Kumpi on musikaalisempi: kuorma-auto, joka ajaa tehtaan ohi vai kuorma-auto, joka ohittaa musiikkikoulun?

Transkriptio

1 Sieniä ja sirkusta Kumpi on musikaalisempi: kuorma-auto, joka ajaa tehtaan ohi vai kuorma-auto, joka ohittaa musiikkikoulun? Hyvät kysymykset ovat täsmällisiä ja elegantteja vastauksia tärkeämpiä. Tämän opin John Cagelta: anarkistilta, yrittäjältä, keksijältä, mystikolta, sirkustaiteilijalta. Cagen syntymästä tulee syyskuussa kuluneeksi sata vuotta, minkä festivaalit eri puolilla maailmaa noteeraavat varsin laajasti. Suomessa ei suurempaa säpinää ole ollut havaittavissa, joten kiinnostuneiden kannattaa suunnata esimerkiksi Puolan Lubliniin tai Bolognaan, joissa tapahtumia on pitkin vuotta. Tai ehkäpä paras tapa päästä juhlatunnelmaan on mennä kotiin, avata ikkuna ja kuunnella urbaania sinfoniaa. Kannattaa myös katsoa ja tunnustella, maistelemisesta puhumattakaan. Cagen, yhden 1900-luvun taidemaailman merkittävimmistä hahmoista, toimenkuva ei nimittäin suinkaan rajoittunut säveltämiseen: hän myös kirjoitti ja luennoi, maalasi ja teki grafiikkaa ja sienesti intohimoisesti. Hyvällä syyllä voidaan sanoa taiteen ja filosofian ja elämän olleen yhtä. Anarkisti Amerikkalaiseen elämäntapaan kuuluu sekä konservatiivinen viehtymys perinteisiin ja auktoriteetteihin että valtava potentiaali keksiä ja uskaltaa, aloittaa tyhjästä ja menestyä. Tällainen vastakkainasettelu tai paremminkin myötäelo hyödyttää molempia osapuolia ja saa luovat alat kukoistamaan. Ensimmäinen törmäys auktoriteettien kanssa tapahtui 12-vuotiaana. Uudesta radioteknologiasta innostunut kalifornialaispartiopoika John Cage pyrki ja pääsi tekemään omaa ohjelmaa paikalliselle kanavalle. Partiokaverit soittivat, lauloivat ja kertoivat solmuista tai tulenteosta eri seurakuntien jäsenten käyttäessä inspiroivia puheenvuoroja. Jäyhä partioliike ei halunnut osallistua eikä auttaa. Kun ohjelmasta tästä huolimatta tuli suosittu, otti johtoporras ohjat käsiin ja radiokanava

