RETKI SUOTNIEMEEN

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "RETKI SUOTNIEMEEN 15. 17.8.2009"

Kaarlo Ranta
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 RETKI SUOTNIEMEEN Matka alkoi linja-autolla Lahden rautatieaseman edestä Pornaisten matkat Matkanjohtajana oli Mauri Tanninen ja linja-auto oli täysi innokkaita suotniemeläisiä. Ensimmäiset matkaeväät nautittiin Äyräpään kirkon raunion edessä. Jokimiehen Leena oli mm. leiponut meidän kaikkien iloksemme ihania karjalanpiirakoita munavoin kera. Autokuljettaja keitti maukkaat kahvit. Vasemmalta autonkuljettaja, Mielikki Kiuru tupakalla, Tuula-Maria Vitilä, Marjaana Saulama, Tuija Karppinen, autosta ulos astuu Marjut Mäkelä. Milloinkahan sitä välipalaa oikein saadaan? 1

innokkaita suotniemeläisiä. Ensimmäiset matkaeväät nautittiin Äyräpään kirkon raunion edessä. Jokimiehen Leena oli mm.

2 Voileipien päällystystyössä Tuula-Maria Vitilä, Tuija Karppinen ja Marjaana Saulama Karjalaisten muistomitalli luovutettiin vanhimmalle matkalaiselle. Pinsetin kiinnittää Leena Jokimies Aarne Poutasen takkiin. 2

muistomitalli luovutettiin vanhimmalle matkalaiselle.

3 Venäläisen maantiet rokonarpiset, tosin Suotniemessä ei ollut teitä ollenkaan.. Kauppa-auto seurasi meitä pitkin matkaa. Suun kuivuutta ei tarvinnut kärsiä. 3

4 Illansuussa pääsimme Käkisalmen ulkopuolella olevaan Vapaa-aika - nimiseen lomakylään. Ilta kului nuotiolla rattoisasti makkaraa paistaen ja kauppa-auton juomia maistellen. 4

5 Käkisalmen satama jäi taakse lähdettäessä moottoriveneellä puksutellen kohti Suotniemeä. Taivas oli mustan puhuva ja kaikki varustautuivat sadevaatteisiin. 5

6 Matkan edetessä taivas selkeni. Edessä Sirpa Sara, Leena Jokimies ja Esko Sara. takana Mielikki Kiuru ja Markku Tanninen. 6

7 Pienen harharetken jälkeen näimme venereittimme määränpäämme eli Pekko Tiiran laiturin. Sodan melskeissä ehjänä säilynyt Tiiran Pekon talo, jossa nyt oli huumenuorten hoitokoti. Kävimme sisällä; jossa oli vielä suomalaiset kattokruunu ja tapetit. Siellä oli erikoinen lämmitysjärjestelmä. 7

Sodan melskeissä ehjänä säilynyt Tiiran Pekon talo, jossa nyt oli

8 Tiiran Pekon piha-aitassa kävivät riiaamassa Kaasalaisen Hannes Senjaa ja Keskisen Matti Sirkkaa. Pekko tiesi, että pojat ovat aitassa ja laittoi pönkän oven eteen saadakseen pojat satimeen, mutta pojat olivat fiksuja ja irrottivat takaseinän laudat ja näin pääsivät lipettiin. Hyvin säilynyt Ruotsalaisen talo. 8

Pekko tiesi, että pojat ovat aitassa ja laittoi pönkän oven eteen saadakseen

9 Markku Tanninen: Oli unohtumaton matka kaikkineen tutustua Teihin kaikkiin ja yks pikkuserkkukin löytyi lisää! Suotniemen kierros; nähdä paikkoja ja osin taloja, kaikkien Tannisten naapureiden. Siellä isäni Veikko on varttunut ja tuonut pohjalaasen äitini nuorena vaimona kokemaan karjalaisuuden, ennen Karjalan luovutusta, Suotniemen Osuuskaupan hoitajaksi. Rämpiminen niillä vettyneillä pelloilla oli unohtumaton kokemus! Oli suuri ilo kaikille, kun vastaan tuli marjapensaita tai omenapuita. Söimme vietyjen perintöjemme hedelmiä hyviä oliva.t Arja Ulmanen: Ikimuistoinen tunne oli kun pitkässä heinikossa rämmimme kohti kunkin kotitaloa ja paikat löysimme. Oli tunteet pinnassa itse kullakin, kun vielä Karjalan marjoja maistoimme ja hyväksi ne totesimme. Oli se jotakin aivan ihanaa. Miekii käin mänetetys Karjalas juuriai etsimäs. Siel nousoot sementtirappuset pajupehkoloist suoraa taivaasee. Samovaarit senko porisoot ja venäläine käk kukkuu. Igos kursajaa ruusupehko al votkapullo sierrettyneees koprassaa. Sinne mään viel uuvestaakkii, tiiä vaik Iggorkii ois noust jo yllää. (Asko Vilholainen) 9

Rämpiminen niillä vettyneillä pelloilla oli unohtumaton kokemus! Oli suuri ilo kaikille, kun vastaan tuli marjapensaita tai omenapuita. Söimme vietyjen perintöjemme hedelmiä hyviä oliva.

