Moottoripyörämatka Mustallemerelle, Varnaan ja takaisin

Transkriptio

1 Risto Honkala 1 Moottoripyörämatka Mustallemerelle, Varnaan ja takaisin

2 2 Risto Honkala

3 Risto Honkala 3 SISÄLLYSLUETTELO MOOTTORIPYÖRÄMATKA MUSTALLEMERELLE, VARNAAN JA TAKAISIN... 1 LYHYESTI... 5 TAUSTAA MATKALLE... 6 MATKAAN VALMISTAUTUMINEN... 6 Matkan dokumentointiin liittyvät laitteet... 6 Matkalle mukaan otettava vaatevarustus... 7 Matkakassa... 7 AJOVARUSTEET... 7 Kypärä... 7 Ajoasu... 8 Ajojalkineet... 8 Turva/Huomioliivi... 9 Ajokäsineet... 9 KULKUNEUVOT, MOOTTORIPYÖRÄT... 9 LÄHTÖPÄIVÄ, LAIVALLE MENO JA LAIVAMATKA (TI 28.6.) PÄIVÄ, LAIVA GDYNIAAN JA AJO PUOLAN WLOCLAWEKIIN (KE 29.6.) PÄIVÄ, AJO PUOLASSA WLOCLAWEKISTA KRYNICA-ZDRÒJAAN (TO 30.6.) PÄIVÄ, AJO PUOLAN KRYNICA-ZDRÒJASTA ROMANIAN DEVAAN (PE 1.7.) PÄIVÄ, AJO ROMANIASSA DEVASTA BUKARESTIIN (LA 2.7.) PÄIVÄ, KULTTUURIA BUKARESTISSA (SU 3.7.) PÄIVÄ, AJO ROMANIAN BUKARESTISTA BULGARIAN VARNAAN (MA 4.7.) PÄIVÄ, LOMAILUA BULGARIAN VARNASSA (TI 5. 7.) PÄIVÄ, LOMAILUA BULGARIAN VARNASSA (KE 6.7) PÄIVÄ, LOMAILUA BULGARIAN VARNASSA (KE 6.7) PÄIVÄ, VIIMEINEN LOMAPÄIVÄ BULGARIAN VARNASSA (TO 7.7.) PÄIVÄ, AJO BULGARIAN VARNASTA - ROMANIAN TURNU SEVERIIN (PE 8.7) PÄIVÄ, AJO ROMANIAN TURNU SEVERISTÄ UNKARIN TOLNAAN (LA 9.7) PÄIVÄ, AJO UNKARI TOLNASTA SLOVAKIAN BRATISLAVAAN (SU 10.7) PÄIVÄ, AJO SLOVAKIAN BRATISLAVASTA TSEKIN LÄPI PUOLAN WROCLAWIIN (MA 11.7.) PÄIVÄ, AJO PUOLASSA WROCLAWISTA GDYNIAAN (TI 12.7.) PÄIVÄ, LAIVAMATKA PUOLAN GDYNIASTA HELSINKIIN ALKAA (KE 13.7.) PÄIVÄ, LAIVA HELSINKIIN JA AJO KOTIIN LOVIISAAN (KE 14.7.) LIITE 1 MATKALLA KÄYTYJEN MAIDEN TIETOJA LIITE 2 KULKUNEUVOT, MOOTTORIPYÖRÄT LIITE 3 MATKAN PÄIVÄAJOJEN JA LEPOPÄIVIEN JAKAUTUMINEN LIITE 4 RIPAN MATKAKULUJEN JAKAUTUMINEN... 89

4 4 Risto Honkala

5 Risto Honkala 5 Lyhyesti Tälle moottoripyörämatkalle osallistuivat seuraavat Loviisassa asuvat, toisensa ennestään tuntevat henkilöt; Antti Kinnunen ja Marianne Barsas Kawasaki pyörällä, Markku Riekkinen ja Kirsi Riekkinen Vesala Suzuki pyörällä, Pertti Räsänen ja Katrin Tukia BMW pyörällä ja Risto Honkala Honda pyörällään. Matkareitin oli suunnitellut Pertti, joka sitten oli siirretty kunkin navigaattoriin. Matkalla yövyttiin etukäteen netistä varatuissa eritasoisissa hotelleissa. Matkareitti kulki Loviisasta E18 tietä Vuosaareen ja sieltä laivalle ja sillä edelleen Puolan Gdyniaan. Täältä ajettiin (punaista reittiä pitkin myötäpäivään) Puolan, Slovakian, Unkarin ja Romanian läpi Bulgarian Varnaan. Siellä vietettiin 2150 km ajon jälkeen lomaa 4 päivää. Takaisin tultiin Varnasta Romanian, Unkarin, Slovakian ja Tsekin tasavallan kautta Puolaan ja takaisin Gdyniaan, josta laivalla palattiin kotiin Loviisaan. Tulomatkasta kertyi 2350 km. Maiden rajat ovat merkitty kuvaan keltaisella värillä ja yöpymispaikkojen hotellit alleviivattu ruskealla viivalla. Matkalla oltiin 17 päivää, joista 10 päivänä ajettiin yhteensä 4500 km, joten keskimääräiseksi ajopäivämatkaksi tuli 450 km. Matka sujui kaiken kaikkiaan suunnitelmien ja odotusten mukaisesti, ilman merkittäviä kommelluksia.

6 6 Risto Honkala Taustaa matkalle Työkaverit ovat monena kesänä käyneet moottoripyörillään lomamatkoilla eri ulkomaan kaukokohteissa. Tuli kevättalvi 2011, jolloin he yleensä aloittavat matkakohteen valinnan ja edelleen etenevät siitä sitten tarkempiin matkasuunnitelmiin. Heitä on matkalla yleensä ollut 4 moottoripyörää, mutta nyt yksi heidän silloin tällöin mukana matkalla ollut pariskunta ei päässyt lähtemään. Näin päätyivät kysymään, josko olen kiinnostunut lähtemään heidän mukaansa kesälomamatkalle? Tiesivät, että olen uusi ja innokas moottoripyöräilyn harrastaja, joskin ajokokemusta on nuoruuden ajalta jonkin verran. Moottoripyörän hankin syksyllä 2009, joten päivitettyä ajokokemusta oli vain ajokaudelta 2010, noin 6 tkm. Vastasin heidän kyselyynsä olevani periaatteessa kiinnostunut, mutta ennen lopullista lupautumista haluaisin tutustua heidän matkasuunnitelmaansa. Yhtenä päivänä sitten sain matkasuunnitelman sähköpostissa. Siinä oli kirjallinen kuvaus päivämatkoista ja niistä hotelleista, jossa majoittuvat, sekä kartta reitistä. Aikani niitä tutkailin ja Google mapissa reittiä kävin läpi. Muutamina päivinä ajomatkat olivat yli 500 km. Näin pitkät päiväajot vähän arveluttivat minua, kun minulla ei ole kokemusta niin pitkistä päiväajoista ja vielä vieraan liikennekulttuurin piirissä. Näin ollen jäin edelleen asiaa miettimään. Pienenä kysymysmerkkinä oli lisäksi se, että muilla on vaimo tai tyttöystävä kyydissä, minulla tyhjä takapenkki Siinä mietinnässä päädyin kyllä melko pian sellaiseen johtopäätökseen, että se on enemmänkin heidän ongelmansa kuin minun. Aikaa kului ja alkoi olla päätöksenteon aika, jotta voidaan tehdä tarvittavat laiva- ja hotellivaraukset. Tässä vaiheessa lupauduin mukaan ainakin Unkariin asti, loppuosuuteen osallistumisesta päätän myöhemmin. Tältä pohjalta tehtiin minulle sitten laivapaikkavaraukset ja hotellivarauksista vain osamatkalle. Koko matkalle lupautumattomuus jäi minua vaivaamaan niin paljon, että päätin suorittaa ennen lupautumista oman henkilökohtaisen koematkan. Sillä selvittäisin omat mahdollisuuteni selvitä koko suunnitellusta kesälomamatkasta muiden mukana. Tein koematkan touko-kesäkuun vaihteessa, Ruotsin kautta etelä Norjan ympäri. Tähän koematkaan käytin 8 päivää. Jokaiseen päivään sisältyi ajoa, niin suorilla hyvillä Ruotsin läpiajoteillä kuin myös Norjan hitailla vuoristoteillä. Ajopäivien pituudet olivat yleensä noin 10 tuntia, jona aikana kilometrejä kertyi km, kelistä ja olosuhteista riippuen. Koska Norjan testimatkani onnistui niin ajajan kuin myös moottoripyörän kestävyyden osalta hyvin, oli helppoa tämän jälkeen ilmoittaa osallistumisestani koko kesälomareitille. Matkaan valmistautuminen Matkan dokumentointiin liittyvät laitteet Elämän merkittävät kokemukset kannattaa taltioida niin, että niistä nauttiminen on mahdollista myöhemminkin. Jotta myöhempi nauttiminen olisi mahdollista ilman uutta matkaa, tulee tehdyltä matkalta taltioida riittävästi valokuvia, nauhoituksia ja videota. Niistä sitten tulee tehdä sellaiset dokumentit, että matkan muisteluverestäminen niiden avulla onnistuu myöhemmin, vaikka vanhainkodissa. Kaikki tarvittavat dokumentointivälineet olivat minulla matkalla mukana. Videokameralle olin saanut jo Norjan matkaa varten tehtyä toimivan telineen moottoripyörän ohjaustankoon siten, että sillä voi kuvata ajon aikana eteen ja

