Diakoniatyö kartalle. Näkökulmia espoolaisen diakoniatyön nykytilaan ja kehittämistarpeisiin. Elina Juntunen (toim.)

Transkriptio

1 Diakoniatyö kartalle Näkökulmia espoolaisen diakoniatyön nykytilaan ja kehittämistarpeisiin Elina Juntunen (toim.)

2 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 5 SAMMANDRAG 6 REPORT SUMMARY 7 ESIPUHE (ROGER RÖNNBERG) 9 FÖRORD (ROGER RÖNNBERG) 11 OSA I 13 1 JOHDANTO (ELINA JUNTUNEN JA ANNA KALSKE) Diakoniatyö kartalle reittivalinnat Selvitysprojektin tausta Diakoniatyö tänään ajankohtainen tutkimus ja keskustelu Selvityksen tavoitteet ja rakenne 19 OSA II 23 2 DIAKONIATYÖ ESPOOSSA (ANNA KALSKE JA EEVA HONKANUMMI) Espoon kaupunki ja evankelis-luterilaiset seurakunnat Perustietoa espoolaisten hyvinvoinnista Diakonian määritelmät Espoon seurakuntien diakoniatyön toiminta-ajatukset Espoolaisen diakoniatyön menetelmät Lopuksi 40 3 DIAKONIATYÖN PERUSTEHTÄVÄN MÄÄRITTELY (MARIA HELIN) Perustehtävän lähtökohdat kirkossa Perustehtävänäkemysten moninaisuus diakoniatyössä Perustehtävän toteutuminen Diakoniatyöntekijät vastuussa toteutuksesta Perustehtävän toteutumisen edellytyksiä 57

3 3.6 Katse tulevaisuuteen 58 4 SEURAKUNTIEN SISÄINEN YHTEISTYÖ DIAKONIATYÖSSÄ (TIINA HOLAPPA- LEHTINEN) Kyselyn toteuttaminen Yhteistyön toteutuminen Espoon seurakuntien sisäisessä yhteistyössä Yhteistyön määrä Yhteistyön merkitys Yhteistyön toimivuus Yhteistyön onnistumisen edellytyksiä ja haasteita Yhteiset tavoitteet Vuorovaikutus ja ilmapiiri Suunnittelu Lopuksi 73 5 DIAKONIATYÖN JA SOSIAALITOIMEN VÄLINEN YHTEISTYÖ (JYRKI MYLLÄRNIEMI) Kartoittamaton yhteistyö? Yhteistyön tausta Lähtökohdat diakoniatyön ja kunnan sosiaalitoimen yhteistyölle luvun laman vaikutukset diakoniatyöhön Yhteistyö lainsäädännön ja kunnan toiminnan näkökulmasta Yhteistyö kirkon ja seurakunnan näkökulmasta Tutkimustehtävä ja aineisto Tulokset Espoon diakoniatyön ja sosiaalityön yhteistyöstä Yhteistyön laajuus ja sisältö Tyytyväisyys yhteistyöhön Tulevaisuuden yhteistyö Toiveet yhteistyön kehittämiselle 82 6 ASIANTUNTIJANA DIAKONIATYÖSSÄ (ELINA JUNTUNEN) Ajankohtainen asiantuntijuus Asiantuntijuuden tutkimus ja teoreettiset lähtökohdat Aineisto ja analyysi Espoolaisten diakoniatyöntekijöiden asiantuntijuuden keskeiset osa-alueet Asiantuntijuuden nelikenttä Instrumentaalis-rationaalinen asiantuntijuus Kontekstuaalinen asiantuntijuus Yksilökohtainen asiantuntijuus Eettis-spirituaalinen asiantuntijuus Asiantuntijuuden haasteet Asiantuntijuuden voimavarat ja kehittämisalueet 106

4 6.7 Lopuksi 108 OSA III (ELINA JUNTUNEN) YHTEENVETO OSASELVITYSTEN KESKEISISTÄ TULOKSISTA Diakoniatyön tilastot Perustehtävä Yhteistyö seurakuntien sisällä Yhteistyö sosiaalitoimen kanssa Asiantuntijuus Osaselvitysten yhteiset näkökulmat DIAKONIATYÖ ESPOOSSA: VAHVUUDET JA HAASTEET IDEOITA ESPOOLAISEN DIAKONIATYÖN KEHITTÄMISEKSI Suunnittelu Arviointi Johtaminen KOHTI TUTKIVAA TYÖOTETTA DIAKONIATYÖ ON KARTALLA 132 Lähteet ja kirjallisuus 134 Liitteet 141

