Helsinki Viapori. 20-vuotisjuhlajulkaisu

Transkriptio

1 Helsinki Viapori 20-vuotisjuhlajulkaisu LC Helsinki/Viapori Piiri 107 N, I alue, 2. lohko Perustamispäivä: Charter Night:

2 LC Helsinki/Viaporin 20-vuotisjuhlajulkaisun on toimittanut historiikkityöryhmä jäseninään Eija Iirola (puheenjohtaja), Tuula Kaipainen, Teija Loponen ja Pirkko Vesterinen. Lehden on taittanut Lulu Hyvätti yhteistyössä historiikkityöryhmän kanssa. 2

3 SISÄLLYSLUETTELO Sivu Alkusanat Eija Iirola 5 Kuva ennen klubikokouksen alkua toukokuussa 2008 Kuva: Volker Paulus 6 Me naiset lionstoiminnassa Pirkko Vesterinen 7 Hola Tenerifeltä Harri Kouvonkorpi 9 Kummitytölle Arto Hakala 10 Kaksikymmentä vuotta Mitä se on ja mitä se on ollut Matti Vihanto 11 Opasleijona ja kummit kuvassa LC Helsinki/ Viapori 20 vuotta 11 Marjanne Vihanto-Tykkyläinen 12 Kummi-, yhteistoiminta- ja ystävyysklubimme 14 Piiri pieni pyörii Kirsti Rimon 15 Olin opasleijona Mirjam Hellevaara 16 Lionstoiminta harrastuksena Marjukka Söderlund 17 Vanhusten joulujuhla Mirjam Hellevaara (Leena Rantakari) 18 Lahjoitukset 19 Melvin Jones -jäsenet, etuoikeutetut jäsenet sekä vuoden leijonat 20 Kuvia vuosien varrelta 21 JÄSENEMME MUISTELEVAT: 29 Mietteitä ja muistikuvia LC Helsinki/ Viaporin 20-vuotistaipaleelta Eija Iirola 29 3

4 Muistiinjääneet tapahtumat kaudeltani Pirkko Pöllänen 32 Muisteluita à la Kirre Kirsti Rimon 33 Matkalla maailmalla Tuula Kaipainen 35 Kangasniemellä korvaamassa Asta Sarjala 37 Mieliinpainunein kokemukseni leijonana Teija Loponen 38 Alkuaikojen muistelua Birgitta Bernitz (lyhennelmä puheesta) 39 Liitto- ja piiritasolla toimineita klubilaisiamme 40 Klubin presidentit ja sihteerit sekä vuotuiset kotimaiset että piirikuvernöörien ja presidenttien teemat 41 Ensimmäisen 10-vuotiskautemme klubiesitelmiä 43 Toisen 10-vuotiskautemme klubi- ja hallitusten kokousten esitelmiä 44 Klubimme jäsenet vuonna Klubissamme olevat perustajajäsenet vuonna Poisnukkuneet jäsenemme 47 4

5 ALKUSANAT Suomen ensimmäisen naislionsklubin, Lions Club Helsinki/Viaporin 20-vuotistaipaleen kunniaksi me viaporilaiset päätimme koota pienen historiikin. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että jokainen klubilainen osallistuisi sen aikaansaamiseen. On kuitenkin luonnollista, etteivät kaikki ehdi mukaan kaikkiin talkoisiin. Loppujen lopuksi peräti 11 jäsentä on kirjoittanut tähän muistojen albumiin. Puuttuvat aukot on korvattu valokuvilla, jotka usein kertovat jopa enemmän kuin tekstit. Lisäksi syntyymme aivan ratkaisevasti vaikuttaneet ja meitä vuosien varrella kannustaneet ennakkoluulottomat Vallilan ja Hakaniemen lionit ovat antaneet oman panoksensa tervehdysten muodossa. Tämä julkaisu täydentää aikaisemmin tehtyjä viisi- ja kymmenvuotishistoriikkeja eikä tarkoituksena ole ollut kerrata klubimme koko historiaa. Kuitenkin kirjasessa on joitakin tärkeimpiä tapahtumia, valokuvia ja yhteenvetoja myös ensimmäiseltä kymmenvuotiskaudelta. Esitän historiikkityöryhmän puolesta kaikille historiikin syntyyn myötävaikuttaneille lioneille lämpimät kiitokset. Eija Iirola Historiikkityöryhmän puheenjohtaja 5

6 Kuva ennen klubikokouksen alkua toukokuussa 2008 Ylhäältä vasemmalta: Marjukka Söderlund, Tuija Grahn, Pirkko Pöllänen, Birgitta Bernitz, Eira Ahonen, Hannele Luokkala, Kirsti Rimon, Elvi Kalliomäki Alarivissä vasemmalta: Marjanne Vihanto-Tykkyläinen, Pirkko Vesterinen, Mirjam Hellevaara, Tuula Paulus, Eija Iirola, Katriina Sallas Kuvaaja Volker Paulus 6

