Elinympäristön hyvinvointivaikutusten mallintaminen kuntien hyvinvointikertomuksissa ja -johtamisessa

Transkriptio

1 ENNAKKOMATERIAALI MAL-verkoston ohjausryhmä Elinympäristön hyvinvointivaikutusten mallintaminen kuntien hyvinvointikertomuksissa ja -johtamisessa Tampereen kaupunkiseudulla ja Porissa Kaisu Sahamies korkeakouluharjoittelija Tampereen kaupunkiseutu, MAL-verkosto puh Selvitys valmistuu syyskuussa Selvityksen tuloksia ja johtopäätöksiä esitellään 28.8 kokouksessa!

2 Taustalla: Mikä HYMY-hanke? HYMY Hyvinvointiympäristön mallintaminen ja ymmärryksen lisääminen verkostohanke on avaus uuden kunnan roolin mukaisen tietojohtamisen ja kuntarajat ylittävän, suurimmilla kaupunkiseuduilla seudullisen tietopohjan kehittämiseen. HYMY -hankkeen tavoitteena on: integroida hyvinvointipalvelujen kehittäminen osaksi maankäytön, asumisen, liikenteen ja elinkeinojen suunnittelua kehittää nykyistä laaja-alaisempi tietopohja palvelee tulevaisuuden kuntien johtamista ja päätöksentekoa Hankkeen tarkoituksena on väestön terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen ja väestön hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen tukemalla kuntia niiden hyvinvoinnin- ja terveyden edistämistyössä. Hanketta on toteutettu yhteistyössä monialaisen asiantuntijaverkoston kanssa. MALverkosto koordinoi selvityshanketta vuoden 2018 ajan. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa, HYMY 2018 selvityksessä, mukana ovat olleet Tampereen kaupunkiseutu sekä Porin kaupunki. Sittemmin mukaan on tullut laajempi joukko kaupunkeja.

3 Taustalla: Kunnan hyvinvoinnin edistämistehtävä Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Kuntalaki (410/2015) mom. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) mom. Kuntalaisen hyvinvoinnin edistäminen tulevaisuuden kunnassa (Lähde: Kuntaliitto)

4 Taustalla: Mikä hyvinvointikertomus? Kuntien hyvinvointikertomus on kuntalaisten hyvinvoinnin tilaa ja edistämistä kuvaava asiakirja. Hyvinvointikertomuksen tulisi olla kunnan hyvinvointipolitiikkaa ohjaava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnittelun, seurannan, arvioinnin ja raportoinnin työväline 1 Kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin sekä kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla vastataan kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava valtuustolle vuosittain, minkä lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Terveydenhuoltolaki (2010/1326) mom Haasteita: Hyvinvointi nähdään usein kapeasti vain osana sosiaali- ja terveyssektoria, tarve laajaalaisemmalle ymmärrykselle. 2 SOTE-indikaattorit ovat usein pahoinvointimittareita ja kuvaavat jo toteutuneita asioita 3 Hyvinvoinnin ja sen mittareiden määrittely on luonteeltaan poliittista ja sisältää vallankäyttöä. 4 Hyvinvointikertomuksen indikaattorivalinnoissa on siis kyse normatiivisen hyvinvointikäsityksen asettamisesta, eli sen määrittelystä, mikä hyvinvoinnissa on tärkeää ja mikä on sen tavoiteltava taso ja vastuutaho. 1: THL : Majoinen, Antila : Zechner : Weckroth 2013

5 Selvityksen tavoite ja tarkoitus Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa hankkeeseen osallistuvien kuntien oman ja seudullisen tietotuotannon hyödyntämistä ja elinympäristöä kuvaavia indikaattoreita hyvinvointikertomuksissa esittää, minkälainen prosessi hyvinvointikertomuksen tietolähteiden valinta on hyvinvointikertomusta laadittaessa ja miten johtavat viranhaltijat kokevat monialaisuuden hyvinvointikertomustyössä ja hyvinvointijohtamisessa Tavoitteena on vertaamalla tuloksia aiempaan alan tutkimukseen pyrkiä tunnistamaan tulevaisuuden kehittämistarpeita seudullisessa tiedontuotannossa ja sen hyödyntämisessä. luoda syötteitä HYMY-verkostohankkeen jatkolle