5 Tiivistelmä Diakoniatyö kartalle -selvityksessä tarkastellaan Espoon evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyön nykytilaa, voimavaroja ja haasteita. Selvityksen tulosten perusteella tuodaan esille ideoita espoolaisen diakoniatyön kehittämiseksi ja pohditaan, miten diakoniatyön haasteita voitaisiin ratkaista ja miten voimavaroja olisi mahdollista parhaiten soveltaa, jotta ne rakentavat niin diakoniatyön kuin myös seurakuntien yhteisiä tehtäviä. Selvityksen tavoitteena on antaa myös tukea diakoniatyöntekijöiden tutkivan työotteen vahvistumiselle. Espoolaista diakoniatyötä lähestytään neljästä eri näkökulmasta, joita ovat ajankohtainen tilastotieto, perustehtävä, yhteistyö ja asiantuntijuus. Jokaisesta näkökulmasta on tehty itsenäinen selvitys. Selvitysten aineistoina on käytetty Espoon diakoniatyöntekijöiltä ja sosiaalitoimen henkilökunnalta kerättyä kyselyä, diakoniatyöntekijöille suunnattuja haastatteluja, kyselyä ja työajan seurantaa sekä Espoon diakoniatyön tilastoja. Espoolaiset diakoniatyöntekijät määrittelevät perustehtäväkseen useimmiten auttamisen, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että ihminen kohdataan siinä hädässä ja tarpeessa, jossa tämä kulloinkin elää. Diakoniatyöntekijöiden asiantuntijuus sekä yhteistyö kohdistuvat keskeisesti auttamistyön toteutumiseen ja erityisesti yksilötason kokonaisvaltaiseen auttamiseen. Diakonian yhteistyösuhteita, seurakunnan sisällä ja sosiaalitoimen kanssa, pidetään erittäin tärkeinä, ja toisten osaamiseen luotetaan. Yhteistyössä koetaan tärkeäksi diakoniatyöntekijöiden erityisen asiantuntijuuden huomioon ottaminen ja soveltaminen jo työn suunnitteluvaiheessa. Diakoniatyöntekijöiden erityisosaamiseksi hahmottuu eettis-spirituaalinen asiantuntijuus, mutta myös monipuoliset yksilö- ja ryhmäasiakastyöskentelyn valmiudet. Koska diakoniatyö toteutuu paikallistasolla, yksilöiden ja pienryhmien kohtaamisen kautta, diakoniatyöntekijöillä on huomattavan paljon tietoa ihmisten hyvinvoinnista eri asuinalueilla sekä Espoon sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuudesta ja toimimattomuudesta. Espoolaisen diakoniatyön kehittämisideat koskevat työn suunnittelua, arviointia ja johtamista. Työn kehittämisellä on merkittäviä vaikutuksia muun muassa diakoniatyön toimintaedellytysten takaamiseen ja tulevaisuuden muutoksiin ja haasteisiin valmistautumiseen. Ideoiden kehittäminen ja toteuttaminen voivat johtaa työn kokonaiskuvan ja perustehtävän terävöittämiseen, diakoniatyön ennakoitavuuden ja suunnitelmallisuuden lisääntymiseen sekä työntekijöiden asiantuntijuuden vahvistumiseen.

6 Sammandrag I rapporten granskas den nuvarande situationen samt resurserna och utmaningarna inom diakoniarbetet i de evangelisk-lutherska församlingarna i Esbo. På basis av de resultat som presenteras i rapporten framförs idéer för utvecklande av diakoniarbetet i Esbo. Dessutom dryftar man hur utmaningarna inom diakoniarbetet kan bemötas och hur resurserna kan utnyttjas på bästa tänkbara sätt, så att de gynnar såväl diakoniarbetet som församlingarnas gemensamma uppgifter. Till målen med rapporten hör också att förstärka det undersökande greppet i diakoniarbetarnas arbete. Diakoniarbetet i Esbo granskas med avseende på fyra olika aspekter, dvs. med avseende på den aktuella statistiska informationen samt med avseende på uppfattningarna om de grundläggande uppgifterna, samarbetet och sakkännedomen. Varje aspekt är föremål för en särskild utredning. Utredningarna baserar sig på förfrågningar som utförts bland diakoniarbetarna och personalen inom socialväsendet i Esbo, intervjuer med diakoniarbetare, enkäter riktade till diakoniarbetarna och uppföljning av deras arbetstid, samt på statistiken över diakoniarbetet i Esbo. Som sin grundläggande uppgift definierar diakoniarbetarna i Esbo i regel att hjälpa människor och att gå sida vid sida med dem. Diakoniarbetarnas sakkännedom och samarbetsbehov gäller i huvudsak hjälpandet och i synnerhet tillhandahållandet av helhetsbetonad hjälp på individnivå. De olika samarbetsrelationerna inom diakonin, såväl de interna relationerna inom församlingen som relationerna till socialväsendet, betraktas som viktiga och nyttiga och man hyser också förtroende för andras kunnande. När det gäller samarbetet upplevs det som viktigt att diakoniarbetarnas särskilda sakkunskap uppmärksammas och utnyttjas redan vid planeringen av arbetet. Som diakoniarbetarnas specialkunnande framtonar den etiska och andliga sakkännedomen, men också de mångsidiga färdigheterna att arbeta med både individer och grupper. Idéerna för utvecklande av diakoniarbetet gäller planeringen, utvärderingen och ledningen av arbetet. Utvecklandet av arbetet är av betydelse bl.a. när det gäller att trygga förutsättningarna för diakoniverksamheten och bereda sig på framtida förändringar och utmaningar. Vidareutvecklandet och genomförandet av idéerna kan också bidra till att helhetsbilden av diakoniarbetet och av dess grundläggande uppgift förtydligas, till att förutsebarheten och systematiken förbättras och objektiviteten främjas inom diakoniarbetet, samt till att de anställdas sakkunskap stärks och synliggörs och arbetshälsan och trivseln på arbetsplatsen gynnas.