7 ME NAISET LIONSTOIMINNASSA Tästä päivästä vain kaksikymmentä vuotta sitten lionsklubien viralliset jäsenet, leijonat olivat pelkästään miehiä. Näin ollen Kansainvälinen Lionsliitto, tuo maailmanlaajuinen palvelujärjestö koostui ainoastaan miesklubeista. Nyt tänään tämä tuntuu lähes uskomattomalta. Tosin näiden miesleijonien, -lionsien eli veljien puolisot, ladyt avustivat miehiään. He ahersivat niin palveluaktiviteeteissa kuin erilaisissa rahankeruukampanjoissakin olematta virallisia jäseniä kuten vaimot monissa muissakin silloisissa järjestöissä. Tämänhän ymmärtää, koska empaattisuutta ja toisista ihmisistä huolehtimista pidettiin ja pidetään kovin naisellisina ominaisuuksina. Vasta vuonna 1987 Kansainvälisen Lions-liiton Taipein konferenssissa hyväksyttiin toinen sukupuoli virallisesti jäseniksi ja kelvollisiksi perustamaan klubeja. Vuosi kului meilläkin Suomessa ja sitten aina valveutunut N-piiri aktiivisen piirikuvernöörin ja ehkäpä hänen ladynsäkin ansiosta kokosi ryhmän innokkaita naisia, jotka olivat valmiita liittymään tuohon silloin niin miehiseen järjestöön. Syksyllä 1988 Suomenlinnan upseerikerholla sitten perustettiin ensimmäinen naislionsklubi, LC Helsinki/Viapori. Osalle meistä viaporilaisista kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ainoastaan osa meistä oli ladyjä, jotka toki tiesivät mitä lionstoiminta on ja mitä lionstyö pitää sisällään. Mutta useammalle meistä kokouskäytännöt, valtuudet ja raportoinnit olivat tuiki outoja. Onneksi klubiamme opastivat opasleijona ja kolme kummia. Joskus meistä tosin tuntui, että kenties liikaakin puuttuivat klubimme asioihin. Olimmehan itse kukin tottuneet toimimaan itsenäisesti työelämässä. Klubikokoukset venyivät turhankin pitkiksi, koska emme, niin presidentti kuin jäsenetkään osanneet hyödyntää hallituksen kokouksia riittävästi. Hallituksessa tehdyistä päätöksistä ja ehdotuksista huolimatta jokainen halusi esittää klubikokouksissa mielipiteensä varsin monisanaisesti. Vierasta olivat lohkot, alueet, piirit ja puhumattakaan PNATeista. Kaikki erilaiset kirjainyhdistelmät, jotka tarkoittivat järjestön eri virkailijoita, olivat meille kuin vierasta kieltä. Meille naisille vierasta olivat myös monet symbolit, liput ja viirit ja erilaiset palkitsemiset, pinssit ja "tikapuut". Me naiset emme olleet tottuneet moiseen. Toivo Lyyn Leijonamarssi vaikeine Heikki Aaltoilan sävelmineen ja naiset poissulkevine sanoineen: "vie kaikkialle veljesviesti tai kun miehet veljenkättä lyö" osoittautui hankalaksi omaksua. Tarvittiin kaksi vuosikymmentä ennenkuin liiton vuosikokouksessa hyväksyttiin edes 7

8 ehdotus uuden leijonamarssin aikaansaamiseksi. On kuitenkin sanottava, että valtaosa mieslioneista hyväksyy naiset järjestöönsä, mutta liiankin usein "törmää" eri yhteyksissä sellaisiinkin, jotka vielä haluavat pitää kiinni "veljellisistä" oikeuksistaan. Jäsenkehitys naisten osalta on ollut valtava näinä kahtenakymmenenä vuotena sekä meillä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Klubimme perustamiskokouksessa syksyllä pari vuosikymmentä sitten meitä naislioneita oli yhteensä 34, nyt pelkästään N-piirissä meitä on lähes 300 eli noin 15 prosenttia ja koko maailmassa lähes 20 prosenttia jäsenistöstä on naisia. Vaikka leijonamarssissa sanotaankin: "Niin työhön, leijonat, jok ainut mies!", niin lionstoiminnassa tarvitaan tänä päivänä myös naisten työpanosta sekä palveluaktiviteeteissa että varainkeruussa. Meidän naisklubien intresseissä ovat ennen kaikkea lapset ja nuoret sekä vammaiset ja vanhukset. Moni lapsiperhe voi huonosti ja monet nuoret ja vammaiset tarvitsevat apuamme. Liian monet vanhukset tuntevat itsensä syrjäytyneiksi ja yksinäisiksi. Siis yrittäkäämme yhdessä mies- ja sekaklubien kanssa auttaa heitä mahdollisuuksiemme mukaan. Olkaamme aktiivisesti mukana uudistuvassa lionstoiminnassa. Pirkko Vesterinen Charter presidentti Presidentti

