Globalisaation tulkinnan uusi paradigma toimintojen välinen kilpailu*

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja 103. vsk. 4/2007 Globalisaation tulkinnan uusi paradigma toimintojen välinen kilpailu* Paavo Okko Kansantaloustieteen emeritusprofessori turun kauppakorkeakoulu Globalisaation uusi vaihe: toinen suuri osittuminen t alouksien kansainvälistyminen ja maailmantalouden kasvu ovat edenneet aaltomaisesti. on makuasia, milloin sanotaan globalisaation lähteneen liikkeelle, mutta monet kutsuvat ensimmäiseksi aalloksi 1800 luvun loppupuolelta ensimmäiseen maailmansotaan kestänyttä nopeaa kansainvälisen työnjaon syvenemistä. tuohon aikaan maailmankauppa kasvoi ja sekä pääomat että ihmiset liikkuivat paljon. Maailman viennin osuus maailman tuotannosta nousi 5prosentista 10 prosenttiin (rouvinen ym. 2007, 70). kuljetusteknologia edistyi, eikä tuotannon tarvinnut enää sijaita lähellä kuluttajia. tapahtui ensimmäinen suuri osittuminen (unbundling), jossa tuotannon ja kuluttamisen vuorovaikutusketjun osia voitiin sijoittaa entistä vapaammin eri puolille maailmaa (Baldwin * Artikkeli perustuu kirjoitukseen, joka sisältyi rehtori Tapio Reposen juhlajulkaisuun Suomi, R., Salmela, H. ja Ruohonen, M. (toim.), Tutkijasta johtajaksi, Näkökulmia akateemiseen ja liike elämän johtamiseen, Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja C2: ). nykyisessä kiihtyneen globalisaation vaiheessa on myös sisällöllisesti uutta, eikä se ole vain entisenlaisen tuotannon osittumisen jatkoa ja laajenemista. tarkastelen tässä viime aikojen uusia globalisaatiotulkintoja, joiden mukaan on kyse suorastaan uudesta paradigmasta. Globalisaation toiseksi aalloksi on kutsuttu 1960 luvulta alkanutta työnjaon syvenemisen ja kaupan lisääntymisen vaihetta. tämän aallon alkuvaiheessa oli vielä vallitsevana piirteenä entisenlainenensimmäisen asteen globalisoituminen (ensimmäinen osittuminen Baldwinin terminologiassa), jossa kilpailu tapahtui enimmäkseen tuotteiden ja toimialojen kesken. tuote tai puolivalmiste valmistettiin kaukana kulutuksesta tai lopputuotteen kokoamisesta, ja kauppavirrat sisälsivät enimmäkseen materiaalisia hyödykkeitä. ensimmäisen asteen globalisaation ensimmäisessä aallossa euroopan ja hiukan myöhemmin pohjois amerikan teollisuustuotanto alkoi 449

2 KAK 4/2007 kasvaa ja syrjäytti itä aasian teollisuustuotannon sen valta asemasta. toisessa aallossa osat kääntyivät. läntinen kehittynyt maailma alkoi deindustrialisoitua ja itä aasia teollistua uudelleen. aasiasta on tullut maailman teollinen työpaja (rouvinen ym.2007, 36). itä aasian osuus maailman teollisuustuotannosta on nyt suurempi kuin euroopan tai pohjois amerikan. nyt maailman kokonaistuotanto kasvaa nopeammin kuin koskaan ja alhaisen tulotason kehittyvät maat kurovat tulotasokuilua pienemmäksi. Maailman viennin suhde maailman tuotantoon on noussut noin 20 prosentin tasolle. uusimman globalisaatioaallon aikana on tapahtunut kuitenkin merkittävä sisällöllinen muutos. nykykehitystä voi kutsua toisen asteen globalisaatioksi. Baldwin (2006) nimittää sitä toiseksi suureksi osittumiseksi. hyödykkeiden, ihmisten, pääomien ja erityisesti tiedon siirtokustannukset ovat alentuneet vahvasti. Monet tietoa sisältävät palvelutuotteet on voitu muuttaa tieto ja viestintäteknologian avulla siirrettävissä oleviksi. niistäkin on tullut kaupan kohteita. näin tuotannon jalostusarvoketjut voidaan osittaa entistä hienojakoisemmin. eri vaiheet ja eri tehtävät