Pietari Kalmin. perinnön juuret ulottuvat laajalle. Maarian pappilan isäntä toi Suomeen uusia kasveja ja tuoreita ajatuksia.

Transkriptio

1 Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 6/ Pietari Kalmin perinnön juuret ulottuvat laajalle. Maarian pappilan isäntä toi Suomeen uusia kasveja ja tuoreita ajatuksia. Sivut 9 11 Aika ei pysähdy hautausmaalla, muoti näkyy myös muistomerkeissä. Sivut 6 7 Veteraanileirillä ei sotaa muistella. Sivu 4 En virtuell guidning under Domkyrkans golv Sidan 8

2 Luottamuksen varassa Teen välillä aikani kuluksi erilaisia netissä kiertäviä testejä. Eräässä testissä kysyttiin, mitä tekisin, jos olisin kadottanut lompakkoni eikä minulla olisi rahaa bussimatkaan. Hetkeäkään epäröimättä vastasin, että kysyisin apua joltakin ystävällisen näköiseltä vastaantulijalta. Olen omasta mielestäni luotettava ja lähtökohtaisesti uskon muiden hyväntahtoisuuteen. Sattumalta jouduin hetken päästä tilanteeseen, jossa teoriaani koeteltiin käytännössä. Olin loppukesästä sienestämässä Vuolahdessa. Tunnetusti onnettoman suuntavaistoni ja muiden sattumusten kautta en enää osannut palata lähtöpaikalle. Pimeys alkoi laskeutua, joten päätin etsiytyä Saaristotielle. Kuljin peltojen poikki ja polkuja pitkin kohti liikenteen ääntä. Taskussa Rahat ja puhelin olivat jääneet kotiin. ni oli vain nenäliina ja heijastin, rahat ja puhelin olivat jääneet kotiin. Helpotuksekseni löysin Saaristotielle ja lapsellisesti kuvittelin pysäyttäväni ensimmäisen vastaan tulevan auton. Huidoin apua, yksikään auto ei pysähtynyt. Pysäkille oli turha jäädä bussia odottamaan, koska rahaa ei ollut. Lähdin kävelemään kohti Turkua ja samalla tähyilin, mistä talosta voisin pyytää apua. Yhden pihaan jo harhauduinkin pääovea etsimään, kunnes huomasin viereisellä rakennustyömaalla kaksi miestä. Selitin heille asiani ja pyysin lainaksi puhelinta voidakseni soittaa taksin. Huomattavan epäluuloinen nuori mies lainasi puhelintaan ja pyysi minua tilaamaan taksin hieman kauemmaksi heidän tontistaan, koska tilanteeni kuulosti hänestä niin oudolta. Menin tien varteen taksia odottamaan. Luokseni tuli koiraa taluttava nainen, joka sanoi nähneensä minut heidän pihassaan ja tuli kysymään, mikä minulla on hätänä. Hän lupasi minulle autokyydinkin kotiin. Koska taksi oli jo tulossa, kiitin naista ja hyppäsin sienikorini kanssa pirssin takapenkille. Tutkijoiden mukaan tuntemattomien ihmisten toisiinsa kohdistama luottamus rapautuu länsimaissa. Ilahduttava tutkimustulos on kuitenkin se, että Pohjoismaissa näin ei ole käynyt. Huhtikuussa sosiologiasta väitellyt Antti Kouvo tutki, mistä tuntemattomien kansalaisten toisiinsa kohdistama luottamus kumpuaa. Kouvo havaitsi, että luottamus kukoistaa maissa, joissa kansalaiset kokevat julkiset instituutiot oikeudenmukaisina ja reiluina, myös yhdistystoimintaan osallistumisella hän näki olevan positiivisia vaikutuksia. Hyvinvointivaltio ja yksilöiden hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kun huolehdimme lähimmäistemme hyvinvoinnista, kasvatamme samalla myös omaa hyvinvointiamme. Ajatus luottamuksesta on kaunis, mutta on sillä ihan käytännön ulottuvuuksiakin. Aiemmin usein itsestään selvänä pidettyä tunnetta on tutkittu jopa työelämän kannalta. Ei ole mitenkään yllättävää, että se on sielläkin kullanarvoista. Työhyvinvoinnin lisäksi luottamus lisää jopa työtehoa. Töitä kerkiää painamaan enemmän, kun ei tarvitse keskittyä työkaverin vahtimiseen. ALUKSI Luottamus tekee hyvää. Se auttaa meitä selviytymään arkipäivän haavereista, helpottaa ihmissuhteita ja kasvattaa yhteistä pottiamme monellakin tapaa. Muista huolehtimalla kasvatamme myös omaa hyvää. Ajoittaisista kolhuista ja pettymyksistä huolimatta uskon luottamuksen kantavan pitemmälle kuin oman edun tavoitteluun keskittyvän elämäntavan. Suosittelen kokeilemaan. Mervi Sipilä-Koski SATTUVAT SANAT Muutto pienempiin neliöihin on kuin onnistunut laihdutuskuuri. Se laittaa luopumaan kaikesta ylimääräisestä, epämukavasta, epäkäytännöllisestä, kaikesta rumasta. Tai ainakin melkein kaikesta. On joitakin outoja esineitä, joihin on niin vankka tunneside, että mitkään järkiperusteet eivät pysty tuota sidettä murtamaan. Näiden tavaroiden todennäköinen loppusijoituspaikka on joko komero tai kellari, mutta ei se mitään. Pääasia on, että minä ja mies tiedämme, että ne ovat edelleen olemassa. Kirjailija Eppu Nuotio, Kotiliesi 11/2014 Äänestämättä jättäminen voi olla kannanotto, mutta mitä siitä seuraa: niiden painoarvo kasvaa, jotka ovat muutenkin äänekkäimpiä intoilijoita. Lopputulos on pahimmillaan vino ja kansanvalta heikkenee. Kyyninen heittäytyminen vaalikarjan ylä- ja ulkopuolelle sattuu ennen muuta omaan nilkkaan. Lopputulos on varmimmin sellainen, mitä ei toivonut. Päätoimittaja Tapani Ruokanen, Suomen Kuvalehti 21/2014 Olen kyllä kohdannut ihmisissä aikaa häkellyttävääkin hyvyyttä. On hurjaa, miten köyhä voi antaa vähästään. Uskon hyvään ihmisessä. Se on varmaan maailmankatsomukseni. Toimittaja Reetta Räty, Sana 22/2014 Kun ihminen jää yksin, hänen on aikuistuttava, otettava elämä omiin käsiinsä. On suostuttava etsimään itse, erehtymään ja ajattelemaan itse. Se on tarpeen, sillä toisen puolesta joku ehkä saattaa kuolla, mutta jokaisen meistä on elettävä oma elämänsä. Marja Kuparinen, Vantaan Lauri 19/2014 Puoliso ei olekaan se onnea tuova taikuri. Oma hyvinvointi on paljolti omissa käsissä. Vierellä on pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa iloitaan yhteisistä lapsista, ystävistä, yhteisistä kokemuksista ja yhdessä rakennetusta maallisesta elinpiiristä. Puoliso ei täytä kaikkia tarpeitani. Niitä kannattaa täyttää itse. Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Petteri Taalas, Esse 22/2014 KUUKAUDEN SANA Solo la sed nos alumbra Olen kauneuden löytäjä. Nuorena vaelsin luonnossa ja nautin. Kaukoputkella seurasin arempia lintuja. Yöllä avasin mökin ikkunat, sytytin houkuttelevat valot ja ihastelin satojen yöperhosten värikkyyttä. Olen innostanut lapsiani luonnon ihmeisiin ja pyhyyteen, mutta tehtävä ei ole helppo. Usein retken huippuhetki on ollut herkkujen syöminen. Unelmoin, että ihmisille syntyy jano Jeesuksen puoleen. Pienikin jano ja usko Jumalaan voi hiipua, jos ei ole yhteyttä muihin kristittyihin. Niin moni luopuu Jeesuksesta. Pitääkö tapahtua jotain traagista, jotta ihmiset heräävät? Puuttuuko Jumala peliin erityisellä tavalla? Pitääkö Jumalan pudottaa ihmiset polvilleen ennen kuin he haluavat ottaa vastaan pisaran Hänen pyhää rakkauttaan? Näemmekö kristittyjen rakkauden vallankumouksen? Nostaako Jeesus esille yliluonnollisessa voimassa ja totuudessa palvelevia kristittyjä, joiden kautta ihmiset alkavat tosissaan etsiä pyhää Jumalaa? Vai onko mahdollista, että ihminen myös kristitty kääntyy ja suostuu niin sanotun parannuksen tekoon kauneuden kautta? Minä kristitty olen syntisen mukavuudenhaluinen enkä ole ainoa. Elämä ei kuitenkaan ole annettu vain nautintojamme varten. Entä kirkko? Se on muun muassa yhteyden, kouluttautumisen, haavojen sitomisen ja lähtemisen paikka. Varsinainen kristittyjen palvelupaikka on epäuskoinen maailma, omat yhteisöt. Jumalaan liittyvä kauneus koskettaa syvältä. Myös siksi olen vienyt paljon ihmisiä Ranskaan, Taizéen. Onhan siellä epämukaviakin asioita kuten vessojen pesemistä ja hyvin kylmiä öitä. Kuitenkin Taizé on kauneuden keidas, koska siellä hymyillään, hiljennytään Jumalan edessä, leikitään ja palvellaan yhdessä. Yksi parhaita asioita Taizessa ovat koskettavat laulut, joita me tuhannet eri puolilta maailmaa saapuneet ihmiset lauloimme pääsiäisenä noin 15 eri kielellä. Toinen suosikkini Taizéssa ovat lapsille upeasti valmistetut Raamatun näytelmät. Suosikkilauluni Taizéssa on De noche (Yössä), josta otsikossa on yksi lause. Se tarkoittaa, että vain janomme johdattaa meitä. Mitä me voimme tehdä, että moni ihminen tuntisi sydämessään janon ja nälän Jeesuksen puoleen? Oman voiman ja oman viisauden tie vie kadotukseen. Jeesus itse mietti, löytääkö Hän uskoa, kun Hän toisen kerran tulee maan päälle ja hakee omansa taivaaseen. Yksi ainoa ja ratkaiseva vastaus on kuuliaisuus. Me saamme kuunnella, mihin tekoihin Jeesuksen Pyhä Henki meitä juuri nyt johdattaa. Mika Ostela Kaarinan seurakunnan pappi KANNEN KUVA Pietari Kalmin 1700-luvulla istuttama tammi hallitsee edelleen maisemaa ja muistuttaa edesmenneestä Turun Akatemian kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuva Timo Jakonen vuosikerta Julkaisija Utgivare Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Seuraava Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusneuvosto Anni Itähaarla, Pasi Ahola, Mia Henriksson, Lauri Palmunen, Harri Raitis, Ann-Mari Rannikko, Aiju von Schöneman, Päätoimittaja Paula Heino, Toimitussihteeri Mervi Sipilä-Koski, Toimittajat Henri Kirkanen, Leena Koski ja Vivi Wihanto Seurakuntien ilmoitukset Taitto ja kuvan käsittely Erkki Kiiski ja Kotimaa Oy Ilmoitusmarkkinointi Minna Zilliacus, puh , , Jakelu Itella oyj Jakeluhuomautukset Timo Karonen, p , Toimitus Tiedotustoimisto, Eerikinkatu 3 PL 922, Turku puhelin (02) turku.tiedotus@evl.fi

