Hyvä lukija! Pidät kädessäsi uunituoretta lehteä, joka sisältää yksinomaan

Transkriptio

1 1

2 Hyvä lukija! Pidät kädessäsi uunituoretta lehteä, joka sisältää yksinomaan näyttötutkintoihin liittyvää asiaa. Lehden laadintaan ovat osallistuneet useiden eri ammattialojen ja yhteisöjen toimijat. Omalla panoksellaan he haluavat kertoa siitä, miten ajankohtaisesta ja tärkeästä asiasta on kyse. Lehden rahoittajina toimivat Etelä-Suomen lääninhallitus ja Euroopan Sosiaalirahasto. Tavoitteemme ja tehtävämme on auttaa ja kannustaa Sinua kehittämään ammattitaitoasi. Ehkä ehdit jo hetken pohtia, että mitä ihmeen näyttötutkintoja. Kenelle? Miksi? Mitä hyötyä niistä on? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin haluamme antaa vastauksen. Näyttötutkinnot tarjoavat ammattitaidon osoittamiseen ja kehittämiseen mahdollisuuksia, joista et ehkä ole tietoinen. Haasteeseen kannattaa tarttua ja lähteä liikkeelle, koska näyttötutkintojen hyödyt ovat merkittävät. Lähde liikkeelle on Näyttötutkinnot työelämän todellisuudeksi -projektin muotoilema kannustava iskulause aikuisille, jotka haluavat kehittää ammatillista osaamistaan, tai joilla on työkokemusta ilman asianmukaista tutkintoa. Tarjoamme Sinulle tietoa näyttötutkinnoista ja niiden hyödyistä, eri toimijoiden kokemuksia ja näkemyksiä sekä ohjausta näyttötutkintojen hyödyntämiseksi osaamisesi tai yrityksesi henkilöstön ammattitaidon kehittämiseksi. Lähde liikkeelle on lehti Sinulle alasi ammattilainen tai siksi haluava. Lähde liikkeelle on viesti Sinulle ammatillisen osaamisesi kehittämiseksi näyttötutkinnoilla. Tutustu lehteen ja näyttötutkintojen maailmaan. Jouni Kyllönen Projektipäällikkö Näyttötutkinnot työelämän todellisuudeksi -projekti 2

3 Sisältö Näyttötutkinnot työelämän todellisuudeksi... 5 Näyttötutkintojärjestelmä nyt ja tulevaisuudessa... 6 Näyttötutkinnon suorittamalla uusi ammatti Sosiaali- ja terveysalalla ovat näyttötutkinnot lisänneet ammatin arvostusta Kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunta Tutkintotoimikunnat Suoritin matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinnon Oppisopimustoimisto haastaa suorittamaan tutkintoja Näytöstä ammattiin vai ammatista näyttöön Näyttötutkinnot talotekniikka ja kiinteistöpalveluissa Turvallisuusalalla riittää työtä ammattitaitoiselle henkilölle Näyttötutkinnot toimivat yrityksen henkilöstön ammattitaidon takuuna Kohti erikoisammattitutkintoa Porvoon kaupunki panostaa henkilöstönsä kehittämiseen Opettajan ja oppilaitoksen monimuotoinen rooli näyttöjen maailmassa Yhteiskunta tukee tutkintoon valmistavaa koulutusta Muisteluita näyttötutkintojen syntyajoilta Näyttötutkinnot varmistivat tien päättäjäksi ja kehittäjäksi Levi-instituutti matkailun monipuolinen erikoisoppilaitos Jaana suoritti sihteerin tutkinnon Ammatillisen peruskoulutuksen näytöt (nuorten näytöt) Näyttötutkintojen hyödyt yrittäjälle Näyttötutkinto on ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomaton tutkinto Julkaisija: NTT -näyttötutkinnot työelämän todellisuudeksi projekti, jonka rahoittajina toimivat Etelä-Suomen lääninhallitus ja Euroopan unioni Lehden tarkoituksena on näyttötutkintojen tunnettuuden lisääminen Etelä-Suomen läänin alueella Päätoimittaja: Jouni Kyllönen, Projektipäällikkö NTT-projekti, AEL, ALVAR Toimitus: Tarja Haapala, Marja Koivunen Yhteystiedot: puh. (09) 53071, AEL, Kaarnatie 4, Helsinki Ulkoasu ja taitto: Asser Jaaro Painopaikka: Art-Print Oy, 2003 Painosmäärä: kpl 3

4 Tiesitkö, että parhaat duunit menevät ammattilaisille OLETKO SINÄ YKSI HEISTÄ? Voit osoittaa ammattitaitosi näytöillä riippumatta siitä, miten olet tietosi ja taitosi hankkinut; työssä opiskelussa tai harrastuksissa. Näyttötutkinnot ovat erityisesti aikuisia varten suunniteltu tapa suorittaa ammatillinen tutkinto. Tärkeintä on ammatin osaaminen. Kysy näyttötutkinnoista aikuisoppilaitoksilta työvoimatoimistoista oppisopimustoimistoista Näyttötutkinnon suorittaminen on työkokemuksen ohella paras kilpailuvalttisi työmarkkinoilla! Näyttötutkinnot työelämän todellisuudeksi -projekti, jonka rahoittajina toimivat Euroopan unioni ja Etelä-Suomen lääninhallitus. 4

5 Näyttötutkinnot työelämän todellisuudeksi Näyttötutkinnot työelämän todellisuudeksi -projektin rahoittajina toimivat Etelä- Suomen lääninhallitus ja Euroopan sosiaalirahasto. Projektin toteuttajana on ALVAR (Ammattitutkintoaineiston laadunvarmistus). NTT-projekti on aloitettu loppuvuodesta 2000, ja se ulottuu elokuun loppuun Projektissa tiedotamme, annamme opastusta ja ohjausta sekä koulutusta näyttötutkintojärjestelmästä, sen hyödyistä ja näyttöjen käytännön toteutuksesta Etelä-Suomen läänissä. Toimintamme kohderyhmiä ovat yritykset, ammatillista aikuiskoulutusta järjestävät oppilaitokset, yhteisöt ja viranomaiset (työvoimahallinto, oppisopimustoimistot), yksityiset henkilöt ja tutkintotoimikunnat. Keskeisin tavoitteemme on saada työelämän näyttötutkinnot tunnetuksi ja mahdollisimman laajasti käyttöön kaikilla ammattialoilla. Erityisen aktiivisesti pyrimme saamaan yritykset ja elinkeinoelämä toteuttamaan henkilöstönsä ammatillista lisäkoulutusta näyttötutkintojärjestelmän avulla. Tämä edellyttää toimivia yhteistyöverkkoja yritysten ja alueen ammatillista aikuiskoulutusta antavien oppilaitosten kanssa. Näitä yhteistyökuvioita pyrimme edistämään tiedotuksella, ohjauksella ja koulutuksella. Tiedotamme erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa näyttötutkintojärjestelmästä, sen käytännön toimivuudesta ja hyödyistä. Kerromme yrityksille ja niiden henkilöstölle niistä mahdollisuuksista, joilla he voivat hakeutua tutkintoon valmistaviin koulutuksiin (omaehtoinen aikuiskoulutus, henkilöstökoulutus ja työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, oppisopimuskoulutus). Ensisijaisena tavoitteena on henkilöstön lisäkoulutuksen käynnistäminen ja sitä kautta lisääntynyt näyttötutkintotoiminta. Tätä tiedotustyötä edesauttavat näyttötutkinnoista laatimamme tiedotusmateriaali ja -aineisto. Tiedotustyön lisäksi opastamme ja koulutamme tutkinnon järjestäjiä ja näyttötutkinnon järjestämisoikeuksia hakevia oppilaitoksia näyttöjen järjestämisen suunnittelussa, toteutuksessa sekä arvioinnissa. Lisätietoja koulutuksistamme ja toiminnastamme on saatavissa nettisivuiltamme osoitteista ja Jouni Kyllönen Tietoa ja osaamista näyttötutkintoihin tarjoaa Näyttötutkinnot työelämän todellisuudeksi -projekti Projektipäällikkö Jouni Kyllönen p. (09) gsm Projektiasiantuntija Tarja Haapala p. (09) gsm Projektisihteeri Marja Koivunen p. (09)

6 Näyttötutkintojärjestelmä nyt ja tulevaisuudessa Tämän vuosikymmenen kuluessa suoritustason työvoimasta noin puoli miljoonaa ihmistä saavuttaa eläkeiän, ja nuoria saadaan ammatillisen perustutkinnon kautta tilalle noin Lisäksi ammattien sisällöt muuttuvat, mikä aiheuttaa koulutustarvetta. Mikä on näyttötutkintojen merkitys ylijohtaja Timo Lähdesmäki Opetushallituksesta? Näyttötutkintojärjestelmä on rakennettu aikuisille, joilla on työelämän kokemusta, elämänkokemusta ja näin aikaansaatua osaamista, sekä harrastusten kautta tullutta kokemusta ja osaamista. Näyttötutkintojärjestelmä on ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä, joka on riippumaton osaamisen hankkimistavasta. Aikuiset voivat osoittaa ammattitaitonsa erillisissä näytöissä, ja tämä taas vaikuttaa siihen, että koulutusajan pituutta on voitu selvästi lyhentää. 6 Mitä etuja näyttötutkinnoista on ammatillisessa aikuiskoulutuksessa? Nuorisoasteen koulutukseen kuuluva ammatillinen perustutkinto vaatii kolmen vuoden opiskeluajan. Tilastokeskuksen mukaan aikuisten näyttötutkintoina suoritettavat perustutkinnot ovat vaatineet keskimäärin 19,2 kk koulutusajan. Ammattitutkinnon valmistava koulutus kestää käytännössä puolesta vuodesta vuoteen. Pidän näitä lyhentyneitä koulutuspituuksia erinomaisen hyvinä, koska ne mahdollistavat työssä käyvän henkilön irrottautua koulutukseen, ja kustannukset eivät muodostu koulutuksen maksajan kannalta liian korkeiksi. Tässä on yksi valtava saavutus, joka liittyy talouteen sekä ihmisten motivaatioon ja sitä kautta aikuispedagogiikkaan. Tutkintojen suorittajien määrät ovat kasvaneet vuosittain. Mistä tämä kehitys kertoo? Lopulliset tilastot eivät ole vielä valmiit, mutta oppilaitosten ilmoitusten mukaan näyttää siltä, että vuonna 2002 olisi ihmistä osallistunut näyttötutkintoihin. Tälle vuodelle ennustamme suorittajaa. Tämä osoittaa, että näyttötutkintojärjestelmä on koko työvoiman osaamisen uudistamisjärjestelmänä aivan keskeinen. Tutkintomaksu on sidottu tutkintoon valmistavan koulutuksen alkuvaiheeseen. Onko tämä menettely edistänyt valmistavan koulutuksen opiskelijoiden sitoutumista tutkinnon suorittamiseen näytöillä? Näyttötutkintoon kuuluu sekä valmistava koulutus että näytöt. Se on kokonaisuus, jota ei voi erotella. Oppilas ei voi valmistua muuten kuin käymällä näissä tutkintotoimikunnan hyväksymissä näytöissä. Jos oppilasta ei ohjata näyttöihin, tai jos hän ei omasta tahdostaan niihin osallistu, hän saa kyllä koulutusta, mutta hän ei koskaan voi valmistua. Koska oppilaitos Timo Lähdesmäki Ylijohtaja Opetushallitus, Aikuiskoulutus saa valmistavan koulutuksen rahoituksen yhteiskunnalta, sen on järjestettävä opiskelijoille mahdollisuus näytön suorittamiseen. Näyttötutkintojen perusidea on, että tutkinnon suorittaminen on ammattitaidon hankkimistavasta riippumaton. Vastaavatko näyttötutkinnot käytännössä työelämän tarpeita? Ensin on syytä pohtia, mitä ovat työelämän tarpeet? Tämän vuosikymmenen kuluessa suoritustason työvoimasta noin puoli miljoonaa ihmistä saavuttaa eläkeiän, ja nuoria saadaan ammatillisen perustutkinnon kautta tilalle noin Lisäksi ammattien sisällöt muuttuvat, mikä aiheuttaa ihmisen koulutustarvetta. Tässä tilanteessa meillä on kaksi tapaa yrittää vastata näkyvissä oleviin ongelmiin. Työelämässä oleva aikuisväestö koulutetaan suunnitellusti niin, että saadaan aikaan ammatillinen liikkuvuus, ja

7 sitä kautta saavutetaan joustavuutta työelämään. Toinen tapa, mistä lehdistö tykkää, on lisätä työväestön vahvuutta maahanmuuttajien avulla ja avata ylimääräisiä portteja heille luottaen samalla, että näin voidaan ongelma osaavan työvoiman puutteesta ratkaista. Mutta näkisin niin, että meillä on tavattomasti mahdollisuuksia nimenomaan koulutuksellisessa ratkaisutavassa. Tavoitteena tulee olla, että kansakoulupohjainen aikuisväestö, jolla ei ole ammatillista koulutusta, yritetään saada koulutuksen piiriin. Näin työvoiman osaaminen lisääntyisi ja ammatillinen liikkuvuus toimisi. Aina tulee olemaan tarvetta siihen, että osa väestöstä tulee perus- tai uudelleenkouluttaa. He ovat joko aitoja alan vaihtajia tai sitten henkilöitä, joilla ei ole ammatillista koulutusta, vain peruskoulutus. Tilanne valtakunnallisesti tarkasteltuna on aika hyvä. Kaikki ammatillista koulutusta antavat oppilaitokset ovat mukana, ja peruskoulutus osataan kohtuullisen hyvin. Haasteena on nimenomaan aikuisväestön kouluttaminen ja näyttötutkinnot. Näyttötutkintoina on mahdollisuus suorittaa lukuisa määrä eri tutkintoja. Onko Opetushallituksella ja -ministeriöllä aikomusta vielä lisätä tutkintojen määrää? Näyttötutkintojärjestelmässä on nyt noin 350 tutkintoa eli varsin mittava määrä. Näissä tutkinnoissa on nykyisin 3-4 pakollista tutkinnon osaa. Koska valmiita tutkinnon osia on yli 2000, se tarkoittaa myös, että noin 2000 tutkinnon osaan pitää olla näyttöjärjestelmä olemassa. Näin ajatellen se tuntuu isolta, mutta toisaalta tässä on mukana eri ammattialat; luonnonvara-ala, teollisuus, palveluala, sosiaali- ja terveysala, käsi- ja taide, vapaaaika, liikunta. Tässä on mukana koko suomalainen yhteiskunta ja sen ammattikirjo. Jokaiseen ammattiin ei ole kuitenkaan mahdollista laatia tutkinnon perusteita. Tutkinnot ovat laaja-alaisempia, kuin mitä henkilö työssään todellisuudessa joutuu tekemään eri ammateissa. Opetushallitukseen tulee jatkuvasti hyvin perusteltuja ja harkittuja esityksiä, että näyttötutkintojärjestelmää pitäisi laajentaa. Viime vuosina on uutta tutkintoa vuodessa otettu järjestelmän piiriin. Tutkintoja uudistettaessa on pyritty uudistamaan niiden rakennetta matriisimallin mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että tutkinnossa on paljon tutkinnon osia, ja niistä voidaan valita erilaisia ammatillisen kehittymisen polkuja riippuen siitä, millaiset ovat henkilön tarpeet työelämässä, ja mihin hän haluaa suuntautua saman tutkinnon sisällä. Reilu puolet tutkintosuorituksesta on ammattitutkintoja. Ammattitutkinnoissa edellytetään ammattitaitoisen työntekijän osaamisen tasoa, missä henkilö pystyy itsenäiseen ja luovaan työskentelyyn, sekä kykenee kehittämään omaa ammattiaan ja osaamistaan itsenäisesti. Paineet ovat hyvin monella alalla kohti erikoisammattitutkintoa, joka on usein nimikkeeltään myös mestaritutkinto. Näkisin niin, että erikoisammattitutkinnon suorittaja on työntekijäin aatelia, eikä niiden suorittamisten osuus voi nopeasti ja valtavasti nousta. Aikuisväestön koulutus ja sen tarpeellisuus on ajankohtainen asia. Heitä varten on kohdennettu erillinen niin kutsuttu Noste-ohjelma. Mikä tämä Noste-ohjelma on? Viittasin aikaisemmin siihen, että osaavasta työvoimasta tulee pula. Viime päivinä on julkisuudessakin ollut esillä, että työvoimasta tapahtuu poistumaa henkilöä enemmän kuin tulee tilalle. Esimerkiksi nuoria tulee ammatillisesta peruskoulutuksesta perustutkinnon kautta työelämään saakka noin nuorta / ikäluokka. Samanaikaisesti poistuu suoritustason ammateista noin henkilöä joka vuosi, jolloin suoritustasolle jää noin henkilön vajaus. Ikään kuin ei nuorisopuoli tuottaisi ollenkaan. Tähän kysymykseen parlamentaarisessa aikuiskoulutustyöryhmässä etsittiin 7

8 vastauksia. Ratkaisuna ehdotettiin, että työelämässä olevien vähemmän koulutettujen ihmisten asemaa pitää parantaa myös koulutuksen keinoin. Kun tätä työryhmässä analysoitiin, todettiin, että työelämässä on kansakoulupohjaista henkilöä vailla ammatillista koulutusta. Työryhmässä laadittiin suunnitelma, että tästä ryhmästä joka viides, eli noin henkilöä, pyrittäisiin määräaikaisella noin 5 vuoden projektilla kouluttamaan lähinnä näyttötutkintojärjestelmän kautta. Se tarkoittaa noin henkilöä vuodessa viiden vuoden aikana. Tavoitteena on, että nämä henkilöt pysyisivät koulutuksen ja osaamisen kehittämisen avulla edelleen työelämässä. Näin toimien pyritään välttämään varhaisen eläköitymisen houkutusta. Tähän pyrkii Noste-ohjelma, osaamistason kohottamisohjelma. Työelämässä on hyviä ihmisiä, joilla ei ole opiskelutottumusta, ja joiden kokemukset kansakoulusta ovat yleensä negatiivisia. Heille kynnys aloittaa opinnot on ehkä yllättävän suuri. Tämä on tavattoman haastavaa. Kun tätä ongelmaa työryhmässä analysoitiin, todettiin aika nopeasti, että tässä tapauksessa emme voi edetä normaalin tarjontamallin mukaan, jolloin lehdessä tai työvoimatoimiston taululla kerrotaan koulutuksesta. Nyt täytyy tavoittaa ihmiset ja viedä koulutus työpaikoille. Kun ongelmaa on pohdittu, on ymmärretty hyvin nopeasti, ettei kysymys ole pelkästään ammatillisesta koulutuksesta. 8 Ihmisten täytyy petrata myös opiskeluvalmiuksiaan ja vahvistaa tiettyjä ammatillisia aineita tukevia asioita kuten äidinkieltä ja matematiikkaa, joiden varassa ammattikoulutus voidaan suorittaa. Noste-ohjelma nähdään vapaan sivistystyön ja ammatillisen koulutuksen yhteisenä hankkeena. Miten saadaan ryhmät kasaan? Miten saadaan dynamiikka toimimaan työpaikoilla asti? Miten otetaan mm. pääluottamusmiehet ja luottamushenkilöstö mukaan? Miten yhteistyö rakennetaan? Kuka kouluttaa opiskeluvalmiuksissa? Miten ammatillinen koulutus toteutetaan? On otettava huomioon kuitenkin, että näillä ihmisillä on pitkä työelämän kokemus. Miten se osaaminen voidaan tuoda koulutukseen mukaan? Sosiaalis-pedagogisesti tämä on erinomaisen haastava ja vaikea hanke. Jos tämä ihmisen erillishanke onnistuu, niin se on yksi keskeisiä kapuloita, joilla Suomessa pidetään pyörät pyörimässä. Näyttötutkintoihin osallistujien määrästä 95% tulee valmistavan koulutuksen kautta. Vain 5 % kykenee suoraan näyttämään osaamisensa koko tutkinnossa. Onko suoraan työelämästä tulevien osuus riittävä vai pitäisikö sitä kasvattaa? En pidä sitä 5 % pienenä, vaan ihan hyvänä. Kuten aiemmin sanoin, ei ole tajuttu, että ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa vaadittava osaaminen on laajempaa osaamista kuin keskimäärin eri ammateissa ja työtehtävissä vaaditaan. En pitäisi ykköstavoitteena sitä, että ilman koulutusta menestyy tutkinnoissa, vaan sitä, että henkilön tullessa näyttötutkintoon tai siihen valmistavaan koulutukseen hänen osaamisensa kartoitetaan, ja opiskelut suunnataan henkilökohtaisesti suhteessa tutkintovaatimusten tasoon. Näin koulutuspituudet pysyvät lyhyinä. Meillä on hyvin suuri joukko henkilöitä, jotka suorittavat 1-2 kuukauden mittaisen valmistavan koulutuksen kautta tutkinnon. Pentti Yrjölä teki v näyttötutkintojen kokonaisarviointia ja siellä tuli mm. esille, että näyttötutkintojen yleinen tunnettavuus yrityksissä ei ollut kovinkaan hyvä. Miten yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä olisi kehitettävä, että tunnettavuus lisääntyisi? Jos minulla olisi tähän helppo ratkaisu, se olisi tehty. Meillä on nyt järjestelmä, jossa on eri tutkintotasoja. Näin ei ole ollut aikaisemmin. Lisäksi tähän sisältyy mystinen asia osaamisen hankkimistavasta riippumatta. Siinä on paljon uutta ja vielä niin, että työelämä on tässä kolmikantaisesti mukana. Kun nämä kaikki otetaan huomioon, on kysymys siitä, että osaamis- ja oppimiskulttuurin pitää työpaikoilla muuttua. Isot yritykset ovat luultavasti tottuneet siihen, että julkinen puoli tuottaa osaavaa työvoimaa, eikä työelämän ja työpaikkojen tarvitse tähän osaamisen kehittymisen prosessiin osallistua. Pienyritykset ovat aina olleet selvästi heikommassa asemassa. Heiltä puuttuvat koulutusorganisaatiot. He tuntevat huonosti koulutusjärjestelmän. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta irrottautua koulutukseen. He ovat saaneet muita huonommin koulutuspalveluita. Olen varma, että tämä tilanne muuttuu tänä vuosikymmenenä, myös näyttötutkintojen tunnettavuuden osalta. Se ei johdu meidän markkinoinnistamme. Muutos tulee johtumaan siitä, että kaikkien alojen yrityksissä tullaan törmäämään työvoimapulaan. Vaikka yrityksellä olisi työpaikkoja, se ei saakaan työvoimaa. Tämä uusi tilanne aiheuttaa sen, että firmojen, jotka haluavat jatkaa ja pärjätä, pitää entistä enemmän itse ryhtyä osallistumaan työvoiman koulutukseen. Miten näyttötutkintoja kehitetään lähitulevaisuudessa, ja millaisia uudistuksia on odotettavissa? Näyttää siltä, että näyttötutkintojärjestelmän sisään pitäisi tuoda kaikille tutkinnoille yhteisiä elementtejä. Näin on jo tehty mm. yrittäjyyden osalta. Opiskeluvalmiudet yleensä ja siihen liittyvät asiat pitäisi myös tämmöisenä yhteisenä asiana tuoda tähän järjestelmän piiriin. Koulutustason kohottamisohjelman myötä tähän asiaan on tarvetta. Toinen elementti, jonka jo mainitsinkin, on tutkinnon perusteiden tekeminen matriisimallissa. Tähän suuntaan selvästi

9 edetään, ja eri alat ovat hyväksyneet sen yhä enemmän. Ennen oli yksi tutkinto ja määrätyt tutkinnon osat. Nyt yhden tutkinnon sisällä voikin olla useita suuntautumisaloja. Esimerkiksi kunnossapidon ammattitutkinnossa, joka on juuri valmistumassa, yhdistetään metalli-, sähkö-, koneistus- ja lvi-alan osaamisvaatimukset samaan tutkintoon. Malli tukee järjestelmän liikkuvuutta ja suuntautuvuutta. Henkilöt voivat suuntautua työelämän tarpeiden, yrityksen ja henkilökohtaisten tavoitteiden mukaisesti. Kolmantena elementtinä tulisi perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnon lisäksi neljänneksi ryhmäksi erillispätevyydet. Siitä on olemassa alustava ensimmäinen työryhmäesitys. Meillä on käytännössä kaikilla hallinnon aloilla ja kaikkien eri ministeriöiden osalta olemassa määräyksiä, jotka voivat liittyä esimerkiksi työturvallisuuteen. Myös EU:n kautta on tulossa ja tullutkin erilaisia erillismääräyksiä. Nämä erillispätevyydet halutaan vakinaistaa. Opetusministeriö määrännee, mitkä niistä otetaan mukaan, ja näin ne tulisivat myös rahoitusjärjestelmän piiriin. Nämä pysyisivät kuitenkin rajattuna pätevyytenä, eivätkä siten antaisi mm. jatko-opintokelpoisuutta. Tässä vaiheessa näyttötutkintojärjestelmä on aika nuori. Onko olemassa uhkatekijöitä, jotka voisivat heittää kapuloita rattaisiin? Järjestelmä on käsittämättömän nuori. Nyt on vasta toimittu 7-8 vuotta, ja kuitenkin on saavutettu jo tämä taso, missä ollaan. Uhka on ehkä siinä, että tämän tyyppinen järjestelmä ei voi toimia, jos ei toimita kolmikantaisesti. Kolmikantaisuus on ollut se liima, joka on tämän pitänyt kasassa. Näyttötutkinnot edellyttävät todellista vuorovaikutusta työelämän kanssa. Jos tästä tehdään perinteistä opetuspuolen toimintaa, se ei ole silloin työelämän koulutusjärjestelmä. Toinen uhka on hylättyjen tutkintosuoritusten osuus. Vuonna 2001 kaikkiin näyttötutkintoihin osallistuneista reputti 17 %, ja heistä, jotka osallistuivat perustutkinnon suorittamiseen, hylättiin 26 %. Niistä, jotka osallistuivat ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon suorittamiseen, 14 % hylättiin. Tästä tilanteesta pitää olla ylpeä, koska näyttötutkintojärjestelmän koulutuksen laatujärjestelmänä toimii. Työelämän puoli, varsinkin työantajapuoli, on pitänyt erittäin tärkeänä, että tämä ei ole paperijärjestelmä. Toisaalta tämä on sosiaalisesti äärimmäisen kova järjestelmä, kun on näin isot hylkäämisprosentit tutkinnoissa. Se myös osoittaa sitä, että aikuiskoulutuksessa kaikki toimijat eivät osaa toimia ihmisten ehdoilla ja aikuisten pedagogiikan menetelmien mukaisesti. Osa toimijoista yrittää siirtää nuorisoasteen prosessimuotoisen koulutusmallin tähän järjestelmään, ja se tuottaa melko varmasti epäonnistumisen. Tässä on aivan valtava pedagoginen haaste opettajille ja oppilaitoksille. Miksi kannattaa kehittää itseään näyttötutkinnon kautta? Näyttötutkinnot on tehty työväestöjä ja erityisesti aikuisväestöjä varten. Yritämme toimia tämän järjestelmän piirissä niin hyvin kuin mahdollista, jotta kaikenlaiset ihmiset, joilla on opiskelukokemusta tai ei, voisivat oman aikataulunsa ja omien edellytystensä mukaisesti edetä opinnoissaan ja kehittää ammattitaitoaan. Yhtään ylimääräistä asiaa emme haluaisi tähän järjestelmään tuoda. Semmoisia paineita on paljon, mutta nyt henkilö voi opiskella, menestyä ja suorittaa tutkinnon. Hänellä on myös silloin osoitus työelämää varten siitä, että hän on osaava, ja hänellä on paremmat mahdollisuudet pärjätä myös jatkossa. Meillä on useita viestejä ja kokemuksia siitä, kun henkilö on kerran onnistunut järjestelmän piirissä opiskelemaan ja menestymään, myös itsensä kehittäminen ja harrastustoiminta sujuvat entistä paremmin. Henkilöiden itseluottamus on tätä kautta parantunut. Tämä on ihmistä, aikuisopiskelijaa, varten tehty järjestelmä. 9

10 TEKSTI: TARJA HAAPALA NÄYTTÖTUTKINNON SUORITTAMALLA UUSI AMMATTI Kenelle tahansa meistä saattaa joskus tulla tunne, että onkohan sitä aivan oikealla alalla. Tai uteliaisuus jotakin toista ammattialaa kohtaan voi lisääntyä niin paljon, että sitä pitää kokeilla. Näin kävi teknisellä alalla työskentelevälle teknikoksi aikanaan 1980-luvulla valmistuneelle Tuulalle. Hänellä oli jo pitkään kytenyt haave tehdä jotakin muuta. Paljon lakeja ja sääntöjä on tiedettävä ja osattava, kun haluaa yrittäjäksi ja itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Myös oman osaamisen markkinointi on tärkeä taito, vaikka muussa työssä markkinointia on tehnytkin. Hyvin hoidetut asiakkaat kertovat myönteisistä kokemuksistaan ja toimivat näin markkinointikanavana. Vuorotteluvapaa mahdollisti opiskelun Teknisen alan myyntityössä kilpailu on kovaa ja tarjousten laskeminen tiukkaan aikatauluun sidottuna saa joskus työpäivät venymään ja hermot kiristymään. Myös työn takia matkustaminen tuottaa perheelliselle naiselle toisinaan hankaluuksia. Niinpä haastattelemani Tuula päätti anoa vuorotteluvapaata ja lähteä opiskelemaan. Vuorotteluvapaa heltisi työnantajalta asiallisen neuvottelun päätteeksi. Näin toiselle henkilölle avautui työmahdollisuus päästä jatkamaan Tuulan tehtävää ja tutustumaan tekniseen myyntityöhön. Tuula pyrki opiskelijaksi hierojan ammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen, jonka aikana suoritetaan ammattitaidon näytöt. Kaksipäiväinen pääsykoe oli liikunnallinen ja sisälsi kirjallisia tehtäviä. Mukana olivat myös psykologin testit ja haastattelut. Pääsykoe oli vaativa ja mielenkiintoinen kokemus. Hakijoita oli paljon. Opiskelupaikka kuitenkin varmistui. Opiskelu päiväopiskelijana Oli riemastuttavaa päästä kouluun! Oma kynäkotelo ja kirjat laukussa. Opiskelun aluksi laadittiin henkilökohtainen oppimissuunnitelma (HOPS) ja henkilökohtainen näyttösuunnitelma (HENSU). Anatomian oppiminen oli vaativinta koko 10

11 muutoinkin vaativan opiskelun aikana, toteaa Tuula ja jatkaa: Näyttötutkinto ja sen suorittaminen on laadun tae. Itse en enää menisi muun kuin hierojan ammattitutkinnon suorittaneen ihmisen käsiteltäväksi. Alkuopintojen teoriajakson jälkeen hän pääsi melko pian tekemään oikeata työtä eli hieromaan oppilaitoksen henkilöstöä ja muitakin asiakkaita. Oppilaitoksen laatimalla lehti-ilmoituksella asiakashankinta onnistui ja harjoitustöitä riitti koko opiskelun ajan. Varsinaista työssä oppimista oli viisi viikkoa, joista kaksi viikkoa terveyskeskuksessa ja sitten kolme viikkoa kylpylässä. Tehtävät olivat monipuolisia kummassakin paikassa. Tuulan mielestä oli avartavaa saada työskennellä niin erilaisissa työympäristöissä monien eri ammattialojen edustajien kanssa. Sen terveyskeskuksessa suorittamani työssä oppimisjakson aikana arvostukseni kaikkia terveyskeskuksen työntekijöitä kohtaan kasvoi. Kylpylässä taas sain tehdä laaja-alaisesti ohjelmia sekä fysioterapeuttien kanssa että itsenäisesti. Tein ohjelmaa ryhmille ja yksilöille, vedin jumppatunteja, senioritansseja, kävelyretkiä ym. Yrittäjyys Yrittäjyysosio kuului myös tutkintoon. En ole tullut ajatelleeksi, kuinka paljon lakeja ja sääntöjä on tiedettävä ja osattava, kun haluaa yrittäjäksi ja ammatinharjoittajaksi. Myös oman osaamisen markkinointi on tärkeä taito, vaikka minulla on kokemusta markkinointityöstä. Hierojalle tärkeä markkinointikanava on varmaan suusta suuhun viestintä. Näytöt ja arviointi Näytöt oli sijoitettu valmistavan koulutuksen loppuun. Näyttöjen arvioijat olivat ammattinsa osaavia. He olivat erittäin rakentavia ja opettavaisia arvioinneissaan. Näytöt olivat Tuulan mielestä parhaita oppimistilanteita koko opiskelun aikana. Miten näytön arvioija sitten osaa arvioida ammattitaidon? Arviointi tapahtuu havainnoimalla, katsomalla työskentelyä ja haastattelemalla sekä näytön suorittajaa että hierottavia asiakkaita. Näytössä on asiakkaana mieluiten henkilö, joka on ollut hoitosuhteessa jo muutaman kerran. Alussa tehdään asiakkaalle hoitosuunnitelma, jota noudatetaan. Hoitojakson kuluessa tutkintoa suorittava hieroja keskustelee ja kyselee itse hoidettavalta asiakkaaltaan hoidon vaikutuksista. Jos suunniteltu hieronta ei tuota toivottua tulosta, laaditaan jatkosuunnitelma. Muun muassa näitä asioita näytön arvioijat selvittävät ja kyselevät esimerkiksi anatomiasta. Tuula suoritti näyttötutkinnon hyväksytysti. Ammattitutkinnossa osaaminen arvioidaan tutkinnon osittain arvosanalla hyväksytty tai hylätty. Monien työvuosien jälkeen opiskelemaan lähtö on ihan oma projektinsa. Siihen on paneuduttava tosissaan. Tosi mielenkiintoista ja uutta potkua antavaa, uudistavaa se oli. Kannattaa kokeilla! Nimikesuojattuun rekisteriin Ammattitutkinnon suorittanut hieroja voi rekisteröityä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin. Hieroja-nimike on nimikesuojattu ja vain todella ammattitutkinnon suorittaneet henkilöt hyväksytään rekisteriin. Joiltakin lyhytkursseilta valmistuneet ns. hierojat eivät tähän rekisteriin pääse. Entäpä kustannukset? No, miten tämä opiskelu taloudellisesti onnistui? Vuorottelukorvaus ja aikuiskoulutusraha riittivät minulle. Voihan sitä sitten ottaa vaikka opintolainaakin, jos niin haluaa. Opiskelu, siis koulutus, maksoi silloisissa markoissa noin ja kesti noin vuoden. Innofocus on hyvä oppilaitos läntisellä Uudellamaalla. Näin totesi Tuula, toisen ammatin itselleen näyttötutkinnolla hankkinut henkilö. SOSIAALI- JA TERVEYSALA Ammatilliset perustutkinnot Hammastekniikan pt - hammaslaborantti Lääkealan pt - farmanomi Sosiaali- ja terveysalan pt - lähihoitaja Ammattitutkinnot Hierojan at Jalkojenhoidon at Koulunkäyntiavustajan at Optiikkahiojan at Perhepäivähoitajan at Päihdetyön at Sairaankuljettajan at Välinehuoltajan at Erikoisammattitutkinnot Hierojan eat Kipsimestarin eat (entinen kipsaustyön eat) Koulunkäyntiavustajan eat Psykiatrisen hoidon eat Puhevammaisten tulkkipalvelun eat Vanhustyön eat KAUNEUDENHOITOALA Ammatilliset perustutkinnot Hiusalan pt - parturi-kampaaja Kauneudenhoitoalan pt - kosmetologi Ammattitutkinnot Hiusalan at Erikoisammattitutkinnot Hiusalan eat (yhdistetty entiset kampaajamestarin ja parturimestarin erikoisammattitutkinnot Kosmetologin eat 11

12 Sosiaali- ja terveysalalla ovat näyttötutkinnot lisänneet ammatin arvostusta Näyttötutkintojen ehdoton vahvuus on ja tulee olemaan tutkinnon suorittajan aikaisemman ammatillisen osaamisen huomioiminen, vakuuttaa Eila Hanninen, joka toimii osastonjohtajana Tampereen Ammattiopiston terveydenhuoltooppilaitoksessa. Eila on ollut aktiivisesti mukana näyttötutkintojen kehittämistyössä useiden vuosien ajan. Koulutustyön ohella hän johti puheenjohtajana lähihoitajan tutkintotoimikuntaa vuoden 2002 loppuun saakka. 12 Tampereen Ammattiopiston terveydenhuolto-oppilaitoksen kokemus näyttötutkintojen järjestäjänä näkyy myös tutkintoon valmistavien koulutusten määrissä. Tällä hetkellä oppilaitoksesta voi suorittaa näyttötutkintona lähihoitajan perustutkinnon, välinehuoltajan, perhepäivähoitajan, päihdetyön tai sairaankuljettajan ammattitutkinnon ja vanhustyön erikoisammattitutkinnon. Sen lisäksi oppilaitos järjestää jonkin verran lyhytkestoista koulutusta ja henkilöstökoulutusta asiakkaiden tarpeiden mukaan. Mielestäni näyttötutkintojen etuja ovat nopeus ja joustavuus. Ammattitaidon voi tulla osoittamaan näytöillä riippumatta ammattitaidon hankkimistavasta. Voiko ammattipätevyyden hankkia enää yksinkertaisemmin, kysyy Eila. Näyttötutkinnot ovat nostaneet työkokemuksen uudelleen kunniaan. Aikaisempi osaaminen huomioidaan täysimääräisesti tutkintotavoitteissa koulutuksessa. Tämä kiinnostaa mm. työssä olevaa henkilöä, eikä ihme, Eila toteaa. Eila painottaa, että näyttötutkinnot ovat selkiyttäneet koulutuksen ja ammattitaidon suhdetta. Toisaalta sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ei selvitty ongelmitta siirryttäessä näyttöihin. Vanhan järjestelmän päälle rakennettiin näyttötutkintojärjestelmä, ja siten uusien ajatusten ja toimintatapojen omaksuminen alan oppilaitoksissa vie aikaa. Opettamisesta on tullut ohjaamista. Opettajien rooli on jatkuvassa muutostilassa. Jos ennen opettaminen tapahtui luokkatilassa, nykyään oppimisen ympäristönä on ympärillä oleva työelämä. Näyttötutkintojen kautta opettajat tekevät runsaasti yhteistyötä alan yritysten ja kunnallisten hoitoyksikköjen kanssa varmis- taakseen tutkintoon valmistavassa koulutuksessa työelämälähtöisyyden, Eila korostaa. Koulutuksessa muutoksen havaitsee myös opittavan asian sisältöjen muutoksina. Enää ei opiskellakaan oppiaineita, vaan työssä vaadittavia tehtäväkokonaisuuksia. Kun oppimiseen lisätään vielä aikuisopiskelijan henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laadinta yhteistyössä opiskelijan, opettajan ja jopa työelämän edustajan kanssa, on opettaminen saanut viimeistään nyt uuden, mutta haastavan ja kehittävän roolin, Eila kertoo. Tutkintotavoitteisessa opiskelussa on tutkinnon suorittajilla vastuullinen asema. Koulutuksen tavoitteellisuus eli näyttöjen hyväksytty suorittaminen korostuu, ja samalla oppimisen henkilökohtaistaminen (HOPS) ryhdittää opiskelua. Aikuisopiskelu mahdollistaa yksilölliset työssä oppimisen jaksot, joiden aikana opiskelija voi suunnitelmallisesti harjaannuttaa häntä kiinnostavaa osaamisalaa ja täydentää osaamisvajettaan. Millaiset mahdollisuudet ja resurssit Tampereen Ammattiopiston terveydenhuolto-oppilaitos tarjoaa opettajalle? Jokaiselle tutkintotavoitteisen koulutuksen ryhmän pääopettajalle on varattu puolen opintoviikon mittainen ajanjakso näyttöjen suunnitteluun ja ohjaukseen yhdessä opiskelijaryhmän kanssa tutkinnon osittain. Tämän lisäksi opiskelijan henkilökohtaiseen, yksilölliseen ohjaukseen on varattu puoli tuntia tutkinnon osaa kohden. Näissä ohjaus- ja keskustelutilanteissa selvennetään tulevan näytön arvioinnin kohteet ja kriteerit ja tarkennetaan opiskelijan henkilökohtaiset näyttösuunnitelmat, Eila kertoo.

13 Sosiaali- ja terveysalalla näyttötutkinnot ovat suosittuja. Vuonna 2002 koko maassa suoritti lähihoitajan perustutkinnon 2513 henkilöä. Koska näytöt suoritetaan työelämässä, edellyttää tämä oppilaitoksilta jatkuvaa yhteistyötä työelämän kanssa. Valitettavasti vain pieni osa yrityksistä ja kunnallisista sosiaali- ja terveysalan palvelujen tuottajista on löytänyt näyttötutkintojen mahdollisuudet työyhteisön kehittäjänä. Jotkut työyhteisöt ovat havainneet, että alan laatuvaatimukset tulevat tutkinnon suorittamisen kautta todennettua. Myös joissakin näyttötilanteissa tutkinnon suorittajat ovat tuoneet työyhteisön arkeen jotain uutta esim. vaihtelua ja virkistystä asiakkaille, Eila kertoo kokemuksistaan. Työelämän edustajat ovat olleet kylläkin aktiivisesti mukana arvioimassa näyttötutkintoja kolmikannan mukaisesti ja siten kehittämässä osaltaan työyhteisön toimintaa. Mutta työelämän edustajien todellisen asiantuntemuksen ja vaikutusten lisääminen näyttötutkintojen suunnitteluun, järjestämiseen ja arviointiin on toivottavaa, Eila painottaa. Vaikka näyttöjen järjestäminen on raskasta ja aikaa vievää, ovat näyttötutkintojen myönteiset vaikutukset palkitsevia. Sosiaali- ja terveysalalla ovat näyttötutkinnot lisänneet ammatin arvostusta. Osaltaan tähän on vaikuttanut myös parantunut työtilanne, Eila kommentoi. Näyttötutkinnoista markkinointi on tunnetusti vaikea asia. Osaltaan tähän on vaikuttanut se, että näyttötutkintoja pääosin rahoitetaan tutkintoon valmistavan koulutuksen kautta. Oppilaitos (tutkinnon järjestäjä) hinnoittelee näytöt tutkinnon osittain ja suunnittelee niin koulutus- kuin näyttötoimintansa rahoittajan kanssa tekemänsä sopimuksen pohjalta. Sosiaali- ja terveysalalla oppilaitokset ovat huolehtineet näyttötutkintojen markkinoinnista mm. lehti-ilmoitusten yhteydessä. Näyttötutkintojärjestelmä tarjoaa aikuiselle erittäin hyvän mahdollisuuden osoittaa ammatillinen osaamisensa työelämässä hankitun kokemuksen kautta. Erinomaisena voidaan myös pitää sitä, että näytöissä arvioidaan juuri työelämässä vaadittavaa ammattitaitoa, Eila korostaa. Ei niin hyvää, ettei olisi jotain kehitettävääkin, Eila toteaa. Järjestelmässä tulisi uudistaa mm. tutkintotoimikuntien työskentelyä tutkintotodistuskäytäntöjen menettelyssä. Lisäksi toimikuntien vaikuttamismahdollisuuksia tulisi kehittää sekä sitä, miten ne käytännössä ohjaavat ja linjaavat tutkinnon järjestäjien toimintaa. Eila pyytääkin oppilaitoksia pohtimaan, mitä näyttötutkinto todella merkitsee tutkintoon valmistavan koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Miten näyttötutkinnot otetaan huomioon koulukohtaisessa opetussuunnitelmatyössä ja henkilökohtaisten oppimis- ja näyttösuunnitelmien laadinnassa? Näyttötutkinnot ovat ammatillista aikuiskoulutusta järjestäville oppilaitoksille jokapäiväistä leipää, mutta haasteita koulutuksen ja näyttöjen järjestämiseen riittää. Eikä niistä vähäisimpinä ole opettajien muuttunut rooli, vaan opiskelijan oman vastuun ottaminen opiskelujen ja oman ammattitaidon osoittamiseksi näytöillä. Ammattitaito on dynaaminen käsite. Se edellyttää opiskelijalta koulutuksen jälkeen aktiivista otetta, jotta hän voi säilyttää ja edelleen kehittää omaa osaamistaan. Itsensä kehittäminen ammatillisesti on osa elinikäistä oppimista. Ei kai meistä kukaan ole liian vanha oppimaan uutta 13

14 Kiinteistönhoitajan Puheenjohtaja Matti Vesalaisen Matti Vesalainen aloitti Amiedussa vuonna 1992 kiinteistönhoitajien pääkouluttajana. Hän siirtyi esimiestehtäviin vuonna 1996 ja talotekniikka ja kiinteistöpalvelut -osaston päälliköksi vuonna 2001 ja vastaa nykyään lvi-alan, sähköalan, kiinteistönhoitoalan ja turvallisuusalan koulutuksista. 14 Kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunnassa, silloisessa kiinteistönhoitoalan tutkintotoimikunnassa, Matti aloitti vuonna 1995, ja hänet valittiin puheenjohtajaksi saman tien. Tutkintotoimikunnan toiminta lähti käytännössä liikkeelle vuonna 1996, ja seuraavana vuonna suoritettiin ensimmäiset näyttötutkinnot. Kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunta on valtakunnallinen kaksikielinen toimikunta. Sen toimialaan kuuluvat seuraavat tutkinnot: talotekniikan perustutkinto, kiinteistönhoitajan suuntautumisala kiinteistönhoitajan ammattitutkinto kiinteistönhoitajan erikoisammattitutkinto, jonka näyttötutkintojen perusteet valmistuvat tänä keväänä Jäseniä toimikunnassa on kaiken kaikkiaan 6, sekä toimikunnan ulkopuolinen sihteeri Alvarista. Tällä hetkellä näyttötutkintojen järjestämissopimuksia alan toimikunnalla on 24 oppilaitoksen kanssa, Matti kertoo kuvatessaan toimikuntansa työn laajuutta. Liitot ja eri järjestöt nimeävät tutkintotoimikuntien jäsenet määräaikaiseksi toimikaudeksi. Kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunnan jäsenistä opettajat edustavat Opettajien ammattijärjestöä (OAJ), työntekijäpuolen edustajat Palvelualojen ammattiliittoa (PAM) ja Kunnallisten alojen toimi- ja virkamiesten liittoa (KTV) sekä työnantajapuolen sektorin edustajat Kunnallista työmarkkinalaitosta ja Kiinteistöhallintoa (KIHA). Kuten edustavista tahoista on huomattavissa kunnalliset ja yksityiset järjestöt ja liitot tukevat tutkintotoimikuntien työtä, mikä onkin perusedellytys onnistuneelle tutkintotoimikuntatyölle, Matti lisää. Kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunnan työskentely käynnistyi monivaiheisesti. Toimikunta kokoontui toimintansa alussa jopa 15 kertaa vuodessa. Näissä kokouksissa päätettiin linjauksesta, miten näyttötutkintoaineistot tehdään. Valmistetaanko ne keskitetysti, vai huolehtiiko kukin tutkinnon järjestäjä omista aineistoistaan? Kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunta päätyi keskitettyyn ratkaisuun, jossa toteuttajavaihtoehtoina olivat vasta perustettu ALVAR (Ammattitutkin-

15 tutkintotoimikunta näkemyksiä tutkintotoimikuntatyöstä tojen laadunvarmistus) ja oppilaitokset, joista myös löytyi halukkuutta tehdä aineistot. Lopulta oppilaitoksista ei löytynytkään halukasta vetäjää ja aineistojen suunnittelussa käännyttiin ALVARin puoleen. Työntekijä- ja työnantajajärjestöt tekivät ALVARrin kanssa sopimuksen, ei tutkintotoimikunta, Matti tarkentaa. Näyttötutkintotehtävät tehdään nyt kiinteistönhoitoalalla sopimuksen mukaan ALVARissa keskitetysti koko maahan. ALVARin tehtäviä laativat kiinteistönhoitoalan opettajat ja työelämän asiantuntijat, jotka voivat osallistua myös ALVARin järjestämiin näyttötutkintoja koskeviin koulutuksiin. Valmistetut näyttötutkintoaineistot hyväksytetään toimikunnassa. Tämä on taannut koko ammattialalla järjestettävien näyttöjen laadun. Kiitos ALVARin, Matti korostaa. ALVARin valintaa näyttötutkintoaineiston toimittajaksi ei ole kaduttu. Kiinteistönhoitoalalla arvostetaan yhdenmukaisesti osoitettua ammattitaitoa. Alan imagoa on ollut tarve kohottaa. Kiinteistönhoitaja on ollut perinteisesti läpikulkuammatti, johon laman aikana tartutaan kiinni, mutta hyvien aikojen tullessa lähdetään ns. parempiin hommiin. Kansantaloudellisesti ajatellen Suomen kiinteistöjen arvo on kolme kertaa suurempi kuin metsien arvo, joten ei ole yhdentekevää, miten kiinteistöjä hoidetaan, Matti korostaa ja painottaa samalla, että käyttämällä ALVARin tehtäviä varmistetaan alan tutkintojen yhteismitallisuus läpi Suomen. Tutkintotoimikunta kokoontuu noin 10 kertaa vuodessa, kuukauden välein. Koska toimikunnan jäsenet ovat valtaosin pääkaupunkiseudulta, on osallistuminen kokouksiin ollut aktiivista. Poissa on voinut olla enimmillään 1-2 henkilöä. Toistaiseksi ei ole käynyt niin, ettei kokous olisi ollut päätösvaltainen. Olen aina ollut paikalla puheenjohtajana, eikä varapuheenjohtajaa ole tarvinnut käyttää, Matti tarkentaa. Ihailtavaa sitoutuneisuutta. Kokouksissa käsitellään mm. ilmoituksia näytöistä ja uusia tutkintoyhteenvetoja. Ilmoitukset näytöistäkin käsitellään niin, että sihteeri tekee yhteenvedon ALVARiin tulleista tilauksista. Näyttötutkintojen järjestämissopimusesityksiä kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunnalle tulee nykyään hieman harvemmin, koska toiminnan kuluessa on jo kartoitettu koko maan tutkinnon järjestäjät, Matti selvittää. Täydennyksiä näihin sopimuksiin sen sijaan on lähes jokaisessa kokouksessa. Jos tutkintovastaava muuttuu, asia käsitellään kokouksessa. Kahta tutkintovastaavaa ei kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunta hyväksy. Varamies pitää olla, mutta jaettua vastuuta ei hyväksytä. Kun tutkinnon järjestäjä tilaa tehtävät ALVARista, toimikunta saa tiedot, milloin ja missä näyttöjä järjestetään. Tämän tiedon perusteella toimikunnan jäsenillä on mahdollisuus osallistua näytön seurantaan. Toimikunnan pyrkimyksenä on, että näyttötutkintojen järjestämissopimuksen omaavissa oppilaitoksissa vieraillaan vuosittain. Näyttötutkintoaineistot kuuluvat kokouksien asialistaan. Muutamaa päivää ennen kokousta sihteeri postittaa uudet kokouksissa käsiteltävät näyttötutkintoaineistot. Joskus ne menevät läpi ihan sinällään, useimmiten tulee jotain kommentteja, huomautuksia tai tarkennuksia. Onpa joku tehtävä hylättykin. Syy on pääsääntöisesti ollut se, että tutkintojen perusteet on unohdettu lukea, Matti toteaa. Koska esimerkiksi ammattitutkinnossa on 6 tutkinnon osaa ja toimikunnassa 6 jäsentä, voisi jokaisella tutkinnon osalla olla oma erikoisasiantuntijansa toimikunnassa, mikä tukisi toimikunnan sisäistä työnjaon perusajatusta. Näin jokainen kävisi läpi syvemmin sen näyttötutkinto- aineiston, joka kuuluu hänen osaamisalueelleen. Nyt talotekniikan perustutkinnossa on 20 osaa, joten tämä jako ei voi enää käytännössä toimia, Matti täsmentää. Tällä hetkellä 2 tai 3 jäsentä käy läpi näyttötutkintoaineistot sitä mukaan, kun ne toimikuntaan tulevat. Näin he valmistelevat asian kokoukseen, jossa päätökset aineistojen käytöstä tehdään kolmikantaisesti. Uudet tutkintoyhteenvedot käsitellään joka kokouksessa. Tutkinnon järjestäjien lähettämistä yhteenvedoista tutkintotoimikunnalle selviää, ketkä ovat suorittaneet koko tutkinnon tai sen osan. Lisäksi toimikunta seuraa tutkintojen keskimääräisiä arvosanoja tai hylättyjen tutkintosuoritusten osuutta tutkinnon järjestäjittäin. Puheenjohtajalla on mandaatti allekirjoittaa LVI-ALA Ammatillinen perustutkinto Talotekniikan pt - kiinteistönhoitaja - LVI-asentaja - tekninen eristäjä Ammattitutkinnot Ilmastointiasentajan at Kaukolämpöasentajan at Kiinteistönhoitajan at Kylmäasentajan at (entinen kylmälaiteasentajan at) Lämmityslaiteasentajan at Putkiasentajan at Teknisen eristäjän at Erikoisammattitutkinnot Ilmastointiasentajan eat Kaukolämpöyliasentajan eat Kiinteistönhoitajan eat Kylmämestarin eat Putkiasentajan eat 15

16 16 todistukset. Lisäksi kokouksissa käsitellään mm. koulutukseen ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen liittyviä asioita. Kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunta pyrkii avoimeen viestintään tutkintotoimikunnille tekeillä olevien kotisivujen kautta. Näytöistä ja tutkintotilaisuuksista tutkinnon järjestäjät kertovat omilla kotisivuillaan. Tämän tulee näkyä myös tutkinnon järjestäjien näyttösuunnitelmissa. Tutkintotoimikunta on järjestänyt Kiinteistöhoitajapäivät pari kertaa. Tapahtumasta on tarkoitus tehdä perinne, mutta resurssipula ja taloudelliset tekijät ovat olleet jarruna. Realistinen tavoite voisi päivien järjestämiselle olla joka toinen vuosi, Matti pohtii. Tutkintotoimikunta valitsee vuosittain Vuoden kiinteistöhoitoalan aikuiskouluttajan. Tämä tunnustuspalkinto annettiin viime vuonna Voitto Heinoselle, joka on ollut mukana kehittämässä näyttötutkintojärjestelmää alusta asti, ja joka on tehnyt Kuopion alueella loistavaa työtä näyttötutkintojen tunnettuuden edistämiseksi kiinteistöalalla. Näyttötutkintojen arviointia pidetään näyttöön liittyvistä asioista vaikeimpana. Koska kiinteistönhoitoala on puhdas palveluala, vaikeimmaksi on todettu asiakaspalvelun arviointi. Suunnitelmissa on lähteä viemään asiaa eteenpäin kansainvälisenä projektina. Tämä asia on vielä resurssipulan vuoksi jäissä. Tutkintojen perusteiden uusiminen on työlästä ja vaativaa. Niitä on uudistettu viiden vuoden välein, ja arviointikriteereiden tekeminen on osoittautunut vaikeaksi ja haastavaksi tehtäväksi. Koulutusta tähän työhön tarvitaan, Matti korostaa. Miksi kannattaa suorittaa näyttötutkinto Matti Vesalainen? Suorittajan kannalta näyttötutkinto kannattaa suorittaa, koska tutkinto lisää itseluottamusta, joka taas vaikuttaa henkilön kehittymiseen ihmisenä. Itsetunto saattaa kohota jopa merkittävästi. Matti ei muista yhtään kaveria, joka ei olisi himpun verran ylpeänä vastaanottanut tutkintotodistusta. Näyttötutkinnon suorittanut voi päästä parempiin työtehtäviin monipuolistuneen ammattitaitonsa ansiosta. Erinomaisena lisänä on koulutusrahaston myöntämä ammattitutkintostipendi koko tutkinnon suorittamisesta. Stipendi on veroton ja suuruudeltaan 236 euroa. Edellytyksenä maksamiselle on, että henkilö tutkinnon suorittaessaan on täyttänyt 30 mutta ei 61 vuotta ja on ollut työ- tai virkasuhteessa suomalaiseen työnantajaan vähintään viisi vuotta. Sillä, onko hakija tutkinnon suorittamisajankohtana työsuhteessa vai ei, ei ole tukea myönnettäessä merkitystä. Yrityksen henkilöstön osaamisen kehittäminen näyttötutkinnoilla on merkityksellistä, koska yrityksen laatujärjestelmään voidaan laittaa positiivinen maininta henkilöstön osaamistasosta, jota tiedustellaan kiinteistönhoitoalan tarjouspyynnöissä varsin usein. Näyttötutkinnolla osoitettu ammattitaito on puolueeton todistus siitä, että henkilö on ammattilainen. Tarjouksissa on hyvä viitata työntekijällä olevaan tutkintotodistukseen, joka on saatu suorittamalla perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinto. Kun asiakas jo tarjouspyynnöissä tiedustelee työntekijöiden tutkintoja, on tämä osoitus siitä, että asiakas on kiinnostunut henkilöstön ammattitaidosta. Koska kiinteistönhoitoalalla työskennellään itsenäisesti, on työn laatu enemmän kiinni siitä, kuka kiinteistöä hoitaa kuin työn takana olevasta organisaatiosta, Matti korostaa. Myös työyksikössä tutkinnon suorittaminen näytöillä on vaikuttanut työyhteisöön. Aiemmin se on aiheuttanut hämmästynyttä uteliaisuutta, koska tutkinnoista ei tiedetty yhtään mitään. Nyt tilanne on muuttunut positiiviseksi kilpailuksi,

17 kun on huomattu, että ne, joilla on tutkinto, osaavat hommat vähän paremmin ja laaja-alaisemmin kuin muut ja pystyvät neuvomaan toistakin. Näyttötutkintojärjestelmää Matti Vesalainen pitää merkittävänä juuri ammattialalla vaadittavan ammattitaidon imagon kehittäjänä. Tällä hetkellä asialla on selvä markkinarako. Alvarin näyttötutkintoaineistot auttavat niin tiedotuksen, toteutuksen kuin tutkintosuoritusten yhteismitallisuuden aikaansaamisessa. Uhkatekijöiksi Matti nimeää järjestelmän kalleuden sekä työelämän kiinnostuksen riittävyyden. Vaarana on, että järjestelmä paisuu niin paljon, ettei kukaan enää halua rahoittaa sitä. Pääsääntöisesti opettajajäsenet tutkintotoimikunnassa saanevat työnantajaltaan tukea, mutta yksityisellä tai järjestösektorilla tämä ei ole itsestään selvä asia. Viestejä henkilölle, joka haluaa suorittaa tutkinnon Matti Vesalainen kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä lähimpään oppilaitokseen, joka oman ammattialan näyttötutkintoja järjestää. Oppilaitoksen henkilökunta osaa neuvoa henkilöä eteenpäin. Jos tätä kautta ei apua löydy, niin tutkintotoimikunta on aina käytettävissä. Siellä tiedetään, mistä lähin apu löytyy, ja miten kannattaa edetä. Oppisopimustoimistot ovat myös mainio tietoväylä näissä asioissa. Matti korostaa, että näyttötutkintojärjestelmä on olemassa nimenomaan sitä varten, että siinä näytetään olemassa oleva ammattitaito. Yleensä näyttöön tulevalla on jonkinlaista työkokemusta, mutta ilman sitäkin on näyttöihin tultu. Myös silloin pitää olla valmis osaamiskartoitukseen (mm. haastattelu), jossa järjestäjä varmistaa, että henkilöllä on riittävät edellytykset tutkinnon osan suorittamiseen. Kenenkään etu ei ole, että näyttöön tulee henkilö, jolla ei ole realistisia mahdollisuuksia sitä suorittaa. Tutkinnon järjestäjien tehtävä on edistää omalla alueella näyttötutkintojärjestelmän tunnettavuutta. Parhaiten se onnistuu pitämällä suhteet kunnossa työelämään esim. huolehtimalla oman alan työelämän arvioijista niin, että he entistä innokkaammin ja laajemmin osallistuisivat tutkintotoimikunta- ja arviointityöhön. Tärkeää on ottaa huomioon näyttöjen arvioinnin kautta tulevat kehitysehdotukset, joiden kautta voi kehittää edelleen omaa toimintaa ja antaa palautetta mm. tutkintotoimikunnalle. Kehitelkää ideoita positiivisen julkisuuden saamiseksi ja kirjoittakaa artikkeleita paikalliseen lehteen, alan lehteen tms, Matti neuvoo tutkinnon järjestäjiä. Hyödyntäkää valtakunnallisia ja alueellisia yhteistyötahoja, kuten NTT-projektia työelämän arvioijien koulutukseen. Myös Tutkintotoimikunnat ovat lakisääteisiä luottamushenkilöelimiä. Tutkintotoimikunnista on säädetty ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/ 1998) ja asetuksessa (812/1998). Lisäksi tutkintotoimikuntien tehtävää, toimivaltaa ja vastuuta määrittelevät säännökset hallintoasioiden käsittelystä (hallintomenettelylaki 598/1982) ja hallinnon julkisuudesta (621/1999). Tutkintotoimikuntien tehtävät Tutkintotoimikunnat 1) vastaavat näyttötutkintojen valvonnasta ja järjestämisestä sekä tutkintotoiminnan johtamisesta ja ohjaamisesta. 2) sopivat tutkintojen järjestämisestä ammatillisen koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ja tarvittavan asiantuntemuksen omaavien muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa. 3) vahvistavat tutkintosuoritusten arvioinnit ja antavat tutkintotodistukset. 4) toimivat aloitteellisesti näyttötutkintojärjestelmän kehittämiseksi. Tutkintotoimikuntien asettaminen ja kokoonpanot Opetushallitus päättää tutkintotoimikuntien toimialoista ja -alueista. Tutkintotoimikuntien toimiala on joko valtakunnallinen tai alueellinen. Toimikunta voi olla ALVAR on hyvä täydennyskouluttaja, jota ei varmaan riittävästi hyödynnetä. Toimikunta on sitoutunut kehitystyöhönsä ja pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan yhteistyötahoihin näyttötutkintojen tunnettavuuden edistämiseksi ja toimivien käytänteiden saamiseksi kaikkien tutkinnon järjestäjien käyttöön. Näissä asioissa kiinteistönhoitajan tutkintotoimikunta on toiminut uranuurtajana. Tutkintotoimikunnat kaksikielinen tai kieliryhmittäin asetettu. Opetushallitus asettaa tutkintotoimikunnat enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Niihin nimetään alan asiantuntijoista enintään yhdeksän jäsentä. Toimikuntien jäsenten tulee edustaa työnantajia, työntekijöitä, opettajia ja tarvittaessa itsenäisiä ammatinharjoittajia. Muiden asiantuntijoiden nimeäminen on mahdollista toimikuntien jäseniksi tai pysyviksi asiantuntijoiksi. Toimikunnan enemmistön tulee olla työelämän edustajia, ja työnantajien ja työntekijöiden edustajia tulee olla yhtä monta. Toimikunnan jäsenistä tulee olla vähintään 40% kumpaakin sukupuolta. Tutkintotoimikuntien jäsenet nimetään alan edustavimpien järjestöjen ja yhteisöjen esityksestä. Heillä tulee olla tarpeellinen asiantuntemus ja kokemus toimikunnan tehtäviin kuuluvista asioista sekä mahdollisuus tehokkaasti osallistua sen työhön. Tutkintotoimikuntien määrä on 166, ja niissä on yhteensä 1193 jäsentä. Tutkintotoimikunnan toiminta Tutkintotoimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin. Tarvittaessa toimikunta voi kutsua ulkopuolisen sihteerin. Valmistelu, esittely-, kirjanpito- ja arkistointitehtävät ovat tavanomaisesti sihteerin vastuulla. 17

18 Toiminto 1. Tutkintojen perusteet 2. Tutkintojen järjestämisedellytysten arviointi 3. Tutkintojen järjestämissopimukset 4. Näyttösuunnitelmat 5. Näyttöjen arviointi 6. Tiedottaminen 7. Tutkintomaksujen kerääminen ja tilittäminen 8. Näyttötutkintoaineistot 9. Näyttöjen järjestäminen 10. Todistukset 11. Arkistointi 12. Tilastointi 13. Toimikuntatyön kehittäminen 14. Ohjaus, koulutus ja konsultointi 15. Näyttötutkintotoiminnan kehittäminen Tutkintotoimikunta Valvovat tutkintojen järjestämisen ja näyttösuunnitelmien perusteiden mukaisuutta sekä tekevät aloitteita perusteiden ajantasaisuuden ja työelämävastaavuuden parantamiseksi Arvioivat tutkintojen järjestämisedellytykset ja perehtyvät Opetushallituksen tekemiin järjestämisedellytysten arviointeihin. Solmivat järjestämissopimuksen Opetushallituksen määräyksen mukaisesti Arvioivat ja hyväksyvät tutkinnon jokaisen osan näyttösuunnitelman järjestämissopimuksen liitteenä sekä tutustuvat tarpeen mukaan yksittäisten tutkintotilaisuuksien suunnitelmiin Hyväksyvät järjestämissopimuksen liitteeksi luettelon näyttöjen arvioijista tehtävän kannalta tarpeellisine taustatietoineen (nimi, yritys, työtehtävä, koulutus) ja antavat ohjeita tutkinnon järjestäjille arvioijilta vaadittavasta ammattitaidosta Tiedottavat omasta toiminnastaan tarpeen mukaan ja erityisesti tiedotusta työelämään suunnaten Seuraavat tutkintomaksujen kertymistä Käsittelevät ja tutustuvat tarvittaessa näyttötutkintoaineistoihin ja -tehtäviin Valvovat näyttöjen järjestämistä Tarkistavat, että todistukset ovat määräysten mukaisia ja allekirjoittavat ne (toimikunta myöntää tutkintotodistukset) ja huolehtii niiden asianmukaisesta palauttamisesta tutkinnon järjestäjille sekä käsittelevät vaatimukset arvioinnin oikaisuvaatimuksista Arkistoivat asiakirjansa ja toimikauden päättyessä huolehtivat arkiston siirtämisestä Opetushallitukseen erillisen arkistointiohjeen mukaisesti Antavat tarpeelliset tiedot tutkintotoimikuntarekisteriä varten Arvioivat ja kehittävät omaa työskentelyään ja huolehtivat jäsentensä aktiivisesta osallistumisesta Opastavat tutkinnon järjestäjiä ja järjestävät koulutus- ja keskustelutilaisuuksia tutkinnon järjestäjille ja sidosryhmille Tekevät aloitteita näyttötutkintojärjestelmän kehittämiseksi ja toimivat tärkeänä linkkinä työelämään Tutkintotoimikuntien työmäärät vaihtelevat suuresti tutkintojen järjestämissopimusten ja tutkintoihin osallistuneiden määristä johtuen. Keskimäärin tutkintotoimikuntien vastuulla on 7,4 järjestämissopimusta ja vuonna 2001 keskimäärin 225 osallistujaa. Tutkintotoimikuntien toiminnasta aiheutuneet menot katetaan pääosin tutkintomaksuilla, joiden keräämisestä tai muusta rahoittamisesta (esim. työvoimapoliittinen aikuiskoulutus) vastaavat tutkinnon ja koulutuksen järjestäjät, jotka tilittävät maksut Opetushallitukselle. Tilitykset suoritetaan valmistavan koulutuksen aloituksen yhteydessä. 18

19 TEKSTI: MARJA KOIVUNEN Suoritin matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinnon Nina kertoo, miten hän halusi uutta potkua elämäänsä ja vaihtoi ammattia kouluttautumalla uuteen ammattiin ja suorittamalla sen alan ammattitutkinnon. Valmistuin aikanaan Porvoon matkailu- ja ravintola-alan oppilaitoksesta kokiksi. Myöhemmin siirryin salipuolen työtehtäviin ja kävin mm. baarimestarikoulutuksessa Perhossa. Muutama muukin lähinnä esimiestaitoja kartuttanut kurssi on tullut työn ohessa käytyä. Työskenneltyäni ravintola-alalla yli kymmenen vuotta, niistä viimeiset viisi vuotta ravintolapäällikkönä, syntyi mielessäni ajatus alan vaihtamisesta. Kiinnostukseni kohteena oli lähinnä myyntityö ja mielellään ala, joka liittyisi jossain määrin ravintola-alaan. Etsiskelin pitkään sopivaa koulutusta, jonka voisi suorittaa osittain työn ohessa. Löysin ilmoituksen matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkintoon valmistavasta koulutuksesta ja sain opiskelupaikan Amiedusta. Koulutus kesti vuoden. Koulutus oli joustavaa, mikä helpotti perheen perustaneita ja opiskelun ohella työssä käyviä opiskelijoita, joita koulutukseen osallistuneista oli suurin osa. Uutta opiskelussa oli itsearvioinnit, joita ei minun kouluaikoinani vielä ollut. Opiskelun aikana oli myös kirjallisia kokeita, lähinnä kielistä, kustannuslaskennasta yms. Jossain opintokokonaisuuksissa oppiminen sujui mm. etätehtäviä tehden. Opiskelun aikana oli kaksi työssä oppimisjaksoa, jotka oli mahdollista suorittaa samassa työpaikassa. Jälkimmäisen työssä oppimisjakson aikana suoritin näytöt. Arviointiin osallistuivat työpaikan esimies, työntekijä, opettaja ja minä, itsearvioinnin kautta. Lopullinen näyttötutkinto muodostui neljästä tutkinnon osasta, Nina Jalonen 35 v. porvoolainen jotka arvioitiin arvosanoilla hyväksytty tai hylätty. Minun onnekseni suoritukseni hyväksyttiin. Itse koin näyttöihin päättyvän opiskelun mielekkääksi tavaksi saada suoritettua ammattitutkinto, ilman massiivisia kirjallisia tehtäviä, joihin perheellisenä ja opiskelun ohella työssä käyvänä aikani ei riittäisi paitsi jos jättäisin nukkumisen väliin. Suurin hyöty opiskelusta oli minulle se, että sen aikana vahvistui ajatus siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan, ja tälle alalle haluan siirtyä kokonaan. Tähän vaikutti varmasti paljon onnistunut työssä oppimispaikan valinta ja sinne pääseminen, mikä on mielestäni ensisijaisen tärkeää, ainakin näin monimuotoisella alalla kuin ohjelmapalvelut ja niiden tuottaminen. Tähän alaan liittyy mitä erilaisimpia työtehtäviä ja työkuvauksia. Kun opiskelu päättyi, sain vakinaisen työpaikan työssä oppimispaikastani. Eli toimin tällä hetkellä myyntineuvottelijana ohjelmatoimistossa. MATKAILU-, RAVITSEMIS- JA TALOUSALA Ammatilliset perustutkinnot Catering-alan pt - palveluvastaava - suurtalouskokki Hotelli- ja ravintola-alan pt - hotellivirkailija - ravintolakokki - tarjoilija Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen pt - kotitalousyrittäjä - tuoteneuvoja Matkailualan pt - matkailupalvelujen tuottaja - matkailuvirkailija Puhdistuspalvelujen pt - toimitilahuoltaja - tekstiilihuoltaja Ammattitutkinnot Hotellivirkailijan at Laitoshuoltajan at Matkailun ohjelmapalvelun at Matkaoppaan at Matkatoimistovirkailijan at Ravintolakokin at Suurtalouskokin at Tarjoilijan at Tekstiilihuollon at Erikoisammattitutkinnot Baarimestarin eat Dieettikokin eat Hotelli-, ravintola- ja suurtalousesimiehen eat Pesulateknikon eat Siivousteknikon eat Siivoustyönohjaajan eat 19

20 TEKSTI: TARJA HAAPALA Oppisopimustoimisto haastaa suorittamaan tutkintoja Haastateltavina ovat oppisopimustoimiston kehitysinsinööri Timo Lehtinen sekä koulutustarkastaja Anita Harjunen. Työmme on palkitsevaa silloin, kun näemme opiskelijoiden onnistuvan työssään ja työllistyvän alueen yrityksiin. Vuonna 2001 oppisopimuksella tutkinnon suorittaneista työllistyi 85 %. Timo tuntee näyttötutkintojärjestelmän Timo Lehtinen on 44-vuotias lohjalainen koneinsinööri, joka tuntee talousalueen oppilaitokset ja teollisuusyritykset aikaisemman työhistoriansa ansiosta. Oppisopimustoimiston työt edellyttävät hyviä vuorovaikutustaitoja ja tietenkin ammattiosaamista. Hyvät henkilösuhteet ovat tärkeitä työssä oppimisen paikkojen etsinnässä ja oppisopimusten solmimisessa. Asiat sujuvat jouhevasti, kun on tuttuja henkilöitä yrityksissä, joihin otetaan yhteyksiä ja joiden kanssa sopimuksia tehdään. Hyvä tietopuolinen opetus tärkeää Haasteena oppisopimuksella opiskelemiselle Timo pitää hyvän tietopuolisen koulutuksen järjestäjän hankintaa. Yrityksen kanssa sovitaan, että näytöt sisältyvät oppisopimuskoulutukseen. Yrityksellä on oltava riittävät valmiudet ja myös mielellään koulutettu työpaikkaohjaaja, joka ohjaa, tukee ja organisoi omalla panoksellaan opiskelijan koulutuksen etenemistä. Ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittaneella henkilöllä on hyvät valmiudet toimia työssä oppimisen ohjaajana. Tutkinnot eroavat toisistaan Perustutkinnossa edellytettävä osaaminen on laaja-alaista. Ammatti- ja erikoisammattitutkinto sen sijaan vaativat syvempää osaamista. Opiskelijalla olisi hyvä olla 2-5 vuoden työkokemus, jotta hänellä olisi realistiset mahdollisuudet suorittaa Timo Lehtinen on ollut kone- ja metallialan ammatillisessa neuvottelukunnassa mukana jo yli 10 vuotta. Kokoukset järjestetään yrityksissä. Vihdin ja Lohjan oppilaitokset ovat ahkerasti mukana. Toiminta lähentää yritys- ja oppilaitosyhteistyötä, mikä on välttämätöntä oppisopimusten toteutumisessa. 20