoutuminen oli vahvasti yhteydessä työtyytyväisyyteen. Jaradat ym, 2017, Palestiina Tutkia sukupuoli-spesifejä vuorotyön yhteyksiä henkiseen kuormittumiseen ja työtyytyväisyyteen. Hoitajia (n=309), joista 62% naisia. Poikkileikkaus. Kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Vuorotyötä tekevillä naisilla esiintyi enemmän henkistä kuormittumista verrattuna päivätyötä tekeviin naisiin. Vuorotyötä tekevillä miehillä oli merkitsevästi matalampi työtyytyväisyys kuin päivätyötä tekevillä. Naisilla esiintyi enemmän henkistä kuormittumista kuin miehillä, mutta tämä ei ollut yhteydessä työvuorojärjestelyihin. Jatkuu seuraavalla sivulla.

77 Liite 3 (4/6) Korompeli ym, 2014, Kreikka Tutkia epäsäännöllisissä vuoroissa työskentelevien hoitajien kokemaa taakkaa ja suorittaa ensimmäinen testi kreikkalaisesta versiosta Standard Shiftwork Indeksistä (SSI). Kolmesta yleissairaalasta hoitajia (n=365), joista 86,5 % naisia. Poikkileikkaus. Kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Kiertävissä vuoroissa työskentely aiheutti eniten mm. terveyteen liiittyviä ongelmia naishoitajille ja niille, joilla oli krooninen sairaus. Lin ym, 2014, Taiwan Kuvata hoitajien tämänhetkisen vuorotyön tilaa Taiwanissa ja tutkia, kuinka vuorotyö vaikuttaa hoitajien stressiin, unenlaatuun ja itse-koettuun terveydentilaan. Hoitajia (n=266). Kuvaileva, poikkileikkaus. Kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Huolimatta vuorotyön määrästä hoitajat raportoivat kohtuullista työstressiä, huonoa unenlaatua ja kohtuullista itse-koettua terveyttä. Työstressi oli käänteisesti suhteessa unenlaatuun, joka taas oli suoraan yhteydessä itse-koettuun terveydentilaan. Nicoletti ym, 2014, Sveitsi Verrata fyysistä työtaakkaa, lihassähkökäyrää epäkäslihaksesta, niskakipua ja henkistä hyvinvointia työssä yö- ja päivävuorojen välillä. Naishoitajia (n=20). Fysiologiset mittaukset, johon liittyi päiväkirjan täyttäminen asteikolla 1-5 arviointi niskakivusta / henkisestä hyvinvoinnista. Fysiologinen aineisto analysoitiin Matlab R2010b. Tilastollisena analyysimenetelmät (SAS 9.2.) Työpulssi oli matalampi yöllä verrattuna päivävuoroon. Yöllä oli myös vähemmän fyysistä aktiivisuutta verrattuna päivävuoroihin. Lepotauot olivat merkitsevästi pidempiä yöllä kuin päivällä. Epäkäslihaksen lepoaika oli pidempi yöllä, mikä indikoi parempia mahdollisuuksia lihasten rentoutumiselle yövuorossa. Niskakipu ja henkinen hyvinvointi olivat samanlaista vuorojen välillä. Subjektiivinen käsitys kuormittumisesta oli yhtäläinen vuorojen välillä. Perry ym, 2015, Australia Määrittää hoitajien mielenterveyden tila ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Kahdesta akuutti erikoissairaanhoidon sairaalasta hoitajia (n=381). Poikkileikkaus, survey-tutkimus. Tilastolliset analyysimenetelmät. Hoitajien mielenterveys oli parempi, jos - yleinen terveys oli parempi - he asuivat puolison tai kumppanin kanssa - oli vähemmän oireita tai uniongelmia - ei ollut häiriintyneitä syömistottumuksia - eivät olleet epämuodollisessa uralla - eivät työskennelleet yövuoroissa Hoitajilla oli suurempi elinvoima, jos - olivat miehiä - oli parempi yleinen terveys - oli vähemmän uniongelmia tai oireita ylipäätään - asuivat puolison tai kumppanin kanssa. Jatkuu seuraavalla sivulla.

78 Liite 3 (5/6) Peters ym, 2016, Alankomaat Tutkia ennustavatko persoonallisten ja työhön liittyvien resurssien interaktiot yhdessä työaikataulujen vaatimusten kanssa työhön sitoutumista ja emotionaalista väsymystä. Ikääntyneiden asumispalveluissa työskenteleviä hoitajia (n=247). Pitkittäistutkimus, kaksi tiedonkeruuta vuoden välein. kyselylomake. Rakenneyhtälömallinnus. Työaikataulun sopiminen hoitajan yksityiselämään helpotti suhdetta työnaikataulujen vaatimusten ja emotionaalisen väsymyksen välillä vuoden kuluttua. Työaikataulun sopiminen hoitajan yksityiselämään lisäsi työhön sitoutumista yhtä vuotta myöhemmin työn aikataulujen vaatimukset ollessa korkeat. Rachiotis ym, 2014, Kreikka Tutkia lääkinnällisten tarvikkeiden puutteen ilmaantuvuutta ja arvioida sen mahdollisia vaikutuksia riskiin työuupumukselle terveydenhuollon työntekijöille. Kahdesta sairaalasta terveydenhuollon työntekijöitä (n=303). Pilottitutkimus, poikkileikkaus, kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Osallistujista 88 % raportoi merkittävää lääkinnällisten tarvikkeiden puutetta viimeiseltä 12 kuukaudelta. Työuupumukseen liittyvän emotionaalisen väsymyksen ilmaantuvuus oli 44,5 %, depersonalisaation 43,2 % ja matalan persoonallisen suoriutumisen 51,5 %. Lääkinnällisten tarvikkeiden puute oli merkitsevästi yhteydessä emotionaaliseen väsymyksen ja depersonalisaatioon. Rathore ym, 2012, Intia 1. Tutkia hoitajien vuorotyössä kohtaamia ongelmia. 2. Tutkia vuorotyön vaikutusta hoitajiin suhteessa uneen, väsymykseen, terveyteen, hyvinvointiin, sosiaaliseen ja kotitilanteeseen. Naishoitajia (n=60). Kyselylomake (Standard Shiftwork Index) Analyysi käyttäen Standard Shiftwork Index Manualia. Hoitajat kohtasivat monia ongelmia liittyen terveyteen ja hyvinvointiin, väsymykseen, sosiaaliseen ja kotitilanteeseen. Rodwell & Fernando, 2016, Australia Tutkia vaikuttavatko henkilön ominaispiirteet, tilanteen aspektit (työvuorojen aikataulu, tiettyyn vuoroon liittyvät työtehtävät) työhön liittyvään ja yleiseen hyvinvointiin. Yleissairaalasta, äitiyssairaalasta ja ikääntyneiden hoivasta sairaanhoitajia (n=446). Survey-tutkimus. Tilastolliset analyysimenetelmät. Negatiivinen affektiivisuus oli kaikista voimakkaimmin yhteydessä työtyytyväisyyteen ja mielenterveyteen. Saksvik-Lehouillier ym, 2015, Norja Määrittää yksilölliset erot vuorotyön siedossa. Kiertävästi vuorotyötä tekeviä hoitajia (n=1529). Poikkileikkaustutkimus, kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Vuorotyön siedolle merkityksellisiä ovat hyvinvointi ja fyysinen terveys. Ne olivat yhteydessä työtyytyväisyyteen, sosiaaliseen tukeen ja negatiivisiin toimiin. Šimunić & Gregov, 2012, Kroatia Arvioida kroatialaisten hoitajien käsityksiä konflikteista työn ja perheroolien välillä sekä tyytyväisyyttä elämään. Naimisissa olevia naishoitajia (n=128). Kyselylomake Tilastolliset analyysimenetelmät. Aamuvuoroja tekevät hoitajilla oli vähiten työ perhekonflikteja ja korkein työhyvinvoinnin kognitiivis-arvioiva komponentti, matalin se oli 12-tunnin vuoroja tekevillä hoitajilla. Affektiivinen komponentti oli matalin epäsäännöllisiä vuoroja tekevillä hoitajilla ja taaksepäin kiertäviä vuoroja tekevillä. Jatkuu seuraavalla sivulla.