voidaan tuottaa eri puolilla maailmaa. sen vuoksi kilpailua ei käydä periaatteella (loppu)tuote vastaan (loppu)tuote vaan enemmänkin työtehtävä vastaan työtehtävä. samalla ulkoistaminen on alkanut koskea entistä vahvemmin myös palveluja ja yritysten johtamistoimintoja eikä vain reaaliprosessin osia. edellä kuvattu muutos alkoi tulla näkyviin 1980 luvulla. tuotujen panoksien osuus panoskäytöstä tai tuotoksesta alkoi kasvaa (yi 2003 sekä Grossman ja rossi hansberg 2006, 7). panoksien siirrettävyys tehostui ja kuljetuskustannukset alentuivat viestintäteknologian edistymisen ja lentoliikenteen lisääntymisen myötä. Myös perinteisen meri ja maaliikenteen palvelukyky on parantunut. hienojakoisempi osittuminen näkyy sekä euroopassa ja usa:ssa että myös aasian maiden välisessä työnjaossa. japanin ja kiinan suuri palkkatasoero ja lyhyt etäisyys antoivat hyvän lähtökohdan tälle kehitykselle. japanilaiset yritykset ovat ylläpitäneet kilpailukykyään läntisillä markkinoilla sekä kotimaassaan ulkoistamalla työvaltaisia toimintoja kehittyviin aasian maihin, erityisesti kiinaan. tätä kehitystä vauhdittaa kiinan halu integroitua maailmantalouteen. se synnytti lisäksi vetotekijän korkean palkkatason maiden yritysten halutessa työntää tehtäviä pois itseltään. toisen asteen globalisaatiossa yritys voi ulkoistaa niin paljon, että se alkaa näyttää ontolta (hollowing out). yrityksen teoriassa on jo aikaisemmin korostettu sitä, että yritys on sopimusten solmukohta (nexus of trieties) (ks. esim. illiamson 1985). yrityksessä ei ole olennaisinta sen reaaliprosessi vaan sen ansaintalogiikka, jonka välttämätön ehto on sellainen sopimusten järjestelmä, joka pystyy toimittamaan yritykselle tuloja tuottavia tuotteita markkinoille. tuotteet voivat olla kenen tahansa tekemiä, kunhan yritys vain hallitsee prosessia niin, että toiminta on kannattavaa yrityksen oman rahaprosessin näkökulmasta. tässä suunnassa kehitys voi nykyisin mennä varsin pitkälle. yritys voi olla melko pitkälle virtuaalinen (okko ja haukioja 2000). tämän kehityksen myötä maiden taloudet näyttävät kulkevan eri suuntiin. toisista tulee pääkonttoritalouksia ja toisista teollisia työpajoja, joita leimaa sivutoimipaikkavaltaisuus. näin on käynyt aasiassa ja suomessakin tämä huoli on nostettu esille. ulkoistamisen ja kansainvälistymisen myötä yritykset kasvavat globaaleiksi toimijoiksi, joiden toimet eivät enää tue kotipesän kilpailukykyä. tällaisessa tilan 450

3 Paavo Okko teessa ei ole myöskään odotettavissa, että ulkomaiset yritykset tuovat pääkonttoritoimintojaan maahan. Maan menestyksen kannalta on tärkeää, että riittävä määrä sopimusverkoston ydinkohtia säilyy maassa. liikkeenjohdon strategisen ytimen ja tutkimus ja kehitystoiminnan yhteys on vahva. samoin on t&k:n ja tuotannon läheisyys usein välttämätöntä. tämän vuoksi teollisen tuotannon säilyminen ainakin joltakin osin maassa on tärkeää, vaikka deindustrialisaatio onkin korkean tulotason maiden kehityksen yleissuunta. sellainen tuotanto pysyy, jossa kehitystoiminta on jatkuvaa ja tiiviisti tuotannossa tapahtuvaa. samalla on kuitenkin tärkeätä muistaa, että valtaosa tuotannosta ei ole edes ulkoistamisharkinnan kohteena ja meidän tulotasomme määräytyy viime kädessä sen mukaan, kuinka tuottavasti hoidamme täällä kotona tapahtuvan tuotannon. siinä taas palvelujen osuus on suuri ja edelleen kasvava. toisen asteen globalisaatio koskee siis aikaisempaa vahvemmin palveluja. tietotuotteiden digitalisointi on