6 Teoreettinen tausta Hyvinvointikäsitys muutoksessa Hyvinvointikäsitystä muokkaavat yleiset paradigman muutokset. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on ollut politiikan painopisteenä kauan, mutta hyvinvoinnille ei kuitenkaan ole yksiselitteistä määrittelyä. 5 Käsitys siitä, että terveys rakentuu ensisijaisesti terveydenhuollon palveluiden ulkopuolella, on noussut akateemiseen keskusteluun ja Suomessa terveyspolitiikkaan 70-luvulta lähtien 6 Nykyään ymmärrys siitä, että elinympäristö vaikuttaa ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin lukemattomien tekijöiden kautta on yleisesti hyväksytty 7 ja hyvinvoinnin edistäminen on vakiintunut yhteiskunnallisen diskurssin keskiöön. Hyvinvointia edistävä elinympäristö? Elinympäristön ja ihmisen välinen suhde voidaan ymmärtää eri tavoin riippuen siitä, painotetaanko ihmisen valintojen vai ympäristön määrääviä vaikutuksia: ympäristödeterminismi -probabilismi, -possibilismi, ja -voluntarismi. Ajatukset terveyden edistämisestä ja terveellisestä kaupungista ovat seuranneet arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun ihanteiden muutoksia, mutta kaupunkirakenteen ja rakentamisen tyylien oikeanmuotoisuus terveyden ja viihtyisyyden kannalta on vaihdellut. 8 Kuvio 1: Näkökulmia hyvinvointiin. Mukaillen, TerPs2 (2013), Hoffrén ym. (2010) 5: esim. Pentikäinen 2014, Zechner 2014, Paahtama 2016, Majonen, Antila : Pentikäinen : Sairinen et al : Korpela 2001, Sairinen et. al 2006

7 Käsitteellinen viitekehys Hyvinvointijohtamista toteutetaan hyvinvointitiedon perusteella. Hyvinvointikäsitys taas vaikuttaa siihen, millaista hyvinvointitietoa pidetään olennaisena. Hyvinvointikäsitys vaikuttaa myös siihen millaisena näemme elinympäristön hyvinvointivaikutukset ja miten niitä pyritään mallintamaan ja millainen eri toimialojen rooli on.

8 Hyvinvointia edistävän elinympäristön tietopohja Hyvinvointia edistävä ympäristö tässä: Elinympäristön fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja toiminnallinen ulottuvuus tukevat terveellisiä ja hyvinvointia lisääviä elämäntapoja sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla eri ihmisryhmien erityistarpeet ja kokemuksellisuuden huomioon ottaen. Hyvinvointia edistävän elinympäristön tietopohjan tarve: Tulevaisuudessa kaupunkiseuduilla tarvitaan hyvinvointia edistävää, ei ainoastaan terveyshaittoja ehkäisevää elinympäristöä ja sen mallintamista tiedolla johtamisen tueksi, jotta voidaan vastata tulevaisuuden haasteisiin kuten ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen, tai liikkumattomuus. Hyvinvointia edistävä elinympäristö on kytköksissä myös elinvoimaan: asumispreferenssien muuttuessa pehmeät vetovoimatekijät ja ympäristön laatutekijät korostuvat 9, 10. 9: Strandell : Aro 2014

9

10 Tutkimusongelma Miten elinympäristön rooli näkyy hyvinvointikertomuksissa ja millaisena monialaisena prosessina johtavat viranhaltijat kokevat kunnan hyvinvointityön?

11 Tutkimuskysymykset Aineisto ja menetelmät tietolähteet indikaattorit prosessi hyvinvointijohtaminen Millaisia tietolähteitä selvitykseen osallistuvat kunnat käyttävät hyvinvointikertomuksissaan valtakunnallisten aineistojen lisäksi? Miten valitut indikaattorit kuvaavat elinympäristöä? Miten aineistot ja indikaattorit ja on valittu hyvinvointikertomukseen? Millaisena hyvinvointityöryhmien jäsenet ja johtavat viranhaltijat kokevat monialaisuuden ja eri toimialojen roolin hyvinvointijohtamisessa? Hyvinvointikertomukset: 9kpl. Asiakirja-analyysi. Luokittelu tietolähteen mukaan ja elinympäristöä kuvaavien indikaattorien tunnistaminen sekä luokittelu. Haastattelut: 17kpl puolistrukturoitua tutkimushaastattelua johtavien viranhaltijoiden kanssa. Tekninen sektori 7kpl, hyvinvointipalvelut 8kpl, muu: 2kpl. Kysely hyvinvointikoordinaattoreille + hyvinvointityöryhmien jäsenille. Laadullinen analyysi Muita täydentäviä aineistoja

