Lähteiden käyttö. Yleistä lähteistä. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma

Transkriptio

1 Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma Lähteiden käyttö Yleistä lähteistä Tieteellisen kirjittamisen pelisääntöihin kuuluu, että kirjittaja aiemmin tehtyjä tutkimuksia selstamalla ja arviimalla paitsi valmistaa tietä malle tutkimukselleen myös antaa tunnustuksen muille tutkijille. Kirjallisuuden harkittu valinta, hulellinen tulkinta ja lähdeviitteiden tarkka merkitseminen tekstiin kuuluvat hulelliseen tutkimuksentekn. Tutkimuksessa pitää vida erttaa, mikä tekstissä n tutkijan maa pansta ja mikä aines n muualta saatua (vrt. plagiinti). Lähteiden käytössä perusperiaatteena n, että kun jtain tdetaan tai väitetään, kerrtaan myös, mistä väite n peräisin eli mistä kirjittaja n piminut tiedn maan tekstiinsä. Ainastaan selkeästi yleisistä asiista kirjitettaessa lähdeviittaus n tarpeetn. Lähteiden käyttö tekstin phjana ei kuitenkaan tarkita jkaisen yksittäisen lauseen pimimista jstakin tietystä lähteestä, vaan kirjittaja kehittelee tekstissään maa ajatustaan ja hakee sille vahvistusta ja perusteluja lähteistä. Lähteet tulee valita kriittisesti; mikä tahansa maa ajatuksenkulkua edistävä piminta mistä tahansa ei le hyvää tutkimusta, vaan lähteiden n ltava riittävän tunnettuja ja tunnustettuja. Olennaiset lähteet tulee valita harkiten ja arviida niitä suhteessa muuhun saatavissa levaan tietn Tunnettuihin auktriteetteihin n hyvä njata tsin uusia löytöjäkin vi ja n tarpeen tehdä. Lähteiden käytössä leellista n esittää selvästi, mistä lähteestä mikin tiet tai näkökulma asiaan n pimittu. Js yhdessä kappaleessa n käytetty alkusan lähteenä yhtä ja lppusan lähteenä tista testa, ja niiden sisältämät tiedt tai näkökulmat pikkeavat tisistaan, n lähdeviitteet merkittävä siten, että viitteestä käy ilmi kummasta lähteestä kappaleen tietyt tiedt tai näkökulmat n peräisin. Js kuitenkin useat lähteet antavat tieta samasta aiheesta ja samalta kannalta tarkasteltuna, vidaan ne sijittaa peräkkäin kappaleen lppuun. Yleinen virhe n, että lähdeviitteet sijitetaan kappaleen lppuun nippuna kirjittajien nimiä välittämättä siitä, nk eri kirjittajien näkökulma asiaan sama vai tisistaan pikkeava, ja siis erittelemättä, mikä sa kappaleen sisällöstä perustuu mihinkin lähteeseen tai mikä n kirjittajan maa pansta. Tutkimuksessa käytetyt lähteet ilmaistaan sekä itse tekstissä että lähdeluettelssa. Tekstissä levan viitteen pitää antaa lähteestä niin tarkat tiedt, että se vidaan tunnistaa ja paikantaa lähdeluettelsta. Tekstiviite hjaa siis kirjituksen lpussa levaan lähdeluetteln, jsta lukija saa lähteestä tarkemmat bibligrafiset tiedt. Lähdeluetteln ja lähdeviitteen välillä tulee lla tiukka vastaavuus: viitteen tulee hjata lukija vaivattmasti lähdeluetteln ikeaan khtaan. Lähdeviitteet vidaan merkitä tekstiin usealla eri tavalla; käytänteet vaihtelevat tieteenalittain lähinnä tutkimusperinteen phjalta (ks. esim. Tutki ja kirjita 2000; Pilkusta asiaa 1995). Lähdeviitteiden merkitsemistapa saattaa vaihdella myös julkaisijittain, mahdllisesti myös laitksittain, jten kirjittajan n aina tarkistettava ennen kirjituksen julkaisemista tai arviitavaksi luvuttamista, että lähdeviitteiden merkintä ja lähdeluetteln asu nudattavat julkaisusarjan tai laitksen käytänteitä (esim. tieteellisillä lehdillä yleensä hjeet, miten viittaukset ja lähdeluettel tehdään). Oleellisinta n, että käytät valitsemaasi viittaustekniikkaa jhdnmukaisesti kk tekstissä. Älä vaihda viittaustapaa kesken tekstin.

