Pääkirjoitus ARJA KIISKINEN

Transkriptio

1

2 2 Pääkirjoitus Lieksan Urheilijat-niminen urheiluseura toimii Lieksa-nimisessä pohjoiskarjalaisessa kaupungissa Pielisen itärannalla. Lieksan asukasmäärä on laskenut vuosikausia, väestö ikääntyy, syntyvät ikäluokat pienenevät ja nuoriso muuttaa muualle. Kuka tämän trendin kääntymiseen uskoisi, elleivät lieksalaiset itse? Urheilun ja liikunnan harrastamiselle on Lieksassa oivalliset mahdollisuudet. Seuratoiminnassa kysymys ei olekaan näistä ulkoisista tekijöistä, vaan niistä ihmisistä, jotka omalla innostuksellaan vievät seuraa eteenpäin. Lieksan Urheilijoiden urheilukoulussa temmelsi viime kesänä yli sata lasta. Lisäksi harjoitustoiminnassa mukana oli kymmeniä nuoria ja iäkkäämpiä urheilijoita. Harrastajien lisäksi erittäin tärkeän panoksensa seuratoimintaan tuovat kymmenet vapaaehtoiset toimitsijat, ohjaajat ja valmentajat, joita ilman seura ei yksinkertaisesti toimisi. Kunniakierroksella oli yli 300 eri tukijaa, LU-lehdessä kymmeniä ilmoittajia. Kenttien laidoilla toimintaa seurasi suuri joukko harrastajien vanhempia ja muita tukijoukkoja, yhteensä satoja ihmisiä. Tällä lehdelläkin on tuhansia lukijoita, jotka muuten vaan seuraavat mitä seurassamme tapahtuu. Voidaankin perustellusti todeta, että Lieksan Urheilijat on koko kaupungin seura, jota ei olisi olemassakaan, ellei mukana olisi ihmisiä. Kiitos siis kaikille, jotka ovat olleet mukana toiminnassamme tai ovat tukeneet toimintaamme. Erityinen kiitos vapaaehtoisille toimitsijoille, jotka eivät ehkä itse oivallakaan, kuinka arvokasta työtä tekevät seuramme hyväksi. Se, miten toimimme tällä hetkellä, vaikuttaa suoraan siihen, miten toimimme tulevaisuudessa. Tulevaisuus on nyt, tämä päivä luo perustaa sille, miltä huominen näyttää. Se mitä tehdään, ei ole tärkeää. Se miten toimitaan sitä vastoin on. Kun toiminta on mielekästä, avointa ja mukavaa, on seurassa tekeminen helppoa ja seuraan on uusienkin ihmisten helppo tulla. Seurastamme löytyy kymmeniä todellisia oman alansa huipputekijöitä. Kun nämä ihmiset puhaltavat yhteen hiileen, syntyy liekki. Kuinka suureksi tämä liekki voi kasvaa? Aika suureksi varmaankin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Lieksan Urheilijat ovat nousussa. Ehkä eräänä päivänä ulkoiset puitteetkin paranevat ja pääsemme myös talviaikana harjoittelemaan oikeisiin sisäolosuhteisiin paikkakunnallamme. Eräs seuramme toimija on tituleerannut seuraamme Maailman Parhaaksi Seuraksi. Ei meillä ole parhaita suorituspaikkoja, ei eniten harrastajia, eikä edes parhaita urheilijoita. Mutta silti olemme Maailman Paras Seura. Herääkin kysymys voiko paras tulla vieläkin paremmaksi? Vastauskin on ilmeinen: kyllä voi. ARJA KIISKINEN Kunniakierros toimii seuran yleisurheilijoiden yhteisenä kauden avauksena. Mukana oli parikymmentä kerääjää ja toista sataa urheilukoululaista, jotka tässä ovat lähtötunnelmissa. Paikallaolijoita viihdytti paikallinen nuorisobändi The Jokers. Kunniakierroksen kokonaistulokseksi muodostui 7150 euroa, josta seuran superkerääjä Ossi Muikun osuus yli 4300 euroa.

3 3 Onnea aikuisikään ehtineelle! LU-lehti tuntuu vieläkin kuin omalta lapselta, vaikka lapsi on ehtinyt jo hyvinkin aikuisikään, ja olen sen hylännyt puolenkymmentä vuotta sitten. Vietin aikaa lehdenteon parissa viikkotolkulla vuosina , joista yhdeksän viimeistä vuotta ns. päätoimittajana. Ajattelin, kun tehtäväkseni sain, muistella vähän menneitä. Ensimmäisen kerran olin Lahdenkaupin Sepon kanssa taittamassa lehteä 1985 Joensuussa silloisessa Karjalaisen Torikadun toimitalosssa. Heti alkuun paikan luottamusmies säikäytti meidät kysymällä, että mitä miehiä me olemme ja olemmeko tekemässä vakinaisille työntekijöille kuuluvia tehtäviä. En ole ihan varma, mutta se kysyjä taisi olla vielä allekirjoittaneen täyskaima. No, ei meitä sieltä kuitenkaan pois ajettu. Hyvin pian tämän Torikadun käynnin jälkeen siirryimmekin sitten tekemään lehteämme Nurmeksen kirjapainoon, josta on pelkästään hyviä muistoja. Siellä oli suorastaan ilo käydä. Minulla oli tapana vastaavana toimittajana kirjoitella muiden juttujen ohella lehden kolmannelle sivulle myös ns. pääkirjoitus, pitäähän lehdessä toki sellainenkin olla. Silmäillessäni vuosientakaisia kirjoituksiani huomaan ottaneeni kantaa, joskus reippaastikin, urheilun ajankohtaisiin asioihin ja vähän muihinkin laidasta laitaan; Lieksan, maakunnan ja koko maailmankin mittakaavassa. Lasten, nuorten ja muunkin väestönosan huono kunto on näköjään ollut jatkuva huolenaihe. Myös urheiluun liittyvät lieveilmiöt, kuten raha, doping, väkivalta jne. ovat kirvoittaneet kynääni. Joskus hyvin pienikin, mutta kiinnostava, asia on päässyt pääkirjoitussivulle, kuten Tapaus Möttölä. Syksyn 2001 lehdessä tästä asiasta näin:... En olisi ikinä uskonut, että maailman kovimmaksi mainostetussa koripallon P-Amerikan ammattilaisliigassa pelaa niin huonokuntoisia ja -jalkaisia pelaajia kuin suomalainen Hanno Möttölä. Lääkärintarkastuksessa todettiin, ettei hän missään tapauksessa selviä suomalaisen varusmiespalvelun rasituksista ja passitettiin takaisin Valtoihin jatkamaan vaativaa ammattiaan -maailman kovimmassa ammattilaissarjassa! Tätä asiaa kyllä ihmettelen vieläkin. LU-lehti on ollut yksi tärkeimmistä seuran tulonlähteistä, vaikkei kovin suurista rahoista olekaan kysymys. Lehden teko oli loppua 1990-luvun lopulla. Jostakin syystä paikallinen veroviranomainen tuli yhtäkkiä sille päälle, että lehti pitää panna verolle. Siitä olen kirjoitellut pääkirjoituksessani silloin seuraavaa:... Verottajahan perustelee menettelyään sillä, että jos tällaista talkootyötä ei veroteta, se vääristää kilpailua. Aika huvittavaltahan se tuntuu, että tämä kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä seuralehti, johon verottaja nyt ensi kertaa iski kyntensä, olisi jonkinlainen uhka eräiden miljardööriveljesten omistamalle lehtiyhtiölle, varsinkin kun lehti vielä painetaan tämän lehtiyhtiön koneilla ja köyhä seura maksaa siitä lystistä kovan hinnan! No siinähän kävi sitten niin, että verohallitus asiasta valitettuamme antoi lehdellemme verovapauden todeten, ettei ettei kilpailun vääristymisestä ole näyttöä. LU-lehti on yksi osoitus aktiivisesta seuratoiminnasta ja se kytkeytyy myös hyvin muuhun ympäröivään yhteiskuntaan, ovathan lehteä tekemässä vuodesta toiseen myös ne yrittäjät, jotka antavat ilmoituksensa lehteen ja ovat näin tukemassa arvokasta urheilun seuratyötä. Ilman heitä ei lehteä olisikaan. LU-lehden ensimmäisen numeron ilmestymisestä tuli alkukesällä kuluneeksi 25 vuotta. Lehti on maakuntamme vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt urheilun seuralehti. Sillä on siis jo vankat perinteet. Toivottavasti tämä Reino Rytiniemen, Seppo Lahdenkaupin ja Heino Muikun (pitkäaikainen ilmoitusten kerääjä) ideoima ja alkuunsaattama lehti elää ja voi hyvin jatkossakin. Olisikohan sekin vielä mahdollista, että saisimme lukea lehteä syksyn lisäksi myös äitienpäivän aikaan, niin kuin silloin ennen. PENTTI KARTTUNEN LU-lehden pitkäaikaisin päätoimittaja Pentti Karttunen tekemässä lehteä syksyllä 1993.