2 lakkautti tosikkomaiseksi muuttuneen ohjelman jo parin lähetyksen jälkeen. Myöhemmin, lyhyeksi jääneet opinnot Pomona Collegessa vahvistivat Cagen epäluuloa institutionaalisuutta kohtaan. Hän järkyttyi huomatessaan opiskelutovereiden valmistautuvan tenttiin lukemalla samaa kirjaa olisihan järkevämpää yhdistää resurssit ja lukea sata opusta yhden sijaan! ja etsi hyllystä ensimmäisen z:lla alkavan kirjoittajan teoksen. Saatuaan luokan parhaan arvosanan, Cage päätti etsiä parempaa tietoa muualta. Yrittäjä Cage sai vanhempansa sponsoroimaan puolentoista vuoden kiertomatkan Euroopassa ja käytti ajan hyödykseen opiskellen maalaamista, arkkitehtuuria ja kirjoittamista. Ensimmäiset sävellyksetkin syntyivät Mallorcan auringossa. Vuonna 1931 hän palasi Kaliforniaan, jossa elämä oli muuttunut vaikeaksi pörssiromahdusta seuranneen laman vuoksi. Henkensä pitimiksi Cage ryhtyi pitämään eräänlaista modernin taiteen opintopiiriä kotirouville. Vaikkei tiennyt aihepiiristä paljoakaan, viikoittaisen luennon valmistamalla hän tuli sivistäneeksi itseään yliopistoa osuvammin. Tuli hetki, jolloin Arnold Schönbergin ja dodekafonian käsittelyä ei enää voinut lykätä, mutta mistä lähdemateriaali? Tuon ajan Yhdysvalloissa sai olla neuvokas, jos halusi tutustua moderniin musiikkiin. Julkisia esityksiä oli vähän, vinyylilevyjä ei vielä olemassa ja harvat kustannetut nuotit kalliita. (Eivätkä muusikot aina tuolloinkaan suhtautuneet avomielisesti uusiin virtauksiin: Los Angelesin filharmonikkojen klarinetisti piti Cagen tuoretta soolosonaattia mahdottomana ja neuvoi säveltämään enemmän Mozartin tyyliin.) Erinäisten vaiheiden jälkeen tietoa saatiin, musiikkia kuultiin, luento kotirouville pidettiin Cage alkoi seurata yritteliään ohjenuoraa: jos todella haluaa saada jostain asiasta selkoa, on mentävä suoraan yhtiön pääjohtajan puheille. Huomattavalla määrätietoisuudella Cage pääsikin opiskelemaan Kaliforniaan emigroituneen Schönbergin luokalle, ilmaiseksi, luvattuaan omistaa elämänsä musiikille.

3 Keksijä Cage tunnusti auliisti, ettei ollut perinteisessä mielessä musikaalinen. Hän ei kyennyt muistamaan melodioita tai soinnuttamaan niitä, mutta oli kiinnostunut rytmeistä ja musiikin rakenteista. Schönberg oli sitä mieltä, että ilman harmonian tajua säveltäjä törmäisi jatkuvasti seinään; luonteenomaisesti Cage lupasi käyttää elämänsä tuota seinää vasten takoen. Tämäkin yhteentörmäys tuotti hedelmää. Vuonna 1937 Cage teki musiikkia Oskar Fischingerin abstraktiin lyhytelokuvaan ja inspiroitui ohjaajan käsityksestä, jonka mukaan kaikissa esineissä asuva henki tulee kuuluville niiden värähdellessä. Säveltäjä ryhtyi koputtelemaan ja raaputtamaan kaikenlaisia vastaan tulevia esineitä ja alkoi löytää musiikillista materiaalia autojen jarrurummuista ja pesualtaista. Ja jos vuori ei tule Muhammedin luo... Ammattimuusikoilta kylmän suihkun saanut Cage löysi uudelle perkussiomusiikilleen innostuneen soittajiston Xenia-nuorikostaan kirjasitojakollegoineen. Samalla hän tuli kylväneeksi siemenen sodanjälkeisen avantgarden esittämisen kahdelle keskeiselle aspektille: muusikon uteliaisuus ja sitoutuneisuus ovat tärkeämpiä kuin soittimellinen virtuositeetti, ja soittimellisuus on ymmärrettävä käsittämään esittäjän koko henkis-ruumiillinen olemus. Säveltäjä sai työpaikan seattlelaisesta tanssikoulusta. Erääseen bakkanttiseen esitykseen tarvittiin lyömäsoitinmusiikkia, mutta lava oli liian pieni. Henry Cowellin esimerkin innoittamana Cage alkoi kokeilla erilaisten ruuvien ja muttereiden millimetrintarkkaa sijoittamista soittimen kielten väliin. Tämä preparoitu piano on suurenmoinen keksintö. Kielten väliin asetetut kiilat eivät ainoastaan muuta sointiväriä vaan joissain tapauksissa myös jakavat sen useaan osaan, jolloin yhtä kosketinta painamalla saadaan monta ääntä. Pianosta tuli siis eräänlainen mekaaninen sampleri, jonka repertuaarin magnum opus on Sonatas and Interludes vuodelta 1948.