7 Risto Honkala 7 sivuille. Videokameran tilalle telineeseen voi vaihtaa digikameran, jolloin silläkin voi ajon aikana ottaa kuvia. Navigaattoria en käyttänyt matkan aikaiseen dokumentointiin, joskin olisi pitänyt. Sillä kun voi tallentaa valokuvamuodossa päivittäin ajetut reitit ja niihin liittyvät matkatiedot (niistä olisi ollut jälkeenpäin arvaamattoman paljon apua, pitää jatkossa hyödyntää). Navigaattorin pyörän tankoon kiinnittäminen ja virran syöttö moottoripyörän akusta tapahtui navigaattorin mukana tulevilla laitteilla. Lämpömittari minulla oli jo ennestään käytössä (edellisessä kuvassa alhaalla vasemmalla on navigaattorin näyttö ja ylempänä videokamera ja sen näyttö). Matkalle mukaan otettava vaatevarustus Mitä varusteita pitäisi ottaa mukaan? Mitään yhteistä ohjeistusta ei varustuksista etukäteen ole annettu. Kukin moottoripyöräporukka valmisteli mukaansa sen varustuksen, minkä katsoivat tarpeelliseksi. Niistä sitten karsivat pois sen osan, joka ei mahtunut laukkuihin. Norjan matkakokemus auttoi minua tässä asiassa jonkun verran. Toisekseen minulla yhden miehen porukalla ei ole laukkutilasta puutetta, joten sellaistakin saatoin ottaa mukaa, jota en ehkä tarvitse. Norjan matkaa varten tekemääni varustelistaa käytin pohjana, soveltaen sitä kuitenkin lämpimien maiden olosuhteisiin. Kokemuksesta tiesin, että alushousuja ja paitoja pitää olla vaihdettavaksi, varsinkin kun ollaan menossa kuumiin olosuhteisiin. Ajon ulkopuoliseen aikaan pitää olla käytettävissä jonkinlainen vapaa-ajan asu vaihtopaitoineen, sekä kengät. Hygieniavälineet sekä suuri joukko eri laitteiden latureita pitää olla myös mukana. Nämä mukaan otettavat perustarpeet ovat melko riippumattomia matkustuskohteesta. Matkakassa Matkaa varten en minä, eivätkä muutkaan olleet tehneet mitään matkabudjettia, jonka mukaan sitten olisi mukaan otettava raha määräytynyt. Juoksevia kuluja varten minä varasin mukaan 700, joita matkan varrella vaihdan kunkin maan valuutaksi tarpeen mukaan. Etukäteen varattujen hotellien ja bensojen maksuun oli mukanani luottokortti (samoin muilla). Laivamatkat oli maksettu jo ennen matkaa, joten ne eivät enää varsinaista matkakassaa rasittaneet. Yleisiin matkakokemuksiin perustuu se, että luottokortti on pakollinen oman maksu mukavuuden takia, ja kun se on, ei tarkan budjetin laatimiseenkaan kannata aikaa uhrata. Luottokortti takaa myös sen, että menot kasvavat kun ei olla köyhiä eikä kipeitä, Visa kun matkallakin vinkuu! Ajovarusteet Edellä käsiteltiin niitä varusteita, joita tarvitaan matkalla silloin, kun ei ajeta pyörillä. Tässä käsitellään niitä varusteita joita pitää olla ja käyttää, kun ollaan ajossa. Varustevaatimukset ovat melko lailla samat, ajajalle ja kyytiläiselle. Moottoripyöräilijöille ovat hyvät ja asianmukaiset suojavarusteet tärkein henkivakuutus, joskaan normaalit liikenne- ja henki-vakuutukset eivät ole haitaksi, vaikka ne eivät missään tilanteessa voi motoristin henkeä pelastaa. Varusteita on tässä kuvattu, jotta moottoripyöräilystä tietämätönkin saa tarvittavista varusteista käsityksen. Ymmärtää miten sadetta vastaan matkalaiset ovat suojautuneet ja minkälaisia operaatioita varusteiden kanssa joutuu tekemään taukopysähdyksissä. Kypärä Kypärä on moottoripyöräilijän ja kyytiläisen tärkein ja paras suojavaruste, koska se voi pelastaa ihmishengen suojaamalla onnettomuustilanteissa ihmisen ainoata ja arvokasta päätä. Hyvä kypärä yhdessä visiirin kanssa tekee ajamisesta nautinnon suojaamalla viimalta, itikoilta ja muilta asioilta, joita ilmassa lentää. Kypärä eristää huonosti moottorin ääntä. Erilliset korvatulpat tai musiikin kuunteluun käytettävät korvakuulokkeet ovat tarpeen. Visiiri tulee olla vaihdettavaa mallia naarmuuntumisen varalta. Se ohjaa myös tuulta ja vähentää ilmanvastusta. Kypärä koostuu kovasta ulkokuoresta, joka on valmistettu

