Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus Porvoon seudulla

Transkriptio

1 Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus Porvoon seudulla Mats Blomberg

2 - 2 - Esipuhe Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutustoiminta on Porvoossa ollut erittäin vilkasta vuodesta 1993 lähtien, jolloin tuli mahdolliseksi järjestää maanpuolustuskoulutusta myös Puolustusvoimien varusmiespalveluksen ja kertausharjoitusten ulkopuolella. Tällöin järjestettiin Porvoossa Suomen ensimmäisiä turvakursseja. Toki on Porvoossa myös ennen tätä vuotta tehty ansiokkaasti maanpuolustuksellista järjestötoimintaa, ja ehkä juuri tämän vuoksi ryhdyttiin heti käyttämään uusia toimintamahdollisuuksia. Nykymuotoinen Maanpuolustuskoulutus ry:n paikallisosasto perustettiin Porvoossa 1997, joten siitä on nyt tullut kuluneeksi kymmenen vuotta. Ajatuksena oli, että sen kunniaksi laadittaisiin pieni katsaus paikallisosaton toimintaan kymmenen vuoden ajalta. Kuin ryhdyin työhön tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että on vaikea rajata tapahtumia pelkästään paikallisosaton toiminnaksi. Toiminta on ollut reserviläisten vapaaehtoista toimintaa, ja välillä sitä on tehty MPK:n väreissä, välillä Puolustusvoimien vapaaehtoisina harjoituksina sotilasalueen joukoilla. Lisäksi paikallisosasto perustettiin itse asiassa jo 1996, ja samanmuotoista toimintaa oli jo sitä ennen. Näistä syistä olen laajentanut katsausta koskemaan kaikkea koulutustoimintaa vuodesta 1993 alkaen. Koulutuksen suunnittelu aloitettiin itse asiassa loppuvuodesta 1992, joten olisikohan nyt 15-vuotisjuhlan aika? Vaikka katsaus ei ole kattava, osoittaa toiminnan laatu ja määrä vahvasti, että Porvoon seudulla on ollut vahva maanpuolustushenki. Sana Porvoon seutu on tässä tosin myösi hieman harhaanjohtava, sillä toimintaan osallistui myös paljon reserviläisiä pääkaupunkiseudulta ja muualta Suomesta. Pentti Itkonen (6), Juhani Kotilainen (5.1) ja Nikolai Ylirotu (5.2) ovat toimittaneet osan teksteistä. Lisäksi Raimo Ikonen, Christer Sundman ja Jarkko Leino ovat avustaneet kommentoimalla tekstiä. Porvoossa Mats Blomberg Kansikuva: Työ käynnissä Nuoli 2001 harjoituksessa (kuva Kaj Lindbäck/Jeremias Ylirotu)

3 - 3 - Sisällysluettelo 1. Toiminta alkaa turvakursseja ja valmiuskursseja ja lisäkursseja Porvoon Plutoona syntyy Kotiseutuharjoitusten kausi Maakuntakomppanian perustaminen Erikoisaiheita Viestijoukkue Heraldiikka Kun Marxistit heräsivät Raimo Manninen - In memoriam... 20

4 Toiminta alkaa turvakursseja ja valmiuskursseja ja lisäkursseja Reserviläistoiminnan toimintaympäristössä tapahtui 1990-luvun alussa suuri muutos, kun Suomen hallitus päätti, että Pariisin rauhansopimuksen kielto järjestää sotilaallista koulutusta Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ulkopuolella on menettänyt merkityksensä. Pääesikunta asetti vuonna 1991 työryhmän selvittämään, miten maanpuolustusjärjestöjen toimintaa tulisi kehittää maanpuolustuksen päämäärien edistämiseksi. Suomen Reserviupseeriliitto, Reservin Aliupseerien Liitto, Suomen Reserviupseerien Naisten Liitto, Reservin Aliupseerien Naisten Liitto, Maanpuolustuskiltojen Liitto, Sotilaskotiliitto ja Kadettikunta perustivat yhteisen koulutusorganisaation, josta vuonna 1993 muodostettiin Maanpuolustuskoulutus ry. Maanpuolustuskoulutus ry:n (MPK ry) toiminta-ajatuksena oli, että järjestettävä koulutus tapahtuisi yhdistyksen järjestämillä kursseilla. MPK ry määritteli kurssien sisällön, ja koulutuksen toteuttajina olisivat vapaaehtoiset reserviläiset. Porvoossa ryhdyttiin heti käyttämään uusia koulutusmahdollisuuksia. Aloitteentekijä oli Porvoon Reserviupseerikerhon silloinen puheenjohtaja komentajakapteeni (evp) Johnny Engström. Vuonna 1993 järjestettiin Porvoossa ensimmäinen Kansalaisen Turvakurssi Kurssille osallistui yhteensä 47 henkilöä, joista miehiä oli 25 ja naisia oli 22. Kurssilla oli suomenkielinen ryhmä, jonka vetäjinä toimivat Reijo Kauranne ja Raili Korpiluoma sekä ruotsinkielinen ryhmä eversti (evp) Lasse Stenströmin ja Christer Sundmanin johdolla. Turvakurssin luennot pidettiin Porvoon Matkailualan oppilaitoksessa, joka lähivuosina tuli olemaan monien koulutustapahtumien pitopaikka. Sotilasaiheiset luennot piti eversti (evp) Lasse Stenström. Kurssiin kuului vierailuja Loviisan ydinvoimalassa, Vaarlahden linnakkeella sekä WSOY:n Suvikunnassa. Turvakurssi oli menestys. Syksyllä 1993 järjestettiin toinen turvakurssi, jonka osallistujamäärä oli 30 henkilöä. Suuri osa kurssilaisista jatkoi vuonna 1994 keväällä järjestetylle valmiuskurssille, jonka vahvuus oli peräti 66, miehiä 47 ja naisia 19. Valmiuskurssiin sisältyi Hyrylän Itrykmentissä toteutettu viesti- ja lääkintäkoulutuspäivä sekä ammuntapäivä, ja lisäksi oli viikonlopun mittainen maastoharjoitus Taistelukoulun maastossa. Sotilaallisen koulutuksen pääkouluttaja oli everstiluutnantti (evp) Raimo Manninen, ja hänen lisäksi oli vierailevia luennoitsijoita Puolustusvoimista.