4 4 Yleisurheilukoulusta alkukipinä LU:n Vuoden ohjaajaksi valittu Jonna antaa ohjeita ohjaamalleen tyttöryhmälle. leisurheilukoululla on talvellakin kysyntää. Kuhmonkadun koululla sunnuntaisin klo kokoontuvaan urheilukouluun n ilmoittautunut jo yli 40 lasta, mutta mukaan mahtuu vielä uusiakin. Tässä ryhmäkuvassa ovat kaikki mukana lleet ohjaajat ja urheilukoululaiset. Alkuverryttelyn voi suorittaa monella tavalla. Tässä apuna käytetään seiväspatjaa. Kesällä urheilukoulussa kävi yli sata lasta. Juoksuradalla tapahtuu kuvaushetkellä varmaan jotain todella mielenkiintoista, niin tarkkaavaisilta urheilukoululaisten ilmeet näyttävät. Talvella urheilukoulussa pituutta hypätään patjalle, koska pituushyppykasaa ei ole talvella käytössä. Urheilukoulussa opetellaan viestijuoksua myös kapulan kanssa. Tässä Iida tuo kapulan juoksuun säntäävälle Hetalle.

5 5 Vilkasta kilpailutoimintaa Lieksassa LU järjesti kesällä 2006 kahdet piirinmestaruuskisat Lieksan keskuskentällä kilpailtiin vuotiaiden mestaruuksista kisoissa, joissa lieksalaismenestyskin oli erittäin hyvää järjestettiin metrin pm-kisat Matin kuntokympin yhteydessä yhdessä Lieksan liikuntatoimen kanssa. Näiden arvokisojen lisäksi pidettiin kaksipäiväiset piirikunnalliset , Vattenfall-seuracupin piirifinaali 1.8., sekä Timitran kymppi syyskuun lopussa. Kun tähän vielä ynnätään kahdet sisäratakilpailut, Tähtikisan neljä osakilpailua, sekä kolmet muut kilpailut, voidaan sanoa, että kilpailukausi Lieksan kentällä oli vilkas. Lisäksi LU:lla oli edustajia kauden aikana ainakin 57 eri kilpailussa ympäri Suomea, joten liikennettä on silläkin saralla riittänyt. Talven yhteisharjoituksissa on välillä harjoituspaikat käyneet ahtaaksi. Parhaimmillaan harjoituksissa yli 13-vuotiaita on ollut kerralla 16. Seuran johto 2007 Arja Kiiskinen jatkaa LU:n puheenjohtajana vuonna Lentopallojaostoa johtaa Toini Lehikoinen ja yleisurheilujaoston peräsimeen astuu Ilkka Vänskä. Johtokunta: Arja Kiiskinen (puheenjohtaja), Ahti Ikonen, Armi Jaatinen, Kari Karkkola, Heikki Nousiainen, Risto Turunen, Arttu Vänskä. Lentopallojaosto: Toini Lehikoinen (puheenjohtaja), Esko Oinonen, Pirjo Tolvanen, Risto Turunen. Yleisurheilujaosto: Ilkka Vänskä (puheenjohtaja), Jarmo Heikkinen, Pertti Ivanoff, Armi Jaatinen, Kari Karkkola, Pekka Kuokkanen, Liisa Mönkkönen, Kari Pippola, Aino Puittinen, Arttu Vänskä. Lieksan Urheilijat internetissä Lieksan Urheilijoiden internet-sivusto on viiden vuoden historiansa aikana muodostunut merkittäväksi tiedotuskanavaksi ja tietopankiksi. Tässä artikkelissa esittelen keskeisimmät toiminnot, joita hyödyntämällä sivustosta saa irti entistäkin enemmän iloa ja hyötyä. Etusivu on pääsivu, joka avautuu, kun sivuille tullaan. Etusivulla ovat aina nähtävissä kuusi uusinta uutista kokonaisuudessaan. Sivun vasemmassa reunassa ylimpänä ovat syntymäpäiväonnittelut (1), mikäli jollakulla seuran urheilijalla sattuu vierailupäivänä tai seuraavana olemaan synttärit. Onniteltavan nimeä klikkaamalla pääsee katsomaan tarkempia tietoja päivänsankarista. Äänestys-osiossa (2) kävijöiltä kysytään mielipidettä jostakin seuran ajankohtaisesta asiasta. Äänestyksen tilanteen näkee, kun painaa Osallistu -painiketta. Käsiteltävä kysymys vaihdetaan sekalaisin väliajoin. Ilmoituksia-palstalla (3) kuka tahansa seuran jäsen voi ilmoittaa haluamastaan asiasta. Useimmiten ilmoitukset koskevat tapahtumien ajankohtia, jaostojen kokouksia, talkooasioita, myytävinä olevia piikkareita jne. Ilmoituspalstan käyttö on todella helppoa, jos haluat tarvittavat tunnukset ja opastuksen asiaan, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. LU:n uutiset julkaistaan myös RSSmuodossa (4). RSS-uutisia voi käyttää muun muassa Mozilla Firefoxissa tai erityisissä uutisten luku-ohjelmissa, jolloin uusimmat uutiset ovat aina yhden klikkauksen päässä. Lisätietoja asiasta esimerkiksi osoitteessa mikropc.net/ohjeet/rss.html. Sivun yläosan riippuvalikoista pääset tutkimaan sivuston sisältöjä tarkemmin. Etusivu -valikon (5) alta löytyvät seuran yleiset tiedot. LU-lehti-linkin alta löytyy LU-lehden nettiversio. Kunniakierros-sivulla voit osallistua Kunniakierros-keräykseen. Ilmoittamasi yhteystiedot ja tukisumma tulevat Lieksan Urheilijoiden sähköpostiin ja niitä käsitellään täysin luottamuksellisesti. Myös palaute-lomakkeelta lähetetyt palautteet tulevat LU:n sähköpostiin, josta Anssi Vänskä ne yleensä käsittelee. Otamme mielellämme vastaan palautetta kaikista seuran toimintaan tai nettisivuihin liittyvistä asioista. Historia-valikosta (6) löytyy Lieksan Urheilijoiden historiikki vuodesta 1928 vuoteen Historiikin ovat kirjoittaneet Iivari Mönkkönen, Ilkka Pajamo ja Seppo Lahdenkauppi. 80- ja 90-luvuilla historiikissa on myös runsaasti kuvia. Historia-valikosta löytyy myös kuva-arkisto, jossa voit erittäin helposti selata yli 500 valokuvaa, jotka on julkaistu LU-lehdissä Kuva-arkisto on todella tutustumisen arvoinen, kannattaa käydä katsomassa. Yleisurheilu-valikosta (7) löytyvät tiedot yleisurheilujaoston toiminnasta. Kilpailuiden tulokset pyritään lisäämään sivuille viimeistään kilpailua seuraavana päivänä. Tilasto-osio on koko ajan ajan tasalla, kun kilpailuiden tuloksia tulee sivuille, myös tilasto-osa päivittyy. Urheilijaesittelyissä esitellään tarkemmin pm- tai Sm-tasolla menestyneitä junioreita ja aikuisurheilijoita. Pesäpallo- ja lentopallo-valikoista (8) löytyy lisätietoja kyseisten jaostojen toiminnasta. Uutiset-valikosta (9) löytyvät kaikki nettisivuilla julkaistut uutiset ja ilmoitukset. Linkit-valikosta (10) löytyy linkkejä muun muassa pohjoiskarjalaisten ja lieksalaisten seurojen nettisivuille sekä muita kiinnostavia sivustoja. Muun muassa Idän Heittäjät, raasto.com ja Tilastopaja ovat erittäin mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia paikkoja. Tulevaisuudessa sivusto tulee kehittymään edelleen. Vaikka kyseessä onkin mielestäni Suomen paras urheiluseuran nettisivusto, on parannettavaa vielä paljon ja tekemistä riittää. Lue ja anna palautetta, kehitettävää löytyy aina. ILKKA VÄNSKÄ, NETTISIVUSTON KEHITTÄJÄ JA YLLÄPITÄJÄ. Varustepörssissä välineet kiertoon LU:n varustepörssissä voit kesäaikana kierrättää käyttämättömiksi jääneitä välineitäsi helposti. Käytännössä tuot välineet kentän kahvioon, ja määrittelet niille haluamasi hinnan. Kiinnostuneet voivat sitten käydä niitä kahviossa katsomassa ja tutkimassa. Kysytyimpiä tuotteita ovat käytetyt yleispiikkarit, kooltaan Siis mikäli tällaisia tai muita vastaavia välineitä löytyy nurkista, niin ei kun kierrättämään. Piikkaripörssissä on myynnissä pieneksi jääneitä hyväkuntoisia piikkareita halvalla. Tuulipuvut ja kilpailuasut LU sai uudet tuulipuvut ja kilpailuasut keväällä. Tuulipuku on tyylikäs tummansininen, vettähylkivä ja tuulenpitävä. Puvun värin voit tarkistaa takasivun kuvasta. Kilpailuasuissakin päävärit ovat tummansininen ja valkoinen. Paita- ja housumalleja kilpailuasuissa on useita erilaisia tytöille ja pojille. Mikäli halukkuutta ilmenee asuille tehdään uusi kimppatilaus kevätpuolella (seuraa LU:n nettisvuja). Tuttu ja turvallinen LU:n nettisivujen etusivusto. Suurin osa olennaisimmista asioista löytyy yhdellä silmäyksellä.