8 8 Risto Honkala erilaisista kestävistä materiaaleista. Kovan ulkokuoren tehtävänä on suojata kovilta iskuilta, jotka tulevat kypärän ulkopuolelta. Alaosa suojaa leukaa iskuilta. Kypärän kovan ulkokuoren alla on materiaalia, joka toimii pään iskunvaimentimena. Kun pää pysyy törmäystilanteissa liikkeessä, tämä sisusta ottaa vastaan ja pehmentää iskun vaikutusta. Materiaalina voi olla esimerkiksi styroksia. Pään kanssa kosketuksissa on pehmeä tekstiilipäällysteinen sisusta. Tämän osan tarkoituksena on pitää kypärä paikoillaan ja saada se tuntumaan mukavalta. Leukahihna pitää kypärän päässä onnettomuustilanteissa, edellyttäen, että kypärä on oikein kiinni ja muutenkin oikean kokoinen. Hyvässä kypärässä on erilaisia säädettäviä tuuletusaukkoja joiden kautta tapahtuu ilmavirtausta, pitäen visiirin sisäpuolelta kirkkaana ja huolehtien kypärän sisäpuolisesta jäähdytyksestä. Meillä kaikilla matkalaisilla on tuuletusaukoilla varustettu umpikypärä, joka on kaikista turvallisin vaihtoehto, koska se suojaa parhaiten koko päätä. Kypärän käyttöön liittyy kylmällä säällä nk. kypärähuppu. Se antaa lämpimän tunteen kylmän kypärän sisällä olevalle päälle, sekä suojaa niskaa ja kaulaa viimalta. Kypärähuput ovat meillä matkassa, mutta ei niitä oletettavasti etelän lämmössä tarvita Ajoasu Ajo asu käsittää yleensä erillisen takin ja housut, joskin kokoajoasujakin on. Nahkaisissa ja tekstiilissä asuissa on omat hyvät puolensa. Nahka-asu on perinteistä tekstiiliasua kulutuskestävämpi ja näin myös turvallisempi. Toisaalta uudet nykyaikaiset tekstiiliasut ovat kevyitä päällä ja Gore-Tex kalvojen ansiosta ne ovat myös hyvin veden- ja tuulen pitäviä. Lisäksi niihin yleensä kuuluu sisävuori niin takkiin kuin myös housuihin. Vuoret ovat tarpeen keväällä ja syksyllä. Niiden kiinnittäminen ja irrottaminen on helppoa. Housut ovat yleensä varustettu henkseliripustuksella siten että selkää vasten tulee suojaa. Tekstiiliasuissa on monia erilaisia vetoketjullisia taskuja, joilla on aina käyttöä. Taskut, hihojen ja lahkeiden suut sekä vetoketjulliset kohteet ovat lisätiiveyden varmistamiseksi varustettu tarrasulkijoilla. Tekstiiliasut ovat yleensä varustettu monilla heijastinnauhoilla paremmin kuin nahka asut. Lisäksi tekstiiliasut ovat nahkavarusteita edullisempia, mikä ei ole ihan vähäinen plussa. Meillä kaikilla on tekstiiliasu. Se ei tarkoita että kaikilla on samanlainen ja yhtä hyvä asu. Niin näissä kuin muissakin varusteissa hinta korreloi laatuun. Meidänkin tekstiiliasujen hinnat uutena vaihtelevat välillä. Oli asu kumpi hyvänsä, niin aina tulee ajaessa käyttää moottoripyöräilyyn tarkoitettua ajoasua. Ajovarusteissa, takissa ja housuissa on erilaisia suojia valmiina parantamassa varusteiden turvallisuutta. Niissä olevat suojat toimivat lähinnä iskusuojina ja itse varusteen materiaali määrittelee kokonaisuuden kulutuskestävyyden. Ajoasuissa on itsessään jo ostettaessa yleensä suojat paikoillaan tai ainakin valmiit taskut suojien asettamista varten. Yleisimmät ajoasujen suojat ovat olkapää-, kyynärpää-, polvi-, lantio- ja selkäsuojat. Suojat ovat helposti poistettavissa suojataskuistaan asun pesua varten. Ajojalkineet Ajojalkineita on lähes joka lähtöön, ajolenkkarit, racingsaappaat, touring-saappaat, crossisaappaat, puolivartiset ajokengät, bootsit jne. Pitkävartiset saappaat sopivat matkaan satoi tai paistoi! Pitkä varsi suojaa viimalta ja antaa parhaan mahdollisen turvan onnettomuustilanteissa. Veden- ja tuulenpitävät ajosaappaat ovat loistava matkakumppani. Puolivartisissa ajokengissä on usein myös veden- ja tuulenpitävä kalvo, jolloin niillä pärjää

9 Risto Honkala 9 hieman kosteimmissakin ajo-olosuhteissa. Niissä on vetoketjun tiiveys varmistettu tarrasulkijalla. Ajohousujen lahkeet menevät ajojalkineiden varsien päälle, jossa lahje voidaan kiristää tarranauhan avulla ajokenkien varren ympärille. Tällä varmistetaan hyvä vesitiiveys sateella. Meillä kaikilla matkalaisilla on tässä mainitut puolivartiset ajokengät. Turva/Huomioliivi Kirkkaat neonväriset huomioliivit eivät itsessään turvaa iskuilta, mutta ne toimivat loistavana apuna liikenteessä näkymiselle. Jostain syystä useimmat ajoasut ovat tummia, jolloin ne hukkuvat helposti liikenteeseen. Kirkkaan neonvärinen huomioliivi on erittäin hyvä itsesuojeluvaruste. Sillä erottuu hyvin liikenteen harmaasta massasta. Tällaista ei meillä kellään ollut, mikä mielestäni oli meidän varustepuolen heikoin lenkki. Ajokäsineet Käsineet ovat tärkeät, koska kaatumistilanteessa useimmiten ensimmäiseksi kädet kohtaavat ajotien. Jollei käsissä ole ollenkaan tai huonot käsineet, lähtee kämmenistä helposti nahat ja ehkä enemmänkin, kun sen sijaan moottoripyöräkäyttöön tarkoitetuilla ajokäsineillä vauriot jäävät oletettavasti pienemmäksi. Hanskoissa on sormien rystys- ja niveltoppauksien lisäksi kämmenpuolella vahvistuksia, jotka. tukevat kiinnipitoa tangosta. Ajohanskoilla on myös merkittävä vaikutus käsien lämpiminä pysymiselle. Ajotakin hihat menevät ajokäsineiden varsien päälle, jossa hihat voidaan kiristää tarranauhan avulla ajokäsineiden varsien ympärille. Tällä varmistetaan hyvä vesitiiveys sateella. Meillä kaikilla matkalaisilla on moottoripyöräilykäyttöön tarkoitetut ajohanskat, sen mukaan valittuna, istuuko edessä vai takana. Kuumana aikana ainakin minä käytin myös tavallisia nahkahanskoja, kun varsinaiset ajohanskat olivat kuivamassa. Kulkuneuvot, moottoripyörät Matkalla olevien moottoripyörät ovat kaikki erilaisia. Niistä on liitteessä 2 yhteenveto ja pieni vertailu. Lähtöpäivä, laivalle meno ja laivamatka (Ti 28.6.) Aamupäivä meni pankki- ja vakuutusasioita hoitaessa. Rahan nosto ja Visakortin luottorajan nosto 3500 :n mahdollisten yllätysmenojen varalle. Kohtuullisen kattavan vakuutuksen henkilövahingon osalle otin, olihan edessä kuitenkin melkoisesti riskejä sisältävä matka. Lisäksi oli moottoripyörään otettuna nk. superkasko, joka varmistaa sen, ettei vahinkotapauksessa tarvitse omaa Visaa vinguttaa. Iltapäivä kului pakkaillessa mukaan otettavat tavarat tehdyn listan mukaan. Tällä varmistin, että kaikki mukaan suunniteltu tavara todella tulee pakatuksi mukaan. Kovin ohuiksi jäivät 3 kantokassia. Kuvassa maassa olevat kaksi kantokassia sijoitetaan moottoripyörän auki oleviin takasivulaukkuihin ja kolmas, Ripan vasemmassa kädessä oleva suorakaiteen muotoinen iso kassi takakeskilaukkuun. Sinne mahtuu hyvin vielä kameralaukkukin. Sieltä se on myös helposti saatavissa käyttöön. Kassit kulkevat suljettavien, lukollisten laukkujen sisällä säältä suojassa. Tämä minun pyörässä oleva laukkusysteemi poikkeaa normaaleista moottoripyörien laukkusysteemeistä siinä, että erilliset kassit kuljetetaan moottoripyörän kiinteiden laukkujen sisällä. Ylei-