12 Tulokset yhteenveto Hyvinvointia edistävä elinympäristö on osa jaettua hyvinvointikäsitystä. Tämä näkyy hyvinvointikertomuksissa, viranhaltijoiden näkemyksissä ja kyselyvastauksissa. Siitä huolimatta elinympäristön hyvinvointivaikutusten mallintaminen nähdään lähes yksinomaan terveyshaittojen mittaamisena. Monialaisuutta pidetään tärkeänä, mutta se ei aina näy kertomuksen laadinnassa tai käytännön hyvinvointityössä. Erityisesti yhdyskuntasektorin edustajat eivät kokeneet hyvinvointityötä omakseen. Hyvinvointikertomuksissa indikaattorilähteenä olivat lähes yksinomaan valtakunnalliset tietolähteet, erityisesti Kuntaliiton sähköinen hyvinvointikertomus. Sähköistä hyvinvointikertomusta voidaan siten pitää vakiintuneena tietokäytäntönä. Sen mittarit tarkastelevat hyvinvoinnin ilmiöitä kuntakohtaisesti, ei kuntarajojen sisällä eikä yli kuntarajojen. Selvityksen tarkempia tuloksia ja johtopäätökset esitellään 28.8 kokouksessa!

13 Yhteystietoni: korkeakouluharjoittelija Kaisu Sahamies MAL-verkosto puh Lisätietoa selvityksestä: Selvitys valmistuu syyskuussa Sen alustavia tuloksia ja johtopäätöksiä esitellään 28.8 kokouksessa.

14 Lähteet Aro, Timo (2014) Esitys muuttoliikkeen voittaja- ja häviäjäalueista 2010-luvun Suomessa. Saatavilla osoitteessa: Hoffrén Jukka; Lemmetyinen, Inka; Pitkä, Leeni (2010) Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista Mittareiden vertailu ja kehittämiskohteet. Sitran selvityksiä 32. Helsinki Korpela, Kalevi & Päivänen, Jani & Sairinen, Rauno & Tienari, Satu & Wallenius, Marjut & Wiik, Maarit (2001): Melukylä vai mansikkapaikka. Asukkaiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä asuinalueiden terveellisyydestä. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 467. Oy Edita Ab, Helsinki Majonen, Kaija; Antila, Anni (2018) Miten johdetaan hyvinvoinnin edistämistä kunnissa? Arttu2 -tutkimusohjelman julkaisusarja Nro 4/2018. Julkaisija: Suomen Kuntaliitto. Paahtama, Soile (2016) hyvinvoinnin edistämisen käsite ja sisältö. Arttu2-tutkimusohjelman julkaisusarja 7/2016. Kuntaliitto Pentikäinen, Sari 2014: Kunnan viranhaltijoiden ja valtuutettujen näkemyksiä hyvinvointikertomuksesta. Terveyskasvatuksen pro gradu - tutkielma, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Sairinen, Rauno; Manninen, Rikhard; Peltonen, Lasse; Wiik, Maarit (2006): Ympäristöterveys yhdyskuntasuunnittelussa. Näkökulmia hyvinvointia edistävään elinympäristöön. Suomen ympäristö 13/2006. Suomen ympäristökeskus SYKE Strandell, Anna (2016) Asukasbarometri 2016 Kysely kaupunkimaisista asuinympäristöistä. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 19/2017 Terveempi Pohjois-Suomi 2 (TerPS2) hanke (2013): Kunnan hyvinvointijohtamisen diapankki. Diaesitys. Saatavilla osoitteesta: Viitattu THL 2018: Kunnan hyvinvointikertomus. Verkkosivu. Saatavilla osoitteessa: Viitattu Weckroth, Mikko (2013) Onnellisuus, raha ja arvovapaa hyvinvointitutkimus? Yhteiskuntapolitiikka 4/2013. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Zechner, Minna (2014): Mitä hyvinvointikertomus kertoo hyvinvoinnista? Teoksessa: M. Zechner (toim.) Hyvinvointitieto: kokemuksellista, hallinnollista ja päätöksentekoa tukevaa? Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimuksia 15, 9 31 Viranomaislähteet: Terveydenhuoltolaki (1326/2010) Kuntalaki (410/2015)