6 6 6 Aikuisurheilijat haastattelussa Lieksan Urheilijoiden riveissä kilpailee nykyään kolme aikuisurheilijaa, jotka ovat kaikki päässeet vähintään Kalevan Kisojen finaaliin lajissaan. He ovat keihäänheittäjä Jari Timonen (26v) sekä korkeushyppääjät Anssi Vänskä (24v) ja Ilona Ikonen (21v). Näillä kolmella urheilijalla on paljon yhteistä: kaikki ovat edustaneet yleisurheilu-urallaan vain Lieksan Urheilijoita, kaikki ovat lähteneet Lieksasta opiskelujen perässä suurempiin kaupunkeihin. Anssilla ja Ilonalla on tähtäimessä filosofian maisterin-tutkinto, Jari puolestaan jatkaa jo maisterina kohti filosofian tohtorin tutkintoa. Millaisia ajatuksia heillä on omasta urastaan ja harjoittelustaan, se selviää oheisista haastatteluista. IRJA PIPPOLA Ilona Ikonen Miten lajiksesi on valikoitunut korkeushyppy? Kaiken taustalla on varmasti Ahtiisä, jonka ehdotuksesta korkeushyppyä lähdettiin kokeilemaan. Ensimmäinen kosketukseni patjan ja riman kanssa tapahtuikin kesäisenä iltana minun ollessa kymmenvuotias. Tuon ensimmäisen harjoituksen tavoitteena ei ollut enempää eikä vähempää kuin seuraavan päivän piirinmestaruuskilpailut. Kilpailuun valmistava harjoitelu oli siis aloitettu jo hyvissä ajoin! lmeisesti onnistuin kutakuinkin pääemään patjalle, sillä osallistuin seuraavana päivänä kyseisiin kilpailuihin ja pokkasin ihka ensimmäisen pm-mialin, hopeisen sellaisen! Tuon tapahuman jälkeen lajivalikoimaani tulivat ukaan vuosien aikana niin pituus, olmiloikka, kuula, keihäs kuin pikaidatkin, mutta vähitellen harjoitukset painottuivat yhä enemmän korkeusypyn suuntaan. Minun lajivalintaani oidaan siis kuvailla enemmänkin tieostamattomaksi ajautumiseksi! inkä ikäisenä korkeushyppy tuli äälajiksesi? Muistan ainakin vielä kuusitoistauotiaana osallistuneeni kesän aikana isoissa korkeuden lisäksi kuulaan ja pituuteen, mutta seuraavana vuonna, seitsemäntoistavuotiaana, lajina taisi olla ainoastaan korkeushyppy. Itse harjoittelussa ei valmentaja-isän mukaan tapahtunut kuitenkaan vielä tuolloin suuria muutoksia, vaan lajinomaiseen harjoitteluun alettiin siirtyä vasta vuosi-pari myöhemmin. Mikä harjoittelussa on kaikkein parasta? Kaikista eniten nautin siitä hetkestä, kun kilpailukauden ja sitä seuraavan lyhyen lepojakson jälkeen saa taas aloittaa peruskuntokauden! Varsinkin syksyn pimeinä ja kosteina iltoina metsänlaidassa tehdyt loikkatreenit ovat jotain aivan mieletöntä: hartioita kivistää painoliivien alla ja on niin kuuma, että pipon alta nousee höyryä! Syksyihin liittyvät myös yhdet lempitreeneistäni, nimittäin punttiharjoitukset. Yksi kohokohdista talven harjoituskauden aikana ovat myös olleet innolla odottamani leirit Tanhuvaarassa. Siellä tehdyissä harjoituksissa on aina ollut mukana se ekstralataus, jota on ollut vaikea tai melkein mahdotonta saavuttaa puurtaessa yksin omissa treeneissä. Jos leiriltä oli kotiin viemisinä uusia ennätyksiä perinteeksi muodostuneista testeistä, antoi se roppakaupalla lisää intoa, puhtia ja luottamusta omiin kykyihin ja tehtyihin harjoituksiin. Kun treeni-intoa ajoittain on todella ollut vaikka muille jakaa, olen parina viime vuonna yksin Kuopiossa harjoitellessani sortunut pieneen paheeseeni eli yli harjoitusohjelman treenaamiseen: Yksi sarja vielä tätä ja muutama toisto lisää tätä, tuntuu niin hyvälle! Älkää kokeilko tätä kotona, siitä ei nimittäin saa ainakaan kehuja valmentajalta! Onko harjoittelun ja opiskelun yhdistäminen ollut vaikeaa? Yliopisto-opintojen alussa, ensimmäisenä syksynä sopeutuminen kaikkeen uuteen vei hurjasti ylimääräistä energiaa, ja teki harjoitusten toteuttamisesta monta kertaa vaikeampaa kuin mihin olin tottunut Lieksassa. Päivittäisen ja viikoittaisen aikataulun suunnitteleminen vie edelleenkin jonkin verran aikaa, mutta nyt huomaan pari vuotta lukujärjestyksien ja harjoitusohjelmien kanssa kestäneiden taistelujen tuoneen jo melkoista kokemusta! Mielestäni olen selvinnyt tästä vaikeasta tasapainoilulajista ihan kohtuullisin arvosanoin, sillä opintoni ovat edenneet aikataulussa ja viimetalvinen harjoittelukin hyvissä olosuhteissa 14-vuotiaana Ilona hyppäsi korkeutta 153 ja pääsi ensimmäinen kerran osallistumaan Sm-kisoihin. nosti testitulokseni ja lajienkkani uusiin lukemiin mukavasta kisamenestyksestä puhumattakaan! Jos harmittavasta loukkaantumisestani pitäisi löytää jotakin positiivista, helpotti se ainakin keskittymistäni luonnontieteiden kandidaatin tutkielman kirjoittamiseen. Paha mieli menetetystä kilpailukaudesta hautautui ainakin osittain pohdiskellessani nisiinin ja laktoferriinin bakteerikasvua estäviä ominaisuuksia! Tulevaisuuden suunnitelmia? Valmentaako Ahti tulevaisuudessakin ja pysyykö seurana LU? Olen tässä viimeisten kuukausien aikana joutunut huomaamaan oman tulevaisuuteni suunnittelemisen vaikeaksi ja melkein mahdottomaksi. Alkukesästä havaittu jalkapöydän rasitusmurtuma on pakottanut minut olemaan juoksematta kohta puoli vuotta, ja tähän marraskuun loppuun mennessä olenkin juossut vain vedessä, ajanut pyörällä ja käynyt puntilla. Normaalin harjoittelun aloittaminen on siis se ensimmäinen asia, jota tulevaisuudelta todella odotan! Sitten vasta voi alkaa miettiä hyppäämistä ja mahdollisia tuloksia. Valmennus- ja seurakuviot tulevat pysymään ennallaan, eli Ahti-isä suunnittelee minulle harjoitusohjelman, kuten tähänkin asti ja edustan edelleen Lieksan Urheilijoita. Näitä asioita on kyllä mietitty useita kertoja tässä parin viime vuoden aikana, mutta varsinkin tässä epävarmassa nykytilanteessa tämä on juuri sopiva järjestely. Neuvoja nuoremmille? Vaikka treeneissä on hauskaa, niin