TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2008:7. Pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistaminen

Transkriptio

1 TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2008:7 Pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistaminen

2 TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2008:7 Pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistaminen OIKEUSMINISTERIÖ HELSINKI 2008

3 ISSN (nid.) (PDF) Oikeusministeriö Helsinki

4 KUVAILULEHTI O I K E U S M I N I S T E R I Ö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Pikaluottotyöryhmä pj. Katri Kummoinen siht. Sofia Aspelund Julkaisun päivämäärä Julkaisun laji Työryhmämietintö Toimeksiantaja Oikeusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistaminen Julkaisun osat Tiivistelmä Mietinnössä ehdotetaan muutettaviksi kulutusluottoja koskevaa kuluttajansuojalain (38/1978) 7 lukua, luottokiskontaa koskevaa rikoslain (39/1889) säännöstä sekä korkolain (633/1982) säännöstä viivästyskoron määrästä. Muutosten tavoitteena on vähentää pikaluottojen tarjonnassa esiintyneitä ongelmia. Ehdotuksen mukaan myös pieniä ja lyhytaikaisia luottoja markkinoitaessa olisi ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko. Lisäksi kuluttajansuojalain 7 lukuun lisättäisiin säännös luotonantajan velvollisuudesta todentaa lainanhakijan henkilöllisyys huolellisesti. Lukuun lisättäisiin myös säännös, jolla kiellettäisiin kulutusluottosopimuksen nojalla myönnettävien varojen välitön maksaminen kuluttajalle silloin, kun kulutusluottoa haetaan ja se myönnetään myöhään illalla tai yöllä. Rikoslain luottokiskontaa koskevaa säännöstä ajanmukaistettaisiin siten, että koron ja muun taloudellisen edun kohtuuttomuutta arvioitaisiin suhteessa luotonantajan suoritukseen. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi korkolain säännöstä, joka mahdollistaa lakisääteistä viivästyskorkoa korkeamman koron perimisen silloin, kun luottoajalta maksettava korko on ollut suurempi kuin lakisääteinen viivästyskorko. Avainsanat: (asiasanat) kuluttajansuoja, luotto, rahoituspalvelut Muut tiedot (Oskari- ja HARE-numero, muu viitenumero) OM 2/41/2007, OM038:00/2007, 3/912/2008 Sarjan nimi ja numero Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2008:7 Kokonaissivumäärä Jakaja Edita Prima Oy Kieli suomi ISSN Hinta 20,00 Kustantaja Oikeusministeriö ISBN (nid.) (PDF) Luottamuksellisuus julkinen

5 PRESENTATIONSBLAD J U S T I T I E M I N I S T E R I E T Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgruppen för snabbkrediter ordf. Katri Kummoinen sekr. Sofia Aspelund Utgivningsdatum Typ av publikation Arbetsgruppsbetänkande Uppdragsgivare Justitieministeriet Datum då organet tillsattes Publikation (även den finska titeln) Revidering av lagstiftningen om snabbkrediter (Pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistaminen) Publikationens delar Referat I betänkandet föreslås ändringar i bestämmelserna om konsumentkrediter i 7 kap. i konsumentskyddslagen (38/1978), i bestämmelsen om kreditocker i strafflagen (39/1889) och i bestämmelsen om dröjsmålsräntans belopp i räntelagen (633/1982). Syftet är att minska de problem som förekommit i utbudet av snabbkrediter. Enligt förslaget måste den effektiva räntan anges också i marknadsföringen av små och kortfristiga krediter. Till 7 kap. i konsumentskyddslagen fogas dessutom en bestämmelse om kreditgivarens skyldighet att omsorgsfullt kontrollera kreditsökandens identitet. Kapitlet ska också få en bestämmelse som förbjuder att en beviljad konsumentkredit betalas ut genast, om krediten söks och beviljas sent på kvällen eller på natten. Bestämmelsen om kreditocker i strafflagen moderniseras så att bedömningen av räntans och annan ekonomisk förmåns oskälighet ska göras i förhållande till kreditgivarens prestation. Dessutom föreslås en ändring av räntelagen. Ändringen gäller bestämmelsen om möjligheten att ta ut en dröjsmålsränta som är större än den lagstadgade dröjsmålsräntan i sådana fall där den ränta som ska betalas för kredittiden har varit större än den lagstadgade dröjsmålsräntan. Nyckelord konsumentskydd, kredit, finansiella tjänster Övriga uppgifter (Oskari- och HARE-nummer, andra referensnummer) JM 2/41/2007, JM038:00/2007, 3/912/2008 Seriens namn och nummer Justitieministeriets arbetsgruppsbetänkanden 2008:7 Sidoantal Distribution Edita Prima Ab Språk finska ISSN Pris 20,00 Förlag Justitieministeriet ISBN (häft.) (PDF) Sekretessgrad Offentligt

6 Oikeusministeriölle Oikeusministeriö asetti 22 päivänä lokakuuta 2007 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön muuttamisesta. Työryhmän pääasiallisena tavoitteena oli poistaa pikaluottojen tarjonnassa esiintyneitä ongelmia ja epäkohtia.