9 HOLA TENERIFELTÄ Lämpimät terveiset juhlivalle klubille ja klubilaisille ja heidän seuralaisilleen. Aika on vierinyt todella nopeasti, koska muistan vielä elävästi klubin perustamisen eri vaiheet. Silloinhan luotiin Lionsliikkeelle Suomessa uusi ulottuvuus, uusi mahdollisuus jatkuvaan kehitykseen. Totesimme heti, että olemme oikealla asialla ja tiellä. Kysymys ei suinkaan ollut jaosta miehet naiset, vaan uudesta voimasta, powerista hyväntekeväisyystyöhön ja palveluun. Jos todella haluamme tehdä hyvää, auttaa tarpeessa olevia lähimmäisiämme, niin sukupuolella ei ole väliä. Olimme tosi ylpeitä LC Viaporin aktiivisuudesta heti ensimmäisinä vuosina. Todellista naisenergiaa. Oma mottoni toimintavuotenani oli "Lionismi on iloinen asia" ja sen viaporilaiset sisäistivät perustamisesta lähtien. Ei mitään ryppyotsaisuutta vaan sydämellinen, iloinen ote lähimmäisen palveluun, aktiviteetteihin ja elämään. Nyt kahdenkymmenen vuoden kuluttua meillä on suuri ilo nostaa malja juhlivalle, menestyvälle merkkipäiväsankarille ja taustalla soi Leijonamarssi. Harri Kouvonkorpi Piirikuvernööri , 107-N piiri 9

10 KUMMITYTÖLLE Onnea Sinulle, joka täytät nyt 20 vuotta. Olit jo heti Suomenlinnassa 10 pisteen vauva. Vaikka sinulla ei lapsena ollut äitiä, olivat isyyden tunnustaneet Vallilan klubilaiset innolla jo heti alussa mukana seuraamassa kehitystäsi. Opaskummejakin taisi olla enemmän kuin sadun Prinsessa Ruususella. Emme halunneet olla viikonloppuisiä, vaan mukana koko ajan kehittyessäsi lapsesta nuoreksi neidoksi ja siitä kohti täysi-ikäisyyttäsi. Monissa yhteisissä leikeissä olemme olleet mukana, välillä juhlien ja välillä työtä yhteisen asian puolesta tehden. Aina on ollut mukavaa, eikä uhmaikää ole ollut koko elinaikanasi. Nyt kun olet täysi-ikäinen, voinkin ilolla todeta, että olimme aikoinaan perustamassa elinvoimaista ja paikkansa tässä järjestössä upeasti lunastavaa laatuklubia. Juhliessasi arvokkaasti 20-vuotispäivääsi, haluan onnitella Sinua sydämestäni. Olit klubimme ensimmäinen klubilapsi. Melko pian syntymäsi jälkeen syntyi myös toinen kummilapsi Unkarissa. 20 vuotta sitten olin klubimme presidentti. Olen jälleen samassa tehtävässä. Yksi syy siihen on ollut tämä juhlavuosi. Nyt juhlimme Viaporin 20-vuotista taivalta. Vallila klubi täyttää 40 vuotta ensivuoden huhtikuussa. Vielä kerran Onnea ja menestystä Suomen ensimmäiselle naisklubille. Arto Hakala LC-Helsinki / Vallilan presidentti vuonna 1998 ja

11 KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA MITÄ SE ON JA MITÄ SE ON OLLUT Kaksikymmentä vuotta on maailmankaikkeuden historiassa tuskin silmänräpäyskään. Ihmiskunnan historiassa se on tuokio vain ja kansakunnan historiassakin ohi kiitävä hetki. Ihmiselämässä se on lähes miespolvi. Lions-liikkeen historiassa se on merkittävä ajanjakso. Lions Club Helsinki Viaporille se on merkinnyt koko elämää. Nämä vuosikymmenet ovat olleet työntäyteistä toiminnan aikaa, pioneeritoimintaa, taistelua ennakkoluuloja vastaan, mutta ennen muuta pyyteetöntä työtä lions-organisaation eri tasoilla ihmisyyden hyväksi. Teitä etuvartiotehtävissä hyvin selviytyneitä kummityttäriäni haluan näin merkkivuotenanne ilolla ja suurella tyydytyksellä tervehtiä. Kirkkonummella 10. huhtikuuta 2008 Kummisetä Matti Vihanto Melvin Jones Fellow Lions Ritari Kuvassa kummit vasemmalta: Seppo Niiranen, Eero Kalliomäki, Matti Vihanto Opasleijona Lars Elers 11

12 LC HELSINKI/VIAPORI 20 VUOTTA Lähestyessämme nyt 20-vuotisjuhlaa on oikea hetki tarkastella toimintamme kehittymistä näiden vuosien aikana. Lokakuun 27 päivänä vuonna 1988 lipui lautta täynnä uteliaita naisia kohti Suomenlinnaa. Tuona historiallisena päivänä perustettiin Suomeen ensimmäinen naisklubi, joka sai arvokkaan nimen LC Helsinki/Viapori. Ensimmäisenä naisklubina koimme ennakkoluuloja ja vastustustakin. Meidän oli lunastettava paikkamme lions-perheessä sekä raivattava tietä myös tuleville naisklubeille. Alkuvuosina toiminta oli joskus epävarmaa ja hapuilevaa. Kaikki oli uutta, joten hyvät neuvot olivat tarpeen. Sitä saimmekin runsain mitoin kummiklubiltamme LC Helsinki/Vallilalta, kummeiltamme ja opasleijonalta. Vuosien aikana olemme hakeneet meille ominaisia hyväntekeväisyysaktiviteetteja. Olemme lahjoittaneet kankaita Ensikodin nuorille äideille, vieneet orpolapsia teatteriin jne. Löysimme aktiviteetin, joka on sopinut klubimme toimintaan ja joka on tullut jo perinteiseksi tavaksi. Olemme järjestäneet jo yli kymmenen vuotta joulujuhlan yksinäisille vanhuksille yhteistyössä Kallion seurakunnan kanssa. Tapahtuma on odotettu ja antaa hyvän mielen sekä juhlijoille että järjestäjille. Suuri saavutus oli Nero-huumekoiran lahjoittaminen tullihallitukselle. Vuosien saatossa toimintamme on vakiintunut ja monipuolistunut. Parina viimeisenä vuotena pääaktiviteettimme on ollut Sight First-kampanja, jolla pyritään poistamaan voitettavissa oleva sokeus maailmassa. Kampanjan merkeissä olemme järjestäneet erilaisia tempauksia, kuten kävelytapahtumia. Eräs tärkeä aktiviteetti on ollut myös valmistautuminen 20vuotisjuhlavuoteen ja siihen liittyen suuren lahjoituksen hankkimiseen. Tavoitteenamme on auttaa nuorta vammaista rahoittamalla avustajakoiran hankinnassa. Julkisuuttakin saimme tempaisemalla projektimme tiimoilta Valtterin kirpputorilla, kun meillä oli mahdollisuus esiintyä yli suomalaiselle Kirppis-ohjelmassa. 12