7 Report Summary This report examines the current condition of Espoo s Evangelical Lutheran parish based Diakonia welfare services, its resources and the challenges it faces. The conclusions of this report are used to present further ideas on developing Espoo s Diakonia parish services. In so doing, the report has also considered the solutions required to resolve the challenges facing these services and what existing resources can most effectively be used in completing this task. These proposed solutions are additionally aimed at further constructing not only Diakonia services, but a tool for the parish s joint work and providing a supporting reference for Diakonia work evaluations. The report approaches its examination of Diakonia services in Espoo from four different perspectives; currently available statistical information the parish s Diakonia service s structure and core tasks partnership working specialist expertise Each different perspective is examined and reported on separately. The data collated in this report has been obtained from questionnaires and interviews with Diakonia workers, Espoo City statutory social workers, work place observations and a statistical analysis of Espoo parish. The report suggests that Espoo s parish Diakonia workers usually define their core tasks in terms of assistance and support. Diakonia s expertise and partnership work needs centre on assistance, especially at an individual level. However, this occurs within a holistic approach. The Diakonia s different partnerships, internally within the Church s own parish organization and with external statutory welfare agencies, are seen as important, useful and partner s competencies are trusted. Even at the planning and negotiating stage, Diakonia experience partnership working as important and as recognizing the Diakonia worker s specialist expertise. Diakonia workers own

8 specific competences are characterized by expertise in ethical and spiritual issues and their ability to practice multifaceted individual and group work methods. The proposals for developing Diakonia services address planning, evaluation and management. The report demonstrates that Diakonia work development significantly influences justifications for the Diakonia s mission and preparations for future changes and challenges. Further development of proposals and operational practice could lead to; more detailed defining of Diakonia core tasks accurate forecasting and increased planning of Diakonia tasks more equality in service delivery the more enhanced and visible expertise of Diakonia workers Better work satisfaction and the improved health and safety of Diakonia workers

9 Esipuhe (Roger Rönnberg) Muutokset nyky-yhteiskunnassa ovat nopeita, eikä yksilön ole aina helppo pysyä muutosten tahdissa. Vaikka muutokset ovat myös myönteisiä, yhteiskuntaelämä voi ajautua laskusuhdanteisiin nopeasti. Ne aiheuttavat ihmisille huolia ja yhä useampien elinresurssit pienenevät. Vastoinkäymisiä joutuvat kohtaamaan niin yksinäiset kuin perheetkin. Joskus ihminen tarvitsee jonkun, jonka kanssa keskustella; jonkun, joka voi eläytyä hänen elämäntilanteeseensa ja joka pystyy näkemään asiat toisesta näkökulmasta kuin ihminen itse sillä hetkellä näkee Seurakunnassa tunnetaan myötätuntoa hädässä olevia kohtaan ja nähdään yksilö kokonaisuutena. Yhteiskunnan ja seurakunnan toimintaympäristön muuttuessa, diakonian tulee analysoida ympäristöään ja suunnitella toimintaansa suhteessa nykytilanteeseen. Ihminen tarvitsee elämänsä varrella hengellisiä eväitä, mutta myös lähimmäisen tukea ja lohdutusta sekä aineellista apua. Julistus ja diakonia ovat siksi kuuluneet seurakunnan perustehtäviin aina alkukirkon ajoista asti. Kirkon palvelijat lähetetään julistamaan Jumalan sanaa ja välittämään konkreettista apua hädässä oleville. Espoon seurakuntayhtymä muodostuu kuudesta seurakunnasta: viidestä suomenkielisestä ja yhdestä ruotsinkielisestä. Diakoniatyö kartalle -selvitystyön avulla diakoniatyötä on analysoitu espoolaisessa toimintaympäristössään. Selvityksessä tuodaan esiin diakonian nykytilan ja tulevaisuuden vahvuuksia ja haasteita. Asiantuntijoina selvityksessä ovat toimineet seurakuntien diakoniatyöntekijät. He ovat analysoineet haastatteluissa ja kyselyissä omaa työtään suhteessa tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskuntaan. Myös kirkkoherrat ja muut viranhaltijat ovat antaneet näkökantansa siihen, miten yhteistyö diakonian ja muun toiminnan välillä seurakunnassa toimii. Selvityksen yksi tärkeimmistä tavoitteista, seurakunnan sisäisen dialogin lisääminen, on näin ollen saavutettu. Selvitystyön tarkoituksena on myös innostaa jatkamaan diakonian roolin analysointia muuttuvassa yhteiskunnassa. Selvitys toimii myös asiakirjana, johon luottamushenkilöt ja viranhaltijat voivat jatkossa palata laatiessaan diakonian toimintasuunnitelmia. Projektin ohjausryhmälle selvitystyössä mukana oleminen on ollut merkityksellistä ja inspiroivaa. Aineisto on avannut uusia näkökulmia diakonian monitahoiseen tehtäväkenttään ja herättänyt vilkkaita keskusteluja ja ajatusten vaihtoa. Ohjausryhmä jättää nyt selvityksen Espoon seurakuntien viranhaltijoille ja valtuutetuille. Toivomme, että selvitystyö johtaa keskustelun jatkumiseen ja