vahvistanut tätä kehitystä. yrityksen puhelinpalvelut tai taloushallinnon rutiinit sekä ohjelmistotuotanto voidaan hankkia nyt ulkomailta. internetin avulla monista ohjelmistoista on tullut siirrettävissä olevia palveluja. niihin voi turvautua tarvittaessa verkon kautta. internetissä voidaan myydä vaikkapa vakuutuspalveluja niin, että myyntiverkosto on virtuaalisesti hajautettu, vaikka itse vakuutuspalvelu on edelleen yritys tai kotitalouskohtainen asia. palvelujen kaupassa on kokonaisuudessaan kaksi vastakkaista trendiä. Vaikka rutiinipalveluja voidaan ostaa ulkoa korkean tulotason maihin, ovat monet muut palvelut tyypillisiä korkean tulotason maiden vientituotteita. niinpä palvelujen ulkomaankaupassa on ylijäämä esim. usa:lla ja iso Britannialla. sama kuitenkin pätee myös intiaan, joka on ilmeisesti päässyt nauttimaan muiden maiden palvelujen ulkoistamisesta (amiti ja ei 2005, 326). suomalaiset yritykset ovat ulkoistaneet palveluja ulkomaille vielä hyvin vähän (ali yrkkö 2007). Uusi paradigma kansainvälisen kaupan tulkintaan perinteinen kansainvälisen kaupan teoria (ricardon teoria) tarkasteli talouksia, joiden resurssit pysyvät maassa, mutta joiden tuottamat tuotteet (viini ja kangas) voitiin kuljettaa maasta toiseen ilman liian suuria kustannuksia. kankaan tai viinin puolivalmisteiden siirtely maasta toiseen ei tullut niissä oloissa kysymykseen. Maat erikoistuivat suhteellisten etujen mukaan ja niiden tuottajat ja tuotannonalat joutuivat lopputuotekilpailuun keskenään. toisen asteen globalisaatiossa kilpailunpaine kohdistuu hienojakoisemmin tuotantoketjun eri vaiheisiin. ala voi olla kokonaisuudessaan meillä kilpailukykyinen, mutta jotkut tehtävät silläkin alalla hankitaan ulkomailta. eri toiminnoissa toimivien suhteelliset edut joutuvat vertailuun eikä vain koko toimialan. Maiden suhteellinen etu voi myös muuttua entistä nopeammin, koska suorien sijoitusten myötä yritykset siirtävät kilpailuetunsa uusiin maihin. Maat joutuvat samalla keskinäiseen kilpailuun tuotantoympäristöinä. hyödykkeiden asemesta on syytä tarkastella yrityksen sisällä olevien erilaisten toimintojen kilpailukykyä. enää ei ole kyse siitä, tuotetaanko viiniä vai kangasta, vaan mitä tuotannon vaiheita teemme suomessa ja mitkä teetämme muualla. Muualla on mahdollista teetättää jopa yrityksen taloushallinnon tehtäviä tai puhelinvaihteen ja asiakasneuvonnan tehtäviä komponenteista ja puolivalmisteista puhumattakaan. 451

4 KAK 4/2007 Kuvio 1.Ensimmäisen ja toisen asteen globalisaatio ja paradigman muutos lähde: Baldwin (2006). kuvion 1esittelemä kansainvälisen kaupan luonteen muutos vaatii siis kansainvälisen kaupan teorialta uutta lähestymistapaa (ks. myös Grossman ja rossi hansberg 2006). kansainvälisen kaupan hyödyistä on edelleen kysymys, vaikka ne toteutuvat uudella tavalla. siinä mielessä kehityskulku on tuttu, ettäkaupanhyödyt kasvavat kuljetuskustannusten alentuessa ja hyödykkeiden ja toimintojen muuttuessa entistä laajemmin siirrettävissä oleviksi (tradable). kaupan kohteeksi on tullut sellaista, joka ei aikaisemmin sitä ollut. palvelujen ulkoistamisen lisääntyminen on tehnyt ilmiöstä keskustelun ja pelon aiheen, koska korkean tulotason maissa on totuttu ajattelemaan, että palvelusektori pystyy tarjoamaan lisää työtä teollisuuden supistuessa. taloustieteellinen ajattelu sanoo edelleen, että jos tuote tai palvelu on mahdollista saada edullisemmin ulkomailta, se kannattaa hankkia sieltä ja siirtää kotimainen työvoima