7 Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin lainsäädäntöneuvos Katri Kummoinen oikeusministeriöstä ja jäseniksi lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelma oikeusministeriöstä, neuvotteleva virkamies Ulla Karhu työ- ja elinkeinoministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Erkki Sarsa valtiovarainministeriöstä, lakimies Riitta Kokko-Herrala Kuluttajavirastosta, lakimies Päivikki Lehto-Sinisalo Rahoitustarkastuksesta, johtava asiantuntija Reima Letto Finanssialan Keskusliitto ry:stä, johtava lakimies Tuula Sario Suomen Kuluttajaliitto ry:stä, puheenjohtaja Jorma Jokela Suomen Pienlainayhdistys ry:stä sekä talous- ja velkaneuvoja Tomi Nummela Velkaneuvonta ry:stä. Päivikki Lehto-Sinisalon tilalle työryhmän jäseneksi tuli 3 päivänä maaliskuuta 2008 lakimies Jari Synkkänen Rahoitustarkastuksesta. Työryhmän sihteerinä toimi lainsäädäntösihteeri Arno Liukko oikeusministeriöstä. Hänen tilalleen nimettiin 31 päivänä tammikuuta 2008 tutkija Sofia Aspelund oikeusministeriöstä. Mietinnössä ehdotetaan uudistettaviksi kuluttajansuojalain (38/1978) 7 lukua, kiskontaa koskevaa rikoslain (39/1889) säännöstä sekä korkolain (633/1982) säännöstä viivästyskoron määrästä. Kuluttajansuojalain 7 lukua muutettaisiin siten, että myös pieniä ja lyhytaikaisia luottoja markkinoitaessa olisi ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko. Lisäksi lukuun lisättäisiin säännös luotonantajan velvollisuudesta todentaa lainanhakijan henkilöllisyys huolellisesti sekä säännös, jolla kiellettäisiin kulutusluottosopimuksen nojalla myönnettävien varojen välitön maksaminen kuluttajalle silloin, kun luottoa haetaan ja se myönnetään myöhään illalla tai yöllä. Rikoslain kiskontaa koskevaa säännöstä muutettaisiin siten, että koron ja muun taloudellisen edun kohtuuttomuutta arvioitaisiin suhteessa luotonantajan suoritukseen. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi korkolain säännöstä, joka mahdollistaa viivästyskorkoa korkeamman koron perimisen silloin, kun luottoajalta maksettava korko on ollut suurempi kuin lakisääteinen viivästyskorko. Mietintöön on liitetty Erkki Sarsan, Reima Leton ja Jorma Jokelan eriävä mielipide.

8 Saatuaan työnsä päätökseen työryhmä luovuttaa kunnioittavasti mietintönsä oikeusmiisteriölle. Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2008,~çz Katri Kummoinen!,,--\\ ~~õtk~! ~rjo Lahelma /2Af tt -/c1 Ritta Kokko-Herrala 1~ Tuula Sario.,"'~;'~ -..jo'07 r' z'c;~-=~ :--'~ /" Ulla Karhu 1 r (, ": r~ JC11,L4~ Jari Synkkänen A" /' ~ ~. ~... './~ --,/'// /-;;;'J or~a'f~kela //"/,/f' L.= ~ ~ '''''';1;1' Erkki Sarsa ~~ Reima Letto z.'l~ Tomi Nummela ~~o/-i- Sofia Aspelund j.

9 1 SISÄLLYSLUETTELO ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...3 YLEISPERUSTELUT Johdanto Nykytila Voimassa oleva oikeus...6 Yleistä...6 Kulutusluotot...7 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyynti...8 Lainanhakijan henkilöllisyyden tunnistaminen ja todentaminen...8 Vajaavaltaisen oikeus tehdä oikeustoimia...9 Kiskonta...10 Viivästyskorko Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö...11 EU:n lainsäädäntö...11 Pikaluotot muissa EU- ja ETA-maissa...11 Pikaluottojen sääntely erityisesti muissa Pohjoismaissa...12 Kiskontaa koskeva lainsäädäntö muissa Pohjoismaissa...14 Viivästyskorkoa koskeva lainsäädäntö muissa Pohjoismaissa Viranomaisohjeet...16 Taloudenhallinnan neuvottelukunnan suositus todellisen vuosikoron ilmoittamisesta...16 Kuluttajaoikeuden linjaukset...16 Tietosuojavaltuutetun kannanotot Itsesääntely Toimenpiteitä ylivelkaantumisen estämiseksi Nykytilan arviointi...20 Pikaluotot...20 Rikoslain kiskontaa koskevat säännökset...21 Kulutusluotoista perittävät viivästyskorot Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Muutokset kuluttajansuojalakiin...22 Todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuuden laajentaminen...22 Lainanhakijan henkilöllisyyden tunnistaminen ja todentaminen...22 Varojen luovuttamista koskevat rajoitukset Kiskonta Viivästyskorko Muut valmisteluvaiheessa harkitut muutokset Esityksen vaikutukset Valtiontaloudelliset vaikutukset ja vaikutukset viranomaisten toimintaan Vaikutukset kuluttajien ja luotonantajien asemaan Muut yhteiskunnalliset vaikutukset Asian valmistelu...28 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT Lakiehdotusten perustelut Kuluttajansuojalaki Rikoslaki...32

10 2 1.3 Korkolaki Voimaantulo Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys...35 LAKIEHDOTUKSET LIITE RINNAKKAISTEKSTIT LAGFÖRSLAG SAMMANDRAG...51 ERIÄVÄT MIELIPITEET...53