13 Vuosien aikana on yhteenkuuluva lions-henki voimakkaasti vahvistunut; auta, nosta. Vaikeuksissa klubilaiset ovat seisseet rinnalla ja toimineet. Nyt on 20-vuotisjuhlavuosi ja uudet haasteet. Näiden parin vuosikymmenen aikana on naisten arvostus leijonatyössä lisääntynyt. Naisnäkökulma on todettu tarpeelliseksi tässä hyväntekeväisyystyössä. Olemme kiitettävästi löytäneet paikkamme myös liiton ja piirin eri luottamustoimissa. Suhteessa jäsenmääräämme nähden olemme saaneet enemmän jäseniämme piirin eri johtotehtäviin, mitä olisimme odottaneet. Mitkä ovat tulevaisuuden haasteet? Miten maailman mullistukset mm. ilmaston muutos, nälkä, vesiongelmat ja pakolaiset tulevat muuttamaan lions-toimintaamme? Sitä emme tiedä, mutta sen tiedämme, että osaltamme voimme seistä rinnalla, tukea ja auttaa hädänalaista lähimmäistämme. Marjanne Vihanto-Tykkyläinen Presidentti kaudella

14 KUMMI-, YHTEISTOIMINTA- JA YSTÄVYYSKLUBIMME Kummiklubimme: LC Helsinki/Vallila 1988 Kummit: Matti Vihanto, Seppo Niiranen Yhteistoimintaklubimme: LC Helsinki/Hakaniemi 1988 Henkilökohtainen kummi: Eero Kalliomäki Opasleijonamme seuraavasta klubista: LC Helsinki/Puistola 1988 Opasleijona: Lars Elers LC Helsinki/Viapori on seuraavien klubien kummiklubi: LC Vantaa/Helsinge 1992 Opasleijona: Mirjam Hellevaara Kummit: Leena Elers, Elvi Kalliomäki, Anne Forsström ja Paula Kouvonkorpi LC Helsinki/Malmittaret 2005 Opasleijona: Teija Loponen Kummi: Aila Oivula Klubistamme opasleijona: LC Helsinki/Pro Cultura 1995 Opasleijona: Marjut Törhönen Ystävyysklubimme: LC LC LC LC LC 14 Joensuu/Jokelaiset 1988 Hämeenlinna/Aulanko 1996 Lady Victoria, Unkari Budapest Cosmopolitan, Kypros Domstadt, Saksa Meissen

15 PIIRI PIENI PYÖRII Mikä piiri? N-piiri. Miksi piiri? Pienempi hallittava. Miten pieni? Viisi aluetta, 12 lohkoa, 73 klubia, 1879 lionia. Kuka hallitsee? Piirikuvernööri. Piirin toimintaa ohjaa ja valvoo piirin klubien valitsema piirikuvernööri. Piirin hallituksen muodostaa piirikuvernööri, alueiden ja lohkojen puheenjohtajat sekä muut virkailijat. Hallituksen tehtävänä on välittää klubeihin kulloisenkin lion-kauden tavoitteita, periaatteita, teemoja, toiminta-ajatuksia jne. Olen ollut kaksi kautta hallituksen jäsenenä ja kokenut välitystehtävän vaikeaksi, mutta antoisaksi. Vaikeata on toimia siten, ettei saisi käskyttäjän leimaa. Antoisaa on tutustuminen ja yhteisen hyväksi tekeminen. Hallituksessa mukana olo on opettanut ymmärtämään ylhäältä tulevaa käskytystä. Aiemmin, varsinkin ollessani oman klubini sihteeri ja presidentti, koin piirin suureksi, mystiseksi erilaisten velvoitteiden käskyttäjäksi. Kuitenkin, kun oikein tarkasti miettii, velvoitteet yleisesti ottaen ovat minimaaliset. Muutaman raportin klikkaaminen eteenpäin. Erikseen on kuitenkin valtakunnallisten ja maailmanlaajuisten kampanjoiden kaudet. Näinä kausina myös piiri kuten klubit ovat samassa käskytystilanteessa. Ylhäältä tuleva käskytys on voimakasta, mutta kuitenkin pakollista, jotta säilytämme ansaitun maailmanlaajuisen lion-tunnettuuden ja luotettavuuden. On muistettava, että hyvin hoidetut suuret kampanjat auttavat myös yksittäisiä klubeja toteuttamaan omia aktiviteettejään. Vierailuni eri klubeissa ovat olleet minulle henkilökohtaisesti oikein mukava velvoite. Klubivierailuilla voi havaita kuinka tärkeää on kunkin klubin ikioma tapa toimia, saada jäsenet sitoutumaan ja viihtymään. Kaikki lion-voima lähtee loppujen lopuksi klubeista ja sen jäsenistä. Jos klubit voivat hyvin, voi piirikin hyvin. Piiri pieni pyörii. Kun olen pyörinyt sen mukana, olen saanut vierailla useissa kivoissa tilaisuuksissa, kivojen ihmisten joukossa. Olen saanut huomata miten tärkeätä on nähdä lion-toimintaa myös oman klubin ulkopuolelta. Olen saanut myös kertoa muille oman klubini tavasta toimia. Olen saanut tuntea ylpeyttä kuulumisesta joukkoon. Kirsti Rimon 15

