Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (1) Kaupunginhallitus Asianro 1119/ /2013

Transkriptio

1 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (1) 108 Asianro 1119/ /2013 Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle ehdotuksesta hallituksen esitykseksi vesihuoltolainsäädännön muuttamisesta Vesihuoltoinsinööri Päivi Rissanen Kaupunkiympäristön suunnittelupalvelut Taustaa Maa- ja metsätalousministeriö pyytää Kuopion kaupungilta lausuntoa ehdotusta hallituksen esitykseksi vesihuoltolainsäädännön muuttamisesta. Uudistuksella saatetaan vesihuoltolainsäädäntö vastaamaan vesihuoltolain säätämisen jälkeen ilmenneitä muutostarpeita. Esityksen tarkoituksena on parantaa erityisesti vesihuoltolaitoksen ylläpitoa ja riskein hallintaa, tietohuoltoa, talouden läpinäkyvyyttä, kilpailuneutraliteettia sekä yhdyskunnan hulevesien hallintaa. Lisäksi tarkoituksena on helpottaa erilaisten vesihuoltoratkaisujen käyttöä taajamien ulkopuolella. Keskeiset sisältömuutokset Muutoksia ehdotetaan vesihuoltolakiin (119/2001), maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) sekä maankäyttö- ja rakennusasetukseen (895/1999). Maaja metsätalousministeriö on valmistellut ehdotuksen yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä maankäyttö- ja rakennusasetukseen ehdotettavat muutokset on valmisteltu ympäristöministeriössä. Lausunto ehdotuksesta on pyydetty toimittamaan viimeistään mennessä maa- ja metsätalousministeriöön. Esityksessä vesihuoltolaiksi on muutamia kuntien kannalta keskeisiä sisältömuutoksia, jotka muuttavat huomattavasti vastuita ja tuovat kunnalle aiempaan nähden merkittäviä lisäkustannuksia. Mainittuja lisäkustannuksia aiheutuu mm. hulevesiverkoston vastuiden siirtymisestä yksin kunnalle. Lisäksi kustannuksia aiheutuu välillisesti siitä, että esitettyjen muutosten myötä taajamien ulkopuolella sijaitsevia kiinteistöjä ei tarvitsisi liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon, jos niiden kiinteistökohtainen vesihuolto on järjestetty asianmukaisesti ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä. Edelleen taajaman ulkopuolella sijaitsevaa vapaa-ajankiinteistöä, jolla ei ole vesikäymälää, ei tarvitsisi liittää vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon. Edellä lausutut seikat tuovat taajama-alueiden ulkopuolella toimivalle vesihuoltolaitokselle sekä taloudellisia että toiminnallisia haasteita vesihuoltopalveluiden asianmukaiseen toteuttamiseen. Kilpailutilanteessa markkinoilla toimiva kunnallinen vesihuoltolaitos tulisi ehdotuksessa esitetyillä perusteilla yhtiöittää. Kilpailutilanne voisi olla kysymyksessä, jos kunnallinen vesihuoltolaitos esimerkiksi toimittaisi toisille vesihuoltolaitoksille palvelujaan tai hoitaisi osittain niiden verkostoja tai tehtäviä.

2 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (2) Suurin periaatteellinen muutos vesihuoltolaissa olisi hulevesien ja perustusten kuivatusvesien viemäröinnin irrottaminen vesihuoltolain mukaisesta vesihuollon käsitteestä ja mainittujen säännösten säätäminen maankäyttö- ja rakennuslain yhteydessä. Hulevesivastuu jää yksin kunnan tehtäväksi. Kunnan tulisi suunnitella hulevesien hallinta ja järjestää se asemakaava-alueilla. Kunta voisi periä hulevesien hallinnasta maksuja. Lausuntoesitys Esitän kaupunginhallitukselle, että Kuopion kaupunki lausuu seuraavaa: Yleisesti voidaan todeta, että vesihuoltolain muuttamista voidaan pitää kuntien kannalta tarpeellisena. Käytännössä kuntien kannalta tarkasteltuna ongelmana on ollut, että voimassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa sen, että vesihuoltolaitokset eivät aina toimi kaikilta osin läpinäkyvästi tai siten, että perittävillä maksuilla katettaisiin käyttökustannuksen lisäksi uus- ja korjausinvestoinnit. Näin ollen on mahdollista, että vesihuoltolaitoksille on aiheutunut vuosien saatossa huomattavassa määrin korjausvelkaa ja vesihuoltolaitoksen tai kuntien taloudellinen tilanne rajoittaa tarpeettomasti tarpeellisten uus- ja korjausinvestointien tekemistä ja vaikeuttaa välillisesti myös vesihuoltolaitoksen toimintaalueen toteumista sekä vaikeuttaa yhteistyötä muiden vesihuoltolaitosten kanssa. Vaikka vesihuoltolaitoksen tulisi toteuttaa toiminta-alueellaan verkostojen rakentaminen ja ylläpito käytännön tarpeiden vastaavaksi ja tulisi toimia yhteistyössä muiden vesihuoltolaitosten kanssa