3 3 Säästöjuna tunnelista valoon Useamman synkän vuoden jälkeen seurakuntayhtymän viime vuoden tilinpäätöksen vuosikate on plussalla 3,9 miljoonaa euroa. Nyt torstaina 12. kesäkuuta kokoontuva yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyy tilinpäätöksen. Seurakuntayhtymän kymmenen seurakuntaa ja yhtymän yksiköt kiristivät viime vuonna vyötä kymmenen pykälän eli kymmenen prosentin verran. Kymmenesosan säästö tarkoitti seurakunnissa ja yksiköissä virkojen lakkauttamisia ja yhdistämisiä ja kaikkien toimintamuotojen syynäämistä suurennuslasilla. Toiminta on pyritty pitämään ennallaan, mutta samalla on huomattu, että työmäärä on monissa seurakunnissa ja yksiköissä kasvanut ja joitakin toimintamuotoja on jouduttu karsimaan. Kirkkoneuvoston päätöksellä pantiin myyntiin kymmenen eri puolilla Turkua sijaitsevaa irrallista asuinhuoneistoa. Tämän vuoden toukokuuhun mennessä kuudesta huoneistosta oli jo hyväksytty ostotarjous. Lisäksi myytiin Turun Haritusta yksi tontti. Vuoden 2013 keväällä talous arviota rukattiin niin, että talousjohtaja Irma Hokan mukaan arvion toimintakuluja vähennettiin 2,7 miljoonaa euroa ja kirkollisverotuottoja kaksi miljoonaa euroa. Samalla rahoitustuottoja arvioitiin 0,6 miljoonaa euroa lisää ja satunnaisia tuottoja 0,8 miljoonaa euroa lisää. Kun samalla oma säästökuri puri ja verohallinto tilitti edellisvuoden jäännösverot normaalia nopeammin, seurakuntayhtymän talousjuna puksutti pitkästä tunnelista valoon. Seurakuntien määrärahoille uusi jakomalli Nykyisen rahanjakomallin mukaan seurakunnat saavat vuoden aikana säästyneet rahansa seuraavana vuonna ylimääräisenä määrärahana takaisin. Taas jos seurakunta on ylittänyt kokonaismäärärahansa, tämä ylitys vähennetään seurakunnalta. Viime vuoden osalta säästöjä kertyi kaikille muille paitsi Mikaelinseurakunnalle, joka ylitti määrärahansa eurolla, tosin Mikaelinseurakunnan toimintakin on varsin aktiivista. Toisilla seurakunnilla rahaa on taas kertynyt sukanvarteen jo vuosien ajan. Tänä keväänä on kokoontunut toimikunta, joka on pähkäillyt seura Katariinan kirkkoherraehdokkaille vaalisijat Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli asetti Katariinanseurakunnan kirkkoherran virkaa hakeneet vaalisijoille toukokuun lopussa. Ensimmäisen vaalisijan sai Ruskon seurakunnan kirkkoherra Pasi Salminen, toisen vaalisijan Harjavallan seurakunnan kirkkoherra Matti Kaipainen ja kolmannen vaalisijan Turun Martinseurakunnan vs. kappalainen Leena Kairavuo. Kirkkoherranvaali etenee niin, että mikäli päätöksestä ei valiteta, kukin vaalisijalle asetettu hakija pitää syksyllä vaalisaarnan. Ne pidetään Pyhän Katariinan kirkossa peräkkäisinä sunnuntaipäivinä ja niiden jälkeen on Seiskaluokkalaiset Urapolulla Turun Nuorkauppakamari järjesti Logomossa toukokuussa Urapolku-tapahtuman, jossa peruskoulun seiskaluokkalaiset saivat tietoa eri ammateista. Kasvatuksen teologi Kari Kanala kertoi nuorille papin työstä. Nuoret kyselivät muun muassa pappien palkoista. Heitä nauratti kovin, kun Kari Kanala kertoi ammatin luontaisetuihin kuuluvan tarpeeksi ainakin kahvia. kuntien määrärahojen jakoa varten uuden jakomallin. Kuten nykyisessäkin mallissa, uudessa osoitetaan seurakunnallisen toiminnan määrärahasta ensin Tuomiokirkkoseurakunnalle 1,1 prosenttia ja ruotsalaiselle seurakunnalle 0,25 prosenttia. Tätä perustellaan sillä, että Turun tuomiokirkossa on paljon valtakunnallisia tilaisuuksia, joihin osallistutaan muistakin seurakunnista, ja ruotsalaisen seurakunnan osalta sillä, ettei se pysty käyttämään ruotsinkielestä johtuen kaikkia yhtymän yhteisiä työmuotoja hyväkseen. Uudessa rahanjakomallissa, kuten nykyisessäkin, jaetaan määrärahoista 12 prosenttia ensin tasan kaikille seurakunnille. Toimikunta katsoo, että jos tämä prosentti kasvaisi, siitä kärsisivät pienet seurakunnat, ja taas, jos tämä yhteisesti jaettava prosentuaalinen osuus olisi pienempi, keskimääräinen määräraha seurakuntalaista kohti olisi pienissä seurakunnissa huomattavasti suurempi kuin suuremmissa seurakunnissa. Tämän yhteisen potin jälkeen jäljelle jäävät varat jaetaan niin, että seurakunnan jäsenmäärä painaa vaakakupissa 90 prosenttia ja seurakunnan alueella asuvan väestön määrä kymmenen prosenttia. Väkilukupainotusta perustellaan sillä, että seurakunnilla on yhteiskunnallisia tehtäviä, joista