pitää muistaa myös keskittyä täysillä jokaiseen suoritukseen! Puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä tehdyt suoritukset olisi voinut ihan hyvin jättää tekemättä. Eli ajatus aina pelissä! Anssi Vänskä Kerro lyhyesti itsestäsi Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija ja harrastan yleisurheilua sekä urheilijana (korkeushyppy) että valmentajana. Opiskelen Joensuun Yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä ohjelmistotuotannon linjalla. Takana on reilut neljä vuotta ja jäljellä vajaat kaksi vuotta. Viikot asun opiskelujen takia Joensuussa ja viikonloput Lieksassa. Miten opiskelun ja urheilun yhdistäminen onnistuu? Ainakin minulla hyvin. Yliopistossa pystyy yleensä itse vaikuttamaan opiskelutahtiin ja lukujärjestykseen niin paljon, että molemmille jää hyvin aikaa. Kyllä opiskelu ja urheilu hyvin tasapainottavat toisiaan. Harjoitellessa ajatukset saa hyvin pois opiskeluista ja päinvastoin. Mitä lajeja olet harrastanut ja miten päädyit juuri korkeushyppyyn? Yleisurheilua olen harrastanut 8- vuotiaasta lähtien, kaikissa sen lajeissa kilpaillen. Hiihtoa harrastin aika paljonkin ala-asteen ajan, sen jälkeen se on jäänyt aika vähälle. Lisäksi sählyä olen pelaillut jonkin verran. Muuta urheilua olen kokeillut satunnaisesti. Nuorempana parhaiten pärjäsin seiväshypyssä. 15-vuotiaana hyppäsin seivästä 325, jolla pääsin sitten Smkisoihinkin. Korkeutta meni tuolloin 170, joka jäi kaksi senttiä Sm-kisarajasta. Seiväs oli kuitenkin päälaji seuraavana talvenakin. 16-vuotiaana Smkisarajat olivat 360 ja 182. Seipäässä en päässyt kuin 340, mutta korkeudessa 184. Tuossa vaiheessa siis korkeus tuli päälajiksi, kun aloin siinä pärjätä paremmin. Mikä on ennätyksesi korkeushypyssä? Ennätys on 199, jonka hyppäsin 19- vuotiaana vuonna Sen jälkeen kyllä joka kesä on ollut tarkoitus sitä parantaa, vaan eipä ole vielä parantunut. Miksi kaksi metriä ei vielä ole sitten mennyt? Tarkan syyn kun joku kertoisi. Monesti olen kahta metriä päässyt yrittämään, mutta ei ole vielä mennyt kertaakaan. Ehkä ainoa kunnon syy on ollut se, etten ole hypännyt tarpeeksi hyvin. Paras saavutuksesi? Kyllä 19-vuotiaiden Sm-hopea 2001 on paras. Hyvin lähelle yltää myös Kalevan Kisojen kahdeksas sija Miten viime kausi meni? Viime kausi ei mennyt ihan niin kuin olin etukäteen suunnitellut. Kauden parhaaksi jäi heinäkuussa hypätty 191. Elokuussa hyppääminen alkoi taas onnistua paremmin ja paremmin, mutta hyviä kisoja ei enää tullut. Miten syksyn harjoituskausi on mennyt? Harjoitukset on kyllä menneet tosi hyvin, mitään takapakkeja ei vielä ole tullut vaan kaikki treenit olen pystyt tekemään suunnitellusti. Pikku hiljaa tässä aletaan taas harjoituksissa tehoja nostamaan ja hallikautta odotellaan. Kuinka paljon harjoittelet? Nyt olen tehnyt suunnilleen kahdeksaa harjoitusta viikossa. Aikaa noihin menee ehkä verryttelyineen sellaiset 15 tuntia. Tänä syksynä käytössä on ollut rytmitys jossa viittä kovaa päivää seuraa kaksi kevyttä päivää. Harjoitukset sijoittuvat siis arkipäiville, jolloin kolmena päivänä on kaksi harjoitusta ja kahtena yksi. Viikonloppuina en yleensä juurikaan harjoittele muuta kuin palauttavia harjoituksia. Mitä tavoitteita olet asettanut itsellesi? Tärkeimpänä tavoitteena on, että pystyn hyppäämään paljon sellaisia hyppyjä joihin itse olen oikeasti tyytyväinen. Tulostavoitteena on parantaa ennätystäni vähintään kahteen metriin. Kuka sinua valmentaa? Olen itse itseni valmentaja. Siis suunnittelen itse omat harjoitusohjelmani, joita sitten pyrin toteuttamaan, kuitenkin oman kropan tuntemuksia kuunnellen. Eikö joku ulkopuolinen valmentaja voisi antaa harjoitteluusi lisäpotkua ja huomaisi paremmin ulkopuolelta harjoittelussa mahdollisesti tekemäsi virheet? Varmaankin valmentaja toisi lisäpotkua ja etenkin harjoitteiden suoritustekniikoita olisi ulkopuolisen helpompi tarkkailla. Valmentajakysymyksessä olennaista on myös se kuka sitten olisi se valmentaja. Tosiasia kuitenkin on, ettei hyviä ja sopivia korkeushyppyvalmentajia ole kovinkaan montaa, etenkään Pohjois-Karjalassa. Tässä itsensä valmentamisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että aina kun olen harjoituksissa, niin myös valmentaja on paikalla. On sinulla varmasti valmennusapua ympärilläsi, mutta eikö henkilökohtainen valmentaja parhaiten piiskaisi sinut ylittämään tuon maagisen 2 metriä? Tietynlaista apua harjoitusten tekemiseen kyllä saan ulkopuolisilta, mutten puhuisi varsinaisesti valmennusavusta. Itse asiassa on olemassa vain yksi henkilö, joka pystyy piiskaamaan minut ylittämään kaksi metriä. Se olen minä itse, ja tällä hetkellä uskon vakaasti siihen ettei kahden metrin ylitykseen mene aikaa enää kovin kauaa. Missä ja kenen kanssa harjoittelet? Talvisin harjoittelen pääasiassa Joensuu Areenassa, jossa pystyn tekemään oikeastaan kaikki tärkeät harjoitukset. Kesäisin harjoittelen Lieksassa keskuskentällä. Harjoituskaverit vaihtelevat hyvinkin paljon, riippuen siitä ketkä sattuvat samaan aikaan harjoittelemaan. Tänä syksynä esimerkiksi Timosen Jarin kanssa on tullut tehtyä treenejä aika usein. Mistä löydät joka syksy motivaation jatkaa urheilu-uraasi, vaikkei ennätys olekaan parantunut? Olen urheilijana sellainen, että positiiviset asiat jäävät mieleeni helpommin kuin negatiiviset. Esimerkiksi yksittäinen onnistunut harjoitus tai kilpailu saattaa antaa treenimotivaatiota kuukaudeksi eteenpäin. Tuollaisia sykäyksiä kun tulee silloin tällöin niin kyllähän sitä urheilemista jaksaa jatkaa. Lisäksi yksi tärkeä motivaation lähde on se kahden metrin raja, jonka