79 Liite 3 (6/6) Stimpfel ym, 2012, USA Tutkia sairaalassa työskentelevien hoitajien työvuoron pituuden suhdetta työuupumuksen, työhön tyytymättömyyteen ja aikomukseen jättää työ. Lisäksi tutkittiin hoitajien työvuoron pituuden yhteyttä potilastuloksiin. Sairaalassa työskenteleviä rekisteröityjä hoitajia (n=22 275). Sekundaarinen analyysi, poikkileikkaus. Tilastolliset analyysimenetelmät. Yli 80 prosenttia hoitajista oli tyytyväisiä sairaalansa työaikajärjestelyihin. Yli 13 tunnin työvuorot lisäsivät potilaiden tyytymättömyyttä hoitoon. 10 tuntia tai pidemmän työvuoron tekeminen johti 2.5 kertaa todennäköisemmin työuupumukseen ja tyytymättömyyteen työhön ja aikomukseen jättää työ verrattuna tätä lyhyempiä vuoroja tekeviin. Tokić, 2016, Kroatia Määrittää vuorotyön mahdolliset vaikutukset sydämen toimintaan ja käsitykseen työstä hoitajilla, joilla on eri verran palveluvuosia. Hoitajia (n=48). Hoitajat jaettiin kiertävää kolmivuorotyötä tekevien ja päivätyötä tekevien ryhmään. Seurattiin sydämen aktiivisuutta, kyselylomake. Sydämen aktiivisuus oli vähäisempää vuorotyöntekijöillä, joilla oli työkokemusta 20 vuoteen asti verrattuna päivätyöntekijöihin. Vuorotyöntekijät olivat vähiten tyytyväisiä työhönsä arvioiden sen vaikeammaksi kuin päivätyötä tekevät. Lisäksi heillä ilmeni enemmän negatiivisia vaikutuksia muihin elämän osa-alueisiin. von Treuer ym, 2014, Australia 1. Verrata työympäristöjen profiileita erilaisissa vuoroissa. 2. Arvioita vuoroihin liittyviä eroavaisuuksia terveysvaikutuksista. 3. Tutkia, missä laajuudessa huonoja terveystuloksia voidaan ennustaa suoraan vuorotyöntyypillä ja erilaisilla organisatorisilla työympäristöillä vuorojen välillä. Melbournen sairaaloista hoitajia (n=140). Kyselylomake. Tilastolliset analyysimenetelmät. Vakituisesti yövuoroja tekevillä hoitajilla oli merkitsevästi matalampi työtovereiden välinen yhteenkuuluvuus verrattuna päivätyöntekijöihin. Työtovereiden välinen yhteenkuuluvuus ja sitoutuminen olivat merkitseviä tekijöitä ennustettaessa somaattisia ongelmia. Zhang ym, 2016, USA Tutkia pitkäisaikaishoitoympäristön vaikutusta unen määrään ja laatuun. 15:sta pitkäaikaishoitolaitoksesta hoitoavustajia (n=650). Poikkileikkaus, kyselylomake Tilastolliset analyysimenetelmät (Poisonin regressio). Vastaajista 46 % raportoi lyhyestä unen kestosta ja 23 % raportoi huonosta unen laadusta. Kehitettiin indeksi suotuisista työn ominaisuuksista: 1. matalat fyysiset vaatimukset 2. korkea fyysinen turvallisuus 3. matala väkivalta töissä 4. matalat psykologiset vaatimukset 5. korkea päätöksenteon toimintavapaus 6. korkea sosiaalinen tuki 7. matala työ-perhe-konflikti. Jokaisen suotuisan työn ominaisuuden lisäyksellä hoitoavustajat 7 % epätodennäköisemmin raportoivat lyhyttä unen kestoa ja 17 % epätodennäköisemmin raportoivat huonoa unen laatua.

80 Liite 4 (1/1) Liitetaulukko 3. Kirjallisuuskatsaukset hoitajien työhyvinvoinnista. Tekijä (t), lähde ja maa Chuang ym, 2016, Taiwan Tutkimuksen tarkoitus Aineisto / Otos Selvittää työuupumuksen ilmaantuvuutta teho-osaston työntekijöillä ja tunnistaa tekijöitä, jotka ovat yhteydessä työuupumukseen tehoosaston työntekijöillä. Tutkimusartikkeleita (n=25). Menetelmä Systemaattinen kirjallisuuskatsaus Narratiivinen synteesi. Päätulokset Työuupumuksen ilmaantuvuus teho-osaston työntekijöillä vaihteli 6-47 %:n välillä. Työuupumukseen yhteydessä olevia tekijöitä: ikä, sukupuoli, siviilisääty, persoonallisuuspiirteet, työkokemus teho-osastolla, työympäristö, työtaakka, vuorotyö, eettiset kysymykset ja elämän loppumiseen liittyvien päätösten tekeminen. Dall Ora ym, 2016, Iso-Britannia Tunnistaa vuorotyöstä niitä ominaispiirteitä, joilla on vaikutusta työntekijän suorituskykyyn ja hyvinvointiin (mukaan lukien työuupumus, työtyytyväisyys, poissaolot ja aikomus lähteä työstä). Tutkimuksia vuosilta (n=35), joista terveydenhuolto sektorilta (n=25). Luotaava kirjallisuuskatsaus. Useat vuorotyöhön liittyvät ominaispiirteet ovat yhteydessä työntekijän vaarantuneeseen suorituskykyyn ja hyvinvointiin. de Cordova ym, 2012, USA Syntesioida laadullista ja määrällistä tutkimustietoa poikkeavien työaikojen yhteydestä laatu- ja työntekijätuloksiin sairaaloissa. Tutkimusartikkeleita (n=60). Mixed-metodi systemaattinen kirjallisuuskatsaus. 1. Viikonloppuna sisään kirjatut potilaat kuolivat todennäköisemmin kuin viikolla sairaalaan tulleet. 2. Yöllä syntyneet vauvat kuolivat todennäköisemmin kuin päivällä syntyneet. 3. Yötyöntekijät ja ne, jotka tekivät kiertävästi yövuoroja kärsivät enemmän väsymyksestä, unen häiriintymisestä ja vähemmästä hyvinvoinnista kuin ne, jotka työskentelivät päiväaikaan. McVicar, 2016, Iso- Britannia 1. Tunnistaa ydinedeltäjät työstressille ja työtyytyväisyydelle. Tutkimusartikkeleita vuosilta (n=27). Vertaileva, luotaava katsaus. Työn vaatimusten osa-alueesta työnpaine oli huomattavin edeltäjä työstressille. Työn resurssien osalta huomattavin edeltäjä oli interpersoonalliset ja sosiaaliset suhteet. Smith-Miller ym, 2014, USA Tarkastella nykyistä tutkimusta hoitajien väsymyksestä ja tunnistaa tehokkaita ehkäisystrategioita. Tutkimusartikkeleita (n=22). Integroiva kirjallisuuskatsaus. Cooperin metodi. Hoitajilla oli korkeita määriä stressiä. 12:ta tuntia pidemmät työvuorot lisäsivät väsymystä ja virheitä. Yksilöllinen elämäntyyli, yksikön kulttuuri, organisaation käytännöt olivat yhteydessä työhön liittyvän väsymyksen ilmenemiseen ja voimakkuuteen.

