KURESAAREN KAUPUNKIKIERROS

Transkriptio

1 1 KURESAAREN KAUPUNKIKIERROS Kuresaaren kaupunkikierros järjestettiin klo alken. Kokoontuminen oli Vanalinna Kohvikissa klo Mukaan oli tullut 10 henkilöä ja oppaanamme toimi Maria Peep. Hän oli oppaanamme myös kaksi vuotta aiemmin Setomaan kierroksella. Kierroksen tarkoituksena oli tutustua Kuresaaren vanhoihin rakennuksiin, niiden historiaan ja arkkitehtuuriin. Mukana kierroksella olivat Marja-Liisa ja Kimmo Pulli, Salme Rinne, Kirsi Salmi, Jüri Aus, Taru, Harry, ja Roosa Lonka, sekä Sinikka ja Matti Suominen. Kierros alkoi kahvin merkeissä. Kierros kesti yli kolme tuntia. Kuresaaren taajama on ensimmäisen kerran mainittu vuonna Kaupunkioikeudet se sai Kaupunkioikeudet antoi Tanskan kuninkaan Fredrik II veli Magnus. Kuresaari on keskiaikaisista kaupungeista nuorin Virossa. Saarenmaa oli jaettu kahtia Piispan ja Kalpaveljeskunnan kesken. Raja kulki Kuivastun tiellä Maatevahe-joen kohdalta ja nykyään se vanha raja on merkitty kyltillä tien varressa. Joki on aikaa sitten kuivunut. Piispan valta kesti 333 vuotta. Piispoja oli tuona aikana yhteensä 26 ja viimeinen piispa Münchausen V myi Saarenmaan Tanskan kuninkaalle Fredrik II:lle, joka lähetti veljensä ruhtinas Magnuksen Saarenmaalle. Liivinmaan sota alkoi vuonna Iivana Julma halusi pääsyä Baltian merelle ja sitä hän lähti toteuttamaan miehen sotajoukolla. Piispalla oli vain 120 ritaria jäljellä Liettuassa käytyjen taistelujen jälkeen. Iivana Julma ei saanut pääsyä Baltian merelle, sillä Puola osallistui sotaan ja Venäjä joutui luopumaan valloituksistaan. Tanskan valta ei kestänyt kauan, sillä Kalmarin sota Ruotsin kanssa vei Tanskan voimat. Tanskalaiset luovuttivat Saarenmaan Ruotsille 1645, jolloin alkoi Ruotsin aika. Vuonna 1648 Magnus de la Cardie sai Saarenmaan maakunnan hallintaansa, vaikka asuikin Ruotsissa. Vieraillessaan Haapsalussa Viron matkoillaan hän huomasi rovion, joka oli pystytetty noidan polttamiseksi. Enää puuttui vain hänen allekirjoituksensa. Koulun perustamiseen liittyi noidan polttoaikeet, sillä pastorin maidon juojana ollut kissa oli muka noita ja siitä syytteessä ollut ihminen olisi pitänyt polttaa. Magnus de la Cardie ei kuitenkaan allekirjoittanut polttomääräystä vaan totesi: Tässä ei tarvita roviota, tässä tarvitaan koulutusta Rovio johti siis koululaitoksen perustamiseen Saarenmaalle. Hänen aikanaan Johan Gutter toimi hänen nimissään ja silloin aloitettiin Raatihuoneen rakentaminen. Viro oli siihen aikaan jaettu kahteen osaan Pohjois-Viro ja Hiidenmaa olivat Eestimaata ja Etelä Viro ja Saarenmaa olivat Liivinmaata. Siksi puhuttiin siihen aikaan Liivinmaan tiestä, joka lähti kaupungin keskusaukiolta Kuivastuun. Ruotsista saatiin vahvistetuksi kaupungin oikeudet ja velvollisuudet. Kirkon ja koulun palvelijat saivat palkkansa kaupungilta ja kaupunki joutui maksamaan 24 köyhälle perheelle avustusta. Tori oli ainoa paikka missä sai käydä kauppaa ja kaupunki sai veroa näistä kauppatuloista. Kuresaaren vanhin rakennus on Piispan Linna. Linnan Pitkä Hermanni on 41 m korkea torni, joka on vasemmalla puolella julkisivua. Meri oli siihen aikaan vielä ihan muurin vieressä ja vartija tornissa näki hyvin saapuvat laivat. Laivat maksoivat veroa, varmistuksena oli yleensä panttivanki laivasta, joka laskettiin syvään kuiluun lunnaitten maksua odottamaan. Toinen torni oli puolustustorni. Linnassa oli myös Leijonan luola, jonne vangit heitettiin heti tuomion saatuaan leijonien syötäväksi. Campenhausen tuli Saarenmaalle Liivinmaan varakuvernööriksi maajakoa tekemään ja samalla hän tuli sivistämään kartanon herroja ja opetti heille myös kahvin valmistusta, käyttöä ja hyviä tapoja. Hän alkoi myös vaatia talojen rakentamista tien reunoille ja esitti myös, ettei sikoja ja lehmiä saisi pitää kaduilla. Myös ensimmäinen käsinkirjoitettu sanomalehti Intelligenze alkoi ilmestyä ja sitä

