Riku Aalto Metallityöväen Liiton puheenjohtaja

Transkriptio

1

2

3 Elämme vaikeita aikoja. Hyvinvointimme perustana olevalla teollisuudella on suuria ongelmia. Tämä heijastuu koko yhteiskuntaan. Ongelmat ovat sekä rakenteellisia että suhdanteista ja maailman tilanteesta johtuvia. Niin tai näin, teollisuudesta on hävinnyt lyhyessä ajassa kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Jotain tarttis tehdä. Aika moni poliitikkokin on samaa mieltä. Ja hassuahan se olisikin, jos tästä maasta löytyisi sankoin joukoin päättäjiä, jotka eivät ymmärtäisi tilanteen vakavuutta. Mutta kun katsoo, mitä ympärillä tapahtuu, ainakin minä alan epäillä, löytyykö tuota ymmärrystä sittenkään oikeasti ja riittävästi. Yksi keskeisesti teollisuuden, miksei muunkin elinkeinoelämän ja tavallisten ihmisten, arkeen vaikuttava asia on energia. Ainakin energian hinta kiinnostaa kaikkia. Se on tärkeä kilpailutekijä ja siitä päätämme ainakin toistaiseksi aika pitkälle itse. Sitä ei siis määritellä missään Brysselin simpukkapatojen äärellä. Siksi tuntuukin hämmästyttävältä, että vastustusta ja porinaa riittää, on sitten kyse mistä tahansa energiamuodosta. Ydinvoima tietenkin herättää vahvoja tunteita puolesta ja vastaan, joka puolueessa. Vihreille se on erityiskysymys, mutta ei heille käy kotimaisen turpeen polttaminenkaan. Ja vesivoimaa ei tietenkään saa valjastaa lisää energian tuotantoon. Meille on vuosikausia saarnattu kivihiilen turmiollisuudesta. En epäile näitä puheita, mutta kas kummaa, Saksassa kivihiilen käyttö on taas kasvussa! Ai niin, mutta siellähän luovutaankin ydinvoiman käytöstä. Tuulivoimaakin vastustetaan, sekin tuo kuulemma muassaan ympäristöhaittoja, joista lähiasukkaat eivät pidä. Suomesta poistuu lähivuosikymmeninä runsaasti sähköntuotantokapasiteettia. Jo nykyisellään Suomi tuo käyttämästään kokonaisenergiasta lähes kaksi kolmasosaa ulkomailta, siitä noin 70 prosenttia Venäjältä. Luulisi siis, että kotimaisen energiatuotannon lisääminen saisi kannatusta. Varsinkin kun sillä voitaisiin vähentää kasvihuonepäästöjä. Ja varsinkin kun maa suorastaan huutaa uusia investointeja, erityisesti yksityisellä pääomalla rahoitettavia, kilpailukykyämme parantavia investointeja. Mutta ei, jopa elinkeinoelämän etujen ajajana mielellään esiintyvä kokoomus hylkää jollain ihmeverukkeilla teollisuuden ja siinä sivussa tietenkin teollisuudesta leipänsä saavat ihmiset. Näin tapahtui Olkiluoto nelosen lupahakemuksen kohdalla. Mitä tästä tulee, jos me itse kaivamme oman kuoppamme! Entä sitten yritykset itse? Elinkeinoelämä kyllä mielellään viestittää, että yritysten tahto investoida hiipuu, jos poliitikot tekevät tyhmiä päätöksiä. Mutta kun yritysten pitäisi itse sijoittaa tulevaisuuteen, rahaa ja tahtoa ei löydykään. Usko tuntuu hiipuneen. Kuka sammuttaa valot? Riku Aalto Metallityöväen Liiton puheenjohtaja Suomi on valtavien haasteiden edessä. Talouskasvumme hyytyminen, elinkeinorakenteemme dramaattinen muutos, valtion velkaantuminen sekä keskeisen vientimarkkinamme Euroopan heikko talouskasvu ovat piinanneet maatamme jo vuosien ajan. Tuottamamme tavarat ja palvelut eivät mene enää kaupaksi samalla tavalla kuin aiemmin. Talouden ongelmat ovat johtaneet työttömyyden kasvuun. Jo yli ihmistä on Suomessa ilman työtä. Tekemättömästä työstä ei voida maksaa veroja. Suomen verotuloissa onkin kutakuinkin 12 miljardin vaje verrattuna tilanteeseen, jossa talous olisi kasvanut normaalisti vuodesta Näiden 12 miljardin puuttuminen tarkoittaa vaikeuksia esimerkiksi saada opettajat kouluihin, hoitajat sairaaloihin, tiet aurattua ja niin edelleen. Jatkossa valtion tulee huolehtia kunnon edellytyksistä teollisuudelle. Tämä tarkoittaa infrastruktuuria, osaamista, teollisuuden lupa-, veroyms. -rasitteen pysymistä kohtuullisena, vakaata talousympäristöä sekä toimitusvarmaa, turvallista ja huokeaa energiaa. Toisaalta, valtio ei voi mennä yksittäiseen yritykseen sisään ja sen puolesta kasvaa ja kehittyä. Johtamisella ja tuotekehityksellä on tärkeä sija. Kun työllisyyden edellytykset saadaan kuntoon valtion ja yritysten yhteistyössä, saadaan työtä Suomeen. Työn kautta saadaan rahoitus yhteisille palveluille. Nyt huomio onkin kiinnitettävä kestävän talouskasvun luomiseen. Avain asemassa on vientiteollisuus, joka vetää vanavedessään palvelualoja. Jos yksityinen sektori ei omin voimin onnistu, on julkisen vallan tuettava teollisuutemme uudistumista ja kehittämistä. Tähän yhtenä hallituksen työkaluna on kesän minihallitusneuvotteluissa sovittu kasvupaketti. Kun pääministeri vaihtui Kataisesta Stubbiksi, jouduttiin käymään pienimuotoiset hallitusneuvottelut. Keskeistä oli, että neuvotteluissa saatiin aikaiseksi vaikutuksiltaan tulevina vuosina miljardiluokkaan yltävä kasvupaketti. Se lisää kotimaista kysyntää esimerkiksi rakentamisessa ja osaamista Suomessa. Antti Rinne valtiovarainministeri Sdp:n puheenjohtaja