11 3 Ehdotus Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain 7 luvun ja eräiden muiden luotonantoa koskevien säännösten muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi kulutusluottoja koskevaa kuluttajansuojalain 7 lukua, luottokiskontaa koskevaa rikoslain säännöstä ja korkolain säännöstä viivästyskoron määrästä. Esityksen pääasiallisena tavoitteena on vähentää niin sanottujen pikaluottojen tarjonnassa esiintyneitä ongelmia. Esityksen mukaan myös pieniä ja lyhytaikaisia luottoja markkinoitaessa olisi ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko. Näin parannettaisiin kuluttajan mahdollisuuksia saada asianmukaista tietoa pikaluottojen ja muiden lyhytaikaisten luottojen hinnasta. Samalla helpotettaisiin hintavertailua näiden ja muiden luottojen välillä. Lisäksi väärinkäytöksien ehkäisemiseksi kuluttajansuojalain 7 lukuun lisättäisiin säännös luotonantajan velvollisuudesta todentaa lainanhakijan henkilöllisyys huolellisesti. Harkitsemattoman luotonoton vähentämiseksi lukuun lisättäisiin myös säännös, jolla kiellettäisiin kulutusluottosopimuksen nojalla myönnettävien varojen välitön maksaminen kuluttajalle silloin, kun luottoa haetaan ja se myönnetään myöhään illalla tai yöllä. Luottokiskontaa koskeva rikoslain säännös ajanmukaistettaisiin. Koron ja muiden perittävien kustannusten kohtuuttomuutta arvioitaisiin suhteessa luotonantajan suoritukseen ottaen huomioon säännöksessä luetellut, koron suuruuteen tavanomaisesti vaikuttavat seikat. Uudistus on tarpeellinen luottomarkkinoilla tapahtuneen kehityksen vuoksi. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi korkolain säännöstä, joka mahdollistaa lakisääteistä viivästyskorkoa korkeamman koron perimisen niissä tilanteissa, joissa luottoajalta maksettava korko on ollut suurempi kuin lakisääteinen viivästyskorko. Tavoitteena on helpottaa maksuvaikeuksiin joutuneiden kuluttajien asemaa ja ehkäistä ylivelkaantumista. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian niiden hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. Muutokset sopimusoikeudellisissa säännöksissä vaikuttaisivat lakien voimaantulon jälkeen tehtäviin sopimuksiin.

12 4 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Pikaluotoilla tarkoitetaan tyypillisesti nopeasti saatavia, summaltaan pieniä, alle kolmen kuukauden pituisia kulutusluottoja, joita myönnetään yksityishenkilöille tekstiviestillä (tekstiviestilaina) tai internetissä (internetlaina) tehtävän lainahakemuksen perusteella ja joiden saamiseksi ei edellytetä vakuuksia. Tarjottavien luottojen suuruus vaihtelee yleensä muutamasta kymmenestä eurosta satoihin euroihin, ja laina-ajat vaihtelevat viikosta muutamiin kuukausiin. Pikaluotoissa luoton hinta ilmoitetaan usein koron sijasta käsittely- ja toimituskuluina, joiden määrä muunnettuna todelliseksi vuosikoroksi voi kohota hyvin suureksi. Pikaluottomarkkinat ovat kasvaneet voimakkaasti parin viime vuoden kuluessa. Syksyllä 2005 pikaluottoyrityksiä oli yritys- ja yhteisötietojärjestelmän perusteella noin 20, kun niitä vuoden 2007 lopussa oli jo lähes 50. Myönnettyjen pikaluottojen määriä on alettu tilastoida vasta vuoden 2008 alusta lukien, joten niiden kehityksestä ei ole tarkkaa tietoa kuin lyhyeltä ajalta. Tilastokeskuksen tekemässä ensimmäisessä, vuoden 2008 ensimmäiseen neljännekseen kohdistuneessa tiedonkeruussa oli mukana 40 pikaluottoyritystä. Kyseistä ajanjaksoa koskevien tilastojen mukaan uusia pikaluottoja myönnettiin yhteensä lähes lähes asiakkaalle. Asiakasmäärän osalta on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että pikaluottoa ottaneita on tosiasiassa vähemmän kuin edellä mainitut , koska osa henkilöistä on ottanut pikaluottoa useammasta yrityksestä ja siten tilastoitu useampaan kertaan. Myönnettyjen pikaluottojen yhteismäärä oli mainittuna tilastojaksona hieman alle 43 miljoonaa euroa. Näistä luotoista maksettiin erilaisia kuluja yhteensä yli 10 miljoonaa euroa, eli pikaluottoon kohdistuvat kulut muodostivat keskimäärin 24 prosenttia myönnetystä lainapääomasta. Keskimääräisen pikaluoton suuruus oli tarkasteluaikana noin 160 euroa, ja sen takaisinmaksuaika oli 27 vuorokautta. Luvut vuoden 2008 toisella vuosineljänneksellä olivat samansuuntaisia, osoittaen kuitenkin pientä kasvua. Oikeusministeriö tilasi syksyllä 2007 Oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta tutkimuksen tarkemman tiedon saamiseksi pikaluoton ottajista ja erityisesti niistä, jotka ovat joutuneet maksuvaikeuksiin näiden luottojen vuoksi. Tutkimus Maksuvaikeudet pikaluottomarkkinoilla valmistui syyskuussa Maksuvaikeuksien ohella tutkimuksessa selvitettiin pikaluottoyritysten luotonannossaan käyttämiä sopimusehtoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin 48 pikaluottoyrityksen sopimusehtoja internetissä helmikuussa Sopimusehtoja tarkasteltaessa ilmeni, että 80 prosenttia pikaluottoyrityksistä otti vastaan lainahakemuksia seitsemänä päivänä viikossa. Seitsemän pikaluottoyritystä 48:sta eli 15 prosenttia yrityksistä ilmoitti myöntävänsä lainaa ympäri vuorokauden. Luoton todellisen vuosikoron puolestaan ilmoitti markkinoinnissaan hieman yli puolet (54 prosenttia) pikaluottoyrityksistä. Luoton määrästä ja maksuajasta riippuen luoton todellinen vuosikorko oli Taloudenhal-