tuottavampaan käyttöön (Mann 2003). silti tässä on uusi haaste juuri korkean tulotason maille (Blinder 2006). toisen asteen globalisaation ilmiö on siis syntynyt teknologisesta kehityksestä, joka on saanut aikaan uutta työnjakoa ja erikoistumista. sen vaikutus ei kuitenkaan rajoitu vain kuljetuskustannuksiin, vaan hienojakoisempi osittuminen vaikuttaa kuten teknologinen edistys itse tuotantoteknologiassa. Välituotekaupan lisääntymisen ja sen tuottamien hyötyjen takia lopputuotteiden tuottamisen tuottavuus nousee. ulkoistamisella on kolme vaikutusta (ks. Grossman ja rossi hansberg 2006, 2, ja Baldwin 2006, 39). alhaisemmin kustannuksin ulkomailta hankitut toiminnot muuttavat suhteellisia hintoja, mikä merkitsee samalla edullista 452

5 Paavo Okko vaihtosuhdevaikutusta, koska tuotujen hyödykkeiden hinnat alentuvat. ulkoistamisen vaikutus työvoiman kysyntään ja työpaikkojen määrään on tietysti yleisesti tunnettu. kotimainen työvoima menettää joitakin työpaikkoja, ja muiden tekijöiden pysyessä muuttumattomina palkkojen pitäisi laskea entisen työllisyystason säilyttämiseksi. näin onnettomasti ei kuitenkaan tarvitse käydä, koska kotimainen työvoima joutuu etsimään uusia tehtäviä, jotka ovat keskimäärin tuottavampiakuin ulkoistetut työpaikat. siksi kotimaisen työvoiman tuottavuus nousee, eli ulkoistamisella on tuottavuusvaikutus. tämän vuoksi muut tekijät eivät pysy entisellään ja vaikutukset eivät pysähdy työpaikkojen vähenemiseen ja ulkoistamisuhan alla olevien työntekijöiden palkkojen laskupaineeseen. Grossman ja rossi hansberg (2006, 16 17) osoittavat, että tavanomaisissa olosuhteissa tuottavuusvaikutus dominoi niin, että ulkoistamisen lisääntyminen tietyissä tehtävissä nostaa kotimaisen työvoiman palkkatasoa jopa näissäkin tehtävissä, koska palkat seuraavat alan keskimääräistä tuottavuutta. tuotantovaiheen ulkoistaminen alhaisempien kustannusten maihin vaikuttaa tässä toiminnossa tarvittavan panoksen tuottavuuteen samalla tavalla kuin panoksen tuottavuutta nostava tekninen kehitys. tämä puoli on jäänyt sekä julkisessa keskustelussa että kansainvälisen kaupan teoriassa paljolti huomaamatta. työpaikkojen väheneminen on helposti näkyvä ilmiö ja sitä on helppo vastustaa. tuottavuuden nousua tuskin kukaan vastustaa, mutta sitä on vaikeampi havaita. kaupan hyödyt hankitaan sopeutumishaittojen kautta (gains and pains from trade), ja viimeksi mainitut ovat helpommin havaittavia, minkä takia keskustelusta tulee epäsymmetristä. ulkoistaminen on johtanut siihen, että rutiinitehtäviä poistuu enemmän ja ei rutiinitehtävät kasvattavat osuuttaan kotimaassa (usa:n osalta ks. Grossman ja rossi hansberg 2006, 11). tämä on kotimaisen työvoiman kannalta myönteistä kehitystä. samalla myös alhaisen tuottavuustason tehtävissä palkkatasooli noussut enemmän kuin yleisen kokonaistuottavuuden ja vaihtosuhteen kehityksen perusteella oli ennakoitavissa. palkkojen määräytymisen kannaltahienojakoisempi osittuminen vaikuttaa siihen suuntaan, että palkkataso ei voi entiseen tapaan seurata koko tuotannonalan tuottavuuskehitystä, vaan siihen alkaa heijastua samojen tehtävien hoitamisen kustannustaso potentiaalisissa ulkoistamiskohteissa. tämä on yksi peruste palkoista sopimisen hajauttamiselle. joustavuuden lisääminen on kuitenkin vaikeaa, vaikka jäykän järjestelmän uhkat ovat ilmeiset. kun saksan autoteollisuus on vaikeuksissa, on parempi ulkoistaa joitakin tehtäviä puolaan kuin vastustaa ulkoistamista ja palkkajoustoja ja aiheuttaa