4 Mystikko 40-luvulla Cage oli enenevässä määrin kiinnostunut itämaisesta ajattelusta. Yrittäessään varhaisissa teoksissaan kirjoittaa kertomuksellista musiikkia, hän oli pettynyt joidenkin kuulijoiden naurahdellessa traagisiksi tarkoitetuissa kohdissa. Seurasi luova kriisi, jonka purkamiseksi olisi löydettävä parempi syy tehdä musiikkia. Intialaisesta perinteestä Cage löysi ajatuksen, jonka mukaan musiikin tarkoitus oli mielen kirkastaminen ja hiljentäminen ja siten sen asettaminen alttiiksi jumalallisille vaikutuksille. Ajatus synnytti resonanssia. Sonaatit ja interludit sekä varsinkin String Quartet in Four Parts ovat säveltäjän perinteisellä tavalla kauneinta musiikkia. Ne herättävät myös kysymyksen, missä määrin Cage vähätteli musiikillista käsityötaitoaan: teokset todistavat väkevästi sointien yhdistelemisen tajusta, vaikkei harmonia funktionaalista olekaan. Zen ja jousella ampumisen taito -kirjan suosion siivittämänä länsimaissa oli kytemässä valtava kiinnostus zen-buddhalaisuutta kohtaan. Aatteen popularisointia jatkoi New Yorkiin saapunut Daisetz T. Suzuki, jonka luentoja Columbia-yliopistolla Cage seurasi. Zenin opiskelu perustuu paradokseihin teoreettisen tiedon tai metafyysisten keskustelujen sijaan. Keskeisiä ovat koanit, haikut ja zazen. Koan on eräänlainen arvoitus, esimerkiksi: mikä ääni kuuluu yhdellä kädellä taputtaessa? Tarkoitus on tehdä merkityksettömäksi oppilaan älyllisyyden varaan rakentuva pohdiskelu ja saada hänet oivaltamaan asioita intuitiivisesti. Tärkeitä ovat myös aistinvaraisuutta ja konkretiaa tavoittelevat haiku-runot. Niitä englanniksi kääntänyt R.H. Blyth kirjoittaa, että siinä missä mystikko näkee mittaamattoman näennäisen triviaalissa asiassa, zenin harjoittaja näkee asian itsessään. Zazenissa eli istumameditaatiossa taas pyritään luopumaan mieltä normaalisti kuormittavista, tarpeettomista ajatuksista ja keskittymään hengittämiseen sekä aistillisiin vaikutelmiin. Zen opettaa, että todellisuus, jota havainnoimme ja lokeroimme, on kuvitelmaa: itse asiassa elämä ja kuolema, kärsimys ja ilo, hyvä ja paha, ääni ja hiljaisuus ovat sama asia. Nykyhetki tulee hyväksyä sellaisenaan, spontaanisti ja arvottamatta.