kaikki alueella asuvat hyötyvät. Kehityshanke pohtii tulevaa Vaikka viime vuoden säästökuurin sijaan ensi vuoden talousarvio tehdään nollalinjalla, tämä ei tarkoita sitä, että tilanne olisi pysyvästi parantunut. Sen sijaan Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on aloitettu kehityshanke, jossa selvitetään seurakuntarakenteiden muutosmahdollisuudet. Seurakunnat ovat osa yhteiskunnallista murrosta, jossa sitoutuminen instituutioihin, kuten kirkkoon tai poliittisiin puolueisiin, vähenee. Seurakuntien yhteinen jäsenmäärä on viidessä vuodessa laskenut 3,8 prosenttia. Kun vuonna 2009 seura kuntayhtymässä oli jäseniä noin , tänä keväänä luku on noin Rapautuva jäsenmäärä vähentää seurakuntien tuloja, sillä kirkollis veroista riippuu paljon. Niistä Turun ja Kaarinan seurakunta yhtymä saa 76,5 prosenttia tuloistaan. PH Pyhän Katariinan kirkonmäki on yksi seurakunnan toiminnallisista keskuksista. varsinainen kirkkoherran vaali ennakkoäänestyksineen. Vaalisaarnojen ajankohdista tiedotetaan myöhemmin. Kirkkoherraehdokkaat myös esitellään Kirkko ja me -lehdessä. Virkaa haki kaikkiaan kymmenen henkilöä. Muut hakijat ovat kelpoisia ylimääräiselle vaalisijalle. Päätöksestä on kuukauden valitusaika. Vaalisijoille asetetut ovat muuten keskenään tasavertaisia, mutta vaalisija ratkaisee ainoastaan siinä tapauksessa, että kaksi hakijaa saa kirkkoherranvaalissa täsmälleen saman määrän ääniä. Kirkkoherran vaaliin voi tulla neljäskin ehdokas, jos vähintään kymmenen äänioikeutettua seurakunnan jäsentä esittää jotakuta vaalisijojen ulkopuolelle jäänyttä hakijaa ylimääräiselle vaalisijalle. Ylimääräisellä vaalisijalla olevan on saatava vaalissa vähintään yksi kymmenesosa koko seurakunnan äänistä ja enemmän kuin puolet annetuista äänistä. PH Timo Jakonen Henri Kirkanen Ehdokkaana saat äänesi kuuluviin Isänpäivänä järjestettävät seurakuntavaalit kannattaa pitää mielessä jo kesällä, sillä ehdokaslistat tulee palauttaa viimeistään 15. syyskuuta. Jos seurakunnan asiat kiinnostavat ja haluat vaikuttaa kirkkolaivan tulevaan kurssiin, asetu ehdokkaaksi ja anna oman äänesi kuulua päätöksenteossa. Ehdokkaaksi voi asettua kuka tahansa konfirmoitu kirkon jäsen, joka täyttää 18 vuotta viimeistään 9. marraskuuta. Ehdokkaaksi aikova voi ottaa yhteyttä kerättävien ehdokaslistojen asiamiehiin tai perustaa oman valitsijayhdistyksen. Listojen asiamiehiin saa yhteyttä esimerkiksi täyttämällä yhteydenottopyynnön, joka on sivulla seurakuntavaalit.fi/ asetu-ehdolle. Oman ehdokaslistan perustamiseksi tarvitaan kymmenen saman seurakunnan äänioikeutettua jäsentä. Kahdet vaalit Seurakuntayhtymässä käydään ensi syksynä yhdellä kertaa kahdet vaalit. Jokaisessa seurakunnassa on seurakuntaneuvosto, johon valitaan oman seurakunnan jäseniä. Sen lisäksi yhtymässä on yhteinen kirkkovaltuusto, johon valitaan edustajia eri seurakunnista. Seurakuntaneuvostoihin valitaan seurakunnan koosta riippuen 8 16 jäsentä. Valtuuston 51 paikkaa jakautuvat eri seurakuntien välillä niiden jäsenmäärän suhteessa. Maarian seurakunnalla on 8 edustajaa, Mikaelilla, Martilla, Kaarinalla ja Katariinalla on kullakin 6 edustajaa, Tuomiokirkkoseurakunnalla ja Henrikillä 5 edustajaa, ruotsalaisella seurakunnalla 4, Piikkiöllä 3 ja Paattisilla 2 edustajaa. Sama henkilö voi olla ehdokkaana sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tukea ehdokkaille ja äänestäjille Kirkkoon kuuluu noin 4 miljoonaa erilaisen elämänkokemuksen omaavaa suomalaista. Olisi suotavaa, että sama moninaisuus näkyisi myös kirkon päättäjissä. Luottamustehtäviin ovat tervetulleita kaikki kirkon täysiikäiset jäsenet. Kirkkoherran johtama seurakuntaneuvosto johtaa osaltaan seurakunnan toimintaa ja edistää sen hengellistä elämää sekä päättää niiden varojen käytöstä, jotka seurakunnalle osoitetaan seurakuntayhtymän talousarviossa. Seurakuntayhtymän ylintä päätösvaltaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto, joka päättää muun muassa avoinna olevien virkojen täyttämisestä ja vahvistaa talousarvion. Ennen seurakuntavaaleja ehdokkaat esitellään sekä Kirkko ja me -lehdessä että kaikille äänioikeutetuille lähetettävässä kirjeessä. Kuvauk set järjestetään seurakunnittain. Jos olet jo suostunut ehdokkaaksi tai suunnittelet sitä, merkitse kuvausaika kalenteriisi jo tässä vaiheessa. Ehdokaskuvaukset järjestetään seurakuntien toimitalossa, Eerikinkatu 3, seuraavasti: ke klo Tuomiokirkkoseurakunta ja Turun ruotsalainen seurakunta to klo Maarian seurakunta