10 yhteistyön lisääntymiseen Espoon seurakuntien välillä ja espoolaisten sidosryhmien kanssa. Toivottavasti tämä selvitysaineisto voi olla hyödyksi myös muille seurakuntayhtymille ja yksittäisille seurakunnille maassamme sekä kuntien ja seurakuntien väliselle yhteistyölle. Ohjausryhmä haluaa kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet selvitystyön toteuttamisen, sekä erityisen kiitoksen seuraaville tahoille: Espoon kaupunki (sosiaali- ja terveystoimi), Espoon seurakuntayhtymä, Espoon seurakunnat (johtavat diakoniaviranhaltijat, diakoniatyöntekijät ja kirkkoherrat), Raija Pyykkö (tekstin kommentointi), Tarja Jaakola (haastattelujen työstäminen), Päivi Puhakka (kielipalvelut), Maarit Malinen (kannen suunnittelu), Mikko Hutschinson-Reis ja Camilla Vuoristo (käännöstyö) sekä Jarmo Wideman (taitto). Espoossa Ohjausryhmän jäsenet: Reijo Räisänen, puheenjohtaja Espoon tuomiokirkkoseurakunta Elina Juntunen Helsingin yliopisto Tiina Holappa-Lehtinen Espoon seurakuntayhtymä Anna Kalske, sihteeri Espoon seurakuntayhtymä Maria Helin Olarin seurakunta Eeva Honkanummi Espoon kaupunki Jyrki Myllärniemi Espoon tuomiokirkkoseurakunta Helena Tuominen Espoon hiippakunta Merja Lehtisalo Espoon tuomiokirkkoseurakunta Roger Rönnberg Esbo svenska församling

11 Förord (Roger Rönnberg) Det sker snabba förändringar i vårt nutida samhälle. Den enskilda människan har ofta svårt att hinna med i det som är på gång. Också om utvecklingen oftast går mot det bättre kan samhällslivet plötsligt drabbas av lågkonjunkturer. De skapar oro bland människorna. Allt fler människor får minskade resurser att leva på. Motgångarna drabbar såväl ensamma som familjer. Ibland behöver människan någon att samtala med, någon som kan leva sig in i hennes livssituation, men som också kan se livet ur andra synvinklar än vad hon själv för tillfället kan göra. I församlingen känner man medlidande med människor som är i nöd och betraktar den enskilda människan som en helhet. Då samhället och församlingens lokalmiljö förändras behöver diakonin analysera sin omgivning och planera sin verksamhet i relation till nuläget. Människan behöver andlig vägkost för sin färd genom livet, men också medmänniskors stöd och tröst och materiell hjälp. Förkunnelsen och diakonin har därför ända från den tidiga kyrkans tid hört till församlingens grunduppgifter. Man kunde säga, att kyrkans tjänare blir sända ut parvis för att förkunna Guds ord och för att förmedla konkret hjälp till människor i nöd. Esbo kyrkliga samfällighet består av sex församlingar, fem finska och en svensk församling. Med hjälp av utredningen Diakoniatyö kartalle har man analyserat diakoniverksamheten utifrån den lokalmiljö som församlingarna befinner sig i på Esbo stads område. I utredningen tar man upp diakonins styrkor och utmaningar. Församlingarnas diakoniarbetare har anlitats som expertis i utredningen. Dessa har analyserat sitt eget arbete i relation till nutida samhällsliv. Också kyrkoherdarna och övriga tjänsteinnehavare har fått ge sin syn på hur samarbetet mellan diakonin och den övriga verksamheten fungerar i församlingen. Därmed har man redan nått ett av de främsta målen med utredningen, nämligen att inspirera till en utvidgad dialog inom den enskilda församlingen. Syftet med utredningsarbetet är också att inspirera till fortsatt analytisk forskning i diakonins roll i det föränderliga samhället och att vara ett dokument som förtroendevalda och tjänsteinnehavare återkommer till när man i fortsättningen skriver verksamhetsplaner för diakonin. För projektets styrgrupp har det varit en meningsfull och inspirerande uppgift att leda utredningsarbetet. Materialet har öppnat nya synvinklar på diakonins mångfacetterade uppgift och inspirerat till livliga samtal. Styrgruppen överlämnar nu materialet till tjänsteinnehavare och förtroendevalda inom Esbo församlingar. Vi önskar att utredningen skall ge upphov till fortsatt dialog och ett utökat samarbete mellan församlingarna och med olika intressegrupper i Esbo.

12 Förhoppningsvis kan detta utredningsmaterial också vara till hjälp för övriga kyrkliga samfälligheter och enskilda församlingar i vårt land och i samarbetet mellan kommun och församling. Styrgruppen vill framföra sitt varmaste tack till alla dem som bidragit till att utredningsarbetet har kunnat genomföras samt ett speciellt tack till följande medverkande: Esbo stad (social- och hälsovårdsverket), Esbo kyrkliga samfällighet, Esbo församlingar (ledande diakonitjänsteinnehavare, diakoniarbetare och kyrkoherdar), Raija Pyykkö (kommentarer till texten), Tarja Jaakola (bearbetning av intervjuerna), Päivi Puhakka (språktjänst) och Maarit Malinen (planering av skriftens pärm). Esbo den 24 augusti 2009 Styrgruppens medlemmar: Reijo Räisänen, ordförande Anna Kalske, sekreterare Elina Juntunen Maria Helin Tiina Holappa-Lehtinen Eeva Honkanummi Jyrki Myllärniemi Merja Lehtisalo Helena Tuominen Roger Rönnberg