5 Cagen käsitys musiikin ja meditaation yhteydestä vahvistui. Mutta miten päästä säveltäessä eroon egon vaatimuksista? Ikivanhasta kiinalaisesta ennustustekstistä I Ching ("Muutosten kirja ) tuli Cagelle korvaamaton työkalu. Perinteisesti Muutosten kirjaa käytetään esittämällä ensin kysymys, johon halutaan vastaus. (Kuten: onko syytä ryhtyä sotaan? Pitäisikö korottaa veroja? Mennäkö naimisiin?) Sitten kolikkoa heittämällä arvotaan vastaukseksi jokin 64 mahdollisesta vastauksesta (kuten korjaaminen tai valon hämärtyminen ). Cage käytti menetelmää määrittelemään musiikillisia tapahtumia. Parametrejä, joiden suhteen hän konsultoi I Chingiä, olivat esimerkiksi äänen korkeus, dynamiikka, kesto, soittotapa ja yhtäaikaisten elementtien määrä. Tuloksena on musiikkia, jossa yksittäiset tapahtumat ovat ennalta-arvaamattomia, minkä seurauksena teoksissa ei ole tarkoituksellisia jännitteitä ja niiden purkautumisia. Cage sovelsi kirjaa metodologisesti ensin laajassa pianokappaleessaan Music of Changes. Sen kantaesitti David Tudor, sukupolvensa edustava esimerkki: suvereeni virtuoosi, joka oli tiiviissä vuorovaikutuksessa lähipiirinsä säveltäjien kanssa synnyttämässä uudenlaista musiikkia. Monet heistä sävelsivät itsekin ja toivat takaisin taidemusiikkiin esittäjä säveltäjä -amalgaamin. Vuonna 1948 Cage oli esittänyt idean teoksesta nimeltä Silent Prayer. Sen kesto olisi standardimittainen 3 tai 4½ minuuttia, ja se myytäisiin työtehon ja harmittoman oloisen taustamusiikin yhteyteen uskovalle Muzak-yhtiölle. Kappale alkaa yksittäisellä idealla, josta pyrin tekemään yhtä viekoittelevan kuin kukan tuoksusta, Cage suunnitteli. Sen loppu lähestyy huomaamattomasti, paradoksaalinen visio jatkui. Neljä vuotta myöhemmin visio oli kypsynyt teokseksi. 4 33, Cagen epäilemättä kuuluisin kappale, herättää edelleen samoja kysymyksiä kuin 60 vuotta sitten. Onko kyse provokaatiosta? Vitsistä? Dadaistisesta performanssista, ajatusleikistä tai zeniläisestä harjoitteesta? Vai johdonmukaisesta seurauksesta siitä, mihin musiikissa oli tultu? Alkuperäisestä nimestään huolimatta teoksen nimittäminen hiljaiseksi on väärinkäsitys; päin vastoin on kulloinenkin fysikaalinen todellisuus aivan kouriintuntuvasti läsnä, kuten säveltäjä Kyle Gann kirjoittaa.

6 Kuultavissa on senhetkinen äänimaisema sellaisenaan, ja kuulija houkutellaan luopumaan turhista odotuksista ja osallistumaan eräänlaiseen zazeniin. Cage piti tärkeänä, että radikaalista lähtöasetelmastaan huolimatta teos piti tunnontarkasti säveltää. Niinpä I Ching määritti nuottien, taukojen ja osien kestot, äänet vain jätettiin soittamatta. Sirkustaiteilija Siirryttäköön ajassa 35 vuotta eteenpäin; väliajasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi tähtikarttojen mukaan sävellettyyn orkesteriteokseen Atlas Eclipticalis ja 70-luvun uuden soitinvirtuoosisuuden inspiroimiin etydeihin. Edward Said kirjoittaa teoksessaan On late style sellaisesta taiteilijan myöhäistyylistä, joka ei sovittele aiempia ristiriitoja vaan löytää kuoleman lähestyessä yhä uusia, kipeitä, vallattomia tai käsittämättömiä tapoja lähestyä taidetta. Tällaisia taiteilijoita ovat Saidin mukaan esimerkiksi Beethoven ja Glenn Gould. Myös Cageen tämä kuvaus sopii. On totta, että pääosa säveltäjän ehtoopuolen tuotannosta koostuu meditatiivisista "time bracket" - kappaleista, joita syntyi kolmisenkymmentä eri kokoonpanoille solistista 108-henkiseen orkesteriin. Toisaalta vuonna 1987 kantaesitettiin kaksi ensimmäistä Europeraa Frankfurtin oopperassa. Europera ( your opera tai miksei Euro-opera ) on hillitön, sirkusmainen spektaakkeli, Pierre Boulez n peräänkuuluttama oopperan negaatio. Sen kokoonpanoon kuuluu 19 laulajaa ja 24 soittajaa, jotka esittävät toisistaan riippumattomina kokonaisia aarioita ja duettoja ja fragmentteja teosten säestysosuuksista. Synkronista vastaa kapellimestarin sijaan kello. Kostyymit ja lavasteiden virkaa toimittavat kuvasuurennokset on poimittu sattumanvaraisesti vanhoista tietosanakirjoista, eivätkä puvut ja aariat liity toisiinsa. Oopperassa ei ole tarkoituksellista draamallista kaarta, mutta I Chingin avulla olemassaolevista tarinoista on yhdistetty synopseja, tähän tapaan: Pukeutuneena irlantilaiseksi prinsessaksi, mies synnyttää. He juonittelevat ranskalaisten kukistamiseksi. Nainen kidnappaa hänet suunnitelman mukaan, ja voimiltaan uudistuneina molemmat