2 2 luettiin kirkoissa. Hän poistui Saarenmaalta 1897 ja kuoli Pädasten kartanossa kolme vuotta myöhemmin. Venäjän vallan aika alkoi vuonna Silloin Pietari sai vallattua Saarenmaan talvella, jään yli päästyään ja vedätettyään 16 puutykkiä jäätä pitkin saarelle ruotsalaisia pelottamaan. Rutto oli heikentänyt linnan sotaväkeä rajusti ja ruotsalaiset antautuivat ilman vastarintaa. Siitä alkoi Venäjän vallan aika, joka kesti 210 vuotta. Pietari poltti ensin kaiken palavan tieltään ja tappoi ihmiset, koska hän halusi alkuun vain pääsyn merelle. Viro menetti silloin ihmisistään yli puolet, mutta sitten Pietari tuli järkiinsä ja rakennutti Tallinnaan vuonna 1718 Kadriorgin linnan Katariinan kunniaksi. (Kadriorg = Katariinan laakso). Katariina löydettiin taistelukentältä vaunujen alta ja hänet vietiin ensi alkuun palvelijaksi yhdelle kenraalille, jonka luota Pietari hänet löysi. Pietari otti hänet vaimokseen tämän synnytettyä hänelle lapsen. Katariinasta tuli myöhemmin keisari Katariina I Pietarin kuoltua. Pietarille tehtiin Tallinnan Heinätorille patsas vuonna 1910 Venäjän vallan 200-vuotisjuhlaksi. Patsas oli viiden metrin korkuisen kiviröykkiön päällä ja patsas oli luonnollisen kokoinen kaksi metriä pitkä. Vuonna 1917 alkoi Venäjällä vallankumous ja saksalaiset tulivat Viroon vuonna Saksalaiset poistuivat Virosta Liittoutuneiden vaatimuksesta I maailmansodan päättyessä. Vuonna 1919 venäläiset hyökkäsivät Viroon. Virolaiset ajoivat venäläiset pois yhdessä 3000 suomalaisen vapaaehtoisen avulla. Samana vuonna Baltian saksalaiset paronit yrittivät hyökkäystä etelästä käsin rautaisen divisioonan avulla, mutta virolaiset ajoivat heidät pois Virosta Riikaan asti. Tämän jälkeen virolaisten piti taas kiirehtiä itärajalle torjumaan uutta venäläisten hyökkäystä. Neuvosto-Venäjä suostui Viron kanssa rauhansopimukseen Tartossa helmikuun 2. päivä vuonna Vuonna 1922 Viro itsenäistyi ja Pietarin patsas, joka oli Tallinnan heinätorilla, vietiin Kadriorgin museoon ja osasta patsasta lyötiin sentin rahoja. Patsaan pää ja rintaosa ovat nykyään Kadriorgin museossa. Vuonna 1924 yrittivät Viron kommunistit vallankaappausta, samaan aikaan, kun venäläinen laivasto-osasto oli Tallinnan edustalla. Kapinayritys kukistettiin asevoimin, minkä jälkeen venäläinen laivasto-osasto poistui Tallinnan edustalta. Vuonna 1939 Neuvostoliitto valtasi Viron ja vuonna 1940 Virosta tuli Neuvostoliiton osa. Vuonna 1991 Viro julistautui itsenäiseksi ja Ryytli kutsui Jeltsinin Tallinnaan allekirjoittamaan suostumuksensa itsenäisyysjulistukseen. Yhden Lasnamäessä sijaitsevan tehtaan johtaja Jarovol oli kovasti venäläismielinen ja hänellä oli alaisuudessaan 5000 työläistä ja 2000 rakentajaa, jotka suunnittelivat Jeltsinin murhaa hänen lähtiessä lentokentältä Neuvostoliittoon. Tehtaalla oli kuitenkin muutama virolaismielinen, jotka kertoivat aikeesta eteenpäin. Jeltsin poistui kaupungista henkilöautoilla, joten murhayritys epäonnistui, kun vain saattajat menivät lentokentälle. Viron itsenäistymisaikaan liittyy monenlaisia tarinoita, yksi niistä on Viron televisiossa työskennelleen Juhan Aaren työnhakumatka Moskovan Viroon suunnittelemaan fosforiittikaivokseen. Hän halusi sinne johtajaksi tai ainakin varajohtajaksi ja Moskovassa oltiin tyytyväisiä tämän myönteiseen suhtautumiseen. Hän sai selville, että se olisi lisännyt venäläisten määrää henkilöllä ja olisi johtanut Viron asukasmäärään nähden venäläisten rajua lisäystä enemmistöksi. Asiasta tehty uutinen oli yhtenä syynä Viron itsenäistymiseen. Virossa oli salainen kaupunki, josta suurin osa virolaisista ei tiennyt mitään. Sitä ei ollut merkitty kartalle, mutta 2000 vihreää nuorta koululaista pyöräili kaupunkiin ja katkaisi kaupunkia ympäröivät piikkilangat. Komendantti yritti soittaa Moskovaan neuvoa kysyäkseen, mutta yhteyden saanti kesti liian kauan. Lapsia ei voinut ampua, joten se oli yksi voitto vapauden tiellä. Lapset käyttäytyivät kaupungissa mallikelpoisesti, eivätkä antaneet venäläisille mitään syytä puuttua heidän olemiseensa.