ja Paattisten seurakunta pe klo Martinseurakunta ja Mikaelinseurakunta ma klo Henrikinseurakunta ja Katariinanseurakunta ti klo Kaarinan seurakunta ja Piikkiön seurakunta Seurakunnille varattuihin kuvaustilaisuuksiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Näiden päivien lisäksi kaikkien seurakuntien ehdokkaiden on mahdollista tulla kuvaukseen myös lauantaina klo Lauantain kuvaukseen tulee ilmoittautua etukäteen seurakuntavaalien tiedottaja Kerttu Palmuselle, kerttu.palmunen@evl.fi. Palmusen sähköposti toimii 1.8. alkaen. Vaalikone auttaa äänestäjiä Omia mielipiteitään ehdokkaat voivat kertoa vaalikoneen välityksellä. Kirkkohallituksen ja MTV:n yhdessä toteuttaman vaalikoneen kysymyksiin ehdokkaat voivat vastata viikoilla Vaalikoneesta ehdokkaat saavat lisätietoa alkusyksystä. Äänestäjille vaalikone avautuu hyvissä ajoin ennen ennakkoäänestyksen alkua eli

4 4 Timo Jakonen Salme Alihanka antaa mölkyille kyytiä siihen malliin, että nuoremmat jäävät kakkoseksi. Koko porukka kannusti Veikko Perttulan tyylinäytettä. Erityisesti yksin eläville yhdessä olo on tärkeä osa leiriä. Veteraanileirillä arki unohtuu Kun kesä saa, Sinapin leirikeskuksessa on entistäkin vilkkaampaa: viikot täyttyvät diakoniatyön järjestämistä leireistä. Yksi vuosikausia järjestetty leiri on neljän päivän veteraanileiri. Kun katsoo leiriohjelmaa, ei uskoisi, että leiriläiset ovat ysikymppisiä. Sen verran paljon on kaikenlaista touhua, on jumppaa, askartelua, ulkoilua, saunomista ja tietenkin se leirielämän tärkein, joka on ikään katsomatta sama: syödään, syödään ja syödään. Ohjelmaa riittää aamukahdeksasta iltakahdeksaan no, hiukan hitaammassa rytmissä sentään kuin rippileireillä, mutta kuitenkin. Tätä juttua tehtäessä oli meneillään aa mupäivän tuolijumppatuokio, sitä ennen oli jo käyty nostamassa lippu salkoon, syöty aamupala ja ehditty muistella yhdessä menneitäkin. Jumpan jälkeen on vuorossa vaihtoehtoisesti mölkkyä tai askartelua. Suurin osa valitsee ulkoilun, sillä mölkky on sopiva laji ikäihmisillekin. Heittokäsi on kaikilla vielä kunnossa eikä näössäkään tunnu olevan vikaa. Sinapissa pääsee hyvin liikkumaan rollaattorilla, joten kentälle pääsy ei ole ongelma. Sinapin leirikeskus ja kaunis keväinen luonto loivat hienot puitteet veteraanileirille. Voiton vie tänään kuten edellispäivänäkin Erkki Tuukkanen. Hän tosin tunnustaa keilanneensa 45 vuotta, joten voiton salaisuus lienee harjoittelu. Tuukkanen on toinen kahdesta rintamalla olleesta muuten porukka on nykyään perin naisvaltaista. Yhdessäolo on tärkeintä Vanhustyön toiminnanohjaaja ja leirin vetäjä Riitta Räsänen kertoo, että kevään leirille haki kolmekymmentä ja parikymmentä lopulta tuli. Leirejä on kesässä pari. Pieni osallistumismaksu on, mutta seurakunta maksaa suurimman osan. Mukana on sotaveteraaneja ja rintamatunnuksen saaneita, naisia ja miehiä. Yhdessäolo on se juttu. Tämän ikäisillä se vielä korostuu on yksin asuvia ja leskiä. Sitäkin mukavampaa on sitten välillä nähdä muita. Heillä on myös paljon yhteistä historiaa ja samantapainen menneisyys niin että esimerkiksi ryhmäytyminen on tosi helppoa, Räsänen kertoo. Vaikka ohjelmaa riittää, mihinkään ei tietenkään tarvitse osallistua, vaan voi ihan tulla kun haluaa tai jättää väliin: Täällä on tarkoitus myös levätä ja rentoutua. Tosin tämä on sitä ikäpolvea, että kun heille jotain järjestetään, niihin yleensä myös osallistutaan. Tavoitteena on saada aikaiseksi hyvä leiri: että leiriläisillä olisi hyvä olo ja he saisivat levätä ja kokea olevansa tervetulleita. Tärkeää on, että leirin jälkeen jää sellainen levollinen ja mukava olo, Räsänen miettii. Vaihtelua arkeen Sinikka Laine on käynyt veteraanileireille vuosikymmenen verran. Kerran hän ehti käydä veteraanimiehensäkin kanssa, mutta tämän kuoltua on käynyt yksin. Tai ei oikeastaan yksin vaan Salme-siskon kanssa, joka on samassa elämäntilanteessa. Leiri on tervetullutta vaihtelua arkeen: yksinäiselle ihmiselle on oikein mukavaa, kun saa nauttia muiden seurasta. Täällä on ihana luonto ja meille järjestään paljon kaikkea kivaa toimintaa. Voi oikein valita, mihin haluaa osallistua. Ja sitten meillä on täällä hyvä henki! Heti tutustutaan uusiin aika paljon on tietenkin myös tuttuja entuudestaan, kun ihmiset ovat pitkään täällä käyneet. Viime vuosina väki on tietenkin vähentynyt, tämä taitaa olla pienin leiri ikinä, Laine miettii. Hän itse tykkää eniten liikunnasta jumpasta ja kävelyretkistä: Vaikka ikäeroa on useita