10 10 Risto Honkala sempänä systeeminä on se, että laukut irrotetaan pyörästä niin pakkausta varten kuin myös yöpymiskohteeseen viemistä varten. Minun sisälaukkusysteemin hyvä puoli on siinä, että liikuteltavat kassit ovat aina puhtaita, vaikka laukut olisivat sääolosuhteista johtuen kuraiset. Huonona puolena on taas se, että vain takakeskilaukun voi irrottaa moottoripyörän huviajelukäytössä. Aikaa kun vielä oli, tulostelin Googlesta kaikkien niiden maiden tiedot haulla maa - Wikipedia, joissa matkalla käydään. Onhan sitten jonkunlainen tietolähde matkalla käytettävissä kustakin maasta. Yhteenveto eri maista on tämän kirjasen lopussa liitteessä 1 Ennen lähtöä söin vielä jotain pientä. Tämän jälkeen ajovaatteet päälle, vaikka edessä on vain lyhyt ajo Loviisasta Helsingin Vuosaaren sataman. Periaatteena pidän sitä, että kun ajan, pidän aina päällä ajovarusteet, turvallisuus kysymys! Tarja lähti poikien kanssa saattamaan minua autolla Rauhalaan, josta oli sovittu porukan kanssa lähdettävän klo 16. Muutamia valokuvia otettiin siinä kokoontumispaikalla ennen matkaan lähtöä. Enemmän ja parempia ryhmäkuvia olisi pitänyt ottaa, mutta niin asioiden hoito unohtuu kokeneemmaltakin siinä sählingissä ja alun jännityksessä. Ennen lähtöä minulle selvitettiin, että matkan aikana ajetaan aina jonossa ja samassa järjestyksessä. Pyörien välimatkat kukin pitää sellaisena kun parhaaksi näkee. Jonon ensimmäisenä ajaa ajojohtaja Pertti Räsänen, kyydissään Kati. Heidän navigaattorinsa opastamana edetään aina, vaikka muiden navigaattorit ehdottaisivat vaihtoehtoista reittiä. Toisena moottoripyöränä ajaa Markku Riekkinen kyydissään vaimonsa Kirsi. Minut oli kuulemma pitkän harkinnan ja puntaroinnin jälkeen kokemattomimpana sijoitettu kolmanneksi, helpoimpaan ajopaikkaan. Hyvä näin, kaverit ajattelivat minun parastani? Viimeisenä, neljäntenä oli Antti Kinnunen, kyydissään avopuoliso Marianne. Kun kaikki oli valmista vähän ennen sovittua H- hetkeä, lähdettiin liikkeelle kohti Vuosaarta, saattajille vilkuttaen. Matkamittarini näytti lähtiessä kilometriä. Olin juuri ennen lähtöä käyttänyt moottoripyörääni km huollossa. Kuulemma muutkin olivat hoitaneet huollot ennen edessä olevaa pitkää matkaa. Loviisan läpi ajettiin E18 tielle, joka Loviisan kohdalla on nk. leveäkaistatie. Tosin se muuttuu 17 km jälkeen Helsinkiin päin mentäessä Koskenkylässä moottoritieksi. Koskenkylän ABC:ssä tehtiin ensimmäinen tankkaus. Tankkauksessa menee kaikkien tankkiin n.18 l, jollei tankki ole aivan tyhjä. Kullakin pyörällä on ominaiskulutus, jolla tankillisella pääsee noin 300 km. Kulutukset vaihtelevat siis4,5-6 litran välillä. Seuraavan kerran tarvitsee tankata vasta Puolassa, ensimmäisen ajopäivän jälkeen. Tankkauksen jälkeen ajettiin kauniissa lämpimässä (27 C) kesäiltapäivässä sovitussa jonojärjestyksessä kohti Vuosaaren satamaa. Matkanopeus oli normaali moottoritien nopeus ja vähän päälle. Siinä jonossa ajettaessa katselin edessä ajavien pitämiä välimatkoja, jollaista sitten pyrin itsekin pitämään. En tiedä mitä muut aja-

11 Risto Honkala 11 essa/kyydissä miettivät? Minulla päällimmäisenä oli mielessä nyt se on menoa, olikohan järkeä lähteä tällaiselle nuorisomatkalle? Lisää kaasua ja vastaus on kyllä. Pian olimmekin kehä III liittymässä ja edelleen siitä pitkin Vuosaareen johtavassa 1,8 km pitkässä tunnelissa ja sitten satama alueella. Opasteiden ja navigaattorin (ien) avulla löydettiin paikka, jossa laivalle menon lähtöselvitys tehtiin. Siellä yhteinen nettilippu vaihdettiin henkilökohtaisiksi, moottoripyörä- ja hyttilipuiksi. Tämän jälkeen siirryttiin parkkipaikalle odottelemaan laivaan pääsyä. Laivallinen siinä oli tavallisia autoja, matkailuautoja ja erityisesti moottoripyöräilijöitä. Ei siis oltu jonossa ainoita ajopuvullisia, hikoilevia motoristeja. Siinä ilta-auringossa jouduttiin odottelemaan laivaan pääsyä jonkin aikaa. Odotellessani käyskentelin siinä autojonojen välissä, jolloin huomasin veljeni Karin olevan siinä autonsa kanssa. Mainitsi tienneensä juhannuksen ajan jutuistani, että meidän moottoripyöräporukka tulee samalle laivalle, jolla hänkin on menossa Gdanskiin. Eipä minulle asiasta mitään maininnut, kun edellisellä viikolla Juhannusta mökillä vietettiin. Kehotin häntä tulemaan morjenstamaan myös muita meidän porukassa olevia, kun pyörineen siinä lähellä jonottivat. Oikein käsipäivää sanottiin. Laivan lastaus alkoi. Rekkojen jälkeen pääsi moottoripyörät laivaan, korkeimmalle 3.lle kannelle pyörät ajatettiin. Ensimmäinen työ oli keventää asuvarustusta ja sitten suorittaa pyörän sitominen liinoilla autokanteen kiinni. Tämä on varmuustoimenpide, siltä varalta että merellä myrsky yllättäisi. Kukin hoiti oman pyöränsä kiinnityksen. Minulla oli mukana oma tuttu kiinnitysliina, joten homma sujui totutusti Norjassa hankitulla rutiinilla. Muut moottoripyöräilijät joutuivat taistelemaan melko pitkään laivayhtiön likaisten liinojen kanssa, ennen kun olivat sinut niiden toimintojen kanssa. Kiinnitystoimien jälkeen kukin otti pyörästään ne tavarat, joita arvioi tarvitsevansa laivamatkan aikana. Meillä ne oli tietysti jo kotona pakattu erikseen musta matkatavarasta. Monella niin ei ollut, kun eivät tienneet, ettei myöhemmin enää pyörille pääse, kun kansille johtavat ovet lukitaan. Pyörien sitomisien ja laivalla tarvittavien tavaroiden mukaan oton jälkeen siirryttiin autokannelta laivan ulkotakakannelle, baariin oluelle. Minä kyllä ehdotin että menisin ensin hyttiin suihkuun ja vasta sen jälkeen sitten palaisin raikkaana oluelle. Minua opastettiin aina päivämatkan päättyessä mennään moottoripyörien lukituksien ja varusteiden mukaanoton jälkeen suoraan hotellin baariin palkinto-oluelle. Vasta tämän lepäilyhetken jälkeen tartutaan päivän seuraaviin haasteisiin, hotelliin kirjautumiseen ja majoittumiseen. Varmuudeksi kysyin, että voiko jonkun syyn takia käydä niin, ettei palkinto-oluiden ottoon ole aihetta. Kuulema koskaan ei ole niin käynyt. Laivan lähtö viivästyy lastaustoimien venymisen takia, kuulutettiin laivalla. Oluen juotuani lähdin tavaroineni etsimään miesten yhteistä hyttiä, jotta lopultakin pääsisin suihkuun. Hyttimme on lipun mukaa 8 kerroksessa, nro 8023 (neljän hengen ikkunallinen hytti), joka löytyi helposti. Ovi aukesi kuvan mukaisella viivakoodiavaimella. Kun olin ensimmäinen hytissä ja vanhin, katsoin oikeudekseni valita itselleni makuupaikan. Valitsin toisen hytin normaaleista sängyistä. Tavarat laitoin sänkyni viereen ja ajovaatteet yhteen neljästä naulakosta. Sitten vain kylmään suihkuun pesemään hikistä kroppaa, kyllä tuntui ihanalta. Kuivateltuani itseni, puin siviilivaatteet päälle ja palasin ylös pöytäämme, jossa vielä hitaammilla oli olutta jäljellä. Osa tytöistä oli mennyt hyttiinsä suihkuttelemaan myös. Pojat lähtivät oluet juotuaan hyttiimme tavaroineen, suihkuun ja vaatteiden