4 Luottamusmiesvalinnat ovat aito paikka käydä työpaikoilla keskustelua edunvalvonnasta ja ay-toiminnasta. Onko toiminta sillä tasolla kuin sen pitää olla, jotta työntekijöiden edut tulevat vaikeassakin taloustilanteessa hoidettua. Usein käy myös niin, että luottamusmies jää valintansa jälkeen turhan yksin. Työtovereiden ja ammattiosaston tuki ei aina ole riittävää. Tehtyjen selvitysten mukaan erityisesti useamman työpaikan kokoomaosastoissa on vaikeuksia pysyä yksittäisten työpaikkojen tilanteissa mukana. On myös niin päin, että osa luottamusmiehistä ei koe tarvetta osallistua ammattiosaston tai liiton toimintaan. Tähän löytyy varmasti useampikin selitys, mutta lähtökohtaisesti luottamusmies edustaa myös ammattiosastoa ja jo sen takia hänen pitäisi olla mukana muussakin toiminnassa. Rakennemuutos haastaa myös ammattiosastoja Ay-liikkeen oma toiminta kaipaa uudistamista ja uutta aktiivisuutta. Liittokokouksen päätöksillä on linjattu yhteistyön syventämisen tarve ammattiliittojen kesken sekä keskusjärjestörajat ylittävän Teollisuuden palkansaajien puitteissa. Myös työpaikkojen järjestämistyöhön ja jäsenhankintaan on saatava lisää vauhtia. Vaikka maksavien jäsenten määrään vaikuttaa eniten alan työpaikkojen väheneminen, on järjestäytymisasteessa paikoin toivomisen varaa. Kulujen pyrkiessä kasvamaan, on jäsenmaksutulojen vähenemisellä suora vaikutus toimintaan ja liiton sekä ammattiosastojen tarjoamiin palveluihin. Tärkeinä jäsenistön edunvalvonnan, aktiivisuuden ja toisaalta erilaisten jäseninä lähellä olevien palvelujen tuottajana ovat ammattiosastot. Ammattiosastojen vuosittain saama jäsenmaksupalaute on lähes 6 miljoonaa euroa. Onko tuo raha kaikilta osin tehokkaassa käytössä? Parhaillaan on käynnissä ammattiosastorakenteen uudistaminen, jossa tähdätään nykyistä suurempiin ja tehokkaimpiin kokonaisuuksiin liittokokouspäätösten mukaisesti. Nyt olisikin aika ammattiosastojen vakavasti pohtia tekevätkö he oikeita asioita ja onko käytössä olevat resurssit oikein suunnattu? Hoitavatko he jäsenistön edunvalvontaa ja järjestämistä tehokkaasti ja tuloksellisesti? Vastaako ammattiosastorakenne tämän päivän tarpeita vai pitäisikö näille asioille tehdä jotain? Eduskuntavaalit lähestyvät Talouden taantuman pitkittyessä ja valtion sekä kuntien velkaantuessa on tulevissa eduskuntavaaleissa ensi keväänä paljon pelissä. Mistä löytyy panoksia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi? Nykyinen ja edeltävä hallitus ovat joutuneet tekemään kovia leikkauksia ja veronkiristyksiä. Työmarkkinaratkaisuissa ja äskeisessä eläkeratkaisussa ay-liike on hyväksynyt pitkälle vietyjä kompromisseja maan talouden vakauttamiseksi. Ay-liike on kantanut oman kortensa kekoon. Nyt odotetaan erityisesti työnantajilta ja poliittisilta päättäjiltä vastuuta työpaikoista ja talouden tervehdyttämisestä. Tulevissa vaaleissa on kysymys pitkälti siitä miten ja kenen näkökulmasta politiikkaa tehdään. Vaalien jälkeen muodostettava hallitus on tärkeällä paikalla maan asioiden hoitamisessa. Me toimimme sen puolesta, että vaalitulos mahdollistaa nykyistä oikeudenmukaisemmat ratkaisut, jotka paremmin huomioivat tavallisten palkansaajien ja eläkeläisten tarpeet. Tavoitteemme on myös, että teollisuuden merkitys ja toimintaedellytykset selkeytyvät niin, että investoinnit Suomeen lisääntyvät. Metalliliittotaustaisia ehdokkaita on jo löytynyt ja varmasti on muitakin ehdokkaita jotka ymmärtävät teollisuuden ja työntekijän tarpeita. Ollaan aktiivisia myös sillä rintamalla. Järjestöpäällikkö Vesa Aallosvirta