81 Liite 5 (1/2) Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Saatekirje tutkimukseen osallistujalle Arvoisa vastaanottaja Olen tekemässä pro gradu -tutkielmaa aiheesta Hoitajien työhyvinvointi vuorotyössä. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa kuvailevaa tietoa työyhteisösi hoitotyöntekijöiden työhyvinvoinnista. Pro gradu -tutkielma liittyy Itä-Suomen yliopiston 4T-hankkeeseen (Työhyvinvointia ja terveyttä tukevat työaikaratkaisut). Työhyvinvointi voidaan määritellä kokonaisuudeksi, joka muodostuu työstä ja sen mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Hoitotyössä merkittäviä tekijöitä työhyvinvoinnille ovat epäsäännölliset työajat ja vuorotyö sekä niiden vaikutukset yksilöön. Työhyvinvointi on ajankohtainen aihe muun muassa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta koituvien muutosten vuoksi. Työhyvinvoinnin tutkiminen vuorotyötä tekevillä hoitotyöntekijöillä on siis tärkeää. Tämän tutkimuksen tulokset tuottavat tietoa vuorotyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää työyksikkösi työhyvinvoinnin kehittämisessä. Pyydän Sinua osallistumaan tutkimukseeni vastaamalla mennessä. Kyselyyn vastaamiseen Sinun kannattaa varata aikaa noin minuuttia, jolloin saat tehtyä kyselyn kokonaisuudessaan. Kesken jääneen kyselyn tiedot eivät tallennu, jolloin sitä ei voi jatkaa myöhemmin. Osallistumisesi kyselyyn on vapaaehtoista ja ehdottoman luottamuksellista. Kyselyyn vastaaminen katsotaan tietoiseksi suostumukseksi osallistua tutkimukseen.

RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla

RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla TURUN YLIOPISTO Hoitotieteen laitos RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla Pro gradu -tutkielma, 34 sivua, 10 liitesivua

Lisätiedot

KYKYVIISARI-keskeiset käsitteet. Mitä on työkyky? Mitä on toimintakyky? Mitä on sosiaalinen osallisuus? Työterveyslaitos SOLMU

KYKYVIISARI-keskeiset käsitteet. Mitä on työkyky? Mitä on toimintakyky? Mitä on sosiaalinen osallisuus? Työterveyslaitos SOLMU KYKYVIISARIkeskeiset käsitteet KYKYVIISARI-keskeiset käsitteet Mitä on työkyky? Mitä on toimintakyky? Mitä on sosiaalinen osallisuus? Työterveyslaitos SOLMU www.ttl.fi 2 Mitä työkyky on? Työkyky rakentuu

Lisätiedot

HENKISEN KUORMITTUMISEN HALLINTAMALLI RAISION KAUPUNGISSA. Kaupunginhallituksen hyväksymä

HENKISEN KUORMITTUMISEN HALLINTAMALLI RAISION KAUPUNGISSA. Kaupunginhallituksen hyväksymä HENKISEN KUORMITTUMISEN HALLINTAMALLI RAISION KAUPUNGISSA Kaupunginhallituksen 26.2.2007 hyväksymä 1 2 YLEISTÄ Henkinen hyvinvointi ilmenee työpaikalla monin eri tavoin. Työkykyä edistää ja ylläpitää mm

Lisätiedot

Työkyky, terveys ja hyvinvointi

Työkyky, terveys ja hyvinvointi Työkyky, terveys ja hyvinvointi Miia Wikström, tutkija, hankejohtaja miia.wikstrom@ttl.fi www.kykyviisari.fi kykyviisari@ttl.fi Mitä työkyky on? Työkyky voidaan määritellä yhdistelmäksi terveyttä, toimintakykyä,

Lisätiedot

Ensihoitajien psyykkinen ja fyysinen kuormittuminen sekä työssäjaksaminen. Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos

Ensihoitajien psyykkinen ja fyysinen kuormittuminen sekä työssäjaksaminen. Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos Ensihoitajien psyykkinen ja fyysinen kuormittuminen sekä työssäjaksaminen Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos Mitä kuormittavuus on? Työn kuormittavuus on moniulotteinen käsite.

Lisätiedot

OAJ:n Työolobarometrin tuloksia

OAJ:n Työolobarometrin tuloksia OAJ:n Työolobarometrin tuloksia 31.1.2014 OAJ:n Työolobarometrin perustiedot Kysely toteutettiin loka-marraskuussa 2013 Kyselyn vastaajia 1347 Opetusalan ammattijärjestön ja Finlands Svenska Lärarförbundin

Lisätiedot

29.9.2011 FINLANDIA-TALO. henkilöstöjohtaja

29.9.2011 FINLANDIA-TALO. henkilöstöjohtaja UUDISTA JA UUDISTU 2011 28. FINLANDIA-TALO Hannu Tulensalo henkilöstöjohtaja Työhyvinvoinnilla tuottavuutta vai tuottavuudella työhyvinvointia? Työhyvinvoinnin taloudellinen merkitys Helsingissä 2010 Työhyvinvointityössä

Lisätiedot

Fysioterapia työterveyshuollossa

Fysioterapia työterveyshuollossa Fysioterapia työterveyshuollossa Opintokokonaisuus 1,5 op Marika Pilvilä Terveystieteen maisteri opiskelija, työfysioterapeutti Ajankohtaista fysioterapiassa: fysioterapia työterveyshuollossa Oppimistavoitteet:

Lisätiedot

Tutkimustietoa: Työpaikkaväkivalta terveydenhuoltoalalla. Jari Auronen, KTM

Tutkimustietoa: Työpaikkaväkivalta terveydenhuoltoalalla. Jari Auronen, KTM Tutkimustietoa: Työpaikkaväkivalta terveydenhuoltoalalla Jari Auronen, KTM 29.10.2018 Tutkimuksen taustaa Pro gradu tutkielma: Työpaikkaväkivalta ja työn lopettamishalut terveydenhuoltoalalla. Tutkimuksen

Lisätiedot

Nuorten tutkijoiden/jatko-opiskelijoiden. opiskelijoiden työhyvinvointi. Suomen psykologisen seuran nuortenn tutkijoiden jaos 24.3.

Nuorten tutkijoiden/jatko-opiskelijoiden. opiskelijoiden työhyvinvointi. Suomen psykologisen seuran nuortenn tutkijoiden jaos 24.3. Nuorten tutkijoiden/jatko-opiskelijoiden opiskelijoiden työhyvinvointi Suomen psykologisen seuran nuortenn tutkijoiden jaos 24.3.2009 Jari Hakanen, vanhempi tutkija sosiaalipsykologian dosentti Hyvinvoinnin

Lisätiedot

Wiitaunionin työhyvinvointiohjelma 2014-2017 Antaa eri toimijoille yhdessä mahdollisuuden suunnitelmalliseen, pitkäjänteiseen työhyvinvoinnin

Wiitaunionin työhyvinvointiohjelma 2014-2017 Antaa eri toimijoille yhdessä mahdollisuuden suunnitelmalliseen, pitkäjänteiseen työhyvinvoinnin Wiitaunionin työhyvinvointiohjelma 2014-2017 Antaa eri toimijoille yhdessä mahdollisuuden suunnitelmalliseen, pitkäjänteiseen työhyvinvoinnin tutkimiseen, arviontiin ja kehittämiseen TYÖHYVINVOINTIOHJELMAN

Lisätiedot

Kirsi Jaakkola YAMK, TERVEYDEN EDISTÄMINEN

Kirsi Jaakkola YAMK, TERVEYDEN EDISTÄMINEN Kirsi Jaakkola YAMK, TERVEYDEN EDISTÄMINEN Kuntouttavassa hoitotyössä kuntouttavaa toimintaa suoritetaan osana potilaan perushoidollisia tilanteita. Tavoitteena on tunnistaa ja ehkäistä myös kuntoutumista

Lisätiedot

Organisaation tuottavuus on ihmisten hyvinvointia

Organisaation tuottavuus on ihmisten hyvinvointia Organisaation tuottavuus on ihmisten hyvinvointia Terveyttä yksilöille, tuottavuutta yritykselle ja hyvinvointia työyhteisölle Ossi Aura Työhyvinvoinnin tutkimus- ja kehitysjohtaja, fil.tri Alustuksen

Lisätiedot

Henkinen kuormitus työssä lisääntyy vai vähenee?