13 5 linnan neuvottelukunnan suosituksen mukaisella kaavalla laskettuna prosenttia ja keskimääräinen korko 554 prosenttia. Pikaluottoyritysten asiakkailleen asettama vähimmäisikä oli vuotta, eli kaikki yritykset edellyttivät lainanhakijalta täysi-ikäisyyttä tai tätä korkeampaa ikää. Lisäksi lähes kaikki pikaluottoyritykset (98 prosenttia) ilmoittivat myöntävänsä luottoja ainoastaan henkilöille, joilla ei ollut maksuhäiriömerkintöjä luottotietorekisterissä. Selvityksessä ilmeni myös, että kaikkiaan kymmenen yritystä käytti ainakin joissakin tilanteissa verkkopankkitunnuksia lainanhakijan tunnistamiseksi. Pikaluottoihin liittyviä maksuvaikeuksia tutkittiin Suomen Asiakastieto Oy:n luottotietorekisterin sekä käräjäoikeuksien ja ulosoton rekistereiden tietojen perusteella. Käräjäoikeuksien rekistereistä kootussa aineistossa olivat mukana ne elokuussa 2007 käsitellyt velkomusasiat, joissa pikaluottoyritys peri saatavaansa itse. Ulosoton rekisteriaineisto koostui puolestaan niiden velallisten tiedoista, joita koskeva velkomusasia oli ratkaistu elokuussa Suomen Asiakastieto Oy:n luottotietorekisterin tietoja tarkasteltaessa ilmeni, että tili- ja kertaluottojen ryhmän velkomustuomiot lisääntyivät vuosina runsaasta tuomiosta lähes :een. Vuonna 2006 tuomiot lisääntyivät edellisvuodesta 73 prosenttia ja vuonna 2007 noin 65 prosenttia. Tänä aikana kaikkien muiden velkomustuomioiden yhteenlaskettu osuus oli hieman supistunut. Tarkasteltaessa lähemmin pieniä saatavia koskevia tuomioita ilmeni, että alle euron saatavia koskevien velkomusasioiden määrä moninkertaistui vuosina , ja voimakkainta kasvu oli korkeintaan 300 euron saatavien ryhmässä. Näiden määrä kohosi vuonna 2007 yli :een. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen arvion mukaan näistä tuomioista kappaletta johtui pikaluotoista, ja ne kohdistuivat noin henkilöön. Käräjäoikeuksien elokuussa 2007 käsittelemissä pikaluottoihin liittyvissä velkomusasioissa saatavien rahamäärät olivat suhteellisen pieniä, keskimäärin 120 euroa. Rahamäärältään pienimmät, alle 100 euron saatavat kohdistuivat pääasiassa alle 24-vuotiaisiin, kun taas suuremmissa luotoissa luotonottaja oli todennäköisemmin keski-ikäinen. Tutkimusaineiston perusteella nuorin pikaluottovelallinen oli 19-vuotias, vanhin velallinen oli 76-vuotias, ja velallisten keski-ikä tutkimusaineistossa oli 26 vuotta. Velallisista yli puolet oli vähintään 25-vuotiaita, mutta pikaluottovelallisten suurin ikäryhmä oli vuotiaat, jotka muodostivat 43 prosenttia velallisista. Velallinen oli 60 prosentissa tapauksia mies ja 40 prosentissa tapauksia nainen. Väkilukuun suhteutettuna pikaluottovelallisia asui eniten Pohjois-Suomen alueella ja toiseksi eniten Itä-Suomessa. Vähiten velallisia suhteessa väkilukuun asui Etelä-Suomessa. Noin kolmasosassa tapauksia velallisella oli käräjäoikeuden käsittelyssä sillä erää useampi kuin yksi maksamaton pikaluotto. Tutkimuksessa kuitenkin arvioitiin, että luvut saatavien lukumäärästä velallista kohden olivat tosiasiassa suurempia, koska tutkimusaineistossa oli mukana ainoastaan viidesosa markkinoilla olevien pikaluottoyritysten oikeudessa käsitellyistä pikaluottoasioista. Tutkitun aineiston