16 OLIN OPASLEIJONA Me viaporilaiset saimme kuulla, että N-piiriin ollaan perustamassa uutta naisklubia ja me saamme olla uuden klubin kummeja. Kausi oli Eija Iirola oli sen kauden presidentti. Lasse Elers Puistolan klubista tuli käymään luonani ja sanoi: Tuletko uuden klubin opasleijonaksi? Vaikka minulla olikin kokemusta myös leidi-toiminnasta, niin tunsin olevani vielä kovin uusi ja tietämätön leijona. Olisin kauden oman klubini sihteeri ja siinä tuntuisi olevan tekemistä kylliksi. Lassen kommentti oli: Tällainen tilaisuus tulee vain kerran elämässä, joten mietipä sitä. Niin siinä sitten kävi, että keskusteltuani tulevan kauden presidenttimme Marjut Törhösen ja klubimme jäsenten kanssa päätin ryhtyä auttamaan uutta klubia. Piirikuvernööri Ossi Eloholma ja jäsen- ja laajennustoimikunnan puheenjohtaja Pekka Tavi olivat tietysti varsinaisia puuhamiehiä. Alussa oli tietysti paperisotaa. Muistan soittaneeni muutaman kerran Amerikkaankin Inkeri Herraselle, joka hoiti silloin Suomen asioita. Kyllä kaikki oman klubimme jäsenetkin olivat paljon mukana. Perustava kokous pidettiin Vantaalla Leijonaluolassa. Perustajajäseniä oli 28 ja presidentiksi valittiin Aili Simpanen. Klubin nimestä käytiin keskustelua. Klubimme jäsen Sirkka Jäävaara oli tutustunut paikkakunnan historiaan ja hän ehdotti klubin nimeksi Vantaa/Helsinge. Helsinge on Helsingin pitäjän alkuperäinen nimi. Charter Night oli Kalastajatorpalla. Olin ensimmäisen vuoden mukana kaikissa hallituksen ja klubikokouksissa. Hämmästyin jo silloin sitä tarmoa ja innostusta, mikä vallitsi klubissa ja niin kuin kaikki tiedämme, Lions Club Vantaa/Helsinge on edelleen yksi aktiivisimmista klubeistamme. Mirjam Hellevaara 16

17 LIONSTOIMINTA HARRASTUKSENA Uskon olleeni noin 9-vuotias ja seisoneeni Kirisiskot-lippukunnan lippuvartiossa Munkkiniemen sankarihaudoilla, kun kuulin ensimmäisen kerran miehen olevan Leijona! Tämän kertoi hyvä partioystäväni Päivi, jonka isä kuului Leijoniin, hänen isänsä pitäessä puhetta sankarivainajien muistoksi. Leijonat olivat myös mukana partiolippukuntamme hankkeissa, mm. auttamalla partiokämppämme rakentamisessa Ojakkalaan. Nämä kokemukset nuoruudessa ovat varmaan suurena tekijänä, että olen aina arvostanut Leijonien toimintaa, joka on näkynyt mm. kauralyhteiden myyntinä, arpajaisina, myyjäisinä, Punainen Sulka -kampanjoina. Tuntui todella mielenkiintoiselta seurata muutamia vuosia kollegani, sittemmin Leijona-kummini Katriina Sallaksen toimintaa Viaporin Lionsklubissa. Oli joulukortteja, pinssejä, lippuja mannekiininäytökseen tai mitä milloinkin. Kaikkein vaikuttavinta oli Katriinan kertomus vanhuksista, joille Viaporin Lions-klubi oli järjestänyt monena vuonna joulujuhlat. Katriina varmaan huomasi kiinnostukseni, ja kun muutin asuttuani 20 vuotta Hyvinkäällä, takaisin kotiin Helsinkiin vuonna 2004, hän kysyi olisinko kiinnostunut Leijona-toiminnasta. Vastaukseni oli helppo antaa hänele. Silloin en kuitenkaan osannut arvata, että oppisin tuntemaan niin monta upeaa naista, ja yhdellä kertaa. Oma ystäväpiirini oli jäänyt muihin kaupunkeihin useiden muuttojen jälkeen, joten alkuaikoina tuttavapiirini Helsingissä oli pieni. Näin tähänkin asiaan tuli muutos. Kuukausittaiset klubikokoukset, hallituksen kokoukset ja vierailut paikoissa, joissa ei muuten tulisi käytyä, ovat mielenkiintoisia. Se aktiivisuus, joka klubimme jäsenillä on, antaa itsellekin puhtia ja intoa arjen rutiiniin ja jaksamaan työelämässä. Harrastus Lionina on toisten auttamista, me palvelemme, mutta se antaa myös itselleni virikkeitä ja vaihtelua arkeen sekä muistoja, joita en vaihda pois. Marjukka Söderlund 17