5 - 5 - Kuva 1 Ensimmäisen turvakurssin luennot pidettiin Porvoon Matkailualan oppilaitoksessa. (Kuva Christer Sundman) Vuoden 1994 syksyllä järjestettiin ensimmäiset sotilasaiheiset lisäkurssit; Maastouttaminen ja Komppanian hyökkäys. Kurssien vetäjänä toimi tässäkin Raimo Manninen. Maastouttamiskurssiin sisältyi käytännön maastoharjoitus Hyrylässä, missä harjoiteltiin telttojen ja ajoneuvojen maastouttamista. Komppanian hyökkäyskurssi käsitti luentoja sekä käskynantoharjoitus maastossa, missä hyökkäys eteni Kaarenkylän seurojentalolta päättyen Hamariin. Vuonna 1995 järjestettiin taas keväällä Turvakurssi ja syksyllä Valmiuskurssi. Lisäksi järjestettiin lisäkurssi - Komppanian viivytys. Uudenmaan Prikaatin kilta järjesti elokuussa 1995 eloonjäämiskurssin Karijärven maastossa. Kurssin kouluttajat tulivat Uudenmaan prikaatista. Kurssin vahvuus oli 24. Eloonjäämiskurssiin liittyy omakohtaisia muistoja: Kurssilla keitettiin teetä männynneulasista ja aamupalaksi jokainen sai valmistettavakseen kolme silakkaa, jotka hautasimme vaimoni kanssa sammaleeseen. Lounaaksi oli kuitenkin armollisesti tarjolla yksi säilykepurkki. Vesistön ylitystä harjoiteltiin rakentamalla donitsi, eli risuista köysillä sidottu iso rengas, joka päällystettiin pressulla. Kurssilla rakennettiin myös vesisuodattimia sammaleesta ja hiilestä. Hyvässä muistissa on lisäksi, miten mahdottoman hyvältä maistui paikallisessa pizzeriassa syöty pizza kurssin loputtua. Kurssin jälkeen ilmeni myös, että donitsin tarveaineet oli vahingossa otettu naapurin metsästä.

6 - 6 - Kuva 2. Eloonjäämiskurssilaiset seilaavat Karijärven aalloilla risulautalla eli donitsilla (Kuva Mats Blomberg) Lisäksi järjestettiin syksyllä 1995 Vaarlahdessa harjoitus, joka sisälsi kurssit Linnaketaktiikka, Merivalvonta ja Joukkomuonitus. Kurssit veti everstiluutnantti (evp) Eino Räihä. Vuonna 1995 kurssisuorituksia kertyi yhteensä 112. Alkuvuosien kaikki kurssit olivat MPK:n kurssitoimintaa. reserviin kuuluvat osallistujat saivat kurssisuorituksista kertausharjoituspäiviä. 2. Porvoon Plutoona syntyy Pääesikunta antoi uuden vapaaehtoista maanpuolustusjärjestelmää koskevan ohjeen. Yksi ohjeistuksen tavoitteista oli koordinoida vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kurssitoiminta paremmin Pv:n tarpeita vastaavaksi. Ohjeessa lanseerattiin uusia käsitteitä kuten PAT= paikallisosasto, jonka osat olivat RYT = sodan ajan yksikön reserviläisten vapaaehtoisyksikkö ja PYT = Paikallisosaston tukiyksikkö sekä VEH = vapaaehtoinen kertausharjoitus. Uudenmaan sotilasläänin alueella Porvoo ja Kirkkonummi hyväksyttiin uusien paikallisosastojen kokeilupaikkakunniksi. Porvoossa ryhdyttiin heti toimeen. Seudun reserviläisjärjestöt sopivat toimista paikallisosaston perustamiseksi. Johtoryhmän muodostivat Johnny Engström (Res Ups), Jari Ilkka (Res Au), Raili Korpiluoma (Itä-Uudenmaan mp kilta), Christer Sundman (NylBr gille) sekä Lasse Nieminen (Sinibaretit). Toiminta käynnistettiin kokoamalla erilaisia aselajikoulutus- ja muita ryhmiä kuten esim. esikunta- viesti-, sissi- ja ammun-