esim. riskien vähentämiseksi, kunnilla tai muillakaan viranomaisilla ei ole laissa säädettyjä riittäviä keinoja puuttua vesihuoltolaitoksen toimintaan, jos tältä osin ilmenee epäkohtia tai välinpitämättömyyttä. Vaikka ehdotuksessa on esitetty säännöksiä vesihuoltolaitoksen toiminnan läpinäkyvyyden edistämiseksi, säännökset eivät ole riittäviä edellä lausutut epäkohdat huomioon ottaen. Kuntien kannalta nykyistä vesihuoltolainsäädäntöä ja vesihuoltolaitosten edellä lausuttua toimintaa voidaan pitää huolestuttavana, sillä kunnat ovat joutuneet tukemaan yksittäisiä vesihuoltolaitoksia taloudellisesti. Kunnan antamasta tuesta huolimatta vesihuoltolaitokset voivat miettiä jopa koko vesihuoltotoiminnan purkamista, vaikka tämä olisi vastoin kunnan tekemää toiminta-aluepäätöstä ja siten myös vastoin lainsäädäntöä. Eräissä tapauksissa kunnat ovat jopa joutuneet lunastamaan vesihuoltolaitoksia, koska vesihuoltolaitoksen toiminta on ollut pitkään tappiollista. Edelleen kunnilla ei ole nykyisellään riittäviä resursseja tai mahdollisuuksia seurata, mihin tai miten kuntien vesihuoltolaitoksille myöntämät tuet (avustukset ja lainat) oikeastaan käytetään. Kunnat ovat joutuneet tietyissä tapauksissa pyytämään vesihuoltolaitokselta jälkikäteen selvityksiä siitä, mihin ja miten kunnan myöntämä tuki on käytetty. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, koska tällaisen selvityksen pyytämisestä tai siihen vastaamisesta ei ole edes säädetty vesihuoltolaissa, vaikka näin pitäisi olla. Mainittu laissa säädetty selvitysvelvollisuus tukien ja toiminnan osalta edistäisi vesihuoltolaitosten toiminnan ja talouden läpinäkyvyyttä ja yhteiskunnan varojen tarkoituksenmukaista käyttöä.

3 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (3) Edelleen kunnalle tehdään usein selvityspyyntöjä vesihuoltolaitoksien toimintaan liittyen mm. varsinaiseen vesihuoltolaitoksen toiminnan hoitamisen tai liittymismaksujen osalta. Kuntiin on otettu yhteyttä mm. tapauksissa, joissa saman vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella on huomattavia eroja liittymis- tai muissa rakentamismaksuissa. Vesihuoltolaitoksella on täysi vapaus hinnoilla toiminta-alueellaan liittymismaksunsa ja palvelunsa. Näin ollen mikään viranomainen ei tosiasiallisesti valvo sitä, miten vesihuoltolaitos toimii ja miten vesihuoltolaitoksen päättämät maksut määräytyvät. Edelleen puutteita on ollut mm. toiminta-alueen toteuttamisessa ja asioiden asianmukaisessa hoitamisessa sekä vesihuoltolaitosten päätösten ja toimintojen tiedottamisessa asiakkaille. Ehdotetussa lainsäädännössä ei ole säädetty kunnille tai edes ELY-keskukselle mahdollisuutta toimia näiltäkään osin vesihuoltoasioissa valvontaviranomaisena. Näin ollen yksittäiselle liittyjälle jää mahdollisuudeksi riitauttaa kohtuuttomaksi arvioimansa vesihuoltolaitoksen toiminta siten, että hän voi saattaa asian käräjäoikeuteen riita-asiana käsiteltäväksi. Tätä mahdollisuutta käytännössä kuitenkin rajoittaa riita-asioihin liittyvä ns. oikeudenkäyntikuluriski, joka on monesti määrältään paljon suurempi kuin riidanalainen asia. Vesihuoltolain uudistuksen yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista miettiä vaihtoehtoa, että tulisiko em. seikkojen vuoksi vesihuoltolaissa säätää myös valvontaviranomaisen tehtävistä, jotta valvontaviranomainen voisi tietyissä yksittäisissä tapauksissa velvoittaa vesihuoltolaitoksen tuottamaan eri palveluja kohtuullisella ja taloudellisesti järkevällä tavalla sekä ennen kaikkea toimia vesihuoltolain ja sen tavoitteiden mukaisesti. Mainittu velvoittava toiminta voisi olla tarpeen muun muassa siksi, että viranomainen voisi viipymättä velvoittaa vesihuoltolaitosta korjaamaan ympäristöön vuotavan verkoston. Mikäli vuotava verkosto ei aiheuta ympäristöhaittaa, vesihuoltolaitosta ei voi velvoittaa korjaamaan verkostoa voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Tämänkin vuoksi laissa tulisi säätää valvontaviranomaisen tehtävistä ja toimivallasta. Valvontaviranomainen voisi mm. edellyttää, että vesihuoltolaitoksella on toimiva verkosto ja laitokset ja että vesihuoltolaitos on varautunut myös häiriö- ja vikatilanteisiin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Laissa on säädetty vesihuoltolaitokselle velvoitteita, mutta siinä ei ole säädetty sitä, kenen tehtävänä on valvoa ja tarkistaa täyttyykö laissa edellytetyt