7 pakenevat. Nainen on synnyttänyt hänelle kaksi lasta. Hän rukoilee apua. Koska he ovat päättäneet, ettei nainen voi naida ketään muuta, mies kruunaa itsensä keisariksi. Kun naiselle kerrotaan miehen olevan kuollut, hän anelee tätä katsomaan itseään. Ennen kuin nuori pari päätyy kliimaksiin, hän suostuu, mutta vahingossa nainen hukuttaa heidät molemmat. Cage lähestyy taidelajin historiaa duchamplaisittain ready-made ja found art -hengessä: postmodernisti historia ja kunkin osallistujan muisti on keskeinen komposition väline. Perinteisessä oopperassa absurdit tapahtumat eivät estä syvällisten tunteiden ilmaisemista ja kokemista; Europeran absurdi juoni mahdollistaa kaikkien näiden tunteiden tuntemisen (tai ainakin tuntemisen muistamisen) yhtäaikaa. Jo ensimmäisellä Euroopan-matkallaan Cage oli viehättynyt sevillalaisen kadunkulman sirkusmaisesta moniulotteisuudesta, mistä osa periytyi Europeroihin. Käsitteellisesti teossarja on jatkoa sekä 4 33 :lle (johon Cage ei myöskään säveltänyt yhtään ääntä) että happeningeille (joista Cage järjesti todennäköisesti ensimmäisen) ja koreografi ja elämänkumppani Merce Cunninghamin kanssa tehdylle yhteistyölle (jossa musiikki ja tanssi tapahtuvat samanaikaisesti mutta ovat eri asioita). Syy ja seuraus, muoto ja sisältö ovat toisistaan erottamattomat ja synergeettiset, Cage-tutkija Laura Kuhnin sanoin. Ei kaikki kuitenkaan ole iloista sekamelskaa. Oopperagenressä Cage tuntuu ilmaisevan erityisen voimakkaasti musiikin sosiaalisista ja poliittisista ulottuvuuksista. Jo kapellimestarin puuttuminen ottaa kantaa hierarkkisia instituutioita vastaan ja yksilönvapauden puolesta. Eikä ehkä yllätä ketään, että instituution tapana on harata vastaan: raportit muusikoiden sabotoimista esityksistä Zürichin oopperassa vuonna 1991 ovat puhuttelevaa luettavaa. Silti Europeroissa ja oikeastaan koko oeuvressaan Cage tuntuu sanovan: elämä voi olla kevyttä silloinkin, kun kyse on taiteesta tai muista vakavista asioista. Todellisuus sellaisenaan on miellyttävä, eikä eettisesti toimivan ihmisen tarvitse muuttaa sitä. I have nothing to say and I am saying it and that is poetry as I need it.

8 Kirjallisuutta: Stefan Beyst: John Cage s Europeras: A light and soundscape as musical ( John Cage: Silence; A Year from Monday André Chaudron: John Cage database ( Kyle Gann: No such thing as silence Laura D. Kuhn: Synergetic Dynamics in John Cage s Europeras 1 & 2 Herbert Lindenberger: Regulated Anarchy: The Europeras and the Aesthetics of Opera David Revill: The Roaring Silence