7 - 7 - taryhmää, ja lisäksi koottiin tukiosasto sekä VSS osasto. Nämä kuuluivat sen aikaisen ohjeistuksen mukaan PYT:iin eli tukiyksikköön järjestettiin Sotilasläänin esikunnan kanssa Porvoossa julkinen tilaisuus, jossa uutta organisaatiota esiteltiin. Jäseneksi ilmoittautui nopeasti noin 100 henkilöä. Paikallisosaston nimeksi otettiin Porvoon Plutoona. Tämän nimen käyttö kiellettiin virallisesti v. 2000, mutta se jäi käyttöön epävirallisena. Virallinen nimi oli vuodesta 2000 eteenpäin Porvoon paikallisosasto. Vuoden 1996 koulutustoiminta sisälsi toukokuussa järjestetyn eloonjäämiskurssin, joka toteutettiin Uudenmaan Prikaatin killan toimesta Sondbyn maastossa, sekä Kriisijohtamiskurssin, joka toteutettiin Viikinkitien kerhohuoneistolla. Syksyllä toteutettiin lisäkurssi Sissitoiminta sekä Paikallisosaston valmiuskurssi, jonka vahvuus jäi pieneksi, vain 8 osallistujaa. Valmiuskurssi ja sissikurssi osallistuivat syksyllä Hyrylän maanpuolustusviikonloppuun Porvoossa järjestettiin Sotilasläänin toimesta läänin paraati, johon liittyi Veh- harjoitus. Lisäksi lääni järjesti Hyrylässä alueen reserviläisille tarkoitetun reserviläispäivän, jossa Plutoonan kouluttajat toimivat kouluttajina. Vuoden 1997 alussa nimesi sotilasläänin komentaja prikaatikenraali Olli Heiskanen kapteeni (res) Christer Sundmanin paikallisosaston ensimmäiseksi päälliköksi. Nimitys julkaistiin järjestetyssä maanpuolustusjuhlassa, joka samalla oli Itä-Uudenmaan Maanpuolustuskillan 10- vuotisjuhla. Vuoden 1997 koulutustoiminta käsitti keväällä seuraavat lisäkurssit; Kohteen suojaaminen, Komppanian huolto sekä Ammunta, joihin sisältyi sovellettu harjoitus Hyrylän MP-viikonloppuun. Syksyllä oli vuorossa lisäkurssit; Tiedustelu ja Sissitoiminta sekä Asutuskeskustaistelu, jotka myös osallistuivat syksyn Hyrylän MP-viikonloppuun. Lisäksi järjestettiin pelastusalan kurssi. Syksyksi suunniteltu Turvakurssi jouduttiin peruuttamaan osallistujien puutteen vuoksi. Kurssisuorituksia kerääntyi 75. Tunnusomaista paikallisosaston alkuvaiheen toiminnalle oli, että paikallisosasto järjesti myös retkiä ja tilaisuuksia, jotka perinteisesti ovat kuuluneet kerhotoiminnan piiriin. Käytännössä oli paikallisosaston myötä syntynyt uusi kerho, johon innokkaasti liityttiin jäseniksi yli perinteisten kerhorajojen. Silloisten ohjeiden mukaisesti piti paikallisosaston toimintaan mukaan halutessaan allekirjoittaa sitoumus, jonka mukaan henkilö sitoutui osallistumaan vähintään tiettyyn määrään koulutustilaisuuksia. Tämä oli käytännössä myös paikallisosaston jäsenyys.

8 Kotiseutuharjoitusten kausi Uusi koulutusjärjestelmä Vuosien aikana oli järjestetty useita lisäkursseja, joihin liittyi sovellettu maastoharjoitus Hyrylässä maanpuolustusviikonlopun yhteydessä. Kurssien vetäjänä toimi sotilasalueen päällikkö evl Raimo Manninen. Toiminnassa oli kuitenkin eräänlainen kohdentamisongelma, kursseille osallistui ihmisiä, joiden todellista sa -tehtävää koulutus ei varsinaisesti palvellut. Varsinaisia RYT eli reserviyksiköitä ei saatu luoduksi. Maanpuolustustahdon lujittamista nämä kurssit tietysti kyllä palvelivat, eikä tämän merkitystä pidä aliarvioida. Vuodesta 1998 siirryttiin kuitenkin selvästi tavoitteellisempaan toimintaan. Keskeisenä ideana oli, että harjoitukset kohdennettiin selvästi sotilasalueen joukkojen reserviläisille, toteutettiin VEH-harjoituksena, ja harjoitus järjestettiin muualla kuin varuskunta-alueella. Muille kuin sotilasalueen reserviläisille järjestettiin mahdollisuus osallistua harjoitukseen MPK:n kurssilaisena. Samanlaisia muutoksia tehtiin myös muualla Uudenmaan sotilasläänin alueella, mutta evl Raimo Mannisella oli merkittävä rooli uuden konseptin kehittämisessä. Harjoituksia järjestettiin kaksi kertaa vuodessa, keväällä yleensä huhtikuussa ja syksyllä syyskuussa. Harjoituksilla oli tietyt harjoituskohtaiset taktiset teemat, kuten puolustus, hyökkäys, viivytys, maahanlaskun torjunta, sissitoiminta ja asutuskeskustaistelu. Jokaista harjoitusta edelsi kaksipäiväinen suunnitteluharjoitus neljä viikkoa ennen harjoitusta. Harjoitukset sisälsivät vaihtelevan määrän aselajikursseja, kuten esim. yleinen taktiikka, tiedustelu, viesti, krh, panssarintorjunta, huolto, tykistö. Lisäksi harjoitukset sisälsivät aina perustamiskurssin, joka oli tarkoitettu perustamiskeskusten henkilöstölle. Perustamiskeskukset huolehtivat harjoituksen perustamisesta ja harjaantuivat näin tehokkaasti sa- tehtäväänsä. Harjoituksista käytettiin alkuvuosina nimitystä reserviyksikköharjoitus tai sotilasalueen kevät/syysharjoitus ja myöhemmin yleisesti kotiseutuharjoitus. Sotilaslääni kutsui harjoitusten osallistujat Veh- harjoitukseen sotilasalueen esityksen pohjalta. Harjoitukset kohdennettiin sotilasalueen omille joukoille sekä perustettaville joukoille. Kutsuttaviksi esitettyjen joukko oli ajoittain niin suuri, että lääni hieman jarrutti hylkäämällä osan kutsuesityksistä. Lisäksi sattui niin, että yksi perustettava tykistöyksikkö koostui reserviläisistä, jotka pääosin asuivat Pohjanmaalla. Muutamissa harjoituksissa kirjoitettiin siiten aika paljon litteroita Pohjanmaalle. Harjoitusten osallistujista suurin osa oli vapaaehtoisessa harjoituksessa ja pienempi osa osallistui MPK-kurssilaisina. Itse harjoituksessa ei eritelty Veh- ja MPK osallistujia. Lääni maksoi kaikki harjoituskulut, myös MPK- osallistujien kulut.