vaatimukset. Vesihuoltolaitokset voivat toimia osuuskunta tai osakeyhtiö -muodossa, joten ongelmana on, kenellä on toimivalta puuttua käytännössä ilmeneviin epäkohtiin ja miten epäkohtiin voidaan ylipäätään puuttua. Mikäli laissa säädetään valvontaviranomaisen tehtävistä, viranomainen voisi käyttää myös ns. hallintopakkoa laissa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi. Lisäksi valvontaviranomainen voisi valvoa, että vesihuoltolaitoksella on käytössä toiminta-alueellaan kohtuulliset ja liittyjien kannalta myös tasapuoliset maksut. Edellä lausuttu voi olla tarpeen erityisesti sen vuoksi, että vesihuoltolaitoksen toiminta on toiminta-alueella monopoli-luonteista ja vaarana on, että vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen sisällä voi olla luonteeltaan ja myös maksuiltaan huomattavasti erilaiset palvelut ja niiden hinnoittelut. Mainituista valvontaviranomaisen päätöksistä tulisi asianosaisella olla oikeus hakea valittamalla muutosta hallintolainkäyttölain mukaisesti hallinto-oikeuteen.

4 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (4) Mikäli valvontaviranomaisesta ei säädetä laissa, toinen vaihtoehto voisi olla se, että vesihuoltolaitoksen toiminnalle määriteltäisiin nykyistä täsmällisemmin se, mikä voi olla esim. vesihuoltolaitoksen ns. kohtuullinen tuotto pääomalle. Tällöin vältettäisiin ylilyönneiltä palvelujen ja maksujen hinnoittelussa. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksyminen (8 ) Vesihuoltolain 8 :ssä 3 mom. ehdotettu taajama-alueen esittämistä kartalla voidaan pitää epätarkoituksenmukaisena. Taajama käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Jossakin tapauksissa alue voi muuttua taajamaksi vasta rakennusten rakentamisen myötä (riittävä määrä ja riittävän tiheästi) kaavoitetulla alueella. Kunnan tekemässä toiminta-aluepäätöksessä taajama-alue on oltava esitetty yksiselitteisesti asiakkaan, vesihuoltolaitoksen ja valvontaviranomaisen kannalta kartalla. Tämä edellyttäisi vähintään vuosittain uusien toimintaaluepäätöksen tekemisistä kunnassa ja lisäisi siten kuntien työtä ja kustannuksia nykyisestä. Kiinteistön liittäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon (10 ) ja Taajama-alueen ulkopuolella sijaitsevaa kiinteistöä ei vesihuoltolain 10 :n mukaan tarvitsisi liittää vesihuoltolaitoksen verkostoon, mikäli kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen laitoksen toiminta-alueen hyväksymistä ja mikäli kiinteistöllä on asianmukainen vesihuolto. Vesihuoltolaitteiston tulisi kuitenkin täyttää terveyden- ja ympäristönsuojelulainsäädännössä asetetut vaatimukset. Lakiehdotuksesta ei käy ilmi kuinka, kenen toimesta ja miten usein järjestelmien asianmukaisuus on tarkoitus todentaa. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueilla sijaitsevien kiinteistöjen vesihuoltoratkaisujen asianmukaisuuden tarkistaminen on varsin työläs toimenpide, johon kunnilla ei ole resursseja. Ehdotuksessa esitetty pakollisen liittymisvelvollisuuden poistaminen hajaasutusalueilla johtaa väistämättä tilanteeseen, että haja-asutusalueilla vesihuoltolaitoksen toiminnan taloudelliset edellytykset heikkenevät nykyisestä merkittävästi, koska ehdotettu liittymisvelvollisuus perustuu vanhojen kiinteistöjen osalta vapaaehtoisuuteen taajamien ulkopuolella. Liittymisvelvollisuudesta vapauttamista ei tule tarkastella pelkästään yksittäisen kiinteistön näkökulmasta, koska se voi vaarantaa koko vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen toteutumisen ja voi johtaa siihen, että kunnan tekemällä toiminta-aluepäätöksellä ei käytännössä ole merkitystä. Kun viranomaisella ei ole laissa säädettyjä keinoja velvoittaa rakennettua kiinteistöä liittymään, vesihuoltolaitoksella ei käytännössä ole keinoja toteuttaa verkostoja tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti sekä verkostot mitoitetaan ja rakennetaan liian pieniksi tai ne voivat jäädä em. tilanteessa kokonaan toteutumatta. Tällöin verkoston toteutuminen voidaan taata ainoastaan julkisen tuen avulla, mutta tätä vaihtoehtoa ei voida pitää missään tapauksessa järkevänä. Näin ollen liittymisvelvollisuuden muuttaminen rakennettujen kiinteistöjen osalta vapaaehtoiseksi hajaasutusalueilla johtaa käytännössä mittaviin yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja ongelmiin sekä rasittaa kuntia taloudellisesti huomattavassa määrin.