13 Osa I

14 1 Johdanto (Elina Juntunen ja Anna Kalske) 1.1 Diakoniatyö kartalle reittivalinnat Seurakunnan diakoniatyön tulisi pysyä ajan tasalla, että se voisi palvella kirkkolain edellyttämällä tavalla suurinta hätää. Aikamme yhteiskunnan nopean muutostapahtuman seurauksena syntyy sellaista hätää, joka on havaittava ja johon on pystyttävä vastaamaan (Kansanaho & Hissa 1979, 205.) Edellinen siteeraus on peräsin Erkki Kansanahon ja Pentti I. Hissan diakoniatyön oppikirjasta. Kyseisellä ajatuksella he perustelivat muun muassa sitä, miksi diakoniatyötä tulisi suunnitella sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Diakoniatyön suunnitteluprosessin lähtökohdaksi he määrittelivät perustutkimuksen, jonka avulla saadaan tietoa muun muassa diakoniatyön nykyhetken tarpeiden selvittämiseen, työn painopisteiden suuntaamiseen ja tavoitteiden laatimiseen. (Kansanaho & Hissa 1979, ) Vuosikymmenten takaiset ajatukset perustutkimuksen merkityksestä diakoniatyön suunnittelulle voidaan katsoa ajankohtaisiksi perusteiksi myös espoolaisen Diakoniatyö kartalle -selvitysprojektin aloittamiseksi. Selvitys diakoniatyöstä nähtiin merkittäväksi käytännön työn kehittämisen ja työntekijöiden tukemisen kannalta. Projektille määriteltiin sen ideointivaiheessa kolme lähtökohtaista ajatusta, joista ensimmäinen oli selvittää Espoon evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyön nykytilaa sekä sen voimavaroja ja haasteita. Nykytilan selvittämisen katsottiin antavan näkökulmia tulevaisuuden diakoniatyön suunnitteluun. Toisena lähtökohtaisena ajatuksena oli arvioida diakoniatyön rakentumista toimintaympäristönsä mukaan eli miten diakoniatyö ilmenee Espoon kaupungin kontekstissa, jossa diakoniatyöhön vaikuttavat muun muassa kaupungin vilkas sisäinen muuttoliike, uusien asuinalueiden rakentaminen sekä maahanmuuttajien tilanne ja tarpeet. Kolmantena ajatuksena oli antaa ääni espoolaisille diakoniatyöntekijöille ja kysyä heiltä muun muassa sitä, miten he työnsä kokevat ja millä tavoin he toivoisivat diakoniatyötä kehitettävän sekä miten heidän omaa asiantuntijuuttaan ja jaksamistaan voisi tukea. Tämän Diakoniatyö kartalle -selvityksen tavoitteet espoolaisen diakoniatyön nykytilan tarkastelemiseksi kohdistuvat neljään näkökulmaan, joita ovat diakoniatyön tilastot, perustehtävä, yhteistyösuhteet ja asiantuntijuus. Näkökulmien valinnat perustuivat ajankohtaisiin teemoihin, jotka ovat nousseet esille tutkittaessa espoolaista diakoniakenttää. Valintaan vaikuttivat

15 diakoniatyöntekijöiden näkemykset siitä, mitä käytännön työstä tulisi selvittää. Edellä mainitut näkökulmat eivät kata kaikkea diakoniatyön ajankohtaisia aiheita, mutta ne ovat kuitenkin perustavia osia diakoniatyön määrittelyssä ja toteuttamisessa; niiden avulla voidaan tehdä osittaisia tulkintoja diakoniatyön kentän tilanteesta Espoossa. 1.2 Selvitysprojektin tausta Diakoniatyö kartalle -projektin aloittamiseen ovat vaikuttaneet useat erilaiset selvitykset ja kartoitukset, joita espoolaiset diakoniatyöntekijät ovat olleet toteuttamassa. Prosessin voi katsoa alkaneen keväällä 2004, jolloin kirkkoherrat pyysivät diakoniatyöntekijöitä kartoittamaan työtehtävänsä. Taustalla oli huoli muun muassa tehtäväkentän laajuudesta. Vuonna 2005 tehtiin kartoitusta diakoniatyön vahvuuksista, kehittämisalueista ja tavoitteista. Vahvuuksiksi koettiin hyvät työntekijä- ja taloudelliset resurssit, diakoniatyöntekijöiden yhteistyö ja verkostotyö yhteistyökumppaneiden kanssa. Haasteiksi koettiin diakoniatyön pirstaleisuus, työn suuntaamisen ja priorisoinnin vaikeus, työtehtävien määrän paisuminen ja se, että kaikkien odotettiin tekevän kaikkea, eikä organisaation rakenne tukenut perustehtävän tekemistä. Vuonna 2006 kaikki seurakunnat tekivät SWOT-analyysin. Työskentely toi pääpiirteissään esiin samoja asioita kuin vuonna 2005 tehty kartoitus. Analyysin perustalta nousi kuitenkin toive saada diakoniatyöhön johtava diakoniatyöntekijä tai ainakin vastaavan diakoniatyöntekijän määräaikaista työsuhdetta tuli pidentää. Vuoden 2007 alussa julkaistiin Viimeisellä luukulla -tutkimus (Juntunen ym. 2006). Tutkimuksessa kartoitettiin diakoniatyön taloudellisen avun muotoja sekä viimesijaisen sosiaaliturvan aukkoja. Keskeisen työtehtävän eli asiakastyön kysymysten esiintuominen ja aiempien vuosien työskentelyt innostivat vuoropuheluun tutkijan kanssa. Vuoropuhelua pidettiin mahdollisuutena saada aikaisempaa tarkempi kuva espoolaisesta työstä. Ajatuksena oli, että diakoniatyöllä on erityisyytensä ja työntekijöillä tärkeää osaamista. Samalla oltiin kuitenkin huolissaan siitä, onko diakoniatyön erityislaatu hävinnyt työn moninaisuuden alle. Diakoniatyö kartalle -projekti alkoi varsinaisesti alkuvuonna Diakoniatyöntekijöiden kokouksessa heräsi kiinnostus asiantuntijuuden ja diakoniatyön erityislaadun tarkempaan tarkasteluun nimenomaan espoolaisessa kontekstissa. Taustalla oli tarve kirkastaa työn ydintä ja saada työtä entistä selväpiirteisemmäksi, jotta yhteistyön tekemisen mallit selkiytyisivät. Tärkeäksi