7 7 haluan vielä ylittää. Niin ja tietenkin tykkään älyttömästi harjoittelusta. Toimit paljon myös ohjaajana/valmentaja LU:ssa ja puuhailet muutenkin paljon seuran eteen. Miten aikaa/motivaatiota riittää siihenkin? Jos ihminen oikeasti tykkää ja nauttii jostain jutusta, niin kyllä hänellä siihen silloin myös aikaa löytyy vaikka kuinka paljon. Millainen seura Lieksan Urheilijat on mielestäsi? LU on mielestäni seura, jossa keskitytään hyvin siihen että lapsilla on mahdollisuus harrastaa urheiluja ja vanhemmilla urheilijoilla on mahdollisuus urheilla. Lisäksi LU:lle on ominaista erikoisen positiivinen ilmapiiri kaikessa toiminnassa. Millaisia ohjeita antaisit nuorille urheilijoille? Ehkä tärkein juttu on se, että kehitystä ei tule tuurilla, vaan harjoittelemalla. Vain riittävä liikunnan määrä vuotiaana takaa pohjan, joka mahdollistaa riittävät edellytykset kehitykselle. Urheilevan nuoren pitää mielestäni urheilla vähintään kuusi kertaa viikossa. Toinen tärkeä asia on se, että urheilusta ja harjoittelusta kannattaa nauttia. Sisulisäsarjoissa kilpaillessaan Anssin mielilajina oli seiväshyppy. 15-vuotiaana ylittyi 330. Pian tämän jälkeen päälajiksi kuitenkin muodostui korkeushyppy. Jari on toiminut piirileireillä keihään lajikouluttajana. Tässä hän opastaa keihään tekniikkaa seuran leirillä. Jari Timonen Mikä on mielivärisi? Sininen. Mitkä ovat testituloksesi? Keihäs (800g) 72,19m Rinnalleveto 145kg Tempaus 107kg Työntö 135kg Penkki 140kg 10-vuoroloikka 33,80m 3-tasa 10,00m Pyt (4kg) 22,50m Lentävä 20m 2,07s Cooper 3300m Mikä on mielestäsi tärkeää urheilussa? Tulipas yllättävä kysymys mutta pitänee yrittää tiivistää. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että kykenet itse uskomaan siihen mitä teet. Jos sinulla on näkemys tulevasta ja uskot että pystyt sen tekemään, olet siinä 100% oikeassa. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tehdä näkemyksestäsi totta. Muut voivat toki auttaa mutteivät tehdä asioita täysin puolestasi. Kun sinulla on näkemys omista mahdollisuuksistasi ja tulevaisuudestasi, mielellään paperille kirjoitettuna, enää ei tarvita kuin sen polun läpikäyminen, joka johtaa haluamaasi lopputulokseen. Kannattaisi oppia pitämään tästä lopputulokseen johtavasta polusta niin paljon kuin ikinä mahdollista. Aika ajoin tämä kuitenkin voi näyttää muista ja jopa itsestäsi vaikealta mutta tärkeintä on se miten itse sen näet: esteethän ovat ylittämistä varten, ei sitä, että niiden taakse jäätäisiin seisomaan. Jos opit nauttimaan arkipäivän tekemisestä, todennäköisyys tavoitteesi saavuttamiseenkin kasvaa. Oma, sisältä lähtevä kiinnostuksesi on siis tärkeää. Näitä asioita voisin pitää urheilussa tärkeinä. Kerro hieman päälajistasi. Miten se valikoitui? Oliko lajivalinta itsestään selvää vai oliko muitakin mahdollisuuksia? Päälajin valinta oli helppo, mikään muu ei tuntunut itsestä sopivalta. Tein nuorempana kaikkea mahdollista, monesti useita tunteja päivässä. Keihäänheitto on lajina sopivan raju ja mahdollistaa monipuolisen harjoittelun. Miten urheilu onnistuu opintojen sivussa tai opinnot urheilun sivussa? Erinomaisesti, toinen toistaan tukien. Kuten työllekin on oltava vastapainonsa myös urheilullekin. Yhtäkkiä huomaa sitten valmistuneensa kuin sivutuotteena ilman, että kaiken keskipiste olisi ollut yhdessä asiassa ja johon siten olisi nääntynyt. Mitä urheilu ottaa/antaa elämääsi? Urheilu ottaa ainoastaan sellaista aikaa joka muuten kuluisi tekemättömyyteen. Lisäksi tasapaino vaatii fyysisen elementin. Suurimmalta osin urheilu kuitenkin antaa. Urheilu on väline paitsi tuloksiin myös terveyteen ja onnellisuuteen. Nämä jälkimmäiset monesti unohdetaan, koska urheilu itsessään vähentää voimia väliaikaisesti. Miksi aloitit urheilun? Toiko iskä ja äiskä kentälle vai ihan itsekö keksit? Aloittamiseen lienee ollut syynä se, että tekeminen ja kilpaileminen olivat mielekästä. Kukaan ei pakottanut eikä käskenyt. Totta kai myös ympäristön asenteet urheiluun ovat vaikuttaneet. Miten olet jaksanut jatkaa aikuisikään saakka? Onko monesti haluttanut heittää rukkaset tiskiin? Pettymykset ja ilonaiheet? Jaksaminen on täysin väärä sana. Kyse on mahdollisuudesta tehdä sitä mistä pitää. Mitä rukkasten heittäminen tiskiin tarkoittaa? Loukkaantumisethan koetaan monesti pettymyksinä mutta itse koen ne urheilun suolana ja mahdollisuutena kasvaa. Ilonaiheita taisinkin jo luetella. Mitä lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmia sinulla on urheilu-urasi suhteen? Nyt tehdään tämä asia kunnolla, huomenna se mitä silloin teen. Muita suunnitelmia en muista, koska ne on erilliselle paperille kirjoitettuna. Kerro harjoittelustasi - missä, miten, miksi...? Alussa omalla itse tehdyllä punttisalilla kotona ja ympäröivissä maastoissa luovuutta käyttäen. Myöhemmin Kuhmonkadun koululla ja yu-kentällä. Nyt Joensuussa. Pyrin pitämään harjoittelun monipuolisena ja vaikeana, jolloin on kehityttävä harjoitusten helpottumiseksi. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi 100 kg tempaus voi tänään tuntua vaikealta mutta kuukauden päästä helpolta. Kun harjoittelu on riittävän helppoa, on aika muuttaa harjoitusohjelma taas vaikeaksi. Nautinto tulee vaikeasta helppoon kehittymisestä. Yksi harjoituskausi on maksimissaan kaksi kuukautta. Vuositasolla lähdetään perustekemisestä, edetään voimakauden kautta lajikauteen, jonka jälkeen toistetaan edellinen. Kesällä harjoittelen kilpailuihin tähtäävästi erillisellä ohjelmalla. Harjoittelun teen kuten teen, koska kykenen perustelemaan sen itselleni. Täysin oikeaa tapaahan ei ole olemassa. Miten kannustaisit nuoria urheilijoita? Mistä varoittelisit? Aikaisemmassa vastauksessani kerroin tästä hieman: Mikä on mielestäsi tärkeää urheilussa? Kerro jokin urheiluaiheinen tarina? Kerron samalla kaksi. Korkeushyppy Olenkohan nyt kunnossa, onkohan kilpailunumeroni suorassa? Olen käynyt harjoituksissa ja nyt näen onko niistä ollut hyötyä. Pitää muistaa, että valmentajani käski rentoutua ennen hyppyä, rentoudu siis, sen avulla varmasti onnistun. Tuo rima näyttää kyllä korkeammalta kuin harjoituksissa. Jännittää vähän se, että osuvatkohan askeleeni ponnistuskohdalle. Ai se on jo vuoroni. Kuulen tämän kuuluttajalta ja samalla mietin muistinkohan laittaa hiukseni hyvin. Toivottavasti äiti näkee hyppyni tuolta katsomosta, sillä minun pitää nyt lähteä. Lähestyn kohti rimaa, askeleet osuvat täysin kohdalleen, ponnistan, ponnistus tuntuu hyvältä. Kadotan riman näköpiiristä sitä ylittäessäni. Voi ei, selkäni hipoo rimaa, eikö hyppyni taaskaan onnistunut? Kuulen yleisön huokaavan, minua hävettää, sillä tämän korkeuden olisi pitänyt mennä. Mitähän valmentajani sanoo, näen hänestä pettymyksen. Tunnen myös itsessäni syvän pettymyksen. Kohta minulla on uusi yritys jossa käy tietysti samalla tavalla. Pitää silti yrittää. Korkeushyppy Tunnen olevani mahtavassa kunnossa. Valmentajani juuri antama kova läimäytys selkään ja perään antama karjahdus Sä pystyt siihen, näytä! sytytti sisäisen paloni valtaisaan roihuun. Ympäristöni sumenee, olen keskittynyt täysin tulevaan suoritukseeni, unohdan ajan ja paikan. Koska tekniikkani on kunnossa, minun tulee saada enää kaikki itsestäni irti. Täysi katsomo kannustaa, saan siitä polttoainetta sisäisen paloni edelleen kasvattamiseen. Olen revetä innostuksesta hypätä mutta rauhoitan itseni tyyneksi tekniikan kertaamiseksi. Tämän jälkeen annan palon taas roihuta, kun samalla huomaan minua pyydettävän hyppypaikalle: Nyt minulla on mahdollisuus näyttää itselleni mihin pystyn, nyt tai ei koskaan! Näen näkymättömät jalanjäljet jotka johtavat rimalle. Aloitan vauhdinoton. Juoksuaskeleeni tapahtuvat automaattisesti, ponnistus lähenee. Ponnistushetkellä tunnen valtaisan voimapurkauksen jota ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Tunnen lentäväni aivan kuin hidastetusti mutta ilmavammin kuin koskaan aikaisemmin. Tömähdän patjalle, on hetken hiljaisuus. En tiedä mitä on tapahtunut. Samassa kuulen yleisön räjähtävän huutoon, se ei voi tarkoittaa muuta kuin.. Sisälläni tapahtuu jotain joka saa kaikki lihakseni supistumaan, nostamaan käteni ylös sekä aikaansaa valtaisan ilon purskahduksen suustani. Se aiheuttaa minussa valtaisan sisäisen hyvänolon joka johtaa tuuletukseen, juuri tähän olen pyrkinyt! Näen sumuisessa näkökentässäni valmentajani joka juoksee minua kohti ja syöksyy kaulaani. Teit kuten sovittiin, ylitit itsesi! hän sanoo. Tunnen liikuttuvani ja näen sen myös valmentajastani. Nyt olen valmis, minulla ei ole rajoja, minusta on tullut voittamaton. Jari Timosen heittää keihästä yli 70 metriä. Tämän lisäksi hän pohtii usein urheilua myös pintaa syvemmältä, kuten oheisesta haastattelusta käy ilmi.