3 3 Baltian maista Liettua julisti itsenäisyyden ensimmäisenä ja Viro toisena. Viron itsenäistymisjulistuksen anto vei parlamentilta paljon aikaa, sillä kokous kesti pitkään aamusta iltakymmeneen. Parlamentti oli vielä siinä vaiheessa neuvostovallan aikana valittu ja päätöksen aikaansaamisessa oli paljon vaikeuksia. Piti ottaa huomioon myös kansainväliset lain vaatimukset mm. omaisuuden jaosta oikeudenmukaisesti vallan vaihdon yhteydessä. Kansa tuki parlamenttia muodostamalla Baltian ketjun, joka ulottui Pitkän Hermannin juurelta Vilnaan asti. Ketjussa oli ihmisiä käsi kädessä ja se oli paikoitellen kolminkertainen ja Tallinnassa jopa kymmenkertainen Pitkän Hermannin juurella. Vitsinä kerrotaan Arnold Ryytelin vierailusta Gorbatsovin luona. Ryytel oli pyytänyt Gorbatsovilta Virolle kolmen minuutin itsenäisyyttä. Gorbatsov oli kysynyt häneltä, Mitä te sillä tekisitte?. Ryytel oli vastannut: Ensimmäisen minuutin aikana julistaisimme Ruotsille sodan, toisen minuutin ajan taistelisimme ja kolmannen minuutin aikana antautuisimme. Saarenmaan maaperä on aina ollut köyhää ja perheiden lapsiluku suuri, perheessä saattoi olla jopa 12 lasta. Kuolleisuus oli suurta menneinä aikoina. Maanomistusolot olivat aika monimutkaiset ja omassa omistuksessa olevat alueet sijaitsivat kaukanakin toisistaan. Tontit olivat pitkiä ja kapeita ja ne olivat erilaisista maalohkoista jaettuja. Kartanoissa saattoi olla jopa yli 500 lohkoa. Peltomaat olivat pitkiä ja kapeita ja niiden viljely täytyi aloittaa yhtä aikaa. Juttuna kerrottiin, että viimeistä viljelijää yleensä autettiin, mutta jos sama viljelijä oli viimeisenä seuraavanakin vuonna, hänestä tehtiin pilkkalaulu, sillä vankilassa istuminen kesti vain viisi vuotta, mutta laulu säilyi ikuisesti. Saarenmaalla toimeentulo oli huonoa ja kommunistipuolueella oli Saarenmaalla suhteessa eniten jäseniä Virossa. Ihmiset ajattelivat omaa toimeentuloaan ja liittymällä puolueeseen sai etuja ja työpaikkoja. Kaikki eivät kuitenkaan halunneet kolhooseihin ja osa saarelaisista siirtyi mantereelle. Saarenmaalla oli enimmillään asukasta, mutta se on vähentynyt nykyiseen asukkaaseen, työpaikkojen katoamisenkin takia. Mielipiteittensä takia paljon väkeä pakkosiirrettiin kyydityksillä useassa erässä vuosien mittaan Siperiaan, myös Saarenmaalta. Kolhooseja perustettiin vuonna 1947 ja ne, jotka eivät menneet tai päässeet kolhooseihin siirtyivät mantereelle ja Tallinnaan. Korkeintaan puolet heistä palasi saarelle ja osa tytöistä avioitui mantereelle, sillä Saarenmaan tytöt olivat suosittuja mantereen nuorten miesten mielestä, siksi että he olivat paremmin kasvatettuja ja osasivat tehdä enemmän käsitöitä kuin mantereen tytöt. Saarenmaalla tuntuu nykyään olevan negatiivinen vire, sillä Kuresaarta kutsutaan joissain puheissa Suresaareksi, johon tullaan mantereelta eläkeiässä loppuelämäksi. Saarenmaalle pitäisi saada positiivinen kierre aikaiseksi, jotta maaltapako loppuisi ja elämän usko voittaisi. Investointeja pitäisi saada liikkeelle ja pitäisi hyödyntää olemassa olevia rikkauksia, kuten luontoa. Vuosisadat ovat lyöneet oman leimansa myös saarenmaalaisiin, osa hyviä ja osa huonoja. Kuresaaren kaduilla on ollut myös venäläiset nimet Neuvostovallan aikana. Yhtenä iltana katujen nimet päätettiin muuttaa kaupunginjohtajan määräyksellä venäläisiksi. Nyt ne on taas palautettu virolaisnimiksi. Kaupunkiin on saatu Golf-kenttä ja sekin on yksi positiivinen lisä turisteille ja paikallisille virikkeitä lisäämässä. Aavik oli tunnettu kielimies, joka kehitti viron kieltä lisäämällä uusia sanoja viron kieleen. Aavikuiden tammet on istutettu Loode Tammikin alueelle.