Henkinen kuormitus työssä lisääntyy vai vähenee? Henkinen kuormitus työssä lisääntyy vai vähenee? Työsuojeluhallinto 40 v. tilaisuus Tampere 1.10.2013 Eeva-Marja Lee Työyhteisöpalvelut Työterveyslaitos Työhyvinvoinnin ja työsuojelun portaat Uusi työturvallisuuslaki

Lisätiedot

Henkinen työsuojelu Pelastuslaitoksissa

Henkinen työsuojelu Pelastuslaitoksissa Henkinen työsuojelu Pelastuslaitoksissa Saku Sutelainen 20.4. Vierumäki 2 Työhyvinvointi tehdään yhdessä Työhyvinvoinnin edistäminen kuuluu sekä työnantajalle että työntekijöille. Työnantajan on huolehdittava

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työhyvinvointikymppi työhyvinvointia rakentamassa 20.1.2014. Eija Lehto erityisasiantuntija Työhyvinvointipalvelut

Hyvinvointia työstä. Työhyvinvointikymppi työhyvinvointia rakentamassa 20.1.2014. Eija Lehto erityisasiantuntija Työhyvinvointipalvelut Hyvinvointia työstä Työhyvinvointikymppi työhyvinvointia rakentamassa 20.1.2014 Eija Lehto erityisasiantuntija Työhyvinvointipalvelut 6.2.2014 Eija Lehto, Työterveyslaitos Työhyvinvoinnin osatekijöitä

Lisätiedot

RANUAN KUNNAN HENKILÖSTÖN Työhyvinvointikyselyn tulokset

RANUAN KUNNAN HENKILÖSTÖN Työhyvinvointikyselyn tulokset RANUAN KUNNAN HENKILÖSTÖN Työhyvinvointikyselyn tulokset Yhteenveto vuosilta 2011, 201, 2015, 2016 ja 2017 toteutetuista kyselyistä Kunnanhallitus 7.5.2018 Yleistä kyselystä Ranuan työhyvinvointikyselyssä

Lisätiedot

ENSIHOITAJIEN TYÖSSÄ KUORMITTUMINEN SEKÄ TYÖSSÄJAKSAMINEN

ENSIHOITAJIEN TYÖSSÄ KUORMITTUMINEN SEKÄ TYÖSSÄJAKSAMINEN ENSIHOITAJIEN TYÖSSÄ KUORMITTUMINEN SEKÄ TYÖSSÄJAKSAMINEN Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos MITÄ ENSIHOITOTYÖN KUORMITTAVUUS ON TEIDÄN MIELESTÄ? Työn kuormittavuus on moniulotteinen

Lisätiedot

Aloitustilaisuus

Aloitustilaisuus Uute Uutta tekemässä 2015-2018 Muutoksen ja hyvinvoinnin johtaminen Pohjois-Suomen seurakunnissa Aloitustilaisuus 26.10.2015 Miltä työssä näyttää nyt? Mitä työelämässä tapahtuu juuri nyt? Miten käy työhyvinvoinnille?

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitäminen: mikä auttaa jaksamaan jatkuvassa muutoksessa? Erikoistutkija Marjo Wallin TTL:n määritelmä työhyvinvoinnille Työhyvinvointi tarkoittaa, että

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Miksi työtapaturmia kannattaa ehkäistä ja vähentää myös kunta-alalla? Tuula Räsänen, tiimipäällikkö, Työhyvinvointi ja turvallisuus -tiimi Organisaatio Palvelemme asiakkaita ja kumppaneita

Lisätiedot

Osuva-kysely Timo Sinervo

Osuva-kysely Timo Sinervo Osuva-kysely Timo Sinervo Timo Sinervo 1 Kunnat ja organisaatiot Kunta Vastaajat Jyväskylä 977 Eksote 1065 Länsi-Pohja 65 Akseli 59 Laihia-Vähäkyrö 52 Kaksineuvoinen 33 Terveystalo 31 Jyväskylän hoivapalv.

Lisätiedot

Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa. Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos

Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa. Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos ASLAK ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus Kohderyhmä: työntekijät,

Lisätiedot

ONKO YRITYKSEN MENESTYKSEN TAKANA TYÖKYKYINEN YRITTÄJÄ? MIKROYRITTÄJIEN TYÖKYVYN EDISTÄMINEN

ONKO YRITYKSEN MENESTYKSEN TAKANA TYÖKYKYINEN YRITTÄJÄ? MIKROYRITTÄJIEN TYÖKYVYN EDISTÄMINEN ONKO YRITYKSEN MENESTYKSEN TAKANA TYÖKYKYINEN YRITTÄJÄ? MIKROYRITTÄJIEN TYÖKYVYN EDISTÄMINEN 21.2.2017 Kirsi Heikkilä-Tammi Tutkimusjohtaja, Työhyvinvointi Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. KP Martimo: Työhyvinvoinnista. www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. KP Martimo: Työhyvinvoinnista. www.ttl.fi Hyvinvointia työstä KP Martimo: Työhyvinvoinnista 12.2.2014 Hyvinvointi työssä vai siitä huolimatta? Kari-Pekka Martimo, LT Johtava ylilääkäri Vaikuttava työterveyshuolto teemajohtaja KP Martimo: Työhyvinvoinnista

Lisätiedot

Työhyvinvointi on osa johtamista Kuntaseminaari. 29.11.2011 Hannu Tulensalo

Työhyvinvointi on osa johtamista Kuntaseminaari. 29.11.2011 Hannu Tulensalo Työhyvinvointi on osa johtamista Kuntaseminaari 29.11.2011 Hannu Tulensalo henkilöstöjohtaja 1 ASUKKAIDEN MENESTYMINEN Tarvetta vastaavat palvelut Asukkaiden omatoimisuus Vuorovaikutus TALOUS HALLINNASSA

Lisätiedot

Työn imun yhteys sykemuuttujiin. Heikki Ruskon juhlaseminaari 15.5.2007 Piia Akkanen

Työn imun yhteys sykemuuttujiin. Heikki Ruskon juhlaseminaari 15.5.2007 Piia Akkanen Työn imun yhteys sykemuuttujiin Heikki Ruskon juhlaseminaari 15.5.2007 Piia Akkanen Työn imu (Work Engagement) Wilmar Schaufeli ja Arnold Bakker ovat kehittäneet work engagement -käsitteen vuosituhannen

Lisätiedot

Työpaikan keinot työkyvyn tukemisessa maatilalla

Työpaikan keinot työkyvyn tukemisessa maatilalla Työpaikan keinot työkyvyn tukemisessa maatilalla Porvoo 8.4.2014 Kuninkaantien työterveys JAMIT-hanke, Kuntoutussäätiö Marja Heikkilä Projektisuunnittelija JAMIT -hanke Tavoitteena on edistää työhyvinvointia

Lisätiedot

Työhyvinvointi. Janita Koivuranta

Työhyvinvointi. Janita Koivuranta Työhyvinvointi Janita Koivuranta Mitä on työhyvinvointi? Työhyvinvointi on kokonaisuus, joka muodostuu työn mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista Työhyvinvointi vaikuttaa työssä

Lisätiedot

Työpaikkojen työhyvinvointiverkosto 4.6.2012

Työpaikkojen työhyvinvointiverkosto 4.6.2012 Työpaikkojen työhyvinvointiverkosto 4.6.2012 Hankkeen tarve Idea hankkeeseen lähti yrittäjäjärjestöiltä -hanke Huoli yksinyrittäjien ja mikroyritysten henkilöstön jaksamisesta ja toimintaedellytysten turvaamisesta