16 koettiin myös tuoda diakoniatyötä esille entistä enemmän niin seurakunnan kuin Espoon kaupungin tasolla. Alkuvuodesta 2007 kaksi diakoniatyöntekijää aloitti ylemmän sosionomikoulutuksen ja he innostuivat tekemään opinnäytetyönsä espoolaisesta diakoniatyöstä. Diakoni Maria Helin alkoi tutkia diakoniatyöntekijöiden perustehtävänäkemystä ja Jyrki Mylläriniemi syventyi diakoniatyön ja sosiaalityön yhteistyösuhteiden tutkimiseen. Opinnäytetyöt tulivat osaksi Diakoniatyö kartalle - projektia. Johtavat diakoniatyöntekijät veivät ajatuksia ja ideoita projektista diakoniatiimeihin, joissa yhteinen selvitystyö sai kannatusta ja uusia ideoita. Projektiin pyydettiin mukaan seurakuntayhtymän suunnittelija, sillä kokonaisuuteen haluttiin tietoa diakoniatyöntekijöiden keskinäisestä yhteistyöstä sekä diakoniatyöntekijöiden ja seurakunnan muiden työntekijäryhmien yhteistyöstä. Selvitystyöhön ryhtyminen oli kirkkoherrojen neuvottelussa asiana lokakuussa 2007, jolloin selvityksen teemoiksi ehdotettiin diakonian määrittelyä, asiantuntijuutta, yhteistyötä, toimintaympäristöstä nousevia erityiskysymyksiä ja muutamien työalojen tarkempaa tarkastelua. Näkökulmat oli määritelty jo aikaisemmin diakoniatyöntekijöiden kokouksessa ja tarkennettu edelleen johtavien diakoniatyöntekijöiden ja tutkija Elina Juntusen toimesta. Joulukuussa 2007 kirkkoherrat hyväksyivät selvitystyön aloittamisen, selvityksestä päätettiin tehdä raportti ja työskentelyn tueksi valittiin ohjausryhmä. (Ks. prosessin tarkempi aikataulullinen kulku liitteestä 1.) 1.3 Diakoniatyö tänään ajankohtainen tutkimus ja keskustelu Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa diakoniatyö saa keskeisen määritelmänsä kirkkojärjestyksen neljännen luvun kolmannessa pykälässä. Siinä sanotaan, että seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Seurakuntadiakoniassa keskeinen tehtävä on suunnata apua ja tukea ihmisille kaikilla elämänalueilla. Diakoniaan kuuluu ihmisten auttaminen niin henkisesti, hengellisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti. Diakoniatyön lähtökohtana on holistinen, ihmisen kokonaisvaltainen auttaminen.

17 Kirkon diakoniatyössä toimi vuoden 2007 tilaston mukaan 1462 henkilöä eli noin 7 % kaikista seurakunnan työntekijöistä. Diakoniatyöntekijöiden määrä oli noin puolet sosiaalityöntekijänimikkeellä toimivien määrästä. Diakoniatyössä toimi vuonna 2007 noin vapaaehtoista, jotka tekivät valtaosassa seurakuntia muun muassa koti- ja laitoskäyntejä. (Kääriäinen ym. 2008, 178.) Diakoniatyöllä ei ole muissa Pohjoismaissa yhtä keskeistä roolia kuin Suomessa (Grönlund ym. 2008, 21). Hyvinvointivaltion kultakaudella diakoniatyölle jäi kapea sosiaaliturvan täydentäjän tai ehdotuksien tekijän rooli luvun laman myötä diakoniatyön yhteiskunnallinen asema muuttui; diakoniatyö tuli vahvemmin osaksi julkista sektoria, ja diakoniatyössä verkostoiduttiin aikaisempaa vahvemmin sosiaali- ja terveyspalveluiden kentän kanssa. Diakoniatyö vahvisti kirkon statusta ja luottamus kirkkoa kohtaan kasvoi. (Saari ym. 2005, ) Diakoniatyötä toteutetaan tänä päivänä kansalaisyhteiskunnassa, joka luo raamit ja sisällön suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Diakoniatyö on profiloitunut erityisesti köyhien auttajaksi sekä hyvinvointiyhteiskunnan tukimuotojen täydentäjäksi ja jopa paikkaajaksi. (Yeung 2003, 216.) Diakonian vahvuus on ihmisten kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa, mihin muilla toimijoilla enää harvoin on resursseja. Tätä arvostavat diakoniatyöntekijät itse, kunnallisen palvelusektorin edustajat sekä yksittäiset kansalaiset ja asiakkaatkin. Diakoniatyössä muistutetaan lähimmäisenrakkaudesta, lähimmäisen palvelusta ja yhteisestä vastuusta huono-osaisuudesta. (Juntunen ym. 2006, 184.) Edellä kuvattu diakoniatyön yhteiskunnallisen aseman määritteleminen on ollut myös diakonian ajankohtaisimman tutkimuksen kohteena. Diakoniatyön paikkaa on analysoitu erityisesti kuntaseurakunta-yhteistyösuhteiden näkökulmista (esim. Kallunki 2007). Keskeisenä ajatuksena on ollut se, että seurakunnan ja kunnan yhteistyösuhteet tiivistyvät entisestään. Esimerkiksi muuttoliikkeen, väestörakenteen muutosten ja kuntaliitoshankkeiden vaikutukset koskettavat sekä kuntia että seurakuntia. Kunta-seurakuntayhteistyötä diakoniatyön ja sosiaalityön välillä avaa Paajasen tutkimus (2008), jossa tuodaan esille se, että diakoniatyö paikkaa sosiaalityötä eniten palvelutyön ja psykososiaalisen työn alueilla. Diakoniatyön yhteiskunnallista tehtävää avaavat myös tutkimukset Viimeisellä luukulla (Juntunen ym. 2006) ja Sairas Köyhyys (Kinnunen 2009). Tutkimusten perusteella diakoniatyötä on luonnehdittu viimesijaisen sosiaaliturvaverkon ja terveyspalvelujen paikkaajaksi. Diakoniatyössä autetaan ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet palvelujen ulkopuolelle tai jotka on pois kääntyneitä tai pois käännytettyjä peruspalveluista. (Kinnunen 2009, 167.)