4 4 Saarenmaalle oli tarkoitus rakentaa rautatie vuonna 1951 Roomassaaresta kaikkiin tukikohtiin ja sitä varten oli tuotu työväkeä keski-aasiasta. He käyttäytyivät todella huonosti ja varastelivat ja pahoinpitelivät ihmisiä ja raiskasivat naisia. Heidän asuttamaansa kylää alettiin nimittää Kelmikyläksi. Muita kaupunginosia Kuresaaressa on kuten Kullimae= Haukkamäki, Venekylä, sairaala-alueen suunnalla ja Roomassaare. Roomassaaren alueella oli kylpylöitä ja se on nykyään uutta kaupunginosaa. Rannikolla oli Neuvostoliiton länsiraja ja varustus sen mukainen. Varuskunnissa ei saanut poistua kuin vain viiden minuutin kävelymatkan päähän asemista. Säären kärjessä oleva tykkipatteri pystyi ampumaan Hirvensalmen yli 27 km matkan, joten tykeillä ja miinoilla pystyttiin sulkemaan salmi täysin. Tykki painoi kg, putken pituus oli 11 m ja ammukset painoivat 470 kg. Ammuksia käsittelemään tarvittiin 6 miestä. Tämä kaikki oli jo tehty 1. maailmansodan aikana Pietarin puolustamiseksi. Rautatielinjaa oli tehty kaikkiaan 500 km Saarenmaalle Roomassaaresta kaikkiin tukikohtiin ammusten ja muonan kuljettamiseen. Rataa oli tehty Kuivastun ja Kihelkonnan suuntaan ja Sääreen. Valmista rataa oli 250 km. Kun Karujärvelle pystytettiin ohjustukikohta, todettiin, että rataa ei enää tarvittu ja siksi se purettiin pois. Radan rakentamiseen liittyy monenlaisia juttuja. Yksi vitsi kertoo komendantin saaneen määräyksen radan rakentamisesta Sahalinin saarelle, mutta tämä oli niin päissään, ettei muistanut mihin se rata piti rakentaa. Hän muisti kuitenkin, että se alkoi S-kirjaimella ja karttaa tutkittuaan hän katsoi paikaksi Saarenmaan ja sinne rata rakennettiin. Toinen vitsi liittyi radan purkamiseen. Yksi joukkue rakensi vielä rataa, kun toinen joukkue purki sitä alkupäästä. Näin jatkui toiminta vielä viikon päivät ennen asian huomaamista. Roomassaaresta kulki saksalaisten vuonna 1917 rakentama kapearaiteinen rautatie kaupunkiin ja asema oli linnan puistossa nykyisen Zurra Murra-baarin kohdalla. Vitsinä hammaslääkäripulasta kuultiin juttu miehen ja naisen menosta ravintolaan syömään. Molemmat tilasivat pippuripihvit ja vaimo alkoi syödä heti ruuan saatuaan. Mies istui mietteliäänä ja katseli vaimon syömistä, mutta ei koskenut ruokaansa. Tarjoilija tuli kysymään, miksi mies ei syönyt ruokaansa, eikö maistu. Tämä vastasi, että ruoka kyllä maistuisi, mutta tekohampaat olivat siinä vaiheessa vaimon suussa. Vanalinna kahvilassa oli iso tila, jossa oli manttelisavupiippu. Siinä paloi aikoinaan avotuli ja sen yläpuolella roikkui kattiloita. Seinät olivat mustat ja savupiippu kapeni ylöspäin ja katolla oli normaalipaksuinen savupiippu ulos. Lihaa voi savustaa piipussa samanaikaisesti. Puita paloi melkoisesti tulella. Kuva: Vanalinnan kahvila

5 5 Vuonna 1710 kaupunki paloi, sillä kaupungissa oli silloin pääasiassa olkikattoisia puutaloja. Suurin osa Kuresaaren rakennuksista on sitä nuorempia. Kaupungin rakennustyyli muuttui klassiseksi vuoden 1710 palon jälkeen. Kauba kadulla on Johani Hotelli ja Kapteeni Körtsin kapakka. Hotellin julkisivussa on roomalaiset kaaret ja neljä kaunista pylvästä. Rauhoitettu Musta mänty on hotellin vieressä. Kuva: Johan-hotelli Neuvostoliiton aikana vuodesta 1939 lukien Vanalinna kahvilaa vastapäätä oleva kivirakennus toimi sotaväen kauppana. Vuonna 1993 Neuvostoarmeija jätti Viron ja entiset omistajat saivat asuntonsa takaisin. Sotaväen kauppa sai nimen Kinni-Lahti kauppa ovessa olleen ison kyltin ansiosta, jossa ilmoitettiin kaupan kiinni- ja aukiolosta. Talo on nykyään hylättynä, vaikka se on vielä suhteellisen hyvässä kunnossa kivikoristeineen. Kuva: Kinni-Lahti kauppa