9 - 9 - Vuoden 2003 kevään harjoitus toteutettiin pääasiassa MPK- harjoituksena, koska läänillä ei tällöin ollut määrärahoja suuren Veh- harjoituksen järjestämiseen. Kustannussäästö verrattuna Veh- harjoitukseen syntyi siitä, että MPK- kurssilaisille ei tarvinnut maksaa päivärahaa eikä matkakuluja, ja lisäksi perittiin ruokailusta korvaus. Harjoitusten huolto oli tietysti suurien osallistujamäärien vuoksi vaativa suoritus. Ruoka valmistettiin itse kenttäkeittimessä muonitusryhmän toimesta Raili Korpiluoman komennossa. Harjoitusten kalustomäärä oli myös suurehko, kalusto tuli sekä Tolkkisten aluevarastosta että Hyrylästä. Kalustoa saatiin yleensä mitä pyydettiin, eikä mainittavaa hävikkiä juurikaan syntynyt. Puolustusvoimien puolelta harjoituksiin osallistui vääpeli, monena vuonna kapteeni Markku Helle, ja lisäksi ammuntojen johtaja oli Pv:n puolelta. Kuva 3. Kotiseutuharjoitukset olivat huollolle aina kovia harjoituksia. Kuvassa huoltokeskus Tolkkisissa Varjo 2002 harjoituksessa. (kuva Leif Eklöf). Muutamiin harjoituksiin osallistui kouluttajia Pv:n puolelta, mutta pääosin harjoitukset hoidettiin puhtaasti reserviläisvoimin. Harjoitusten aktiiviset vetäjät osallistuivat myös muualla järjestettäviin harjoituksiin, mm Syndalenin Krh kovapanosammuntoihin ja taisteluammuntoihin, sekä kävivät Santahaminassa harjoittelemassa asutuskeskustaistelua. Lisäksi pieni ryhmä kävi useita tarkka-ammuntakursseja.

10 Paikallisosaton kotisivut avattiin osoitteessa vuonna Kotisivujen ekstranet osastosta kehittyi nopeasti tärkeä apuvälinen harjoitusten suunnitteluun ja tiedonvälitykseen. Kotiseutuharjoitusten kaudella vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus Porvoon seudulla toteutettiin pääsääntöisesti sotilasaluevetoisesti, ja yleisin osallistumismuoto oli Veh-harjoitus. Koska useimmat aktiiviset reserviläiset ja maanpuolustushenkiset olivat sidottu näihin, on luonnollista että muuhun paikallisosto- tai koulutustoimintaan ei riittänyt resursseja eikä osallistujia, eikä varsinaista tarvettakaan ollut. Turvakurssien järjestämiseksi tehtiin kuitenkin monia yrityksiä. Yritettiin järjestää lukiolle kohdennettuja kursseja, joita oli menestyksellisesti järjestetty monella paikkakunnalla, mutta yritykset eivät tuottaneet tulosta. Paikallisosaston päällikkö vaihtui vuonna 2000, jolloin päälliköksi tuli majuri (res) Raimo Ikonen. Paikallisosaston johtoryhmässä käsiteltiin useasti harjoituksiin liittyviä asioita, koska useat harjoitusten johtohenkilöistä kuuluivat myös paikallisosaston johtoryhmään. Vuonna 2004 paikallisosaston päälliköksi tuli kapteeni (res) Mats Blomberg. Kotiseutuharjoitukset Vuosien kotiseutuharjoitukset järjestettiin Sipoon ampumaradalla, joka oli saatu sotilasalueen käyttöön kiitos Sibbo Skyttegilletn myötämielisyyden vuoksi, ja sitä ympäröivässä maastossa. Harjoitukset perustettiin Sipoon koulukeskuksessa. Harjoitukseen kuuluvat rynnäkkökivääriammunnat suoritettiin myös Sipoon ampumaradalla. Kevään 1999 harjoitusta edelsi kouluttajien kaksipäiväinen tutustumismatka Vekaranjärvelle (Veh- harjoitus), jossa seurattiin tykistön ja krh:n kovapanosammuntoja, ja Uttiin, jossa tutustuttiin helikopteritaktiikkaan sekä laskuvarjojääkäreiden koulutukseen. Vuonna 1999 järjesti sotilaslääni itsenäisyyspäivän paraatin Porvoossa. Tähän osallistui n. 160 henkilöä. Vuoden 2000 kevätharjoitus järjestettiin Porvoossa. Perustamispaikka oli Kvarnbackens skola, ja lisäksi käytettiin WSOY:n tiloja keskustassa. Harjoitukseen sisältyi myös kuntakurssi. Tämä harjoitus sai odottamatonta huomiota, josta lisää jäljempänä (5.3). Harjoitukseen kuului uutena osana myös reserviläispäivä, joka järjestettiin Sipoon ampumaradalla. Mallia tästä oli saatu sotilasläänin Hyrylässä järjestämästä reserviläispäivästä. Reserviläispäivä oli kohdennettu ensisijaisesti miehistölle, ja siihen kutsuttiin erään perustettavan joukon miehistö. Vuoden 2000 syysharjoitus toimeenpantiin Sipoossa aikaisempien harjoitusten tapaan. Tähän harjoitukseen ei sisältynyt reserviläispäivää.