18 Diakoniatyön asemaa kirkon sisällä on arvioitu erityisesti tutkimuksissa, jotka koskettavat kirkon diakonaattikysymystä (Pyykkö 2007; 2008). Virkarakennekomitea on esittänyt, että diakonaatin 1 virat liitetään kirkon virkaan. Kirkon virkaan vihkiminen merkitsisi muun muassa aseman ja arvonannon sekä asiantuntijuuden vahvistamista. (Pyykkö 2008, 125.) Edellä mainitut tutkimukset ovat vahvasti yhteydessä tämän selvityksen tavoitteisiin, sillä selvityksessä tarkastellaan diakoniaalan yhteistyön moninaisia ulottuvuuksia ja muun muassa diakoniatyön asiantuntijuutta ja sen merkitystä osana seurakuntatyötä. Ajankohtaisimmat tutkimukset ovat käsitelleet myös muun muassa diakoniatyön menetelmiä ja merkityksiä yhteisöllisyyden vahvistamiseksi (esim. Thitz 2006; Kivelä 2000), diakoniatyöntekijöiden työssä viihtymistä ja työmotivaatiota (esim. Rättyä 2004; Juntunen 2007) sekä vaitiolovelvollisuutta (esim. Laine 2008) ja diakoniatyön johtamista ja työssä jaksamista (Gävert 2009). Diakonian tutkimuksen seura (DTS) on kahtena vuonna, vuosina 2005 ja 2007, toteuttanut kyselyn Diakoniatyöntekijöiden päiville. Kyselyissä on kartoitettu alan nykytilaa ja haasteita. Kyselyt antavat näkökulmia muun muassa tämän selvityksen perustehtävää koskevaan osioon. Suurin osa kyselyyn vastaajista koki molempina kyselyn toteuttamisvuosina perustehtävät samansuuntaisiksi eli ihmisen kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi ja lähimmäisenrakkauden levittämiseksi käytännössä. (Yeung 2007, Juntunen & Yeung 2007.) Tämän Diakoniatyö kartalle -selvityksen lähtökohtaisena ajatuksena on tarkastella espoolaista diakoniatyötä sen toimintaympäristöstä käsin ja antaa ääni paikallisille työntekijöille. Selvitysprosessissa ja tulosten käsittelyssä haetaan diakoniatyöntekijöille mahdollisuutta toimia oman työnsä tutkijana. Selvityksen kannalta mielenkiintoisia näkökulmia teemaan tarjoavat Exposure eli valottumismenetelmää koskevat kirjoitukset. Exposure-menetelmää kuvataan sosiaalityön ja diakoniatyön toiminnan ja tiedon tuottamisen välineeksi, jonka avulla arvioidaan ja kehitetään työn toimintatapoja ja ammatillisia valmiuksia. (Latvus ym. 2005; Valve 2005.) Menetelmän lähtökohtana on tukea työntekijän osallistuvaa oppimista, jolloin hän oman kokemuksena kautta saa valmiuksia jäsentää arjen työtään ja tunnistaa muun muassa toimintaympäristönsä heikkoja signaaleja, jotka tukevat tulevaisuuden työn suuntaamista (Valve 2005, 172). Exposure-menetelmää on jo sovellettu Espoon seurakunnissa, sillä Espoossa toteutettiin vuonna 2002 paikallisen teologian koulutus, jossa hahmotettiin muun muassa paikallisen teologian tekemisen keskeisiä osa-alueita (Hyväri & Latvus 2005). 1 Diakonaattikysymys tarkoittaa kirkon virkaan kuulumista. Tällä hetkellä vain papit ja piispat kuuluvat niin sanottuun kirkon virkaan.