5 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (5) Mikäli vesihuoltolaitoksen verkostojen rakentaminen toiminta-alueella ei edellä lausuttujen seikkojen vuoksi toteudu, kunta voi joutua vesihuoltolaitoksen puolesta selittelemään useille muille tahoille syitä, jonka vuoksi vesihuoltolaitos ei voi toteuttaa kunnan päätöstä. Tätäkään ei voida pitää tarkoituksenmukaisena muutoksena, koska kunnan päättämän toiminta-alueen vahvistamisesta huolimatta ei ole täyttä varmuutta toiminta-alueen toteutumisesta. Lain tarkoituksena on nimenomaan se, että kunta arvioi tarpeen vesihuoltopalveluiden laajuudesta. Vesihuoltolain lähtökohtana on kunnan tarve järjestää vesihuoltopalvelut. Nykypäivänä vesihuolto kuuluu peruspalveluun. Kyse on kunnan näkemyksen mukaisesta tarpeesta, jolloin kunta tarkastelee kokonaisuuden kannalta asiaa objetiivisesti. Yksittäisten kiinteistön omistajien tai vesihuoltolaitosten subjetiiviset näkemykset eivät voi olla lähtökohtana tehtäessä toimintaaluepäätöksiä. Voimassa oleva lainsäädäntö antaa jo nyt riittävässä määrin mahdollisuuden tarkastella liittymisvelvollisuudesta vapauttamista myös yksittäisen kiinteistön kannalta, mutta ottaa samalla huomioon myös vesihuoltolaitoksen toiminnan. Näin ollen liittymisvelvollisuudesta vapauttamista koskevassa asiassa päätös tehdään nykyisin kokonaisharkintaan perustuen. Esitetty muutos johtaa tältä osin heikompaan tai huonompaan tilanteeseen ja tämän vuoksi muutosta ei tulisi tehdä. Edelleen muutosta ei ole esitetty vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportissa, joten muutokselle ei ole edes todettu käytännön tarpeita. Esitettyjen seikkojen perusteella on herännyt epäilys, että muutosesityksen taustana voi olla se, että on yritetty epätarkoituksenmukaisesti sovittaa yhteen vesihuoltolain ja ympäristönsuojelulain säännöksiä. Tätä ei kuitenkaan voida pitää lainsäätämisen tai lain soveltamisen kannalta hyvänä ratkaisuna. Näin ollen olisi tarkoituksenmukaista säätää edelleen laissa riittävän tiukat ehdot liittymisvelvollisuudesta vapauttamiselle. Liittämisvelvollisuudesta vapauttaminen (11 ) Vastaavasti ehdotuksessa esitetyn liittymisvelvollisuudesta vapauttamisen myöntämisen edellytys ei tule olla sidoksissa kiinteistön vesihuoltolaitteiston rakentamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Vapautusperuste tulee olla yksiselitteinen. Liittämisvelvollisuudesta vapauttamisen perusteena olisi vesihuoltolain 11 :n mukaan muun muassa vesihuoltolaitteiston hyödyntämismahdollisuus kohtuullisen ajan. Kohtuullisuus tulisi laissa määritellä tarkemmin esimerkiksi maksimikäyttöiän perusteella. Vesihuollon turvaaminen toiminta-aluetta supistettaessa (8 a ) ja sopimuksen irtisanominen (24 ) Ehdotuksessa on uutena säännöksenä esitetty, että kunta voisi päättää myös toiminta-alueen supistamisesta (8a ). Säännöstä voidaan pitää tarpeellisena, koska kuntien yhdentymisestä ja muista muutoksista johtuen tarve vesihuoltoon voi myös vähentyä tai muutoin muuttua tai alkuperäinen toiminta-alue