8 8 LIEKSA KATSO! Pohjois-Karjalan Ammattiopisto LIEKSA Kuhmonkatu 32, Lieksa puh. (013)

9 9 Tervetuloa liikkumaan! Mehtimäenaukio JOENSUU Puh. (013) info@joensuuareena.fi LU:n seuraleiri pidettiin Joensuu Areenan erinomaisissa olosuhteissa. Lieksalaisurheilijat saivat valmennusapua myös joensuulaisilta urheilijavalmentajilta. Tässä alkuvenyttelyjä pikajuoksijaryhmälle vetää Matti Ikäheimonen (etuoikealla, selin). Pituus- ja 3-loikkaryhmälle harjoituksen ohjasi Reima Venhe.

10 10 Hertta Suomen tilaston kärjessä Yksi yleisurheilun ominaispiirteitä Hertta on ollut sarjansa tilastokärkenä on se, että siinä tehdyt tulokset ovat jo neljänä vuonna peräkkäin, siis 9- hyvin vertailukelpoisia keskenään. vuotiaiden sarjasta lähtien. Siksi kaikista Suomessa käydyistä virallisista yleisurheilukilpailuista lähe- Jaatinen (310cm) ja Juanita Kana- 13-vuotiaat seiväshyppääjät Sami tetäänkin tulokset Tilastopajaan, jossa nen (270cm) ovat omissa sarjoissaan tulokset kootaan kattaviksi tilastoiksi. tilastokakkosia. Ensi vuonna tämä Tilastojen perusteella viime kesän kaksikko pääseekin jo 14-vuotiaiden Suomen paras lajissaan oli Hertta Sm-kisoihin, joissa samanlaisilla ennätysparannuksilla taistellaan hyvistä Heikkinen. Hertan seiväshypyn ennätys koheni Someron seiväskarnevaaleilla lukemiin 260 senttiä, jolla irtoaa 12-vuotiaiden tilastoissa toisille si- sijoituksista. 12-vuotiaiden tilaston kärkipaikka joille yltävät Jutta Heikkinen korkeustuloksellaan 150 ja Ida Pippola 36,64 jopa varsin selkeästi. Eroa toisena olevaan tyttöön on peräti 25 senttiä. kantaneella moukarikaarellaan. Saman ikäinen Reetta Oinonen puolestaan juoksi 1500 metrin tilastokolmoseksi ajalla 5.18,32. Kymmenen parhaan joukkoon tilastoissa edellä mainittujen lisäksi yltävät myös Ilona Ikonen (N22 korkeus, 7.) ja Sonja Ryynänen (T12 seiväs, 10.). Lisäksi Jutta yltää 10 parhaan joukkoon neljässä muussa lajissa, Hertta kolmessa ja Ida yhdessä. Kaikki LU:laisten sijoittumiset sadan parhaan listalle näkyvät oheisesta tilastosta, joka on poimittu Tilastopajan nettisivuilta osoitteesta Hertta Heikkinen (12v) on Suomen tilaston ykkönen oman ikäistensä seipäässä jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Tänäkin vuonna Hertta hyppäsi piirinennätyksen, nyt ylittyi 260. Suomen tilastossa hän yltää top-10:neen myös korkeudessa, 3-loikassa ja kiekossa. Sami Jaatinen (13v) paransi seiväsennätystään tulokseen 310. Sillä irtoaa Suomen tilaston kakkospaikka, viisi senttiä kärjen takana. 12-vuotias Jutta Heikkinen ponnisti parhaaksi korkeustuloksekseen 150, joka yltää tilaston kakkospaikalle.

11 11 Luokkatulosten määrässä tapahtui selvää kehitystä Lieksan Urheilijoiden kymmenen vuotta sitten alkanut vahva panostus lasten yleisurheiluun alkaa tuottaa tulosta vanhemmissakin sarjoissa. 17- vuotiaiden ja sitä vanhempien luokkatulosten määrän kehitys on siitä hyvänä osoituksena. Tänä vuonna A- luokan tuloksia tuli kahdeksan, joka on eniten niiden 20 vuoden aikana joina luokkatulosten määriä on LUlehdessä julkaistu. Luokkatulosten kokonaismääräkin on tänä vuonna peräti 42, tätä enemmän niitä on ollut vain kolmena vuonna 1990-luvun taitteessa. Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna tänä vuonna sekä A-luokkia, että luokkatuloksia on kaksinkertainen määrä. Luokkatulosten valossa LU:n paras urheilija oli 17-vuotias Sami Oinonen. Sami teki kolme A-luokan tulosta hyvin erityyppisissä lajeissa. 800 metrillä hän paransi ennätystään useaan otteeseen. Paras aika 2.03,04 syntyi heinäkuussa nuorten eliittikisoissa Joensuussa. Keihäässä kauden paras 56,35 tuli heti kauden avauskisassa, LU:n piirikunnallisissa kesäkuun alussa. Etukäteen kaikkein yllättävin A-luokan tulos syntyi kuitenkin pm-moniotteluissa. Ensimmäisen 10-ottelunsa Sami otteli kuin vanha tekijä tehden hyvät tulokset myös vaikeammissa tekniikkalajeissa kuten aitajuoksussa. Kun vahvatkin lajit sujuivat odotusten mukaisesti, oli tuloksena A-luokan tulos Näiden kolmen lajin lisäksi Sami oli osallisena myös 19-vuotiaiden 3x800 metrin viestijoukkueessa, joka juoksi A-tuloksen 6.32,68. Joukkueen muut juoksijat olivat Teppo Oinonen ja Kari Heikura. C-luokan tuloksen Sami teki viidessä lajissa. Teppo Oinonen (16v) juoksi A-luokan tuloksen viestin lisäksi myös 17- vuotiaiden 1500 metrin estejuoksussa. Vasta kesällä ensimmäistä kertaa estejuoksussa kilpaillut Teppo juoksi hyvän ajan 4.51,1. B-luokan tulokset hän teki sileällä 1500 metrillä (4.25,84) ja 800 metrillä (2.05,12). Lisäksi kesän mittaan syntyi C-luokan tulos kolmessa muussa lajissa. Teppo kuuluu vielä ensi vuonnakin 17-vuotiaiden sarjaan. Ilona Ikosen (21v) kesä ei mennyt suunnitelmien mukaan. Hallikaudella korkeuden 172 senttiä ylittänyt Ilona pystyi kesällä kilpailemaan vain kahdessa kisassa kesäkuun alussa. Molemmissa ylittyi 165, joka tosin sekin on reilusti 22-vuotiaiden A-luokan tulos. Tämän jälkeen vapaassa jalassa kuitenkin diagnosoitiin rasitusmurtuma, mikä pakotti lopettamaan kilpailukauden heti alkuunsa. Nuorten seiväshyppääjätyttöjen Juanita Kanasen (13v) ja Hertta Heikkisen (12v) tulokset 270 ja 260 yltävät jo nyt 17-vuotiaidenkin A-luokkaan. B-luokan tuloksiin ylsi kuusi LU: laista. Jari Timonen heitti tänäkin vuonna yli 70 metriä, paras heitto kantoi 70,74. Anssi Vänskän kesän paras korkeuskisa toi tuloksen 191. C- luokan tulokseen Anssi ylsi neljässä lajissa. Kahdessa lajissa 17-vuotiaiden B-luokkaan ylsivät Veera Seppänen (16v) ja Jutta Heikkinen (12v). Mukavasti kesän aikana tuloksiaan parantanut Veera hyppäsi 3-loikkaa 10,72 ja pituutta 506. Jutta puolestaan hyppäsi korkeutta 150 ja seivästä 220. Yhtä korkealta seivästä hyppäsi myös vuotta vanhempi Maarit Kiiskinen. Reetta Oinosen (12v) 1500 metrin aika 5.18,32 yltää sekin 17-vuotiaiden B-luokkaan. Vaikka kehitystä onkin tapahtunut siis tälläkin sektorilla, on silti vielä toivottavasti paljon parempaa luvassa. Valtaosa luokkatuloksiin yltäneistä urheilijoista pääsee ensi vuonnakin kilpailemaan samassa sarjassa kuin tänä vuonna. Viime vuonna tässä samaisessa paikassa tavoitteeksi lähivuosille asetin kymmenen A-luokan tulosta ja 40 luokkatulosta yhteensä. Kun tänä vuonna jo tuo tavoite lähes saavutettiin, voisi sopiva päämäärä ensi vuonna olla 12 A-luokkaa ja kokonaismäärän nostaminen 50:teen. Se päästäänkö tuohon tavoitteeseen nähdään vuoden päästä. Teppo Oinonen (16v) löysi kesällä mielilajikseen estejuoksun metrin esteissä syntyikin A-luokan tulos ja Sm-kisoissa hän juoksi hienosti kuudenneksi. Sami Oinonen (17v) oli kesän kovin kehittyjä. A-luokan tulokset syntyivät 800 metrillä, keihäässä ja 10-ottelussa. Sm-kisojen 800 metrillä hän juoksi 12:nneksi. 16-vuotias Veera Seppänen hyppäsi pituudessa viiden metrin haamurajan yli (506). Myös 3-loikassa syntyi B-luokkaan oikeuttava tulos 10,72.