18 VANHUSTEN JOULUJUHLA Lions Club Helsinki/Hakaniemen leidit toimivat aktiivisesti Hakaniemen ja Kallion alueella. He lahjoittivat avustuksia Kallion alueen tarvitseville ja mm. Ensikodille. Lahjoitukset välitettiin Kallion seurakunnan diakoniatyön kautta. Lion Tuula Pauluksen aloitteesta Viaporin leijonat päättivät suunnata avustuksensa suoraan Kallion seurakunnan vanhuksille, ja niin sai alkunsa yksinäisten vanhusten jouluinen puurojuhla, jossa on läheisesti mukana palveluperiaate, ei vain rahallisen avustuksen myöntäminen. Tästä jouluisesta yhdessäolon hetkestä tuli perinne. Ensimmäisen kerran joulujuhlaa vietettiin vuonna Elvi Kalliomäki oli silloin presidenttinä. Vanhusten joulujuhlan tavoite oli, että nimenomaan sellaiset yksinäiset vanhukset, joilla ei ole omaisia Helsingissä ja jotka eivät enää yksin pääse liikkumaan, saisivat edes vähän joulumieltä yhteisen juhlan ajan. Kallion srk:n diakonissat auttoivat valitsemaan ne vanhukset, joille kutsu lähetettiin. Jokainen tulija haettiin ja vietiin invataksilla. Joulujuhlat järjestettiin Kallion srk:n Seurakuntakodissa, ja tarjolla oli joulupuuroa, kahvia ja torttuja sekä jouluista ohjelmaa. Mukaan vanhukset saivat kauniin joulukukan. Nykyisissä puurojuhlissa on vielä mukana sellaisiakin vanhuksia, jotka olivat mukana melkein ensimmäisissä puurojuhlissa. He muistavat lämpimästi perinteitten säilyttämistä, Eero Kalliomäen alkufanfaaria ja jouluevankeliumin lukua vanhasta perheraamatusta, sairaalapastori Ritva Särkän puhetta ja Pentti Hellevaaran säestämiä vanhoja joululauluja. He arvostivat myös juhlan kiireettömyyttä ja yhteistä seurustelua jokaiseen pöytään riitti leijona vanhusten seuraksi. Kauniit lasimaljat täytettiin sitä mukaa Fazerin joulusuklailla kuin ne tyhjenivät. Kaikkea oli yllin kyllin ennen kaikkea yhteistä aikaa. Nyt vuonna 2008 järjestämme 15. juhlan vanhuksille. Mirjam Hellevaara LC Hakaniemen Leena Rantakarin kirjoitusta mukaillen Solistit Markku Kaipainen ja Eero Kalliomäki Juhliemme piristäjä harmonikkataiteilija Pentti Hellevaara 18

19 LAHJOITUKSET Ensimmäisenä 10-vuotiskautenamme lahjoitimme noin markkaa turvattomien nuorten ja vanhusten auttamiseen. Toisella 10-vuotiskaudellamme olemme tehneet lahjoituksia noin euron edestä. Avustuskohteitamme ovat olleet mm. Punainen Sulka -kampanja Sight First -kampanja Huumeiden vastustus - Lions Quest-koulutus - Huumekoiran osto ja koulutus Joulujuhlat Kallion seurakunnan alueen vanhuksille vuosittain Ystävänpäiväpaketit Kallion seurakunnan vähäosaisille vanhuksille Pikkujoulut Patolan vanhainkodin asukkaille kahtena vuotena SPR:n Nuorten turvatalo Vähäosaiset lapsiperheet Terhokodin henkilöstön virkistystoiminta Suomenlinnan partiolaiset Juhlavuotemme kunniaksi lahjoitamme merkittävän summan avustajakoiran hankintaan vammaiselle nuorelle. Nero on syntynyt vuonna 2002 ja työskentelee nykyään Helsinki-Vantaan lentokentällä. (Kuva: Tulli) 19

