Suomen päivä- ja yöperhoset maastokäsikirja

Transkriptio

1 Suomen päivä- ja yöperhoset maastokäsikirja A Field Guide to the Butterflies and Moths of Finland Korjauksia ja lisäyksiä / Corrections and additions Monet virheistä ovat omiani ja tulleet vasta tarkistuksen jälkeen viimeisiä lisäyksiä tehtäessä. s. 17 JK Jaakko Kullberg, Finland JK montaasi John Krüger, Denmark s. 26 Eupsilia transversa lisätään aikuistalvehtijoihin. E. tranversa belongs to the list of adult-overwinterers. s. 85 S. apiformis on tietenkin nimetty mehiläisten mukaan. s. 114 pitää olla: T. lineolan koiraalla. s. 143 Kaksi kangassinisiipeä alhaalla oikealla lienevät ketosinisiipiä. Two P. argus specimens on the lower right are probably P. idas. s. 156 ja 157 B. eunomian ja B. selenen yläpuolikuvina on erehdyksessä B. euphrosyne (ks. täydennyskuvat jäljempänä); alapuolet ja kuvataulut ovat oikein. The upper right specimen on both pages is B. euphrosyne. s. 170 Suomestakin on raportoitu muutamia herukkaperhosen hutchinsoni-muodon yksilöitä (ylimääräinen kesäpolvi), mm. Inkoo s. 202 A. flavicornis tulee kuitenkin syötille harva vaan on kokeillut riittävän aikaisin keväällä. s. 217 Maitiaiskehrääjän (L. dumi) toukka elää siis asterikasveilla eli mykerökukkaisilla. s. 293 Happomarjamittari lienee vakituinen Rääkkylässä ja on tavattu jo Kiteeltäkin. s. 357 Hammasmittari käy kukilla, vaikka useimmat muut isot lovimittarit eivät käytä ravintoa aikuisina. O. bidentata visits flowers. s. 365 Pyökkilovimittari Ennomos quercinarius (tämä on oikea kirjoitusasu) löytyi valopyydyksestä Virolahdelta Kyse lienee harhautuneesta yksilöstä, mutta toukka tulisi Suomessa toimeen tammellakin. 1

2 s. 437 Keltasiivet tunnettiin aiemmin harhaanjohtavalla nimellä jäkäläkehrääjät (Lithosiinae) ja siilikkäät olivat siilikehrääjiä (Arctiinae). s. 438 Jänösiilikkään pohjoisin piste kirjan kartalla on Liperi. s. 523 Petäjävedelle merkitty S. heliophila on Uuraisilta. s Hyppa rectilinea ei ole NT-laji, mutta Chloantha hyperici on. H. rectilinea is, of course, not nearly threatened in Finland, but rather C. hyperici on the next page. s. 590 Laji esiintyy etelässä vielä mm. Värtsilässä. s. 599 Olisin kiinnostunut kuulemaan, esiintyykö Cosmia pyralina vakituisen tuntuisesti tuomipaikoilla muuallakin kuin Joensuussa. s. 650 Actebia squalidan kuvassa lienee Dichagyris squalidor. Kuvataulussa s. 771 on oikea laji. s. 680 Xestia rhomboidea on uusissa luetteloissa nimellä Xestia stigmatica. Lajia ei ole tavattu Suomesta. s. 689 Vasen alakuva (X. sincera) on väärällä sivulla. The bottom left specimen is X. sincera. s. 700 Kuvatekstit 73 L. sinapis (ylempi) ja 74 L. juvernica (alempi) ovat vaihtuneet. Two text captions are interchanged. s. 712 Kuvataulun 17 ylärivin 2. yksilö on E. maturna (vrt. ed. sivu). The second specimen is E. maturna. s. 775 Kuvataulun 80 numerot 1042 ja 1043 ovat vaihtuneet keskenään ja Eurois occultus on väärässä muodossa. Numbers 1042 and 1043 are interchanged. s. 776 Laji 1053, vasen yksilö on Xestia stigmatica (X. rhomboidea), joka oli jäänyt kuvatauluun, vaikka lajia ei vielä ole löydetty Suomesta. 2

3 Täydennyksiä / Additions s. 153 ja 707 Linnén kuvaama A. nioben nimimuoto on keltatäpläinen, mutta Meigenin ja Esperin eris-muoto hopeatäpläinen (ks. Nationalnyckeln). Tämä poikkeaa useimmista muista kirjoista, mutta on siis alkuperäinen tulkinta. Muodolla intermedia hopeatäplät ovat pienet. Aron kirjassa rinnehopeatäplä on nimeltään Niobe-perho. The interpretation of A. niobe niobe and A. niobe eris should be interchanged, based on the museum specimens of the former and Esper s plate specimen of the latter. See Nationalnyckeln p s. 160 Myöhäisinä vuosina purohopeatäplän lento jatkuu Pohjois-Karjalassakin heinäkuun loppupuolelle. s. 234 Kulmu (vrt. kulmumittari) tarkoittaa mm. heinistä karisseita roskia. Nimi on ollut käytössä jo Vallen kirjassa. Arossa nykyiset Idaea- ja Scopula-lajit olivat lehtimittareita Acidalia. s. 276 E. capitata on tavattu PK: Joensuusta s. 294 Aaltomittari lentää monien mittareiden tapaan parhaiten iltahämärissä, toki joskus päivälläkin. s. 712 Kuvataulusta 17 pois jäänyt E. ichnea -koiraan alapuoli on alarivissä vasemmalla. Venäläisillä yksilöillä on usein mustia pisteitä takasiiven ulko-osan oranssissa vyössä Kirjoverkkoperhonen E. maturna alapuoli Aasianverkkoperhonen E. ichnea alapuoli Kirjoverkkoperhonen E. maturna alapuoli Aasianverkkoperhonen, kasvatettu E. ichnea alapuoli KK 3KK

4 s. 405 Tekstissä mainittu kulkuekehrääjä on kulkuenirkon vanhentunut synonyymi. Eteläinen tuholaislaji T. pityocampa olisi luontevimmin isokulkuenirkko. s Vallessa ruuhikkaita (Nolinae) kutsuttiin allaskehrääjiksi ja vihervenhokkaita (Chloephorinae) venhokehrääjiksi: karjalan allaskehrääjä (N. karelica), valkokyhmyinen a. (N. aerugula), ruskeakyhmyinen a. (N. confusalis), tummatyvinen allaskehrääjä (N. cucullatella). s. 156 ja 157 Oikeat yläpuolikuvat lajeille 126 ja 128. Vertailun vuoksi 125 (alta) ja 127 sekä Viroon asti levinnyt, Suomesta puuttuva, pikkuhopeatäplä Boloria dia. Selkeä yhteenveto hopeatäplien yläpintatuntomerkeistä on kirjassa Päiväperhoset Suomen luonnossa. Pikkuhopeatäplä Bol. dia Ranska alapuoli 4 Rämehopeatäplä Bol. eunomia Niittyhopeatäplä Bol. selene Pikkuhopeatäplä Bol. dia Espanja Angervohopeatäplä Br. ino Pursuhopeatäplä Bol. euphrosyne alapuoli

5 s. 328 Suomenpikkumittarin Eupithecia groenblomi lepoasentokuvat. Kuvan yksilö on kasvatettu EH: Hämeenkoskelta löytyneestä toukasta. Suurehko koko, isot keskipilkut ja takasiiven Chloroclystis-juova erottuvat alapinnalla yleensä kuluneenakin. 5

6 s. 53 Kirjan ilmestymisen jälkeen Suomesta tavattiin ainoa eurooppalainen Uraniidae-heimon laji, jota oli jo aiemmin löydetty Baltiasta. Venäjän itäosissa tavataan lisäksi viittä muuta heimon lajia. Uraniidae sijoittuu ennen mittareita samaan yläheimoon Geometroidea. Tunnetuin edustaja lienee tauluissa myytävä Chrysiridia madagascariensis (Urania ripheus). Koko maailman lajiluku on 686. s. 234 Uusi heimo ja uusi laji (lajinumeroiden 230 ja 231 väliin): Uraniidae, Epipleminae 230,5 Eversmannia exornata (Eversmann, 1837) (Epiplema exornata)? /? mm <? Facebook ja Hyönteisfoorumi. Tulokas? Laji on tavattu Venäjältä, Latviasta (2001) ja Virosta (2007) ja myös Suomesta Virolahdelta yksi naarasyksilö valvontavalolla; Venäjällä havainnot ovat alkaneet lisääntyä jo 1980-luvulla. Hennon perhosen olemus muistuttaa mittareita ja se kuvattiinkin alkuaan Idaea-sukuun. Valkoisella pohjalla on ruskehtavia ja oransseja kuvioita, molemmissa takasiivissä on kaksi kannusta. Todennäköinen lentoaika olisi kesäkuun lopulta heinäkuun puolelle (Länsi-Siperiassa metsäisillä puronvarsiniityillä ). Aikuinen lienee liikkeellä päivällä ja yöllä. Toukan ravintokasvi on tuntematon, mutta erästä havaintopaikkaa leimaavat mesiangervo ja pajut. Venäjältä tunnetaan viisi Eversmannia-lajia.Tätä alaheimoa on aiemmin pidetty omana heimonaan Epiplemidae. Kuva Hyönteisfoorumilla: 6