14 6 perusteella niin sanotut pikaluottokierteet koskivat useimmiten vuotiaita, ja ne olivat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Ulosoton rekisteriaineistoja tarkasteltaessa ilmeni, että 74 prosentilla velallisista oli aineiston poimintahetkellä vireillä avoimia asioita ulosotossa. Näistä 80 prosentilla oli maksamattomia velkoja vireillä ulosotossa jo ennen pikaluottoa koskevaa velkomustuomiota. Vireillä olevien asioiden lukumäärä velallista kohden oli keskimäärin kuusi kappaletta, ja velallisten ulosottovelka oli keskimäärin euroa. Noin kuudesosalla velallisista ulosottovelkojen kokonaissaldo oli enintään 500 euroa, lähes puolella vähintään euroa ja joka kolmannella velallisella ulosottovelkojen kokonaissaldo oli vähintään euroa. Ulosoton rekistereistä saatujen tulosten katsottiin viittaavan siihen, että suurimmalla osalla pikaluottovelallisista velkaongelmien taustalla oli useita maksamattomia velkoja. Epävarmaa sen sijaan oli, missä määrin maksuvaikeudet johtuivat nimenomaan pikaluotoista. Korkeiden velkamäärien katsottiin kuitenkin viittaavan siihen, että velat olisivat suurelta osin muita kuin pikaluottoja. Mahdollisena pidettiin myös sitä, että osassa tapauksia pikaluottoa oli otettu aiemmin syntyneiden velkaongelmien korjaamiseen. Velkaneuvonta ry:n mukaan pikaluotot ovat aiheuttaneet ongelmia talous- ja velkaneuvonnan asiakkaille. Velkaneuvojien havaitsemissa ongelmatilanteissa on ollut usein kyse siitä, että kuluttaja on ottanut pikaluottoja vaikeassa taloudellisessa tilanteessa koettuaan olevansa vailla muita vaihtoehtoja. Pikaluottoja on myös saatettu ottaa useasta eri lähteestä samanaikaisesti. Velkaneuvojien havaintojen mukaan velkaongelmat johtuvat vain harvoin yksinomaan pikaluotoista, mutta niissä tilanteissa, joissa pikaluotot ovat olleet yksinomainen velkaongelmien selittäjä, velalliset ovat olleet usein nuoria tai tavanomaista heikommin asioimaan kykeneviä. 2 Nykytila 2.1 Voimassa oleva oikeus Yleistä Kulutusluotoista säädetään kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvussa. Luvun säännökset koskevat jäljempänä selvitetyin poikkeuksin myös pikaluottojen tarjontaa. Lisäksi pikaluottoihin sovelletaan rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevia kuluttajansuojalain 6 a luvun säännöksiä. Kuluttajaoikeudellisia erityissäännöksiä pikaluotoista ei ole. Suomessa ei ole elinkeino-oikeudellisia säännöksiä kulutusluottojen tarjoamisesta. Pikaluottojen tai muiden kulutusluottojen tarjoaminen ei edellytä toiminnanharjoittajalta ennakolta saatua toimilupaa tai rekisteröintiä.

15 7 Kulutusluotot Kuluttajansuojalain 7 luku koskee kulutusluottoja eli luottoja, joita elinkeinonharjoittaja sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä (1 ). Lähtökohtaisesti luvun säännöksiä sovelletaan myös pikaluottoihin. Kaikki 7 luvun säännökset eivät kuitenkaan koske luottoja, joissa luottoaika on enintään kolme kuukautta. Luottoajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka kuluessa luotto on maksettava takaisin. Näihin lyhytaikaisiin luottoihin ei sovelleta säännöksiä todellisen vuosikoron ilmoittamisesta markkinoinnissa, ennen luottosopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, säännöksiä luottosopimuksen sisällöstä ja muodosta paitsi jos luottoa voidaan käyttää luottokortin tai muun vastaavan tunnisteen avulla eikä myöskään säännöstä kuluttajan oikeudesta maksaa kulutusluotto ennen sen erääntymistä (4 ). Lyhytaikaisten luottojen rajaamista edellä mainittujen säännösten ulkopuolelle pidettiin perusteltuna, jottei vaikeutettaisi esimerkiksi elintarvikkeiden ostamista tiliin, jonka koko saldo maksetaan kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa ja josta ei aiheudu luottokustannuksia (HE 88/1985 vp). Edelleen asetuksessa eräiden kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten soveltamista koskevista poikkeuksista (1602/1993) säädetään, että elinkeinonharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan kuluttajansuojalain mukaisen vuosikoron vain, jos luoton määrä on vähintään markkaa. Kun kulutusluottoa tarjotaan etämyynnissä eli elinkeinonharjoittajan järjestämän sellaisen etätarjontamenetelmän avulla, jossa sopimuksen tekemiseen ja sitä edeltävään markkinointiin käytetään yksinomaan yhtä tai useampaa etäviestintä, kuluttajalla on oikeus peruuttaa luottosopimus 14 päivän määräajassa (11 a :n 1 momentti). Peruuttamisoikeus ei kuitenkaan koske tilannetta, jossa sopijapuolet ovat jo täyttäneet sopimusvelvoitteensa kokonaisuudessaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä (11 a :n 2 momentti). Peruuttamisoikeutta ei siis ole enää sen jälkeen, kun kuluttaja on maksanut luoton takaisin. Jos kuluttaja peruuttaa luottosopimuksen, häneltä saa vaatia korvauksena todellisen vuosikoron ajalta, jonka luotto on ollut hänen käytettävissään. Korvausta ei voida kuitenkaan vaatia, jos luotonantaja ei ole ilmoittanut kuluttajalle ennakolta todellisen vuosikoron perimisestä tai jos luotonantaja on aloittanut sopimuksen täyttämisen ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä. (11 a :n 3 momentti) Kuluttajan on viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen lähettämisestä palautettava luotonantajalle luottosopimuksen nojalla saamansa varat uhalla, että peruuttaminen muutoin raukeaa. Kuluttaja saa kuitenkin pidättäytyä täyttämästä omaa palautusvelvollisuuttaan, kunnes luotonantaja täyttää oman vastaavan velvollisuutensa. Luotonantajan on puolestaan viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuaan palautettava kuluttajalle kaikki sopimuksen perusteella saamansa suoritukset. Palautettavista suorituksista voidaan kuitenkin vähentää todellisen vuosikoron määrä. (11 b ) Luvun :n säännökset ovat pakottavia kuluttajan eduksi (20 ), ja luvun säännösten noudattamista valvovat kuluttaja-asiamies, Kuluttajavirasto sekä piiri-