Lisätiedot

Työhyvinvointi ja johtaminen

Työhyvinvointi ja johtaminen Työhyvinvointi ja johtaminen Minna Kohmo, Henki-Tapiola 30.11.2011 23.11.2011 1 Tämä on Tapiola Noin 3 000 tapiolalaista palvelee noin 960 000 kuluttaja-asiakasta 63 000 yrittäjää 60 000 maa- ja metsätalousasiakasta

Lisätiedot

Psykososiaalinen työkuormitus ja riskit opettajan työssä

Psykososiaalinen työkuormitus ja riskit opettajan työssä Psykososiaalinen työkuormitus ja riskit opettajan työssä To be a Teacher Filmscreening ja keskustelutilaisuus 8.11.2017 Tarja Kantolahti, Jaana Vastamäki, työ- ja tasa-avo-osasto, STM 1 Sisaltö Psykososiaaliset

Lisätiedot

Työhyvinvointi keskiössä Hallituksen seminaari

Työhyvinvointi keskiössä Hallituksen seminaari Työhyvinvointi keskiössä Hallituksen seminaari 3.-4.10.2018 25.10.2018 1 Mitä työhyvinvointi on? Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät

Lisätiedot

Tavoitteena nolla tapaturmaa 2020 seminaari. Työkyky ja terveysjohtaminen. Työhyvinvointiyksikön päällikkö Tarja Kostiainen

Tavoitteena nolla tapaturmaa 2020 seminaari. Työkyky ja terveysjohtaminen. Työhyvinvointiyksikön päällikkö Tarja Kostiainen Tavoitteena nolla tapaturmaa 2020 seminaari Työkyky ja terveysjohtaminen Työhyvinvointiyksikön päällikkö Tarja Kostiainen Mitä työkyky- ja terveysjohtaminen ovat Työkykyjohtaminen ja terveysjohtaminen

Lisätiedot

Tausta tutkimukselle

Tausta tutkimukselle Näin on aina tehty Näyttöön perustuvan toiminnan nykytilanne hoitotyöntekijöiden toiminnassa Vaasan keskussairaalassa Eeva Pohjanniemi ja Kirsi Vaaranmaa 1 Tausta tutkimukselle Suomessa on aktiivisesti

Lisätiedot

Kirkon työolobarometri 2011

Kirkon työolobarometri 2011 Kirkon työolobarometri 0 Kirkon työolobarometri 0 Kirkon henkilöstön työoloja tutkittu joka toinen vuosi vuodesta 00 Tiedot kerättiin puhelinhaastatteluilla marraskuussa 0 Lähtöotos 600, netto-otos 9 Vastanneita

Lisätiedot

Työhyvinvointi ja työturvallisuus tulevaisuuden työelämässä

Työhyvinvointi ja työturvallisuus tulevaisuuden työelämässä Työhyvinvointi ja työturvallisuus tulevaisuuden työelämässä Turvallisia ja terveellisiä työoloja sekä työkykyä kaikille 8.5.2019 Ismo Suksi 2 TULEVAISUUDEN TYÖ Tarkkuuttaa vaativaa käsin tehtävää työtä

Lisätiedot

Hyvän mielen viikko 2014 pienin teoin paljon hyvää. Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, henkilöstöasiantuntija

Hyvän mielen viikko 2014 pienin teoin paljon hyvää. Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, henkilöstöasiantuntija Hyvän mielen viikko 2014 pienin teoin paljon hyvää Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, henkilöstöasiantuntija Mie tahtoisin ihan tavallisen työpaikan semmosen missä pomo on paikalla kun sitä tarvii työkaveri

Lisätiedot

Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta. Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit

Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta. Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit Tutkimuksen taustaa Aula Research Oy toteutti Lääketeollisuus ry:n toimeksiannosta tutkimuksen suomalaisten

Lisätiedot

Aivotyö-kysely SuPerin jäsenillä, N=5509

Aivotyö-kysely SuPerin jäsenillä, N=5509 Aivotyö-kysely SuPerin jäsenillä, N=5509 Teppo Valtonen, tuotepäällikkö @aivotyo @teppo_v SuPer-Susanna Noin 50-vuotias nainen Asuu Uudellamaalla Työskentelee kunnallisessa palvelutalossa Tekee töitä kolmessa

Lisätiedot

Julkisen alan työhyvinvointi Toni Pekka Riku Perhoniemi

Julkisen alan työhyvinvointi Toni Pekka Riku Perhoniemi Julkisen alan työhyvinvointi 0 Toni Pekka Riku Perhoniemi Tutkimuksesta 000 vastaajaa; kunta 0, kirkko 00 Edustava otos kunta- ja kirkon organisaatioiden henkilöstöstä (KuEL, VaEL-opettajat, KiEL) Ikä,

Lisätiedot

Työhyvinvointia yhdessä Pori

Työhyvinvointia yhdessä Pori Työhyvinvointia yhdessä 20.4.2018 Pori Työhyvinvointi ei synny sattumalta Terveys Hyvinvointi Toimintakyky Työkyky Työhyvinvointi Työhyvinvointi tarkoittaa sitä, että työ on turvallista, terveellistä ja

Lisätiedot

Työpanoksen ja palkitsemisen epätasapaino yhteys sykevaihteluun. Saija Mauno & Arja Uusitalo

Työpanoksen ja palkitsemisen epätasapaino yhteys sykevaihteluun. Saija Mauno & Arja Uusitalo Työpanoksen ja palkitsemisen epätasapaino yhteys sykevaihteluun Saija Mauno & Arja Uusitalo Tausta lyhyesti Poikkeavan sykevaihtelun havaittu ennustavan sydänsairauksia ja kuolleisuutta sydänsairauksiin.

Lisätiedot

YKSILÖIDEN TYÖPANOS JA TYÖYKSIKÖIDEN AIKAANSAAVUUS VALTIOLLA

YKSILÖIDEN TYÖPANOS JA TYÖYKSIKÖIDEN AIKAANSAAVUUS VALTIOLLA YKSILÖIDEN TYÖPANOS JA TYÖYKSIKÖIDEN AIKAANSAAVUUS VALTIOLLA Työyhteisöjen aikaansaavuus mistä se syntyy ja miten sitä voi tukea? Irma Väänänen-Tomppo, erikoistutkija Valtiokonttori, Talous ja henkilöstö

Lisätiedot

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusselvitys

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusselvitys Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusselvitys Eija Leinonen ja Marja-Leena Haataja 12.9.2017 Selvityksen tavoitteet Selvityksen tavoitteena oli selvitellä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja työhyvinvoinnin yhteyttä

Lisätiedot

Työterveyshuolto ja kuntoutusasiakas. Heli Leino Työterveyshuollon ja yleislääketeiteen erikoslääkäri

Työterveyshuolto ja kuntoutusasiakas. Heli Leino Työterveyshuollon ja yleislääketeiteen erikoslääkäri Työterveyshuolto ja kuntoutusasiakas Heli Leino Työterveyshuollon ja yleislääketeiteen erikoslääkäri Ylilääkärii Työterveyshuolto tekee työtä työsuhteessa olevien terveyden edistämiseksi, työtapaturmien

Lisätiedot

Työhyvinvointi on monesta kiinni

Työhyvinvointi on monesta kiinni Life@Work -hankkeen seminaari: Huolehdi hyvästä henkisestä ja sosiaalisesta työympäristöstä työsuojelun tuella Työhyvinvointi on monesta kiinni Olavi Parvikko, ylitarkastaja, työpsykologi, STM, TSO Eurooppalaisten

Lisätiedot

Työn ja organisaation ominaisuuksien vaikutus henkilöstön hyvinvointiin

Työn ja organisaation ominaisuuksien vaikutus henkilöstön hyvinvointiin Työn ja organisaation ominaisuuksien vaikutus henkilöstön hyvinvointiin Timo Sinervo Timo Sinervo 1 Esityksen rakenne Kiireen merkitykset ja vaikutukset Job control / vaikutusmahdollisuudet Oikeudenmukaisuus

Lisätiedot

Varhaisen tuen toimintamalli. Hyväksytty

Varhaisen tuen toimintamalli. Hyväksytty Varhaisen tuen toimintamalli Hyväksytty 2 Tavoitteet Varhaisen tuen mallin tavoitteena on sopia yhdessä menettelytavoista ja toimenpiteistä, joilla henkilöstön terveyteen ja työkykyyn voidaan kiinnittää

Lisätiedot

Mitä tiedetään yrittäjien työhyvinvoinnista?