10 Valto Saran koti, siellä asuttiin, ei ollut ketään kotona. Valto Saran kotipihassa Leena Jokimies, Mauri Tanninen ja Seppo Tiira. Sirpa Sara: Tuntui heti siltä, että nyt on aika lähteä. Tunne osoittautui täysin oikeaksi. Tunsin voimakkaasti yhteenkuuluvaisuuden tunteen, joka ryhmässämme syntyi. Tunne mökin pihalla tosi vahva. Ilman Leenan ja Sepon opastusta emme olisi isän mökkiä löytäneet. Minulla on kotonani Laulu Kannaksellekirja, jonka isäni oli antanut kotiväelleen Kalevalan päivänä vuonna Siinä on omistuskirjoituksen jälkeen kehoitus: Muistakaa aina kirjan viimeinen säkeistö. Osa rakkain ain olet orpoa elämäämme. Mikä liekin tiemme, sun lapsinas käymme ain. Vain Jumala tietää, vieläkö koskaan sun näämme. Toki toivomme, uskomme sentään on ikuinen. 10

Ilman Leenan ja Sepon opastusta emme olisi isän mökkiä löytäneet. Minulla on kotonani Laulu Kannaksellekirja, jonka isäni oli antanut kotiväelleen Kalevalan päivänä vuonna 1941.

11 Juho Tiiran pihakivellä juotiin kahvit; Marjaana Saulama (ent.tiira) ja Esko Sara- Kaasalaisen pihassa lapsuuden ystävät Seppo Tiira ja Leena Jokimies maistelevat kotipihan viinimarjoj;, herkkä hetki. Taustalla Pentti Kauko. 11

ystävät Seppo Tiira ja Leena Jokimies maistelevat

12 Näkymä Kaasalaisen pihasta Tannisen mäelle päin, josta kuului laulu: Karjalan kunnailla Se, jos mikä herkisti kaikkien mielet, kuullessamme laulun peltojen yli kiirivän korviimme. Matkanjohtaja Mauri Tannisella oli hikiset oltavat, kun oli kantanut noin 10 kg makkaroita ja juomia koko helteisen päivän. Tannisen pihassa matkalaiset saivat virvoitusjuomaa. Mauri kysyi, miksi olemme täällä? Jokainen vuorollaan kertoi oman tarinansa ja itku oli herkässä ja sydämissä muljahteli., 12

Matkanjohtaja Mauri Tannisella oli hikiset oltavat, kun oli kantanut noin 10 kg makkaroita ja juomia koko helteisen

13 Arja Ulmanen: Tannisen ukon ja mummon paikalla oli kuin tuuli olisi taivaalta kuiskannut, tervetuloa.. Oli kuin äiti ja isä, mummo ja ukko olisivat olleet jossain lähellä se oli sanoin kuvaamattoman kaunis hetki. Pyysin, että lauletaan Karjalan kunnailla ja laps olen köyhän kauniin Karjalan. Niin kuin kaiku olisi vastannut Kaasalaisen puolelta peltoa, siellä olevien yhtyessä lauluumme. Se oli kaunis ja koskettava hetki. Vasemmalta, Tuula-Maria Vitilä, Kairi Kippar, Eila Laaksonen, Mauri Tanninen, Markku Tanninen, Arja Ulmanen, Marjaana Saulama ja Pentti Kauko. 13

Pyysin, että lauletaan Karjalan kunnailla ja laps olen köyhän kauniin Karjalan.

14 Tannnisen pihassa vasemmalta Irja Henrikkson, Tuula-Maria Vitilä, Marjaana Saulama, Sirpa Sara ja matkamme kieliopas Kairi Kippar. Arja Ulmanen: Lauloimme yhdessä lopuksi Maamme laulun. Tuntui kuin tuulikin siellä korkeuksissa olisi kiittänyt. Niin kaunis on maa, niin korkea kunnas. Mauri Tanninen: Kiitän Teitä kaikkia aivan unohtumattomasta matkasta. Meillä oli iso ryhmä. Kaikki asiat sujuivat mutkattomasti, niin kuin vain Karjalassa voi. Aivan ihanaa oli nähdä kuinka karjalaiset juuret ovat vaikuttaneet meihin kaikkiin. Puhetta riitti, tunnetta oli pelissä, naurua, itkua niin kuin vain karjalaiset voivat tunteensa näyttää. Eino Leino: Karjalan kannas on vartiopaikka, Karjalan kannas on kaunein paikka seisoa, kaatua, suuttua, surra, vaan ei vierahan kakkua purra. Ei olla pajarin poikien orja, vaan olla vapaa, suora ja sorja. Uskoi oikeuden voittavaan voimaan, toivon tuomion torvia soimaan Karjalan kannas on teidän, Karjalan kannas on meidän. 14

Kaikki asiat sujuivat mutkattomasti, niin kuin vain Karjalassa voi. Aivan ihanaa oli nähdä kuinka karjalaiset juuret ovat vaikuttaneet meihin kaikkiin.

15 Silta mantereelta Kannelsaareen. Suotniemen laivaranta, taustalla siirretty Simo Kolkan talo. 15

16 Seppeleen lasku sankarivainajien muistomerkille; Mauri Tanninen ja Leena Jokimies. 16

17 17 Käkisalmen ortodoksinen kirkko

18 Käkisalmen linnan vesivallihaudat Kotimatkalla pysähdyimme Kivisalmen sillan kupessa, tyrskyissä näimme muutamia melojia. 18

19 Viipurin pyöreen tornin hämärässä söimme sekä tutustuimme hieman torielämään. Viipurin linna vartioi edelleen kaupunkia. 19

Samankaltaiset tiedostot

Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011

Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011 Lähdimme Kenian matkalle hyvin varautuneina kohdata erilainen kulttuuri. Olimme jo saaneet kuulla, mihin asioihin on syytä varautua, ja paikan päällä tuntuikin, että