16 8 hallintoviranomaisina lääninhallitukset. Myös Rahoitustarkastus valvoo säännösten noudattamista silloin, kun kulutusluottojen tarjoajana on luottolaitos tai muu Rahoitustarkastuksen valvottavaksi säädetty taho. (24 ) Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyynti Kuluttajansuojalain 6 a luku koskee rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä. Rahoituspalveluilla tarkoitetaan luvussa muun muassa elinkeinonharjoittajan kuluttajalle tarjoamia luottoja ja niiden välitystä (1 ), joten myös pikaluotot ovat luvussa tarkoitettuja rahoituspalveluja. Pikaluottojen tarjoajan on annettava kuluttajalle hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä 6 a luvun 6 9 :ssä tarkoitetut tiedot. Nämä tiedot koskevat elinkeinonharjoittajaa, rahoituspalvelua eli tässä tapauksessa pikaluottoa, etäsopimusta ja käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja. Lähtökohtana on, että tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot ja ehdot annetaan kuluttajalle hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina. Jos sopimus tehdään kuitenkin kuluttajan pyynnöstä sellaista etäviestintä käyttäen, että tietoja ja sopimusehtoja ei voida antaa edellä tarkoitetulla pysyvällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä, tiedot ja sopimusehdot on annettava tällä tavalla viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen (11 ). Luvun säännökset ovat kuluttajan hyväksi pakottavia (3 ). Lainanhakijan henkilöllisyyden tunnistaminen ja todentaminen Tunnistamismenetelmät voidaan jakaa heikkoihin ja vahvoihin tunnistamismenetelmiin. Vahva tunnistaminen koostuu jostakin, mitä käyttäjä tietää (esimerkiksi käyttäjätunnus), omistaa (esimerkiksi salasanalista, kertakäyttöisiä tunnuksia generoiva turvalaskin tai muu väline) taikka mitä käyttäjä on (esimerkiksi sormenjälki). Kahden näistä vaatimuksista on toteuduttava samanaikaisesti, jotta tunnistustapahtuma täyttäisi vahvan tunnistamisen määritelmän. Vahvoina tunnistamismenetelminä Suomessa on yleisesti pidetty ainakin Väestörekisterikeskuksen myöntämiä kansalaisvarmenteita sekä pankkien myöntämiä niin sanottuja Tupasvarmenteita. Luotonantajille ei ole asetettu lainsäädännössä nimenomaista velvollisuutta tunnistaa ja todentaa asiakkaansa. Tunnistamisella tarkoitetaan tässä asiakkaan henkilöllisyyden selvittämistä asiakkaan antamien tietojen perusteella, kun taas todentamisella tarkoitetaan asiakkaan henkilöllisyyden varmistamista luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä peräisin olevien asiakirjojen tai tietojen perusteella. Luotto- ja rahoituslaitoksille sekä muille rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) ilmoitusvelvollisille on lain

17 9 7 :n mukaisissa tilanteissa eli esimerkiksi vakituista asiakassuhdetta perustettaessa kuitenkin asetettu velvollisuus tunnistaa asiakkaansa ja todentaa tämän henkilöllisyys rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja selvittämiseksi. Asiakkaan tuntemiseksi edellytettävien toimien laajuus pohjautuu riskiperusteiseen arviointiin. Jos asiakkaaseen, tuotteeseen, palveluun tai liiketoimeen liittyy alhainen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski, ilmoitusvelvollinen voi soveltaa yksinkertaistettua asiakkaan tuntemismenettelyä (12 ). Kun rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski puolestaan on tavanomaista suurempi, esimerkiksi kun asiakas etätunnistetaan, ilmoitusvelvollisen on tehtävä asiakkaan tuntemista koskevat toimet tehostetusti (18 ). Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain mukaan ilmoitusvelvollisella on kolme tapaa pienentää etätunnistamiseen mahdollisesti liittyvän suuremman rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskiä (18 ). Ensimmäinen tapa on todentaa asiakkaan henkilöllisyys hankkimalla lisäasiakirjoja tai -tietoja luotettavasta lähteestä, esimerkiksi vertaamalla asiakkaan antamia tietoja väestörekisteristä saataviin tietoihin. Toinen tapa on varmistaa, että liiketoimeen liittyvä suoritus tulee luottolaitoksen tililtä tai se maksetaan tilille, joka on aiemmin avattu asiakkaan nimiin. Kolmas tapa on todentaa asiakkaan henkilöllisyys sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa (14/2003) tarkoitetulla laatuvarmenteella tai muun sähköisen tunnistamistekniikan avulla, joka on tietoturvallinen ja todisteellinen. Ilmoitusvelvollisen on riskiarviointiin perustuen arvioitava, mikä tai mitkä näistä keinoista ovat tarpeellisia. Vajaavaltaisen oikeus tehdä oikeustoimia Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) mukaan alaikäisellä tai muulla vajaavaltaisella ei ole lähtökohtaisesti oikeutta tehdä sopimuksia tai muita oikeustoimia (23 ). Poikkeuksen muodostavat sellaiset oikeustoimet, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä (24 ). Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei edes summaltaan vähäisen luoton ottamista ole pidettävä laissa tarkoitettuna vähäisenä oikeustoimena, joka vajaavaltaisella olisi oikeus tehdä. Jos vajaavaltainen on kuitenkin tehnyt oikeustoimen, jonka tekemiseen hänellä ei ole ollut oikeutta, oikeustoimi ei sido häntä, jollei hänen edunvalvojansa ole antanut siihen suostumustaan. Oikeustoimi tulee kuitenkin vajaavaltaista sitovaksi, jos hänen edunvalvojansa tai vajaavaltainen itse täysivaltaiseksi tultuaan hyväksyy sen (26 ). Jos suostumusta ei anneta, suoritukset on molemminpuolisesti palautettava tai, ellei tämä ole mahdollista esimerkiksi sen vuoksi, että suoritus ei ole enää tallella, osapuolten tulee korvata suorituksen arvo. Vajaavaltaisen korvausvelvollisuutta on kuitenkin kevennetty siten, että vajaavaltainen on velvollinen suorittamaan korvausta enintään sen määrän, joka on käytetty hänen kohtuulliseen elatukseensa tai joka muutoin on tullut hänen hyödykseen (28 ).