12 12 Risto Honkala vaihtoon. Laiva lähti vajaan tunnin myöhässä. Katselin yläkannelta Vuosaaren ja Helsingin horisonttia laivan lipuessa pois satamasta ja edelleen reitilleen kohti Puolan Gdyniaa. Kiertelin eri kansilla ihailemassa kaunista Helsingin rannikkoa, joka lämpimänä ja aurinkoisena kesäiltana, sinisen meren takana näytti tosi hienolta. Vähitellen alkoi muukin porukka palailla hyteistään siviilivaatteet päällä. Siinä ollessamme koolla, alkoi nälkä olla päällimmäisenä kaikilla mielessä. Selvitettiin ravintolan seisovassa pöydässä syömiseen liittyvät rutiinit. Muuten se oli melko perinteinen, paitsi maksu suoritettiin ravintolaan menevän oven vieressä olevaan baariin, josta myös piti ostaa mukaan ruokailun yhteydessä nautittavat juomat. Tässä vaiheessa minä sanoin porukalle, että minulla on aina ollut traditiona laivaruokailun yhteydessä nauttia ruokaryyppynä tanskalaista ruskeaa Akvaviittia. Oluen lisäksi tilasin 7 Akvaviittia, muut ottivat joko olutta tai viiniä. Tällä systeemillä ei ruokasalissa tarvittu alkoholin tarjoiluun tarjoilijoita ollenkaan. On ehkä merkittävä säästö laivayhtiölle, tuskin siitä asiakas mitenkään hyötyi. Ei siis mitään kompensaatiota siitä, ettei tarjoilu pelannut totutusti. Sopiva tilava pyöreä pöytä saatiin läheltä ikkunoita ja ruokapöytiä. Aloitettiin ruokailu, nälkäinen kun kukin oli. Kunkin saatua alkuruuan haettua, ehdotin yhteisen ruokaryypyn ottoa, jota kukaan ei vastustanut. Tästä eteenpäin ruokailu eteni kunkin omaa tahtia, omia ruokamieltymyksiä toteuttaen. Ruokailun aikana oli laivan myymälä auennut, jonne myöhemmin suunnattiin miehissä. Saunaoluiden lisäksi ostettiin jonkin verran väkevämpää juotavaa, joita voidaan yhdessä nauttia seurustelun yhteydessä hytissä. Ennen saunaan menoa kokoonnuttiin miesten hyttiin. Veli Karinkin hyttiin kutsuin ja niin kaikki yhdessä siinä jutusteltiin. Kari ihasteli meidän suurta hyttiä, ei kuulemma ennen ole ollut näin isossa hytissä. Sen kyllä ymmärtää, kun selvisi, että Kari matkusti kansipaikalla, eli lentokonetuolissa. Viimeisenä yhteisohjelmana tänä iltana oli käynti laivan saunassa. Hytistä otettiin pyyhkeet ja kaljat mukaan. Kello oli sen verran paljon, ettei saunassa eikä myöskään porealtaassa ollut tungosta. Melko pitkään saunottiin kun muutakaan tekemistä ei enää yötä vasten ollut. 2 päivä, laiva Gdyniaan ja ajo Puolan Wloclawekiin (Ke 29.6.) Heräsin n. klo 09, kun osa porukasta hyppeli vessassa ja toiset suihkussa. Samoihin touhuihin ryhdyin minäkin. Suihkusta tullessani oli muut jo lähteneet aamukahville jonnekin. Puettuani menin 11 kerroksen baariin, josta ostin kahvin ja sämpylän. Mennessäni ulos kannelle niitä nauttimaan, tapasin muita ja istahdin samaan pöytään. Paikalla olijoiden kanssa sovittiin, että mennään klo 11 päiväsaunaan kuluttamaan aikaa. Siihen asti kukin teki mitä tykkäsi. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten kannella saatto ottaa aurinkoa jos löysi tuulelta suojaisen paikan. Tällä kertaa saunassa oli runsaasti väkeä. Löylyt oli huonot, joten porukka istui siellä pitkään, niin ettei uutta väkeä lauteelle päässyt. Poreamme oli niin ikään täynnä. Lähes ainoaksi iloksi jäi siihen asti suihkussa seisoskelu kunnes porukka väheni. Kylmä sauna ei houkutellut, sen sijaan poreammeessa viihdyttiin.

13 Risto Honkala 13 Saunan jälkeen palattiin hyttiin päivälevolle, kun tällaista iloa ei ihan vähään aikaan tule olemaan tarjolla motoristeille. Toiset nukahtivat, toiset jaksoivat katsoa hytin telkkarista urheilukanavalta tulevaa Wimbledonin tennistä. Hytin keskusradiosta kuulutettiin klo 15, että laiva saapuu pian rantaan ja maihin alkaa päästä klo Hytin ikkunasta näkyi kaukana maata. Niinpä päätin mennä kannelle maisemia katsomaan matkan loppuajaksi. Sataman alkaessa lähestyä, menin hyttiin pakkaamaan vähiä tavaroitani, jota muutkin tulivat tekemään. Lopuksi puettiin ajopuvut päälle ja mentiin odottelemaan pääsyä moottoripyörille. Sinne päästään vasta kun laiva oli kiinni laiturissa, joten alkoi odotellessa hiljalleen tulla samanlainen hiki kun laivaan tultaessa. Autokannella alkoi motoristeilla moottoripyörien kiinnitysliinojen irrotus. Nyt se kävi nopeammin kuin lähdettäessä niiden kiinnittäminen. Jonkun aikaa jouduttiin vielä odottelemaan poistumista. Kannella oli varmaan meidän lisäksi n. sata moottoripyöräilijää odottamassa laivasta poistumista. Odotellessa kiertelin katselemassa millaisilla pyörillä muu porukka oli liikkeellä. Yhteenveto näkemästäni oli se, että mitä vanhempi kuski, sitä isompi ja kalliimpi vehje alla oli ja päinvastoin. Meidän porukassa tilanne oli täysin päin vastainen. Gdyniaan jäävien autojen ja moottoripyörien purku sujui alettuaan tosi vauhdilla. Tähän oli syynä se, että laiva jatkaa matkaa vielä klo 17 kohti Rostockia ja on siellä seuraavana aamuna klo 07. Suurin osa matkustajista jäi Gdyniaan, jonka huomasi satamasta kaupungille johtavan tien tukkeutumisena. Siinä meni varmaan puoli tuntia ennen kun päästiin Gdyniasta pois johtavalle moottoritielle E75. Jo ennen moottoritietä oli ne muut sata motoristia kerinnyt mennä kukin omille teilleen, kun heitä ei enää näkynyt. Moottoritiellä oli kova liikenne, olihan arkipäivä ja kello n. 17. Ensimmäisenä ajava Pertti ei sentään heti moottoritielle päästyämme pistänyt täyttä sallittua 130 km/h vauhtia päälle. Oli tarpeen aluksi totutella Puolalaisten moottoriteiden ajokulttuuriin ja miten he huomioivat toiset autot ja moottoripyöräilijät. Ajojohtaja Pertti pystyi olemaan yhteydessä välimatkasta riippuen kypäräpuhelimen kautta viimeisenä ajavaan Anttiin ja takanaan istuvaan Katiin. Antti puolestaan pystyi olemaan yhteydessä Pertin lisäksi Markkuun, joka pystyi lisäksi keskustelemaan takana istuvan Kirsin kanssa. Minun kypäräpuhelin keskusteli vain navigaattorini kanssa. Näillä yhteyksillä matkaa tehtiin. Pienen totuttelun jälkeen matkanopeutemme nousi sallittuun 130 km/h. Tällä nopeudella ajaessamme kaikki Puolalaiset halusivat mennä vielä meistä ohi. Melkein sama tilanne säilyi vaikka nostimme nopeuden 140 km/h. Edelleen kaikki yrittivät ohi, mutta vain osa pääsi. Noin 70 km moottoritieajon jälkeen muuttui se maksulliseksi (oheisen kartan keltaisella merkitty moottoritie). Tien alun levennyskohdassa oli automaatteja, joista tuli ottaa maksulippu myöhempää maksua varten. Tämä maksullinen moottoritie oli uutta, hyvä päällysteistä ja maksusta johtuen liikenteellisesti hiljaisempi. Hyvä tie houkutteli tietysti ajojohtajaa nostamaan matkanopeutta. Sen jälkeen ei monikaan enää meistä ohi mennyt. Pian tuli moottoritien varressa vastaan bensa-asema. Meillä ei vielä ollut tankkaustarvetta, mutta sen sijaan ajotauon tarvetta oli. Tämä tarkoittaa, että on tarvetta lepuuttaa ahteria. Limua ostettiin, juotiin ja vessoissa käytiin ennen matkan jatkamista. Nämä maksulliset moottoritiet ovat tien vierustoilta aidoilla eristetty. Sillä estetään eläimien pääsy moottoritiealueelle ja ajoneuvoja poistumasta moottoritiealueelta ilman tiemak-