5

6

7 Aloite Metallin liittovaltuustolle Metallityöväen liiton pitäisi ottaa huomioon tämän hetkisen eläkeiän alkamisen ajankohta. Tällä hetkellä kaikilla on sama eläkeikä. Pitäisi ottaa huomioon eri alojen työn fyysinen rasittavuus ja huomioida se eläkeiän määrittelyssä. Ei voi olla niin, että esimerkiksi raskaassa metallityössä on sama eläkeikä kuin esimerkiksi toimistotyössä. Ehdotus: Metallityöväen liitto alkaisi ajamaan porrastettua eläkeikää alakohtaisesti yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Työterveyshuollolla on niin paljon tietoa eri alojen sairauspoissaoloista sekä eri alojen fyysisistä rasitteista puhumattakaan ennen aikaisista sairaseläkkeelle joutuneista. Metallityöväen liitto voisi yhteistyössä työterveyshuollon kanssa tehdä analyysia eri alojen rasittavuuksista ja sitä kautta todeta eri eläkeiän alkamisajat eri aloille. Tällä hetkellä tilanne on epäoikeudenmukainen koska työn vaativuus ja rasittavuus on erilainen eri työpaikoilla puhumattakaan terveydellisistä haitoista. Porrastettu eläkeikä, perusteluja aloitteelle Sama eläkeikä kaikille järjestelmänä on erittäin epäoikeudenmukainen. Usein on niin, että fyysisesti raskaimmissa töissä työskentelevä ihminen kuormittuu työurallaan jo niin paljon, että joutuu ennen varsinaista eläkeikää työkyvyttömyys tai sairauseläkkeelle. Myös henkisen kuormituksen taso vaihtelee suuresti eri aloilla mikä aiheuttaa myös ennenaikaista eläköitymistä. Edellä mainituista syistä pitäisi nykyistä eläkeikää alentaa alakohtaisesti työn kuormittavuuden mukaan. Myös ottaen huomioon Suomessa tänä päivänä vallitseva tilanne jossa meillä on erittäin paljon ulkomaista työvoimaa ja samaan aikaan nuorisotyöttömyyttä aivan liikaa, puhumattakaan viimeaikojen yt vuosista jotka ovat vieneet suomalaisilta kestämättömän määrän työpaikkoja. Mielestäni yhteiskunnankin kannalta olisi parempi ratkaisu porrastaa eläkeikää ottaen huomioon eri alojen fyysinen kuormitus ja samalla työmarkkinoilta vapautuisi työpaikkoja nuoremmille ja terveemmille veronmaksajille. Nykyisenkin järjestelmän aikana on voinut jatkaa työuraa jos terveyttä ja työhaluja on riittänyt. Uuden eläkejärjestelmän myötä todennäköisesti eriarvoisuus vain lisääntyy ja tulevilla eläkkeen saajilla tulee olemaan aikamoista arpapeliä pääsetkö koskaan tai edes muutamaksi vuodeksi nauttimaan ansaittua eläkettä ennen kuin aika jättää.vai sekö se tarkoitus onkin??!

8