12 12 Ilona hyppäsi hallissa naisten Sm-pronssille Kuusi LU:n urheilijaa osallistui menneenä vuonna yleisurheilun Smkisoihin. Parhaiten kisoissa menestyi Ilona Ikonen, joka ponnahti aivan uudelle tasolle hallikaudella. Viime vuonna 22-vuotiaiden pronssille korkeudessa hypännyt Ilona järjesti aikuisten Sm-halleissa helmikuussa melkoisen yllätyksen. Koko hallikauden hyvässä kunnossa ollut Ilona nappasi yllätyspronssin ennätyksellään 172. Mitali oli Lieksan Urheilijoiden ensimmäinen yleisten sarjojen Sm-mitali yleisurheilussa. 22-vuotiaiden Sm-halleissa Ilona hyppäsi neljänneksi vuotiaiden Sm-kisat kilpailtiin elokuussa Turengissa. Näissä kisoissa oli kolme LU:laista. Teppo Oinonen juoksi 16-vuotiaiden 1500 metrin estejuoksussa pitkään kärkijoukossa taistellen mitalisijoituksista. Sijoitus oli lopulta hienosti kuudes. Vuotta vanhempien 800 metrillä Sami Oinonen juoksi hyvän alkueräjuoksun, mutta jäi harmittavasti neljä kymmenystä finaalipaikasta, loppusijoitus 12. Veera Seppänen hyppäsi samoissa kisoissa 16-vuotiaiden 3- loikassa sijalle 19. Teppo osallistui keväällä myös maastojuoksun Smkisoihin Saarijärvellä. Sijoitus oli 57: s, juoksijoita matkaan lähti vuotiaiden Sm-kisoihin Turkuun kisarajan rikkoi kaksi LU: n urheilijaa. Atso Vänskä hyppäsi 14-vuotiaiden korkeudessa yhdeksänneksi ja seipäässä kahdesti ennätystään parantaen 11:nneksi. Toni Jaatinen (15) puolestaan heitti moukarissa 13:nneksi ja kiekossa 23: nneksi. Ilona Ikonen (21v) hyppäsi talvella Sm-halleissa naisten korkeuden pronssille. Saavutus antaa varmasti paljon lisäpuhtia matkalle kohti yhä korkeampia korkeuksia. Toni Jaatinen (15v) kehittyi vuoden aikana huimasti. Kiekonheiton ennätys parani 7 metriä (41,54) ja moukarin peräti 11 metriä (42,15). Molemmissa lajeissa syntyi myös A-luokan tulos. Atso Vänskän korkeusennätys parani kesällä 160:een. Sm-kisoissa 14-vuotiaiden korkeudessa hän hyppäsi 9:nneksi ja seipäässä 11:nneksi ennätyksellään 295.

13 13 Sisulisäsarjoissa paljon onnistujia Alle 15-vuotiaat lieksalaiset yleisurheilijat menestyivät tänäkin vuonna hyvin eritasoisissa kilpailuissa. Kesän saldona oli 101 pm-mitalia, 229 taitomerkkitulosta ja 5 piirinennätystä. Pm-kisoista 101 mitalia Piirinmestaruuskisoissa mitaleja 9-15-vuotiaat LU:n urheilijat ottivat yhteensä 101, joista 44 kultaisia. Mestariksi ylsi 14 urheilijaa. Useimmin korkeimmalle pallille pääsi nousemaan Jutta Heikkinen (12v), kahdeksan kertaa. Viiteen piirinmestaruuteen ylsivät niin ikään 12-vuotiaat Reetta Oinonen ja Hertta Heikkinen. Vuotta vanhemmat Juanita Kananen ja Sami Jaatinen ottivat mestaruudet neljässä lajissa. Myös 13-vuotiaat Maarit Kiiskinen (3 mestaruutta) ja Heidi Toivanen (2 mestaruutta) sekä kaksi mestaruutta ottanut Ida Pippola (12v) kuuluvat hekin tähän kovaan syntyneiden ikäluokkaan. Atso Vänskä (14v) voitti hänkin kaksi mestaruutta kesän pm-kisoissa. A-taitomerkkiin 13 urheilijaa Yksi tapa verrata 9-15-vuotiaita yleisurheilijoita keskenään on käyttää apuna taitomerkkitaulukkoa. Taulukko on pyritty laatimaan niin, että koko Suomessa jokaisen ikäluokan jokaisessa lajissa olisi tietty määrä A-luokan urheilijoita (noin 40), B-luokan urheilijoita (noin 100) ja C-luokan urheilijoita (noin 200). Lieksalaiset nuoret yleisurheilijat saavuttivat kesän aikana yhteensä 229 taitomerkkitulosta. A-taitomerkkiin ylsi 13 urheilijaa. 63 lieksalaista junioria ylsi vähintään yhdessä lajissa taitomerkkitulokseen. Luokkatuloksia tekivät useimmin samat nimet, jotka voittivat myös piirinmestaruuksia eniten. Tämä on aikalailla luonnollista, koska A-tuloksen tehneitä urheilijoita ei Pohjois-Karjalasta montaa saman ikäistä jokaiseen lajiin löydy. Jutta Heikkinen (12v) teki A-tuloksen peräti 11:ssä lajissa, siis kaikissa lajeissaan joissa kilpaili paitsi moukarissa (B) ja 200 metrillä (C). Hertta Heikkinen (12v) puolestaan ylsi seitsemään A-tulokseen ja Ida Pippola viiteen. Viiteen A-tulokseen ylsi myös 13-vuotias Tero Jaatinen. Juanita Kananen (13) ylsi neljään ja Reetta Oinonen (12) kolmeen A-tulokseen. 13-vuotiaiden seipään piirinennätys on nyt 270 ja Juanita Kanasen nimissä. Juanita nappasi kesällä neljä piirinmestaruutta ja teki yhtä monta A-taitomerkin tulosta. Viisi piirinennätystä Piirin ennätyksiä Sisulisäsarjoissa syntyi kesän aikana viisi kappaletta. Reetta Oinonen juoksi 12-vuotiaiden 1500 metrin ennätykseksi Sisulisähuipentumassa 5.18,32 parantaen entistä ennätystä 12 sekuntia. Jutta Heikkinen otteli 4-ottelun 12-vuotiaiden piirin ennätykseksi 1428 pistettä. Hyvin kolme ensimmäistä lajia otellut Jutta paransi 600 metrillä ennätystään sekuntikaupalla ja rikkoi niukasti entisen ennätyksen. Hertta Heikkinen paransi 12-vuotiaiden seiväsennätystä seiväskarnevaaleilla lukemiin 260. Entinen Juanita Kanasen viime vuonna hyppäämä ennätys koheni 30 senttiä. Juanita puolestaan hyppäsi pm-kisoissa 13-vuotiaille uuden ennätyksen ylitettyään 270. Viides piirinennätys syntyi aitajuoksuviestissä, jossa 13-vuotiaiden tyttöjen kvartetti Heidi Toivanen, Jutta Heikkinen, Maarit Kiiskinen ja Hertta Heikkinen juoksivat ajan 44,9, joka alitti entisen ennätyksen parilla kymmenyksellä. Harrastajamääriä tarvitaan lisää Kuten edeltä helposti näkee, on Lieksassa paljon todella lahjakkaita nuoria yleisurheilijoita. Monet nuoret ovat suorastaan superlahjakkuuksia. Mutta myös todella huolestuttavia piirteitä on havaittavissa. Jos vuotiaat poistetaan laskuista, jää jäljelle esimerkiksi ainoastaan neljä A-taitomerkin tulosta ja saman verran piirinmestaruuksia. Vaikka tilanne näyttää siis kaikki sarjat yhteenlaskettuna hyvältä, riittää vielä siis todella paljon tekemistä. Eritoten harrastajamäärien kasvu kaikissa sarjoissa on oltava tärkeänä kehitystavoitteena, mikäli tulevaisuudessakin halutaan nauttia menestyksestä laajalla rintamalla. Lajimuutoksia vuodelle 2007 Vuoden 2007 alusta alkaen vuotiaiden lajivalikoimat hieman muuttuvat ja pienevät nykyiseen verrattuna. 9-vuotiailla on ensi vuonna virallisina lajeina 40m, 1000m, pituus, korkeus, kuula, junnukeihäs, 3-ottelu ja 4-ottelu vuotiailla lajeina ovat 60m, 60m aj (60cm), 1000m, pituus, korkeus, kuula, kiekko, keihäs, 3-ottelu ja 4-ottelu vuotiailla: 60m, 200m, 1000m, 60m aj, pituus, korkeus, seiväs, kuula, kiekko, moukari, keihäs ja kaksi neliottelua vuotiailla 100m, 300m, 800m, 2000m, pika-aidat (tytöt 80m, pojat 100m), 200m aidat, pituus, 3-loikka, korkeus, seiväs, kuula, kiekko (tytöt 750g), moukari, keihäs ja 5-ottelu. Lisäksi kaikilla sarjoilla on kävelyt, maastojuoksut ja viestit. Muutoksilla Suomen Urheiluliitto pyrkii vaikuttamaan ainakin kahteen seikkaan: Tulevaisuudessa lapset on tarkoitus päästää kilpailemaan vähitellen useammassa ja useammassa lajissa Kun alle 9-vuotiailla lajeja on kahdeksan, niin 10-vuotiailla niitä on jo kymmenen, 12-vuotiailla kolmetoista ja 14-vuotiailla viisitoista. Toinen peruste muutoksille on se, etteivät tietyt lajit ole sopivia nuorimmille lapsille. Esimerkiksi 3-loikka on jalkojen rasittavuutensa takia poistettu vuotiailta ja 600 metrin juoksu muutettu 1000 metriksi, koska 600 metriä on todettu liian raa aksi lajiksi lapsille. Se kuinka onnistuneita muutokset ovat, nähdään vasta tulevaisuudessa. Ehkä jo vuoden päästä ollaan hieman viisaampia, mutta vasta kymmenen vuoden päästä tiedetään onko niillä suurempaa vaikutusta. Toivotaan kuitenkin että on. Heittolajeissa erinomaisesti pärjäävä Ida Pippola (12) teki A-tulokset kaikissa heitoissa. Moukarinheiton ennätys 36,64 jää vain puoli metriä piirinennätyksestä. Maarit Kiiskinen nappasi kesällä 7 pmmitalia, joista 3 kultaista. Luokkatuloksia kertyi 13 lajissa. Tero Jaatinen heitti 13-vuotiaiden piirinmestariksi keihäässä. Kesän pisin kaari lensi 47,70. Joni Muikku (keskellä) voitti 11-vuotiaiden korkeushypyn pm-kultaa hyvällä tuloksella 120. Kauden päätteeksi ennätys parani kuitenkin vielä kolme senttiä paremmaksi.