14 14 Risto Honkala sun maksamista. Tässä ja myöhemmissä pysähtymisissä totesin, ettei lyhyemmässä kuin 20 minuutissa tämmöinen porukka pysty pysähdystä hoitamaan. Ei tietysti ole tarpeenkaan, se vain tulee huomioida ajopäivien pituuksia laskettaessa. Eli joka 1,5 tunnin ajon jälkeen kuluu tauossa aamupäivisin 20 min ja loppupäivän tauoissa 30 min. Kun tänä päivänä olimme edenneet n. 200 km, loppui moottoritie. Perätysten ajettiin yhdelle niistä monista rahastajan kopeista. Jos ei ollut puolan sloteja, niin maksun voi suorittaa myös euroilla tai Visalla. Minulla tämä maksaminen kesti nyt ja vastaavissa tilanteissa myöhemminkin melkoisesti pidempään kuin muilla. Tähän oli selkeä syy. Minun piti hoitaa moottoripyörän ajo maksuluukulle, kun edessä oleva siitä poistui. Luukulla vaihteen siirto vapaalle, sitten kaivoin rahat esiin ja suoritin maksun. Lopuksi kuitti ja vaihtorahat taskuun, hanskat käteen ja niin oli homma hoidettu. Muilla oli maksaja takasatulassa, joten kuski vain ajoi sen mukaan kun luukulle tuli tilaa ja takana istuja hoiti maksun. Se oli 5, eli noin 50centtiä 10 kilometriä kohden. Eli ei ihan halpaa edes moottoripyörälle, auton hinta ei selvinnyt. Maksun suorituksen jälkeen kukin ajoi sivuun, jossa odotettiin kunnes kaikki oli suoriutunut tästä uudesta operaatiosta. Tie muuttui maantieksi, jossa oli tasainen asfaltti ja tietä reunusti isot lehtipuut. Liikenne oli taas moottoritien jälkeen vilkasta, vaikka ilta olikin jo pitkällä. Pian moottoritien jälkeen kääntyi ajamamme E75 tie Toruniin päin, jossa ylitettiin Veiksel (Wisla) joki. Se on yksi Puolan suurimmista joista. Alkunsa se saa Valkovenäjältä, josta se kulkee Puolan läpi Gdanskiin, purkaen n m3 virtaamansa Itämereen. Torunin ohi mentiin kehätietä ja siinä vaiheessa kadotettiin E75 tie, jonka piti tässä kohtaa muuttua taas moottoritieksi. Eipä vaan muuttunut, vaan tie oli pistetty remonttiin ja kokonaan kiinni. Niinpä sitten ihmeteltiin, miten matka jatkuu, kun navigaattori ei tien loppumista ymmärtänyt. Pysähdyttiin ja mietittiin, mitä tehtäisiin. Päädyttiin kääntymään takaisinpäin ja siellä kääntymään tie nro 10:lle, jossa viitta Varsova. Navigaattorin mukaan siltä päästään myös päämääräämme Wloclawekiin, toki jonkin verran pitempää reittiä. Jonkun aikaa ajettuamme pysähtyi liikenne kokonaan menosuuntaan ja vastaantulijoitakaan ei enää ollut, joten tie oli jonkun syyn takia poikki. Aluksi tunnollisesti seistiin muun joukon mukana jonossa. Tummia pilviä alkoi nousta taivaanrannalle, saattaa alkaa pian satamaan. Kun minkäänlaista liikettä ei ollut eteenpäin, päätimme ajaa pyörillämme piennarluiskaa pitkin ohi autojonon. Vastaan alkoi tulla autoja, jotka menosuunnasta kääntyilivät paluusuuntaan. Aikamme ajettuamme autoletkan ohi, saavuttiin kolaripaikalle. Tarkkaan emme päässeet selville mitä oli tapahtunut, mutta sen näimme että keskellä tietä oli kolaroitu moottoripyörä ja yhtä henkilöä lääkittiin maantiellä ambulanssihenkilöstön toimesta. Kolaripaikan molemmin puolin vedettiin lippusiimat, josta päättelimme, ettei tie tästä aivan kohtaa aukea. Monista takaisin kääntyvistä autoista päättelimme, että paikan ohi varmaan pääsee kiertotietä. Käännyimme takaisin päin ja navigaattorin opastamana ohitimme kolaripaikan kiertotietä käyttäen. Se oli kuoppainen ja erityisen pölyinen muiden autojen jäljiltä. Onneksi kiertotietä ei olut kuin pari kilometriä. Samaan aikaan lensi kolaripaikalle paikallinen Medi-Heli. 10-tiellä jatkettiin ajoa ja käännyttiin Lipnon kohdalla pienemmälle tielle nro 67, joka menee Wloclawekiin. Matkaa sinne on vielä n. 25 km, samalla alkoi sataa tihuttaa. Sitä olimmekin pitkään pelänneet, koska eteläisellä taivaalla oli pitkään ollut komea ja näyttävä sateenkaari. Sade ei meitä pahemmin kuitenkaan kastellut. Juuri ennen Wloclawekin kaupunkia ylitettiin Veiksel (Wisla) komeaa siltaa pitkin. Joessa on kaupungin kohdalla voimalaitos ja pato, joilla säädellään joen pinnan korkeutta. Asukkaita kaupungissa on n Ilta alkoi jo hämärtää, eikä ajojohtajan (Pertin) navigaattori meinannut millään löytää hotelliamme, vaikka osoite oli valmiina navigaattorissa. Melkoisesti ajatutti