6 6 Pappilan portti Kauba 5:ssä on sepän työtä ja pappilan pihalla on lasten turvakoti. Kuresaaressa on monta eri uskontokunnan kirkkoa. On luterilainen kirkko, ortodoksikirkko, baptistikirkko, Metodistikirkko ja Nelikaaren kirkko (Helluntai seurakunta). Kuva; Pappilan portti Katariina II rahoitti vuonna 1790 ortodoksikirkon rakentamisen. Ortodoksikirkon aidassa on kaunis portti, jossa on hammasleikkauksia ja triglyfejä. Kirkko on nykyään arkkitehtimuistomerkki ja sitä on kunnostettu mm. kuparikatolla. Sisääntuloportilla kirkkoon on komea holvikaari. Neuvostoliiton aikana oli edullista vaihtaa uskontonsa ortodoksiksi, sillä siitä sai lisämaata. Se oli varmaan yksi tapa rikastua ja kääntyjiä varmasti ilmaantui. Kuva: Ortodoksikirkko

7 7 Kuva: Nikolai kirkon portti Kauba-kadun ja Tallinna kadun kulmassa on kaksikerroksinen talo, jossa oli aikoinaan vanha astiakauppa. Siitä oppaamme muisti tapauksen, jossa hänellä olisi ollut tilaisuus ostaa Katariinan arvokas astiasto, mutta hän meni soittamaan miehelleen asiasta ja palatessaan minuutin kuluttua takaisin se oli jo myyty. Kuva: Entinen astiakauppa Neuvostoliiton aikana kaikkien ostoskeskusten julkisivutyyli määrättiin keskitetysti ja silloin 1- kerros kulmatalossa muuttui, siten, että 1-kerros rakennettiin kivestä ja toinen kerros oli pienempi ja se oli rakennettu puusta. Kävimme katsomassa Wildenbergin taloa, joka on Tallinna kadulla. Wildenberg oli nahan parkitsija, joka saapui Kullamaalta Kuresaareen vuonna 1858 mukanaan 12 työntekijää. Myöhemmin talossa toimi myös Wildenbergin kahvila, mutta se teki konkurssin muutama vuosi sitten. Siinä toimi aikoinaan EDU-kauppa, joka myös on lopettanut toimintansa ko. osoitteessa. Nykyään kyseisen korttelin omistaa joku rahoittaja, mutta Viron omistussuhteista ei saa mistään kunnon tietoa.

8 8 Kuva: Wildenbergin talo Campenhausenin talo oli seuraavana matkamme varrella. Se sijaitsee Kauba-kadun varrella pihapiirissä. Oikea Campenhausenin talo sijaitsi nykyisen Vanhan apteekin talossa (1680) uusien tutkimusten mukaan. Kuva 2. Campenhausenin talo (väärä) ALLIMANNIN TALO 1900-luvun alussa oli talon isäntä Julius von Nolcken. Vuonna 1909 sen osti Emil Allimann. Kiitos uudelle isännälle, talo sai kellotornin, jota ei ole yhdelläkään saksalaisen talolla. Kelloseppien talo on Kauba-kadun kulmassa ja siinä on kellot joka suuntaan. Se oli/on hyvä treffipaikka, kun sovittiin tapaamisesta kellon alla. Tämä kello on näyttänyt jo sata vuotta aikaa, sekä kuressaarelaisille että heidän vierailleen.

9 9 Talolla on myös kulttuuri-historiallinen arvo, sillä talossa on asunut tunnettuja henkilöitä. Siellä kasvoivat Emil Allimannin kaksi tytärtä. Vanhempi tytär Alma, avioitui unkarilaisen Jozef Sternin kanssa. Budapestissa syntyivät ja kävivät koulun heidän kaksi poikaansa. Kun mies kuoli, leski palasi poikiensa kanssa Kuressaareen. Alman vanhemmasta pojasta Karolysta tuli taidemaalari ja hän opetti piirustusta monessa koulussa, muun muassa myös yhteislukiossa piirustuksen opettajana ja piirustuskerhossa. Myös nuorempi veli Sandor on taiteilija. Hän on piirtänyt sarjan eläinaiheisia postimerkkejä. Alma myi talonsa tunnetulle kellosepälle Jaan Pallopsonille. Nykyinen omistaja Rutt Ots on Jaan Pallopsonin tytär ja hänen miehensä Lembit Ots on myös kelloseppä. Kuva 3. Kelloseppien talo Käveltiin keskustassa ja ohitettiin Raatihuoneen talo, jonka takana on Rae kauppa, joka oppaamme mielestä on ruma rakennus, joka pilasi aiemmin paikalla olleen aukion. Kuva: Raatihuone

10 10 Jatkoimme kellosepän rakennuksen ohi ja ohitimme surutalon (nyk. Elektronika-kauppa), joka oli toiminut Neuvostoaikana hautajaisten järjestelyissä kylmähuoneineen ja täydellisine hautajaispalveluineen. Kukaan entisistä omistajista ei halunnut ottaa taloa omistukseensa talon monikymmenvuotisen historian takia. Talon katolla on tiilikatto, jota kutsutaan nunna-munkki katoksi. Siinä on kaksi nunnatiiltä kourut ylöspäin ja yksi munkkitiili kouru alaspäin. Kuva: Surutalo Lossikadulla olevassa Poliisitalossa on torni kulmassa ja Oikeustalo on sitä vastapäätä. Oikeustalossa on toiminut rautakauppa, kukkakauppa, sotilassairaala ja nykyään se toimii oikeustalona. Kuva: Poliisitalo