2 Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma Lähdeviitteet 1) Tavanmaiset tekstiviitteet Viitteessä tulee aina mainita: lainatun kirjittajan sukunimi teksen painvusi sivunumert; pikkeuksena viittaaminen kk tekseen Asiantuntijiden valtaa nykymaailmassa vidaan tarkastella eri ulttuvuuksien avulla. Asiantuntijuus tteutuu työmarkkiniden kautta, ja sitä vidaan tarkastella yksilöllisenä, rganisatrisena ja ammattikuntaan liittyvänä. (Pirttilä 1997, 76.) Viittauksen vi tehdä asiakeskeisesti kuten edellä, eli kertmalla asian ja laittamalla lähteen sulkuihin asian perään. Viitata vi myös kirjittajakeskeisesti: Pirttilän (1997, 76) mukaan asiantuntijiden valtaa nykymaailmassa vidaan tarkastella eri ulttuvuuksien avulla. Asiantuntijuus tteutuu työmarkkiniden kautta, ja sitä vidaan tarkastella yksilöllisenä, rganisatrisena ja ammattikuntaan liittyvänä. Pisteen paikasta käy ilmi, viittaak lähde yhteen vai useampaan virkkeeseen: Viittaus sisältää vain yhden virkkeen, jka n peräisin Virtaselta (Virtanen 2005, 5). Viittaus sisältää useampia virkkeitä. Asiasta n kirjittanut Virtanen. (Virtanen 2005, 5.) Js viitatulla tekstillä/teksella n useita kirjittajia/tekijöitä, merkitään lähde seuraavasti: js tekijöitä n krkeintaan kaksi, mainitaan mlemmat: (Virtanen & Järvinen 2003, 16) js tekijöitä n useampi kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen: (Nieminen ym. 2000, 20) tai vaihtehtisesti (Nieminen et al. 2000, 20) HUOM! Usean tekijän khdalla vi ensimmäisellä viittauskerralla mainita kaikki tekijät ja jatkssa vain ensimmäisen kirjittajan. Js viitataan lähteeseen, jlla ei le tiettyä kirjittajaa, vaan se n esimerkiksi jnkin kmitean mietintö, viittauksessa käytetään lähteen nimeä. Oppilashultryhmän perustamiseen ei le lakisääteistä velvitetta, eikä työmutja hjaavia nrmeja le määritelty kulun timintaa säätelevissä asiakirjissa, jten ppilashultryhmä määrittelee tehtävänsä lpulta itse kulun tarpeita vastaavasti (Oppilaan mnet auttajat 1992, 14). HUOM! Tällöin lähde löytyy myös lähdeluettelsta khdasta O -> Oppilaan mnet auttajat. Js lainataan useampaa kirjittajaa, jiden tekstissä tistuu sama asia, ertetaan tekijät pulipisteellä: (Nieminen 2000, 8; Lahtinen 1999, 15.)

3 Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma Samalta kirjittajalta samana vunna ilmestyneet julkaisut ertetaan lisäämällä painvuden jälkeen ilman välilyöntiä pieni kirjain alkaen a:sta: (Giddens 1990a, ; Giddens 1990b, 20) Viitattaessa tekseen j edellä mainittuun tekseen uudestaan, ei le tarpeen kirjittaa nimeä ja vusilukua uudestaan vaan riittää merkintä mt. (mainittu tes): (mt ) HUOM! tätä viittaustapaa vidaan käyttää vain, js kyseiseen tekseen viitataan peräkkäin ja viittaukset vat samalla sivulla Js samasta asiasta vidaan tehdä viittauksia mneen eri tekseen mutta halutaan mainita niistä vain yksi, vidaan käyttää merkintätapja ks. esim. ja mm.: (ks. esim. Virtanen 2003) ja (mm. Lahtinen 1999) Js viitataan siihen, että jssain tisessa teksessa esiintyy hyvin samankaltaista, mutta ei täysin samaa tieta, käytetään merkintää vrt.: (vrt. Nieminen 2001) 2) Surat lainaukset Surien lainauksien käyttämistä n harkittava tarkkaan. Sanatarkasti lainattaessa käytetään lainausmerkkejä erttamaan lainattu teksti kirjittajan masta tekstistä ja merkitään viite lainausmerkkien jälkeen ennen pistettä: "Tämän päivän maailmassa tiedn hallinnan ammattilaiset tteuttavat yhteiskunnallista valtaansa työmarkkiniden kautta" (Pirttilä 1997, 76). Js lainaus n pitkä, se sijitetaan sisennyksellä ja rivivälin tihennyksellä maksi kappaleekseen. Tällöin lainausmerkkejä ei tarvita, viite sijitetaan lainauksen lppuun, lainausmerkin jälkeen ja piste tulee viitteen sisäpulelle ennen sulkumerkkiä: Asiantuntijuuden tutkimuksesta n tullut eräänlainen muti-ilmiö. Tutkimuksessa hyödynnetyt teriat vidaan jakaa teriihin asiantuntijuudesta ja sen rakentumisesta. Tämän päivän maailmassa tiedn hallinnan ammattilaiset tteuttavat yhteiskunnallista valtaansa työmarkkiniden kautta. Heillä n hallussaan tieta, jta he vivat yrittää vaihtaa markkinilla rahapalkkaan. Tämä edellyttää sitä, että työmarkkinilla n tahja, jtka tarvitsevat asiantuntijan erityistietämystä. Kun tarkastellaan asiantuntijan suhdetta työmarkkinihin, vidaan asiantuntijuus jakaa eri elementteihin (asiantuntija yksilönä, rganisaatina ja ammattikuntana). Asiantuntijan timinta yksilönä ja sana rganisaatita vidaan vielä jakaa yksityiseen ja julkiseen puleen. (Pirttilä 1997, 76.) Kuten edellä mainitusta tekstistä käy ilmi, asiantuntijuudessa vidaan erttaa useita erilaisia ulttuvuuksia.