11 Kuva 4. Tie 99 harjoituksen osallistujia Sipoon ampumaradalla. Vuoden 2001 alettiin järjestää kotiseutuharjoitus usealle paikkakunnalle jaettuna. Tällä tavalla saatiin lisää perustamiskeskuksia osallistumaan perustamiskoulutukseen. Kevään Tähti 2001 harjoituspaikat olivat Tolkkinen (Sotilasläänin varastoalue), Porvoo (WSOY), Sipoo (koulukeskus) sekä Hyrylä, jossa järjestettiin reserviläispäivä sekä harjoituksen ammunnat kun Sipoon rata oli varattu. Uutena kurssina oli pioneeritoiminta, jossa ryhdyttiin rakentamaan kenttälinnoitteita Tolkkisiin. Lisäksi harjoitukseen kuului täydennyspoliisien kurssi, jossa poliisi vastasi koulutuksesta. Vuoden 2001 syksyn Nuoli 2001 harjoituksessa kasvoi harjoituspaikkakuntien määrä vielä yhdellä - Pornainen. Vuoden 2002 harjoitukset eivät järjestelyiltään poikenneet vuoden 2001 harjoituksista, mutta olivat mittavampia sekä kurssitarjonnan että osallistujien määrän suhteen. Ote lehdistötiedotteesta kertoo Harjoitus koostuu useista erillisistä kursseista, jotka toteutetaan viidessä eri paikassa. Koulutusta annetaan mm. tiedustelussa, viestitoiminnassa, taktiikassa, pioneeritoiminnassa, panssarintorjunnassa, tulenjohdossa, kranaatinheitin ammunnassa, talous- ja lääkintähuollossa sekä esikuntatoiminnassa. Joukkojen perustamistehtäviin, paikalliskomppanioihin ja täydennyspoliiseiksi sijoitetuilla on omat kurssinsa. Harjoitukseen osallistuu myös sotakoirien ohjaajia. Tiedotus- ja IT-alan erikoishenkilöt perehtyvät elektroniseen sodankäyntiin sekä modernin teknologian hyödyntämiseen tiedustelutietojen välittämisessä.

12 Vielä vuoden 2003 kevätharjoitus noudatti samoja järjestelyjä kuin edelliset, paitsi että huomattava osa osallistujista oli MPK- kurssilaisia sotilasläänin rahoitusongelmien vuoksi. Vuoden 2003 syysharjoitus sen sijaan poikkesi järjestelyiltään sen tähden, että harjoituksen aikana järjestettiin Porvoossa myös Uudenmaan 21. maanpuolustusjuhla. Järjestely olivat mittavat, ja tukea oli saatu Pv:ltä runsaasti. Tällöin nähtiin ensimmäisiä kertoja mm. Leopard panssarivaunu. Lisäksi paraatin yhteydessä suoritettiin Hornetien ja helikoptereiden ylilento, mikä suuresti ilahdutti paraatiin osallistuvaa ratsuosastoa. Kuva 5. Sotilasaleen joukot 21. Maanpuolustuspäivän paraatissa Vuonna 2004 harjoitukset järjestettiin vielä entisen kaavan mukaisina. Syksyn Vasta 2004 harjoituksessa suunniteltiin myös yhteistoimintaa Sotilasläänin viestikomppanian kanssa. Syksyllä järjestettiin myös Pornaisissa harjoituksen yhteydessä Syväjohtamisen kurssi, jonka vetäjänä oli kapteeni (res) Risto Viita. Kurssi sai jatkoa vuoden 2005 kevään sekä syksyn harjoituksissa. Vuoden 2004 syksyn harjoitus oli viimeinen, jonka sotilasalueen päällikkö eversti Raimo Manninen veti. Harjoituksen jälkeen Raimo joutui leikkaukseen, josta ei Raimolla enää ollut paluuta terveeseen elämään. Raimo Manninen menehtyi , ja haudattiin sotilaallisin menoin Hautajaisissa sotilasalueen reserviläiset palvelivat monissa tehtävissä.

13 Vuoden 2005 keväällä eversti (evp) Risto Häkkinen nimettiin sotilasalueen päälliköksi. Tämän vuoden kotiseutuharjoitukset olivat mittakaavaltaan huomattavasti edellisiä pienempiä. Pääsyynä tähän oli sotilasläänin rahoituksen niukkuus. Nämä harjoitukset jäivätkin viimeiseksi, kun sotilaslääni päätti että kotiseutuharjoitusten sijasta keskitytään maakuntajoukkojen perustamiseen vuodesta 2006 alkaen. Porvoon sotilasalueen kotiseutuharjoitukset, yhteenvetotaulukko: Vuosi Nimi Aihe Paikkakunta Osallistujamäärä 1998 Ranta 98 puolustus Sipoon ampumarata n Isku 98 hyökkäys Sipoon ampumarata n Pelto 99 maahanlaskun Sipoon ampumarata n. 320 torj Tie 99 viivytys Sipoon ampumarata n Porvoo 2000 asutuskeskustaistelu reserviläispäivä Kvarnbackens skola, Porvoo Sipoon ampumarata n. 260 n Sipoo sissitoiminta Sipoon ampumarata n Tähti 2001 puolustus resreviläispäivä Porvoo, Tolkkinen Sipoo ja Hyrylä n. 360 n Nuoli 2001 hyökkäys, reserviläispäivä Porvoo, Tolkkinen, Sipoo, Pornainen ja n Varjo 2002 maahanlaskun torj. reserviläispäivä Hyrylä Porvoo, Tolkkinen, Sipoo, Pornainen n. 690 n Ura 2002 viivytys Porvoo, Tolkkinen, n. 350 Sipoo, Pornainen 2003 Kylä 2003 asutuskeskustaistelu Porvoo, Tolkkinen, n. 300 Sipoo, Pornainen 2003 Juhla 2003 kohteen Porvoo, Tolkkinen, n. 350 suojaus Sipoo, Pornainen 2004 Aukea maahanlaskun Porvoo, Tolkkinen, n torjunta Sipoo, Pornainen 2004 Vasta Porvoo, Tolkkinen, n Sipoo, Pornainen 2005 Harmaa puolustus, kohteen Tolkkinen n suojaus 2005 Kärki 2005 Tolkkinen, Pornainen n. 150