Mitä tiedetään yrittäjien työhyvinvoinnista? Mitä tiedetään yrittäjien työhyvinvoinnista? Mäkiniemi, J.-P., Ahola, S., Nuutinen, S., Laitinen, J., Heikkilä-Tammi, K. & Oksanen, T. Työhyvinvoinnin tutkimusryhmä, JKK, TAY & Työterveyslaitos jaana-piia.makiniemi@uta.fi

Lisätiedot

YÖTYÖN RISKIEN KARTOITUS

YÖTYÖN RISKIEN KARTOITUS YÖTYÖN RISKIEN KARTOITUS LUOTTAMUKSELLINEN Yötyö kuormittaa työntekijää fyysisesti ja psyykkisesti enemmän kuin päivätyö, koska työntekijän vuorokausirytmiä muutetaan. Yötyö aiheuttaa lähes kaikille sitä

Lisätiedot

PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA

PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA Annamari Mäki-Ullakko, Ilmarinen, 5.11.2015 ESITYKSEN SISÄLTÖ 1. Oma jaksaminen on perusta 2. Työyhteisössä jokainen vaikuttaa ja on vastuussa 3. Ammattitaidon

Lisätiedot

Varhainen puuttuminen ja välittäminen työhyvinvoinnin edistämisessä ja seurannassa

Varhainen puuttuminen ja välittäminen työhyvinvoinnin edistämisessä ja seurannassa Varhainen puuttuminen ja välittäminen työhyvinvoinnin edistämisessä ja seurannassa Elintarvikealan tuottavuustalkoot Seminaari 1.10.2009 Valio Oy Elisa Putula ja Seija Hoikka Valion tehtävä ja arvot Tehtävä:

Lisätiedot

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011 17.2.2011 Hannele Waltari Mitä työhyvinvointi on? Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset

Lisätiedot

Työhyvinvoin) ja kuntoutus

Työhyvinvoin) ja kuntoutus Työhyvinvoin) ja kuntoutus Ratuke syysseminaari 11.11.2010 Tiina Nurmi- Kokko Rakennusliitto Työhyvinvoin) Työ on mielekästä ja sujuvaa turvallisessa, terveyttä edistävässä ja työuraa tukevassa työ- ympäristössä

Lisätiedot

kuvia TYÖKYKYPASSI EKAMISSA

kuvia TYÖKYKYPASSI EKAMISSA kuvia TYÖKYKYPASSI EKAMISSA 2015-2016 Ammattiosaajan työkykypassilla vahvistat työkykyäsi Lisää ensimmäinen luettelomerkki tähän Lisää toinen luettelomerkki tähän Lisää kolmas luettelomerkki tähän https://vimeo.com/57925261

Lisätiedot

Miten jaksamme työelämässä?

Miten jaksamme työelämässä? Miten jaksamme työelämässä? työelämän haasteet Työhyvinvoinnin asiantuntija Tiina Holappa Sisältö: Työelämän haasteet Työelämän tämän hetkiset trendit Tilastoja suomalaisten eläköitymisestä Työurat pidemmiksi

Lisätiedot

Kemiönsaaren henkilöstöstrategia. Hyväksytty valtuustossa xx.xx.xxxx

Kemiönsaaren henkilöstöstrategia. Hyväksytty valtuustossa xx.xx.xxxx Kemiönsaaren henkilöstöstrategia Hyväksytty valtuustossa xx.xx.xxxx Sisältö 1. Lähtökohdat 2. Rekrytointi 3. Johtaminen ja alaistaidot 4. Työhyvinvointi 5. Osaaminen ja palkitseminen 6. Arviointi ja seuranta

Lisätiedot

Keski-iän työuran ja työkyvyn vaikutukset vanhuuteen

Keski-iän työuran ja työkyvyn vaikutukset vanhuuteen Keski-iän työuran ja työkyvyn vaikutukset vanhuuteen Mikaela von Bonsdorff, TtT Jyväskylä yliopisto Gerontologian tutkimuskeskus Vaikuttaako työura vanhuuteen? KEVA, Helsinki 2.5.2011 Miksi on tärkeää

Lisätiedot

Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2020

Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2020 Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2020 Ikäjohtamisen seminaari Tampereen yliopisto, 20.3.2012 Lars-Mikael Bjurström 21.3.2012 Taustaa linjausten valmistelulle Työsuojelustrategia 1998

Lisätiedot

EWA-HYVINVOINTIPROFIILIEN YHTEENVETO VUOTIAIDEN HYVINVOINTIA EDISTÄVÄT KOTIKÄYNNIT

EWA-HYVINVOINTIPROFIILIEN YHTEENVETO VUOTIAIDEN HYVINVOINTIA EDISTÄVÄT KOTIKÄYNNIT EWA-HYVINVOINTIPROFIILIEN YHTEENVETO 2017-75-VUOTIAIDEN HYVINVOINTIA EDISTÄVÄT KOTIKÄYNNIT Sisällysluettelo Kuva-, kuvio- ja taulukkoluettelo... 3 1 JOHDANTO... 4 2 TOIMINTAKYKY... 6 2.1 Itsenäisyys...

Lisätiedot

Työnantajan yhteystiedot VARHAISEN TUEN MALLI. Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet

Työnantajan yhteystiedot VARHAISEN TUEN MALLI. Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet Työnantajan yhteystiedot VARHAISEN TUEN MALLI Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet Terveyden ja työkyvyn säilyminen ovat yksi työelämän suurimpia haasteita. Työkyky voidaan kuvata ihmisen voimavarojen

Lisätiedot

University of Tampere University of Jyväskylä

University of Tampere University of Jyväskylä Työ kuormituksesta palautumisen haasteet Ulla Kinnunen Tampereen yliopisto Psykologian laitos Työelämän muutokset 24 x 7 x 365 logiikka Aina avoin yhteiskunta Työn rajattomuus Aika ja paikka Oma kyky asettaa

Lisätiedot

7.5.2012/ LW, SK VARHAISEN TUEN MALLI. Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet

7.5.2012/ LW, SK VARHAISEN TUEN MALLI. Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet 7.5.2012/ LW, SK VARHAISEN TUEN MALLI Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet Terveyden ja työkyvyn säilyminen ovat yksi työelämän suurimpia haasteita. Työkyky voidaan kuvata ihmisen voimavarojen

Lisätiedot

Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä

Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä Heidi Ristolainen 2016 Opintokeskus Sivis 2016 Esittely Kerro lyhyesti, kuka olet ja mistä tulet. Millaisia ajatuksia sana työhyvinvointi sinussa herättää? Orientaatio

Lisätiedot

JAKSAMISEN EVÄÄT. Pekka Pulkkinen, Vierumäen Liikunta- ja Terveysklinikan testauspäällikkö

JAKSAMISEN EVÄÄT. Pekka Pulkkinen, Vierumäen Liikunta- ja Terveysklinikan testauspäällikkö JAKSAMISEN EVÄÄT Pekka Pulkkinen, Vierumäen Liikunta- ja Terveysklinikan testauspäällikkö TYÖHYVINVOINTI JA TUOTTAVUUS (PLUS) Hyväkuntoinen henkilöstö Hyvä osaaminen, kehittämisinto Henkilöstön korkea