11 11 Vuonna 1924 Viron pankkitalo ostettiin eräältä kartanoherralta. Rakennus on epäsymmetrinen ja siinä on kaksi ikkunaa vasemmalla ja 3 ikkunaa oikealla puolella. Kuva: Viron pankkitalo Lossi kadulla oli talo, vastapäätä Antik-taloa, Eräs kauppiaan apupoikana ollut poika osti ansaitsemillaan rahoilla talon 8000 ruplalla ja kunnosti taloa vielä toisella 8000 ruplalla. Toiseen kerrokseen rakennettiin 2 asuntoa. Isompi tuli omaan käyttöön ja toinen vuokralle. Alakerrassa oli kauppa. Kuva: Kauppa-apulaisen talo Neuvostoaikana rikkailta otettiin kartanot valtion haltuun, mutta he saivat pitää kaupungissa olevat talonsa, jotka pääasiassa olivat kivirakennuksia..

12 12 Amandus Adamson oli vuonna 1928 tehnyt myös Kuresaaressa patsaan, jossa Saarenmaan poika on nojaamassa kiveen kuoleman kielissä miekka vielä pystyssä. Patsaan oli rahoittanut kiitollinen Saarenmaan kansa vuonna 1920 vapaussodassa kaatuneille Saarenmaalaisille. Miekka oli ryöstetty jo kolmeen kertaan, vaikka se on pultattu mutterilla kiinni ja sijaitsee poliisitaloa vastapäätä. Sama taiteilija oli tehnyt vuonna 1902 Russalka laivan mukana vuonna 1893 uponneiden merimiesten (177) muistoksi patsaan Kadriorgin puistoon. Kuva: Uhri vapaudelle Vuonna 1947 paikallisilla asukkailla oli hyvät suhteet rajavartijoihin, mutta laivaston matruuseja pelättiin. Yksi paikallinen tyttö oli joutunut matruusien käsiin raiskattavaksi, mutta hänet saatiin pelastettua poliisilaitokselle. Matruusit hyökkäsivät miliisiasemalle ja miliisit sulkivat ovet ja linnoittautuivat poliisitaloon. Ammuskelu oli aika rajua ja kuolonuhrejakin tuli. Tilanne rauhoittui vasta kun miliisit saivat apua rajavartijoilta kahakan lopettamiseen. Touhu oli siis kovaa Lossikadulla neukkuaikana. Kuresaaren historiaan mahtuu paljon tapahtumia. Keisari Aleksanteri oli tanssimassa paikallisessa iltajuhlassa kauppias Bergmanin talossa vuonna 1804 ja hän tanssitti neljää paikallista naista illan aikana. Hänelle tuotiin illan aikana viesti Napoleonin kuninkaaksi julistautumisesta. Aleksanteri halusi lahjaksi saarenmaalaista mustaa leipää ja maitoa ja lähti sitten Pietariin. Aleksanterin syynä Saarenmaalle tuloon oli hyvän laivapuun etsintä, mutta paikallinen tammi on oksaista ja lyhyttä ja laivanrakennukseen kelpaamatonta.

13 13 Lossi 15 Haeskan Nolckenien asuintalo. Hotelli Arensburg. Kuva: Arensburg-hotelli Arensburgin rakennus on nykyään pilattu siihen rakennetulla lisärakennuksella. Arensburgin puisto pilattiin aikanaan rakentamalla August Kitsbergin katu sen läpi. Neuvostovallan aikana kaupungissa oli mm. Puškinin katu (Ravila), Tolstoin katu (August Kitsberg), kaikkia muita katuja neuvostomallin mukaan. Nyt ne kadut on nimetty virolaisittain. Talon rakennutti Johann von Bartholomei, Campenhausenin työtoveri. Pääsisäänkäyntiä koristaa mahtava pseudogoottityylinen portaali, rakennettu 19. (yhdeksännellätoista) vuosisadalla. Molemmilla kyljillä on torni. Se oli alkuaan18. vuosisadalla rakennettu aatelistalo. Yksikerroksinen, ullakkokerros, vaatimaton liuskekivirakennus. Koristeena dolomiitti-ikkunakehykset. Puutarhaan päin kaunis lasiterassi. Rakennuksella leveä taiteellinen vaakasuora karniisi dolomiitista. S-muotoinen lista. Myös dolomiitti-ikkunakehykset. Sisätiloissa on säilynyt alkuperäinen huonesijoittelu. Salin seiniä koristavat karniisit ja kattoa kauniit ruusukkeet (rosetit). Klassisen tyyliset ovet ovat osittain säilyneet. Talon vieressä oli iso puistoalue, joka oli ympäröity kiviaidalla. Kiviaitaa koristivat taiteelliset dolomiittiporttipylväät maljakoiden kanssa. Ennen oli puutarhassa kahvila, jossa järjestettiin puutarhajuhlia. Talon takana on mustanvärinen spa. Rakennus sai nimen Bjutic, mutta kansa kutsuu sitä musta sammakko nimellä. Sillä näyttääkin olevan paljon jalkoja, riittäisi kahdelle sammakolle. V osti talon kaupungin lääkäri Eduard Norman, jonka perijät myivät talon Emilie Grosswaldtille. Hänen poikansa Ludvig muutti Moskovaan, jossa hän meni naimisiin Emilie Reichardtin kanssa ja perusti vaimonsa myötäjäisten avulla väri- ja lääkekaupan. Hän palasi kotikaupunkiinsa ruplan kanssa ja aloitti hyväntekeväisyyden harrastamisen. Hänen varoillaan perustettiin monta puistotietä. Kuressaaren kouluille annettiin ruplaa, siitä muun muassa 2000 ruplaa merikoulua varten. V ostivat talon taas Nolckenit. Vuodesta 1901 alkaen asui tässä talossa Pöiden pastori Karl Nikolai von Nolcken, joka laittoi alkuun mehiläisten pitämisen kehyspöntöissä. RESIDENTS EKESPARRE HOTELLI. Alfred von Ekesparrre. Ritarikunnan esimiehen maamarsalkka Oskar von Ekesparren veli Alfred, joka oli tykistön vakinaisesta palveluksesta eronnut upseeri, halusi koillisraveliinille (varustus)