14 Yhteistoimintaharjoitukset Kotiseutuharjoituskonseptiin kuului myös kunnan viranomaisille ja näiden keskeisille yhteistoimintaosapuolille tarkoitetun harjoituksen tai koulutuspäivän järjestäminen. Järjestävänä tahona oli sotilasalue, ei paikallisosasto. Yhteistoimintaharjoituksia järjestettiin vuodesta 1999 alkaen kaksi kertaa vuodessa, joko kotiseutuharjoituksen yhteydessä tai yleisemmin erillisenä harjoituksena. Harjoitusten vetäjänä toimi sotilasalueen varapäällikkö majuri (res) Pentti Itkonen. Tyypillinen yhteistoimintaharjoitus alkoi torstaina iltapäivällä, ja jatkui seuraavana päivänä. Harjoituspaikkana oli alueen kuntien tai yritysten tiloja. Harjoitusohjelmaan sisältyi luentoja ja ryhmätöitä. Osallistujat edustivat kuntien johtoa, poliisin ja pelastuslaitoksen edustajia, paikallisten suuryitysten turvallisuusjohtoa sekä mediaa niin sähköistä kuin perinteistä. Harjoitusten tavoitteena oli, että sotilasalueen eri yhteistoimintaosapuolet oppisivat tuntemaan toisensa ja heidän resurssinsa, ja lisäksi valmentaa johtoa ja suorittajia erilaisten poikkeusolojen varalle. Painotettiin myös, että sotilasalue ei johda eikä ohjaa tai puutu muiden viranomaisten toimintaan, vaan valmistautuu tukemaan heitä koko voimallaan saamiensa käskyjen mukaan. Arviointia Porvoon seudun kotiseutuharjoitukset ovat edustaneet poikkeuksellisen tapahtumarikkaan jakson reserviläistoiminnassa. Suurten harjoitusten järjestäminen varmasti harjaannutti harjoitusten johtohenkilöä käytännön johtamistyössä erittäin hyvin. Satunnaiselle osallistujalle ehkä tärkein merkitys oli maanpuolustustahdon lujittuminen. Harjoitusvuorokausia kertyi aktiivisille jopa kymmenen vuodessa, eli mahdollisuuksia oli kyllä tarjoilla yltäkylläisyyteen asti. Tästä syystä harjoitusten loppuminen vuoden 2005 jälkeen vaarantaa monien mielestä vakavasti maanpuolustustahdon ylläpitoa. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, mutta silloin on myös hyvä kysyä itseltään, miten ylipäänsä on voinut olla maanpuolustustahtoa ennen v 1990, jolloin reserviläistoiminnassa sai korkeintaan puhua turvallisuuspolitiikasta? 4. Maakuntakomppanian perustaminen Vuonna 2006 tapahtui merkittäviä muutoksia vapaaehtoisessa koulutustoiminnassa. Porvoon seudulla ei enää järjestetty perinteeksi muodostuneita kotiseutuharjoituksia, koska sotilaslääni päätti kohdentaa kaikki näihin käytettävissä olevat resurssit maakuntakomppanioiden perustamiseen.

15 Maakuntakomppania on lyhyesti sanottuna alueen reserviläisistä koottu sodan ajan joukko, jonka sijoitettu henkilöstö on sitoutunut osallistumaan yksikön harjoituksiin myös vapaa-aikanaan. Osa harjoituksista toteutetaan viikonloppuisin, esim. vapaaehtoisina harjoituksina tai MPK-kursseina. Komppanian varsinainen tehtävä, johon sitä myös pääasiallisesti koulutetaan, on sen sodanajan yleensä paikallispuolustukseen liittyvä tehtävä. Lisäksi yksikköä on kaavailtu käytettäväksi normaaliolojen virkaaputehtäviin siviiliviranomaisten tueksi. Asiaa valmistelemaan perustettiin 1. ja 2. sotilasalueen yhteinen työryhmä, jonka tehtävänä oli ryhtyä toimiin maakuntayksikön perustamiseksi Itä-Uudellemaalle. Työryhmään kuului molempien sotilasalueiden reserviläisiä sotilasalueiden päälliköiden eversti Reijo Piiran ja eversti Risto Häkkisen johdolla. Aluksi Itä-Uudenmaan maakuntakomppaniasta käytettiin nimiehdotusta Armfeldtin komppania, mutta nimiehdotus hylättiin sittemmin. Komppanian henkilöstön rekrytointi aloitettiin v 2006, ja komppanian ensimmäiseksi päälliköksi nimettiin kapteeni (res) Teppo Luoto. Komppanian rekrytointivaihe jatkuu edelleen, ja komppanian koulutus on aloitettu. Tavoitteena on, että yksikkö olisi valmis vuonna Erikoisaiheita 5.1 Viestijoukkue Kotiseutuharjoituksiin on aina liittynyt viestikurssi. Ensimmäisissä harjoituksissa viestikouluttajina toimivat vääpelit (res) Mika Vänttinen ja Heikki Kela, ja koulutusaiheina oli peruskalusto LV217 radio ja P78 kenttäpuhelin. Vuoden 1999 syksyllä jo muutamassa harjoituksessa mukana ollut merivoimien viestiupseerin tehtävistä reserviin siirtynyt kapteeniluutnantti (evp) Juhani Kotilainen esitti jonkinlaista järjestäytymistä. Kotiseutuharjoituksen yhteydessä Kotilainen keräsi vapaaehtoisista nimilistan, johon alkuun ilmoittautui n. 10 henkilöä. Heitä voitaneen nimittää perustajajäseniksi. Seuraaviin harjoituksiin vetäjäksi alkanut Kotilainen järjesti kutsut em. henkilöille ja suunnitteli kurssiohjelmat. Joukosta alettiin käyttää nimitystä Viestijoukkue. Kotiseutuharjoitukset laajenivat vuosi vuodelta eversti Raimo Mannisen johdolla. Myös viestitoiminta kehittyi ja laajeni. Suurimman viestikurssin vahvuus oli 56 henkilöä. Kotilaisen kantahenkilötausta mahdollisti mm. sen että harjoituksiin saatiin uusinta kalustoa, SANLI- viestiliikenneohjelmisto Merivoimista, lahjoituksena mm. antenneja, tietokoneita, jne. Harjoituksissa tarvittava kalusto ja muu materiaali saatiin pääosin Hyrylästä (HelItR) ja Tolkkisten varikolta. Lahdesta (HämRjP) saatiin HF- radiokalustoa ja muonitus Padasjoen leirille. Porvoon Sotilasalueen viestipäällikön, majuri (res) Leif Eklöfin kanssa yhteistyö on sujunut erinomaisesti.