Lisätiedot

TYÖTURVALLLISUUS OSANA TYÖHYVINVOINNIN JOHTAMISTA

TYÖTURVALLLISUUS OSANA TYÖHYVINVOINNIN JOHTAMISTA TYÖTURVALLLISUUS OSANA TYÖHYVINVOINNIN JOHTAMISTA Työsuojelu- ja turvallisuuspäällikkö Elina Hihnala-Mäkelä, Seinäjoen kaupunki TYÖHYVINVOINTISEMINAARI 7.-8.2.2018 MÄÄRITELMIÄ - Työhyvinvointi kuvaa työntekijän

Lisätiedot

Esimies eri-ikäisten johtajana. Jarna Savolainen Kehittämispäällikkö Työturvallisuuskeskus P

Esimies eri-ikäisten johtajana. Jarna Savolainen Kehittämispäällikkö Työturvallisuuskeskus P Esimies eri-ikäisten johtajana Jarna Savolainen Kehittämispäällikkö jarna.savolainen@ttk.fi Työturvallisuuskeskus P. 040 561 2022 Kronologinen ikä Syntymäpäivä Sosiaalinen ikä Roolit ja ikänormit Mistä

Lisätiedot

Yksilötutka - Työhyvinvoinnin tulokset

Yksilötutka - Työhyvinvoinnin tulokset YKSILÖTUTKAN YHTEENVETOA FIRMA OY 15.2.2019 Raportin tekijä ossi.aura@gmail.com www.ossiaura.com Yksilötutkan yhteenvetoraportti voidaan ladata yrityskohtaisen käyttäjälinkin kautta. Kuvassa 1 on yhteenveto

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Ammattikuljettajan työhyvinvointi turvallinen ja ergonominen työpäivä Virkeä ja terve kuljettaja 1 Virkeä ja terve kuljettaja Ammattikuljettajalla riittävä uni ja lepo, säännöllinen

Lisätiedot

Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Julkistamisseminaari 2.6.2006

Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Julkistamisseminaari 2.6.2006 Kaikilla mausteilla Artikkeleita työolotutkimuksesta Julkistamisseminaari 2.6.2006 Esityksen rakenne! Mitä työolotutkimukset ovat?! Artikkelijulkaisun syntyhistoria! Sisältöalueet! Seminaarista puuttuvat

Lisätiedot

Voiko henkilöstökuluissa enää säästää

Voiko henkilöstökuluissa enää säästää Voiko henkilöstökuluissa enää säästää Timo Sinervo 13.11.2018 Timo Sinervo / 2017 1 Taustaa Tämän hankkeen sekä mm. Kröger et al. tulokset osoittavat, että kotihoidon henkilöstö on varsin kuormittunutta,

Lisätiedot

SAK:N NÄKEMYKSET HYVÄSTÄ TYÖSTÄ JA UUSI HYVÄN TYÖN MITTARI

SAK:N NÄKEMYKSET HYVÄSTÄ TYÖSTÄ JA UUSI HYVÄN TYÖN MITTARI SAK:N NÄKEMYKSET HYVÄSTÄ TYÖSTÄ JA UUSI HYVÄN TYÖN MITTARI LÄHTÖKOHDAT SAK:n tavoitteena on hyvinvointia rakentava työelämä SAK:n edustajakokous 2011: Työelämän ihmisoikeudet toteutuvat silloin, kun tärkeäksi

Lisätiedot

YHTEISTYÖ TYÖKYVYN ARVIOINNISSA. Työkyvyn edistämisen tuki. Heli Leino Ylilääkäri Työterveyshuollon erikoislääkäri

YHTEISTYÖ TYÖKYVYN ARVIOINNISSA. Työkyvyn edistämisen tuki. Heli Leino Ylilääkäri Työterveyshuollon erikoislääkäri YHTEISTYÖ TYÖKYVYN ARVIOINNISSA Työkyvyn edistämisen tuki Heli Leino Ylilääkäri Työterveyshuollon erikoislääkäri Suomalaisuus on arvokas asia! Meitä jokaista tarvitaan! Mitkä asiat vaikuttavat työkykyyn?

Lisätiedot

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009 Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien toimintaympäristö Kuntaorganisaatioiden toimintaan ja tavoitteenasetteluun osallistuu monia suorittavia,

Lisätiedot

Pidempiä työuria työkaarimallin avulla. Päivi Lanttola,VM Työelämän risteyksissä teematilaisuus ikäjohtamisesta työuran eri vaiheissa 30.1.

Pidempiä työuria työkaarimallin avulla. Päivi Lanttola,VM Työelämän risteyksissä teematilaisuus ikäjohtamisesta työuran eri vaiheissa 30.1. Pidempiä työuria työkaarimallin avulla Päivi Lanttola,VM Työelämän risteyksissä teematilaisuus ikäjohtamisesta työuran eri vaiheissa 30.1.2018 Haasteena työurien pidentäminen 2 Työkyky ja ikääntyminen

Lisätiedot

Esimiestutkimuksen eri osa-alueiden kokonaisarviot

Esimiestutkimuksen eri osa-alueiden kokonaisarviot ESIMIESTUTKIMUKSEN RAPORTTI Raportin tekijä ossi.aura@gmail.com www.ossiaura.com FIRMA OY 15.2.2019 Esimiestutkimus toteutettiin osana Työkaari kantaa - työhyvinvointia ja tuottavuutta hanketta. Kyselyyn

Lisätiedot

Henkilöstöriskien hallinta ja työterveysyhteistyö

Henkilöstöriskien hallinta ja työterveysyhteistyö Henkilöstöriskien hallinta ja työterveysyhteistyö Kari-Pekka Martimo Johtava työterveyslääkäri Henry ry, Tampere 9.2.2010 Esityksen sisältö Mihin työterveyshuoltoa tarvitaan? Työterveysyhteistyön edellytyksiä

Lisätiedot

Työssä muistaminen -kysymyssarja

Työssä muistaminen -kysymyssarja Työssä muistaminen -kysymyssarja Kysymyssarja sopii apuvälineeksi muistinsa ja keskittymisensä toiminnasta huolestuneen potilaan tarkempaan haastatteluun. Kysely antaa potilaalle tilaisuuden kuvata tarkentaen

Lisätiedot

Janakkalan kunnan työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma Hyväksytty Yhteistyöryhmä Kunnanhallitus Valtuusto 3.4.

Janakkalan kunnan työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma Hyväksytty Yhteistyöryhmä Kunnanhallitus Valtuusto 3.4. Janakkalan kunnan työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma 2017-2020 Hyväksytty Yhteistyöryhmä 6.3.2017 Kunnanhallitus 13.3.2017 Valtuusto 3.4.2017 4.4.2017 1 TYÖHYVINVOINNIN VISIO Työhyvinvointi on MEIDÄN

Lisätiedot

Lähijohtajuus ja työntekijän työuupumusja depressio-oireet selittävätkö johtajuuden piirteet myöhempää oireilua?

Lähijohtajuus ja työntekijän työuupumusja depressio-oireet selittävätkö johtajuuden piirteet myöhempää oireilua? Lähijohtajuus ja työntekijän työuupumusja depressio-oireet selittävätkö johtajuuden piirteet myöhempää oireilua? Kaisa Perko & Ulla Kinnunen Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö

Lisätiedot

Miten tunnistan psykososiaaliset kuormitustekijät?