20 MELVIN JONES -JÄSENET Mirjam Hellevaara Pirkko Vesterinen Elvi Kalliomäki Aila Oivula Tuula Kaipainen Tuula Paulus Eira Ahonen Pirkko Pöllänen Kirsti Rimon ETUOIKEUTETUT JÄSENET Mirjam Hellevaara alkaen Marjut Törhönen alkaen Marjukka Anttila alkaen VUODEN LEIJONAT PID Aimo Viitalan klubillemme lahjoittaman leijonapatsaan ovat saaneet vuodeksi haltuunsa vuoden leijonina: Anne Forsström Mirjam Hellevaara Elvi Kalliomäki Eira Ahonen Tuula Kaipainen Sirkka Jäävaara Aila Oivula Sirkka-Liisa Hyypiä Kirsti Rimon Asta Saarelainen Ritva Eloranta (Särkkä) Katriina Sallas Sinikka Rämänen Pirkko Pöllänen Tuula Paulus Eila Elo Marjukka Söderlund Pirkko Pöllänen Pirkko Vesterinen

21 KUVIA VUOSIEN VARRELTA Perustamisjuhla hotelli Hesperiassa Lippumme vihkiäisjuhla Suomenlinnassa Kuvassa vasemmalta Aila Oivula, Harri Kouvonkorpi ja Marjut Törhöneni 21

22 Eduskunnan puhemies, nyk. valtioneuvos Riitta Uosukainen klubikokouksessamme marraskuussa 1994 Vuoden leijona Pirkko Vesterinen toukokuussa Hallituksen kokous eduskunnassa Kari Ahosen neuvotteluhuoneessa 22

23 Leena Elers, Sirkka-Liisa Hyypiä ja Mirjam Hellevaara Suomen Lions-liiton vuosikokouksessa Vanhusten joulujuhla Kallion seurakuntatalolla Ritva Särkkä ja Asta Saarelainen vanhusten joulujuhlassa Klubimme omat joulujuhlat Hotelli Lordissa v Edessä vas. Eila Elo, oik. Aila Oivula 23

24 Tuokiokuva toritapahtumasta Mirjam Hellevaara, Tuula Paulus ja Pirkko Pöllänen pistivät kirppispöydän pystyyn

25 Vierailulla EU-parlamentissa 1996 Tuula Kaipainen ja Sirkka-Liisa Hyypiä LC Kos Greecen vieraina Kreikassa v Oik. PK Spiros M. Seremidis Ateenasta. Leijonamme maailmalla 25

26 Suomenlinnan adventtimyyjäisissä Katriina Sallas, Mirjam Hellevaara, Asta Sarjala, Tuula Paulus, Eija Iirola, Birgitta Bernitz ja Pirkko Vesterinen marraskuussa 2005 Marjanne Vihanto-Tykkyläistä haastatellaan TV 1:n suorassa lähetyksessä Valtterin kirpputorilla Taustalla Ritva Särkkä, Pirkko Pöllänen, Asta Sarjala ja Lulu Hyvätti 26

27 Klubikokous Eeron keittössä toukokuussa Etualalla Pirkko Lares. Taustalla vas. Eira Ahonen, Birgitta Bernitz, selin Tuula Paulus, Pirkko Pöllänen Vierailulla Ylessä , isäntänä Mika Ojamies. (Vas.) Kirsti Rimon, Tania Hernberg, Birgitta Bernitz, Eila Elo, Marjanne Vihanto-Tykkyläinen, Tuija Grahn, Katriina Sallas Suomenlinnan Merisusien vieraana syksyllä 2001: vas. Teija Loponen, Eija Iirola, Anne Forsström, Pirkko Pöllänen, Pirkko Vesterinen, Tuija Grahn, Sirkka-Liisa Salmela, Ritva Särkkä 27

28 Melvin Jones -jäseniämme toukokuussa 2008 (Vas.) Tuula Kaipainen, Pirkko Vesterinen, Pirkko Pöllänen, Kirsti Rimon, Eira Ahonen, Tuula Paulus, Mirjam Hellevaara ja Elvi Kalliomäki. Kuvasta puuttuu Aila Oivula. Marjanne Vihanto-Tykkyläinen luovuttamassa presidentin tehtäviä Pirkko Vesteriselle hallituksen vaihtokaronkassa kesäkuussa