6 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (6) todetaan jälkikäteen virheelliseksi. Toiminta-alueen supistaminen ei kuitenkaan voi tulla kyseeseen, mikäli kunnalla arvioidaan olevan edelleen velvollisuus järjestää kiinteistön vesihuolto 6 :n 2 momentin perusteella. Toimintaalueen supistamisen yhteydessä on tarkoituksenmukaista, että kunta osoittaa, että se ei ole supistetun toiminta-alueen vesihuollon osalta vesihuolto- lain 6 :n 2 momentin mukaisesti järjestämisvelvollinen, koska tarve ei täyty. Mikäli supistamispäätös voidaan tehdä, vaikka 6 :n 2 momentin mukaiset kriteerit täyttyvät, aiheutuu tästä kunnille merkittäviä kustannuksia ja lisävastuita huomioiden vesihuoltolakiehdotuksen 15 b, jossa kuntia on velvoitettu varautumaan vesihuollon turvaamiseen erityistilanteissa vesihuoltolaitoksen verkostojen ulkopuolella. Ehdotuksessa on esitetty, että kunta tekee päätöksen toiminta-alueen supistamisesta vesihuoltolain 8 :n 1 momentin mukaisena muuttamisena. Ehdotuksessa on esitetty, että kunnan tulisi toiminta-alueen supistamisesta huolimatta taata aiemman toiminta-alueen verkostoon liittyneelle kiinteistölle, että vesihuoltolaitos tai kunta turvaa myös jatkossa kiinteistön vesihuollon ja vastaa tästä aiheutuvista rakentamis- ja käyttöönottokustannuksista. Säännöstä voidaan pitää tältä osin epätarkoituksenmukaisena, koska ehdotetusta säännöksestä aiheutuu kunnalle ja vesihuoltolaitokselle mittavia vastuita myös tulevaisuuteen. Edelleen supistamispäätöksen yhteydessä tulisi arvioida se, missä kunnossa kunnan verkosto on toimintaa supistettaessa. Mikäli verkoston kunto on jo heikko ja sen saneeraaminen olisi epätarkoituksenmukaista, vesihuoltolaitoksen tulisi suorittaa aiempaan toiminta-alueeseen liittyneelle kiinteistölle ainoastaan kertakaikkinen korvaus, josta säädettäisiin laissa. Kunnalle ei tule missään tapauksessa säilyttää korvausvastuuta, koska kunta ainoastaan arvioi toiminta-alueella muuttuneen vesihuollon tarpeen. Sen sijaan vesihuoltolaitokselle toiminta-alueen supistaminen voi merkitä huomattavia säästöjä. Sen vuoksi vesihuoltolaitoksen tulisi olla yksin vastuussa aiempaan toiminta-alueeseen liittyneen kiinteistön vesihuollon uudelleen järjestämisen kustannuksista (24 ). Edelleen supistamiseen liittyvä kiinteistön vesihuollon uudelleen järjestäminen voi tapahtua ainoastaan kiinteistön omistajan taholta, koska kyseessä on yleensä kotirauhanpiiriin kuuluva alue. Vesihuoltolaitos ei voi ilman omistajan suostumusta suorittaa vesihuollon uudelleen järjestämistä. Edelleen vesihuoltolaitos ei voi olla tulevaisuudessa ns. takuuvastuussa esim. mahdollisen kiinteistölle toteutettavan porakaivon tai muun vastaavan järjestelmän toiminnasta tai muusta toimivuudesta. Vesihuoltolaitokselle ei tule osoittaa toistaiseksi voimassa olevaa vastuuta ko. kiinteistön vesihuollon järjestämisestä. Toiminta-alueen supistamisen jälkeen kiinteistöllä voi tapahtua mittavia muutoksia mm. rakentamisen osalta. Olisi todella epätarkoituksenmukaista, että vesihuoltolaitos vastaisi myös kiinteistön muuttuneesta vesihuollon järjestämistarpeesta. Laissa olisi syytä säätää, että vesihuoltolaitoksen korvaus kiinteistölle vesihuoltolaitoksen verkostoon perustuvan vesihuollon lakkaamisesta on oltava kertaluontoinen maksu esim. kiinteistön uuden toimivan vesihuollon kohtuulliseksi arvioitu perustamiskustannus, mutta siihen ei sisälly korvausta esim. maisemallisesta tai muusta haitasta tai vahingosta.