vuosikymmeniä, Sinikka Riikosella ja Riitta Räsäsellä riitti yhteisiä puheenaiheita. Nykyään meillä on aika paljon täällä myös käsitöitä, kun miehiä on niin vähän enää mukana. Ohjelman lisäksi tärkeää on ihan vain se yhdessäolo ja juttelu. Niitä näitä jutellaan, ei mitään ihmeellistä. Ja on meillä täällä uskontokin mukana, iltahartaus on aina. Sen sijaan sodasta ei juuri puhuta veteraanilaulu laulettiin, mutta siinä se. Vapaaehtoiset auttavat Diakonian työntekijöiden lisäksi apuna on työntekijä kaupungin kotihoidosta. Sinänsä leiriläiset ovat niin hyvässä kunnossa, että pärjäävät itsekseen, mutta hyvä on olla apua, jos sellaista satutaan tarvitsemaan leireillähän aina sattuu ja tapahtuu. Mukana on myös avustajia. Esimerkiksi Sinikka Lindholm vetää jumppia. Mukana ovat myös Uolevi Salonen ja Riitta Tunturi. Molemmat ovat eräänlaisia veteraanileirien veteraaneja. Olemme olleet monet vuodet vapaaehtoisina leireillä avustamassa. Viime vuonnakin olimme kuudella eri leirillä. Homma on sitä, että kaikki pyörii ja toimii. Valmistetaan iltapalaa, huolehditaan, että jumppapaikka on kunnossa ja että sauna on lämmin silloin kun pitää, laitetaan lippu salkoon ja niin edelleen. Ja sitten tietenkin yksi oleellinen osa on sellainen sosiaalinen lörpöttely, Salonen kertoo. Ja mistä veteraanileirillä puhutaan, sodastako? Nykypäivän asioista pikemmin, omista kuulumisista, sairauksistakin ja sen sellaisista. Sodasta aika harvoin. Ihan joskus saunassa on vähän käyty läpi Lapin sotaa, mutta siinä se. Saloselle veteraanileiri on sikälikin läheinen, että hänen isänsä oli veteraani ja äiti kaksinkertainen evakko. Mutta mikä saa heidät vuosi toisensa jälkeen vapaaehtoiseksi? Sitä nyt vain haluaa olla avuksi niin kauan kuin vielä virtaa on ja apu kelpaa. Niin kauan tullaan kuin pyydetään ja pystymme. Eikä tämä kyllä mitään lomaa ole vaikka paikka onkin hieno: aamulla seitsemältä alkavat puuhat ja iltayhdeksään niitä riittää. Roope Lipasti

5 5 Poikakuorosta eväitä elämään Turun tuomiokirkon poikakuoro CCI tarjoaa kaikenikäisille pojille loistavan mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä musiikin parissa mukavassa porukassa. Musiikillisen kasvun lisäksi poikakuoro vahvistaa sosiaalisia taitoja ja antaa elinikäisiä ystäviä. CCI-kuorossa voi kasvaa kuoromusiikin maailmaan jo leikkiikäisestä lähtien. Yhteistyössä Turun konservatorion kanssa järjestetty CCI-muskari antaa 5 6-vuotiaille lapsille mahdollisuuden tutustua kirkkomusiikkiin ja kuorolauluun. Kuorolaiseksi kasvaminen jatkuu CCI-harjoituskuorossa, jossa monenikäiset pojat vahvistavat musiikillisia taitojaan ja liittyvät ennen pitkää mukaan CCI-pääkuoroon. Tällä hetkellä pääkuorossa laulaa kolmisenkymmentä 8 18-vuotiasta poikaja miesääntä. Mukaan voi hypätä missä vaiheessa ja minkä ikäisenä tahansa. Musiikkia harrastanut nuori voi liittyä usein myös suoraan CCI-pääkuoroon. Tällä hetkellä otamme laulajia mukaan kaikkiin ääni aloihin, kuoronjohtaja Heikki Rainio kertoo. Suuria sävellyksiä ja mahtavia matkoja Vuosia CCI-kuoroa luotsannut Rainio tietää, että uusien kuorolaisten ensimmäinen tähtihetki kuorotaipaleen varrella on laulaminen mukana suuressa kirkkomusiikkiteoksessa yhdessä orkesterin kanssa. Se on pojille iso juttu, joka piirtää jokaiseen syvän ja lähtemättömän jäljen. Sen kokemuksen jälkeen kirkosta ulos ei astu enää se sama poika joka sinne astui sisään, Rainio sanoo. Juuri suuret kirkkomusiikkiteokset ovatkin se juttu, joka kantaa kuorolaisia vahvasti mukana CCI:ssä koulu kiireistä ja muista harrastusmenoista huolimatta. Poikakuoro on pitkäjännitteinen matka, joka vaatii sitoutumista ja paloa laulamiseen. Samalla se kuitenkin tarjoaa Rainion mukaan sellaisia elämyksiä, joita mikään muu harrastus ei pysty tarjoamaan. Unohtumattomia kohokohtia poikakuorotaipaleen varrella jokaiselle laulajalle ovat myös yhteiset ulkomaanmatkat. 