29 JÄSENEMME MUISTELEVAT MIETTEITÄ JA MUISTIKUVIA LIONS CLUB HELSINKI/ VIAPORIN 20-VUOTISTAIPALEELTA Kotipihani on hieman sammaloitunut, mutta se saakin olla. Muistan aina Tuula ja Volker Pauluksen järjestämän hauskan puutarhaillan, johon he olivat kutsuneet mukaan naapurinsa, kasvitieteen professorin. Tämä antoi viisaan neuvon: Antakaa sammaleen kasvaa puutarhassanne. Sehän on kaunista. Kun Lions Club Helsinki/Viapori perustettiin 20 vuotta sitten, jäsentemme keski-ikä oli vähän yli 44 vuotta. Klubissamme on 37 perustajajäsenestä enää jäljellä 12. Lisävoimia on kuitenkin saatu vuosien varrella, niin että vahvuutemme on tällä hetkellä 31. Vaikka keski-ikämme on nyt päälle 60, emme ole aivan sammaloituneita. Siitä on esimerkkinä charterpresidenttimme Pirkko Vesterinen, joka heinäkuussa 2008 aloitti jo kolmannen presidenttikautensa. Itse asiassa 20 vuotta on aika lyhyt aika. Sen ikäisinä eivät monet meistä olleet vielä edes täysi-ikäisiä. Näihin klubimme 20 vuoteen mahtuu tapahtumia laidasta laitaan. Perustamistilaisuus Suomenlinnan upseerikerholla oli ainutlaatuinen juhlallisine lionslippuineen ja vielä juhlallisemman näköisine lionsjohtajineen, jotka istuivat pitkän pöydän takana, pitivät hienoja puheita ja tarkastelivat meitä ehkäpä hieman mietteliäinä. Mitenkähän nuo naiset mahtavat pärjätä? Mutta he uskoivat kuitenkin meihin, ainakin nuo paikalla olleet kymmenen ennakkoluulotonta. Erinomaisen opasleijonamme Lars (Lasse) Elersin, asiantuntevien kummiemme Eero Kalliomäen, Matti Vihannon ja Seppo Niirasen sekä uhrautuvien palvelukumppanien myötävaikutuksella selvisimme alkuvaikeuksista. Tuntui aika jännittävältä, kun kolme ja puoli vuotta myöhemmin keväällä 1992, sattumoisin omalla presidenttikaudellani, saimme tilaisuuden itse perustaa uuden klubin, Lions Club Vantaa/Helsingen, jonka opasleijonana toimi Mirjam Hellevaara. Piirikuvernööri ja muita tirehtöörejä oli paikalla niin kuin omaa klubiammekin perustettaessa, puheita pidettiin ja silloinen muovinen viirimme luovutettiin uuden klubin presidentille. Oma lippumme, jonka Elvi ja Eero Kalliomäki suunnittelivat Kaisa Melartinin ja Pirkko Hautalan (nyk. Lareksen) toimiessa raadin jäseninä, oli tuolloin ommeltavana Tallinnassa. Lippumme valmistui vielä samana keväänä. Juhlalliset vihkimisseremoniat, jotka eivät hevin unohdu, suoritettiin Suomenlinnassa seuraavana syksynä. Vihkimispuheen piti pappisvihkimyksen 29

30 saanut kummimme Matti Vihanto. Unohtumattomia aktiviteetteja Unohtumattomia aktiviteettejamme vain muutaman mainitakseni ovat mielestäni olleet Itäkeskuksen Citymarketin ja Kannelmäen Maximarketin parkkipaikoilla järjestämämme tuottoisat kirpputorit kantavine kuulutuksineen, musiikkeineen, arpajaisineen, poniratsastuksineen, ongintoineen sekä verrattomine vohvelintekijöineen ja mainioine makkaranpaistajineen, Ystävänpäiväjuhlat ennustajaukkoineen ja tansseineen Ostrobotnian juhlasalissa, Naisten Kympin suuren urheilutapahtuman tunnelmissa järjestysmiehenä toimimiset ja T-paitojen ynnä muun rekvisiitan pussitukset Finlandia-talon edustalla, Forssan mieskuoron sodanajan laulujen konsertti täpötäydessä Savoy-teatterissa, muotinäytös Valkoisessa salissa, klubin omien mannekiinien elegantit esitykset Balderin salissa ja Oopperatalon lämpiössä, Tuulentuvan taiteilijoiden myyjäiset, oma pöytä eksoottisen yleisön suosimalla Valtterin kirpputorilla ja avustajana toimiminen TV-sarjan filmauksessa. Unohtaa ei myöskään sovi Suomenlinnan taiteilijoiden adventtimyyjäisiä, joissa olemme olleet vuosittain mukana omine myyntipöytinemme, joskus yhteistoiminnassa Suomenlinnan partiolaisten kanssa eikä tietenkään jokavuotista palveluaktiviteettiamme Kallion yksinäisten vanhusten joulujuhlaa. Mitä muuta olemme puuhanneet? Monenlaista olemme nähneet ja mielenkiintoisia esityksiä kuulleet taipaleellamme. Teatterissa, konserteissa ja taidenäyttelyissäkin olemme käyneet. Hallituksen kokouksia, yhteisiä tapaamisia ja juhlia on toisinaan järjestetty eri laitosten, yhtiöiden ja yhdistysten tiloissa sekä jäsenten kotona, toisinaan myös merellä. Jännittäviä paikkoja ovat mielestäni olleet eduskunta, Grand Casino, Kemira, WSOY ja Yle, hauskoja Etola Oy:n edustustilat uima-altaineen, huonekaluliike Buffalo Shop ja E. Vuorio Ky, viihtyisiä luonnollisesti kodit. Miten monet kerrat ovatkaan Ahoset, Elersit, Hellevaarat, Kalliomäet, Paulukset ja Melartinin Kaisa ja useat muut avanneet kotinsa ovet viaporilaisille tai järjestäneet juhlatuokion kotinsa ulkopuolella. Aila Oivulan syntymäpäivät Villa Rulluddissa ovat erityisesti jääneet mieleeni, varsinkin kun sankaritar itse ei etukäteen tiennyt, minne hän tuli. Klubikokouspaikoista viimeisenä kymmenvuotiskautena ylellisimpiä ovat olleet Lord Hotel ja Hotel Palace. Olemme kuitenkin viihtyneet myös ravintola Tekniskassa, Eeron Keittiössä ja ravintola Omenapuussa. Ikimuistoisia retkiä on tehty muiden muassa Elersien, Hellevaarojen, 30