autoteollisuuden loppuminen saksassa (Baldwinin esimerkki). Mitkä tehtävät ovat ulkoistamisuhan alla ja mitä sopeutuminen vaatii politiikalta? ulkoistamisessa on aina kyse perinteisestä kysymyksestä, tuotetaanko itse vai hankitaanko muualta (make or buy). Muualta hankkimisessa on tietysti vaihtoehtoina kotimaa ja ulkomaa. Vastaus on yksinkertainen: valitaan edullisempi vaihtoehto. Vastauksen etsiminen on kuitenkin vaativa tehtävä, koska pelkät tuotantokustannukset eivät riitä vertailuun, vaan on arvioitava myös liiketoimikustannukset (ks. illiamson 1985 ja myös okko ja haukioja 2000) ja strategiset sekä dynaamiset seuraukset. hiukan 453

6 KAK 4/2007 yksityiskohtaisemmin katsottuna ulkoistamisen välttämätön ehto vaatii, että tuote/toiminto on ulkoistettavissa eli siirrettävissä oleva ja riittävä ehto, että ulkoistamalla sen kokonaiskustannus on tuotanto ja liiketoimikustannusten huomioon ottamisen jälkeen edullisempi vaihtoehto. päättelyä voidaan jatkaa sanomalla, että ulkomaisen ja kotimaisen vaihtoehdon vertailu tiivistyy palkkaeron ja tuottavuuseron vertailuun. kotimainen vaihtoehto on edullisempi, jos sen tuottavuus on ulkomaista vaihtoehtoa korkeampi vähintään yhtä paljon kuin sen palkkakustannus on ulkomaista vaihtoehtoa korkeampi. kotimaassa pysyy tuotanto, jota ei voi siirtää tai jonka tuottavuus on riittävän hyvä eliminoimaan ulkomaiden kustannusedun. teknologian kehitys on johtanut siihen, että ulkoistettavissa olevien tuotteiden ja toimintojen piiri on siis laajentunut. aikaisemmin siirrettävissä olevia hyödykkeitä olivat lähinnä teollisuustuotteet ja raakaaineet. nyt ulkoistaminen koskee laajasti myös palveluksia. palvelujen ulkoistamisen on tehnyt mahdolliseksi tuotteiden sisällön saattaminen digitalisoituun ja sähköisesti siirrettävissä olevaan muotoon (ks. myös Blinder 2006). internet on laskenut tiedonvälityksen kustannuksia sekä muodostaa palvelujen siirron kanavan. ulkoistettavissa olevia tehtäviä on sekä alhaisen että korkean ammattitaidon töissä. Merkittävää on se, että myös korkean teknologian tuotannonaloilla olevia joitakin alemman ammattitaidon sekä erikoisosaamista vaativia tehtäviä voidaan ulkoistaa. on todennäköisempää, että uusi teknologia muuttaa ulkoistettavissa oleviksi tuottajapalveluksia kuin kuluttajapalveluksia, koska viimeksi mainitut ovat enemmän henkilökohtaisia. ulkoistaminen on sitä todennäköisempää mitä enemmän tehtävä on tietotekninen työn tulos voidaan siirtää sähköisesti tehtävän sisältö voidaan koodata (muuntaa digitaaliseksi) tehtävä sisältää vähän kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta. tällaisia siirrettävissä olevia tehtäviä on arvioitu olevan usa:n työllisyydestä noin 20 prosenttia. siellä on myös havaittu, että juuri tietoteknisten tehtävien matalapalkkaiset työt ovat olleet siirtymässä ulkoistamisen myötä maasta. sen takia, että uhka koskee myös palveluja sekä kilpailukykyisiksi uskottuja informaatio ja viestintäaloja, ilmiö on synnyttänyt suurtahuoltapalvelutyöpaikkojen katoamisesta. huoli on hyvin sama kuin halvan ulkomaisen työvoiman pelko yleensä. siinä unohtuu se, että pitkän päälle tuottavuusvaikutus on ratkaiseva. teollisten työpaikkojen supistuminen ei ole lopulta merkki talouden näivettymisestä vaan on osa rikkaana pysymisen strategiaa. suomessa tuotannon ulkoistaminen ulkomaille saakka on melko vähäistä. Vuotuiset ulkomaille ulkoistukset ja tuotannon siirrot ovat vieneet työpaikkaa, kun kotimaahan on samanaikaisesti