25-vuotisen historiansa aikana CCI on vieraillut useaan otteeseen eri puolilla maailmaa, viimeksi kolmisen vuotta sitten Yhdysvalloissa. Seuraava esiintymismatka kin on jo suunnitteilla, tällä kertaa kohteena Keski-Eurooppa. Kuoroleireillä lentää laulu ja läppä Vaikka kesä on pian kauneimmillaan, ovat poikakuorolaisten mietteet jo pikkuisen joulussa. Silloin esitetään yhdessä Porin poikakuoron ja Pirkan Poikien kanssa J.S.Bachin kaunis Jouluoratorio Turussa, Porissa ja Tampereella. Kuoro korokkeille nousee kaikkiaan noin 130 laulajaa. Heitä säestää Pori Sinfonietta ja kapellimestarina toimii Jan Söderblom. Ensi keväänä CCI kutsuu kavereita kylään omaan kotikaupunkiin. Turussa huhtikuussa järjestettäville valtakunnallisilla poikakuoropäiville osallistuu monta sataa poikakuorolaista eri puolilta Suomea. CCI-pääkuorolaiset harjoittelevat Raunistulan seurakuntakodilla pääsääntöisesti kaksi kertaa viikossa. Toinen harjoituksista on koko kuoron yhteinen harjoitus ja toinen oman äänialan stemmaharjoitus. Ennen suurempia teoksia ja ulkomaanmatkoja järjestetään myös kuoroleirejä, joissa ohjelmassa on laulamisen ohella myös ulkoilua ja pelailua sekä tietysti rutkasti läpänheittoa loistavassa kaveriporukassa. CCI-kuoroon sekä harjoituskuoroon ja CCI-muskariin on hyvä mahdollisuus tutustua 9.8. Raunistulan seurakuntatalolla klo 12 järjestettävässä infotilaisuudessa. Tilaisuuden aikana osallistujat kuulevat CCI:n sulosointujen lisäksi myös kuoronjohtajien ja kuorolaisten näkemyksiä siitä, millaista on laulaa poikakuorossa. Rita Suhonen Lisätietoa CCI-kuorosta löytyy myös verkosta CCI-kuorossa on kolmisenkymmentä 8-18-vuotiasta laulajaa. Risto Savolainen Kotimaa Oy ilmoitusmarkkinointi toivottaa aurinkoista ja hyvää kesää. Vaihde ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi Puntarikatu 1, Kaarina Puh. (02) Avoinna arkisin TAHDOTKO PIPLIAN KESÄN HERKIMPIÄ HETKIÄ VARTEN LÖYDÄT RAAMATUT PIPLIASTA Vihki- ja rippiraamattuvalikoimassamme on nyt entistä enemmän kansivaihtoehtoja. Pyydä tarjous isommista määristä. HAUTAUSJÄRJESTELY-VIHKO noudettavissa liikkeestämme veloituksetta. Avustamme myös vihkon täyttämisessä. HAUTAUSTOIMISTO Annikki Perttala-Koskinen Oy Alkuperäinen, v perustettu perheyritys Linnankatu 3 Puh Myös liikeajan jälkeen Vähätorilla Turvallista ja kodikasta asumista Turun diakoniasäätiön Palvelutalo Esikossa, Uittamontie Turku. Tervetuloa tutustumaan! Maksuton asiakaspysäköinti Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Anu Salmi, p Saatavana on myös kattava valikoima virsikirjoja. Kysy kesän pakettitarjousta, pienoisraamattu ja virsikirja samalla kannella! tiedustelut myynti@piplia.fi Suomen Pipliaseura myynti myynti@piplia.fi

6 6 Maarian hautausmaa on tullut Mirja-Liisa Salolle tutuiksi jo lapsuusvuosina. Isän valokuvatessa Mirja-Liisa kuljeskeli hautojen lomassa ja tavaili niiden tekstejä. Timo Jakonen Maarian vanhalla kirkkomaalla suuret hautapaadet kohoavat juhlavina. Kirkkotarhan uudella puolella lennähtelevät linnut ja enkelit pienten hautakivien kyljissä. Hautausmaalla näkyy parin vuosisadan aikana tapahtunut muutos. Muuttuva hautausmaa Juhlavasta puistosta kotipuutarhaksi Maarian kirkkomaa on taidehistorian opiskelija Mirja-Riitta Salolle tuttu paikka. Jo lapsena hän tepasteli hautakivien lomassa suurten vaahteroiden suojassa. Pyöräilin tänne vanhempieni kanssa pitkän matkan Turun ja Raision rajalta, Salo kertoo. Isä oli innokas valokuvaaja ja kuvasi mielellään hautausmaita. Minä tavasin hautakivien tekstejä ja ihmettelin kirkkomaan vaivaisukkoa, Salo hymyilee muistoilleen. Lapsen näkökulma on vaihtunut aikuisen katseeseen, mutta Salon kiinnostus kirkkomaihin on säilynyt. Hakeudun edelleenkin vierailla paikkakunnilla hautausmaalle. Se antaa kuvan seudun kulttuurista. Mirja-Riitta Salo on kohdannut elämän haurauden ja rajallisuuden aiemmassa työssään sairaaloissa ja psykiatrisessa sairaanhoidossa. Se on tuonut oman lisänsä kirkkomaan tarkasteluun. Hautamuistomerkit heijastavat sitä, miten ihmiset ovat eri aikoina tulkinneet kuolemaa ja suhtautuneet siihen. Viime vuosina Salon katselutapa on rikastunut taidehistoriaa opiskellessa. Hautataide on osa suomalaista ja kirkollista taidetta. Muistomerkit kertovat tyylikausien muutoksista. Kirkon lattiasta kirkkomaalle Mirja-Riitta Salo kutsuu kirkkotarhaa hiljaisuuden lehdoksi. Maarian kirkkomaa on pieni, mutta erittäin kaunis ja monimuotoinen, hän ihastelee. Vanhan hautausmaan rinnalla ovat sankarihaudat, muistolehto ja uusi uurnahautausmaa. Kirkkomaalla on myös erityisiä taideteoksia kuten kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen sukuhaudan veistos. Kirkkotarhan vanhalla ja uusilla alueilla kävellessä voi aistia hautausmaan ilmeen muuttumisen. Salo kuvailee hautakiven vuosisataista kehityskulkua: 1700-luvun lopulle asti vainajia haudattiin kirkkoon hautalaatan alle. Sitten hautalaatta kohosi lattiatasosta hautapaadeksi. Se nousi kirkon seinälle hautakirjoitukseksi, epitafiksi, ja siirtyi lopulta ulos kirkkomaalle vaaka- ja pystykiveksi. Kehitys jatkuu. Hautapaasien