14 14 rakentaa kauniin huvilan. Ritarikunnan esimies auttoi tontin hankkimisessa ja v 1890 valmistuikin talo, jota nykyään sanotaan metsästyslinnaksi. Alfred von Ekesparre asui itse Pietarissa ja antoi huvilan vuokralle rikkaille kylpylävieraille. Mutakylvyssä käyminen toi kylpäläkaupungeille, samoin talon vuokralle antajille huomattavaa voittoa. Arthur von Ekesparre. Kuva: Ekesparre Residents hotelli Maamarsalkan vanhempi veli Arthur von Ekesparre ( ) oli koulutukseltaan juristi ja työskenteli Tartossa tuomarina. Kun hän jäi eläkkeelle, hän tuli asumaan Saarenmaalle Eiklan kartanoon. Kun hän näki veljensä menestystä kylpylävieraiden majoittamisessa, hän päätti sijoittaa omat säästönsä myös hotelliin. Koska veljen virka-aika oli juuri loppumassa, oli kiire laatia tonttisopimus. Projektin tekijästä ei ollut tietoa. Vallankumoukselliset sotilaat ryöstivät ja polttivat kiinteistöviraston. Ekesparre Residents Hotelli rakennettiin 100 vuotta sitten senaikaiset vaatimukset huomioon ottaen. Kivijalka rakennettiin liuskekivistä, joita saatiin linnan muureista, seinät hirsistä, katto savesta poltetuista kivistä. Sillä oli ullakkokerros, suuret ikkunat ja terassi etelään. Seinät ja katot saivat rappauksen, ulkoseinät saivat laudoituksen, lattiat parketin.tämä on Saarenmaan vanhin hotelli, sillä on kiinnostava arkkitehtuuri, kaunis sijaitipaikka ja mielenkiintoinen historia. Nnykyinen omistaja osti sen ja siitä tuli Ekesparre Residents Hotelli. Arthurin talo valmistui v Seuraavana vuonna, kun talon omistaja kuoli, talon peri hänen poikansa Axel von Ekesparre ( ). Axel oli myös juristi tierakennuslautakunnan sihteeri. Hän antoi talonsa vuokralle pensionaatin pitäjälle. Talvella käyttivät taloa lukion pojat. Ekesparren pensionaattia käyttivät 1920 luvulla kirjailijat Artur Adson, Hendrik Visnapuu, August Gailit. Kansan keskuudessa taloa kutsuttiinkin Siurun linnaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana talo otettiin sotaväen esikunnan taloksi. Axel von Ekesparre muutti v 1919 Saksaan. Vuosina oli talossa pensionaatin emäntänä Elisabeth Pohl. Hän oli avannut kasvisruokaravintolan, joka oli ainoa Kuressaaressa. Pensionaatissa oli 8 huonetta ja iso ruokasali. Keittiönä käytettiin entistä talonmiehen asuntoa. Saman asunnon alla oli kellari. Talossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä. Pihalla oli pumppukaivo. Lämmittämiseen käytettiin tavallisia kaakeliuuneja.