16 Viestijoukkue muodosti erilaisten viestikurssien rungon ja vastasi kurssien koulutuksesta. Koulutus ja toiminta laajenivat vähitellen uusille aloille. Mukaan tuli mm. radioamatöörien hoitama liikenne, uusi kalusto kuten LV241, KESLA, SANLI- toiminta, SANLA, PARSA, LV665, uudet kenttäpuhelimet, ELSO, erilaiset esitelmät ja luennot, jne. Harjoitusten esikunta toimi useimmiten WSOY:n tiloissa. Joukkue sai pyytämänsä luvan rakentaa oma viestikeskus väestönsuojaan. Porvoon Energian ja WSOY:n lahjoittamina saatiin tarvittavat kaapelit ym. tarvikkeita, tietokoneita lahjoittivat mm. Talka Oy ja Helsingin yliopisto. Työt tehtiin omin voimin talkoilla. Myöhemmin viestikeskus toimi radioamatöörien kerhotilana vuoteen 2007 saakka. Koulutukseen ja toimintaan saatiin lisäpotkua siitä, että joukkue hoiti kotiseutuharjoitusten todenmukaisen viestiliikenteen niin johtoportaissa kuin maastossakin tiedusteluryhmien viestimiehinä. Viestijoukkue suoritti myös muiden kurssien haluaman viestikoulutuksen. Pieneksi ongelmaksi alkoikin muodostua joukkueen oman lisäkoulutuksen saaminen. Asia ratkaistiin järjestämällä omia kursseja, joihin saatiin hyvin myös ulkopuolisia kouluttajia mm. Viestirykmentistä, Merivoimista, Pelastuslaitokselta (VIRVE) ja siviiliyrityksiltä. Joukkue teki myös useita koulutus- ja tutustumisretkiä em. Riihimäelle (ViestiR ja Viestimuseo), Hyrylään (ItR), Padasjoen leirialueelle, Lahden radiomuseoon, Radioteknillisen seuran viestikalliolle Artjärvelle, Porvoon energian eri toimipisteisiin, jne. Joukkueen jäsenet osallistuivat myös Porvoolaisten maanpuolustusjärjestöjen järjestämille retkille mm Tampereelle (SatLsto), Vekarajärvelle (KarPr), Upinniemeen (SlMepa), Kuivasaarelle, Finnairille, Ilmailumuseoon, Sota-arkistoon ja sotamuseoon, ym. Vuoden 2003 syksyllä joukkue osallistui omalla osastolla (viestikeskusteltta) Porvoossa järjestettyyn mittavaan Uudenmaan 21. maanpuolustusjuhlaan. Joukkueen toiminta herätti laajempaakin huomiota ja useista muista sotilasalueista toimintaan kävi tutustumassa delegaatioita. Kristian Ojalan ansiosta joukkue julkaisi myös omaa tasokasta lehteä (Porvoon Signaali). Joukkueen vahvuus oli kasvanut joka harjoituksessa ja oli v henkilöä, lisäksi joukkoon oli liittynyt yhdeksänhenkinen radioamatööriryhmä. Toiminnan luonne muuttui vuonna 2005, jolloin ei enää viestiharjoituksia voitu järjestää VEH-harjoituksina vaan ne muuttuivat maksullisiksi MPK ry:n kursseiksi. Vaikka vielä jonkin aikaa MPK ry:n kurssit saatiin kurssilaisille maksuttomiksi, niin muutos vaikutti siten, että yhä useampi vakituinen jäsen jäi pois harjoituksista. Maanpuolustushengen ja viestiharjoitusten luonnonmukaisuuden kannalta muutos oli huono.

17 Kuva 6. Viestikurssilaiset linjaa rakentamassa (Kuva Juhani Kotilainen) Käytännössä myös laajat kotiseutuharjoitukset supistuivat ja käytännössä loppuivat vuonna MPKry:n erityisesti eversti Risto Muurmaninansiosta ja tuella saatiin järjestettyä omia viestikursseja pääosin Tolkkisissa. Tilat ovat muuten loistavat, mutta maastotoimintaan ei ole mahdollisuuksia. Tarvittava kalusto saatiin kuitenkin entiseen malliin, vain Hyrylän tuki muuttui Santahaminan (KaartJP) tueksi. Vuonna 2006 Viestijoukkueen vetovastuu vaihtui. Kapteeniluutnantti (res) Kotilainen siirtyi taustatueksi ja joukkueen johtovastuu siirtyi alikersantti Kristian Ojalalle (joht), vääpeli (res) Antti Pennaselle (varajoht) ja alikersantti Kari Juvoselle (vääp). Samalla tiivistyi yhteistyö Helsingin viestiorganisaatioiden kanssa, mm. kursseille on osallistuttu ristiin ja yhteisiä kursseja oli suunnitteilla. Koska puolustusvoimien tuki uhkasi loppua viestijoukkueen kaltaisilta sa- joukkoihin kuulumattomilta koulutusyksiköiltä, muutettiin vuonna 2007 Viestijoukkue MPKry:n alaiseksi viralliseksi viestikoulutusosastoksi ja koulutuksen painopiste tulee muuttumaan tulevien maakuntakomppanioiden tarpeiden suuntaan. Vuodelle 2008 on suunniteltu kaksi kurssia Tolkkisissa, lisäksi on tarkoitus osallistua Santahaminassa järjestettäville kursseille. Viestitoiminta Porvoon seudulla jatkuu.