7 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (7) Vesihuoltolaitoksen selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuudet (15 ) Ehdotuksessa hallituksen esitetyksi esitettyä erityistilanteisiin varautumista voidaan pitää tarpeellisena ja perusteltuna. Tämä edellyttää väliraportissakin todetulla tavalla uusien säännöksien säätämistä. Esitettyä 15 a :ää (erityistilanteisiin varautumisista ja riskinarviointisuunnitelman laatimista) voidaan pitää tarpeellisena, mutta varautumissuunnitelma olisi annettava tiedoksi myös kunnalle, joka viime kädessä vastaa ja varmistaa tehtävänsä mahdollisimman häiriöttömän hoitamisen myös poikkeusoloissa kunnan valmiussuunnitelmien ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä. Mahdollisten vesihuoltoon liittyvien merkittävien yhteiskunnallisten ongelmien välttämiseksi tai vähentämiseksi olisi syytä pohtia sitä, tulisiko vesihuoltolaitokset velvoittaa antamaan vesihuoltoverkostojensa ja - laitostensa osalta tarpeelliset tiedot kunnille, jotta erityistilanteisiin voitaisiin kunnissa paremmin varautua. Vesihuoltolaitoksen selvilläoloon ja tarkkailuvelvoitteeseen tulisi lisätä säännös, jossa vesihuoltolaitos velvoitetaan antamaan kaikki tarpeelliset selvitykset tiedoksi kunnalle ja valvontaviranomaisille. Kunnan varautuminen erityistilanteisiin (15 b ) Vesihuoltolaitokselle ei tule säilyttää vaaranvastuuta kiinteistökohtaisen vesihuollon toimivuudesta. Kunta vastaa viime kädessä kiinteistön vesihuollon toimivuudesta. Laissa tulisi säätää, että kunta voisi em. vesihuollon turvaamisesta erityistilanteissa periä kiinteistöltä vesihuollon tilapäisestä järjestämisestä aiheutuvat kustannukset kiinteistön omistajalta. Kun toiminta-alue on supistettu ja korvaava vesihuolto on järjestetty (rakennettu), vastuu kiinteistön tulevasta vesihuollosta tulee em. korvauksen suorittamisen jälkeen olla yksin kiinteistön omistajalla. Vesihuoltolaitoksen yhtiöittäminen (20 a ) Ehdotuksessa on esitetty tarve kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämiselle, mikäli liikelaitos toimii kilpailutilanteessa markkinoilla. Lakia säädettäessä tulisi pohtia sitä, samoin kuin sähkömarkkinoiden puolella on jo tehty, että kunta tai liikelaitos voisi omistaa verkostot ja kilpailua harjoittava kunnan omistama yhtiö voisi toimia markkinoilla. Tällöin verkoston omistavalle taholle suoritettaisiin maksut kuten sähkötoiminnassa. Näin ollen markkinoilla toimiva yhtiö vastaisi niin sanottuna tukkuyhtiönä ainoastaan veden myynnistä ja/tai jäteveden puhdistamisesta sekä mahdollisesti veden toimittamisesta ja jäteveden johtamisesta (siirtojohdot laitteineen) osakkaille. Menettely mahdollistaisi muidenkin toimijoiden osallistumisen vesihuollon markkinoille ja kilpailuun. Tämä näkemys on mahdollisesti ollut ehdotuksessa esitetyn muutoksen taustalla. Nyt esitetty uusi toimintamalli mahdollistaisi kadunpitäjän kannalta myös katujen, vesijohtojen, jätevesiverkoston ja hulevesiverkoston yhtäaikaisen toteuttamisen ja em. toimintojen yhteensovittamisen entistä paremmin. Tällä voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä yhteiskun-

8 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (8) nan kannalta. Tämän vuoksi lakia säädettäessä tätä vaihtoehtoa tulisi ainakin pohtia ja pohdinnan esteenä ei saa olla nykyiset omistussuhteet. Hulevedet, maankäyttö- ja rakennuslainmuutos Lakiehdotuksessa on hulevesien johtaminen ja käsittely poistettu vesihuoltolaitoksen lakisääteisistä tehtävistä ja vastuu hulevesien kokonaishallinnasta lähinnä asemakaava-alueilla säädetty kunnalle maankäyttö- ja rakennuslakiin otettaviin säännöksiin. Esityksen mukaan kunta voisi vesihuoltolaitoksen kanssa neuvoteltuaan ja tiettyjen edellytysten täyttyessä päättää, että laitos huolehtisi hulevesien viemäröinnistä osana kunnan maakäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua hulevesijärjestelmää osana kunnanmaankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua hulevesijärjestelmää. Muutosesitystä voidaan pitää maankäytölliset näkökulmat huomioon ottaen perusteltuna. Vesihuoltolakiin sekä maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotetut muutokset hulevesien hallinnan ja vastuiden selkiyttämisen osalta on hyvät, koska kunta nykyisin vastaa tulvadirektiivin nojalla tehtyjen säännösten