15 15 Pensionaatin omistajan kuoleman jälkeen meni talo hänen puolisolleen Lucielle ja pojalleen Erich von Ekesparrelle. Saksan aikana oli siellä alueen komissarin toimisto. Sodan jälkeen annettiin entinen pensionaatti miliisin käyttöön ja toisessa talossa oli passitoimisto V 1950 luvulla avattiin talossa hotelli, jossa oli 28 paikkaa. Kummassakin kerroksessa oli yksi ainoa käymälä ja yksi ainoa lavuaari. Kuumaa vettä ei ollut. Suuremmassa huoneessa oli 6 vuodetta. Buffetista sai ostaa kuumaa teetä, pikkupullia ja voileipiä luvulla taloon saatiin rakennettua vesijohto ja viemäri, kellarikerrokseen tehtiin pannuhuone. Taloon saatiin vastaanottohuone ja toiseen kerrokseen lepohuone. Alakerroksessa oli 6 huonetta ja yläkerroksessa 8. V 1993 eräs armenialainen avasi ulkokellarissa šašlõkkibaarin. V 1996 hotelli sai nimekseen Lossi. Seuraavana vuonna hotelli myytiin yksityiselle. Asiakkaita oli vähän, hotellilla ei ollut ravintolaa. Taloon tuli kosteuden takia kosteusvaurioita. Virkavallalta tuli kalliita lisävaatimuksia: portaat toiseen kerrokseen, liikuntavammaisille kulkureittejä sekä suuret hygieeniset vaatimukset keittiölle ja pesuhuoneille. Ekesparren hotellin remontti maksoi paljon, jo pelkkä hotelli maksoi 2,5 miljoonaa euroa. Lossihotellia kutsuttiin aikanaan myös Siurun linnaksi virolaisten kirjailija vieraittensa takia. Vuosina Kuressaressa ei ollut muita julkisia hotelleja kuin sotaväen hotelli Kuld Oda lossikadulla. Myöhemmin rakennettiin Saarenmaa Valssi. Ekesparre Resident Hotellin viehättävyys perustuu historiallinen sijaintipaikkaan. Kierroksemme päättyi Linnan puistoon, joka vuonna 2011 täytti 150 vuotta. Puistossa oli aikoinaan kirkko, joka oli palanut ja sen ympärillä hautausmaa. Puisto raivattiin vuonna 1861, vanhat hautakivet ja luut siirrettiin muualle haudattaviksi. Puistoon istutettiin 90 eri puulajia ja pensasta. Nykyään on vielä 69 lajia jäljellä. Vaahtera ja hevoskastanja enemmistönä. Moni arvohenkilö on istuttanut oman tammensa puistoon ja jokaisessa on istuttajan nimi. Kaupungissa oli 800 lehmää, joita kuljetettiin päivittäin laitumelle katuja pitkin. Lehmät kestivät kuunnella miesten laulua, mutta naiset saivat ne ammumaan tietysti mielihyvästä. Sääntöjä lehmien jätösten suhteen annettiin, ja jokaisen lehmän omistajan olisi ollut korjattava oman lehmänsä jätökset, mutta milläs erottaa oman lehmänsä läjä. Siinä oli taas yksi esimerkki tarpeettomista säännöistä ja lain kiertämisestä. Rannassa oli aikoinaan laivayhtiön omistama talo, jonka edessä oli kolme lipputankoa, joihin nostettiin lippu aina sen mukaan millainen laiva oli tulossa satamaan. Talo on jo aikaa sitten tuhoutunut. Muutama vuosi sitten oli yksi yrittäjä ottanut sustan l. kumipyöräisen veturin käyttöön ja kuljetti sillä ihmisiä Roomassaareen ja takaisin. Valitettavasti yritys meni konkurssin asiakaspulan takia. Puistossa on Kuursaal rakennus, jossa on kahvila ja sen edustalla laululava vuodelta 1920, joka on suomalaisen arkkitehdin suunnittelema. Lavalla soitettiin jopa 3-4 kertaa päivässä, mutta se väheni, kun kolehtia ei kertynyt soittajille tarpeeksi. Vuonna 1984 Kuursaal paloi ja sen jälkeen rakennus on sisältä kiveä ja päältä puuta. Ulkonäkö on säilynyt ennallaan. Puupitsiä on käytetty paljon

16 16 rakennuksessa. Puistoa kiertävän tien toisella puolella on Turun yliopiston keskus vasemmalla, joka oli Viktor Kingiseppin talo. Tämä oli vallankumousmies ja erittäin raaka KGB-läinen, joka tuomittiin kuolemaan vuonna 1922 ja hänet haudattiin ensin maahan, mutta kaivettiin myöhemmin ylös ja upotettiin mereen, ettei jäisi mitään muistopaikkaa. Keskellä on entinen Waldmanin kylpylä ja oikealla puolella on talo, jossa on kuusi parveketta eli yksi parveke jokaisessa asunnossa. Kuva: Kuursaal Kuva: Laululava

17 17 Kuva: Turun yliopiston rakennus Kuva: Kingiseppin talo Kuva: Asuintalo Puiston reunalla.

18 18 Entinen ranta-aitta vuodelta 1663 näkyy Ryytlin oikealla puolella puistosta katsoen. Kuva: Ranta-aitta vuodelta 1663 Loppuun sopii vielä vitsi Hrutshevin ajalta. Silloin rakennettiin matalia taloja, joissa ei pystynyt syömään, muuta kuin lettuja ja kampelaa. Tallinna katu jäi vielä näkemättä, mutta aikaa oli kulunut jo yli sovitun ajan, joten jätimme Maria Peepin ja kiitimme häntä. Kierros kesti yli kolme ja puoli tuntia, joten meille jäi vielä paljon nähtävää seuraavalle Kuresaaren kaupunkikierrokselle.