ulkoistettu työpaikkaa (ali yrkkö 2007). erityisesti palvelujen ulkoistaminen ulkomaille on vähäistä, vaikka palvelujen ulkoistaminen kotimaahan on yleisempää kuin valmistuksen ulkoistaminen kotimaahan. ulkoistamisen syiksi suomalaiset yritykset mainitsevat ensin lisäkapasiteetin tai lisäosaamisen hankkimisen ja sitten joustavuuden lisäämisen. kolmanneksi syyksi tulee kustannussäästöjen tavoittelu. yhteiskunnan sopeutumista edistävän politiikan kannalta uusi kehitysvaihe edellyttää kolmen uuden piirteen arvioimista. kehitys on arvaamatonta ja muutokset äkillisiä ja ne kos 454

7 Paavo Okko kevat enemmän yksittäisiä työtehtäviä ja yksilöitä kuin kokonaisia toimialoja ja yrityksiä. koska muutokset purkavat tuotantoketjuja uudella tavalla, niiden vaikutukset ovat vaikeasti ennakoitavissa. taloustieteessäkään ei ole harrastettu paljon sen tutkimista, mitkä tekijät ovat niputtaneet tähän saakka tietyt toiminnot yhteen. näin globalisaation voittajia ja häviäjiä on entistä vaikeampi ennustaa. politiikan on siis vaikea menestyä etsimällä nousevia menestysaloja ja investoimalla niihin. Muutoksien äkillisyys on myös kasvanut. teknologia saattaa muuttaa hetkessä hyvin edulliseksi joidenkin tehtävien hoitamisen ulkomailla. suomalainen ohjelmistosuunnittelija, joka on tehnyt työtä toimeksiantajalleen, voi kohdata tilanteen, jossa päämies on löytänyt intialaisen ohjelmistotuottajan, joka tekee saman puoleen hintaan. Muutoksen äkillisyyttä lisää se, että globaali yritys on jo valmis tuotantoverkosto, jonka sisällä on helppo toteuttaa nopeasti tuotannon uudelleensijoittaminen. olemme tottuneet ajattelemaan, että jos yritys menestyy suomessa, sen kaikki työntekijät voivat pitää työpaikkansa. nyt voi kuitenkin kilpailukykyisen yrityksen jotkut tehtävät olla edullista ulkoistaa. puhelinpalvelun voi hoitaa tallinnasta ja jotkut atk työt intiasta. se että ulkoistaminen etenee yrityksen sisällä vaihtelevasti ja koskee myös hallintopuolen töitä, merkitsee yllätyksellisyyttä ja globalisaation paineen epätasaista kohdistumista yritysten sisälläkin. korkean tulotason maat ovat luottaneet tähän saakka liiaksi siihen, että kilpailukyky voidaan hoitaa kehittämällä joitakin vaativia tuotannon aloja. Baldwin (2006) mainitsee eu:n tietoyhteiskuntastrategian esimerkkinä liian kaavamaisesta politiikasta. lissabonin strategia olisi onnistuneenakin ollut melko epävarma, koska se haluaa viedä eurooppaa juuri siihen suuntaan, missä ulkoistettavissa olevien tehtävien määrä kasvaa. tietoyhteiskunnassa on paljon it intensiivisiä digitalisoituja tuotteita, joita on helppo ulkoistaa. työmarkkinajoustojen lisääminen olisi ilmeisen tehokas tapa sopeuttaa eurooppaa uuteen globalisaatioon. Globalisaatiokehityksellä on vaikutusta myös koulutuksen tarpeeseen. yleinen koulutustason nostaminen on tietysti ollut paikallaan. uudet työpaikat edellyttävät suomessa vähintään opistotasoista koulutusta, ja ulkomaille tuotantoa siirtäneet yritykset vähentävät matalan koulutustason henkilöstöä ja lisäävät korkean koulutustason henkilöstöä (ali yrkkö 2007). koulutusta ei ole kuitenkaan enää helppo kohdistaa tiettyihin tehtäviin. koulutuksessa korostuu taito oppia uusia taitoja työelämän vaatimusten mukaan. tämä on toki elinikäisen oppimisen ajattelussa jo huomattukin. suomen koulutusstrategiassa on nyt tultu yhden vaiheen päätökseen. koulutuksen keskimääräisen tason nostaminen siirtämällä painopistettä korkeakoulutuksen suuntaan ei ole enää tarpeellista. suomi