14 14 Kuokkasen Ville (11) otti pm-hopeaa seiväshypyssä, jossa syntyi myös B-luokan tulos. C-luokan tulos syntyi peräti seitsemässä lajissa. Saija Ruotanen juoksee tässä kohti 14-vuotiaiden 300 metrin piirinmestaruutta. Pituushypyn alastulonkin hyvin hallitseva Sonja Ryynänen (12) hyppäsi seivästä 210, jolla hän yltää Suomen tilastossa kymmenennelle sijalle. Aino Puittinen ja Jarmo Heikkinen seuraavat tarkkaavaisina tyttöjen pituushyppyä Joensuun kentällä. Erkki Mustonen on toiminut kuuluttaja lukemattomissa kisoissa jo usean vuosikymmenen ajan. Erkin taskustahan löytyy sellainenkin harvinaisuus kuin kansainvälinen kuuluttajakortti. Jere Keränen nappasi ehkä hieman yllättäen 10-vuotiaiden piirinmestaruuden 60 metrillä. Pituudessa hän ylsi toiseksi. Reetta Oinonen (12) oli kesällä lähes lyömätön kestävyysjuoksussa metrillä syntyi piirinennätys 5.18,32. Palkintokaappiin tuli myös mitali, jollaista ei ole kovin monella 12-vuotiaalla. Reetta nimittäin voitti naisten metrin piirinmestaruuden.

15 15 13-vuotiaat tytöt juoksivat 4x60 metrin aitajuoksuviestissä piirinennätyksen 44,9. Joukkueessa juoksivat Jutta Heikkinen (vas.), Hertta Heikkinen, Heidi Toivanen ja Maarit Kiiskinen. LU järjesti omille urheilijoilleen yhden päivän mittaisen yleisurheiluleirin marraskuun lopulla Joensuu Areenassa. Mukana oli 15 urheilijaa ja 10 valmentajaa/huoltajaa. 14-vuotias Katja Ryynänen juoksi pm-mitaleille maastossa, 800 metrillä ja 2000 metrillä. Jussi Kuokkaselle ei 600 metriä ole pitkä matka. Vaikka ikää on vasta 8 vuotta, on hän juossut paljon pidempiäkin matkoja, mm. Matin kuntokympin syyskuussa. Kesän kilpailuissa ympäri Pohjois-Karjalaa LU:lla oli lähes poikkeuksetta äänekkäin kannustusjoukko. Heikki Nousiainen ja Kari Jaatinen ovat varmasti tuttuja toimitsijoita kaikille Lieksassa lähivuosina kilpailleille yleisurheilijoille. Tässä he mittaavat keihäskaaren pituutta. Julia Muikun (12v) parhaat lajit kesällä olivat pikajuoksut ja hypyt. 60 metriä taittui ajassa 9,19 ja 3-loikassa syntyi tulos 8,81. Yleisurheilukisojen läpiviennissä tärkeänä osana ennen kisoja, kisojen aikana ja kisojen jälkeen on tulospalvelu. Ilkka Vänskällä tämäkin ala on hallussa erinomaisen hyvin.

16 Johanna aloitti ja Jonna lopetti urheilun jatkaen ohjaajana Mönkkösen urheilijasiskokset Johanna (edessä) ja Jonna. Joulukuussa 16-vuotiaaksi ehtivä Jonna oli Suomen kärkityttöjä keihäässä vielä viime kesänä. Ennätyskiskaisu kantoi lähes 42 metriä ja SM-kisoissa Jonna sijoittui viidenneksi. Kilpaura näytti lupaavalta, mutta seuraavana talvena alkoivat vaikeudet; ensin oli ranneleikkaus, sitten tulivat nilkkavaivat ja loppujen lopuksi lääkäri kielsi kilpaurheilun selän vuoksi tämän kesän alussa. Positiivinen Jonna kertoo, että ei lopettaminen kaikkien vaivojen jälkeen yllätyksenä enää tullut. Mutta iso elämänmuutos se oli. Urheilu oli tapa elää. Viisi kertaa viikossa piti lähteä harjoituksiin. - Aina ei lähteminen tuntunut houkuttelevalta, mutta harjoituksissa oli mukavaa ja samanhenkisten kavereiden kanssa oli helppo vaihtaa mielipiteitä. Harjoitusten jälkeen olo oli ihana! Jonna on lapsesta saakka harrastanut monipuolisesti liikuntaa. Yleisurheilun lisäksi myös tanssia, taitoluistelua ja lentopalloa. Kipinä urheiluun lienee peräisin vanhemmilta. Jussi-isä on aikanaan pelannut Hurtissa jääkiekkoa ja yleisurheillut Lieksan Visassa, ja npa hän osallistunut lyhyen matkan juoksussa piirimestaruusviesteihinkin ukavalla menestyksellä. Liisa-äiti puolestaan on pelannut sarjassa lentopalloa Lieksan Visassa junnu- ja aikuisiässä sekä Pankakosken Valppaassa aikuisiässä. Ja ehkäpä urheiluksi voi laskea senkin, että Liisa luotsaa Lieksan Urheilijoiden toimeliasta naisjaostoa ja on urheilukentällä toimitsijatehtävissä tuttu näky. Jonnan urheilu-ura käynnistyi vanhempien viedessä hänet 9-vuotiaana kaupungin mestaruuskilpailuihin. Jonna osallistui pallonheittoon ja juoksuun menestyen niin mukavasti, että innostui harrastamaan yleisurheilua Lieksan Urheilijoissa. Alkuvuosina Jonnan lajeina oli keihään lisäksi myös 3-loikka ja seiväs, mutta 600 metrin juoksun hän nimeää lapsuuden mielilajikseen vuotiaana keihäs sitten valikoitui parhaana lajina päälajiksi. Jonna harmittelee, että nyt aktiiviurheilun jäätyä on erikseen suunniteltava, että tulee liikutuksi, kun ennen liikunta oli ihan itsestään selvää. Lukiota käyvä Jonna on ottanut valinnaisena kaikki liikuntakurssit ja käy vielä seuran treeneissäkin kerran viikossa ja toisen kerran kuntosalilla. Lisäksi Jonna ohjaa urheilukoululaisia jo kolmatta talvea ja haluaa jatkaa vielä lähivuodetkin. - Kun itse osaa tehdä tietyt harjoitteet, on niitä kiva opettaa pienemmille. Itselle tulee tosi hyvä mieli, kun joskus pitkänkin harjoittelun jälkeen opetettava huomaa jujun ja oppii tekemään liikkeen oikein. Jonnan pikku sisko, 4-vuotias Johanna, on tuttu näky urheilukentällä. Siellä hän on viihtynyt siitä saakka, kun on oppinut kävelemään. Johanna taisi kerätä ensimmäiset Tähtikisa-pisteensäkin jo 3-vuotiaana. Nyt Johanna käy urheilukoulussa ja kehuu, että juokseminen on kaikkein mukavinta. Urheilukoulussa käydään läpi kaikki lajit ja opetellaan perustekniikat. Yhtä urheilulajia käydään läpi aina kerrallaan. Johanna kertoo, että Jonna on opettanut hänelle pallonheittoa, eikä takana oleva jalka enää nouse ylös, kun hän heittää palloa. Juoksukilpailun lähtöasentojakin on harjoiteltu kotona sisällä. Johanna innostuu näyttämään mitenkä paikoillenne-valmiit- ja -hep tehdään. Yritän kysellä Johannalta urheilusta, mutta pikku neiti toteaa, ettei tiedä muuta kuin sen, että hänestä tulee isona koululainen. Ja urheilukoulussa hän varmasti jatkaa ja kesällä juoksee kilpaa ja siellä on paljon kavereita. Jonna tunnustaa, että kyllähän hänelle vielä tulee haikea mieli nähdessään kotivaraston seinällä keihäsrivistön tai kun koulun urheilutunnilla heitetään keihästä. Mutta eipä Jonna malta jäädä paikoilleen surkuttelemaan, vaan siirtyy jo ajatuksissa useiden vuosien päähän jatko-opintoihin. - Jospa keihäänheitto perheessämme jatkuisi niin, että äiti jonakin päivänä soittaisi opiskelupaikkakunnalle ja kutsuisi minut katsomaan SM-kisoihin, kun Johanna heittää keihästä minun entisellä keihäällä! IRJA PIPPOLA