18 10 Kiskonta Rikoslain (39/1889) kiskontarikoksia koskevilla säännöksillä pyritään ehkäisemään hädänalaisessa tai muutoin sopimuskumppaniaan heikommassa asemassa olevan henkilön taloudellinen hyväksikäyttäminen sopimussuhteessa. Siviilioikeudellista suojaa kiskontaa vastaan tarjoaa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettu laki (228/1929), jonka 31 :n mukaan kiskontaolosuhteissa syntynyt oikeustoimi on pätemätön. Kiskontarikoksia koskevat säännökset sisältyvät rikoslain 36 luvun 6 ja 7 :ään. Luvun 6 :n 1 momentin mukaan kiskonnasta tuomitaan se, joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Momentti sisältää niin sanotun esinekiskonnan perustunnusmerkistön. Luottokiskonnasta eli koronkiskonnasta säädetään 6 :n 2 momentissa. Säännöksen mukaan kiskonnasta tuomitaan myös se, joka luotonannossa ottaa tai edustaa itselleen tai toiselle korkoa tai muuta taloudellista etua, joka huomattavasti ylittää julkisen valvonnan alaisten rahalaitosten vastaavassa luotonannossa ottaman tavanomaisen koron. Lain esitöiden (HE 66/1988 vp) mukaan koron ottamisella tarkoitetaan koron tosiasiallista vastaanottamista, kun taas koron edustamisella tarkoitetaan sitä, että korosta on tehty sitova sopimus. Jälkimmäisessä tapauksessa ei edellytetä, että korko olisi erääntynyt maksettavaksi. Luottokiskonnan rangaistavuus ei esitöiden mukaan edellytä, että kohtuuton korko on otettu tai edustettu käyttämällä hyväksi 1 momentissa mainittuja olosuhteita tai seikkoja, vaan riittävää on, että otettu tai edustettu korko voidaan selvästi havaita kohtuuttoman suureksi. Koron kohtuuttomuutta arvioitaessa tulee otettua tai edustettua korkoa verrata talletuspankkien luotonannossaan noudattamaan tavalliseen korkotasoon. Esitöiden mukaan tavanomaisen pankkikoron ylittämistä voidaan kuitenkin perustella yksityisillä luottomarkkinoilla tapauskohtaisesti luotonantajan riskillä. Viivästyskorko Rahavelalle maksettavasta korosta säädetään korkolaissa (633/1982). Velan korko määräytyy korkolain mukaan, jollei muuta johdu velallisen sitoumuksesta tai kauppatavasta taikka toisin ole säädetty (2 ). Kulutusluotoista ei saa kuitenkaan periä korkolain 4 :n mukaan määräytyvää viivästyskorkoa korkeampaa korkoa kuin siinä tapauksessa, että velalle on jo eräpäivää edeltäneeltä ajalta maksettu lakisääteistä viivästyskorkoa korkeampaa korkoa. Tässä tapauksessa viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen velan erääntymistä. (2 ja 4 )