tarinat Vanhalla kirkkomaalla hautapaadet ovat täynnä tarinoita: Tässä lepää Hamaron Isontalon rusthollari Gustaf Adolf Gustafsson , Tässä lepää talonemäntä Amanda Maria Kohmoinen Ennen hautakivet kertoivat arvojärjestyksestä. Jo muistomerkin koko ja paikka paljastavat, mistä asemasta ja millaisesta suvusta on kyse. Merkinnöistä hahmottuvat myös seudun maatilat. Paadet osoittavat apteekkarin, kamreerin, kirkon kuudennusmiehen, talollisen ja monen muun leposijan. Hautakiviin kirjoitettiin tietoja vainajasta. Titteli oli tärkeä. Nykyisin ammattia ei yleensä merkitä. Miten se onnistuisikaan, kun monen ammatiksi tulisi pätkätyöläinen? Salo vertailee. Rusthollari Gustafssonin kiveen on kaiverrettu teksti: Autuaat Herrassa kuolleet. Ne jotka toimellisesti waeltaneet ovat, tulevat rauhaan ja lepäävät kammioissansa. Muistolauseet olivat tärkeitä. Nykyisissä kivissä niitä on niukasti. Matkalaukkujen aika Vanhan kirkkomaan muistomerkit ja kivillä reunustetut haudat ovat erikokoisia. Hautapaadet eivät ole suorissa riveissä. Näkymä on vaihteleva ja ainutkertainen ja 1970-lukujen hautausmailla sai hakemalla hakea vaihtelevuutta. Taustalla oli yhteiskunnan muutos. Kaikki teollistui ja tehostui. Sarjatuotantona rakennettiin laatikkomaisia elementtitaloja. Myös hautausmaat laitettiin kuriin. Hautakivistä tuli matkalaukkumalleja. Niistä oli yksilöllisyys kaukana, Mirja-Riitta Salo toteaa luvulla herättiin kaipaamaan yksilöllisyyttä. Muistomerkkeihin etsittiin sisältöä ja sanomaa, uusia muotoja ja kivilajeja. Maarian kirkkomaalla ei matkalaukkurivejä näy. Kirkkotarhan uudet osat otettiin käyttöön vasta 1990-luvulla. Isokokoisesta pienipiirteiseen Juhlava vanha kirkkomaa jää taakse, kun siirrytään uurnahautausmaan puolelle. Suurten hautapaasien sijaan on sijoitettu pieniä muistomerkkejä kukkien ja pensaiden väliin. Tuntuu kuin astuisi arvokkaasta linnanpuistosta kotipuutarhaan. Täällä syntyy lähes miniatyyrimäinen vaikutelma, Mirja-Riitta Salo summaa näkymää. Muistomerkit ovat pienikokoisia, koska hautapaikatkin ovat pieniä. Hautapaikat on sommiteltu säteiden muotoon. Se luo ilmeikkyyttä hautausmaalle. Säteet voivat kuvata Jumalasta heijastuvaa rakkautta. Voiton merkki kivessä Uurnahautausmaan useimmat muistomerkit on tehty kivestä. Muodot vaihtelevat. Joukossa näyttää olevan kotipihalta tuotuja luonnonkiviäkin. Kivi edustaa pysyvyyttä, se on osa kalliota. Kivi kertoo myös luonnon tärkeydestä suomalaisille, Mirja-Riitta Salo tulkitsee. Uurnahautausmaalla näkyy yksilöllisyys. Kymmenen vuoden aikana suomalainen hautausmaakulttuuri on muuttunut merkittävästi. Nykyhaudoilla halutaan tuoda esiin vainajan persoonallisuutta. Erään kiven mustaan sileään pintaan on vain kaiverrettu vainajan käsialalla nimi sekä syntymä- ja kuolinvuosi. Joidenkin kivien etu- ja takasivut on hiottu sileiksi, mutta reunat jätetty rosoisiksi, luonnonkiven kaltaiseksi. Se tuntuu sanovan, että elämän rosoisuus on hyväksytty. Muistomerkkejä yhdistää eräs piirre. Niihin on kuvattu risti. Risti on täällä yhä voimissaan, vaikka ristinmuotoisia muistomerkkejä ei juuri olekaan, Salo toteaa. Risti on kristillisen ylösnousemuksen tunnus. Se symboloi ikuista elämää ja voittoa kuolemasta. Ikkuna iäisyyteen Monen hautakiven vierelle on tuotu lyhty kynttilää varten. Monen kiven sisälläkin tuikkii valo kuin kodin kynttilä lämpöisin liekein. Kiveen on rakennettu läpinäkyvä ikkuna. Nämä ovat nykyisin suosituimpia hautakivimalleja, Mirja-Riitta Salo tietää. Kiveen on yhdistetty pronssinen lyhtykehys. Kynttilä palaa sen sisällä suojassa tuulelta ja tuiskulta. Ikkuna viittaa tuonpuoleiseen. Ikkunan läpi katsellaan täältä sinne rajan toiselle puolelle. Kynttilä kuvastaa valoa. Se merkitsee ylösnousemustoivoa. Lintujen siivin Kirkkomaan lehvikössä pulppuaa ja naksuu satakielen laulu. Hautakivien päällä ja juurella istuskelee pronssisia varpusia ja muita pikkulintuja. Jonkin kiven kyljessä kiitää pääskyspari. Toisessa kivessä joutsenet ovat nousseet siivilleen. Linnut ovat uudehko aihe hautakivissä, vaikka vertauskuvana ne on tunnettu jo ammoin. Monissa kulttuureissa lintua on pidetty sielun symbolina. Lintu viittaa myös elämän hetkellisyyteen, Mirja-Riitta Salo kertoo. Kun hautamuistomerkissä on yksi lintu, se saattaa merkitä sielulintua, jonka hahmossa sielu liitää taivaaseen. Kaksi lintua kuvaavat sielun saattajia viimeisellä matkalla. Enkeli rohkaisee Harmaan kiven juurella pieni posliininen enkeli lähettää kämmenel