19 1.4 Selvityksen tavoitteet ja rakenne Tämän selvityksen tavoitteet voidaan tiivistää seuraavaan neljään osa-alueeseen: 1. Espoolaisen diakoniatyön tehtäväkenttä ja luonne tänään. Neljä näkökulmaa: a. Tehtävät tilastojen valossa b. Perustehtävä c. Yhteistyö d. Asiantuntijuus 2. Espoolaisen diakoniatyön vahvuudet ja haasteet. 3. Diakoniatyön tulevaisuus Espoossa: ideoita diakoniatyön kehittämiseksi 4. Tutkimus osana diakoniatyön kehittämistä: kohti tutkivaa työotetta. Ensimmäinen tavoite eli espoolaisen diakoniatyön tehtävänkentän ja luonteen kartoittaminen on tämän selvityksen laajin osuus. Se sisältää neljä erillistä lukua, joista kaikista vastaavat eri kirjoittajat. Tarkoituksena on, että jokainen näkökulma (diakoniatyön tehtävät tilastojen valossa, perustehtävä, yhteistyösuhteet ja asiantuntijuus) antavat kukin omasta näkökulmastaan luonnehdintoja espoolaisen diakoniatyön nykytilasta. Diakoniatyön tilastoja ja Espoon kaupungin demografisia ja hyvinvointinäkökulmia avaavat Espoon seurakuntayhtymän diakoniasihteeri Anna Kalske ja Espoon kaupungin erityissuunnittelija Eeva Honkanummi. Diakoniatyön perustehtävää tarkastelee Olarin seurakunnan diakoni Maria Helin. Diakoniatyön yhteistyösuhteita käsittelevät Espoon seurakuntayhtymän suunnittelija Tiina Holappa-Lehtinen ja Espoon tuomiokirkkoseurakunnan diakoni Jyrki Myllärniemi. Asiantuntijuus osuudesta vastaa tutkija Elina Juntunen. Toinen tavoite toteutuu tämän selvityksen luvussa 8. Jokaisen osaselvityksen perusteella tehdään tulkintoja diakoniatyön asemasta niin Espoon seurakunnissa kuin myös Espoon kaupungissa sekä tarkastellaan espoolaisen diakoniatyön vahvuuksia ja haasteita. Luvussa haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten diakoniatyön tehtäviä määrittää Espoon kaupunki toimintaympäristönä? Mitkä ovat diakoniatyön vahvuudet ja haasteet Espoon kaupungin hyvinvointia tukevassa työssä? Mitkä ovat diakoniatyön vahvuudet ja haasteet seurakunnan sisäisissä toiminnoissa? Miten diakoniatyö toteutuu tällä hetkellä verrattaessa sitä voimassa olevaan Kirkko Espoossa Espoon seurakuntien strategiaan?

20 Kolmatta tavoitetta eli diakoniatyön kehittämistä ideoidaan kokoavasti luvussa 9. Luvussa haetaan ideoita siihen, miten espoolaisen diakoniatyön haasteita voitaisiin ratkaista ja miten voimavaroja voidaan parhaiten soveltaa, niin että ne rakentavat niin diakoniatyötä kuin myös koko seurakunnan yhteisiä tehtäviä. Kehittämisideoita on laadittu yhdessä Diakoniatyö kartalle -ohjausryhmän kanssa. Neljännen tavoitteen yhteydessä arvioidaan sitä, mitä Diakoniatyö kartalle -prosessi ja selvitys antavat diakoniatyöntekijöiden tutkivalle työotteelle. Tässä selvityksessä punaisena lankana on ollut dialogisuus diakoniatyöntekijöiden kanssa, sillä selvityksen toteuttajat ovat olleet yhteistyössä kentällä toimivien työntekijöiden kanssa. Jo selvityksen lähtökohtia, painopisteitä ja tutkittavia ongelmakohtia asetettiin ja arvioitiin yhdessä diakoniatyöntekijöiden kanssa. Selvityksen tekijät toivat alustavia tuloksia yhteiseen keskusteluun, ja niitä arviointiin muun muassa Espoon diakoniafoorumeissa ja diakoniatyöntekijöiden kokouksissa. Tämä selvitys antaa lähtökohtia tutkivan työotteen systemaattiseen kehittämiseen espoolaisten diakoniatyöntekijöiden keskuudessa. Tässä tuodaan esille joitakin alan kehittämisideoita käsiteltyjen teemojen mukaisesti, ja keskeiset tulokset voivat toimia heijastuspintoina diakoniatyöntekijöiden työprosessien, vuorovaikutussuhteiden ja työympäristön tutkimiselle. Selvitys toimii kannustuksena ja rohkaisuna espoolaisten diakoniatyöntekijöiden tutkivan työotteen omaksumiselle ja soveltamiselle. Tutkivan työotteen vakiinnuttaminen ja reunaehtojen luominen asetetaan tässä ennen kaikkea tulevaisuuden kehittämishaasteeksi. Kuviossa 1 esitetään kokonaisuudessaan Diakoniatyö kartalle -selvitysprosessin eteneminen. Selvitys perustuu espoolaisen diakoniatyön nykytilan hahmottamiseen neljästä näkökulmasta: diakonityön tilastot, perustehtävä, yhteistyö ja asiantuntijuus. Tulosten toivotaan saavan kehittämis-, soveltamis- ja mallinnusmahdollisuuksia niin diakoniatyössä kuin myös seurakunnissa ja Espoon kaupungin tasolla. Työntekijätasolla prosessi voi olla lähtölaukaus systemaattiselle tutkivan työotteen kehittämiselle. Selvitys voi toimia soveltuvin osin myös uusien työntekijöiden perehdyttämisaineistona. Seurakunta- ja kaupunkitasolla tulokset ja johtopäätökset voivat antaa muun muassa lähtökohtia kehittää yhteistyötä esimerkiksi tunnistamalla, mikä on diakoniatyön anti yhteiseen hyvinvointityöhön. Selvitys voi antaa perusteita pohtia muun muassa diakoniatyön ja julkisen sektorin hyvinvointityön yhdyspintoja tänä päivänä ja tulevaisuuden toimintamuotojen yhteisiä painopisteitä. Näkökulmat ja pohdinnat voivat tarjota myös ideoita diakoniatyöntekijöiden lisäkoulutuksen suuntaamiselle. Erilaiset selvityksen soveltamismahdollisuudet voivat käytännön