perusteella hulevesitulvariskien hallinnasta. Hulevesien hallintaa koskevat määräykset (103 d ) ja hulevesien hallinnasta kunnalle perittävät maksut103 k ) Kuopion kaupunki yhtyy maankäyttö- ja rakennuslain muutosehdotuksessa esitettyyn, että kiinteistöille tulisi voida antaa hulevesien hallintaa koskevia määräyksiä. Ehdotuksessa esitetyt hulevesien hallintaa koskevat määräykset ovat yleisesti ottaen tarkoituksenmukaisia. Lainsäädännön muutosten myötä on selvää, että vesihuoltolaitosten toiminta supistuu ja kunnan vastuu maankäytön suunnittelun, rakentamisen ja käytön osalta kasvaa merkittävästi. Lainsäännön muutos tulee vaatimaan kunnilta merkittävää taloudellista panostusta ja lisäresurssien ohjaamista tältä osin. Hulevesien kokonaishallintaan kohdistuvat kustannukset tulisi saattaa esitetyn mukaisesti. On tarkoituksenmukaista, että kunnilla on oikeus periä hulevesien hallinnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi päättämiään maksuja. Kustannuksiin tulee kuitenkin saada sisällyttää myös hulevesien hallintasuunnitelmien laadinnasta aiheutuvat kustannukset, koska ne merkittävässä määrin lisäävät kunnissa tehtävää työtä. Maksuissa tulee huomioida, että hulevesiliittymismaksujen suuruus tulee arvioida pitkällä aikavälillä, jotta ne ovat tasapuoliset asemakaavoitettujen alueiden kiinteistöille. Liittymismaksuilla tulee kattaa hulevesiverkoston investointikustannusten lisäksi myös avo-ojien ja muiden hulevesien hallintaan ml. hulevesien käsittelystä aiheutuvat uus- tai korjausinvestointikustannukset. Toimintojen mahdollisesti uudelleen järjestäminen tulee lisäksi vaatimaan merkittävästi resurssien lisäämistä kuntien käyttötalouden puolelle ja myös investointimenojen kasvua. Kuntien omistamien vesihuoltolaitosten osalta järjestely tulee merkitsemään toimintojen (käyttötalousmenot) ja investointien

9 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (9) merkittävää vähentymistä. Kunnat eivät lainsäädännön muutosten myötä pysty vaatimaan kohtuullista tuoton pääomalle hulevesiverkoston osalta. Tämän vuoksi on tärkeää, että hulevesien hallinnan järjestämisestä perittävät maksut kohdennetaan kunnissa nimenomaan hulevesien hallinnan järjestämiseen. Hulevesisuunnitelma (103 g ) Kunnan hulevesisuunnitelma tulisi laatia riittävän laaja-alaisena ja sen tulisi pohjautua valuma-aluetasoiseen tarkasteluun. Tällöin hulevesiä voidaan hallita kokonaisvaltaisesti syntypaikalta niiden purkupaikalle. Hulevesien hallinta edellyttää yleensä aluevarauksia, jotka tulee ottaa huomioon viimeistään yleiskaavoituksen yhteydessä. Yleissuunnitelmatasoista hulevesisuunnitelmaa ei kuitenkaan pitää oikeudellisesti sitovana vaan suuntaa-antavana. Valumaaluetasoinen hulevesisuunnitelma tarkentuu asemakaavoituksen, katusuunnitelmien ja yleisten alueiden suunnitelmien laatimisen myötä. Muuta huomioitavaa Kunnat eivät ole voineet ennalta varautua talousarvioissaan siihen, että arviolta kolmasosa verkostosta voisi siirtyä mahdollisesti lainsäädäntöön perustuen lunastettaviksi kunnille. Ongelmana käytännössä on myös se, että vesihuoltolaitoksilla ei välttämättä ole tarkkaa tietoa verkostojensa tämänhetkisestä kunnosta ja mahdollisista peruskorjaustarpeista tai verkoston käyvästä arvosta. Näin ollen on odotettavissa, että kuntien ja vesihuoltolaitosten välille voi aiheutua merkittäviä käytännön ongelmia, jotka voidaan viime kädessä ratkaista vasta tuomioistuimessa. Koska omaisuuden siirto kunnille perustuu lainsäädäntöön, olisi kohtuullista, että valtio osaltaan osallistuisi siirrettävän omaisuuden osalta tarvittaviin järjestelyihin, kuten käyvän arvon määrittämiseen. Perusoikeuden näkökulmasta lakia säädettäessä on pohdittava myös lainsäädännön vaikutus suhteessa omaisuuden suojaan. Laissa tulisi olla mahdollisuus mahdolliseen lunastustoimenpiteeseen, mikäli osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen siirrettävän omaisuuden ajankohdasta ja käyvästä arvosta. Kuntien vastuulle siirrettävän hulevesiverkoston osalta olisi syytä säätää, että vesihuoltolaitokset ovat velvollisia antamaan kunnille kaikki hulevesiverkoston muun muassa rakennetta, sijaintia ja kuntoa koskevat tarpeelliset tiedot. Mikäli tietoja ei saada, tämä aiheuttaa kunnille muun muassa tarpeettomia selvittelykustannuksia. Näin ollen asiasta tulisi säätää laissa. Vaikutusten arviointi Valmistelija Päivi Rissanen puh Mika Mäkäräinen puh etunimi.sukunimi(at)kuopio.fi Päätösehdotus Kaupunginjohtaja Petteri Paronen