on ollut menestyvä talous ja ottanut kiinni korkean tulotason maiden etumatkan. koulutuksen avulla hankittu inhimillinen pääoma on varmasti yksi selittäjä tälle kehitykselle. kasvututkimus osoittaa kuitenkin, että keskimääräisen koulutustason lisäksi kasvuun on positiivinen lisävaikutus sillä, että koulutus on tasaisesti jakautunut eri koulutustasoille (park 2006). korkeampi koulutus ei ole aina parempi kuin alempi. korkeakoulutus ei aina myöskään lisää työvoiman ammatillista liikkuvuutta, jota äkillisten muutosten maailmassa tarvittaisiin. Maan menestys riippuu pitkän päälle sen oman tuotannon tuottavuudesta. suomen tuottavuuskehityksessä on huolenaiheena nyt se, että työvoiman laatu ei ole viime aikoina enää 455

8 KAK 4/2007 noussut eikä myöskään pääomaintensiteetin nousu ole tuonut työn tuottavuuteen lisävauhtia (pohjola 2007). koulutustaso on jo nostettu korkealle ja investointien määrä on ollut alempana kuin investointivetoisessa kehitysvaiheessamme aikaisemmin. koska työvoimasta on suuri osa yksityisten ja julkisten palvelusten tuotannossa, olisi tärkeää pitää huolta, että ne tehtävät tulevat hoidetuksi tehokkaasti. samoin teollisen tuotannon puolellakin on suomessa paljon tehtäviä, jotka vaativat sellaisia taitoja, joita korkeakoulutus ei voi antaa. siksi on ilmeistä, että suomessa pitää kiinnittää huomiota nyt ammatilliseen koulutukseen ja edistää koulutusjakautuman tasapainoa. se on osa hyvää globalisaatiostrategiaa. yliopistolaitoksen rakenteellinen kehittäminen on myös tärkeä osa globalisaatiostrategiaamme. tutkimuksessa on sama tilanne kuin tuotannossakin. eturivin maiden etumatkan kiinnikurominen merkitsee sitä, että joillakin alueilla on päästävä kärkeen ja keskimääräisen tason on oltava hyvä. suomen taloudellinen menestyminen globaalissa kilpailussa ei ole kuitenkaan ensisijaisesti kiinni yliopistojen huippujen tasosta. Globalisoituneet yritykset hankkivat parhaan tiedon sieltä, mistä sen saavat. suomalaisten globalisoituneiden huippuyritysten menestyksen ei ole tarpeen nojata vain suomalaisiin yliopistoihin. kotimaisen tutkimuksen ja koulutuksen merkitys on tärkeämpi kotimaassa toimivalle tuotannolle. siksi yliopistojen on hyvä toimia tutkimuksessa ja koulutuksessa läheisessä vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. joidenkin suomalaisten yliopistojen pääseminen kansainvälisen tason huipulle on tärkeämpää maan tutkimuksen ja koulutuksen kehittymisen kuin suomalaisen yritystoiminnan kannalta. Yhteenveto Markkinoiden yhdentyessä globaalisti tuotantoketjut pilkkoontuvat entistä hienojakoisemmin ja alueellisesti klusteroituneet tuotantoyksiköt osittuvat eri puolille maailmaa. tuotannon tiivistyminen alueellisiksi toimintopaketeiksi on tapahtunut siirtokustannusten välttämisen tai siirtämisen mahdottomuuden takia. teknologinen kehitys on purkanut näitä tuotantokeskittymiä jo kauan. ensimmäinen osittuminen voimistui 1800 luvun lopulla ja johti tuotannon ja kulutuksen eriytymiseen. tätä ensimmäisen asteen globalisaatiota tapahtuu vieläkin. nyt osittumisessa on kuitenkin uuttatelekommunikaation mahdollistamat uudet siirrettävät tuotteet ja siirtämisen kustannusten vahva alentuminen. tuotannon sijoittumisen periaate on entinen, eli tuotanto, kuljetus ja liiketoimikustannukset yhdessä ratkaisevat kunkin tuotantovaiheen sijaintipaikan. uudessa ympäristössä tulokseksi tulee tyypillisesti entistä hienojakoisemmin osittunut tuotantoketju. toisen asteen globalisaatio