Miten tunnistan psykososiaaliset kuormitustekijät? Miten tunnistan psykososiaaliset kuormitustekijät? Työpaikalla hässäkkä päällä? Turku 6.2.2018 Tarkastaja Ulla Riikonen Tarkastaja Ulla Riikonen LSAVI työsuojelun vastuualue, puh: 029 501 8174 6.2.2018

Lisätiedot

Elämänlaatu ja sen mittaaminen

Elämänlaatu ja sen mittaaminen 04.02.2013 Elämänlaatu ja sen mittaaminen Luoma Minna-Liisa, Korpilahti Ulla, Saarni Samuli, Aalto Anna-Mari, Malmivaara Antti, Koskinen Seppo, Sukula Seija, Valkeinen Heli, Sainio Päivi 04.02.2013 elämä

Lisätiedot

Terveyden edistäminen yhteisöllisestä näkökulmasta

Terveyden edistäminen yhteisöllisestä näkökulmasta Terveyden edistäminen yhteisöllisestä näkökulmasta Maria Rautio, TtT, KM, vanhempi asiantuntija, Työterveyslaitos 26.9.2014 Finlandiatalo 1 yksilö yhteisö - yhteiskunta Yksilökeskeinen toimintatapa ei

Lisätiedot

Työkykyjohtaminen osaksi henkilöstötuottavuutta

Työkykyjohtaminen osaksi henkilöstötuottavuutta Työkykyjohtaminen osaksi henkilöstötuottavuutta MUUTOSTUKIKLINIKKA: Sote-muutosjohtaminen talouden ja henkilöstön ristipaineessa Eija-Maria Gerlander Kehittämispäällikkö, Keva 12.9.2019 Kyky tehdä työtä

Lisätiedot

Työtapaturmien ja ammattitautien vähentäminen. 6.11.2014 Eurosafety-messut

Työtapaturmien ja ammattitautien vähentäminen. 6.11.2014 Eurosafety-messut Työtapaturmien ja ammattitautien vähentäminen 6.11.2014 Eurosafety-messut SISÄLTÖ Työterveys- ja työsuojelutyön strategiset tavoitteet Työkyky ja toimintaympäristö (Työkykytalo) Työtapaturmien ja ammattitautien

Lisätiedot

Työhyvinvointiosaaminen ja työn muutos Elisa Mäkinen FT, yliopettaja

Työhyvinvointiosaaminen ja työn muutos Elisa Mäkinen FT, yliopettaja Työhyvinvointiosaaminen ja työn muutos Elisa Mäkinen FT, yliopettaja 8.3.2018 Muistele Mikä kohteeksi, kun tavoitteena on työhyvinvoinnin vahvistaminen? Työhyvinvointi on seurausta jostakin Työhyvinvointi

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Ennaltaehkäisyn edistämisen priorisointi - miksi se on niin vaikeaa? Jorma Mäkitalo, Osaamiskeskuksen johtaja Oma ammattihistoria lääket lis Oulun yliopisto 1986 työterveyshuollon erikoislääkäri

Lisätiedot

TERVETULOA TYÖPAJAAN! TYÖHYVINVOINTI SYNTYY ARJEN TEOILLA

TERVETULOA TYÖPAJAAN! TYÖHYVINVOINTI SYNTYY ARJEN TEOILLA TERVETULOA TYÖPAJAAN! TYÖHYVINVOINTI SYNTYY ARJEN TEOILLA 6.2.2019 TYÖPAJAN TAVOITTEENA ON - Pohtia hyvinvoivan työyhteisön kulmakiviä - Jakaa kokemuksia ja keinoja työhyvinvoinnin rakentamiseksi erityisesti

Lisätiedot

TYÖTERVEYSHUOLLON TUKI KUORMITUKSEN HALLINNASSA

TYÖTERVEYSHUOLLON TUKI KUORMITUKSEN HALLINNASSA TYÖTERVEYSHUOLLON TUKI KUORMITUKSEN HALLINNASSA Minna Pihlajamäki työterveyshuollon erikoislääkäri vastaava työterveyslääkäri Terveystalo Seinäjoki Työterveys Kuormituksen hallinta ja toimintakyvyn ylläpito

Lisätiedot

kuvia TYÖKYKYPASSI EKAMISSA

kuvia TYÖKYKYPASSI EKAMISSA kuvia TYÖKYKYPASSI EKAMISSA 2015-2016 Ammattiosaajan työkykypassilla vahvistat työkykyäsi Lisää ensimmäinen luettelomerkki tähän Lisää toinen luettelomerkki tähän Lisää kolmas luettelomerkki tähän https://vimeo.com/57925261

Lisätiedot

Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018

Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018 Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018 #Kevatutkii #työkyky #työhyvinvointi Laura Pekkarinen työelämäasiantuntija Finlandia-talo 14.12.2018 Julkisen alan työhyvinvointi -tutkimus 2014 2018 Työolot ja

Lisätiedot

Masto-hanke. masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi

Masto-hanke. masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi Masto-hanke masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi Tukea työikäisten mielenterveydelle ja työkyvylle Työhyvinvoinnin edistämiseksi Masto-hanke tuo mielenterveysteemoja työterveys- ja työsuojeluhenkilöstön

Lisätiedot

Hoitajien tiimityö ja johtaminen vaikutukset haastavassa työyhteisössä Mielenterveyden teemapäivä

Hoitajien tiimityö ja johtaminen vaikutukset haastavassa työyhteisössä Mielenterveyden teemapäivä Hoitajien tiimityö ja johtaminen vaikutukset haastavassa työyhteisössä Mielenterveyden teemapäivä 27.10.2015 Virve Pekurinen TtM, TtT-opiskelija Turun yliopisto Hoitotieteen laitos TARKOITUS Kuvata hoitajien

Lisätiedot

Mitä jokaisen työsuojelijan tulee tietää psykososiaalisesta stressistä?

Mitä jokaisen työsuojelijan tulee tietää psykososiaalisesta stressistä? Mitä jokaisen työsuojelijan tulee tietää psykososiaalisesta stressistä? tiimipäällikkö Kirsi Ahola, työterveyspsykologian dosentti Stressi on elimistön reaktio haasteisiin. haasteita sisältävä tilanne

Lisätiedot

Yhteistyö työkyvyn arvioinnissa

Yhteistyö työkyvyn arvioinnissa Yhteistyö työkyvyn arvioinnissa Marjo Sinokki Työterveysjohtaja Turun Työterveystalo/Turun kaupunki LT, työterveyshuollon ja terveydenhuollon EL EI SIDONNAISUUKSIA Tänään pohditaan Taustaa Työkyky Yhteistyö

Lisätiedot

Työelämä Toimintaympäristön seuranta. Maija Lyly-Yrjänäinen, Päivi Järviniemi

Työelämä Toimintaympäristön seuranta. Maija Lyly-Yrjänäinen, Päivi Järviniemi Työelämä 2020 Toimintaympäristön seuranta 2012 2017 Maija Lyly-Yrjänäinen, Päivi Järviniemi Työelämän toimintaympäristön kehitys hankkeen painopisteiden mukaan Kehittämistoimet työpaikalla Vaikutusmahdollisuudet

Lisätiedot

Y-sukupolvi työelämässä. Kauppatieteiden tohtori Susanna Kultalahti Tutkijatohtori / Johtamisen laitos, Vaasan yliopisto

Y-sukupolvi työelämässä. Kauppatieteiden tohtori Susanna Kultalahti Tutkijatohtori / Johtamisen laitos, Vaasan yliopisto Y-sukupolvi työelämässä Kauppatieteiden tohtori Susanna Kultalahti Tutkijatohtori / Johtamisen laitos, Vaasan yliopisto Uusi sukupolvi, uudet kujeet? Ennen Eläkevirat Yksi työnantaja Lojaalisuus, vakaus

Lisätiedot

Työterveyshuollon näkökulma henkiseen työsuojeluun

Työterveyshuollon näkökulma henkiseen työsuojeluun Hyvinvointia työstä Työterveyshuollon näkökulma henkiseen työsuojeluun Heli Hannonen työterveyspsykologi 2 Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738 1 : Tämän lain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita

Lisätiedot

Tulevaisuuden työ nyt

Tulevaisuuden työ nyt Tulevaisuuden työ nyt SoteNavi seminaari 15.1.2019 PhD Ursula Hyrkkänen Tutkimus- ja koulutuspäällikkö Turun amk ursula.hyrkkanen@turkuamk.fi NewWoW- ja Pisku -projektit NewWoW, new work patterns, Eurofound

Lisätiedot