4 Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma ) Tisenkäden lähteet Js kirjittajan maa tekstiä ei le saatavilla vaan judutaan lainaamaan hänen ajatuksiaan jnkin tisen lähteen kautta, käytetään tisenkäden lähdettä. Tisenkäden lähteiden käyttö tutkielmassa ei le susiteltavaa. Tisenkäden lähteen käytössä viittauksesta n käytävä ilmi kenen mukaan ketäkin lainataan. tilanne jssa Rahksen teksessa kerrtaan Habermasin näkemyksestä: Habermasin (1987) mukaan hyvinvintivalti edellyttää täystyöllisyyttä ja pitää siten täystyöllistettyä palkansaajaa nrmina mnessa mielessä (viitattu teksessa Rahknen 1996, 97). TAI (ref. Rahknen 1996, 97). TAI Hyvinvintivalti edellyttää täystyöllisyyttä, ja siten täystyöllistetty palkansaaja n yhteiskunnallinen nrmi mnessa mielessä (Habermas 1987, viitattu teksessa Rahknen 1996, 97). HUOM! lähdeluetteln tulee vain ne tekset, jtka "kulkeneet mien käsien kautta" eli tässä esimerkissä vain Rahknen, ei Habermas. Lähdeluettel Tässä n vain jitain yleisluntisia lähdeluetteln laatimisen hjeita. Tarkemmat mutiluun liittyvät hjeet kannattaa aina tarkistaa erikseen. Lähdeluettel sijitetaan tekstin lppuun (alkaen uudelta, malta sivultaan), mutta ennen mahdllisia liitteitä. Lähdeluetteln tsikksi riittää pelkkä "Lähteet". Lähdeluetteln tulee sisältää kaikki lähteet, jihin tekstissä n viitattu. Erityyppisiä lähteitä (esim. kirjat vs. lehdet) ei ertella, vaan ne sisällytetään yhteen ja samaan luetteln. Lähteitä ei numerida. Lähdeluettel aakkstuu viitattujen tekstien kirjittajien sukunimien mukaan, ei siis testen tai artikkelien nimien mukaan. Kuitenkin js viitatussa julkaisussa ei mainita kirjittajaa/kirjittajia nimeltä, merkintä alitetaan suraan julkaisun nimellä, esim. "Kmiteanmietintö"; "Stakesin raprtti" jne. Saman tekijän tekstit/tekset järjestetään painvuden mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Saman tekijän samana vunna julkaistut tekstit/tekset sijitetaan lähdeluetteln tekstiviitteeseen merkittyjen kirjainten mukaan aakksjärjestyksessä (a, b, c, d, e jne.). Lähdetiet päättyy aina pisteeseen. 1) Lähteiden merkitsemisen perustekniikka Sukunimi, etunimi painvusi. Kirjituksen nimi. Kustantajan ktipaikka: Kustantaja. Virtanen, Matti Ssiaalityön petus. Helsinki: Otava. Js teksella n useita tekijöitä, mainitaan kaikki tekijät lukumäärästä riippumatta: Heinnen, Tuula & Spearman, Len Scial wrk practice prblem slving and beynd. Trnt: Irwin Publishing Ltd. 2) Artikkelit timitetuissa teksissa Artikkelin kirjittajan sukunimi, etunimi julkaisuvusi. Artikkelin nimi. Teksessa timittajan sukunimi, etunimi (tim.) Teksen nimi. Kustantajan ktipaikka: Kustantaja, sivunumert. Metteri, Anna Arjen tiet ja ssiaalityö terveydenhulln mniammatillisessa työryhmässä tietjen yhteensvitus. Teksessa Metteri, Anna (tim.) Mniammatillisuus ja ssiaalityö. Helsinki: Edita, HUOM! englanninkielisissä teksissa timittajuus ilmaistaan lyhenteellä ed., saksankielisissa Hrsg. jne.