vaikuttaa hintoihin, panoskysyntäänjatuottavuuteen. yksityiskohtaisempi osittuminen on uusi tuottavuuden lähde. samalla kilpailuasetelma muuttuu tuotteiden ja kokonaisten yritysten sekä toimialojen välisestä kilpailusta tiettyjä tehtäviä ja toimintoja koskevaksi. aikaisemmin hintojen ja palkkojen muodostusoli enemmän toimialakohtaista ja tapahtui alueellisilla markkinoilla. nyt palkoissa on tarvetta ottaa huomioon vastaavan tehtävän palkkataso globaaleilla markkinoilla. tämä johtaa lisääntyviin kaupan hyötyihin sekä sopeutumishaittoihin. samankin yrityksen eri työntekijöiden globalisaatiouhka on eri suuri. hallitun rakennemuutoksen tekeminen on vaikeutunut. kun siitä aikoinaan suomessa pu 456

9 Paavo Okko huttiin, sillä piti parhaimmillaan tavoitella talouden sopeutumiskyvyn lisäämistä. sopeutumista tapahtuikin valtavasti, mutta se tapahtui kovin vahvasti laman aiheuttaman luovan tuhon kautta. nyt on entistä selvempää, että rakennemuutoksen hallinta ei voi merkitä sen pysäyttämistä. kun työpaikat ovat entistä yllätyksellisemmällä tavalla vaarassa, on joustavuuden lisääminen palkanmuodostuksessa yksi vaatimus. pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan antamaa suojaakin on hyvä miettiä siltä kannalta,ettäsuojaaeipitäisi kohdistaa vahvasti työpaikkoihin vaan enemmän työntekijöihin. Meillä onkin jo paljon tätä tekeviä elementtejä työttömyysturvassa ja uudelleenkoulutuksessa. entistä enemmän pitäisi kuitenkin edistää uusien työpaikkojen syntymistä ja yrittää säilyttää entisiä lisäämällä joustavuutta. jos työehdoissa tiedetään olevan joustoja, yritykset ovat valmiimpia luomaan työpaikkoja lisää. kotimaisten työpaikkojen vahvin suoja on kuitenkin tuottavuusetu. Kirjallisuus ali yrkkö, j. (2007), outsourcing in Finnish manufacturing does industry matter?, the research institute of the Finnish economy,discussion papers no amiti. M. ja ei, s j. (2005), Fear of service outsourcing, is it justified?, Economic Policy, april 2005: Baldwin, r. (2006), Globalisation: the great unbundling(s), teoksessa Globalisation challenges for Europe, report by the secreteriat of the economic Council part i, prime Minister s office: publications 18/2006, helsinki: Blinder, a.s. (2006), offshoring: the next industrial revolution?, Foreign Affairs,85, number 2. Grossman, G.M. ja rossi hansberg, e. (2006), the rise of offshoring: it s not wine for cloth anymore, paper for the symposium sponsored by the Federal reserve bank of kansas City on the new economic Geography: effects and policy implications, august Mann, C.l. (2003), Globalisation of it services and white collar jobs: the next wave of productivity growth, International Economics Policy Briefs, december. okko, p. ja haukioja, t. (2000), Globalization and Governance structures: Contractual theory of the Firm approach, proceedings of the 9th international Conference on Management of technology, February 2000, Miami usa (Cd rom publication). park, j. (2006), dispersion of human capital and economic growth, Journal of Macroeconomics 28: pohjola, M. (2007), työn tuottavuus ja siihen vaikuttavat tekijät, Kansantaloudellinen aikakauskirja 103: rouvinen, p.,vartia, p. ja ylä anttila, p. (2007), Seuraavat sata vuotta, Aikamatka maailmaan ja Suomeen , taloustieto oy, helsinki. illiamson, o.e. (1985), The Economic Institutions of Capitalism, new york. yi,k M. (2003), Can vertical specialization explain the growth of world trade?, Journal of Political Economy 111: