SELVITYS ERÄIDEN HELSINGIN KAUPUNGIN OMISTAMIEN METSÄALU- EIDEN LUONNON MONIMUOTOISUUDESTA VUODEN 2011 INVENTOINTIEN LOPPURAPORTTI 21.6.

Transkriptio

1 SELVITYS ERÄIDEN HELSINGIN KAUPUNGIN OMISTAMIEN METSÄALU- EIDEN LUONNON MONIMUOTOISUUDESTA VUODEN 2011 INVENTOINTIEN LOPPURAPORTTI Helsingin kaupungin ympäristökeskus 1

2 SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe 3 Tiivistelmä 4 Ohjausryhmä 5 1. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO-ohjelma) 6 2. METSO- inventoinnin toteutus Helsingin kaupungin metsissä Esivalmistelut Maastotyön toteutus Kohteiden muuttuneisuuden ja vieraskasvilajien inventointi Löydetyt metsien monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet Kohteiden kokonaismäärä inventointialueella Löydetyt kohteet metsäsuunnittelu-aluejaon mukaisesti Alueiden kytkeytyneisyys Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit ja metsälain erityisen tärkeät elinympäristötyypit Lajihavainnot Yhteenveto Jatkotoimenpiteet Helsingissä 22 Aiheeseen liittyvää sanastoa 24 LIITTEET: Karttaliite 1: Inventoidut alueet Karttaliite 2: Löytyneet metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet (MET- SO-kohteet) kriteeriluokittain Karttaliite 3: Löydettyjen kohteiden METSO- elinympäristötyypit Liite 4: Löydetyt metsälain 10 :n kohteet Karttaliite 5: Löydettyjen METSO-kohteiden kohdenumerot (M1-M39) Seuraavat liitteet ovat vain tiedostomuodossa ja tulevat Luontotietojärjestelmään: Kohdekuvauslomakkeet (Kohdenumerot M1- M39) 2

3 Kohdekartat (Kohteet M1-M39) Esipuhe Metsäluonnon arvokkaiden monimuotoisuuskohteiden tiedot täydentävät aiemmin luontotietojärjestelmästä puuttuneita tietoja metsien elinympäristötyypeistä, metsiköiden rakennepiirteistä, lahopuun määrästä ja lajistosta. Näiden perusteella kaupungin omistamat metsät on luokiteltu ympäristöministeriön METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisiin luokkiin I-III. Metsien luontaisen uudistamisen, puuston eri-ikäisyyden suosimisen ja lahopuun jättämisen ansiosta Helsingin metsissä on jo nyt runsaasti METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttäviä kohteita. Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttävillä kohteilla ei sellaisenaan ole luonnonsuojelustatusta. Kaupungin virastot hyödyntävät inventoinnin tuloksia suunnittelussaan. Uusia luonnonsuojelulailla rauhoitettavia metsäkohteita ei luultavimmin nouse esiin montakaan nykyisessä Luonnonsuojeluohjelmassa jo esitettyjen kohteiden lisäksi. Haltialan alueen kahden uuden kohteen suojeluesitysten valmistelu on jo aloitettu. Päätavoitteena on edistää metsien yhtenäisyyttä ja sen kautta niiden elinvoimaisuutta kaavoituksen ja erityisesti luonnonhoidon keinoin Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman (LUMO) ja Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjauksen mukaisesti. Selvitykseen sisältyy osa Helsingin kaupungin alueellaan omistamista metsistä. Tavoitteena oli inventoida kaikki kaupungin metsät mutta työ jäi keskeneräiseksi. Tärkeimmät metsäiset alueet on kuitenkin inventoitu. Selvityksen kappaleet 1-4 ovat inventoinnin suorittaneen Innofor Finland Oy:n asiantuntijoiden kirjoittamia ja kappale 5 on kaupungin ympäristökeskuksen, rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston asiantuntijoiden yhdessä laatima. Tekstin on toimittanut kaupunkiekologi Kaarina Heikkonen ympäristökeskuksesta. 3

4 Tiivistelmä Ympäristöministeriö myönsi vuonna 2011 Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle rahoitusta valtiollisen METSO- ohjelman mukaiseen metsien luontoinventointiin. Inventoinnin suoritti Innofor Finland Oy ajalla Metsäluonnon monimuotoisuuden kannata arvokkaimmiksi kohteiksi arvioitiin Keskuspuiston ja Östersundomin alueet, joilta löytyneiden METSO- kriteerit täyttävien kohteiden pinta-ala on lähes 600 hehtaaria (53 % löytyneistä kohteista). Kaikkiaan inventointiin noin 75 % Helsingin kaupungin omistamasta metsäalasta. Tavoitteena oli inventoida koko metsäpinta-ala kesän ja syksyn 2011 aikana, mutta tavoitteesta jäätiin jonkin verran ennakoitua suuremman työmäärän vuoksi. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintakriteerit täyttäviä kohteita löydettiin kaikkiaan noin 1150 hehtaaria. Löytyneistä kohteista on runsaslahopuustoisia kangasmetsiä (598 ha), kalliometsiä (354 ha) ja lehtoja (152 ha). Muiden METSO- luontotyyppien yhteenlaskettu pintaala on vain 45 hehtaaria. Inventoitu ala tarkoittaa kaupungin metsäsuunnitelma-alueita, joille oli suoritettu ennakkotarkastelu metsäsuunnittelutietojen ja erilaisten luontotietojen pohjalta. Ennakkotarkastelun perusteella valikoitiin maastotyönä tarkastettavat kohteet. Arvokkaimmat löytyneet kohteet ovat yhtenäisiä kokonaisuuksia, jotka ylläpitävät monimuotoisuutta hyvin ja toimivat myös lähdealueina lajien leviämiselle pienialaisemmille kohteille (lähde-nielu dynamiikka). Inventoidulta alueelta löytyi myös runsaasti kriteerit täyttäviä pienialaisia kohteita, joiden luonnonsuojelubiologinen arvo ei ole yhtä hyvä, kuin laajoilla kokonaisuuksilla, mutta tarpeen mukaan ne toimivat tärkeinä yhteyksinä laajempien kokonaisuuksien välillä. Asutuksen keskellä ja runsaan virkistyskäytön alueilla olevat kohteet ovat myös arvokkaita, mutta niiden mahdollinen suojelu-, hoito- ym. toimenpiteet on mietittävä tapauskohtaisesti, varsinkin, jos esimerkiksi puuston uudistumista ei tapahdu tai käyttöpaine tulee esimerkiksi rakentamisen johdosta lisääntymään merkittävästi alueella lähitulevaisuudessa. Tällaisilla alueilla monimuotoisuusarvojen ylläpito on haasteellista, mutta onnistuu esimerkiksi kana- 4

5 voimalla alueen virkistyskäyttöä reiteille. Inventoinnin tulos maastossa perustuu tiettyyn ajankohtaan; inventoinnissa ei ole voitu huomioida inventointihetken jälkeen tapahtuneita muutoksia. Inventoinnissa on tarkasteltu myös kaavoitustyön alla olleita alueita, jolloin kaavapäätökset saattaa muuttaa kohteiden käyttötarkoitusta ja luonnetta. Työn tulokset siirretään Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmään, missä kartoitustietoa ylläpidetään. Ohjausryhmä Inventointityön ohjausryhmään kuuluivat seuraavat jäsenet: Päivi Kippo-Edlund Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus Jari-Pekka Pääkkönen Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus, puheenjohtaja Kaarina Heikkonen Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus, sihteeri Markku Heinonen Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus Sanna Elijoki Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus Tiina Saukkonen Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto Markus Holstein Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto Timo Virtanen Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto Jukka-Pekka Flander Ympäristöministeriö (Työn Valvoja) Erno Lehto Innofor Finland Oy Matti Välimäki Innofor Finland Oy, Maastoinventointi ja raportointi Kaija Helle Innofor Finland Oy, Maastoinventointi ja raportointi Sanna Ervasti Innofor Finland Oy 5

6 1. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO-ohjelma) Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen toimintaohjelmaksi Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin länsiosan metsien monimuotoisuuden turvaamisesta. Keskeisenä tavoitteena oli turvata suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuus. Tähän liittyen ympäristöministeriö asetti työryhmän kehittämään toimenpiteitä, joiden avulla voidaan sovittaa yhteen luonnon virkistyskäyttö, metsien monimuotoisuuden turvaamistavoitteet ja metsätalous kuntien virkistys- ja ulkoilumetsissä ja valtion retkeilyalueilla. Työryhmän tehtävänä oli myös selvittää miten kuntien ja valtion virkistysalueet voivat toimia tukialueina nykyisille suojelualueille ja parantaa näin suojeluverkon toimivuutta valtioneuvosto teki päätöksen Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmasta vuosille Sen tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. Tähän pyritään mm. parantamalla suojelualueverkostoa, ylläpitämällä ja kehittämällä talousmetsien luonnonhoitoa ja parantamalla tietopohjaa toimenpiteiden arviointia ja kehittämistä varten. METSO-ohjelman toteutus perustuu vapaaehtoisiin suojelukeinoihin. (Suomen Ympäristö 26/2008). Ympäristöministeriö rahoittaa kuntien metsien kartoitusta ja METSO-kohteiden suojelua. Suojelemalla tai hoitamalla arvokkaita metsiä suojellaan myös niissä eläviä harvinaisia ja taantuvia lajeja. Erityisesti pyritään turvaamaan luonnontilaisten metsien rakennepiirteitä sisältäviä metsiä. METSO-ohjelmalla edistetään samalla myös luonnon virkistyskäyttöä ja esim. liikuntaan, luontoharrastuksiin ja luontomatkailuun liittyvää yritystoimintaa sekä huolehditaan maisemasta ja metsän muiden hyötyjen säilyttämisestä. Luonnontilaisuudesta kertovia rakennepiirteitä ovat esimerkiksi lahonneen ja kuolleen puuston määrä ja laatu, kookkaat ja vanhat lehtipuut tai palanut puusto. Myös luonnonarvoiltaan tavanomaisempi kohde saattaa olla arvokas, jos se täydentää lähistöllä olevaa suojelualuetta. METSO-ohjelmaan valittavilla luontokohteilla on valintaperusteet, jotka esitellään erillisessä oppaassa: METSO- ohjelman valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008. Ympäristöminis- 6

7 teriö. Opas löytyy Internetissä osoitteesta: Monimuotoisuuden kannalta tärkeitä METSO- ohjelman elinympäristöjä ovat: - Lehdot - Runsaslahopuustoiset kangasmetsät - Pienvesien lähimetsät - Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat - Metsäluhdat ja tulvametsät - Harjujen paahdeympäristöt - Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet - Puustoiset perinnebiotoopit - Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt - Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu tai metsäluonnonhoito. Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti. Luonnonhoito taas on metsän luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi, esimerkiksi kuusien poistamista lehdoista tai harjujen paahdeympäristöjen hoitoa. Valtion METSO- ohjelman tarkoituksena on asteittain nostaa metsiensuojelun alhaista astetta Etelä-Suomen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosien sekä Lounais-Lapin alueella. Tätä tarkoitusta varten valtio myöntää kunnille ja seurakunnille metsien inventointirahaa METSOkohteiden kartoittamiseksi. Metsiensuojelutoimenpiteinä valtio voi joko lunastaa metsiä, joita omistajat vapaaehtoisesti tarjoavat suojeltaviksi tai maksaa suojelukorvausta, mikäli omistaja haluaa metsän jäävän omistukseensa. Metsäkohteiden suojelu osittain tai kokonaan on harvoin ristiriidassa muiden käyttömuotojen kanssa, jos kohteen hakkuista on muutenkin pitkälti luovuttu. 7

8 METSO- ohjelman inventointirahoituksen turvin on ollut mahdollista luoda kunnille ja seurakunnille kokonaisvaltaisia katsauksia heidän metsiensä luontoarvoista. Vaikka sekä metsäettä luonnonsuojelulaki automaattisesti suojelevat eräitä harvinaisia elinympäristötyyppejä, lakien suojan ulkopuolelle jää suuri joukko luonnoltaan arvokkaita kohteita. METSO- ohjelma huomioi lisäksi myös kohteiden ennallistamiskelpoisuuden. Helsingin metsien luontoinventoinnissa on käytetty METSO-ohjelman luonnon monimuotoisuutta kuvaavia kriteereitä. Kohteiden luonnontieteelliset valintaperusteet on esitetty ympäristöministeriön työryhmän mietinnössä "METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet" (Suomen ympäristö 26/2008). Luonnontieteellisten valintaperusteiden soveltaminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa. Metsänomistaja voi halutessaan tarjota metsäänsä METSO-kohteeksi. Metsä arvioidaan sen perusteella, millaista puustoista elinympäristöä se edustaa sekä millaisia luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä siinä on. Arvio pohjaa luonnontieteellisiin valintaperusteisiin, ja sen tekee asiantuntija paikan päällä. METSO- ohjelman mukaisesta vapaaehtoisesta suojelusta maksetaan korvausta metsänomistajille. Pysyvässä suojelussa kauppahintana käytetään alueen käypää hintaa, joka lasketaan pääsääntöisesti metsätaloudellisen arvon perusteella. Yksityishenkilölle kaupasta saatu tulo on verovapaata. Myös vaihto valtion maahan on mahdollista, jos tarjolla on sijainniltaan ja arvoltaan sopivaa vaihtomaata. Lisätietoja korvauksista saa ELY- ja metsäkeskusten asiantuntijoilta. Metsänomistaja voi myös valtuuttaa viranomaisten tunnustaman asiantuntijan hoitamaan korvausneuvottelut puolestaan. Innofor Oy on valtuutettu Metso-neuvottelija. 2. METSO- inventoinnin toteutus Helsingin kaupungin metsissä 2.1 Esivalmistelut 8

9 Työn tavoitteena oli löytää Helsingin alueelta kaupungin omistamista metsistä kaikki METSOohjelman kriteerit täyttävät metsikkökuviot, kerätä niistä tarvittava luontotyyppi-, puusto- ja lajitason tieto luonnonhoidon suunnittelua tai mahdollista suojeluhakemusta varten sekä rajata kohteet kartalle metsäsuunnittelukuvion muodostamina kokonaisuuksina. Potentiaaliset METSO- kohteet pyrittiin ennakoimaan ennen maastotyötä ennakkokartoituksella, sekä tilaajan luovuttamien että muiden tietolähteiden avulla. METSO- kohteita haettiin kaupungin rakennusviraston olemassa olevien luonnonhoitosuunnitelmien metsäsuunnittelukuviorajausten mukaisesti. Karttarajaukset noudattelevat pääsääntöisesti olemassa olevaa kuviorajaverkkoa. Tarpeen mukaan rajauksia on tarkennettu ja esimerkiksi kuvioita jaettu, jos osa kuviosta ei täytä METSO- kriteerejä. Käytettyjä tietolähteitä olivat: - METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008. Ympäristöministeriö. - Metsäsuunnitelma (TForest) - kuviotiedot koko alueelta. Rakennusvirasto - ELY-keskuksen tietokanta Natura-alueista sekä luonnonsuojelulain mukaisesti suojelluista kohteista - Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmä (LTJ) - Luontoselvitykset inventointialueelta o Ahonen, T. ja Markkanen, K Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Helsingissä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 7/2000. o Helsingin luonnonsuojeluohjelma Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 16/ Luontoselvitykset Östersundomin alueelta (tietoja, jotka eivät vielä olleet luontotietojärjestelmässä): o Honkanen, J Sipoonkorpi luontoselvitys ja nykyinen virkistyskäyttö. Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen, Interreg 3 A-projekti. o Lammi, E. ja Heinonen, M. Liitosalueen eteläosan kasvillisuusselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. o Salla, A. Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet 9

10 o Yrjölä, R Liitosalueen linnustoselvitys. Inventoinnissa käytettiin seuraavia kartta-aineistoja: - Metsäsuunnitelmien kuvioraja-aineisto - Peruskartta-aineisto - Kiinteistökartta-aineisto, kaupungin maanomistusrajauksella - Kallio- ja maaperäkartat - Eri suojelualueiden ja -ohjelmien suojelualuerajaukset - Sähköiset ilmakuvat (kattavasti koko inventointialueelta) Ennakkorajauksissa Rakennusviraston metsäsuunnitelmien kuviotiedoista rajattiin pois metsikkökuvioita seuraavilla periaatteilla: - Poistettiin kaikki kuviot, jotka eivät ole kaupungin mailla (vuokramaat inventoitiin) - Poistettiin olemassa olevilla suojelualueilla olevat kuviot - Ilmakuvan avulla poistettiin pellot, urheilukentät, vesistöt yms. selvät tapaukset - Kuviotietojen perusteella poistettiin: o Taimikot (Ei oletettujen METSO kohteiden sisällä olevia) o Nuoret kasvatusmetsät (lehtomaiset kasvupaikat jätettiin suurelta osin) o alle 100-vuotiaat havupuuvaltaiset kankaat (suurimmaksi osaksi) o alle 60- vuotiaat lehtipuuvaltaiset kankaat (suurimmaksi osaksi) o puuttomat kalliot (osin ilmakuvalta) o harvapuustoiset puistomaiset metsiköt - Soita oli niin vähän, että lähes kaikki käytiin tarkastamassa maastossa - Sirpaleiset, hyvin pienet erillään olevat alueet poistettiin tapauskohtaisesti - Jonkin verran jätettiin sellaisia kuvioita maastotarkastukseen, jotka eivät täyttäneet METSO- kriteereitä. Tällaisia olivat mm. selkeiden METSO- kohteiden sisällä olevat pienet kuviot ja laajempiin METSO- kokonaisuuksiin liittyvät mahdollisesti ennallistamiskelpoiset kuviot. 10

11 Jokainen metsäsuunnitelma käytiin erikseen läpi ennakkokartoituksessa. Ennakkokartoituksen jälkeen maastossa tarkastettiin noin 1800 hehtaarin alue. Inventoimatta jäi 2110 ha luonnonhoitosuunnitelma-alueita. - Perustettuja luonnonsuojelualueita ei inventoitu - Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa esitetyt alueet inventoitiin, jos ne sijaitsivat tarkastelluilla metsäsuunnitelma-alueilla 2.2. Maastotyön toteutus Maastotyöt toteutettiin ajanjaksolla Inventoidut metsäalueet on merkitty liitteen 1 karttapohjalle. Elinympäristökohtaisten valintaperusteiden perusteella löydetyt METSO- kohteet jaettiin METSO- ohjelman mukaisesti kolmeen eri luokkaan (I-III). Kriteerit täyttävät metsikkökuviot rajattiin maastossa suoraan paikkatietojärjestelmään. METSO- ohjelman kohteiden luonnontieteelliset valintaperusteet löytyvät julkaisusta: Metso- ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet, Suomen ympäristö 26/2008. Ympäristöministeriö. Internetissä raportti on osoitteessa: iset_valintaperusteet.pdf Muutamilla kohteilla oli päällekkäisiä METSO- luontotyyppejä: esim. pienvesien lähimetsät, joissa oli lehtoa tai runsaslahopuustoista kangasmetsää. Tällaisilla metsikkökuvioilla METSOelinympäristötyypiksi merkittiin se, mitä alue parhaiten edusti. Kohteilla arvioitiin kaikki METSO- kriteereihin kuuluvat oleelliset tekijät kuten luontotyyppi ja sen edustavuus, elävän puuston ikä, rakenne ja monipuolisuus sekä lahopuuston määrä ja sen laatu. Normaalin METSO -inventoinnin puitteissa ei yleensä tehdä lajistoinventointeja, mutta havaitut uhanalaiset, muutoin harvalukuiset tai vaateliaat lajit kirjattiin. Lehdoissa kerättiin putkilokasvien lajitietoa kattavammin. Lisäksi METSO- kohteilta tarkastettiin vieraslajien esiintyminen. 11

12 Löydettyjen kohteiden osalta arvioitiin myös nykyisen käyttömuodon vaikutusta. Tiedot ovat omana kohtanaan kohdelomakkeissa. METSO- kohteiden luonnontieteellisen arvon säilyminen on useimmiten ratkaisevasti kiinni niitä ympäröivien talous- ja virkistysmetsien hoitovalinnoista mutta taajamissa ratkaisevaa on myös aluetta ulkoiluun, virkistykseen tai kevyen liikenteen yhteytenä käyttävien määrä. Inventoinnin yhteydessä inventoitavalla alueella olleet luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien ja metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen tila tarkastettiin ja tiedot päivitettiin. Metsäsuunnitelmista mahdolliset puuttuvat metsälakikohteet kartoitettiin. Kaikista löydetyistä METSO- kohteista täytettiin inventointilomake ja kohdekuvauslomake, joka esitetään ELY- keskukselle, jos päätetään jättää tarjouspyyntö kohteen suojelusta. Kultakin kohteelta otettiin myös muutamia valokuvia. Kohteet ja niiden sisältämät kaikki metsikkökuviot on koottu kohdekohtaisille kartoille M1-M39. Myös sähköisillä inventointi- ja kohdekuvauslomakkeilla on tunnukset M1- M39. Kohdekuvauslomakkeella (WORD- tiedosto) on yhteenveto METSO- kohteen perustiedoista, elinympäristötyypeistä ja kriteeriluokista, metsälaki- ja luonnonsuojelulakikohteista, puustosta, lajistosta, vieraslajien esiintymisestä, alueen edustavuudesta ja luonnontilaisuudesta, metsäluonnon monimuotoisuuden ja luonnon virkistyskäytön mahdollisista ristiriidoista sekä joistakin hoito- ja ennallistamissuosituksista. Inventointilomakkeelle (Excel- tiedosto) on koottu kaikki metsikkökuviot jaettuna sarakkeittain elinympäristötyyppeihin. Sarakkeista löytyvät myös täyttyvät kriteerit: jos kriteerejä on mainittu yksi, koskee se kaikkia ko. elinympäristötyypin kuvioita; jos kriteereitä on useita, ne eivät koske välttämättä kaikkia kuvioita. Yksittäisellä metsikkökuviolla saattaa olla useitakin täyttyviä kriteerejä. Sarakkeittain löytyvät myös tiedot vieraslajien esiintymisestä. Jos esiintymä ei koske kaikkia sarakkeessa olevia kuvioita, niin esiintymäkuvioiden kuvionumerot on merkitty sulkeisiin vieraslajin nimen jälkeen. Lajihavainnot koskevat pääsääntöisesti kaikkia sarakkeen 12

13 metsikkökuvioita. Merkittävien lajihavaintojen jälkeen on merkitty sulkeisiin lajinimen jälkeen sen kuvion numero, jolla esiintymä sijaitsee. Kohteiden rajaaminen tehtiin pääsääntöisesti metsäsuunnitelmien kuviorajoja noudattaen. Tarpeen mukaan kuviorajoihin tehtiin muutoksia, jos esimerkiksi osa kuviosta ei täyttänyt METSO- kriteereitä tai rajat eivät täsmänneet maastossa. Tavoitteena oli, että inventoinnissa etsitään kaikki Metso-kriteerit täyttävät metsäsuunnitelmakuviot Helsingin alueelta kaupungin omistamista metsistä. Yhtenäisten Metso-kohteiden rajaaminen oli melko haasteellista kriteerit täyttävien kuvioiden hajanaisen sijainnin vuoksi. Karttarajauksiin on kuitenkin jätetty lähes kaikki kriteerit täyttävät kuviot. Kohdekuvauslomakkeilla on tarkasteltu kohteiden kytkeytyneisyyttä toisiinsa ja jo olemassa oleviin suojelualueisiin. 2.3 Kohteiden muuttuneisuuden ja vieraskasvilajien inventointi Löytyneiltä METSO- kohteilta arvioitiin silmämääräisesti myös maaston kuluneisuutta, rehevöitymistä ja muuttuneisuutta sekä kartoitettiin vieraslajeja. Selkeimmin kuluneisuus ja muuttuneisuus näkyivät asutusta ja reittejä lähellä olevilla kohteilla. Inventointialueelta löytyi myös runsaasti kohteita, jotka olivat säilyneet hyvin luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina. Tiedot muuttuneisuudesta ja kuluneisuudesta on esitetty kohdekohtaisesti kohdekuvauslomakkeilla. Löytyneiltä METSO- kohteilta kartoitettiin vieraskasvislajit ja arvioitiin niiden runsaus. Vieraslajihavaintoja kerättiin seuraavista kasvilajeista: jättipalsami jättiputket kurtturuusu lupiini rohtoraunioyrtti 13

14 japanintatar jättitatar pajuasteri etelänruttojuuri keltamajavankaali Vieraskasvilajeista yleisin oli jättipalsami, jota tavattiin useilla, erityisesti asutuksen ja teiden varsilla olevilla kohteilla. Muista lajeista havaittiin jättiputkia ja kurtturuusuja. Vieraslajien esiintyminen ja kasvupaikkojen sijainti metsikkökuvioiden tarkkuudella on esitetty tarkemmin kohdekuvauslomakkeilla ja inventointitaulukoissa. 3. Löydetyt metsien monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet 3.1 Kohteiden kokonaismäärä inventointialueella Kesän ja syksyn 2011 METSO- inventoinneissa tarkastettiin maastossa noin 1800 hehtaaria ennakkokartoituksen avulla löytyneitä alueita, joilta löydettiin yhteensä noin 1148 hehtaaria METSO- kriteerit täyttäviä kohteita. Tämän lisäksi kohteisiin liittyviä mahdollisia lisäalueita, jotka eivät täytä METSO- kriteerejä löytyi noin 88 hehtaaria. Lisäalueita ovat mm. Kriteerit täyttävien kohteiden sisällä tai reunoilla olevat pienet alueet, jotka kannattaa ottaa rajaukseen mukaan, jotta alueesta tulisi yhtenäinen. Löytyneistä kohteista on runsaslahopuustoisia kangasmetsiä 598 ha, kalliometsiä 354 ha ja lehtoja 152 ha. Muiden kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on vain 45 hehtaaria. METSO- kriteeriluokista I-luokan kohteita on 531 hehtaaria, II-luokan kohteita 408 hehtaaria ja III-luokan kohteita 210 hehtaaria (taulukko 1, liitekartat 2 ja 3). Inventoimatta jäi 2110 ha (taulukko 3). 14

15 Taulukko 1. Inventointialueelta löydettyjen elinympäristötyyppien pinta-alat hehtaareina (hehtaarin tarkkuudella) METSO- ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden kriteeriluokkiin I-III ryhmiteltynä. I (ha) II (ha) III (ha) YHTEENSÄ Lehto Runsaslahopuustoinen kangasmetsä Pienveden lähimetsä Korpi/ räme/ suon reunametsä Metsäluhta tai tulvametsä 4 4 Maankohoamisrannikon kohde Harjun paahdeympäristö Puustoinen perinneympäristö Kalkkikallion tai ultraemäksisen maan metsä Muu kallio-, jyrkänne- tai louhikkometsä YHTEENSÄ Lisäalueet 88 KAIKKI YHTEENSÄ Löydetyt kohteet metsäsuunnittelu-aluejaon mukaisesti Metsäluonnon arvokkaat monimuotoisuus -kohteet inventoitiin rakennusviraston luonnonhoidon suunnittelun metsäsuunnitelmajaon mukaisesti. Kohteet nimettiin eri kohdetunnuksilla, jos alueet olivat selkeästi erillään toisistaan suunnitelma- alueella. Kaikilta metsäsuunnitelmaalueilta ei löytynyt METSO- kriteerit täyttäviä metsikkökuvioita. (Taulukko 2, liitekartta 2) 15

16 Taulukko 2. Inventoidut suunnitelma- alueet ja niiltä löytyneiden METSO- kohteiden tunnukset jaoteltuna metsäsuunnitelmajaon mukaisesti. Suunnitelma-alue MS-numero Metsokohteiden tunnukset Östersundom itäosa 1 M1, M2, M3, M4, M5 Östersundom Salmenkallio 2 M6 Eteläiset kaupunginosat 1 Ei kohteita Töölö 2 Ei kohteita Sörnäinen-Kallio-Alppila 3 Ei kohteita Pasila 5 Ei kohteita Tammisalo 32 Ei kohteita Keskivuosaari ja Rastila 33 M8 Keskivuosaari ja Rastila 34 M9 Keskivuosaari ja Rastila 35 M10 Keskivuosaari ja Rastila 36 M11 Kallvik 52 M12 Konala 101 M13, M14 Lauttasaari 110 M15, M16, M17, M18, M19, M20, M21 Vartiosaari 149 M22 Keskuspuisto 201 M23, M24, M25 Jakomäki 208 M26 Maunula- Metsälä 209 M27, M28 Käpylä 210 M29 Ruskeasuo, Keskuspuisto 221 M30 Kulosaari- Mustikkamaa 301 M31 Herttoniemi- Kivinokka 302 M32, M33, M34, M35 Roihuvuori- Herttoniemenranta 303 M36 Myllypuro-Roihupelto-Puotinharju 304 M37 Kontula-Mellunmäki-Vartioharju 306 M38 Itäkeskus- Marjaniemi 307 Ei kohteita Puotila-Vartioharju-Fallbacka 308 Ei kohteita Laajasalo W-osa 309 M39 Etelä-Vuosaari 314 M7 16

17 Taulukko 3. Inventoimatta jääneet suunnitelma-alueet Suunnitelma-alue MS-numero Kumpula-Toukola 6 Jollas 46 Kaarela 102 Pitäjänmäki 103 Haaga 104 Munkkiniemi 105 Reijola 106 Meilahti 108 Seurasaari 109 Pakila- Tuomarinkylä 202 Pukinmäki-Tapanila 203 Suutarila 204 Puistola- Heikinlaakso 205 Ala-Malmi 206 Tattarisuo 207 Oulunkylä- Koskela 211 Pihlajamäki 212 Latokartano-Viikki 213 Vesala-Kontula-Kurkimäki-Kivikko 305 Laajasalon länsiosa 310 Yliskylä Alueiden kytkeytyneisyys Löydetyt METSO-kriteerit täyttävät aluekokonaisuudet sijoittuvat hajanaisesti Helsingin kaupungin alueelle ja niiden koko vaihtelee muutamista hehtaareista kymmeniin hehtaareihin. Selkeimmät laajimmat yhtenäiset kohteet ovat Keskuspuiston ja Östersundomin alueella sekä Laajasalon, Mustavuoren ja Uutelan alueilla. Näiden kohteiden välillä on pienempialaisia kokonaisuuksia, jotka parantavat kohteiden kytkeytyneisyyttä ja helpottavat lajien levittäytymistä alueelta toisille. (Liitekartat 2 ja 3) Sipoonkorven kansallispuiston eteläpuolella olevat METSO- kelpoiset alueet jatkuvat ja linkittyvät olemassa oleviin suojelualueisiin aina Laajasaloon asti ilman, että niiden etäisyys toisistaan olisi yli kilometriä. 17

18 Kytkeytyneisyyden kannalta erityisen merkittäviä alueita ovat myös Viikki- Vanhankaupunginlahden suojelualue ympäristöineen, Mustavuori- Porvarinlahden, Vikkulla- Kasabergetin, Kasabergetin ja Uutelan Särkkäniemen suojelualueet. Alueiden linkittyminen toisiinsa on hyvin tärkeää lajien levittäytymisen kannalta. Pienialaisetkin kohteet ovat tärkeitä, sillä ne toimivat ns. askelkivinä lajien geneettisen elinvoimaisuuden ja leviämisen kannalta. Esimerkiksi nisäkkäiden leviämiselle tällä on ratkaiseva merkitys. Osa lajeista, kuten esim. kääväkkäät leviävät itiöiden avulla ja niille alueiden kytkeytyneisyydellä ei ole niin ratkaiseva merkitystä. Niille on tärkeämpää, että tarjolla on riittävästi erilajista, kooltaan ja lahoasteeltaan vaihtelevaa lahopuuta sopivissa olosuhteissa. Tässä inventoinnissa tuotettuja kohderajauskarttoja tulee kuitenkin tarkentaa mahdollisia suojelualueita perustettaessa. Osa hajanaisista kuvioista on järkevää jättää pois rajauksista ja tarpeen mukaan ottaa lisäalueita mukaan rajauksiin, jotta aluerajauksista saadaan järkeviä. Tämän inventointiraportin METSO- rajaukset ovat siis materiaalina Helsingin kaupungin jatkotoimenpiteille METSOohjelman toteutusta suunniteltaessa. 3.4 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit ja metsälain erityisen tärkeät elinympäristötyypit METSO- inventoinnin yhteydessä selvitettiin inventointialueilla tiedossa olevien luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppikohteiden ja metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristökohteiden tila ja lisäksi kirjattiin inventoinnin yhteydessä vastaan tulleet uudet lakien määritelmän täyttävät kohteet. Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Löydetyiltä METSO- kohteilta tarkastettiin seuraavat Helsingin kaupungin omistamalla alueella sijaitsevat luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit, jotka sijaitsivat inventoidulla alueella. Mahdollisia uusia kohteita löytyi yksi: tervaleppäkorpi Uutelasta. 18

19 Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luototyyppien tiedot kohteittain: Jakomäen pähkinäpensaslehto Alue on osin luonnontilaisen kaltainen. Alue on hyvin lähellä asutusta ja siellä on havaittavissa jonkin verran kuluneisuutta ja rehevöitymistä polkujen varsilla ja välittömässä lähiympäristössä. Alueen tilaa on syytä tarkkailla ja tarpeen mukaan ohjata liikkumista pähkinäpensaslehdon ohitse. Hältingbergetin jalopuumetsikkö Kohde on luonnonsuojelulain tarkoittama luontaisesti syntynyt jalopuumetsä. Pieni kohde (0,1 ha), joka sijaitsee kalliojyrkänteen alla. Pääpuuna kohteella on metsälehmus. Kohde on kalliorinteessä ja säilyttänyt luonnontilaisuutensa hyvin. Maunulan pähkinäpensaslehto Pähkinäpensaslehto on rajattu kahdeksi lähekkäiseksi erilliseksi alueeksi (kuviot 146 ja 176). Lisäksi kuvio 171 joka ei sisälly rajaukseen on tulkittavissa mahdolliseksi luonnonsuojelulain luontotyyppikohteeksi. Kohteet ovat luonnontilaiseen verrattavia ja niiden tila on tällä hetkellä vakaa. Vartiosaaren rantaruttojuuren kasvupaikka Rantaruttojuuren esiintymä on umpeutumassa sekä vedestä järviruo on (Phragmites australis) että maalta mm. koiranheinän (Dactylis glomerata) ja peltorikkojen vallatessa tilaa. Esiintymää on tarpeen aika ajoin avata poistamalla juurineen heinää ja muuta rantaruttojuuren kanssa kilpailevaa kasvillisuutta. Herttoniemen jalopuumetsät (kohdetta ei ole rajattu luontotietojärjestelmään) Kaksi kohdetta Herttoniemen suunnitelma-alueen (suunnitelma 154/302) eteläosassa. Kuvio 318 (0,4 ha) täyttänee luonnonsuojelulain jalopuumetsikön kriteerit. Kuvio on säilyttänyt luonnontilaisuutensa hyvin. Lehtoa, jossa jalona lehtipuun kasvaa vaahteraa. Kuvio 239( 0,2 ha) täyttänee luonnonsuojelulain jalopuumetsikön kriteerit. Kuvio on säilyttänyt luonnontilaisuutensa melko hyvin. Lehtoa, jossa jalona lehtipuun kasvaa vaahteraa. 19

20 Uutelan tervaleppäkorpi (uusi kohde) Kuvion 8029 etelä- ja lounaisosassa on tervaleppäkorpea, jonka länsireuna ulottuu kuvion 8021 lehtoon. Kohteen pohjakerros koostuu korpi- ja okarahkasammalesta (Sphagnum girkensohnii ja S. squarrosum). Vetisessä kenttäkerroksessa kasvaa muun muassa terttualpia (Lysimachia thyrsiflora), rantayrttiä (Lycopus europaeus), kurjenjalkaa (Potentilla palustris) ja hiirenporrasta (Athyrium filixfemina) sekä luhtarölliä (Agrostis stolonifera) ja korpikastikkaa (Calamagrostis purpurea). Metsälain erityisen tärkeät elinympäristötyypit Löydetyiltä METSO- kohteilta tarkastettiin olemassa olevien metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristökohteiden tila ja mahdolliset uudet kohteet. Helsingin kaupunki on pyrkinyt luonnonhoidon yhteydessä säästämän ne, vaikka metsälaki ei edellytä niiden huomioimista asemakaavoitetuilla alueilla. Metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3) rehevät lehtolaikut; 4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5) rotkot ja kurut; 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Tiedot on koostettu liitetaulukkoon, jossa on lueteltuna Metsälain 10 :n tarkoittamat tiedossa olevat kohteet ja niiden tila sekä löytyneet uudet mahdolliset metsälakikohteet. (Liite 4) 20

21 3.5 Lajihavainnot METSO- ohjelman kohdeinventointien ajankäytön rajoissa tarkasteltiin myös kohteiden lajistoa. Inventointilomakkeelle kerättiin tietoa eri elinympäristötyyppien vaateliaammasta lajistosta ja jonkin verran myös peruslajistosta, etenkin lehdoissa. Lajistohavaintoja ei kerätty systemaattisella otannalla metsikkökuvioilla, vaan siltä reitiltä, jolla metsikkökuvion läpi kuljettiin. Muuttavan linnuston osalta ja osin myös muun lajiston osalta loppukesään ja syksyyn painottunut inventointien ajankohta oli myöhäinen. Toisaalta keskikesän aikana erityisesti yksivuotisia kääväkkäitä ei voinut havaita. Tiedot uhanalaisista lajeista perustuvat satunnaisiin havaintoihin. Uhanalaisten lajien esiintymät ovat kohdekohtaisissa taulukoissa ja raporteissa merkittynä kuviokohtaisesti. Kääväkkäistä havaittiin valtakunnallisesti vaarantunutta (VU) kastanjakääpää (Polyporus badius) Uutelasta Särkän tilan kaakkoispuolelta. Lajin toinen esiintymä on Myllypuron eteläosassa. Kastanjakääpä on pitkälle lahonneen lehtipuun lahottaja. Alueellisesti uhanalaista (RT) istukkakääpää (Rhodonia placenta) havaittiin Mustavuoressa, Meri-Rastilassa ja Niinisaaressa. Pitkälle lahonnut järeä kuusimaapuu on istukkakäävän isäntäpuu. Linnuista havaittiin silmälläpidettävän (NT) pohjantikan (Picoides tridactylus) syömäjälkiä Mustavuoressa ja Östersundomin Salmenkallion metsissä. Östersundomissa Porvoon väylän ja Sipoonkorven välisellä kallioalueella havaittiin syksyllä yksinäinen metso (Tetrao urogallus) (NT). 4. Yhteenveto Metsien luontaisella uudistamisella, puuston eri-ikäisyyden suosimisella ja lahopuun jättämi- 21

22 sellä on Helsingin metsiin kehittynyt runsaasti METSO-kriteerit täyttäviä kohteita. Niitä löytyi Helsingin kaupungin inventoiduilta metsämailta yhteensä 1150 hehtaaria. Inventointi kattoi noin 75% kaupungin metsäalasta. Inventointi jäi keskeneräiseksi, koska inventoitavia alueita osoittautui olevan enemmän kuin alun perin oli arvioitu (Liitekartta 1). Inventoimatta jääneiltä alueilta löytyy hyvin todennäköisesti vielä lisää METSO- kriteerit täyttäviä kohteita. Tavoitteena oli inventoida kaupungin omistama metsäpinta-ala kokonaisuudessaan, mutta tavoitteesta jäätiin jonkin verran. Hidastavia tekijöitä inventoinnissa olivat tavanomaista pienempi keskimääräinen metsikkökuviokoko, liikkumisen hitaus kaupunkialueella ja jonkin verran ennakoitua suurempi maastossa tarkistettavien potentiaalisten metsikkökuvioiden pintaala. Kattavan ja yhtenäisen tiedon saamiseksi koko kaupungin alueelta, inventoimatta jääneiden alueiden kartoitus pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian. Sellaisilla kohteilla, joilta ei ole olemassa tarkkaa lajistokartoitusta, kannattaa arvioida sen tarve. METSO- kartoituksen yhteydessä tehdyt lajihavainnot kertovat jonkin verran kohteen peruslajistosta, mutta sitä ei voida missään nimessä pitää kattavana. Tämä johtuu inventoinnin ajankohdasta (esimerkiksi 1-vuotiset kääväkkäät eivät ole alkukesällä löydettävissä ja lintujen pesimävarmuutta ei voi arvioida syksyllä) ja kohteiden nopeasta läpikäymisestä. Tässä raportissa on annettu joillekin alueille ennallistamisehdotuksia ja ennallistamisen toteuttamistapoja. Tarkempi ennallistamistoimenpiteiden suunnittelu tulee tehdä kaupungin rakennusviraston luonnonhoidon suunnittelun yhteydessä tai tarvittaessa erillisissä ennallistamissuunnitelmissa aluekohtaisesti. 5. Jatkotoimenpiteet Helsingissä METSO-inventoinnin tuloksia hyödynnetään maankäytön suunnittelussa ja kaupunkimetsien elinvoimaisuuden, kestävyyden, luonnon monimuotoisuuden hoidon ja luonnonsuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa. 22

23 Kaupunkisuunnitteluvirasto vastaa maankäytön suunnittelusta ja maankäytölliset ratkaisut tehdään yleis- ja asemakaavoituksen yhteydessä. Selvityksen tiedot luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista metsäkohteista otetaan maankäytön suunnittelun lähtötiedoiksi. METSO-kriteerit täyttävillä kohteilla ei ole luonnonsuojelulailla rauhoitetun kohteen statusta eikä niitä voida aina jättää rakentamisen ulkopuolelle viheralueiksi, vaan suunnitteluratkaisut tehdään tapauskohtaisesti osana muuta maankäytön suunnittelua. Rakennusvirasto vastaa metsien hoidosta ja noudattaa toimissaan Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjausta. Linjaus ohjaa aluesuunnittelua, luonnonhoidon suunnittelua, luonnonmukaisille viheralueille tehtävää rakentamista ja alueiden ylläpitoa. Luonnonhoidon linjauksen keskeisinä tavoitteina on turvata viheralueiden elinvoimaisuus ja kestävyys sekä luonnon monimuotoisuus. METSO -inventoinnin tulokset ovat yksi suunnittelun lähtötieto muiden ympäristökeskuksen ylläpitämän luontotietojärjestelmän (LTJ) tietojen ohella. METSO - inventointitietoja tullaan tarkistamaan aluesuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Arvokkaimpia metsäluonnon monimuotoisuuskohteita voidaan huomioida metsien hoitoluokituksessa, kuten on jo tehtykin parhaillaan laadittavissa aluesuunnitelmissa. Ympäristökeskus vie tiedot METSO-kriteerit täyttävistä kohteista kaupungin luontotietojärjestelmään (LTJ) kohteittain (liitekartta 5). LTJ:ssä on tietoa myös mm. luonnonsuojelualueista ja arvokkaista kasvi- ja lintukohteista. Järjestelmän Internet-soite on Sen yleisöversio on kaikille avoin. Ympäristökeskuksen valmistelemassa Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmassa (LUMO) on esitetty useita metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitoon liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä, joiden toteutuksesta vastaavat kaupungin virastot. METSOinventoinnista saadaan lisätietoa LUMO-ohjelman toimenpiteiden ja seuranta-indikaattoreiden tarkempaan suunnitteluun ja toteutukseen. Ympäristökeskus vastaa myös luonnonsuojeluesitysten valmistelusta. Seuraava luonnonsuojeluohjelma on tarkoitus laatia vuosiksi Tällöin osa arvokkaimmista METSO -inventoinnin kohteista on mahdollista esittää suojeltavaksi. 23

24 METSO-inventoinnin yhteydessä tilattiin konsultilta myös tarkastelu metsien kytkeytyneisyyden kehittämiseksi ja arvio monimuotoisuuden suojelun ja luonnon virkistyskäytön välisistä mahdollisista ristiriidoista, esimerkiksi METSO-kohteiden kuluneisuudesta. Aluekohtaiset kehittämisratkaisut tehdään kaupungin virastojen kesken konsultilta saadun aineiston pohjalta eri suunnitteluhankkeiden yhteydessä kaupungin tavoitelinjausten mukaisesti. 24

25 Aiheeseen liittyvää sanastoa Avainbiotooppi Yleisnimike eräille monimuotoisuuden suojelun kannalta tärkeille elinympäristöille (esim. lehdot, korvet, letot, pienvedet), joita pyritään säästämään metsätalouden yhteydessä. Metsätaloudessa avainbiotooppeihin luetaan useimmiten vain metsä- ja luonnonsuojelulaissa luetellut kohteet sekä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion määrittelemät muut arvokkaat elinympäristöt. Biodiversiteetti eli elollisen luonnon monimuotoisuus Elollisen luonnon kaikki luontainen vaihtelu yksilöiden geeneistä lajeihin ja näiden muodostamiin eliöyhteisöihin. Usein luonnon monimuotoisuuteen katsotaan sisältyvän myös geodiversiteetti eli geologisiin luonnonmuodostelmiin sisältyvä vaihtelu. Boreaalinen luonnonmetsä EU:n luontodirektiiviin sisältyvä priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, jonka suojelusta Suomella ja Ruotsilla on erityisvastuu. Käsite kattaa käytännössä luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät, tuoreet metsäpaloalueet sekä paloalueille kehittyneet nuoremmat puustot. Luontotyypin määritelmään sisältyy myös ennallistava näkökulma, joten eroa luonnontilaistuvien hoitometsien ja luonnontilaisen kaltaisten metsien välillä on vaikea tehdä. Ennallistaminen Luonnontilaltaan muuttuneen alueen, kuten käsitellyn metsän tai ojitetun suon, palauttaminen eri toimenpitein tilaan, jossa luonnon omat mekanismit kykenevät ylläpitämään kyseisen luontotyypin ominaispiirteitä, ja ohjaamaan niiden luontaista kehittymistä. Esimerkiksi ojien tukkiminen luontaisen vesitalouden palauttamiseksi. Jatkuva kasvatus eli metsän eri-ikäiskasvatus Metsän hoitomalli, jossa metsiä kasvatetaan erirakenteisina ja eri-ikäisinä. Hakkuissa poistetaan yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä, joiden tilalle uudistuu uusia puita. Tavoitteena on matkia sellaisen metsän luontaista kehitystä, jossa ei esiinny laaja-alaisia häiriöitä kuten voimakkaita metsäpaloja. Jatkuva kasvatus takaa avohakkuisiin ja alaharvennuksiin perustuvaa perusmetsätaloutta paremmin esimerkiksi metsäisyyden ja maisema-arvojen säilymisen, mutta ei takaa esimerkiksi lahopuulajien me- 25

26 nestymistä ilman tietoista jättöpuiden jättämistä. Jättöpuu Hakkuualueelle hakkuiden yhteydessä (yleensä pystyyn) jätetty puu. Synonyymi sanalle säästöpuu. Kangasmetsä Suomen tavallisin metsätyyppi, jonka maaperä on yleensä moreenia, soraa tai hiekkaa. Kuivempia kangasmetsiä luonnehtivat mänty sekä jäkälät, kanerva, variksenmarja ja puolukka, rehevämpiä kuusi ja mustikka. Kangasmaiden lisäksi metsissämme esiintyy lehtoja, kallio- ja turvemaita, jotka kaikki jakautuvat useisiin alatyyppeihin. Lehdot ovat yleensä (muttei aina) rehevämpiä kuin kangasmaat. Lahopuu Erilainen ja eriasteisesti lahonnut lahopuu on elinehto arvioiden mukaan jopa metsälajille Suomessa. Lahopuuta käytetään usein synonyyminä kuolleelle puulle. Tämä sisältää esimerkiksi kelot, jotka eivät välttämättä ole lahonneita. Luonnon monimuotoisuus ks. Biodiversiteetti. Luonnontilainen tai Luonnontilaisen kaltainen metsä Luonnontilaisella metsällä tarkoitetaan metsää, johon ihmistoiminta ei ole merkittävästi vaikuttanut. Tällaisia metsiä on lähinnä vain Pohjois-Suomessa. Luonnontilaisen kaltaisessa metsässä on useita luonnontilaisen kaltaisen metsän piirteitä, mutta ihmistoiminnan vaikutus on joko suoraan tai välillisesti näkyvissä; esimerkiksi lahopuumäärä saattaa olla vähäisempi kuin lähes koskemattomilla alueilla. Täysin luonnontilainen ja luonnontilaisen kaltainen metsä voivat olla luonnonsuojelullisesti yhtä arvokkaita. Luonnontilaistuva hoitometsä Syystä tai toisesta metsätalouden ulkopuolelle jäänyt talousmetsä, johon on alkanut muodostua lahopuuta. Järeitä tai pitkään lahonneita puita ei yleensä ole läheskään yhtä runsaasti kuin luonnonmetsissä. Luonnontilaistuva metsä voi olla merkittävä monille vanhojen metsien lajeille, joskaan kaikkein vaativimmat ja uhanalaisimmat lajit eivät niissä yleensä selviydykään. 26

27 Lähde-nielu dynamiikka Tilanne, jossa suuri tai elinympäristönä erityisen hyvä alue (lähde) ylläpitää jonkin lajin vakaata kantaa. Lähdealue tuottaa enemmän yksilöitä kuin sillä pystyy elämään. Osa yksilöistä joutuu siirtymään toisaalle, jolloin ne voivat kulkeutua pienemmille tai huonommille elinympäristölaikuille (nielut), jotka eivät yksinään pystyisi elättämään lajia kuin lyhytaikaisesti. Tyypillinen esimerkki on lähteenä toimiva suuri luonnontilainen metsäalue, jota ympäröivät nieluina toimivat avainbiotooppilaikut. Pelkästään avainbiotooppien lajistoa seuraamalla syntyy virheellinen vaikutelma lajin menestymisen edellytyksistä. Metso-arvoluokka Kukin METSO- ohjelmaan sisältyvistä metsäluontotyypeistä jaetaan luontotyypin sisällä arvoluokkiin I-III kohteen ominaislaadun eli edustavuuden mukaan. Arvoluokat I ja II edustavat jo nykyisin suojelunarvoisia kohteita; arvoluokkaan III kelpuutetaan luonnonarvoltaan edellisiä vaatimattomampia kohteita, jotka kuitenkin sijaintinsa vuoksi merkittävästi täydentävät luontoarvojensa ajan myötä kehittyessä suojelualueita tai METSO-I ja -II arvoluokkien kohteita, tai lisäävät näiden välistä kytkeytyneisyyttä Metsämanner Mahdollisimman yhtenäinen, mieluiten yli 50 neliökilometrin laajuinen metsävaltainen alue- Metsämantereet tarjoavat elinmahdollisuuksia mm. suurpedoille ja kanalinnuille. Kaavoituksen keinoin tapahtuvan metsämantereiden turvaamisen lisäksi niihin on usein perusteltua keskittää myös varsinaisia metsiensuojelutoimia. Metsäsertifiointi Vapaaehtoinen järjestelmä, jossa omistaja sitoutuu noudattamaan tiettyjä ekologisia ja sosiaalisia vaatimuksia harjoittaessaan metsätaloutta. Vastineeksi hän saa sertifikaatin eli todistuksen metsänhoidon tasosta. Sertifiointijärjestelmiä on useita. Reunavaikutus Ympäröivän alueen ympäristötekijöiden ja eliöstön vaikutus metsäluontoon metsän reuna-alueella.. Reunavaikutus on lisääntynyt voimakkaasti metsäalueiden pirstoutuessa hakkuiden, metsäteiden, voimajohtojen ja muun ihmistoiminnan seurauksena. Reunavaikutus on haitallinen osalle metsälajeista. Reunavyöhyke sallii esimerkiksi eräiden petoeläinten tunkeutua alueille, joista ne muuten puuttuisivat. Reunavaikutus muuttaa myös metsän pienilmastoa jopa 100 metrin säteellä metsän ulkoreunasta metsän sisään. 27

28 Talousmetsä Metsämaata, joka on varattu metsätalouden harjoittamiseen eikä suojeluun tai virkistyskäyttöön. Yli 95 prosenttia Lapin etelänpuoleisista metsistä on talousmetsiä. Valtakunnallisesti uhanalainen laji Eliölaji, joka lyhyellä tai pidemmällä ajanjaksolla on vaarassa hävitä Suomesta. Uhanalaiset lajit jaetaan uhanalaisuusluokkiin sen perusteella, miten nopeasti niiden arvioidaan häviävän, jos niiden elinolosuhteita korjaavia toimenpiteitä ei tehdä. Vanha metsä Metsä, jonka keski-ikä on selvästi yli normaalin talousmetsän uudistushakkuuiän. Kuusella ja männyllä uudistushakkuuikä on Etelä-Suomessa noin 80 vuotta, koivulla 60 70v. Myös kutsumanimi luonnontilaiselle tai sen kaltaiselle metsälle, mutta vanha metsä voi olla mitä tahansa täysin luonnontilaisen ja tavanomaisen talousmetsän väliltä. Virkistysmetsä Maakunta-, yleis- ja asemaakaavoissa virkistys- ja retkeilykäyttöön kaavamerkinnöillä VR, VL tai V varattu metsä. Alueiden maankäyttöä ohjataan kaavamääräyksien avulla. Useimmilla alueilla harjoitetaan eriasteista metsänkäsittelyä 28

29 LIITTEET: Karttaliite 1: Inventoidut alueet Karttaliite 2: Löytyneet metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet (METSO-kohteet) kriteeriluokittain Karttaliite 3: Löydettyjen kohteiden METSO- elinympäristötyypit Liite 4: Löydetyt metsälain 10 :n kohteet Karttaliite 5: Löydettyjen METSO-kohteiden kohdenumerot (kohteet M1-M39) Seuraavat liitteet ovat vain tiedostomuodossa ja tulevat Luontotietojärjestelmään: Kohdekuvauslomakkeet (kohdenumerot M1- M39) Kohdekartat (kohteet M1-M39) 29

30 Helsingin kaupunki Ympäristökeskus Karttaliite 1 Karttaliite 1. Vuonna 2011 inventoidut alueet. Inventoidut alueet Pohjakartta Kaupunkimittausosasto, Helsinki 2 km / Aineisto v. 2011

31 Helsingin kaupunki Ympäristökeskus Karttaliite 2 Karttaliite 2. Löytyneet metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet (METSO-kohteet) kriteeriluokittain. Metso-luokka (suluissa kuvioiden lukumäärä) 0 (lisäalue) (188) I (634) II (458) III (317) Inventoidut alueet Pohjakartta Kaupunkimittausosasto, Helsinki 2 km / Aineisto v. 2011

32 Helsingin kaupunki Ympäristökeskus Karttaliite 3 Karttaliite 3. Löydettyjen kohteiden METSO-elinympäristötyypit. METSO - elinympäristötyypit (suluissa kuvioiden lukumäärä) Lehdot Tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät: Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Kuivahkot ja kuivat kangasmetsät: Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Karukkokankaat kangasmetsät: Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Korvet Rämeet Metsäluhdat ja tulvametsät Muut monimuot. merkittävät metsäiset kalliot. Jyrkänteet ja louhikot Kohteen laajennusosat, jotka eivät täytä Metso-kriteerejä (229) (463) (130) (6) (7) (30) (36) (5) (503) (188) Inventoidut alueet Pohjakartta Kaupunkimittausosasto, Helsinki 2 km / Aineisto v. 2011

33 Liite 4 Metsälain (10 ) mukaiset erityisen tärkeät elinympäristötyypit MS-alue MS ei METSO kuvio- metsälaki- kohteen kohteita kohdenumero numero kohdetyyppi tila 50 1 x M M3 261 kallio hyvä 50 1 M4 133 räme hyvä 50 1 M4 172 räme hyvä 50 1 M4 188 räme hyvä 50 1 M4 148 pienveden lähimetsä hyvä 50 1 M4 164 rehevä lehto hyvä 50 2 M6 116 räme hyvä 50 2 M6 117 räme hyvä 50 2 M6 219 rehevä lehto/korpi hyvä x x x x x x M9 8 rehevä lehto hyvä M9 15 rehevä lehto hyvä M rehevä lehto hyvä M rehevä lehto hyvä M rehevä lehto hyvä M rehevä lehto hyvä x rehevä lehto hyvä M rehevä lehto melko hyvä M rehevä lehto hyvä M rehevä lehto hyvä M rehevä lehto hyvä M rehevä lehto melko hyvä M rehevä lehto hyvä x x x x x x M rehevä lehto+ noro hyvä M rehevä lehto+ noro hyvä M vähäpuustoinen räme hyvä M rehevä lehto hyvä M rehevä lehto hyvä M rehevä lehto hyvä x x

34 Liite x x x M39 53 metsäluhta melko hyvä M metsäluhta melko hyvä M lehtokorpi hyvä M vähäpuustoinen räme hyvä M rehevä lehtolaikku hyvä Keskuspuiston alueella (MS 201) lakikohteiden päivitys METSO-inventoinnin yhteydessä hankalaa laajojen kuvioiden takia, koska varsinaista kuviorajaverkon tarkistusta ei tehty METSOn yhteydessä. Kohteiden

35 Helsingin kaupunki Ympäristökeskus M1 Karttaliite 5. Löydettyjen Metso-kohteiden kohdenumerot. Karttaliite 5 M5 M4 M2 M26 M24 METSO- kohteet M3 M14 M6 M13 M25 M8 M28 M38 M27 M37 M23 M10 M32 M29 M35 M9 M34 M30 M7 M33 M36 M11 M12 M22 M31 M39 M15 M19 M17 M16 M21 M20 M18 M1 M2 M3 M4 M5 M6 M7 M8 M9 M10 M11 M12 M13 M14 M15 M16 M17 M18 M19 M20 M21 M22 M23 M24 M25 M26 M27 M28 M29 M30 M31 M32 M33 M34 M35 M36 M37 M38 M39