5 Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma ) Lait ja asetukset Lain nimi, vusi. Kkelma. Kustantajan ktipaikka. Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki Sumen asetuskkelma 202. Helsinki. 4) Lehdet mainitaan aina lehden numer ja artikkelin sivut, vusikerran vi jättää pis Sukunimi, etunimi julkaisuvusi. Artikkelin nimi. Lehden nimi vusikerta (suluissa lehden numer), artikkelin sivunumert. Haatanen, Kalle Kmmunitarismi, identiteetti ja uusi yhteisöllisyys. Tiede & edistys 22 (2), ) Alkuperäistekset Alkuperäisteksen ilmestymisvusi syytä mainita sillin kun sillä n erityistä merkitystä, esimerkiksi ilmestymisestä kulunut vusikymmeniä (ns. klassikt) Simmel, Gerg Mudin filsfia. Sumentanut Antti Alanen. Alkuperäistes Rauma: Odessa. 6) Mietinnöt ja muistit Teksen nimi julkaisuvusi. Sarja. Kustantajan ktipaikka. Perustimeentultyöryhmän muisti (sa 2) Ssiaali- ja terveysministeriön työryhmämuisti 29. Helsinki. 7) Muut infrmaatilähteet Luennt yms. esitykset eivät le sutavia lähteitä. Js niitä kuitenkin käytetään, ne merkitään seuraavasti: Virtanen, Matti Jhdatus tieteelliseen kirjittamiseen. Luentsarja, Kupin ylipistn tieteellisen kirjittamisen laits. Haastattelut vidaan merkitä seuraavasti: Virtanen, Matti Suullinen tiednant. Virtanen, Matti Puhelinhaastattelu Virtanen, Matti Prfessri Matti Virtasen haastattelu Kupissa ) Internet Internet-lähteisiin viitataan samaan tapaan kuin tavallisiin paperimutisiin lähteisiin. Tekstiin laitetaan siis sulkuihin internet-lähteen kirjittajan nimi ja vusiluku, js ne vain käytetyltä nettisivulta käyvät ilmi. Js eivät käy ilmi, vidaan viitata esim. kirjituksen tsiklla, jllin lähde tulee lähdeluettelnkin tsikn mukaan aakkstettuna. Lähdeluettssa tärkeää n lähteen mahdllisimman tarkka määrittely, eli lähdemerkinnöstä tulee käydä ilmi paitsi kirjittajan suku- ja etunimi, vusiluku ja kirjituksen tsikk, myös nettisivu, jlta kirjitus löytyy, SEKÄ merkintä siitä, millin kirjitus n netistä haettu tai luettu (vidaan käyttää ilmausta haettu, luettu tai viitattu). McNutt, Jhn G New Hrizns in Scial Wrk Advcacy. Electrnic Jurnal f Scial Wrk 1 (1). Saatavilla www-mudssa: Haettu HUOM! Viitattaessa internetlähteeseen, tulee tekstiviittaukseen sulkuihin siis kirjittajan nimi ja vusiluku, ei nettisite. Ks. myös (viittauksesta digitaalisiin lähteisiin)

6 Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma Kirjallisuutta: Raiski, S Hyvä tiede myyntipuheen, väärintekemisen ja eettisten ngelmien puristuksessa. Teksessa Phjla, Anneli (tim.) Eettisesti kestävä ssiaalitutkimus. Lapin ylipistn yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. C 47. Rvaniemi: Lapin ylipist, Hirsjärvi, S. & Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja kirjita. Helsinki: Tammi. Kinnunen, M. & Löytty, O. (tim.) Tieteellinen kirjittaminen. Tampere: Vastapain. Eskla, J. & Hämäläinen, J Pilkusta asiaa. Ohjeita tieteellisen esseen kirjittajalle. Kupin ylipistn selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 1. Kupi: Kupin ylipist. Gradun tekemiseen liittyviä ppaita n lukuisia, esimerkiksi: Hakala, J Gradupas: melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus. Karist, A. & Seppälä, U Maukas gradu: valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapain. Ekhlm, K Tee gradu! graduntekijän selviytymispas. Jyväskylä: Teknlit.