10 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (10) Kh. hyväksyy vesihuoltoinsinöörin esityksen. Päätös Keskusteltuaan kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti kaupunginjohtajan ehdotuksen kuitenkin siten, että kohta "Kiinteistön liittäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon (10 )" muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Taajama-alueen ulkopuolella sijaitsevaa kiinteistöä ei vesihuoltolain 10 :n mukaan tarvitsisi liittää vesihuoltolaitoksen verkostoon, mikäli kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen laitoksen toiminta-alueen hyväksymistä ja mikäli kiinteistöllä on asianmukainen vesihuolto. Vesihuoltolaitteiston tulisi kuitenkin täyttää terveyden- ja ympäristönsuojelulainsäädännössä asetetut vaatimukset. Lakiehdotuksesta ei käy ilmi kuinka, kenen toimesta ja miten usein järjestelmien asianmukaisuus on tarkoitus todentaa. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueilla sijaitsevien kiinteistöjen vesihuoltoratkaisujen asianmukaisuuden tarkistaminen on varsin työläs toimenpide, johon kunnilla ei ole resursseja. Ehdotuksessa esitetty pakollisen liittymisvelvollisuuden poistaminen hajaasutusalueilla johtaa väistämättä tilanteeseen, että haja-asutusalueilla vesihuoltolaitoksen toiminnan taloudelliset edellytykset heikkenevät nykyisestä merkittävästi, koska ehdotettu liittymisvelvollisuus perustuu vanhojen kiinteistöjen osalta vapaaehtoisuuteen taajamien ulkopuolella. Liittymisvelvollisuudesta vapauttamista ei tule tarkastella pelkästään yksittäisen kiinteistön näkökulmasta, koska se voi vaarantaa koko vesihuoltolaitoksen toimintaalueen toteutumisen ja voi johtaa siihen, että kunnan tekemällä toimintaaluepäätöksellä ei käytännössä ole merkitystä. Kun viranomaisella ei ole laissa säädettyjä keinoja velvoittaa rakennettua kiinteistöä liittymään, vesihuoltolaitoksella ei käytännössä ole keinoja toteuttaa verkostoja tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti sekä verkostot mitoitetaan ja rakennetaan liian pieniksi tai ne voivat jäädä em. tilanteessa kokonaan toteutumatta. Tällöin verkoston toteutuminen voidaan taata ainoastaan julkisen tuen avulla. Mikäli vesihuoltolaitoksen verkostojen rakentaminen toiminta-alueella ei edellä lausuttujen seikkojen vuoksi toteudu, kunta voi joutua vesihuoltolaitoksen puolesta selittelemään useille muille tahoille syitä, jonka vuoksi vesihuoltolaitos ei voi toteuttaa kunnan päätöstä. Tätäkään ei voida pitää tarkoituksenmukaisena muutoksena, koska kunnan päättämän toiminta-alueen vahvistamisesta huolimatta ei ole täyttä varmuutta toiminta-alueen toteutumisesta. Lain tarkoituksena on nimenomaan se, että kunta arvioi tarpeen vesihuoltopalveluiden laajuudesta. Vesihuoltolain lähtökohtana on kunnan tarve järjestää vesihuoltopalvelut. Nykypäivänä vesihuolto kuuluu peruspalveluun. Kyse on kunnan näkemyksen mukaisesta tarpeesta, jolloin kunta tarkastelee kokonaisuuden kannalta asiaa objetiivisesti. Voimassa oleva lainsäädäntö antaa jo nyt riittävässä määrin mahdollisuuden tarkastella liittymisvelvollisuudesta vapauttamista myös yksittäisen kiinteistön kannalta, mutta ottaa samalla huomioon myös vesihuoltolaitoksen toiminnan. Näin ollen liittymisvelvollisuudesta vapauttamista koskevassa asiassa päätös tehdään nykyisin kokonaisharkintaan perustuen. Esitetty muutos johtaa tältä osin heikompaan tai huonompaan tilanteeseen ja tämän vuoksi muutosta ei tulisi tehdä. Edelleen muutosta ei ole esitetty vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportissa, joten muutokselle ei ole edes todettu

11 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (11) käytännön tarpeita. Esitettyjen seikkojen perusteella on herännyt epäilys, että muutosesityksen taustana voi olla se, että on yritetty epätarkoituksenmukaisesti sovittaa yhteen vesihuoltolain ja ympäristönsuojelulain säännöksiä. Tätä ei kuitenkaan voida pitää lainsäätämisen tai lain soveltamisen kannalta hyvänä ratkaisuna. Näin ollen olisi tarkoituksenmukaista säätää edelleen laissa riittävän selkeät ehdot liittymisvelvollisuudesta vapauttamiselle.

12 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (12)