15 Risto Honkala 15 navigaattori meitä ennen kuin se osasi ohjata meidät hotelliin. Syykin selvisi, hotelli oli melko laajan tehdasalueen keskellä ja sinne johti vain yksi sellainen tie, joka vei hotellille. Hotellilla oli oma vartioitu ja aidattu parkkipaikka, joten luottavaisin mielin pyörät sinne jätettiin. Matkatavaroinemme mentiin hotelliin. Vastaanotossa toimiva poika hoiti myös sen yhteydessä olevaa ravintolaa. Ensimmäiseksi tilattiin häneltä päiväajon palkinto-oluet. Ne saatuamme alettiin hoidella yksitellen hotelliin kirjautumista, joka hoitui sillä, että passit annettiin vastaanoton pojalle, perustiedothan oli annettu ja nettivarauksen yhteydessä. Selvisi että hotellin ravintolassa saa tilattua ruokaa vain klo 22 asti. Koska kello oli jo 21, sovittiin että kukin hoitaa itsensä ravintolaan ennen klo 22, käy suihkussa tai ei. Menin tavaroineni hotellihuoneeseen ja sitten välittömästi suihkuun. Olihan päivä ollut pitkä ja kuuma, lähes loppuun asti 27 C. Hotelli oli pieni, suhteellisen uusi ja siisti. Huonekoko oli standardin mukainen, hinta.50. Hetken kerkisin sängyllä lepäilemäänkin enne ruokailuun menoa. Kuvassa ruokia ei vielä ole tarjoiltu pöytään, sen sijaan ruokaryypyt ovat. Näköjään niillä ei malteta odottaa ruokien saapumista. Aikanaan kun tulivat, olivat kaikkien muiden annokset tosi mahtavat, paitsi Markun, joka oli tarkoituksella tilannut laihduttajan annoksen. Ruokailun jälkeen keskusteltiin päivän tapahtumista ja sen jälkeen Markku selosti ne videolle. Vuorotellen videolle tehtävästä päivän tapahtumien selostuksesta syntyy edes kohtuullisen tarkka tiedosto siitä, mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Illan päättyessä vähän ennen puoltayötä, kukin hoiti juoma- ja ruokalaskunsa huoneensa piikkiin, jolloin ne aamulla tulee maksetuksi hotellihuoneen maksun yhteydessä. Sovittiin että aamulla tavataan moottoripyörillä klo 9.30 lähtövalmiudessa. Vielä ennen nukkumaan menoa laitoin huomista varten video- ja digikameran akut lataukseen. 3 päivä, ajo Puolassa Wloclawekista Krynica-Zdròjaan (To 30.6.) Aamulla heräsin klo 08 suihkuun ja aamupesulle. Siitä sitten alas aamiaiselle, jossa Markku ja Kirsi jo olivat ja osasivat neuvoa aamupalan valinnassa. Täällä kun ei ollut seisovaa aamiaista, vaan listalta piti valita 6:sta eri vaihtoehdosta se, mitä halusi. Valinnassa auttoi listassa olevat annoksien kuvat. Aamiaiselle tulivat myös Pertti, Kati, Antti ja Marianne. Aamiaistouhut sujuivat kitkattomasti kun tilaussysteemi oli selvinnyt ensimmäisten tilaajien neuvoilla. Tosin tilauksien tuleminen pöytään kesti melko pitkään. Tästä huolimatta koko porukka oli hieman etuajassa lähtövalmiudessa suunniteltuun nähden. Ketjulliset motoristit (Antti ja Markku)

16 16 Risto Honkala hoitivat lähdön yhteydessä ketjujen rasvaukset. Kardaanillisten moottoripyörien kuskit, herrasmiehet säästyvät tällaiselta likaiselta päivittäiseltä puuhalta (Pertti ja Ripa). Edessä on 520 km matkataival, säännöllinen ketjujen rasvaus säästää ketjuja. Matkaan päästiin klo 09.10, eli etuajassa. Sää oli pilvinen mutta lämmin. Päivän aikana saattaa sadettakin tulla, sen näköisiä pilviä taivaalla liikkui. Osittain jouduttiin ajamaan kaupungin vilkkailla kaduilla ennen kun päästiin etelään vievälle E75 tielle. Se oli melko leveä tie kokonaisuutena, kun siinä oli ajokaistojen vieressä leveä luiska hitaammalle, hevos- ja muulle liikenteelle. Tien pinta oli kulunutta ja epätasaista. Niinpä monessa kohtaa oli tietöitä menossa, jotka merkittävästi hidastivat menoamme. Välillä näissä tilanteissa kun jono seisoi, ohitettiin jonoa sivulta, varovasti ajaen. Tällainen menettely joudutti merkittävästi matkan tekoa, joskin siinä piti olla erittäin varovainen. Ajojohtaja kaarsi bensa-asemalle. Tankkaus ja siihen liittyvät oheistoiminnot sujuivat näin aamu tuimaan normaalia nopeammin. Matka jatkui, tie kulki pääosin peltoaukeilla. Maisemien katselua sivulle haittasi tien varressa kasvavat suuret vanhat lehtipuut. Ne ovat olleet aikanaan varmaan ihan tarkoituksella istutettu tien varteen, suojaamaan kulkijoita polttavalta kesäauringolta, niitä jotka aikoinaan hevosilla kulkivat. Tiet olivat suoria ja tasaisia kilometri tolkulla, joten ajo oli jotakuinkin yksitoikkoista. Tie oli kuitenkin sen verran uusi, että se kiersi kylät eikä mennyt niiden läpi kuten ennen. Suurempien kaupunkien läpi sen sijaan tiet menivät. Ne hidastivatkin sitten matkantekoa, mutta toisaalta se oli virkistävää pitkien suorien pel-

17 Risto Honkala 17 totaipaleiden jälkeen. Takana istujat kykenivät täysipainoisesti kaupunkimaisemista nauttimaan. No oli kaupunkiajosta iloa ajajillekin, kun liikennevaloissa pysähtymisien yhteydessä sai seistä jalat maassa ja hikinen peffa irti satulasta. Pitkillä yksitoikkoisilla matkaosuuksilla sitä päässä pyörii koko aika jotain, vaikkei hetken päästä muista mitä sitä tuli ajatuksissa pyöriteltyä. Kaupunkiajossa ei ollut aikaa ajatella muuta kuin liikenteen seuraamista. Välillä tie oli oikein hyvää, uutta asfalttia. Kuoppaisten teiden jälkeen sitä oli oikein ilo ajaa. Tämä tietysti joudutti matkantekoa. Ajaessani kiinnitin huomiota edessä ajavan Markun moottoripyörään. Minusta sen keskiosan alapäässä ikään kuin jotain roikkuisi. Asian varmistamiseksi ajoin niin lähelle, että saatoin nähdä roikkuvan esineen. Ei se minulle selvinnyt mikä se oli, mutta varmaa oli se, ettei siinä kaikki ollut niin kuin pitäisi olla. Ajoin Markun eteen ja sopivassa kohtaa viittoilin häntä pysähtymään. Niin hän pysähtyi, tietysti minä ja peränpitäjänä toimiva Antti. Ajojohtajaan (Perttiin) ei Antti enää kypäräpuhelimella saanut yhteyttä pysähdystoimien aikana kasvaneesta etäisyydestä johtuen. Samassa kun olimme pysähtyneet, ohi hurautti kolme suomalaista moottoripyörää kättä heiluttaen, siihen tietysti vastasimme. Markun pyörää tutkiessamme, totesimme että pyörän ala oleva kate oli irronnut toisesta laidasta, jonka takia se roikkui vinosti pyörän alla. Ensin yritettiin sitä nippusiteen kanssa saada kiinnitettyä. Siinä meni aikaa ja alettiin ihmetellä, miksei Pertti ole huomannut ettei hänen porukkansa enää häntä seuraa? Todettiin parhaaksi irrottaa se kateosa kokonaan. Niin tehtiin ja se sijoitettiin minun takakeskilaukkuun, johon se sopivasti mahtui. Samassa Pertti ja Kati saapuivat paikalle kyselemään, mikä täällä mättää. Siihen oli helppo vastata, että mättämiset ovat ohi ja homma hallinnassa. Vastakysymys heitettiin heille: Ettekö huomanneet, ettei meistä kukaan enää pitkään aikaan ajanut teidän perässä? Pertti kertoi seuranneensa peileistä miten me kaikki kolme moottoripyörää seurasimme häntä normaalisti. Niin hän jatkoi ajoa. Vasta siinä vaiheessa hän huomasi poikkeavan tilanteen, kun kolme suomalaista motoristia päästeli vilkuttaen heidän ohitseen. Tässä tilanteessa sekaantumisesta ei aiheutunut mitään vahinkoa eikä vaaraa. Osoitti ainoastaan että sekaannusta saattaa tulla syystä tai toisesta vaikka käytössä on radiopuhelimet ja sovitut säännöt. Parin tunnin ajon jälkeen olimme edenneet vasta 80 km, mikä oli tosi vähän, johtuen monista pysähdyksistä. Tällä vauhdilla taitaa tämän päivän ajot päättyä melko myöhään? Helpotusta tuli Lotzin jälkeen maksullisen moottoritien muodossa. Tämä moottoritien aloituskohta poikkesi totutusta siinä, että maksu piti suorittaa ennen moottoritielle pääsyä. Hintaa, per moottoripyörä en varmuudella muista, mutta se oli arvatenkin n. 2 per pyörä. Oletettavasti tällaisella rahastusmenettelyllä voitiin toimia, jos moottoritien tien päässä on vain yksi poistumistie? Tie oli uusi ja siinä oli hyvä ja tasainen pinta, joten pitkästä aikaa päästiin kunnon moottoritienopeuteen, 130 km ja vähän päälle. Tätä tietä ei ollut kuin 50 km, joten ei ollut ihme että maksukin oli pieni. Tästä eteenpäin E75 tie jatkui maksuttomana, kaikki saa ajaa tätä moottoritietä. Puolassa, moottoritiellä ajosta on minulle syntynyt sellainen käsitys, että siellä on kahdenlaisia moottoriteitä. Maksullisia, joilla saa ajaa vain autot ja moottoripyörät. Sitten sellaisia moottoriteitä, joilla kaikki saa ajaa. Nämä kaikki saa ajaa moottoritiet ovat täysin villejä. Niissä saattaa tulla väärällä puolella vastaan hevosen vetämä heinäkuorma, pyöräilijä, mopoilija tai vain kävelijä. Ellei näitä siellä näy, niin sitten on tien varressa sienien tai marjojen myyjiä ja autoja tietysti pysähtyneenä niissä paikoissa. Suomalaisesta tämä myyntitouhu ei tunnu kannattavalta, mutta sitä sen pitää Puolassa olla, kun se on kuitenkin niin yleistä. Tällaista tietä pitkin ajettiin pitkään, aina Katowiceen asti, jossa otettiin bensaa. Siellä tie meni lähes asukkaan keskikaupungin läpi, johon aikaa kului ja sitähän meillä oli. Kaupungin jälkeen mentiin maksulliselle moottoritielle E40. Tätä ajettiin noin 100 km, joka vei meidät ohi Krakovan.