19 11 On huomattava, että lakisääteistä viivästyskorkoa korkeamman koron periminen velan erääntymisen jälkeen tulee kyseeseen kulutusluotoissa ainoastaan silloin, kun ennen velan erääntymistä on peritty nimenomaisesti korkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että luotonjärjestelypalkkioita tai muita kertaluonteisia palkkioita, esimerkiksi pikaluotoissa tyypillisesti perittäviä käsittely- ja toimituskuluja, ei voida velan maksun viivästyessä muuntaa niin sanotuksi juoksukoroksi ja niiden perimistä jatkaa viivästysaikana. 2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö EU:n lainsäädäntö Kulutusluottoja koskee neuvoston direktiivi 87/102/ETY, joka on annettu 22 päivänä joulukuuta Sen korvaa 23 päivänä huhtikuuta 2008 annettu uusi kulutusluottodirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta). Direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on annettava ja julkaistava ennen 12 päivää toukokuuta 2010, ja näitä säännöksiä on sovellettava 12 päivästä toukokuuta Uuden kulutusluottodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät luottosopimukset, joissa luoton kokonaismäärä on alle 200 euroa tai yli euroa. Kansalliseen harkintaan jää, sovelletaanko direktiivin säännöksiä myös näihin luottoihin vai sovelletaanko näihin luottoihin esimerkiksi erityissäännöksiä. Uusi kulutusluottodirektiivi sisältää säännökset mainonnassa ilmoitettavista vakiotiedoista, ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista, velvollisuudesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus, luottosopimuksissa mainittavista tiedoista, peruuttamisoikeudesta sekä luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta. Lisäksi direktiivi sisältää luoton todellisen vuosikoron laskentakaavan. Pikaluotot muissa EU- ja ETA-maissa Rahoitustarkastus teki keväällä 2007 selvityksen kulutusluottosopimuksista ja vastuullisesta luotonannosta muissa Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa. Selvitys toteutettiin kyselylomakkeen avulla, ja kyselyyn vastasi 22 EU:hun tai Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvaa maata (Bulgaria, Espanja, Hollanti, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Norja, Portugali, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Tšekki, Unkari, Viro). Keväällä 2007 internetlainoja oli yhdeksässä kyselyyn vastanneessa maassa (Hollanti, Irlanti, Iso-Britannia, Liettua, Norja, Ruotsi, Saksa, Tšekki, Viro) ja tekstiviestilainoja kolmessa maassa (Norja, Ruotsi, Viro). Muunlaista pikaluottotoimintaa, kuten palkkapäivänä takaisin perittäviä lainoja (payday loans), kotiovelle toimitettavia lainoja tai muita pieniä rahalainoja esiintyi seitsemässä maassa (Hollanti, Irlanti, Iso-Britannia, Latvia, Malta, Saksa, Unkari). Pikaluottotoimintaa ei ollut

20 12 tuolloin lainkaan kahdeksassa kyselyyn vastanneessa maassa (Bulgaria, Espanja, Kreikka, Kypros, Portugali, Ranska, Romania, Slovakia), ja kahden maan osalta tietoa ei saatu (Italia, Itävalta). Kyselytutkimuksessa ilmeni, että tekstiviestilainoista oli koitunut ongelmia. Ongelmat liittyivät pääasiassa väärinkäyttötapauksiin, nuorille aiheutuneisiin maksuvaikeuksiin, mainonnan menettelytapoihin ja vilpillisiin toimijoihin. On huomattava, että kyselyn suorittamisen jälkeen pikaluotot ovat merkittävästi yleistyneet Euroopassa. Suomessa tarjottavia pikaluottoja vastaavia luottoja tarjotaan nykyään ainakin viidessätoista Euroopan maassa. Kahdeksan kyselyyn vastannutta maata (Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Norja, Unkari, Viro) ilmoitti, että kulutusluottoja koskeva sääntely soveltuu täysimääräisesti myös pieniin ja lyhytaikaisiin lainoihin. Neljässätoista kyselyyn vastanneessa maassa pienet ja lyhytaikaiset luotot on rajattu joko joiltakin osin tai kokonaan sääntelyn ulkopuolelle (Bulgaria, Espanja, Hollanti, Iso-Britannia, Kypros, Liettua, Malta, Portugali, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Tšekki). Kolmessatoista kyselyyn vastanneessa maassa todellinen vuosikorko on ilmoitettava myös pienistä ja lyhytaikaisista lainoista. Näistä kahdeksassa maassa (Bulgaria, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Latvia, Saksa, Unkari) todellinen vuosikorko tulee ilmoittaa käyttämällä laskentakaavana kulutusluottodirektiivin kaavaa, kun taas viidessä maassa (Kreikka, Malta, Norja, Ranska, Viro) todellinen vuosikorko tulee ilmoittaa käyttämällä erillistä, kansallisesta lainsäädännöstä ilmenevää laskentakaavaa. Portugalissa todellinen vuosikorko on ilmoitettava käyttämällä direktiivin laskentakaavaa, kun lainasumma on yli 149,63 euroa ja lainan tarjoaa luottolaitos. Myös Espanjassa todellinen vuosikorko on ilmoitettava vain luottolaitosten tarjoamista lainoista, ja tällöin on käytettävä erillistä, kansallisesta lainsäädännöstä ilmenevää kaavaa. Seitsemässä kyselyyn vastanneessa maassa (Hollanti, Kypros, Liettua, Romania, Ruotsi, Slovakia, Tšekki) todellista vuosikorkoa ei tarvitse ilmoittaa pienistä ja lyhytaikaisista lainoista. Pikaluottojen sääntely erityisesti muissa Pohjoismaissa Ruotsi Ruotsin lainsäädännössä ei ole pikaluottoja koskevia erityissäännöksiä, vaan niihin sovelletaan lähtökohtaisesti samoja kulutusluottolain (Konsumentkreditlag 1992:830) säännöksiä kuin muihin kulutusluottoihin. Lyhytaikaisiin ja määrältään pieniin luottoihin ei kuitenkaan sovelleta säännöksiä todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuudesta eikä velvollisuudesta tehdä sopimus kirjallisessa muodossa. Tällaisiin luottoihin ei sovelleta myöskään säännöstä luotonantajan velvollisuudesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus. Ruotsin rahanpesulaissa (Lag om åtgärder mot penningtvätt 1993:768) asetetaan luotonantajalle velvollisuus todentaa lainanhakijan henkilöllisyys myös etätunnistamistilanteessa. Ruotsin Rahoitustarkastuksen (Finansinspektionen) antamien