18 Heraldiikka Porvoon sotilasalueen vaakuna Kotiseutuharjoitusten yhteydessä ruvettiin vuodesta 2002 käyttämään epävirallisissa yhteyksissä Porvoon sotilasalueen vaakunaa, jonka suunnitteli Nikolai Ylirotu. Vaakunaselitys: Sinisellä kilvellä hopeinen sakarakoroinen pieli, kuvaten linnoituksen muuria. Sinisessä kilven osassa kolme kultaista nuolta, 1+1+1, varukset hopeaa. Vaakunan ajatuksena oli kuvata Sotilasalueen roolia paikallispuolustuksessa. Eli muurina jolta ammutuilla nuolilla hyökkääjän toimet torjutaan. Tunnusta käytettiin www-sivuilla ja harjoituksissa käytetyissä opasteissa. Harjoitukset ja niiden tunnukset Tunnuksen lisäksi luotiin harjoituskohtaisia tunnuksia, joita käytettiin em. tunnuksen mukaisesti nimikylteissä, opasteissa ja ajoneuvojen kylteissä. Tunnusten suunnittelun tavoitteina oli toistettavuus myös pienessä koossa ja mustavalkoisena. Tämän vuoksi muotokieli on hyvinkin pelkistettyä ja värien käytössä pitäydytty kahdessa tai kolmessa. Tunnuksen kuva-aihe on aina otettu harjoituksen nimestä. Tällä on haluttu vahvistaa tunnuksen liittymistä harjoitukseen. Kärki-harjoituksessa keihään tai nuolen kärjet, Vasta-harjoituksessa vastakkain olevat miekat ja Juhla-harjoituksessa juhlakentän viirit. Näitä aikaisempien harjoitusten tunnukset olivat hyvinkin kokeellisia ja niissä kuvioiden ajatuksellinen tausta on haettu karan merkinnöistä, yhteisenä tekijänä hyökkäystä kuvaava nuoli. Seuraavaan taulukkoon on kerätty tunnukset vuosien varrelta. Tunnukset on järjestetty aikajärjestykseen.

19 Tunnuksessa kolme valkoista viiriä sinistä taivasta vasten liehuen. Tunnuksessa toistuu luku kolme. Kolme viiriä, viirissä kolme kärkeä. Liput sijoitettu siten että muodostuu kolme viirin muodostama tila. Värimaailma on hyvin pelkistetty, sininen ja valkoinen. Tavoitteena oli tunnuksen luettavuus myös pienessä koossa ja tarvittaessa mustavalkoisena jos tunnusta joudutaan tulostamaan esimerkiksi lasertulostimella dokumentin osana. Kärki 2005 harjoutksen tunnuksena on kolme nousevaa, lentoon lähtenyttä, nuolen kärkeä, lähestyvää uhkaa torjumassa. Muotokieli koostuu mahdollisimman suurista kuvioista, jotta se olisi luettava vielä pienessäkin koossa. Värimaailma mahdollistaa tunnuksen käytön myös mustavalkoisena, jos sitä käytetään esimerkiksi dokumentin osana. Tällöin nuolet olisivat valkoiset ja tausta musta. 5.3 Kun Marxistit heräsivät Porvoossa vuonna 2000 järjestetty kotiseutuharjoitus sai odottamatonta huomiota, kun paikalliset äärivasemmistolaiset piirit kiinnostuivat toiminnasta. Heidän tulkinta toiminnan tavoitteista ilmenee Marxilaisen Työväenliiton julkaisusta Kapitalismin kriisin analyysi, hyväksytty Marxilaisen Työväenliiton järjestäytymiskokouksessa Oulussa : Näiden järjestöjen paikallisosastoja ei ole tarkoitettu hiekkasäkkien täyttäjiksi tulvien uhatessa, kuten ne itse antavat ymmärtää, vaan työväenluokan ja muiden työtä tekevien ihmisten mahdollista kapinointia vastaan. Tämän vuoksi VMP-joukkoja aseistetaan mm. puolustusvoimien vanhoilla

20 sotilasaseilla. Tähän mennessä taajaan pidettävistä aseellisista harjoituksista yhdet on jo järjestetty aivan kaupungin keskustassa, Porvoossa vuonna Jakokaappeihin ja sähkötolppiin Porvoossa ilmestyi lentolehtisiä, jossa vastustettiin kaupunkisotaa kulttuurikaupungissa Aktivistit tivasivat selvityksiä Porvoon kaupungilta, miten tällainen toiminta on mahdollista. Asiaan vastattiin asiallisesti kaupungin taholta, ja todettiin, että kaikki on tehty lakien ja asetusten mukaan. Myöhemmin ei tämäntapaista kiinnostusta ole osoitettu, ilmeisesti sen tähden että aktivistien johtohenkilö muutti pois paikkakunnalta. 6. Eversti Raimo Manninen - In memoriam Kuva 7. Kotiseutuharjoitusten johtaja eversti Raimo Manninen Nuoli 2001 harjoituksessa (Kuva Kaj Lindbäck/Jeremias Ylirotu) Raimo Mannisen poikkeuksellinen merkitys Porvoon seudun maanpuolustuskoulutuksen historiassa kuvastuu muistopuheessa, jonka hänen läheinen ystävä ja Sotilasalueen varapäällikkö majuri (res) Pentti Itkonen piti Raimon muistotilaisuudessa :