18 18 Risto Honkala Sääli ettei ollut aikaa poiketa tutustumaan tähän historialliseen suurkaupunkiin. Matka jatkui vielä E40 tietä n. 40 km Brzeskoon, jossa käännyttiin pikkutielle kohti etelää, seuraavaa majapaikkaa. Tie kulki läpi pienten kylien ja nousi niiden välissä ylös kukkuloille, laskeutuen sieltä taas alas seuraavaan kylään. Matkan korkein kukkula oli 720 m (navigaattorin näytön mukaan). Täällä maisemat olivat aivan toisenlaiset mitä tähän asti on ollut. Erilaisuus varmaan teki sen, että nämä maisemat viehättivät silmää. Matkalla ihmettelimme, kun jokaisen kylän kirkossa oli paljon autoja ja tietysti siten myös paljon ihmisiä kirkoissa. Myöhemmin selvisi, että niissä vietettiin koulujen lopettajaisjumalanpalvelusta. Jonkin aikaa päällä leijuneet tummat pilvet alkoivat sataa. Aluksi tihuttaen, joka nopeasti muuttui lähes kaatosateeksi. Ajojohtaja pysäytti letkan katetulle linja-autopysäkille. Siinä sitten pidettiin taukoa n. 10 min kunnes sade lakkaasi. Enää ei ollut jäljellä tästä kauniista maisematien 100 km pitkästä kuin 30 km pikkukaupunkiin Krynica-Zdrój, jossa seuraava hotellimme on. Kaupunki on kolmen eri kukkulan välissä n. 700 m korkeudessa ja sen läpi virtaa joki, johon vesi tulee monista eri vuoristopuroista. Kaupungissa on n asukasta ja se on kuuluisa kylpyläkaupunki ja talvisin suosittu urheilukeskus. Kaupunki elää pääosin turismilla. Tullessamme kaupunkiin oli sade lakannut ja kaduilla oli paljon ihmisiä, turisteja. Siellä liikkui hevosrattaita vedellen turisteja. Läpi ajaessamme jäi kaupungista miellyttävä vaikutelma, jonne varmaan illalla

19 Risto Honkala 19 tullaan. Ajojohtajan navigaattori ohjasi meidät keskustasta ylös kukkulalle johtavalle kiemurtelevalle tielle. Tätä kapeata, alussa omakotitalojen ja ylempänä metsän reunustamaa tietä noustiin kunnes vastaan tuli hotellin viitta 4 Pory Roku & Spa. Sinne johtava jyrkkä mäki ei enää ollutkaan asfaltoitu, joten sitä piti nousta pyörällä kieli keskellä suuta. Perillä oltiin n. klo 19 eli mukavan aikaisin, vaikka takan oli n. 520 km ajomatka. Hotelli oli uusi, suhteellisen pieni, esitteen mukaan se käsitti 22 huonetta. Huoneen hinta oli n. 40. Parkkipaikoista päätellen me olimme tällä hetkellä lähes ainoat asiakkaat hotellissa. Majoittumisen ja siihen läheisesti liittyvän ajopäivän päätössuihkuttelun kukin suoritti oman aikataulun mukaan. Kiirettä ei ollut, vaikka tarkoitus oli illemmalla mennä kaupunkiin syömään. Meillä oli parvekkeelliset huoneet jotka olivat pääosin peräkkäin. Niiltä sitten suihkun raikkaana ihailtiin maisemia ja samalla nauttien relaksia. Vähän ennen klo 21 mentiin kaikki alakerran vastaanottoon, josta tilasivat meille kaksi taksia. Niillä sitten huristeltiin mäkeä alas keskustaan, jossa taksit maksettiin. Kävellen kierreltiin ja katseltiin sopivan näköistä ruokapaikkaa, jollainen löytyikin helposti. Joku aika siinä meni, ennen kun kukin oli ruokalistasta mieleisensä ruuan valinnut. Tänään ei matkan aikana kunnon ruokaa syötykään, ainoastaan hot-dogit. Kuumuus ja siihen liittyvä juominen varmaan vei päivällä näläntunteen, joka nyt nousee esiin. Alkuruokana oli keittoa ja päälle sitten lihaisempaa. Ruokailu sujui juomien osalta nk. lyhyen kaavan mukaan, välillä näinkin. Kun ravintola alkoi mennä kiinni, niin valmistelimme mekin itsemme lähtökuntoon. Jonkin aikaa vielä käveltiin keskustan ka-

20 20 Risto Honkala duilla illan pimeydessä. Siellä kun ei löytynyt mitään meitä kiinnostavaa, niin otettiin lennosta taksit ja palattiin hotellille, yöpuulle. 4 päivä, ajo Puolan Krynica-Zdròjasta Romanian Devaan (Pe 1.7.) Uusi päivä, uusi reitti! Tänään on edessä tosi pitkä päiväajo, jonka suunniteltu pituus on 560 km. Tämä hotelli on aivan Puolan etelärajan, Slovakian rajan tuntumassa. Sinne on vajaa kymmenen kilometriä. Slovakian läpi ajo on n. 130 km, jolloin ollaan Unkarin rajalla. Unkarissa ajetaan 210 km, jolloin ollaan Romanian rajalla. Siitä ajetaan Romanian sisämaata kohti n. 220 km, jolloin ollaan Devassa, seuraavan yön hotellissa. Aamupala hotellissa oli normaaliin tapaan seisovasta pöydästä. Aamiaisella olimme klo 8 kaikki suunnilleen samaan aikaan. Illalla oli lähtöajaksi sovittu klo 9, joten aamun lähdön osalta olemme aikataulussa. Aamu on pilvipoutainen, joten ei ainakaan vielä ole sateen pelkoa. Pakkaaminen niin hotellissa kuin myös moottoripyörällä sujui kaikilta jo rutiinilla, kuten myös ketjujen rasvauskin. Hotellin kukkulalta laskeuduttiin alas edellisen illan ruokapaikan kohdalle ja siitä sitten käännyttiin etelään johtavalle tielle, joka nousi heti ylös kukkulalle. Tie oli kapeata mutta hyvää ja tasaista. Kukkulan laelta avautui komeat maisemat peltoineen ja vuorineen. Reipasta vauhtia päästeltiin kun olosuhteet olivat hyvät. Rajalla ei ollut minkäänlaisia tulli muodollisuuksia. Oli siellä sentään pienet laput, josta kävi ilmi että